Lue keskustelun säännöt.
Lapseton elämä
18.06.2023 |
Olen tullut elämässäni siihen vaiheeseen, että olen alkanut hyväksyä sen, että tulen olemaan loppuelämäni lapseton. Taustalla siis keskenmenoja ym. ja ikää mittarissa sen verran, että haave lapsesta tuskin enää toteutuu.
Huomaan, että ajatukseni ovat jo alkaneet kääntyä siihen suuntaan, että olen alkanut miettiä, miten elää hyvää elämää lapsettomana. Vakityöopaikka on, omaisuutta on. Parisuhde ehkä näiden raskaiden vuosien jälkeen kärsinyt.
Oon miettinyt, että jos osaisin käyttää vapauttani, voisin tehdä sen. Mun ei tarvitse elättää ketään, mun ei tarvitse jättää jälkeeni kenellekään mitään. Oon myös väsynyt äiti-ihmisiin lähelläni, kyllästynyt olemaan ulkopuolinen heidän bondatessa toistensa kanssa. Kaipaan siis muutosta ihmissuhteisiinikin.
Miten te muut elätte elämäänne lapsettomina?
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varo ettet katkeroidu etkä enempää ala ajattelemaan, että lapsellisilla ei "saisi" olla raskasta tai etteikö lapselliset "saisi" valittaa, tuskastua, kiroilla, olla väsyneitä/tympääntyneitä tai mitä tahansa ns negatiivista, koska "heillähän on se lapsi/et".
Ei se niin mene, vaikka se varmaan onkin asia jota et kykene ymmärtämään ja varmasti juurikin sen vuoksi että et ole äiti etkä vanhempi, sinulla ei siis ole kokemuspohjaa kaikkiin niihin tunteisiin joita vanhemmuus ja varsinkin äitiys voi herättää ja herättääkin eli siihen valtavaan väsymyksen tunteeseen aika ajoin, suureen turhautuneisuuteen ja jopa siihen, että lastaan kohtaan voi välillä tuntea myös negatiivisia ajatuksia/tuntemuksia ja se on kaikki normaalia.
Mutta koska se rakkauden tunne on jotakin sellaista, että sitä ei voita mikään, se on kuin kaiken peittävä hyökyaalto niin siksi sitä sitten kuitenkin aina jaksaa ja siksi valitsisin äitiyden milloin tahansa ja aina sen toisen vaihtoehdon sijasta.Toivon, että sinäkin vielä sen saat kokea ja jos et saa niin voit suunnata kys energiaa myös muiden lapsien suuntaan, tässäkin yhteiskunnassa on paljon lapsia jotka kaipaavat turvallista ja välittävää aikuista arkeensa eri yhteyksissä.
Anteeksi, mutta äidinrakkauden hehkutus tässä oli nyt asiatonta ja herättää minussa vihaa. Juuri kaltaisesi naiset tekevät raskaaksi olla lapseton ja mietin, miten voisin välttää kohtaaamasta teitä elämässäni. Ap
Viittasin viestiisi nro21 jossa totesit, että "heillä kuitenkin on niitä lapsia" ja "kehtaavat" valittaa tms.
Tottakai kehtaavat, heillä on siihen kaikki oikeus, oli sinulla lapsia tai ei.
Myöskään äidin rakkauden toteaminen ei voi eikä saa olla väärin, edes sinun mielestäsi, ihan kuten ei niiden negatiivistenkaan tunteiden kokeminen äitinä tai niistä ääneen sanominen.
Ei vaikka sinä et saisi sitä kokea.
Voi valita ajan ja paikan, minne tulee siitä kirjoittamaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa vielä sanoa. N29 sinkku ja lapseton. En oo päättänyt haluanko lapsia vai en. Introverttinä ja herkkänä ihmisenä arveluttaa olisiko minusta edes siihen vastuuseen ja jatkuvaan toisten saatavilla olemiseen. Toisaalta koska asia ei ole ajankohtainen, niin on tavallaan hyvä syy tai "lupa" lykätä asiaa entisestään. Varmaan lopulta käy niin, että aika ajaa ohi ja sittenpä ei tarvitse päättääkään enää kun ei ole mahdollistakaan sitten enää.
