Lue keskustelun säännöt.
Lapseton elämä
18.06.2023 |
Olen tullut elämässäni siihen vaiheeseen, että olen alkanut hyväksyä sen, että tulen olemaan loppuelämäni lapseton. Taustalla siis keskenmenoja ym. ja ikää mittarissa sen verran, että haave lapsesta tuskin enää toteutuu.
Huomaan, että ajatukseni ovat jo alkaneet kääntyä siihen suuntaan, että olen alkanut miettiä, miten elää hyvää elämää lapsettomana. Vakityöopaikka on, omaisuutta on. Parisuhde ehkä näiden raskaiden vuosien jälkeen kärsinyt.
Oon miettinyt, että jos osaisin käyttää vapauttani, voisin tehdä sen. Mun ei tarvitse elättää ketään, mun ei tarvitse jättää jälkeeni kenellekään mitään. Oon myös väsynyt äiti-ihmisiin lähelläni, kyllästynyt olemaan ulkopuolinen heidän bondatessa toistensa kanssa. Kaipaan siis muutosta ihmissuhteisiinikin.
Miten te muut elätte elämäänne lapsettomina?
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Heh! Parempi teille kyllä onkin ilman lapsia jos itkupotkuraivarit kaupassa on liikaa kestettäväksi.
Et kai sinä(kään) tykkää? Kukaan ei halua kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani näistä osista kommenteista täällä. Parasta mitä tulet saamaan ei todellakaan ole se, että pääset kauppaan yksin. Sinulla on nyt suruaika ja teet luopumisprosessia. Pian vielä näet kaikki mahdollisuudet. Sinulla on kuitenkin oikeus surra myös sitä mitä menetät lapsettomana. Elämä on ihanaa myös lapsettomana, voit huolehtia vain itsestäsi, levätä kun haluat, juhlia kun haluat, mennä kun haluat. Juurihan oli Hesarissa se kolumni siitä kuinka huoli lapsesta on ikuinen eikä siihen taakkaan osaa oikein varautua. Hoivaviettiä voi toteuttaa myös lemmikeihin, omaa elämääni koira (nyt edesmennyt) on rikastuttanut suunnattomasti. Toivon kaikkea hyvää elämääsi ja aurinkoa päiviisi!
Niin on itsellänikin ja silti pääsen kauppaan. Ihan sekopäistä pitää jotain "suruaikaa" ja käskyttää läheisiä tekemään kaikki hommat puolestaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen 43. Olen valinnut ammatin jossa voin tehdä töitä etänä. Asun Suomen ulkopuolella, ja teen täältäkin 3-4kk vuodesta töitä muista maista. Urheilen paljon, panostan omaan hyvinvointiin. Olen vapaa lähtemään reissuun vaikka huomenna. Jos haluan muuttaa, ei tarvitse huolehtia lasten hoito- tai koulupaikoista. Eikä lastenhuoneesta. Olen myös taloudellisesti hyvässä tilanteessa koska olen voinut priorisoida urakehityksen (esim muuttaa töiden perässä, tehdä iltatöitä jne).
Mielestäni tämä kaiken kattava vapaus on suurin plussa siinä, että on lapsivapaa. Ei ole jumissa siinä lähiöelämässä, vaan voi asua missä haluaa ja matkustaa kun haluaa minne haluaa. Mulla on monta "kotikaupunkia" joissa olen viettänyt paljon aikaa, ja joihin palaan aina uudelleen. Kaikki hyvin erilaisia, joten koen että voin "elää montaa erilaista elämää" ja olen tullut hyvin joustavaksi. Toisaalta myös kiitolliseksi tietyistä asioista jotka toisessa paikassa eivät olekaan itsestäänselvyyksiä.
Kiitos tästä. Mullakin on se onni, että olen taloudellisesti vapaa ja perimäni kiinteän omaisuuden myymällä voisin kasvattaa vapauttani lisää. Nyt kun ei ole syytä siirtää niitä eteenpäin kenellekään.
Nuorena matkustin ja kokeilin fyysisen suorituskykyninä rajoja, joten ne ei vieläkään niin kiinnosta. Mutta luova puoli on ehkä alkanut elpyä. Olen saanut iloa valokuvauksesta ja kuvataiteesta, mutta en tiedä riittääkö se sisällöksi elämään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani näistä osista kommenteista täällä. Parasta mitä tulet saamaan ei todellakaan ole se, että pääset kauppaan yksin. Sinulla on nyt suruaika ja teet luopumisprosessia. Pian vielä näet kaikki mahdollisuudet. Sinulla on kuitenkin oikeus surra myös sitä mitä menetät lapsettomana. Elämä on ihanaa myös lapsettomana, voit huolehtia vain itsestäsi, levätä kun haluat, juhlia kun haluat, mennä kun haluat. Juurihan oli Hesarissa se kolumni siitä kuinka huoli lapsesta on ikuinen eikä siihen taakkaan osaa oikein varautua. Hoivaviettiä voi toteuttaa myös lemmikeihin, omaa elämääni koira (nyt edesmennyt) on rikastuttanut suunnattomasti. Toivon kaikkea hyvää elämääsi ja aurinkoa päiviisi!
