Kehopositiivisuus surettaa personal trainer Sara Kivimäkeä, 47 "On pelottavaa, että huomattavasta ylipainosta on tehty normi"

Vierailija kirjoitti:

Lihavilla naisilla ja miehillä voi olla ongelmia lastensaannissa.

Mulla on 2 lasta, mutta tiesitkö että genitaaliherpes voi aiheuttaa keskenmenoja. Onneksi mulla ei ole sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei tartteisi koko ajan hävetä ja miettiä, miten muut sua inhoaa, niin silloin ois todella paljon energiaa tehdä asioita. 

Mä olen ollut normaalipainoinen aikuisikäni, mutta jotenkin mulla meni koronasta elimistö sekaisin ja energiatasot nolliin ja sekä fyysinen että henkinen väsymys on viimeisen vuoden olleet ihan infernaaliset. Ennen kävin treeneissä kolmesti viikossa, nyt kun tulen töistä kotiin, niin pakollisten kotitöiden jälkeen on voimat niin loppu, että alan valmistautua yöpuulle. Olen lihonut liki 20kg vuoden aikana. Tämä on kauheaa ja minä olen alkanut hävetä itseäni NIIN paljon. Töissä nökötän omassa huoneessani, koska hävettää mennä kahvihuoneeseen, kun mietin, että mitä työkaverit aattelee, kun olen lihonut. Ei huvita ostaa vaatteita ja liikuskelen nykyään jossain tunikahalateissa, koska ahistaa vatsa- ja selkämakkarat. Vaikka jaksaisikin, niin en halua mennä minnekään, kun itkettää ja ahdistaa oma ulkomuoto. Mä tiedän, että mikä tämän lihomisen takana on, mutta syytän silti itteeni, että ois vaan pitänyt jaksaa liikkua ja pakolla mennä salille ja jaksaa laittaa ruokaa (tässä on menty siis siitä missä aita on matalin ja syöty mitä sattuu. Aamulla ei aina tiedä, missä kunnossa on illalla, ts. jaksaako laittaa ruokaa vai pitääkö syödä eineksiä). 

Varmaan jaksaisin henkisesti paremmin (enkä olisi ehkä niin väsynyt?), jos ei tartteisi hävetä lihomistaan. Koska kyllä ne ihmiset siitä puhuu. Olen kuullut kun muiden lihomisesta on puhuttu, joten en takuulla ole poikkeus ja on varmasti mietitty, että mikähän mulla on, kun olen lihonut. 

Ei tartteisi olla edes positiivinen, kunhan vaan olisi neutraali olo. Että ei hävettäisi. 

Harmi. Mutta kun tuo häpeä on sun päässäsi, niin kukaan muu ei voi sille mitään. Kukaan muu ei voi auttaa sua tuntemaan neutraalisti.

Ihmiset ei yleensä tunne häpeää sellaisista asioista, jotka on hyväksyttyjä. Niin että ei, häpeä ei ole pelkästään yksilön päässä, koska koko häpeän käsite on sosiaalinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 90-luvulla ihmiset puhuivat kuinka saada muutaman kilon ylipaino pois. Viisi kiloa ylimääräistä oli jo paljon. Nykyisin puhutaan kymmenistä kiloista ja jos jollain on "vain" kymmenen kiloa ylimääräistä, niin häntä pidetään normaalipainoisena.

Niin no. Jos vaikka 165 cm nainen painaa 70 kg, niin se ei tarkoita lihavaa. Nämä kehopositiivarit ovat niitä, jotka painaa yli 30 kg liikaa ja 165 cm naisen paino on kolminumeroinen.

Kyllä tarkoittaa. Tuossa on 15 kg liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Käys lukemassa Hesarin uusin juttu lihavuuslääkäri Kirsi Pietiläisen haastattelu ylipainoisten itsekurista. Saat vähän laajennettua tajuntaasi lihavuudesta ja mien lihavilla on usein huomattavasti tiukempi itsekuri kuin ns tervettä elämää elävillä. 

Mustavalkoisuus on aina huono asia, eikä se vie mitään asiaa eteenpäin ja auttaisi ihmisiä selviämään

Juttu oli maksumuurin takana. Sinänsä ihmetyttää, että miten sitten ovat lihavia, jos on sitä itsekuria.