Olen ihan hyvä lasten kanssa, sisarusten lapsia on monta ja muidenkin lapsia olen hoitanut. Myös mietityttää mikä merkitys omalla elämällä on, jos ei omia lapsia koskaan tule. Kuitenkin tällä hetkellä tuntuu, että luultavasti jään lapsettomaksi ja kai se elämä on ihan ok näinkin.. Etenkin kun lähipiirissä lapsia on paljonkin, joita saa tarvittaessa hoitaa ja helliä.
29 vuotiaana tuo onkin ihan eri asia. Ei tiedä onko lapsettomuus lopullista ja suuri osa kavereista on samassa tilanteessa. Ei tiedä mitään siitä totaalisesta yksinäisyydestä, mitä äiti-ihmisten seurassa tuntee. Ap
Mutta! Tunnetko omaavasi niin erinomaiset geenit, että haluat monistaa ne?
Ruokakaupoissa monetkaan vanhemmat eivät ole ajatelleet asiaa loppuun asti.
En minä mieti geenejä, enemmän sosiaalista puolta ja ehkä tiettyjen sukuperinteiden siirtämistä eteenpäin. Ja ihan vain sitä, miltä tuntuisi pitää lasta sylissä ja seurata sen kasvamista. Ap
Heh! Parempi teille kyllä onkin ilman lapsia jos itkupotkuraivarit kaupassa on liikaa kestettäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Heh! Parempi teille kyllä onkin ilman lapsia jos itkupotkuraivarit kaupassa on liikaa kestettäväksi.
Heh vaan itsellesi. Älä tuo huonosti käyttäytyviä lapsia ruokakauppaan.
"Viittasin viestiisi nro21 jossa totesit, että "heillä kuitenkin on niitä lapsia" ja "kehtaavat" valittaa tms.
Tottakai kehtaavat, heillä on siihen kaikki oikeus, oli sinulla lapsia tai ei.
Myöskään äidin rakkauden toteaminen ei voi eikä saa olla väärin, edes sinun mielestäsi, ihan kuten ei niiden negatiivistenkaan tunteiden kokeminen äitinä tai niistä ääneen sanominen.
Ei vaikka sinä et saisi sitä kokea."
Tilannetajua, pliis. Tämä on väärä ketju tästä asiasta inttämiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi tätiäni on lapsettomia sinkkuja. Eivät näytä kärsivän. Elämä on sitä mitä siitä tekee. Tiedän kyllä toisen tätini olleen halukas perheellistymään. Osaa kuulemma elää asian kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varo ettet katkeroidu etkä enempää ala ajattelemaan, että lapsellisilla ei "saisi" olla raskasta tai etteikö lapselliset "saisi" valittaa, tuskastua, kiroilla, olla väsyneitä/tympääntyneitä tai mitä tahansa ns negatiivista, koska "heillähän on se lapsi/et".
Ei se niin mene, vaikka se varmaan onkin asia jota et kykene ymmärtämään ja varmasti juurikin sen vuoksi että et ole äiti etkä vanhempi, sinulla ei siis ole kokemuspohjaa kaikkiin niihin tunteisiin joita vanhemmuus ja varsinkin äitiys voi herättää ja herättääkin eli siihen valtavaan väsymyksen tunteeseen aika ajoin, suureen turhautuneisuuteen ja jopa siihen, että lastaan kohtaan voi välillä tuntea myös negatiivisia ajatuksia/tuntemuksia ja se on kaikki normaalia.
