Vakituinen työpaikka ei jatkossa enää tuo mitään varmuutta elämään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin on nuo vakiosaikuttajat jotka on poissa vuodessa sen varmaan 30-40 päivää. Ja iso osa on krapulapäiviä. Joskus on käry käynyt mutta silti niistä ei olla päästy eroon.

Itse olen pelkästään iloinen näistä uudistuksista.

Eli olet iloinen kun työttömien määrä lisääntyy entisestään? Ne 9e päivä harjoittelijoiden palkan maksaa valtio, ei ne ole mitään oikeita työllisiä. Saatat myös itse joutua pois työstäsi ja sinut korvataan 9e päivä harjoittelijalla...

Ei ole ilmeisesti keskiluokalle vielä mennyt jakeluun että jatkossa heidät on entistä helpompi korvata ilmaistyöntekijöillä :D 

Mutkun mulla on vakituinen työsuhde niin ei mua voi irtisanoa! Vai miten se menikään :D

Miten nää asiat oli esim. 70 ja 80-luvulla? silloinkin ihmiset saivat asuntolainan ja työpaikat oli? Oliko työehtosopimukset ok? eikös sillon ollu huonommin kuin vaikkapa 2000-luvun alussa? aika hullua olis, jos ihmiset ei uskalla lapsia tehdä eikä pysty lainaa ottamaan. 

Hyvä. Ihmisiä on liikaa ja syntymä on kuolemantuomio.

Vierailija kirjoitti:

Miten nää asiat oli esim. 70 ja 80-luvulla? silloinkin ihmiset saivat asuntolainan ja työpaikat oli? Oliko työehtosopimukset ok? eikös sillon ollu huonommin kuin vaikkapa 2000-luvun alussa? aika hullua olis, jos ihmiset ei uskalla lapsia tehdä eikä pysty lainaa ottamaan. 

"Työpaikkoja oli"

Siinäpä kiteytettynä suurin ero 70-luvun ja 2020-luvun välillä. 

Vierailija kirjoitti:

Miten nää asiat oli esim. 70 ja 80-luvulla? silloinkin ihmiset saivat asuntolainan ja työpaikat oli? Oliko työehtosopimukset ok? eikös sillon ollu huonommin kuin vaikkapa 2000-luvun alussa? aika hullua olis, jos ihmiset ei uskalla lapsia tehdä eikä pysty lainaa ottamaan. 

Missä vaiheessa 2000-luvun alussa oli mahdollista saada töitä käytännössä sillä, että käveli sisään firmaan ja sanoi, että "moi mä tarttisin töitä"? Niin oli vielä 70-luvulla, kun halpatyömaat ja tekniikka ei ollut syrjäyttänyt ihmistyötä. Äitini esimerkiksi oli 14-vuotiaana töissä nimikkeellä "juoksutyttö". Mietipä mitä tuumaisi nykyiset teinit, jos tuollaista hommaa olisi tarjolla :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nää asiat oli esim. 70 ja 80-luvulla? silloinkin ihmiset saivat asuntolainan ja työpaikat oli? Oliko työehtosopimukset ok? eikös sillon ollu huonommin kuin vaikkapa 2000-luvun alussa? aika hullua olis, jos ihmiset ei uskalla lapsia tehdä eikä pysty lainaa ottamaan. 

Missä vaiheessa 2000-luvun alussa oli mahdollista saada töitä käytännössä sillä, että käveli sisään firmaan ja sanoi, että "moi mä tarttisin töitä"? Niin oli vielä 70-luvulla, kun halpatyömaat ja tekniikka ei ollut syrjäyttänyt ihmistyötä. Äitini esimerkiksi oli 14-vuotiaana töissä nimikkeellä "juoksutyttö". Mietipä mitä tuumaisi nykyiset teinit, jos tuollaista hommaa olisi tarjolla :D

