Lue keskustelun säännöt.
Kehopositiivisuus surettaa personal trainer Sara Kivimäkeä, 47 "On pelottavaa, että huomattavasta ylipainosta on tehty normi"
13.06.2023 |
https://www.ksml.fi/uutissuomalainen
Ihanaa, vihdoin joku puhuu ääneen!
Kyseessä on niin järkyttävän vaarallinen kansantauti, että nyt ihan oikeasti hyssyttelyn sen ympärillä täytyy loppua.
Kehopositiivisuus terminäkin saa Kivimäen surulliseksi.
En jaksa katsella itselleen valehtelua ja kieroilua. Ihmisen täytyisi tunnustaa itselleen, että on huijannut itseään ja liikkuu liian vähän ja syö liian paljon.
Kommentit (2017)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni esim. lääkäreiden pitää voida keskustella asiallisesti potilaan ylipainosta, samoin muiden terveysalan ammattilaisten. Ei siten ettei asiaa voi ottaa puheeksi, koska "joku voi pahoittaa mielensä" mutta ei myöskään siten, että ollaan yksioikoisia moukkia.
Mutta jo sanan ylipaino sanominen on kehopositiiviselle sama kuin haukkuisit häntä manneksi tai flirttailisit metoo-aktivistille.
Ei voi olla niin, että amerikkalainen poliittinen korrektius hiipii Suomeen joka takaovesta
Kuinka monelle olet sen sanonut ja missä yhteyksissä? Sehän riippuu täysin kontekstista. Jos olet sanonut ilman mitään hyvää syytä kaikille ylipainoisille, että ovat yylipainoisia, se on sama, kuin kaikki sinut kohtaavat ihmiset sanoisivat sinua tyhmäksi.
Kyse oli tässä yhteydessä lääkäreistä - minä en ole koskaan kenenkään kiloihin puuttunut.
Ok, ymmärsin väärin.
Lääkäreissäkin on eroja, miten asiaa lähestyy. Ja missä tilanteessa. Jotkut ovat asian kanssa todellakin oikealla asialla, toiset vain tökeröitä. Vaikka kuinka jankutetaan, että heillä on velvollisuus puuttua, on asiakkaillakin oikeus saada asiallista kohtelua. Muuten sekin on ajan ja resurssien hukkaan heittoa.
Tuo asiallisuus pitää olla molemminpuolista. Esimerkiksi jos on korkea verenpaine ja lääkäri kehottaa pudottamaan painoa, herkkähipiäisempi kehopositiivinen ottaa tuon veetuiluna ja sanoo "tee nyt vaan työsi ja anna se lääkeresepti". Huom! Em. tapaus ei ole vilkkaan mielikuvituksen tuote vaan koettua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikein.
Mun mielestä on järkyttävää miten reippaasti ylipainoiset ihmiset hokee miten hyvä olo heillä on kehossaan. No ei varmasti ole. Ylipainoon turtuu, kun ei tiedä "paremmasta" = terveestä, normaalipainoisesta kehosta. Ei kaikkien tarvitse olla mallin mitoissa, koska meitä on kuitenkin niin eri kokoisia ja jokaisen ruumiinrakenne on uniikki.
Itsellä on ihan helvetin vaikea ruokasuhde, joka on alkanut varhaislapsuudessa. Pienenä en syönyt, ala-asteikäisenä rupesin syömään tunteisiin koulukiusaamisen seurauksena. Olen jojoillut lähes koko aikuisikäni, tavoitteena on olla terve ja hyvinvoiva. Nyt olen kuitenkin tehnyt jotain oikein, koska huhtikuusta on pudonnut lähes 10 kiloa :).
Ei hoe. En ole turtunut. Muistan hyvin selvästi miten ihanaa oli tehdä astangajoogaa, olla energinen, vahva, ketterä, notkea. Miten pyöräilin 30 km päivässä jne. Antaisin mitä vaan jos saisin nuo ajat takaisin.
Nyt olen sairauksien ja leikkauksien runtelema, ollut jo 7 vuotta. Onneksi olen löytänyt uudet liikuntalajit mihin olen hurahtanut kun en pysty enää esim. pyöräilemään. Minäkin olen laihtunut 15 kg mutta minulla on sellaisia vaivoja että tiedän että niiden vuoksi en saa enää ikinä sitä ihanaa oloa, vaikka olisinkin hoikka(olin hoikka kun nämä sairaudet alkoivat).
Mulla lähes sama tarina, se vaan, et oon ikäni ollut ylipainoinen. Siis syntymästä asti. Olin silti erittäin energinen ja vahva. Pyöräily ja vaeltaminen olivat intohimona. Lisäksi kävin jumpissa ym. Ongelmana oli lähinnä se, etten saanut itseäni väsytettyä liikkumalla. Ja olin riippuvainen liikunnasta. Kun lapset syntyivät, oli se ajan käytön takia hieman haastavaa. Pyöräilin ja lenkkeilin öisin.
Sitten kaikki muuttui. Sairastuin monenlaiseen, mistä yksikään ei johtunut ylipainosta millään tavalla. Elämässä myös tapahtui asioita, ja nämä kaikki yhdessä johtivat nykyiseen tilaan. Painoa tietty tuli myös lisää, kun liikkuminen loppui lähes kokonaan. Enkä jaksanut panostaa terveelliseen ruokaan.
