Riitaa miehen harrastuksista
Mieheni on ollut tosi innokas urheilun harrastaja aina. Tiesin tämän jo seurusteluaikana ja arvostan sitä, että hän haluaa elää terveellisesti ja urheilla. Nyt vaan lasten syntymän jälkeen tuntuu siltä, että riitelemme jatkuvasti miehen harrastuksista tai oikeammin niihin käytettävästä ajasta.
Olen itse hoitovapaalla kotona 10-kk vauvan kanssa ja 2,5-vuotias leikki-ikäisen kanssa ja tarkoitus on olla kotona ainakin tammikuuhun 24 asti (mahdollisesti jopa elokuuhun 24 asti). Miehellä on vaativa työ, jossa työpäivät venyvät välillä 10-tuntisiksi. Sen lisäksi hän tarvitsee 1,5-3 tuntia päivässä urheilemiseen 5-6 päivänä viikossa.
Tämän lisäksi tulee sitten vielä kisamatkat, jotka vie aina vähintään koko viikonlopun. Seurusteluaikoina lähdin näihin usein mukaan, mutta lasten kanssa koen ne turhan hankaliksi, kun ei lapset jaksa seisoskella paikallaan ja katsoa kisaa tuntitolkulla.
Ja kaiken tämän päälle, mies on nyt kavereineen innostunut golffaamisesta ja sitä pitäisi päästä tekemään joka viikonloppu.
Ja minulta alkaa oikeasti olla huumori vähissä. Minä yritän käydä kävelylle tai juoksulenkillä aamulla kuuden jälkeen (miehen valmistuessa työpäiväänsä), sillä toinen vaihtoehto on lasten mentyä nukkumaan.
Ei tämä minusta ihan reilulta tunnu. Mies puolestaan väittää, että minä tiesin kuinka tärkeää liikunta/urheilu hänelle on jo ennen lasten syntymää ja nyt yritän häntä muuttaa vaatimalla, että hänen pitäisi luopua harrastuksistaan. Ja hänestä se on hirvittävän epäreilua.
Olenko kohtuuton, kun vaadin miestäni luopumaa jostain menoistaan?
Vai onko mieheni kohtuuton, kun kuvittelee elämän jatkuvan aivan ennallaan myös lasten syntymän jälkeen?
Kommentit (720)
Oletteko te kaikki muut oikeesti osannut keskustella läpi kaikki ajatukset lastenhoidon vastuiden jakamisesta, töiden ja harrastusten määrästä, molempien omasta ajasta jne etukäteen ennen lasten syntymää?
Miten sen osaa tehdä kun ei oo mitään ymmärrystä millaista se lapsiperheen elämä on?
Ei me osattu.
Ap
Jos äijällä on varaa golfiin, hänelleä on varaa myös palkata lastenvahti niin, että ap pääsee myös vapaalle säännöllisesti.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te kaikki muut oikeesti osannut keskustella läpi kaikki ajatukset lastenhoidon vastuiden jakamisesta, töiden ja harrastusten määrästä, molempien omasta ajasta jne etukäteen ennen lasten syntymää?
Miten sen osaa tehdä kun ei oo mitään ymmärrystä millaista se lapsiperheen elämä on?
Ei me osattu.Ap
No, ei me juurikaan keskusteltu (paitsi vanhempainvapaat ja sen sellaiset), kun se nyt oli sanomattakin selvää, että jotkut omat jutut nyt vaan jää pikkulapsiajaksi. Kyllä jokaisen tulisi tietää, että molemmat vanhemmat on vastuussa jälkikasvustaan ja pienten lasten vanhempi nyt ei vaan voi olla enemmän muualla kuin kotona. No, kaikki ei vaan syystä x noudata tällaista.
Kai sinullakin oli jotain harrastuksia tai muita menoja ennen lasten hankkimista? Miten mies reagoi, kun tuot esille sen, mistä kaikesta olet itse luopunut perheen vuoksi? Ei hänen liikuntaharrastuksensa ole yhtään sen arvokkaampi kuin sinunkaan harrastuksesi. Ja kaikista tärkeintä teille kummallekin pitäisi tietenkin olla lapset ja yhdessä perheenä viettämänne aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt mitään eroa ehdottako ratkaisuksi. Sitä en todellakaan halua. Rakastan miestäni suunnattomasti ja tiedän hänen rakastavan minua.