Tarkotin, että millaiset oli työehtosopimukset? käsittääkseni huonommat kuin vaikka 2000-luvun alussa. Varmaan pystyi helpommin irtisanomaan?  Työpaikkoja oli ja sai helpommin kyllä. Mutta silloinkin ihmiset sai hommattua asunnon ja kuuleman mukaan ihmiset oli siinä samassa työpaikassa melkein ikänsä suurin osa :) 

Vierailija kirjoitti:

Miten nää asiat oli esim. 70 ja 80-luvulla? silloinkin ihmiset saivat asuntolainan ja työpaikat oli? Oliko työehtosopimukset ok? eikös sillon ollu huonommin kuin vaikkapa 2000-luvun alussa? aika hullua olis, jos ihmiset ei uskalla lapsia tehdä eikä pysty lainaa ottamaan. 

No asiat oli niin, että töitä sai helposti eikä vaadittu yleensä edes kummempaa koulutusta. Tämä siis perustason töissä. Oli kaikenlaisia hommia, joita nykyisin hoitaa koneet. Työsopimukset olivat melko samantyyppisiä kuin nykyisetkin. Suurimpana eroa oli se, että tunnettiin myös käsite "vakituinen työ" eikä pätkätöitä juurikaan ollut. Jos sait töitä, sait erittäin todennäköisesti olla siinä halutessasi vaikka eläkeikään saakka ellei kyseessä ollut vaikkapa kesätyö. Ihan eri tilanne kuin 90-luvulla alkaneella pätkätöiden aikakaudella. 

Höpö höpö aloittajalle.... perseilijät ulos työpaikalta !

Me introvertit voimme kohta sanoa hyvästit töillemme, koska emme ole hyviä tyyppejä emmekä sovi nykyiseen avo- eikun monitoimitilamaailmaan. Tähän asti meitä on hammasta kiristellen siedetty, kun kuitenkin yleensä hoidamme hommamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nää asiat oli esim. 70 ja 80-luvulla? silloinkin ihmiset saivat asuntolainan ja työpaikat oli? Oliko työehtosopimukset ok? eikös sillon ollu huonommin kuin vaikkapa 2000-luvun alussa? aika hullua olis, jos ihmiset ei uskalla lapsia tehdä eikä pysty lainaa ottamaan. 

Missä vaiheessa 2000-luvun alussa oli mahdollista saada töitä käytännössä sillä, että käveli sisään firmaan ja sanoi, että "moi mä tarttisin töitä"? Niin oli vielä 70-luvulla, kun halpatyömaat ja tekniikka ei ollut syrjäyttänyt ihmistyötä. Äitini esimerkiksi oli 14-vuotiaana töissä nimikkeellä "juoksutyttö". Mietipä mitä tuumaisi nykyiset teinit, jos tuollaista hommaa olisi tarjolla :D

Tarkotin, että millaiset oli työehtosopimukset? käsittääkseni huonommat kuin vaikka 2000-luvun alussa. Varmaan pystyi helpommin irtisanomaan?  Työpaikkoja oli ja sai helpommin kyllä. Mutta silloinkin ihmiset sai hommattua asunnon ja kuuleman mukaan ihmiset oli siinä samassa työpaikassa melkein ikänsä suurin osa :) 

Työehtosopimukset ovat aina olleet alakohtaisia. 70-luvulta en varmuudella osaa sanoa, mutta uskallan mutulla väittää, että irtisanominen oli mahdollista lähinnä firman mennessä konkurssiin tai työntekijän perseiltyä urakalla. Ja juuri se, että työtä oli tarjolla ja oli oikeasti myös vakituisia työsuhteista, mahdollisti asuntojen hommaamisen helpommin kuin 2000-luvulla. Toki asuntojen merkittävästi alhaisemmalla hintatasollakin oli osuutensa asiaan. 70-luvulla oli ihan normaalia, että hanttihommillakin sai kasaan asunnon hinnan. Nykyisin etenkään pk-seudulla ei edes kovapalkkaisella meinaa olla varaa hommata perheasuntoa. 