Itse olen vaihdevuosien jälkeen joutunut kehittämään itsekuria ja kieltäytymisen aitoa, etten alkaisi määrättömästi lihoa. Siihen motivoi ennen kaikkea se, että en pidä siitä, kun liikkuminen muuttuu kömpelöksi, jos maha kasvaa liikaa.

Itsekuri ei ole kivaa, mutta välttämätöntä välillä. :)

Sinulle joka toistat tuota, lihavat saa syöpiä, maksakoot hoidon itse.

Huomasitko tämän Kivimäen sairastavan rintasyöpää vaan hyökkäsit vaan lihavia haukkumaan? Mikä elämässäsi on huonosti jos toisten ulkonäkö raivostuttaa?

Vierailija kirjoitti:

Aina hoetaan, lihavat saa syövän, rintasyöpä on lihavien tauti, saa somesta lukea.

Tällä personal trainerilla on siis nyt rintasyöpä.

Samoin kuulee aina että polvet menee lihavilta, kuitenkin liikunnallisille ihmisille niitä vaihdetaan paljon. Ja nopeammin kuin vanhuksille jotka ovat vuosia jonossa.

Minä olin hoikka terveysintoilija, 30 vuoden aikana luin jokaisen uuden terveysdieetti/superfoodkirjan ja voi hyvin -lehden + netin jutut. Minua pidettiin askeettisena liikuntahulluna, raivoraittiina ja ortorektikkona. Silti sain rintasyövän ja huonot elämäntavat omaavat eivät.

Hormonaalisen lääkityksen ja käynnistettyjen vaihdevuosien myötä painoni nousi. Kun lisäksi kilpirauhanen poistettiin syöpäepälyn vuoksi, paino nousi obeesin puolelle.

Keho ja mieli on viime vuosien aikana ollut äärimmäisen kovilla. Yritän olla itselleni lempeä ja kehopositiivinen. Yritän korostaa nättejä asioita kehossani ja hyväksyä runnellun ja tuntemattomaksi muodostuneen kehon. Nautin edelleen liikunnasta ja terveellisestä ruoasta ja yritän lempeästi tiputella kiloja sortumatta nuoruuden ankariin kuureihin ja itsevihaan eli kehonegatiivisuuteen.

Nyt ylipainoisena ja sairaana olen saanut kokea miten aikuiset ihmiset kiusaavat heikompiaan. On muuttanut käsitystä ihmiskunnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavilla naisilla ja miehillä voi olla ongelmia lastensaannissa.

Mulla on 2 lasta, mutta tiesitkö että genitaaliherpes voi aiheuttaa keskenmenoja. Onneksi mulla ei ole sitä.

Herpes, raskaus ja synnytys

https://www.terveyskyla.fi/naistalo/raskaus-ja-synnytys/infektiot-ja-ra…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipaino on normaalia, on aina ollut. Miksi siitä tehdään nyt mörkö? Jokainen on mikä on eikä se kuulu muille. Itse kukin läskinsä kantaa.

Itse kukin kantaa, kieltämättä. Mutta kaikki osallistuvat ylipainon aiheuttamien vaivojen maksamiseen. Ja usko pois, sairaanhoidon resursseista melko hyvä siivu menee nimenomaan ylipainon aiheuttamien vaivojen hoitoon.

Meillä on lukematon määrä asioita joihin yhdessä osallistumme verojen muodossa. Vaikkapa anorektikkojen hoito. Olisihan se kiva jos voisi korvamerkitä muutaman asian mihin haluaa veronsa laittaa.

Ei tämä ihan näin helpolla mene. Anorektikkoja on häviävän pieni määrä julkisen terveydenhuollon hoidettavana. Ylipainoisia ja heidän erilaisia sairauksiaan hoidetaan aivan valtavalla volyymilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehopositiivisuudessa on monia hienoja piirteitä kuten vammaisten, transihmisten ja muiden ei-tyypillisesti kauniiden kehojen tai niiden osien kauniiksi tekeminen. Mutta olen itsekin sitä mieltä, että sen varjolla sallitaan oma ylipaino eikä enää muisteta, mitä kaikkia terveysriskejä ylipaino aiheuttaa. Moni toki yhä ymmärtää, mutta on myös ihmisiä, jotka ovat hyvin syvällä kuplassa. Enkä nyt puhu lievästä ylipainosta, siinähän ei monen lääkärinkään mielestä ole vielä välttämättä terveyshaittoja.

