Lue keskustelun säännöt.
Kehopositiivisuus surettaa personal trainer Sara Kivimäkeä, 47 "On pelottavaa, että huomattavasta ylipainosta on tehty normi"
13.06.2023 |
https://www.ksml.fi/uutissuomalainen
Ihanaa, vihdoin joku puhuu ääneen!
Kyseessä on niin järkyttävän vaarallinen kansantauti, että nyt ihan oikeasti hyssyttelyn sen ympärillä täytyy loppua.
Kehopositiivisuus terminäkin saa Kivimäen surulliseksi.
En jaksa katsella itselleen valehtelua ja kieroilua. Ihmisen täytyisi tunnustaa itselleen, että on huijannut itseään ja liikkuu liian vähän ja syö liian paljon.
Kommentit (2017)
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiivisuus on näköjään hyvin provokatiivinen termi. Nimenomaan tuo jälkiosa. Kuitenkin mielestäni se tarkoittaa sitä, että annetaan ihmisten olla rauhassa sitä, mitä nyt ovat. Kenenkään kimppuun ei tarvitse hyökätä sen vuoksi, että hän on lihava tai on ylipainoa. Se on hänen oma asiansa ja oma ongelmansa.
Suomalaisessa kiusaamiskulttuurissa nimittäin ollaan valmiina kivittämään heti, jos löydetään jokin piirre, miksi ihminen ei sulaudu massaan. Ylipainoiset ovat aina olleet helppoja maalitauluja, Miksi se on niin vaikeaa antaa ihmisen olla? Se että sanan lopussa on positiivinen, ei siis tarkoita glorifiointia - se tarkoittaa vain sitä, että antakaa olla.
Tavallaan ymmärrän, tavallaan en.
Kyllä minun on vaikea olla hiljaa ja seurata vierestä kun todella ylipainoinen yh-isä huomattavalla sukurasitteella ja muilla riskitekijöillä tuhoaa itseään. Lapsilla on vain hänet. Jos hän saa sydärin, niin mitäs sitten?Kaikenlaisia vaivoja ja ongelmia on jo. Ja elintavat ei kondiksessa ollenkaan. Etkö puuttuisi?
Mikä on se tuhoisa asia johon puuttuisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylipaino on normaalia, on aina ollut. Miksi siitä tehdään nyt mörkö? Jokainen on mikä on eikä se kuulu muille. Itse kukin läskinsä kantaa.
Itse kukin läskinsä kantaa siihen asti kunnes tarvitaan ambulanssia, sairaalahoitoa, hautajaisia. Näissä tapauksissa ne läskit kyllä joutuu kantamaan joku muu.
Vierailija kirjoitti:
Japanissa ylipaino ei ole ongelma. Siellä on hyvin vähän ylipainoisia ihmisiä eikä lihavuutta ihannoida millään keinotekoisella kehopositiivisuudella.
Sumopainijat ovat kyllä suosittuja. Ja kuolevat melko nuorina.
Vierailija kirjoitti:
Maksa hoitosi itse kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipaino on normaalia, on aina ollut. Miksi siitä tehdään nyt mörkö? Jokainen on mikä on eikä se kuulu muille. Itse kukin läskinsä kantaa.
No sitten on hyvä ihan itse maksaa ne polvileikkaukset ja infarktin hoito. Älä tule pyytämään muiden rahaa, kun makaat itse sairaalassa. Ole itsenäinen loppuun saakka, eikö niin?
Samalla tavalla pitäisi sitten urheiluvammojenkin hoito maksaa omasta pussista.
Kyllähän ne aika pitkälti omista vakuutuksista maksetaankin. Tuliko tää sulle isonakin yllätyksenä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiivisuudessa on monia hienoja piirteitä kuten vammaisten, transihmisten ja muiden ei-tyypillisesti kauniiden kehojen tai niiden osien kauniiksi tekeminen. Mutta olen itsekin sitä mieltä, että sen varjolla sallitaan oma ylipaino eikä enää muisteta, mitä kaikkia terveysriskejä ylipaino aiheuttaa. Moni toki yhä ymmärtää, mutta on myös ihmisiä, jotka ovat hyvin syvällä kuplassa. Enkä nyt puhu lievästä ylipainosta, siinähän ei monen lääkärinkään mielestä ole vielä välttämättä terveyshaittoja.