Mutta koska se rakkauden tunne on jotakin sellaista, että sitä ei voita mikään, se on kuin kaiken peittävä hyökyaalto niin siksi sitä sitten kuitenkin aina jaksaa ja siksi valitsisin äitiyden milloin tahansa ja aina sen toisen vaihtoehdon sijasta.Toivon, että sinäkin vielä sen saat kokea ja jos et saa niin voit suunnata kys energiaa myös muiden lapsien suuntaan, tässäkin yhteiskunnassa on paljon lapsia jotka kaipaavat turvallista ja välittävää aikuista arkeensa eri yhteyksissä.
Anteeksi, mutta äidinrakkauden hehkutus tässä oli nyt asiatonta ja herättää minussa vihaa. Juuri kaltaisesi naiset tekevät raskaaksi olla lapseton ja mietin, miten voisin välttää kohtaaamasta teitä elämässäni. Ap
Viittasin viestiisi nro21 jossa totesit, että "heillä kuitenkin on niitä lapsia" ja "kehtaavat" valittaa tms.
Tottakai kehtaavat, heillä on siihen kaikki oikeus, oli sinulla lapsia tai ei.
Myöskään äidin rakkauden toteaminen ei voi eikä saa olla väärin, edes sinun mielestäsi, ihan kuten ei niiden negatiivistenkaan tunteiden kokeminen äitinä tai niistä ääneen sanominen.
Ei vaikka sinä et saisi sitä kokea.Voi valita ajan ja paikan, minne tulee siitä kirjoittamaan. Ap
Ok, eli sinua pitää silitellä ja helliä, ei saa tarttua kommentteihisi jotka oikeasti ovat asioita joihin sinunkin tulisi kiinnittää huomiota. On myös oma etusi ettet aivan katkeroidu vaikka se varmasti siltä nyt tuntuukin, että sitä ei voi estää. Jossain määrin se tulee olemaan aina mukanasi, luonnollista sekin, mutta se että et anna perheelliselle oikeutta olla väsynyt vain siksi ettet itse ole saanut perhettä, ei sekään ole oikein.
Voin todeta, että elämästäsi ilman niitä lapsia tai lasta ei ainakaan yhtään nykyistä helpompaa tule, jos noin ajattelet ja koet, ei kellään ole oikeutta toisten tunteita vähätellä tai mitätöidä sillä perusteella ettei sitä itse saa.
Jos niin aiot toimia niin on parempi muuttaa metsän keskelle kuplaan ja olla erakkona, parempi itsellesi ja parempi niille muille joita sitten "arvostelisit" ja kritisoisit siksi että heillä on perhe ja siksi että tuntevat tunteita joita se tuo tullessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varo ettet katkeroidu etkä enempää ala ajattelemaan, että lapsellisilla ei "saisi" olla raskasta tai etteikö lapselliset "saisi" valittaa, tuskastua, kiroilla, olla väsyneitä/tympääntyneitä tai mitä tahansa ns negatiivista, koska "heillähän on se lapsi/et".
Ei se niin mene, vaikka se varmaan onkin asia jota et kykene ymmärtämään ja varmasti juurikin sen vuoksi että et ole äiti etkä vanhempi, sinulla ei siis ole kokemuspohjaa kaikkiin niihin tunteisiin joita vanhemmuus ja varsinkin äitiys voi herättää ja herättääkin eli siihen valtavaan väsymyksen tunteeseen aika ajoin, suureen turhautuneisuuteen ja jopa siihen, että lastaan kohtaan voi välillä tuntea myös negatiivisia ajatuksia/tuntemuksia ja se on kaikki normaalia.
Mutta koska se rakkauden tunne on jotakin sellaista, että sitä ei voita mikään, se on kuin kaiken peittävä hyökyaalto niin siksi sitä sitten kuitenkin aina jaksaa ja siksi valitsisin äitiyden milloin tahansa ja aina sen toisen vaihtoehdon sijasta.Toivon, että sinäkin vielä sen saat kokea ja jos et saa niin voit suunnata kys energiaa myös muiden lapsien suuntaan, tässäkin yhteiskunnassa on paljon lapsia jotka kaipaavat turvallista ja välittävää aikuista arkeensa eri yhteyksissä.