Nyt on taas voimavaroja tullut lisää ja jaksan jo ravintoon ym. Mut pyöräily ja vaeltaminen on ikuisiksi ajoiksi taakse jäänyttä elämää.Jos kukaan ikinä sanoo minulle (lääkäri tai kuka hyvänsä), et katsoisit vähän, mitä syöt tai koittaisit edes vähän liikkua, ehkä voisin melkein lyödä. Harva tietää toistensa kohtaloita.
Niinpä, "voisit melkein lyödä" ---- ks. postaus 1806
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikein.
Mun mielestä on järkyttävää miten reippaasti ylipainoiset ihmiset hokee miten hyvä olo heillä on kehossaan. No ei varmasti ole. Ylipainoon turtuu, kun ei tiedä "paremmasta" = terveestä, normaalipainoisesta kehosta. Ei kaikkien tarvitse olla mallin mitoissa, koska meitä on kuitenkin niin eri kokoisia ja jokaisen ruumiinrakenne on uniikki.
Itsellä on ihan helvetin vaikea ruokasuhde, joka on alkanut varhaislapsuudessa. Pienenä en syönyt, ala-asteikäisenä rupesin syömään tunteisiin koulukiusaamisen seurauksena. Olen jojoillut lähes koko aikuisikäni, tavoitteena on olla terve ja hyvinvoiva. Nyt olen kuitenkin tehnyt jotain oikein, koska huhtikuusta on pudonnut lähes 10 kiloa :).
Ei hoe. En ole turtunut. Muistan hyvin selvästi miten ihanaa oli tehdä astangajoogaa, olla energinen, vahva, ketterä, notkea. Miten pyöräilin 30 km päivässä jne. Antaisin mitä vaan jos saisin nuo ajat takaisin.
Nyt olen sairauksien ja leikkauksien runtelema, ollut jo 7 vuotta. Onneksi olen löytänyt uudet liikuntalajit mihin olen hurahtanut kun en pysty enää esim. pyöräilemään. Minäkin olen laihtunut 15 kg mutta minulla on sellaisia vaivoja että tiedän että niiden vuoksi en saa enää ikinä sitä ihanaa oloa, vaikka olisinkin hoikka(olin hoikka kun nämä sairaudet alkoivat).
Mulla lähes sama tarina, se vaan, et oon ikäni ollut ylipainoinen. Siis syntymästä asti. Olin silti erittäin energinen ja vahva. Pyöräily ja vaeltaminen olivat intohimona. Lisäksi kävin jumpissa ym. Ongelmana oli lähinnä se, etten saanut itseäni väsytettyä liikkumalla. Ja olin riippuvainen liikunnasta. Kun lapset syntyivät, oli se ajan käytön takia hieman haastavaa. Pyöräilin ja lenkkeilin öisin.
Sitten kaikki muuttui. Sairastuin monenlaiseen, mistä yksikään ei johtunut ylipainosta millään tavalla. Elämässä myös tapahtui asioita, ja nämä kaikki yhdessä johtivat nykyiseen tilaan. Painoa tietty tuli myös lisää, kun liikkuminen loppui lähes kokonaan. Enkä jaksanut panostaa terveelliseen ruokaan.
Nyt on taas voimavaroja tullut lisää ja jaksan jo ravintoon ym. Mut pyöräily ja vaeltaminen on ikuisiksi ajoiksi taakse jäänyttä elämää.Jos kukaan ikinä sanoo minulle (lääkäri tai kuka hyvänsä), et katsoisit vähän, mitä syöt tai koittaisit edes vähän liikkua, ehkä voisin melkein lyödä. Harva tietää toistensa kohtaloita.
Joo. Liikunnasta huomauttelu tuntuu raastavalta.
Vierailija kirjoitti:
elä ja anna elää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä,mun tuntemat ylipainoiset ostelee ja tilaa woltista,foodorasta kebabia,pizzaa yms rasvapskaa, einesruoilla elävät,tupakkaa kuluu ja alkoakin sitten itketään että rahat loppu. Yksi kaveri on varmaan suomen lihavin, on kaikenlaista sairautta,uniapneaa,astmaa,luukulumaa ja nyt diagnoosina uudempana diabetes.
Tässä se perusklisee: uniapnea ja astma liikalihaville. Jopa diabetes. Ja nivelrikkokin.
Ettekö voisi keskittyä itseenne eikä muihin.
Kliseet on yleensä pääsääntöisesti totta, vaikka eivät pädekään jokaiseen. Nuokin sairaudet ovat yleisempiä lihavilla. Tästä ei päästä yli eikä ympäri.
Ongelmahan on siinä, että toksisen kehopositiivisuuden edistäjät eivät hekään "keskity itseensä" vaan paasaavat massoille, että lihavuuteen liittyvät ongelmat eivät ole totta. Mikä on tosiasioiden vääristelemistä, erona valehteluun vain se että uskovat itsekin omia juttujaan.
Itse kaipaisin rehellisyyttä. Esim. itse juon alkoholia, joka on terveysriski. Se on mulle sen arvoista, joten otan tietoisen riskin. Lihavat voisivat tehdä samoin - todeta että jeps tämä on terveysriski, mutta mulle sen arvoista, joten jatkan näin. Tupakoitsijat osaavat jo tämän. Ei kukaan intä ja uskottele ettei tupakka ole epäterveellistä. Kessuttelijat vaan kohauttaa olkapäitään ja sytyttää. Arvostan asennetta vaikka en arvosta tupakointia.
Tämä myös vapauttaisi tarpeesta vääristellä faktoja ja väittää asioita, jotka eivät ole totta - minkä täytyy olla henkisesti kuluttavaa. Voisi vaan olla rennosti ja todeta että haluan elää näin vaikka se on epäterveellistä. Niin minäkin teen. En yritä väittää alkoholia haitattomaksi, en puolustele, selittele, vähättele, syyttele muita - otan vastuun tekemisistäni ja maksan hinnan jos riskit joskus realisoituu.