Kehopositiivisuus ei liity lihavuuden terveyshaittoihin. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, ettei kenenkään keho ole vääränlainen. Mikä siinä on niin vaikeaa tajuta? Jos on ylipainoinen niin miksi sitä ei saisi hyväksyä? Ylipaino ei itseään inhoamalla katoa.
Lopusta vahvasti eri mieltä. Yleensä nimenomaan inho tilannetta kohtaan (ei itseään) mutta sitä että on esim lihava, on ollut avain muutokseen.
Menetystarinat alkavat usein siitä, että ihminen on vihainen ja turhautunut ja haluaa muutosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei tartteisi koko ajan hävetä ja miettiä, miten muut sua inhoaa, niin silloin ois todella paljon energiaa tehdä asioita.
Mä olen ollut normaalipainoinen aikuisikäni, mutta jotenkin mulla meni koronasta elimistö sekaisin ja energiatasot nolliin ja sekä fyysinen että henkinen väsymys on viimeisen vuoden olleet ihan infernaaliset. Ennen kävin treeneissä kolmesti viikossa, nyt kun tulen töistä kotiin, niin pakollisten kotitöiden jälkeen on voimat niin loppu, että alan valmistautua yöpuulle. Olen lihonut liki 20kg vuoden aikana. Tämä on kauheaa ja minä olen alkanut hävetä itseäni NIIN paljon. Töissä nökötän omassa huoneessani, koska hävettää mennä kahvihuoneeseen, kun mietin, että mitä työkaverit aattelee, kun olen lihonut. Ei huvita ostaa vaatteita ja liikuskelen nykyään jossain tunikahalateissa, koska ahistaa vatsa- ja selkämakkarat. Vaikka jaksaisikin, niin en halua mennä minnekään, kun itkettää ja ahdistaa oma ulkomuoto. Mä tiedän, että mikä tämän lihomisen takana on, mutta syytän silti itteeni, että ois vaan pitänyt jaksaa liikkua ja pakolla mennä salille ja jaksaa laittaa ruokaa (tässä on menty siis siitä missä aita on matalin ja syöty mitä sattuu. Aamulla ei aina tiedä, missä kunnossa on illalla, ts. jaksaako laittaa ruokaa vai pitääkö syödä eineksiä).
Varmaan jaksaisin henkisesti paremmin (enkä olisi ehkä niin väsynyt?), jos ei tartteisi hävetä lihomistaan. Koska kyllä ne ihmiset siitä puhuu. Olen kuullut kun muiden lihomisesta on puhuttu, joten en takuulla ole poikkeus ja on varmasti mietitty, että mikähän mulla on, kun olen lihonut.
Ei tartteisi olla edes positiivinen, kunhan vaan olisi neutraali olo. Että ei hävettäisi.
En kannusta ketään avautumaan näissä ketjuissa oman ylipainonsa taustoista, koska se saa läskivihaajat vain innostumaan entisestään. Me muut tunnemme myötätuntoa sinua kohtaan, mutta he näkevät sinussa ihmisen, jota pääsee kiusaamaan ja jolle pääsee lällättämään. Mieti, kannattaako avautua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiivisuus on näköjään hyvin provokatiivinen termi. Nimenomaan tuo jälkiosa. Kuitenkin mielestäni se tarkoittaa sitä, että annetaan ihmisten olla rauhassa sitä, mitä nyt ovat. Kenenkään kimppuun ei tarvitse hyökätä sen vuoksi, että hän on lihava tai on ylipainoa. Se on hänen oma asiansa ja oma ongelmansa.
Suomalaisessa kiusaamiskulttuurissa nimittäin ollaan valmiina kivittämään heti, jos löydetään jokin piirre, miksi ihminen ei sulaudu massaan. Ylipainoiset ovat aina olleet helppoja maalitauluja, Miksi se on niin vaikeaa antaa ihmisen olla? Se että sanan lopussa on positiivinen, ei siis tarkoita glorifiointia - se tarkoittaa vain sitä, että antakaa olla.
Tavallaan ymmärrän, tavallaan en.
Kyllä minun on vaikea olla hiljaa ja seurata vierestä kun todella ylipainoinen yh-isä huomattavalla sukurasitteella ja muilla riskitekijöillä tuhoaa itseään. Lapsilla on vain hänet. Jos hän saa sydärin, niin mitäs sitten?Kaikenlaisia vaivoja ja ongelmia on jo. Ja elintavat ei kondiksessa ollenkaan. Etkö puuttuisi?