Anteeksi, mutta äidinrakkauden hehkutus tässä oli nyt asiatonta ja herättää minussa vihaa. Juuri kaltaisesi naiset tekevät raskaaksi olla lapseton ja mietin, miten voisin välttää kohtaaamasta teitä elämässäni. Ap
Viittasin viestiisi nro21 jossa totesit, että "heillä kuitenkin on niitä lapsia" ja "kehtaavat" valittaa tms.
Tottakai kehtaavat, heillä on siihen kaikki oikeus, oli sinulla lapsia tai ei.
Myöskään äidin rakkauden toteaminen ei voi eikä saa olla väärin, edes sinun mielestäsi, ihan kuten ei niiden negatiivistenkaan tunteiden kokeminen äitinä tai niistä ääneen sanominen.
Ei vaikka sinä et saisi sitä kokea.Voi valita ajan ja paikan, minne tulee siitä kirjoittamaan. Ap
Ok, eli sinua pitää silitellä ja helliä, ei saa tarttua kommentteihisi jotka oikeasti ovat asioita joihin sinunkin tulisi kiinnittää huomiota. On myös oma etusi ettet aivan katkeroidu vaikka se varmasti siltä nyt tuntuukin, että sitä ei voi estää. Jossain määrin se tulee olemaan aina mukanasi, luonnollista sekin, mutta se että et anna perheelliselle oikeutta olla väsynyt vain siksi ettet itse ole saanut perhettä, ei sekään ole oikein.
Voin todeta, että elämästäsi ilman niitä lapsia tai lasta ei ainakaan yhtään nykyistä helpompaa tule, jos noin ajattelet ja koet, ei kellään ole oikeutta toisten tunteita vähätellä tai mitätöidä sillä perusteella ettei sitä itse saa.
Jos niin aiot toimia niin on parempi muuttaa metsän keskelle kuplaan ja olla erakkona, parempi itsellesi ja parempi niille muille joita sitten "arvostelisit" ja kritisoisit siksi että heillä on perhe ja siksi että tuntevat tunteita joita se tuo tullessaan.
Sinä olet nyt pahin muiden tunteiden vähättelijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varo ettet katkeroidu etkä enempää ala ajattelemaan, että lapsellisilla ei "saisi" olla raskasta tai etteikö lapselliset "saisi" valittaa, tuskastua, kiroilla, olla väsyneitä/tympääntyneitä tai mitä tahansa ns negatiivista, koska "heillähän on se lapsi/et".
Ei se niin mene, vaikka se varmaan onkin asia jota et kykene ymmärtämään ja varmasti juurikin sen vuoksi että et ole äiti etkä vanhempi, sinulla ei siis ole kokemuspohjaa kaikkiin niihin tunteisiin joita vanhemmuus ja varsinkin äitiys voi herättää ja herättääkin eli siihen valtavaan väsymyksen tunteeseen aika ajoin, suureen turhautuneisuuteen ja jopa siihen, että lastaan kohtaan voi välillä tuntea myös negatiivisia ajatuksia/tuntemuksia ja se on kaikki normaalia.
Mutta koska se rakkauden tunne on jotakin sellaista, että sitä ei voita mikään, se on kuin kaiken peittävä hyökyaalto niin siksi sitä sitten kuitenkin aina jaksaa ja siksi valitsisin äitiyden milloin tahansa ja aina sen toisen vaihtoehdon sijasta.Toivon, että sinäkin vielä sen saat kokea ja jos et saa niin voit suunnata kys energiaa myös muiden lapsien suuntaan, tässäkin yhteiskunnassa on paljon lapsia jotka kaipaavat turvallista ja välittävää aikuista arkeensa eri yhteyksissä.