Eli ongelma on vain se, että jotkut vähättelevät ylipainon ongelmia? No, itselle ei ole tullut tällaista vastaan. En ole ikinä kuullut kenenkään vähättelevän sitä millään tavalla. Ja koko ajan joka paikassa viestiä tulee ylipainon vaarallisuudesta, vastenmielisyydestä ja kalleudesta yhteiskunnalle.
En sit tiedä, onko tuo joiltakin sit vastareaktio sille paasaamiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
elä ja anna elää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä,mun tuntemat ylipainoiset ostelee ja tilaa woltista,foodorasta kebabia,pizzaa yms rasvapskaa, einesruoilla elävät,tupakkaa kuluu ja alkoakin sitten itketään että rahat loppu. Yksi kaveri on varmaan suomen lihavin, on kaikenlaista sairautta,uniapneaa,astmaa,luukulumaa ja nyt diagnoosina uudempana diabetes.
Tässä se perusklisee: uniapnea ja astma liikalihaville. Jopa diabetes. Ja nivelrikkokin.
Ettekö voisi keskittyä itseenne eikä muihin.
Kliseet on yleensä pääsääntöisesti totta, vaikka eivät pädekään jokaiseen. Nuokin sairaudet ovat yleisempiä lihavilla. Tästä ei päästä yli eikä ympäri.
Ongelmahan on siinä, että toksisen kehopositiivisuuden edistäjät eivät hekään "keskity itseensä" vaan paasaavat massoille, että lihavuuteen liittyvät ongelmat eivät ole totta. Mikä on tosiasioiden vääristelemistä, erona valehteluun vain se että uskovat itsekin omia juttujaan.
Itse kaipaisin rehellisyyttä. Esim. itse juon alkoholia, joka on terveysriski. Se on mulle sen arvoista, joten otan tietoisen riskin. Lihavat voisivat tehdä samoin - todeta että jeps tämä on terveysriski, mutta mulle sen arvoista, joten jatkan näin. Tupakoitsijat osaavat jo tämän. Ei kukaan intä ja uskottele ettei tupakka ole epäterveellistä. Kessuttelijat vaan kohauttaa olkapäitään ja sytyttää. Arvostan asennetta vaikka en arvosta tupakointia.
Tämä myös vapauttaisi tarpeesta vääristellä faktoja ja väittää asioita, jotka eivät ole totta - minkä täytyy olla henkisesti kuluttavaa. Voisi vaan olla rennosti ja todeta että haluan elää näin vaikka se on epäterveellistä. Niin minäkin teen. En yritä väittää alkoholia haitattomaksi, en puolustele, selittele, vähättele, syyttele muita - otan vastuun tekemisistäni ja maksan hinnan jos riskit joskus realisoituu.
Nyt olet asian ytimessä! Kuten sanot, kehopositiivisuudessa ei sinällään ole mitään pahaa, mutta kun se on mennyt juuri tuohon toksisuuteen. Jos joku erehtyy katsomaan ylipainoista sekuntia pidempään, "mitä kyyläät". Tai lihavat ajattelevat, ettà muut ajattelevat, ettà lihava on ällö tms.
Mistä tiedät, mitä ajattelevat? Ehkä heillä on niin paljon huonoja kokemuksia, että ovat herkistyneet arvostelulle.
Jännästi tässäkin muka hyväksytään lihavat, kunhan vaan käyttäytyvät siten, kuin muut määrittelevät.
Sama vähemmistöillä. Ole vaan homo tai trans, mut älä pakota koko yhteiskuntaa mukaan omaan fantasiaharhaasi.
Tai ole vaan muualta tullut, mutta älä tuo omaa kulttuurias mukanas, vaan sopeudu suomalaikseks.
Tärkeintä on, ettei toisenlaiset ihmiset mitenkään tuo itseänsä esille normi-ihmisille. Eivät pidä ääntä eivätkä mielellään pahemmin näy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiivisuus on leimaantunut lihaviin ihmisiin koska melkeimpä joka ikisessä lehtijutussa jossa kehopositiivisuudesta kerrotaan on kuvassa yli satakiloinen hymyilevä tantta mekko päällä. Ja juuri nämä tantat ovat niitä, jotka erittäin todennäköisesti voisivat laihduttaa kunhan vaan ottaisivat itseään niskasta kiinni. Itseaiheutetussa ja ylläpidetyssä lihavuudessa ei ole tasan yhtään mitään positiivista tai ihannoitavaa. Se on sairasta ja epäterveellistä.
No tässäpä terve ja ystävällinen näkemys. Kivasti kuittasit tän keskustelun tuollaiseen positiiviseen näkemykseen kanssaihmisistä.
Toivottavasti ymmärtävät joku päivä laittaa siihen ylipainoisen miehen, mekko päällä. Saatais vähän variaatiota näkemyksiin kehopositiivisuudesta ja lihavista ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni esim. lääkäreiden pitää voida keskustella asiallisesti potilaan ylipainosta, samoin muiden terveysalan ammattilaisten. Ei siten ettei asiaa voi ottaa puheeksi, koska "joku voi pahoittaa mielensä" mutta ei myöskään siten, että ollaan yksioikoisia moukkia.
Mutta jo sanan ylipaino sanominen on kehopositiiviselle sama kuin haukkuisit häntä manneksi tai flirttailisit metoo-aktivistille.