Kiitos, ehkä tämä tästä. Suruprosessi on kesken kyllä, mutta nyt kuitenkaan ei enää tunnu siltä, että elämä loppuu lapsettomuuteen. Ap
Jos aloittaja ei olisi lisääntynyt niin Suomessa keskiarvo äo:n suhteen olisi nousussa.
Tuo typerys saattaa osata leipoa pullaa, mutta siihenpä se sitten jääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmetyttää kyllä, että yhtäkkiä neljänkympin kynnyksellä pitäisi vielä se lapsikin saada kun kaikki muu on saatu jo. Elämä on valintoja eikä kaikkea aina saa vaikka kuinka valitsisi ja haluaisi. Sitten itketään, että mitä nyt tilalle. Niinkuin sen kaivatun lapsen voisi korvata jollain vuorikiipeilyllä. Ei voi.
No anna niitten äiti-ihmisten olla omissa rauhoissaan. En minäkään jaksa lapsettomana kuunnella jonkun mummo-ihmisen hehkutusta lapsen lapsistaan. Että onpa se ihana hoitaa pikku Petteriä, ja sitten kritisoidaan että aina tuodaan hoitoon. Tekis mieli jo siinä vaiheessa sanoa ettei kuule kiinnosta paskaakaan. Mun ystävät on melkein kaikki lapsettomia. Ja siirrän puheenaiheen aina johonkin muuhun kuin lapsiin. Olen siis vapaaehtoisesti lapseton ja nyt niin vanha ettei hyödyttäisi edes katua enää. En saa enää penskaa vaikka kuinka huutaisin. Meitä on paljon ja voit hakea vertaistukea muista lapsettomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani näistä osista kommenteista täällä. Parasta mitä tulet saamaan ei todellakaan ole se, että pääset kauppaan yksin. Sinulla on nyt suruaika ja teet luopumisprosessia. Pian vielä näet kaikki mahdollisuudet. Sinulla on kuitenkin oikeus surra myös sitä mitä menetät lapsettomana. Elämä on ihanaa myös lapsettomana, voit huolehtia vain itsestäsi, levätä kun haluat, juhlia kun haluat, mennä kun haluat. Juurihan oli Hesarissa se kolumni siitä kuinka huoli lapsesta on ikuinen eikä siihen taakkaan osaa oikein varautua. Hoivaviettiä voi toteuttaa myös lemmikeihin, omaa elämääni koira (nyt edesmennyt) on rikastuttanut suunnattomasti. Toivon kaikkea hyvää elämääsi ja aurinkoa päiviisi!
Kiitos, ehkä tämä tästä. Suruprosessi on kesken kyllä, mutta nyt kuitenkaan ei enää tunnu siltä, että elämä loppuu lapsettomuuteen. Ap
Käsittele typerys "suruprosessisi" muualla kuin kyseenalaisella keskustelupalstalla.
Täällä yksi yli 6-kymppinen lapseton. Tilanteeni ehkä siitä erilainen, että mulle lasten saaminen oli ollut mikään ihan must. Pariuduin suht. myöhään ja ajattelin, että lapsi saa tulla jos on tullakseen, koska mies selvästi toivoi.
Sain 2 kertaa keskenmenon, joiden syyksi paljastui myöhemmin harvinainen syöpä. No, siinä sitten tulikin uutta ajateltavaa ja huolehdittavaa. Paranin hoitojen jälkeen, vaikka tilanne näytti alussa ihan toivottomalta.
Mulle on myös nuorempana tehty abortti, mutta sitä en koskaan ole katunut hetkeäkään, koska siihen elämäntilanteeseen ei yksinkertaisesti lapsi olisi sopinut.
Sisarellani on 2 lasta, jotka mulle rakkaita, vaikka en heitä kovin usein näekään. Ystävilläni joillain on lapsia, joillain ei.
Joka tapauksessa tällä hetkellä olen tosi tyytyväinen, että mulla ei ole lapsia. Samoin mies.
Lähipiirin lapsellisilla on ollut tosi rankkaa. Lapsilla on ollut kaikkia mahdollisia ongelmia. On vaikeaa anoreksiaa, itsetuhoisuutta, oppimisvaikeuksia, neurokirjon häiriöitä, you name it, kaikkea löytyy.
Jotkut ystävistäni joutuvat varmaan loppuikänsä huolehtimaan lapsistaan, myös taloudellisesti. Stressi heillä on varmaan ollut ihan hirvittävä vuosien saatossa.