Kehopositiivisuus ei liity lihavuuden terveyshaittoihin. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, ettei kenenkään keho ole vääränlainen. Mikä siinä on niin vaikeaa tajuta? Jos on ylipainoinen niin miksi sitä ei saisi hyväksyä? Ylipaino ei itseään inhoamalla katoa.

Mutta eikö sairaalloisen ylipainoinen keho ole kuitenkin vääränlainen? Se on tuhoisa. Kyllä minä väittäisin, että se on jo vähintäänkin vääränlaisessa tilassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipaino on normaalia, on aina ollut. Miksi siitä tehdään nyt mörkö? Jokainen on mikä on eikä se kuulu muille. Itse kukin läskinsä kantaa.

Kun on ollut parikymmentä vuotta lihavana niin alkaa tulla nivelsairauksia, verenpainetta, diabetesta, rasvamaksaa jne jne. Kuka niiden hoidon maksaa jos yli puolet kansasta sairastaa.

Onhan meillä varaa maksaa kymmenientuhansien ulkomaalaistenkin potilaiden hoito+muut palvelut.

Niin ja päihdekäyttäjien loputtomat hoidot, mt-ongelmaisten nuorten eläkkeet. Lista on loputon. T. N65, juuri eläkkeelle jäänyt 45v työputken jälkeen. En ole koskaan ollut sairaalassa potilaana eikä ole mitään lääkitystä. Olen jonkun verran ylipainoinen, en tilaile roskaruokia vaan syön kotiruokaa. Mottoni on, elä ja anna muidenkin elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei tartteisi koko ajan hävetä ja miettiä, miten muut sua inhoaa, niin silloin ois todella paljon energiaa tehdä asioita. 

Mä olen ollut normaalipainoinen aikuisikäni, mutta jotenkin mulla meni koronasta elimistö sekaisin ja energiatasot nolliin ja sekä fyysinen että henkinen väsymys on viimeisen vuoden olleet ihan infernaaliset. Ennen kävin treeneissä kolmesti viikossa, nyt kun tulen töistä kotiin, niin pakollisten kotitöiden jälkeen on voimat niin loppu, että alan valmistautua yöpuulle. Olen lihonut liki 20kg vuoden aikana. Tämä on kauheaa ja minä olen alkanut hävetä itseäni NIIN paljon. Töissä nökötän omassa huoneessani, koska hävettää mennä kahvihuoneeseen, kun mietin, että mitä työkaverit aattelee, kun olen lihonut. Ei huvita ostaa vaatteita ja liikuskelen nykyään jossain tunikahalateissa, koska ahistaa vatsa- ja selkämakkarat. Vaikka jaksaisikin, niin en halua mennä minnekään, kun itkettää ja ahdistaa oma ulkomuoto. Mä tiedän, että mikä tämän lihomisen takana on, mutta syytän silti itteeni, että ois vaan pitänyt jaksaa liikkua ja pakolla mennä salille ja jaksaa laittaa ruokaa (tässä on menty siis siitä missä aita on matalin ja syöty mitä sattuu. Aamulla ei aina tiedä, missä kunnossa on illalla, ts. jaksaako laittaa ruokaa vai pitääkö syödä eineksiä). 

Varmaan jaksaisin henkisesti paremmin (enkä olisi ehkä niin väsynyt?), jos ei tartteisi hävetä lihomistaan. Koska kyllä ne ihmiset siitä puhuu. Olen kuullut kun muiden lihomisesta on puhuttu, joten en takuulla ole poikkeus ja on varmasti mietitty, että mikähän mulla on, kun olen lihonut. 

Ei tartteisi olla edes positiivinen, kunhan vaan olisi neutraali olo. Että ei hävettäisi. 

Harmi. Mutta kun tuo häpeä on sun päässäsi, niin kukaan muu ei voi sille mitään. Kukaan muu ei voi auttaa sua tuntemaan neutraalisti.

Paitsi että se oli nimenomaan kehopositiivisuus-aatteen idea, että tuonkaan kirjoittajan ei tarvitsisi hävetä itseään vaan hän voisi lähteä liikkumaan ja tekemään asioita tietäen, että on yhtä arvokas kuin kaikki muutkin...