Ei voi olla niin, että amerikkalainen poliittinen korrektius hiipii Suomeen joka takaovesta
Kuinka monelle olet sen sanonut ja missä yhteyksissä? Sehän riippuu täysin kontekstista. Jos olet sanonut ilman mitään hyvää syytä kaikille ylipainoisille, että ovat yylipainoisia, se on sama, kuin kaikki sinut kohtaavat ihmiset sanoisivat sinua tyhmäksi.
Kyse oli tässä yhteydessä lääkäreistä - minä en ole koskaan kenenkään kiloihin puuttunut.
Ok, ymmärsin väärin.
Lääkäreissäkin on eroja, miten asiaa lähestyy. Ja missä tilanteessa. Jotkut ovat asian kanssa todellakin oikealla asialla, toiset vain tökeröitä. Vaikka kuinka jankutetaan, että heillä on velvollisuus puuttua, on asiakkaillakin oikeus saada asiallista kohtelua. Muuten sekin on ajan ja resurssien hukkaan heittoa.Tuo asiallisuus pitää olla molemminpuolista. Esimerkiksi jos on korkea verenpaine ja lääkäri kehottaa pudottamaan painoa, herkkähipiäisempi kehopositiivinen ottaa tuon veetuiluna ja sanoo "tee nyt vaan työsi ja anna se lääkeresepti". Huom! Em. tapaus ei ole vilkkaan mielikuvituksen tuote vaan koettua...
Ihan varmasti ylipainoisissa on epäasiallisia ihmisiä siinä, kuin muissakin painoluokissa.
Se vaan, että se ylipainoinen on saattanut kuulla aika monta kertaa sen, että on ylipainoinen ja on saattanut taistella sen asian kanssa aika pitkän aikaa. Silloin ei ehkä ole vastaanottavainen aina sille samalle hokemalle.
Rakentavampaa keskustelua olisi kysellä, mikä on potilaan kokemus ja ymmärrys omasta painonpudotuksesta ja lähteä sitä kautta yhdessä miettimään mahdollisia ratkaisuja. Siihen ei vaan nykyisin ole lääkäreilläkään aikaa, vaan ratkaisut pitää tehdä nopeaan.
Kokemusta todellakin on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikein.
Mun mielestä on järkyttävää miten reippaasti ylipainoiset ihmiset hokee miten hyvä olo heillä on kehossaan. No ei varmasti ole. Ylipainoon turtuu, kun ei tiedä "paremmasta" = terveestä, normaalipainoisesta kehosta. Ei kaikkien tarvitse olla mallin mitoissa, koska meitä on kuitenkin niin eri kokoisia ja jokaisen ruumiinrakenne on uniikki.
Itsellä on ihan helvetin vaikea ruokasuhde, joka on alkanut varhaislapsuudessa. Pienenä en syönyt, ala-asteikäisenä rupesin syömään tunteisiin koulukiusaamisen seurauksena. Olen jojoillut lähes koko aikuisikäni, tavoitteena on olla terve ja hyvinvoiva. Nyt olen kuitenkin tehnyt jotain oikein, koska huhtikuusta on pudonnut lähes 10 kiloa :).
Ei hoe. En ole turtunut. Muistan hyvin selvästi miten ihanaa oli tehdä astangajoogaa, olla energinen, vahva, ketterä, notkea. Miten pyöräilin 30 km päivässä jne. Antaisin mitä vaan jos saisin nuo ajat takaisin.
Nyt olen sairauksien ja leikkauksien runtelema, ollut jo 7 vuotta. Onneksi olen löytänyt uudet liikuntalajit mihin olen hurahtanut kun en pysty enää esim. pyöräilemään. Minäkin olen laihtunut 15 kg mutta minulla on sellaisia vaivoja että tiedän että niiden vuoksi en saa enää ikinä sitä ihanaa oloa, vaikka olisinkin hoikka(olin hoikka kun nämä sairaudet alkoivat).
Kyllä valitettavasti hokee. En tiedä kuinka vanha sinä olet, mutta itse edustan 1990-luvulla syntynyttä sukupolvea. Etenkin nuorten suosimassa tiktokissa tietyt vaikuttajat hokevat sitä miten hyvä olo heillä on +30 kilon ylipainosta huolimatta.
Kaikesta huolimatta, kaikkea hyvää sinulle!
Ahaa, olen keski-ikäinen enkä käytä tiktokia. Kyllä minun sukupolvi on tottunut ikuiseen laihduttamiseen vaikka olisi normaalipainoinenkin. Meille on ihan normaalia kahvipöytäkeskustelua tuo että vitsi kun minun vatsa on kasvanut on niin epämukava olo.
On tuo kyllä itsepetosta jos yli satakiloinen kokee olonsa hyväksi. Minulla ylipainoa oli korkeimmillaan 35 kg ja kyllä se oli epämiellyttävää. Paino tuli niin nopeasti että sen eron olossa huomasi selkeästi.
Mutta kyllä minä uskon että nuo tiktokkaajatkin mielellään laihtuisivat, kenties ovatkin yrittäneet tuloksetta. Kun olen katsonut vierestä 150 kiloisen ystäväni kamppailua laihduttamisen kanssa niin siinä on vaan sama kaava, äärilaidasta toiseen -äärirajoitettu ruoka - ääriahmiminen, mitään kultaista keskitietä ei löydy.
Näinhän se on. Muistan hyvin 2000-luvun alusta sairaanloisten dieettikulttuurin ihannoinnin. En yhtään ihmettele, että syömishäiriöt ovat lisääntyneet etenkin nuorten tyttöjen keskuudessa. Kuten aiemmin kirjoitin, minäkin olen saanut osakseni tätä moskaa.