Haluaisin vinkkejä siihen, miten saan miehen ymmärtämään, että kyse ei ole siitä, että minä haluan hänen muuttuvan vaan siitä, että minä tarvitsen hänen osallistuvan perheemme arkeen enemmänNo sitähän sinä juuri haluat, miehen muuttuvan, koska muuttumatta hän ei voi toteuttaa toivettasi osallistua enemmän perheen arkeen. Hän kyllä itsekin ymmärtää, että pitäisi muuttua, jos haluaisi osallistua enemmän. Mutta hän ei halua. Ero on ihan oikeasti hyvä vaihtoehto, silloin hänen olisi pakko ottaa vastuuta isänä ja sinä saisit omaa aikaa. Se on ratkaisu, jonka itse tein ja olen ollut kohta 10 v enemmän kuin tyytyväinen siihen ratkaisuun. Toinen vaihtoehto on, että kärsit tilanteesta ja siitä kärsivät myös lapset, kun äiti kärsii. Kun jaksat odottaa siihen asti, että lapset ovat kouluiässä, tilanne saattaa muuttua. Niin, että sinäkin saat omaa aikaa, koska he pärjäävät jo jonkin aikaa ilman vanhempaa, mutta myös niin, että miestä ehkä alkaa kiinnostaa lasten kanssa tekeminen, kun heidän kanssaan voi tehdä jotain järkevää. Sitä ihmettelen, että miksi haluat jäädä kotiin noin pitkäksi aikaa lasten kanssa? Ensinnäkin se antaa miehelle valtaa toimia noin kun toimii, koska hän elättää perhettä. Ja lisäksi, ihan oikeasti, töissäkäynti on sinulle omaa aikaa, työmatkat varsinkin, mutta myös työ. Siellä ei tarvitse olla koko ajan valvomassa lapsia ja täyttämässä heidän tarpeitaan. Varsinkin kahvi- ja ruokatauot ovat aivan luksusta, kun syömistä ei tarvitse jatkuvasti keskeyttää siksi, että lapsi haluaa jotakin ja vaatii huomiotasi.
Kirjoitin tämän ennen kuin näin kommenttisi, että sinulla on opiskelupaikka odottamassa. Mutta edelleen ehdotan samaa, vain työpaikka sanan voit korvata sanalla opiskelupaikka. Pääajatus pysyy samana. Kannattaa miettiä, mikset aloita jo nyt syksyllä, miksi viivyttelet vielä vuoden?
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te kaikki muut oikeesti osannut keskustella läpi kaikki ajatukset lastenhoidon vastuiden jakamisesta, töiden ja harrastusten määrästä, molempien omasta ajasta jne etukäteen ennen lasten syntymää?
Miten sen osaa tehdä kun ei oo mitään ymmärrystä millaista se lapsiperheen elämä on?
Ei me osattu.Ap
No me emme juurikaan keskustelleet. Olimme eläneet yhdessä aika pitkään ja oli itsestäänselvyys, että hoidetaan asiat yhdessä ja tasa-arvoisesti. Sanaton oletus oli molemmilla, että sama toteutuu myös lasten synnyttyä. Mutta meillä kumpikin oikeasti myös halusi hoitaa lapsia ja otti toisen osapuolen huomioon. Meillä on järjestynyt omaa aikaa molemmille.
Ikivanha juttu taas. Ei miehiä kiinnosta pikkulapsi prismaperseily. Se on aivan kauheata. Moneenko kertaan se pitää sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te kaikki muut oikeesti osannut keskustella läpi kaikki ajatukset lastenhoidon vastuiden jakamisesta, töiden ja harrastusten määrästä, molempien omasta ajasta jne etukäteen ennen lasten syntymää?
Miten sen osaa tehdä kun ei oo mitään ymmärrystä millaista se lapsiperheen elämä on?
Ei me osattu.Ap
Keskusteltiin, mutta meillä onkin ikää 32 ja 31v. Molemmille oli selvää, että elämä ei tule olemaan samanlaista kuin ennen ja lapsi hoidetaan 50/50. Miehellä oli osallistuva lapset hoitanut isä ja mun isä on hoitanut meidät 50/50 äidin kanssa. Itseasiassa isä hoiti meitä enemmän useasti. Lähtökohta meillä miehen kanssa oli jo sanomattakin selvä että lapsi hoidetaan puoliksi. Mä olen nyt äitiyslomalla ja mieheni jää isyyslomalle syksyllä ja mä teen opiskeluni loppuun silloin.
Kylläpä siellä Porvoossa on paljon harrastusmahdollisuuksia.
Kukkahattutätikö kirjoitti:
Ok, sain kärkevää palautetta siitä että ehdotin avulla hakua sukulaisista tai muualta. Toki minäkin olen sitä mieltä, että miehen tulisi hoitaa osuutensa. En vain jaksa uskoa, että sellainen ihme tapahtuu enää tuossa vaiheessa kun parisuhteen valtarakenteet ovat noin perinteiset. En minäkään haluaisi luopua saavutetuista eduista, ei varmaan mieskään. Mitä siis tehdä? AP, voisitko miettiä mille alalle voisit kouluttautua tulevaisuudessa? Oma ammatti ja palkka toisivat sinulle valinnan mahdollisuuksia lisää.