Mikä on se tuhoisa asia johon puuttuisit?
Oikeastiko ajattelet, että läskiksi nimittelemällä se yh-isä innostuu huolehtimaan itsestään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kas kun aikuiset eivät nykyisin rupeaa pilkkaamaan silmälasipäisiäkin rillipäiksi ja silmälasikäärmeiksi, vammaisia, rujoja, tänä ulkonäkökeskeisenä aikana.
Kehopositiivisuus ei ole lihavuuden ihannointia! Kehopositiivisuus tarkoittaa sitä, että on tyytyväinen kehoonsa ja sen virheisiin, eikä lähde niitä muuttamaan. Joku luomi tai läiskä naamassa, kaksoisleuka, rypyt, raskausarvet jne. Myös se, että on huomiota herättävän pitkä tai lyhyt tai jotain sellaista mitä ei voi muuttaa. Se VOI tarkoittaa myös sitä, että tulee toimeen ylipainonsa tai alipainonsa kanssa, mutta se ei tarkoita pelkästään läskinä olon hyväksyntää.
Kehorauha on sitten sitä, että annetaan kaikkien olla sellaisia kuin ovat, eikä ilkeästi kommentoida toistemme ulkoisia ominaisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kyllä jo vanhempi kuin tietyt urheilijat jotka on kuolleet.
Kuka tahansa elävä on vanhempi kuin jotkut, jotka ovat jo kuolleet.
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiivisuus on näköjään hyvin provokatiivinen termi. Nimenomaan tuo jälkiosa. Kuitenkin mielestäni se tarkoittaa sitä, että annetaan ihmisten olla rauhassa sitä, mitä nyt ovat. Kenenkään kimppuun ei tarvitse hyökätä sen vuoksi, että hän on lihava tai on ylipainoa. Se on hänen oma asiansa ja oma ongelmansa.
Suomalaisessa kiusaamiskulttuurissa nimittäin ollaan valmiina kivittämään heti, jos löydetään jokin piirre, miksi ihminen ei sulaudu massaan. Ylipainoiset ovat aina olleet helppoja maalitauluja, Miksi se on niin vaikeaa antaa ihmisen olla? Se että sanan lopussa on positiivinen, ei siis tarkoita glorifiointia - se tarkoittaa vain sitä, että antakaa olla.
Kyllä, olen samaa mieltä että ihmisten pitää antaa olla. Ja niinhän sitä annnetaankin, noin pääsääntöisesti.
Pitääkö sinun mielestäsi myös vanhempien antaa lastensa märehtiä limua ja naksuja pelikonsolin edessä? Entä pitääkö lääkärin teeskennellä, että ylipainoisen sairaudet ovat tupsahtaneet taivaasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luulin että kehopositiivisuudessa kehoja kunnioitetaan, ei tuhota ja pilata hitaalla itsemurhalla syömällä 8 big macia päivässä.
Ymmärsin vissiin väärin, ja violetit hiukset kuuluu siihen juttuun myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliturvamenoista 40% eli 32,7 miljardia menee eläkeläisiin.
https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/sosiaali-ja-terv…
Lisäksi eläkeläisille maksetaan työeläkkeitä 30 miljardia eli eläkeläisiin menee 62,7 miljardia, kun työttömyyskorvauksia maksetaan 4,9 miljardia.
Eläkeläisiä on lentokoneet täynnä, siinä vaiheessa kun saavat aivoinfarktin saavat mädäntyä paskaisiin koteihinsa.
Onneksi palvelusetelisiivous lopetettiin tänä vuonna.
Hallitus leikkaa nuoremmalta sukupolvelta taas jälleen kerran syksyllä.
Mutta kun eläkeläiset sairastuu on meidän vuoro nauraa, ei auteta 😂
Tulee hienot ajat kun eläkeläiset tajuaa, että edes 97-vuotiaana syöpäsairaana ei tule kodin siivous apua kuin ostamalla ja 1000 euron eläkkeellä ei saa verovähennystä.
Osuu se työttömien haukkuminen eläkeläisillä omaan nilkkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei tartteisi koko ajan hävetä ja miettiä, miten muut sua inhoaa, niin silloin ois todella paljon energiaa tehdä asioita.