Anteeksi, mutta äidinrakkauden hehkutus tässä oli nyt asiatonta ja herättää minussa vihaa. Juuri kaltaisesi naiset tekevät raskaaksi olla lapseton ja mietin, miten voisin välttää kohtaaamasta teitä elämässäni. Ap
Viittasin viestiisi nro21 jossa totesit, että "heillä kuitenkin on niitä lapsia" ja "kehtaavat" valittaa tms.
Tottakai kehtaavat, heillä on siihen kaikki oikeus, oli sinulla lapsia tai ei.
Myöskään äidin rakkauden toteaminen ei voi eikä saa olla väärin, edes sinun mielestäsi, ihan kuten ei niiden negatiivistenkaan tunteiden kokeminen äitinä tai niistä ääneen sanominen.
Ei vaikka sinä et saisi sitä kokea.Voi valita ajan ja paikan, minne tulee siitä kirjoittamaan. Ap
Ok, eli sinua pitää silitellä ja helliä, ei saa tarttua kommentteihisi jotka oikeasti ovat asioita joihin sinunkin tulisi kiinnittää huomiota. On myös oma etusi ettet aivan katkeroidu vaikka se varmasti siltä nyt tuntuukin, että sitä ei voi estää. Jossain määrin se tulee olemaan aina mukanasi, luonnollista sekin, mutta se että et anna perheelliselle oikeutta olla väsynyt vain siksi ettet itse ole saanut perhettä, ei sekään ole oikein.
Voin todeta, että elämästäsi ilman niitä lapsia tai lasta ei ainakaan yhtään nykyistä helpompaa tule, jos noin ajattelet ja koet, ei kellään ole oikeutta toisten tunteita vähätellä tai mitätöidä sillä perusteella ettei sitä itse saa.
Jos niin aiot toimia niin on parempi muuttaa metsän keskelle kuplaan ja olla erakkona, parempi itsellesi ja parempi niille muille joita sitten "arvostelisit" ja kritisoisit siksi että heillä on perhe ja siksi että tuntevat tunteita joita se tuo tullessaan.
Onko sulla kaikki hyvin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa vielä sanoa. N29 sinkku ja lapseton. En oo päättänyt haluanko lapsia vai en. Introverttinä ja herkkänä ihmisenä arveluttaa olisiko minusta edes siihen vastuuseen ja jatkuvaan toisten saatavilla olemiseen. Toisaalta koska asia ei ole ajankohtainen, niin on tavallaan hyvä syy tai "lupa" lykätä asiaa entisestään. Varmaan lopulta käy niin, että aika ajaa ohi ja sittenpä ei tarvitse päättääkään enää kun ei ole mahdollistakaan sitten enää.
Olen ihan hyvä lasten kanssa, sisarusten lapsia on monta ja muidenkin lapsia olen hoitanut. Myös mietityttää mikä merkitys omalla elämällä on, jos ei omia lapsia koskaan tule. Kuitenkin tällä hetkellä tuntuu, että luultavasti jään lapsettomaksi ja kai se elämä on ihan ok näinkin.. Etenkin kun lähipiirissä lapsia on paljonkin, joita saa tarvittaessa hoitaa ja helliä.
29 vuotiaana tuo onkin ihan eri asia. Ei tiedä onko lapsettomuus lopullista ja suuri osa kavereista on samassa tilanteessa. Ei tiedä mitään siitä totaalisesta yksinäisyydestä, mitä äiti-ihmisten seurassa tuntee. Ap
Olen eri kenelle kommentoit, mutta vela n40 ja en ole koskaan tuntenut itseäni yksinäiseksi äitien kanssa. Osalla ystävistäni on lapsia, mutta emme me heistä puhu, kun tapaamme.
Etsi itsellesi oikeita ystäviä ja ala tehdä kaikkea kivaa ja kiinnostavaa. Siinä se.
Opiskelen ja harrastan työn ohella sekä matkustele yksin tai yhdessä puolison/kaverin kanssa. Tokihan se on mahdollista lapsiperheessäkin ja useimmat sitä tekevätkin, mutta energiaa itselle mieleisiin asioihin on enemmän. Olen miettinyt, että lapsettomana on mahdollisuus 'hurahtaa' johonkin, eli antaa ihan rauhassa ajantajun mennä, kun jokin asia vie mennessään.