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009604540.html?utm_medium=promobo…

Amerikasta tullut suuntaus, jolla halutaan normalisoida epäterveelliset ruokatavat kuten mäkkärin safka ja limsat. Ettei vaan voitot putoa näillä firmoilla.

Itse asiassa ylipainoiset ovat usein aliravittuja, koska se ruoka, jota he syövät, ei sisällä oikeita ainesosia. Kehossa on puutostiloja joistakin hiven- tai kivennäisaineista. Siksi he syövät lisää ja lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 90-luvulla ihmiset puhuivat kuinka saada muutaman kilon ylipaino pois. Viisi kiloa ylimääräistä oli jo paljon. Nykyisin puhutaan kymmenistä kiloista ja jos jollain on "vain" kymmenen kiloa ylimääräistä, niin häntä pidetään normaalipainoisena.

Niin no. Jos vaikka 165 cm nainen painaa 70 kg, niin se ei tarkoita lihavaa. Nämä kehopositiivarit ovat niitä, jotka painaa yli 30 kg liikaa ja 165 cm naisen paino on kolminumeroinen.

Kyllä tarkoittaa. Tuossa on 15 kg liikaa.

Ei ole. Normaalipaino on pituus - 100.

Tietysti jos olet lauta joka käyttää topattuja rintaliivejä.

Ellalla on topatut push up rintaliivit 😂😂😂

Koko baarin miehet nauraa sille. Yksi harrasti sen kanssa seksiä ja nyt kaikki miehet tietää, että se huijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehopositiivisuudessa on monia hienoja piirteitä kuten vammaisten, transihmisten ja muiden ei-tyypillisesti kauniiden kehojen tai niiden osien kauniiksi tekeminen. Mutta olen itsekin sitä mieltä, että sen varjolla sallitaan oma ylipaino eikä enää muisteta, mitä kaikkia terveysriskejä ylipaino aiheuttaa. Moni toki yhä ymmärtää, mutta on myös ihmisiä, jotka ovat hyvin syvällä kuplassa. Enkä nyt puhu lievästä ylipainosta, siinähän ei monen lääkärinkään mielestä ole vielä välttämättä terveyshaittoja.

Kehopositiivisuus ei liity lihavuuden terveyshaittoihin. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, ettei kenenkään keho ole vääränlainen. Mikä siinä on niin vaikeaa tajuta? Jos on ylipainoinen niin miksi sitä ei saisi hyväksyä? Ylipaino ei itseään inhoamalla katoa.

Mutta eikö sairaalloisen ylipainoinen keho ole kuitenkin vääränlainen? Se on tuhoisa. Kyllä minä väittäisin, että se on jo vähintäänkin vääränlaisessa tilassa.

Mikä siinä auttaa, että ihmiselle kerrotaan, että hän on vääränlainen, ja hän jää kotiinsa häpeämään itseään? Kenties syö entistä enemmän ahdistukseensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehopositiivisuudessa on monia hienoja piirteitä kuten vammaisten, transihmisten ja muiden ei-tyypillisesti kauniiden kehojen tai niiden osien kauniiksi tekeminen. Mutta olen itsekin sitä mieltä, että sen varjolla sallitaan oma ylipaino eikä enää muisteta, mitä kaikkia terveysriskejä ylipaino aiheuttaa. Moni toki yhä ymmärtää, mutta on myös ihmisiä, jotka ovat hyvin syvällä kuplassa. Enkä nyt puhu lievästä ylipainosta, siinähän ei monen lääkärinkään mielestä ole vielä välttämättä terveyshaittoja.

Kehopositiivisuus ei liity lihavuuden terveyshaittoihin. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, ettei kenenkään keho ole vääränlainen. Mikä siinä on niin vaikeaa tajuta? Jos on ylipainoinen niin miksi sitä ei saisi hyväksyä? Ylipaino ei itseään inhoamalla katoa.

Mutta eikö sairaalloisen ylipainoinen keho ole kuitenkin vääränlainen? Se on tuhoisa. Kyllä minä väittäisin, että se on jo vähintäänkin vääränlaisessa tilassa.