Toisaalta, voihan nykypäivänäkin työnantaja vaikka päästään keksiä moitittavaa siinä, miten työntekijä on työssään suoriutunut ja antaa potkut. Mä olen kuullut tällaista tapahtuneen. Se on sana sanaa vastaan, eli on suuri riski, että häviää jutun, jos irtisanomisen riitauttaa oikeudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nää asiat oli esim. 70 ja 80-luvulla? silloinkin ihmiset saivat asuntolainan ja työpaikat oli? Oliko työehtosopimukset ok? eikös sillon ollu huonommin kuin vaikkapa 2000-luvun alussa? aika hullua olis, jos ihmiset ei uskalla lapsia tehdä eikä pysty lainaa ottamaan. 

Missä vaiheessa 2000-luvun alussa oli mahdollista saada töitä käytännössä sillä, että käveli sisään firmaan ja sanoi, että "moi mä tarttisin töitä"? Niin oli vielä 70-luvulla, kun halpatyömaat ja tekniikka ei ollut syrjäyttänyt ihmistyötä. Äitini esimerkiksi oli 14-vuotiaana töissä nimikkeellä "juoksutyttö". Mietipä mitä tuumaisi nykyiset teinit, jos tuollaista hommaa olisi tarjolla :D

Tarkotin, että millaiset oli työehtosopimukset? käsittääkseni huonommat kuin vaikka 2000-luvun alussa. Varmaan pystyi helpommin irtisanomaan?  Työpaikkoja oli ja sai helpommin kyllä. Mutta silloinkin ihmiset sai hommattua asunnon ja kuuleman mukaan ihmiset oli siinä samassa työpaikassa melkein ikänsä suurin osa :) 

Miten niin silloinKIN? Etkö yhtään osaa laskea yhteyttä työpaikkojen saatavuuden ja asunnonostamisen helppouden välillä`? Vai luuletko, että edelleen työpaikkoja on tarjolla 70-luvun malliin ja 22-vuotiaalla on jo vähintään 5 vuotta työuraa takana niin kuin minun äidilläni oli, kun isän kanssa asuntolainan ottivat vuonna 1974. Vanhemmat olivat jo vähän ihmetelleet, miksi nuoripari niin myöhään osakkeen hommasi, vaikka oli vakituinen työ ja lapsikin tehtynä. 

Voi kuulkaa, monessa maassa ei edes ole ammattiyhdistysliikettä tai työehtosopimuksia! Asuinmaassani kenkää voi tulla milloin vaan kenelle vaan kun naama herkeää miellyttämästä mutta myös tuottavuus on kova ja motivaatiosaikuttajat loistavat poissaolollaan. Jo on aikakin suomen siirtyä samaan ja siivota suojatyöpaikat pois!

Vierailija kirjoitti:

Miten nää asiat oli esim. 70 ja 80-luvulla? silloinkin ihmiset saivat asuntolainan ja työpaikat oli? Oliko työehtosopimukset ok? eikös sillon ollu huonommin kuin vaikkapa 2000-luvun alussa? aika hullua olis, jos ihmiset ei uskalla lapsia tehdä eikä pysty lainaa ottamaan. 

Paremmin. Tuohon aikaan työntekijää arvostettiin eikä ketään kyykytetty missään 9€ päivä orjatyöhommissa. Työstä maksettiin asianmukainen korvaus ja jos työpaikka oli luvattu, sen sai myös pitää ellei jotain todella poikkeuksellista tapahtunut tai itse perseillyt (pikkuhiprakka ei ollut perseilyä, vaan tietyillä aloilla jopa normi). Ei ollut pelkoa, että yhtenä päivänä firma onkin myynyt tuotannon Intiaan ja koko suomalainen väki saa mennä kortistoon. Tai, että firma ulkoistaa siivoamisen vuokratyöfirmalle ja vakituiset saavat lähteä lätkimään. 