Niin, ainakin tuo Veera Bianca on useaan otteeseen kertonut laihdutuksestaan, hän pudotti painoa tavoitteellisesti noin 35 kg (mikäli muistan oikein), mutta syystä x ja i, hän lihoi tuon määrän takaisin.
Tuo kultainen keskitie on hankala löytää, mutta kuten joku kirjoitti: Se on aika pitkälti myös itsestä kiinni. Se, että laiduttaa, ei tarkoita sitä että elämän pitäisi olla tylsää ja mautonta, rahkan täytteistä puurtamista. Minä itse olen ainakin pyrkinyt nauttimaan elämästä ihan samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikein.
Mun mielestä on järkyttävää miten reippaasti ylipainoiset ihmiset hokee miten hyvä olo heillä on kehossaan. No ei varmasti ole. Ylipainoon turtuu, kun ei tiedä "paremmasta" = terveestä, normaalipainoisesta kehosta. Ei kaikkien tarvitse olla mallin mitoissa, koska meitä on kuitenkin niin eri kokoisia ja jokaisen ruumiinrakenne on uniikki.
Itsellä on ihan helvetin vaikea ruokasuhde, joka on alkanut varhaislapsuudessa. Pienenä en syönyt, ala-asteikäisenä rupesin syömään tunteisiin koulukiusaamisen seurauksena. Olen jojoillut lähes koko aikuisikäni, tavoitteena on olla terve ja hyvinvoiva. Nyt olen kuitenkin tehnyt jotain oikein, koska huhtikuusta on pudonnut lähes 10 kiloa :).
Ei hoe. En ole turtunut. Muistan hyvin selvästi miten ihanaa oli tehdä astangajoogaa, olla energinen, vahva, ketterä, notkea. Miten pyöräilin 30 km päivässä jne. Antaisin mitä vaan jos saisin nuo ajat takaisin.
Nyt olen sairauksien ja leikkauksien runtelema, ollut jo 7 vuotta. Onneksi olen löytänyt uudet liikuntalajit mihin olen hurahtanut kun en pysty enää esim. pyöräilemään. Minäkin olen laihtunut 15 kg mutta minulla on sellaisia vaivoja että tiedän että niiden vuoksi en saa enää ikinä sitä ihanaa oloa, vaikka olisinkin hoikka(olin hoikka kun nämä sairaudet alkoivat).
Kyllä valitettavasti hokee. En tiedä kuinka vanha sinä olet, mutta itse edustan 1990-luvulla syntynyttä sukupolvea. Etenkin nuorten suosimassa tiktokissa tietyt vaikuttajat hokevat sitä miten hyvä olo heillä on +30 kilon ylipainosta huolimatta.
Kaikesta huolimatta, kaikkea hyvää sinulle!
Ahaa, olen keski-ikäinen enkä käytä tiktokia. Kyllä minun sukupolvi on tottunut ikuiseen laihduttamiseen vaikka olisi normaalipainoinenkin. Meille on ihan normaalia kahvipöytäkeskustelua tuo että vitsi kun minun vatsa on kasvanut on niin epämukava olo.
On tuo kyllä itsepetosta jos yli satakiloinen kokee olonsa hyväksi. Minulla ylipainoa oli korkeimmillaan 35 kg ja kyllä se oli epämiellyttävää. Paino tuli niin nopeasti että sen eron olossa huomasi selkeästi.
Mutta kyllä minä uskon että nuo tiktokkaajatkin mielellään laihtuisivat, kenties ovatkin yrittäneet tuloksetta. Kun olen katsonut vierestä 150 kiloisen ystäväni kamppailua laihduttamisen kanssa niin siinä on vaan sama kaava, äärilaidasta toiseen -äärirajoitettu ruoka - ääriahmiminen, mitään kultaista keskitietä ei löydy.
Näinhän se on. Muistan hyvin 2000-luvun alusta sairaanloisten dieettikulttuurin ihannoinnin. En yhtään ihmettele, että syömishäiriöt ovat lisääntyneet etenkin nuorten tyttöjen keskuudessa. Kuten aiemmin kirjoitin, minäkin olen saanut osakseni tätä moskaa.
Niin, ainakin tuo Veera Bianca on useaan otteeseen kertonut laihdutuksestaan, hän pudotti painoa tavoitteellisesti noin 35 kg (mikäli muistan oikein), mutta syystä x ja i, hän lihoi tuon määrän takaisin.
Tuo kultainen keskitie on hankala löytää, mutta kuten joku kirjoitti: Se on aika pitkälti myös itsestä kiinni. Se, että laiduttaa, ei tarkoita sitä että elämän pitäisi olla tylsää ja mautonta, rahkan täytteistä puurtamista. Minä itse olen ainakin pyrkinyt nauttimaan elämästä ihan samalla tavalla.
Mistä muusta se olis kiinni, kuin itsestä? Kummallinen sanonta. Silti haasteet voivat olla laihtumisen jälkeen jotain ihan muuta, kuin se, miten syö. Nopean laihtumisen jälkeen keho todellakin pyrkii samaan, kuin ennen laihtumista. Ne haasteet tulee siitä. Hitaammalla vauhdilla tavoitteessa pysyminen helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tarvitaan mustahiuksinen tatuoitu nainen potkimaan säkkiä ja laukomaan kärkkäitä kommenttejaan kun fakta on että enemistö suomalaisista on persjalkaisia, pyyleviä, lyhyitä, huono hiuksisia, luihunaamaisia, huono ryhtisiä, huono tyylisiä, outoja, estyneitä, holtittomia, en jaksa jatkaa listaa tämän enempää.