Jos edelleen kaipaat kuitenkin lapsia elämääsi, ehkä kummilapsen kanssa yhdessä puuhailu tai läksyjen tekeminen olisi siihen se juttu. Yksi turvallinen aikuinen tuskin on kenellekään lapselle liikaa ja kyllähän vanhemmatkin kaipaavat joko omaa tai yhteistä aikaa.
...jokin vapaaehtois- tai talkootyö on myös antanut toisille merkityksellisyyttä, kun ei ole omaa perhettä. Kohderyhmä voi olla jokin harrasteporukka oma ikäisiä, lapsia, nuoria tai ikäihmisiä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VelaN40 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa vielä sanoa. N29 sinkku ja lapseton. En oo päättänyt haluanko lapsia vai en. Introverttinä ja herkkänä ihmisenä arveluttaa olisiko minusta edes siihen vastuuseen ja jatkuvaan toisten saatavilla olemiseen. Toisaalta koska asia ei ole ajankohtainen, niin on tavallaan hyvä syy tai "lupa" lykätä asiaa entisestään. Varmaan lopulta käy niin, että aika ajaa ohi ja sittenpä ei tarvitse päättääkään enää kun ei ole mahdollistakaan sitten enää.
Olen ihan hyvä lasten kanssa, sisarusten lapsia on monta ja muidenkin lapsia olen hoitanut. Myös mietityttää mikä merkitys omalla elämällä on, jos ei omia lapsia koskaan tule. Kuitenkin tällä hetkellä tuntuu, että luultavasti jään lapsettomaksi ja kai se elämä on ihan ok näinkin.. Etenkin kun lähipiirissä lapsia on paljonkin, joita saa tarvittaessa hoitaa ja helliä.
29 vuotiaana tuo onkin ihan eri asia. Ei tiedä onko lapsettomuus lopullista ja suuri osa kavereista on samassa tilanteessa. Ei tiedä mitään siitä totaalisesta yksinäisyydestä, mitä äiti-ihmisten seurassa tuntee. Ap
Olen eri kenelle kommentoit, mutta vela n40 ja en ole koskaan tuntenut itseäni yksinäiseksi äitien kanssa. Osalla ystävistäni on lapsia, mutta emme me heistä puhu, kun tapaamme.
Etsi itsellesi oikeita ystäviä ja ala tehdä kaikkea kivaa ja kiinnostavaa. Siinä se.
Ero sun ja ap :n välillä :VAPAAEHTOISESTI lapseton. Tekee helpommaksi sietää äitejä.
Voithan yrittää hakea Tinderin naisten puolelta kumppanuusvanhemmuudesta kiinnostunutta naista esim. Bulgariasta. EU:n kansalaisena saa vapaasti tulla käymään Suomessa ja sä siellä. Puolassa/Bulgariassa on edullisinta poiketa lapsettomuushoidoissa.
Harkitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No just jetsulleen noin olisin ajatellut asian kuin ap. Ottanut siitä lapsettomuudesta ilon irti. Voi olla, että se oli tarkoittanut yksinäisempää vanhuutta mutta se olisi vaan pitänyt hyväksyä. Elämä on kärpäsen pieru iäisyydessä. Eihän sitä edes tiedä elänkö vanhaksi.
10v vaikeuksien jälkeen tulin kuitenkin 2 kertaa ihan perä perään raskaaksi 40v kynnyksellä, nyt päälle nelikymppisenä on 2 taaperoa. Nyt mulla on se toivottu perhe, mutta kyllä edelleen ajattelen, että olisin osannut nauttia myös lapsettomasta elämästä.