Itse erityisherkkänä en varmaan olisi jaksanut sellaista. Nykyinen maailmantilanne on myös sellainen, että huolettaa jo ihan lähipiirin nuorten ja lasten tilanne. Helpottavaa, että ei tarvitse ainakaan omista stressata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen aina halunnut omia lapsia. Mutta omista typeristä päätöksistäni ja ihan sattumasta johtuen se ei ikinä onnistunut, ja nyt alkaa olemaan liian myöhäistä (olen 39v).
Olen siis samassa tilanteessa kuin sinä, AP. Nyt pitäisi alkaa vaan sitten miettimään että miten käytän loppuelämäni, kun se oma perhe jäi haaveeksi.
Aika monen velan jutut tässäkin ketjussa kuulostaa katkeruuden värittämiltä, kun pitää omaa tilannettaan hehkuttaakseen haukkua elämä lasten kanssa. Kaikki järkevät ihmiset ymmärtää, ettei ole mitään "parasta" vaihtoehtoa, vaan se on yksilöllistä mikä kenetkin tekee onnelliseksi ja niissä "rääkyvissä" lapsissa on paljon kauniita ja rakastettavia puolia heidän vanhempiensa silmissä.
Hyvä, että osa osaa puhua lapsettomuudestaan kuitenkin asiallisestikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vela kirjoitti:
Elämä on parhainta ilman lapsia. Voin toteuttaa kaikkea sitä mitä haluan tehdä eikä lapsi tiellä. Ei tarvitse kestää niitä itkupotkuraivareita ja muitakaan lapsen oikkuja. Tietoinen vela ja tyytyväinen ratkaisuun.
Me miehen kanssa vietimme 30v lapsettomina, toteuttaen kaikkea, mitä tahdoimme. Sitten päätimme, että on aika kääntää elämässä uusi sivu; nyt lapsia on neljä. On ollut äärimmäisen upeaa kokea lasten kasvu ja kehitys kaikkine käänteineen. Just mietittiin miehen kanssa, miten tylsää olisi ollut jatkaa keski-ikäisinä kaksistaan. Nyt meillä on huikean elämänmakuinen elämä. Jokainen kuitenkin tekee ratkaisunsa itse, haluaako lapsia tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vela kirjoitti:
Elämä on parhainta ilman lapsia. Voin toteuttaa kaikkea sitä mitä haluan tehdä eikä lapsi tiellä. Ei tarvitse kestää niitä itkupotkuraivareita ja muitakaan lapsen oikkuja. Tietoinen vela ja tyytyväinen ratkaisuun.
Me miehen kanssa vietimme 30v lapsettomina, toteuttaen kaikkea, mitä tahdoimme. Sitten päätimme, että on aika kääntää elämässä uusi sivu; nyt lapsia on neljä. On ollut äärimmäisen upeaa kokea lasten kasvu ja kehitys kaikkine käänteineen. Just mietittiin miehen kanssa, miten tylsää olisi ollut jatkaa keski-ikäisinä kaksistaan. Nyt meillä on huikean elämänmakuinen elämä. Jokainen kuitenkin tekee ratkaisunsa itse, haluaako lapsia tai ei.
Ja tulit kertomaan tän tahaton lapsettomuus ketjuun syystä että... 1) olet ilkeä k-pää vai 2) jotain muuta, mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela kirjoitti:
Elämä on parhainta ilman lapsia. Voin toteuttaa kaikkea sitä mitä haluan tehdä eikä lapsi tiellä. Ei tarvitse kestää niitä itkupotkuraivareita ja muitakaan lapsen oikkuja. Tietoinen vela ja tyytyväinen ratkaisuun.
Me miehen kanssa vietimme 30v lapsettomina, toteuttaen kaikkea, mitä tahdoimme. Sitten päätimme, että on aika kääntää elämässä uusi sivu; nyt lapsia on neljä. On ollut äärimmäisen upeaa kokea lasten kasvu ja kehitys kaikkine käänteineen. Just mietittiin miehen kanssa, miten tylsää olisi ollut jatkaa keski-ikäisinä kaksistaan. Nyt meillä on huikean elämänmakuinen elämä. Jokainen kuitenkin tekee ratkaisunsa itse, haluaako lapsia tai ei.
Ja tulit kertomaan tän tahaton lapsettomuus ketjuun syystä että... 1) olet ilkeä k-pää vai 2) jotain muuta, mitä?
Sinähän se ilkeä olet. Onneksi (toivottavasti) sinulla ei ole lapsia.Kaikille ei suoda lapsia. Ilkeille ihmisille ei varsinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapset on oikeasti pieniä sosiopaatteja, josta vanhemmat suurella vaivalla kouluttaa, hyvässä tapauksessa, yhteiskuntakelpoisen yksilön. Nostan hattua ja huokaan helpotuksesta, ettei minun tarvitse osallistua urakkaan.