Pointti on se että ihmisen paino on niin pieni osa kokonaisuutta että sen korjaaminen on se listan loppupään juttu. Ja on loukkaus niitä ihmisiä kohtaan jotka ovat kasvaneet sellaisiksi kuin nyt ovat, siis vaikkakin pyöreiksi fysiikaltaan, että säkkiä potkimalla heistä puristettaisiin miss Suomi esiin.
Yhtä hyvin voi vaatia kun vaihdetaan paino-agenda toiseen ulkoiseen vaatimukseen joka ihan vaan jostain poimitaan kun ei ole sitä itsetuntoa hallita ympäristönsä vaatimuksia oikein että se 155cm pitkänhuiskea säkkiin potkija naisen pitäisi olla huippumallin mitoissa 180cm ilman kenkiä, siitä vaan jalkojen pitennykseen eiks je?
Oikeastaan terveet elämäntavat ja kokonaisvaltainen hyvinvointi on saavutettavissa ilman säkkiin potkijan näkemystä (naisen) ihmisen kropan fysiikasta. Tiedän ihmisiä jotka ovat halveksimianne ylipainoisia ja pyöreitä mutta hämmästyn miten vähän he syövät päivässä ja terveellisemmin kuin itse.
Vierailija kirjoitti:
Ylipaino on normaalia, on aina ollut. Miksi siitä tehdään nyt mörkö? Jokainen on mikä on eikä se kuulu muille. Itse kukin läskinsä kantaa.
Ei ole ollut
Esim 70-80 luvulla koulussa oli harva lihava, nyt ihan toinen tilanne
Jos katsoo vaikka ulkolaisia realityohjelmia, on osallujista moni lihava
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipaino on normaalia, on aina ollut. Miksi siitä tehdään nyt mörkö? Jokainen on mikä on eikä se kuulu muille. Itse kukin läskinsä kantaa.
Ei ole ollut
Esim 70-80 luvulla koulussa oli harva lihava, nyt ihan toinen tilanne
Jos katsoo vaikka ulkolaisia realityohjelmia, on osallujista moni lihava
...siis osallistujista....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipaino on normaalia, on aina ollut. Miksi siitä tehdään nyt mörkö? Jokainen on mikä on eikä se kuulu muille. Itse kukin läskinsä kantaa.
Ei ole ollut
Esim 70-80 luvulla koulussa oli harva lihava, nyt ihan toinen tilanne
Jos katsoo vaikka ulkolaisia realityohjelmia, on osallujista moni lihava
Varmasti tilastot kertovat ylipainon lisääntyneen, mut on ylipainoisia ollut aina.
Se, mitä ravintoa syötiin seitkytluvulla, onkin sit ihan eri asia. Meillä oli aina ranskanleipää, polakkaa ja jälkiuunileipää. Ruuaksi perunaa ja jotain. Joka toinen päivä perunat keitettynä, joka toinen paistettuna. Aamupalaksi maissilastuja maidon ja hillon kera. Meillä syötiin myös marjoja ja sieniä, koska isä ne haki metsästä. Kavereilla niitä oli harvemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli palstan mukaan aina pitää ensin tutkia kaikki sairaudet ja kuvata aivot yms, ja viimeisenä vasta kysyä elintavoista..
Koska eihän nyt lihavuus voi olla itse tehtyä.
Miksi sinulle on tärkeää päästä sanomaan toiselle ilkeästi? Mitä väliä sillä edes onko lihavuus itsetehtyä vai sairaudesta jos tavoitteena on laihtua? Jos elämäntavoissa on muutettavaa niin sitten niitä voi muuttaa mutta miksi siihen pitää jäädä jankkaamaan ja syyllistämään että toinen on saattanut syödä väärin? Miksi sinulle on kaikista tärkeintä korostaa sitä että kuinka oikeaoppinen sinä olet ja kuinka väärin muut ovat tehneet? Miksi energiaa ei voi käyttää siihen että jatkossa eläisi terveemmin, miksi käyttää kaikki energia menneisyyteen?
En ole muuten ikinä nähnyt normaalipainoista ihmistä joka söisi täydellisen 100 % oikeaoppisesti. Siellä Prisman karkkihyllylläkin aina näkyy vain normaalipainoisia, ikinä en ole nähnyt siinä ylipainoista.' Miksi et hauku normaalipainoisia epäterveesti eläviä roskan syöjiä jotka hommaavat itselleen ruokavalinnoillaan sairauksia? Taidat olla itsekin sellainen.
Eihän tuo edes ollut mitään ilkeää - totuus ei hyvä, totuus ei paha, totuus vain totuus. Varmasti 99% ylipainoisista homma korjaantuisi ihan elämäntaparemontilla. Sitten on niitä täälläkin kirjoittaneita, joilla homma on jotensakin kimurantti.
Normaalipainoisten ruokavalliota on turha alkaa ruotia sen kummemmin, ainakin sokerin ja rasvan määrä on maltillinen. Karkkihyllyllä käyviä on turha myöskään syyllistää - heissäkin on niitä, jotka malttavat ostaa ja syödä pari sataa grammaa ja sitten niitä, jotka ostavat kilon pari "viikkoa varten", mutta syövät sen samana iltana.