Mä olen ollut normaalipainoinen aikuisikäni, mutta jotenkin mulla meni koronasta elimistö sekaisin ja energiatasot nolliin ja sekä fyysinen että henkinen väsymys on viimeisen vuoden olleet ihan infernaaliset. Ennen kävin treeneissä kolmesti viikossa, nyt kun tulen töistä kotiin, niin pakollisten kotitöiden jälkeen on voimat niin loppu, että alan valmistautua yöpuulle. Olen lihonut liki 20kg vuoden aikana. Tämä on kauheaa ja minä olen alkanut hävetä itseäni NIIN paljon. Töissä nökötän omassa huoneessani, koska hävettää mennä kahvihuoneeseen, kun mietin, että mitä työkaverit aattelee, kun olen lihonut. Ei huvita ostaa vaatteita ja liikuskelen nykyään jossain tunikahalateissa, koska ahistaa vatsa- ja selkämakkarat. Vaikka jaksaisikin, niin en halua mennä minnekään, kun itkettää ja ahdistaa oma ulkomuoto. Mä tiedän, että mikä tämän lihomisen takana on, mutta syytän silti itteeni, että ois vaan pitänyt jaksaa liikkua ja pakolla mennä salille ja jaksaa laittaa ruokaa (tässä on menty siis siitä missä aita on matalin ja syöty mitä sattuu. Aamulla ei aina tiedä, missä kunnossa on illalla, ts. jaksaako laittaa ruokaa vai pitääkö syödä eineksiä).
Varmaan jaksaisin henkisesti paremmin (enkä olisi ehkä niin väsynyt?), jos ei tartteisi hävetä lihomistaan. Koska kyllä ne ihmiset siitä puhuu. Olen kuullut kun muiden lihomisesta on puhuttu, joten en takuulla ole poikkeus ja on varmasti mietitty, että mikähän mulla on, kun olen lihonut.
Ei tartteisi olla edes positiivinen, kunhan vaan olisi neutraali olo. Että ei hävettäisi.
Huomenna on uusi päivä. Ehkä silloin voit tehdä jotain liikunnallista, josta tulee hyvä mieli?
Lihavilla naisilla ja miehillä voi olla ongelmia lastensaannissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliturvamenoista 40% eli 32,7 miljardia menee eläkeläisiin.
https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/sosiaali-ja-terv…
Lisäksi eläkeläisille maksetaan työeläkkeitä 30 miljardia eli eläkeläisiin menee 62,7 miljardia, kun työttömyyskorvauksia maksetaan 4,9 miljardia.
Eläkeläisiä on lentokoneet täynnä, siinä vaiheessa kun saavat aivoinfarktin saavat mädäntyä paskaisiin koteihinsa.
Onneksi palvelusetelisiivous lopetettiin tänä vuonna.
Hallitus leikkaa nuoremmalta sukupolvelta taas jälleen kerran syksyllä.
Mutta kun eläkeläiset sairastuu on meidän vuoro nauraa, ei auteta 😂
Tulee hienot ajat kun eläkeläiset tajuaa, että edes 97-vuotiaana syöpäsairaana ei tule kodin siivous apua kuin ostamalla ja 1000 euron eläkkeellä ei saa verovähennystä.
Osuu se työttömien haukkuminen eläkeläisillä omaan nilkkaan.
Kerrostalossa voi saada omistusasunnosta häädön, jos sitä ei siivoa.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei tartteisi koko ajan hävetä ja miettiä, miten muut sua inhoaa, niin silloin ois todella paljon energiaa tehdä asioita.