Meidän lapset eivät ole sosiopaatteja. Kaikista neljästä on kasvanut vastuullisia, empaattisia ja täysin yhteiskuntakelpoisia. Me vanhemmatkin olemme "säilyneet" järjellisinä ja onnellisina kasvatuksen pyörteistä huolimatta. Tässä siis "kokemus-asiantuntijan" mietteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on oikeasti pieniä sosiopaatteja, josta vanhemmat suurella vaivalla kouluttaa, hyvässä tapauksessa, yhteiskuntakelpoisen yksilön. Nostan hattua ja huokaan helpotuksesta, ettei minun tarvitse osallistua urakkaan.
Meidän lapset eivät ole sosiopaatteja. Kaikista neljästä on kasvanut vastuullisia, empaattisia ja täysin yhteiskuntakelpoisia. Me vanhemmatkin olemme "säilyneet" järjellisinä ja onnellisina kasvatuksen pyörteistä huolimatta. Tässä siis "kokemus-asiantuntijan" mietteet.
Mammat pois ketjusta, jonka aihe on lapsettomuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on oikeasti pieniä sosiopaatteja, josta vanhemmat suurella vaivalla kouluttaa, hyvässä tapauksessa, yhteiskuntakelpoisen yksilön. Nostan hattua ja huokaan helpotuksesta, ettei minun tarvitse osallistua urakkaan.
Meidän lapset eivät ole sosiopaatteja. Kaikista neljästä on kasvanut vastuullisia, empaattisia ja täysin yhteiskuntakelpoisia. Me vanhemmatkin olemme "säilyneet" järjellisinä ja onnellisina kasvatuksen pyörteistä huolimatta. Tässä siis "kokemus-asiantuntijan" mietteet.
Mammat pois ketjusta, jonka aihe on lapsettomuus.
Joka paikkaanhan ne tunkee. Perustelevat vielä, että tämä on vauva-foorumi.
Eivät tollot ymmärrä, että tämä on Vauva-lehden alainen keskustelupalsta, jossa Aihe vapaa.
Ihan kuin Alibi-lehteen saisi kirjoittaa vain rikoliset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on oikeasti pieniä sosiopaatteja, josta vanhemmat suurella vaivalla kouluttaa, hyvässä tapauksessa, yhteiskuntakelpoisen yksilön. Nostan hattua ja huokaan helpotuksesta, ettei minun tarvitse osallistua urakkaan.
Meidän lapset eivät ole sosiopaatteja. Kaikista neljästä on kasvanut vastuullisia, empaattisia ja täysin yhteiskuntakelpoisia. Me vanhemmatkin olemme "säilyneet" järjellisinä ja onnellisina kasvatuksen pyörteistä huolimatta. Tässä siis "kokemus-asiantuntijan" mietteet.
Mammat pois ketjusta, jonka aihe on lapsettomuus.
Joka paikkaanhan ne tunkee. Perustelevat vielä, että tämä on vauva-foorumi.
Eivät tollot ymmärrä, että tämä on Vauva-lehden alainen keskustelupalsta, jossa Aihe vapaa.
Ihan kuin Alibi-lehteen saisi kirjoittaa vain rikoliset.
Suomi24 - ruotsalaiset ei saa sinne kirjoitella.
Vela kirjoitti:
Elämä on parhainta ilman lapsia. Voin toteuttaa kaikkea sitä mitä haluan tehdä eikä lapsi tiellä. Ei tarvitse kestää niitä itkupotkuraivareita ja muitakaan lapsen oikkuja. Tietoinen vela ja tyytyväinen ratkaisuun.
Varmasti paras tilanne sinulle, mutta AP:n lapsettomuus on hieman eri syistä kuin vapaaehtoisesti lapsettomalla, joten silloin ei välttämättä auta miettiä ettei tarvitse kestää lasten oikkuja tai muuta.
Olen pahoillani näistä osista kommenteista täällä. Parasta mitä tulet saamaan ei todellakaan ole se, että pääset kauppaan yksin. Sinulla on nyt suruaika ja teet luopumisprosessia. Pian vielä näet kaikki mahdollisuudet. Sinulla on kuitenkin oikeus surra myös sitä mitä menetät lapsettomana. Elämä on ihanaa myös lapsettomana, voit huolehtia vain itsestäsi, levätä kun haluat, juhlia kun haluat, mennä kun haluat. Juurihan oli Hesarissa se kolumni siitä kuinka huoli lapsesta on ikuinen eikä siihen taakkaan osaa oikein varautua. Hoivaviettiä voi toteuttaa myös lemmikeihin, omaa elämääni koira (nyt edesmennyt) on rikastuttanut suunnattomasti. Toivon kaikkea hyvää elämääsi ja aurinkoa päiviisi!