Sokerin ja rasvan määrä maltillinen normaalipainoisella???? No ei todellakaan ole. Monet voivat olla laihojaläskejä. Eräs kaverini on tällainen. Joka ilta syö puolikkaan suklaalevyn ja joka päivä kahvin kanssa jonkun leivonnaisen. Proteiini puuttuu ruokavaliosta usein. Olen nähnyt kuinka hänen rasvaprosenttinsa oli päälle 40. Kyllä normaalipainoisenkin kannattaa terveydestään pitää huolta, esim. kolesteroliarvoistaan ja ravinteiden saannista. Terveellinen ruokavalio näkyy normaalipainoisellakin ihon hehkeytenä ja paksuina hiuksina. Esim. itselläni oli ohut tukka kun söin normiruokaa eli tavallista sekaruokaa lapsuuden ja nuoruuden, mutta kun muutin omilleni ja innostuin terveysruoasta, hiuksistani tuli mielettömän paksut ja ihostani heleä.
Ylipainoisella rasva- ja sokerimäärä on ihan yhtä "maltillinen" kuin normaalipainoisellakin, poislukien ahmimishäiriöiset. Itsekin söin paljon enemmän rasvaa ja sokeria hoikkana, esim. lapsena sain rajattomasti kaikkia herkkuja En vaan lihonut silloin koska elin aktiivista elämää.
Itse syön kasvirasvaa noin 50-60 g päivässä, se tulee kasvisruoan mukana, ei herkuista. Sokerisia herkkuja syön paljon vähemmän kuin muut ihmiset. Kuituja tulee 40-65 g. Kolesterolia 0.
t. kilpirauhasen vajauksesta toipuva laihtuja 90 kg
Anna hänen olla "ruokapositiivinen" äläkä valita. Tuo on ihan yhtälailla sheimaamista kuin läskiksi haukkuminen (ja lisäksi kateutta). Voisiko olla myös, että hän vetää sen suklaalevyn salitreenin ja 10 km lenkin jälkeen? Rasvaprosentti EI VOI olla noin korkea normaalipainoisella - silloin ei olisi esim. luita just ollenkaan.
Hän on osittain invalidi. Käy kävelyllä rollaattorin kanssa pari kertaa viikossa ja uimassa kerran viikossa. Minä taas treenaan useamman tunnin viikossa ja ohjaan liikuntaa 3 iltana. En edes hoikkana vedellyt 5 h treenien jälkeen suklaalevyjä.
Oli minullakin korkea rasvaprossa kun painoin 59 kg, mutta rinnoistakin minulla näkee että on rasvaa paljon. En muista paljonko minulla oli mutta lienee minullakin ollut yli 40 kun ihmettelin että miten minun painosta voi olla puolet rasvaa.
Kyllä minä tunnen useammankin normaalipainoisen jotka mättävät suklaata, pullaa, sipsiä, pizzaa jne. paljon enemmän kuin minä.
Kannattaisi vähän miettiä sinunkin omia ennakkoluulojasi.
Sama juttu minulla. Useat ystävät syövät huomattavan paljon enemmän, useammin ja herkummin, kuin minä. Olemme vuosien varrella reissanneet ja mökkeilleet niin paljon, että kunkin ruokatavat tulleet tutuiksi. Eikä siinä mitään, näin meidän elimistöt vaan toimii eri tavoin. Se on ollut hyvä oppi. Turha vertailla muihin, kunhan oppii sen oman kropan toimintaperiaatteet. Ja on kans arvostelematta itselle tuntemattomia ihmisiä. Kukaan ei tiedä toisten haasteista.
Olin mua 10 kg kevyemmän ystävän kanssa lomalla. Tehtiin samat aktiviteetit ja hänellä oli nälkä useammin ja kohteliaana sitten söin hänen tahtiinsa, yhteneviä määriä syötiin. Lihoin viikon aikana 4 kg.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipaino on normaalia, on aina ollut. Miksi siitä tehdään nyt mörkö? Jokainen on mikä on eikä se kuulu muille. Itse kukin läskinsä kantaa.
Ei ole ollut
Esim 70-80 luvulla koulussa oli harva lihava, nyt ihan toinen tilanne
Jos katsoo vaikka ulkolaisia realityohjelmia, on osallujista moni lihava
Varmasti tilastot kertovat ylipainon lisääntyneen, mut on ylipainoisia ollut aina.
Se, mitä ravintoa syötiin seitkytluvulla, onkin sit ihan eri asia. Meillä oli aina ranskanleipää, polakkaa ja jälkiuunileipää. Ruuaksi perunaa ja jotain. Joka toinen päivä perunat keitettynä, joka toinen paistettuna. Aamupalaksi maissilastuja maidon ja hillon kera. Meillä syötiin myös marjoja ja sieniä, koska isä ne haki metsästä. Kavereilla niitä oli harvemmin.
Uskon, että lihansyöjiä lihottaa jo ihan se heidän syömä liha, jota kasvatetaan eri keinoin ja myös lisääntynyt maidonkäyttö, kun maidossa on kasvuhormoneja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juopottelustakin pitäs tehdä positiivisempaa, syyttää geenejä ja muuta.Pitäs saada olla juoppo ja muiden kunnioittaa .
t.setämies, kohta korkki auki .
Jess, alkoholipositiivisuus!!! Ei sen väliä jos hiukan kaatuilee tai rikkoo laseja, siihen pitää suhtautua vaan positiivisesti. Ei juoppo sille viinanhingulleen mitään voi. Jos kärähtää ratista, voi vaan sanoa poliisille, että syrjitään ja haukutaan geenien takia.