Jos olisin lapseton niin alottaisin jonkun aikaavievän harrastuksen, kuten vuorikiipeilyn. Matkustaisin eksoottisiin paikkoihin ja tekisin kaikkea hurjaa. Haastaisin itseäni fyysisesti, treenaisin juoksukilpailuihin yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varo ettet katkeroidu etkä enempää ala ajattelemaan, että lapsellisilla ei "saisi" olla raskasta tai etteikö lapselliset "saisi" valittaa, tuskastua, kiroilla, olla väsyneitä/tympääntyneitä tai mitä tahansa ns negatiivista, koska "heillähän on se lapsi/et".
Ei se niin mene, vaikka se varmaan onkin asia jota et kykene ymmärtämään ja varmasti juurikin sen vuoksi että et ole äiti etkä vanhempi, sinulla ei siis ole kokemuspohjaa kaikkiin niihin tunteisiin joita vanhemmuus ja varsinkin äitiys voi herättää ja herättääkin eli siihen valtavaan väsymyksen tunteeseen aika ajoin, suureen turhautuneisuuteen ja jopa siihen, että lastaan kohtaan voi välillä tuntea myös negatiivisia ajatuksia/tuntemuksia ja se on kaikki normaalia.
Mutta koska se rakkauden tunne on jotakin sellaista, että sitä ei voita mikään, se on kuin kaiken peittävä hyökyaalto niin siksi sitä sitten kuitenkin aina jaksaa ja siksi valitsisin äitiyden milloin tahansa ja aina sen toisen vaihtoehdon sijasta.Toivon, että sinäkin vielä sen saat kokea ja jos et saa niin voit suunnata kys energiaa myös muiden lapsien suuntaan, tässäkin yhteiskunnassa on paljon lapsia jotka kaipaavat turvallista ja välittävää aikuista arkeensa eri yhteyksissä.
Anteeksi, mutta äidinrakkauden hehkutus tässä oli nyt asiatonta ja herättää minussa vihaa. Juuri kaltaisesi naiset tekevät raskaaksi olla lapseton ja mietin, miten voisin välttää kohtaaamasta teitä elämässäni. Ap
Viittasin viestiisi nro21 jossa totesit, että "heillä kuitenkin on niitä lapsia" ja "kehtaavat" valittaa tms.
Tottakai kehtaavat, heillä on siihen kaikki oikeus, oli sinulla lapsia tai ei.
Myöskään äidin rakkauden toteaminen ei voi eikä saa olla väärin, edes sinun mielestäsi, ihan kuten ei niiden negatiivistenkaan tunteiden kokeminen äitinä tai niistä ääneen sanominen.
Ei vaikka sinä et saisi sitä kokea.Voi valita ajan ja paikan, minne tulee siitä kirjoittamaan. Ap
Ok, eli sinua pitää silitellä ja helliä, ei saa tarttua kommentteihisi jotka oikeasti ovat asioita joihin sinunkin tulisi kiinnittää huomiota. On myös oma etusi ettet aivan katkeroidu vaikka se varmasti siltä nyt tuntuukin, että sitä ei voi estää. Jossain määrin se tulee olemaan aina mukanasi, luonnollista sekin, mutta se että et anna perheelliselle oikeutta olla väsynyt vain siksi ettet itse ole saanut perhettä, ei sekään ole oikein.
Voin todeta, että elämästäsi ilman niitä lapsia tai lasta ei ainakaan yhtään nykyistä helpompaa tule, jos noin ajattelet ja koet, ei kellään ole oikeutta toisten tunteita vähätellä tai mitätöidä sillä perusteella ettei sitä itse saa.
Jos niin aiot toimia niin on parempi muuttaa metsän keskelle kuplaan ja olla erakkona, parempi itsellesi ja parempi niille muille joita sitten "arvostelisit" ja kritisoisit siksi että heillä on perhe ja siksi että tuntevat tunteita joita se tuo tullessaan.
Huhhuh, että voikin olla epäempaattista ja suorastaan ilkeää tekstiä...! :/
Kyllä aikuisen pitäisi pystyä puhumaan asiasta A ilman että sitä koko ajan verrataan asiaan B.
