Lue keskustelun säännöt.
Lapseton elämä
18.06.2023 |
Olen tullut elämässäni siihen vaiheeseen, että olen alkanut hyväksyä sen, että tulen olemaan loppuelämäni lapseton. Taustalla siis keskenmenoja ym. ja ikää mittarissa sen verran, että haave lapsesta tuskin enää toteutuu.
Huomaan, että ajatukseni ovat jo alkaneet kääntyä siihen suuntaan, että olen alkanut miettiä, miten elää hyvää elämää lapsettomana. Vakityöopaikka on, omaisuutta on. Parisuhde ehkä näiden raskaiden vuosien jälkeen kärsinyt.
Oon miettinyt, että jos osaisin käyttää vapauttani, voisin tehdä sen. Mun ei tarvitse elättää ketään, mun ei tarvitse jättää jälkeeni kenellekään mitään. Oon myös väsynyt äiti-ihmisiin lähelläni, kyllästynyt olemaan ulkopuolinen heidän bondatessa toistensa kanssa. Kaipaan siis muutosta ihmissuhteisiinikin.
Miten te muut elätte elämäänne lapsettomina?
Kommentit (111)
Lapseton elämä - paras elämä.
Eilen näin kaupassa, kun pikkuinen poika kilahti. Äitinsä ei antanut hänen mennä yksin kaupasta pihalle. Lapsi parkui naama punaisena ja äiti oli yhtä punainen pidellessään rimpuilevaa lasta. Ei IKINÄ minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa vielä sanoa. N29 sinkku ja lapseton. En oo päättänyt haluanko lapsia vai en. Introverttinä ja herkkänä ihmisenä arveluttaa olisiko minusta edes siihen vastuuseen ja jatkuvaan toisten saatavilla olemiseen. Toisaalta koska asia ei ole ajankohtainen, niin on tavallaan hyvä syy tai "lupa" lykätä asiaa entisestään. Varmaan lopulta käy niin, että aika ajaa ohi ja sittenpä ei tarvitse päättääkään enää kun ei ole mahdollistakaan sitten enää.
Olen ihan hyvä lasten kanssa, sisarusten lapsia on monta ja muidenkin lapsia olen hoitanut. Myös mietityttää mikä merkitys omalla elämällä on, jos ei omia lapsia koskaan tule. Kuitenkin tällä hetkellä tuntuu, että luultavasti jään lapsettomaksi ja kai se elämä on ihan ok näinkin.. Etenkin kun lähipiirissä lapsia on paljonkin, joita saa tarvittaessa hoitaa ja helliä.
Vierailija kirjoitti:
En osaa vielä sanoa. N29 sinkku ja lapseton. En oo päättänyt haluanko lapsia vai en. Introverttinä ja herkkänä ihmisenä arveluttaa olisiko minusta edes siihen vastuuseen ja jatkuvaan toisten saatavilla olemiseen. Toisaalta koska asia ei ole ajankohtainen, niin on tavallaan hyvä syy tai "lupa" lykätä asiaa entisestään. Varmaan lopulta käy niin, että aika ajaa ohi ja sittenpä ei tarvitse päättääkään enää kun ei ole mahdollistakaan sitten enää.
Olen ihan hyvä lasten kanssa, sisarusten lapsia on monta ja muidenkin lapsia olen hoitanut. Myös mietityttää mikä merkitys omalla elämällä on, jos ei omia lapsia koskaan tule. Kuitenkin tällä hetkellä tuntuu, että luultavasti jään lapsettomaksi ja kai se elämä on ihan ok näinkin.. Etenkin kun lähipiirissä lapsia on paljonkin, joita saa tarvittaessa hoitaa ja helliä.
29 vuotiaana tuo onkin ihan eri asia. Ei tiedä onko lapsettomuus lopullista ja suuri osa kavereista on samassa tilanteessa. Ei tiedä mitään siitä totaalisesta yksinäisyydestä, mitä äiti-ihmisten seurassa tuntee. Ap
Tyytyväisenä, koska se on oma valinta. Ja vaikka ei olisikaan, niin ajattelen, että ihmisen on pyrittävä nauttimaan niistä positiivisista asioista, joita hänellä on ja yrittää unohtaa ikävät asiat, joihin ei voi itse vaikuttaa. Mun parhaalla ystävälläni on vielä alaikäisiä lapsia, mutta harvoin niistä jutellaan, koska meitä yhdistää yhteinen harrastus eli koirat. Hän juttelee enemmän lapsistaan varmaan sitten lapsellisten ystäviensä kanssa.
Mukava tunne, kun ei tarvitse huolehtia lapsista ja niiden ongelmista. Tulen itse pienellä palkalla toimeen ja mieskin voi käyttää rahansa harrastuksiin. Jos olisi lapsia, niin rahastakin varmaan stressaisi eri tavalla. Sääliksi käy perheet, joissa ei ole yhtään mietitty lisääntymistä suhteessa perheen resursseihin (aikaan, rahaan, maalaisjärkeen ja mielenterveyteen) ja valitettavasti niitä on tänä päivänä paljon.