Viher-vassari eli SDP-Vihreät-vasemmisto -hallitus oli vähän trendikkäämpi, ei alkoholipositiivisuutta, vaan huume positiivisuutta. Joka tuutista, viikoittain. Käyttöhuoneita, kannabiksen laillistamista, huumeiden käyttäjien elämäntarinoita, jauhojengiä, jne. Nyt se taitaa onneksi loppua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juopottelustakin pitäs tehdä positiivisempaa, syyttää geenejä ja muuta.Pitäs saada olla juoppo ja muiden kunnioittaa .
t.setämies, kohta korkki auki .
Jess, alkoholipositiivisuus!!! Ei sen väliä jos hiukan kaatuilee tai rikkoo laseja, siihen pitää suhtautua vaan positiivisesti. Ei juoppo sille viinanhingulleen mitään voi. Jos kärähtää ratista, voi vaan sanoa poliisille, että syrjitään ja haukutaan geenien takia.
Viher-vassari eli SDP-Vihreät-vasemmisto -hallitus oli vähän trendikkäämpi, ei alkoholipositiivisuutta, vaan huume positiivisuutta. Joka tuutista, viikoittain. Käyttöhuoneita, kannabiksen laillistamista, huumeiden käyttäjien elämäntarinoita, jauhojengiä, jne. Nyt se taitaa onneksi loppua.
Jos käyttöhuoneet säästää henkiä, onko ne huono juttu? Tuskin yllyttää ketään käyttämään.
Ei kyl liity mitenkään ketjun aiheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään sairaus ei tee ylipainoiseksi. Ei siis mikään. Ihminen ei tee tyhjästä energiaa ja energiankulutus lepotilassa ja rasituksessa riippuu täysin henkilön painosta.
Tässä pieni laskuvinkki. Kerro oma painosi 30:lla (esim. 60 x 30 =1800kcal) ja saat tietää päivittäisen energiantarpeesi lepotilassa/erittäin vähäisellä liikunnalla.
Niin päin persettä kuin voi mikään mennä 🤣. Tuon laskukaavan mukaan minä voisin syödä 2500 kcal päivässä. Painaisin 200 kg vuoden päästä jos noin paljon söisin. Nyt kalorit maks 1500 useimmiten lähellä 1000 ja paino nousee vain hitaasti.
Lasket kalorit ilmeisesti vähän sinnepäin. Perusaineenvaihdunta (hengitys, sydän, aivotoiminta, ruoansulatus) jo vie 1300kcal/vrk vaikka vain maksaisit paikallaan. 1000kcal ei kukaan liho, sellaista säästöliekkiä ei olekaan joka luo massaa tai energiaa tyhjästä.
Mäkin lihoisin tuolla 1800 kcal varmasti. 1200kcal syömällä pysyn tässä painossani, mutta mulla onkin kilpirauhasen vajaatoiminta (ennenkuin alat nillittää, on ihan diagnosoitu ja syön lääkkeitä). Niin ne kehot on vaan erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovia on läskit keksimään tekosyitä, kaikki muut syyllisiä heidän läskeyteen paitsi he itse.
-Aikuiset ihmiset haloo!
-Ota vastuu itsestäsi ja teoistasi.
Kovia on arvostelijat keksimään ilkeyksiä ettei tarvitse myöntää ettei ymmärrä ylipaino-ongelmasta mitään. Aikuiset ihmiset haloo!
Ota vastuu omista puheistasi!Ei siitä travitse ymmärtääkään muuta kuin se, että kulutus on pienempi kuin saanto.
No miten se kulutus lasketaan? Jos aineenvaihdunta on liki nollassa sairauden vuoksi,minkä verran pitää syödä. Sinä tiedät, kerro se nyt. Minä aloitan heti huomenna, koska tämän päivän kalorit tuli täyteen.
Liki nollassa on kyllä aikamoista liioittelua - tosin väitetään Intiassa olevan guruja, jotka saavat kaiken ravintonsa ilmasta. En kuitenkaan suosittele kokeilemaan.
En mäkään usko, että on liki nollassa. Alle paastorajan (800kcal) voi kuitenkin olla.
On aika omituista, että ihmiset eivät usko toisten kuluttavan noin vähän. Silti uskotaan, kun joku kertoo, ettei liho vaikka söisi kuinka paljon. Miksi se on uskottavampaa? Koska kertoja on laiha?
Mulla lähes sama tarina, se vaan, et oon ikäni ollut ylipainoinen. Siis syntymästä asti. Olin silti erittäin energinen ja vahva. Pyöräily ja vaeltaminen olivat intohimona. Lisäksi kävin jumpissa ym. Ongelmana oli lähinnä se, etten saanut itseäni väsytettyä liikkumalla. Ja olin riippuvainen liikunnasta. Kun lapset syntyivät, oli se ajan käytön takia hieman haastavaa. Pyöräilin ja lenkkeilin öisin.
Sitten kaikki muuttui. Sairastuin monenlaiseen, mistä yksikään ei johtunut ylipainosta millään tavalla. Elämässä myös tapahtui asioita, ja nämä kaikki yhdessä johtivat nykyiseen tilaan. Painoa tietty tuli myös lisää, kun liikkuminen loppui lähes kokonaan. Enkä jaksanut panostaa terveelliseen ruokaan.
Nyt on taas voimavaroja tullut lisää ja jaksan jo ravintoon ym. Mut pyöräily ja vaeltaminen on ikuisiksi ajoiksi taakse jäänyttä elämää.
Jos kukaan ikinä sanoo minulle (lääkäri tai kuka hyvänsä), et katsoisit vähän, mitä syöt tai koittaisit edes vähän liikkua, ehkä voisin melkein lyödä. Harva tietää toistensa kohtaloita.