Olen 43. Olen valinnut ammatin jossa voin tehdä töitä etänä. Asun Suomen ulkopuolella, ja teen täältäkin 3-4kk vuodesta töitä muista maista. Urheilen paljon, panostan omaan hyvinvointiin. Olen vapaa lähtemään reissuun vaikka huomenna. Jos haluan muuttaa, ei tarvitse huolehtia lasten hoito- tai koulupaikoista. Eikä lastenhuoneesta. Olen myös taloudellisesti hyvässä tilanteessa koska olen voinut priorisoida urakehityksen (esim muuttaa töiden perässä, tehdä iltatöitä jne).
Mielestäni tämä kaiken kattava vapaus on suurin plussa siinä, että on lapsivapaa. Ei ole jumissa siinä lähiöelämässä, vaan voi asua missä haluaa ja matkustaa kun haluaa minne haluaa. Mulla on monta "kotikaupunkia" joissa olen viettänyt paljon aikaa, ja joihin palaan aina uudelleen. Kaikki hyvin erilaisia, joten koen että voin "elää montaa erilaista elämää" ja olen tullut hyvin joustavaksi. Toisaalta myös kiitolliseksi tietyistä asioista jotka toisessa paikassa eivät olekaan itsestäänselvyyksiä.
Minäkään en ole lapsettomana tuntenut yksinäisyyttä siitä, että heillä on lapsia. En ole erityisen lapsirakas, vaikka omia lapsia olenkin halunnut, niin en ole mitenkään kadehtinut muiden lapsia.
Yksi mikä kyllä ärsytti, oli että äidit helposti sanovat kaikkeen et voi ymmärtää/tietää kun sulla ei ole lapsia. Varsinkin nyt tiedän, että ihan paskapuhetta; nyt mulla on lapsia, enkä ole yhtään sen ihmeellisempi/valaistuneempi/fixumpi kuin lapsettomanakaan. Väittisin, että päinvastoin melkeinpä, elin pitkään yksin ja lapsettomana js koin paljon, näiltä muilta äiti-ihmisiltä jäi se väliin kokonaan, kun hankkivat lapsia nuorena ja ne putkahtivat ensiyrittämällä.
Vierailija kirjoitti:
Mun tuntemilla lapsiperheellisillä ei näytä olevan vaikeaa. Voi toki olla etten jaksa sympata heitä siksi, että oma ymmärrys ei riitä siihen. Tuntuu, että valuttavat turhasta, kun ovat kuitenkin niitä onnekkaita, joilla lapsia on. Ap
Minun tuttavapiirissä monillakin on niin vaikeaa, että tuntuu pahalta pelkkä kuunteleminen. En pysty kuvittelemaan miltä se tuntuu vanhemmasta, kun lapsi on sairaalassa anoreksian vuoksi ja joutuu pelkäämään, että lapsi ei siitä selviä. Tai kun lapsella on niin paha olla, että viiltelee itseään ja apua on vaikea saada. Tai lapsi on niin masentunut, että toivoo kuolevansa, tai niin ahdistunut, ettei pysty menemään kouluun. Kun murrosikä on nepsyongelmien vuoksi niin vaikea, että tarvitaan poliisia ja lastensuojelua ja lapsi sijoitetaan nuorisokotiin, missä ei ole nepsyosaamista ja muut asukkaat ovat jotain päihdeongelmaisia nuoria, joilla on ihan erilaiset ongelmat.
Voin vain kuvitella miten pahalta se tuntuu, kun omalla lapsella on kauhea hätä ja itse ei voi tehdä mitään muuta kuin yrittää saada apua. Ja kun se avun saaminen on kauhean taistelun takana eikä sitä saa ajoissa ja riittävästi.
Mutta! Tunnetko omaavasi niin erinomaiset geenit, että haluat monistaa ne?
Ruokakaupoissa monetkaan vanhemmat eivät ole ajatelleet asiaa loppuun asti.