Mä olen ollut normaalipainoinen aikuisikäni, mutta jotenkin mulla meni koronasta elimistö sekaisin ja energiatasot nolliin ja sekä fyysinen että henkinen väsymys on viimeisen vuoden olleet ihan infernaaliset. Ennen kävin treeneissä kolmesti viikossa, nyt kun tulen töistä kotiin, niin pakollisten kotitöiden jälkeen on voimat niin loppu, että alan valmistautua yöpuulle. Olen lihonut liki 20kg vuoden aikana. Tämä on kauheaa ja minä olen alkanut hävetä itseäni NIIN paljon. Töissä nökötän omassa huoneessani, koska hävettää mennä kahvihuoneeseen, kun mietin, että mitä työkaverit aattelee, kun olen lihonut. Ei huvita ostaa vaatteita ja liikuskelen nykyään jossain tunikahalateissa, koska ahistaa vatsa- ja selkämakkarat. Vaikka jaksaisikin, niin en halua mennä minnekään, kun itkettää ja ahdistaa oma ulkomuoto. Mä tiedän, että mikä tämän lihomisen takana on, mutta syytän silti itteeni, että ois vaan pitänyt jaksaa liikkua ja pakolla mennä salille ja jaksaa laittaa ruokaa (tässä on menty siis siitä missä aita on matalin ja syöty mitä sattuu. Aamulla ei aina tiedä, missä kunnossa on illalla, ts. jaksaako laittaa ruokaa vai pitääkö syödä eineksiä).
Varmaan jaksaisin henkisesti paremmin (enkä olisi ehkä niin väsynyt?), jos ei tartteisi hävetä lihomistaan. Koska kyllä ne ihmiset siitä puhuu. Olen kuullut kun muiden lihomisesta on puhuttu, joten en takuulla ole poikkeus ja on varmasti mietitty, että mikähän mulla on, kun olen lihonut.
Ei tartteisi olla edes positiivinen, kunhan vaan olisi neutraali olo. Että ei hävettäisi.
Harmi. Mutta kun tuo häpeä on sun päässäsi, niin kukaan muu ei voi sille mitään. Kukaan muu ei voi auttaa sua tuntemaan neutraalisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei tartteisi koko ajan hävetä ja miettiä, miten muut sua inhoaa, niin silloin ois todella paljon energiaa tehdä asioita.
Mä olen ollut normaalipainoinen aikuisikäni, mutta jotenkin mulla meni koronasta elimistö sekaisin ja energiatasot nolliin ja sekä fyysinen että henkinen väsymys on viimeisen vuoden olleet ihan infernaaliset. Ennen kävin treeneissä kolmesti viikossa, nyt kun tulen töistä kotiin, niin pakollisten kotitöiden jälkeen on voimat niin loppu, että alan valmistautua yöpuulle. Olen lihonut liki 20kg vuoden aikana. Tämä on kauheaa ja minä olen alkanut hävetä itseäni NIIN paljon. Töissä nökötän omassa huoneessani, koska hävettää mennä kahvihuoneeseen, kun mietin, että mitä työkaverit aattelee, kun olen lihonut. Ei huvita ostaa vaatteita ja liikuskelen nykyään jossain tunikahalateissa, koska ahistaa vatsa- ja selkämakkarat. Vaikka jaksaisikin, niin en halua mennä minnekään, kun itkettää ja ahdistaa oma ulkomuoto. Mä tiedän, että mikä tämän lihomisen takana on, mutta syytän silti itteeni, että ois vaan pitänyt jaksaa liikkua ja pakolla mennä salille ja jaksaa laittaa ruokaa (tässä on menty siis siitä missä aita on matalin ja syöty mitä sattuu. Aamulla ei aina tiedä, missä kunnossa on illalla, ts. jaksaako laittaa ruokaa vai pitääkö syödä eineksiä).
Varmaan jaksaisin henkisesti paremmin (enkä olisi ehkä niin väsynyt?), jos ei tartteisi hävetä lihomistaan. Koska kyllä ne ihmiset siitä puhuu. Olen kuullut kun muiden lihomisesta on puhuttu, joten en takuulla ole poikkeus ja on varmasti mietitty, että mikähän mulla on, kun olen lihonut.
Ei tartteisi olla edes positiivinen, kunhan vaan olisi neutraali olo. Että ei hävettäisi.
Huomenna on uusi päivä. Ehkä silloin voit tehdä jotain liikunnallista, josta tulee hyvä mieli?
Voin, jos jaksan. Mutta mä en voi tietää, jaksanko. Sulta meni kokonaan ohi nyt se, että vaikka mä tahtoisin, niin mä en välttämättä kykene.
Kyllä lihava aina jonkun tekosyyn keksii, miksi ei voi.
Kehopositiivisuus ei liity lihavuuden terveyshaittoihin. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, ettei kenenkään keho ole vääränlainen. Mikä siinä on niin vaikeaa tajuta? Jos on ylipainoinen niin miksi sitä ei saisi hyväksyä? Ylipaino ei itseään inhoamalla katoa.