Et sinä ole sitä mieltä että miehen tulisi hoitaa osuutensa. Päinvastoin ehdotit että kaikki muut mahdolliset (varmaan naiset) etsitään hoitamaan lapsia jotta miehen ei tarvitse.
On hauskaa seurata kun ihmiset puhuvat näistä asioista. Kaikki tietävät että pitäisi olla tasa-arvoinen, mutta tekemiset ja sanomiset ovat päinvastaisia. Miehetkin luistavat kotitöistä ja lastenhoidosta, mutta väittävät silti kannattavansa tasa-arvoa. Vaikka mitkään teot eivät ole sen mukaisia.
Vierailija kirjoitti:
Ikivanha juttu taas. Ei miehiä kiinnosta pikkulapsi prismaperseily. Se on aivan kauheata. Moneenko kertaan se pitää sanoa.
Sano niin monta kertaa kuin haluat, sinusta ei piitata. Kun lapsia on tehnyt, ne pitää hoitaa. Siinä vaiheessa ei kysellä, kiinnostaako.
Noin se meni suunnilleen meilläkin. Erosimme lasten ollessa 7- ja 5-vuotiaita. Minusta tuollainen asenne miehellä kertoo kyllä laajemmista ongelmista. Kiinnostaisi tietää, onko teillä läheisyyttä ja seksiä. Itse en kyllä lämpenisi. Voisit alkaa maksattaa miehellä ainakin lastenhoitajan pariksi iltaa viikossa jolloin voisit panostaa itseesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikivanha juttu taas. Ei miehiä kiinnosta pikkulapsi prismaperseily. Se on aivan kauheata. Moneenko kertaan se pitää sanoa.
Sano niin monta kertaa kuin haluat, sinusta ei piitata. Kun lapsia on tehnyt, ne pitää hoitaa. Siinä vaiheessa ei kysellä, kiinnostaako.
Pöh, ei niitä tarvitse hoitaa. Aina voi lähteä kävelemään.
Oisko kannattanut käyttää ehkäisyä.
Miehesi pakenee perhearkea, tuo liikunnan harrastaminen menee yli ja on vain keino päästä kotoa pois, varsinkin kun golf tulee mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikivanha juttu taas. Ei miehiä kiinnosta pikkulapsi prismaperseily. Se on aivan kauheata. Moneenko kertaan se pitää sanoa.
Sano niin monta kertaa kuin haluat, sinusta ei piitata. Kun lapsia on tehnyt, ne pitää hoitaa. Siinä vaiheessa ei kysellä, kiinnostaako.
Pöh, ei niitä tarvitse hoitaa. Aina voi lähteä kävelemään.
Just näin ja äitihän hoitaa kuitenkin eli ei mitään ongelmaa.
Ja kaikkein surullisinta on, kun mies muutaman vuoden kuluttua haukkuu vaimoaan valaaksi. Tai jos ei näin pääse käymään, ihmettelee ainakin miksi naista ei seksi kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Jos äijällä on varaa golfiin, hänelleä on varaa myös palkata lastenvahti niin, että ap pääsee myös vapaalle säännöllisesti.
Miksi miehen pitäisi maksaa lastenvahti. Pmtottakai molemmat maksaa puolet.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni on kirjoittanut, että ette sitten keskustelleet etukäteen.
Surulliken totuus on, että ei taidettu keskustella läheskään tarpeeksi.
Mutta ei me varmaan oltais osattu edes keskustella. Miten kaksi niin nuorta olisi voinut osata suunnitella ja keskustella kaikesta? Toki jostain asioista keskusteltiin, mutta ei me tiedetty mitä kaikkea lapsiperhearki tarkoittaa. Tässä on matkan varrella opittu ja huomattu että ajatukset on osittain vähän erilaiset
Ap
No, täällä on satoja tarinoita, kun kaikki on sovittu ja neuvoteltu hyvissä ajoin ja sitten mies vain petti lupauksensa.
Tunnen itse miehen joka lupasi jäädä hoitovapaalle ja hoitaa lapsen yksin, kunhan vaimo suostuu hankkimaan lapsia. Kun lapsi oli syntynyt, mies perui puheensa. Vaimo joutui hoitamaan. Vaimo oli johtoasemassa, mies duunari.
Ei tämä johdu sinusta eikä ole sinun syysi. Huomaat nyt ehkä ensi kertaa, että ei se tasa-arvo ole toteutunut vaikka niin uskotellaan. Miehet näkevät naiset kodinhoitajina, lähes kaikki miehet. Et pysty suunnittelulla etkä kumppanivalinnalla muuttamaan yhteiskunnan rakenteita.
Vielä pahempaa, yrittäjäksi ryhtyessään ei enää näy kotona sitäkään vähää, käy ainoastaan nukkumassa. Oikeesti, et voi olla noin naiivi.