Ihan perus arkea elän. Minulla ei tosin ole miestä eikä muutenkaan sos elämää eli yksinäistä kyllä on sitä en kiellä. Viihdyn kuitenkin pääosin tosi hyvin yksin. Lapsista en ole koskaan haaveillut. Minulla on ihana veljenpoika jota rakastan ja siinä tarpeeksi lasta minulle. N34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan perus arkea elän. Minulla ei tosin ole miestä eikä muutenkaan sos elämää eli yksinäistä kyllä on sitä en kiellä. Viihdyn kuitenkin pääosin tosi hyvin yksin. Lapsista en ole koskaan haaveillut. Minulla on ihana veljenpoika jota rakastan ja siinä tarpeeksi lasta minulle. N34
Olet minua nuorempi ja valinnut tuon itse. Ap
Elämä on parhainta ilman lapsia. Voin toteuttaa kaikkea sitä mitä haluan tehdä eikä lapsi tiellä. Ei tarvitse kestää niitä itkupotkuraivareita ja muitakaan lapsen oikkuja. Tietoinen vela ja tyytyväinen ratkaisuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä kokenut sitä lapsikuumetta mikä yleensä ihmisille tulee. M45.
Vierailija kirjoitti:
Lapseton elämä - paras elämä.
Eilen näin kaupassa, kun pikkuinen poika kilahti. Äitinsä ei antanut hänen mennä yksin kaupasta pihalle. Lapsi parkui naama punaisena ja äiti oli yhtä punainen pidellessään rimpuilevaa lasta. Ei IKINÄ minulle.
Tämä. Usein just esim. kaupassa mietin että onpa ihanaa käydä kaupassa ihan rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseton elämä - paras elämä.
Eilen näin kaupassa, kun pikkuinen poika kilahti. Äitinsä ei antanut hänen mennä yksin kaupasta pihalle. Lapsi parkui naama punaisena ja äiti oli yhtä punainen pidellessään rimpuilevaa lasta. Ei IKINÄ minulle.Tämä. Usein just esim. kaupassa mietin että onpa ihanaa käydä kaupassa ihan rauhassa.
Mä en osaa saada iloa noin pienistä asioista. Kaupassa käynti on kuitenkin sitä niin arkista elämää ja just tämä arkinen elämä lapsettomana tuntuu kurjalta.
Itse mietin, että kun nyt jäin ilman lapsia (mulle se on sitä), voisiko elämäni olla vähemmän arkista... Ap
Perhe-elämässä on omat hyvät puolensa, lapsettomuudessa on omat hyvät puolensa. Ei lasten saaminen takaa onnellista elämää vaikka niin moni luuleekin. Voi käydä päinvastoinkin. Ehkä tärkeitä on muistaa juuri ne oman tilanteensa hyvät puolet ja nauttia niistä minkä voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perhe-elämässä on omat hyvät puolensa, lapsettomuudessa on omat hyvät puolensa. Ei lasten saaminen takaa onnellista elämää vaikka niin moni luuleekin. Voi käydä päinvastoinkin. Ehkä tärkeitä on muistaa juuri ne oman tilanteensa hyvät puolet ja nauttia niistä minkä voi.
Tämäpä. Itse olen vasta toipumassa lapsettomuuden tuskasta, mutta yritän nyt opetella näkemään niitä hyviä puolia.
Mutta kun menetys tuntuu isolta, toivoisi sen tilalle tulevankin olevan isompaa kuin se, että saa käydä kaupassa rauhassa... Ap
Itse olin aiemmin aina sillä kannalla, että haluan ja teen lapsia, mutta olen muuttanut kantani täysin. Tämä maailma on niin hullu ja paha , etten halua tänne lapsiani. Sukumme toki jatkuu, kun sisaruksillani on lapsia, mutta itselleni ei tule ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kokenut sitä lapsikuumetta mikä yleensä ihmisille tulee. M45.
Yleensä miehille tulee vauvakuume myöhemmin kuin naisille.
Vierailija kirjoitti:
Itse olin aiemmin aina sillä kannalla, että haluan ja teen lapsia, mutta olen muuttanut kantani täysin. Tämä maailma on niin hullu ja paha , etten halua tänne lapsiani. Sukumme toki jatkuu, kun sisaruksillani on lapsia, mutta itselleni ei tule ikinä.
Mullakin on sisarella lapsia, mutta en koe sukuni jatkuvan heissä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Lapseton elämä - paras elämä.
Eilen näin kaupassa, kun pikkuinen poika kilahti. Äitinsä ei antanut hänen mennä yksin kaupasta pihalle. Lapsi parkui naama punaisena ja äiti oli yhtä punainen pidellessään rimpuilevaa lasta. Ei IKINÄ minulle.
Tuo vaihe kestää kyllä lyhyen aikaa. Luulenpa että enempi niitä onnellisia aikoja tulevaisuudessa. Enhän minä ole mikään toisten elämää ja valintoja kritisoimaan kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet, ap?
45. Edellisen kerran olin raskaana 2 vuotta sitten. Ap
Luojan kiitos etten saanut sitä lasta kun miehen kanssa yritettiin. Jo nyt nuorilla on ihan äärestä vaikeaa. Mitä se onkaan 10 vuoden päästä, huh huh.
Up