Vierailija kirjoitti:

Voi kuulkaa, monessa maassa ei edes ole ammattiyhdistysliikettä tai työehtosopimuksia! Asuinmaassani kenkää voi tulla milloin vaan kenelle vaan kun naama herkeää miellyttämästä mutta myös tuottavuus on kova ja motivaatiosaikuttajat loistavat poissaolollaan. Jo on aikakin suomen siirtyä samaan ja siivota suojatyöpaikat pois!

Voi kuule. Ihan on täällä meillä Suomessakin ollut mahdollista irtisanoa ihmisiä. Eikä se ole ollut tähänkään saakka edes vaikeaa. Sori siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nää asiat oli esim. 70 ja 80-luvulla? silloinkin ihmiset saivat asuntolainan ja työpaikat oli? Oliko työehtosopimukset ok? eikös sillon ollu huonommin kuin vaikkapa 2000-luvun alussa? aika hullua olis, jos ihmiset ei uskalla lapsia tehdä eikä pysty lainaa ottamaan. 

Missä vaiheessa 2000-luvun alussa oli mahdollista saada töitä käytännössä sillä, että käveli sisään firmaan ja sanoi, että "moi mä tarttisin töitä"? Niin oli vielä 70-luvulla, kun halpatyömaat ja tekniikka ei ollut syrjäyttänyt ihmistyötä. Äitini esimerkiksi oli 14-vuotiaana töissä nimikkeellä "juoksutyttö". Mietipä mitä tuumaisi nykyiset teinit, jos tuollaista hommaa olisi tarjolla :D

Tarkotin, että millaiset oli työehtosopimukset? käsittääkseni huonommat kuin vaikka 2000-luvun alussa. Varmaan pystyi helpommin irtisanomaan?  Työpaikkoja oli ja sai helpommin kyllä. Mutta silloinkin ihmiset sai hommattua asunnon ja kuuleman mukaan ihmiset oli siinä samassa työpaikassa melkein ikänsä suurin osa :) 

Miten niin silloinKIN? Etkö yhtään osaa laskea yhteyttä työpaikkojen saatavuuden ja asunnonostamisen helppouden välillä`? Vai luuletko, että edelleen työpaikkoja on tarjolla 70-luvun malliin ja 22-vuotiaalla on jo vähintään 5 vuotta työuraa takana niin kuin minun äidilläni oli, kun isän kanssa asuntolainan ottivat vuonna 1974. Vanhemmat olivat jo vähän ihmetelleet, miksi nuoripari niin myöhään osakkeen hommasi, vaikka oli vakituinen työ ja lapsikin tehtynä. 

pitäs lukea siltiKIN, sori

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin on nuo vakiosaikuttajat jotka on poissa vuodessa sen varmaan 30-40 päivää. Ja iso osa on krapulapäiviä. Joskus on käry käynyt mutta silti niistä ei olla päästy eroon.

Itse olen pelkästään iloinen näistä uudistuksista.

Ihan sama, paitsi meillä saikuttaa yksi yh. Joka kuukausi on vatsatauti tai flunssa. Osaa kyllä käyttää tarkastin hyödykseen "lakisääteiset" sairaslomat.

Olen hoitoalalla. Paskaa tämä työ on, mutta onpa valinnanvaraakin. Jos työnantaja potkisi pihalle, mitä se ei tee koska ei ole työntekijöitä, voin kävellä viereiseen puljuun. Työvoimapula on ihan sairas.

Eihän hyvää työntekijää potkita pellolle. 

Vierailija kirjoitti:

Näin 55-vuotiaana ja ei-niin-kauniilla naamalla varustettuna kyllä hirvittää, että nyt saa ruveta pelkäämään työpaikan menettämistä. Asuntolainaa on vielä maksamatta ja muutenkin elän kädestä suuhun pienellä palkalla. Tähän asti on voinut ajatella, että kun on vakituinen työpaikka niin kyllä tästä selvitään.

höpö höpö kun teet työsi hyvin etkä saikutta niin ei tarvitse pelätä. t. pomo