Mikä siinä auttaa, että ihmiselle kerrotaan, että hän on vääränlainen, ja hän jää kotiinsa häpeämään itseään? Kenties syö entistä enemmän ahdistukseensa.

On todella noloa seurustella lyhyen miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehopositiivisuudessa on monia hienoja piirteitä kuten vammaisten, transihmisten ja muiden ei-tyypillisesti kauniiden kehojen tai niiden osien kauniiksi tekeminen. Mutta olen itsekin sitä mieltä, että sen varjolla sallitaan oma ylipaino eikä enää muisteta, mitä kaikkia terveysriskejä ylipaino aiheuttaa. Moni toki yhä ymmärtää, mutta on myös ihmisiä, jotka ovat hyvin syvällä kuplassa. Enkä nyt puhu lievästä ylipainosta, siinähän ei monen lääkärinkään mielestä ole vielä välttämättä terveyshaittoja.

Kehopositiivisuus ei liity lihavuuden terveyshaittoihin. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, ettei kenenkään keho ole vääränlainen. Mikä siinä on niin vaikeaa tajuta? Jos on ylipainoinen niin miksi sitä ei saisi hyväksyä? Ylipaino ei itseään inhoamalla katoa.

Mutta eikö sairaalloisen ylipainoinen keho ole kuitenkin vääränlainen? Se on tuhoisa. Kyllä minä väittäisin, että se on jo vähintäänkin vääränlaisessa tilassa.

Mikä siinä auttaa, että ihmiselle kerrotaan, että hän on vääränlainen, ja hän jää kotiinsa häpeämään itseään? Kenties syö entistä enemmän ahdistukseensa.

On todella noloa seurustella lyhyen miehen kanssa.

Pitkiä miehiä ei riitä kaikille ja osa joutuu tyytymään pikkumiehiin. Nolot häät, kaikki vieraat nauraa.

Vierailija kirjoitti:

Ylipaino on normaalia, on aina ollut. Miksi siitä tehdään nyt mörkö? Jokainen on mikä on eikä se kuulu muille. Itse kukin läskinsä kantaa.

Heko heko. Katsopa valokuvia sadan vuoden takaa. Niissä ei juuri näy ylipainoisia. Ja ne, jotka näkyvät, eivät ole samanlaisia sirkusfriikkiläskejä kuin nykyään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei tartteisi koko ajan hävetä ja miettiä, miten muut sua inhoaa, niin silloin ois todella paljon energiaa tehdä asioita. 

Mä olen ollut normaalipainoinen aikuisikäni, mutta jotenkin mulla meni koronasta elimistö sekaisin ja energiatasot nolliin ja sekä fyysinen että henkinen väsymys on viimeisen vuoden olleet ihan infernaaliset. Ennen kävin treeneissä kolmesti viikossa, nyt kun tulen töistä kotiin, niin pakollisten kotitöiden jälkeen on voimat niin loppu, että alan valmistautua yöpuulle. Olen lihonut liki 20kg vuoden aikana. Tämä on kauheaa ja minä olen alkanut hävetä itseäni NIIN paljon. Töissä nökötän omassa huoneessani, koska hävettää mennä kahvihuoneeseen, kun mietin, että mitä työkaverit aattelee, kun olen lihonut. Ei huvita ostaa vaatteita ja liikuskelen nykyään jossain tunikahalateissa, koska ahistaa vatsa- ja selkämakkarat. Vaikka jaksaisikin, niin en halua mennä minnekään, kun itkettää ja ahdistaa oma ulkomuoto. Mä tiedän, että mikä tämän lihomisen takana on, mutta syytän silti itteeni, että ois vaan pitänyt jaksaa liikkua ja pakolla mennä salille ja jaksaa laittaa ruokaa (tässä on menty siis siitä missä aita on matalin ja syöty mitä sattuu. Aamulla ei aina tiedä, missä kunnossa on illalla, ts. jaksaako laittaa ruokaa vai pitääkö syödä eineksiä). 

Varmaan jaksaisin henkisesti paremmin (enkä olisi ehkä niin väsynyt?), jos ei tartteisi hävetä lihomistaan. Koska kyllä ne ihmiset siitä puhuu. Olen kuullut kun muiden lihomisesta on puhuttu, joten en takuulla ole poikkeus ja on varmasti mietitty, että mikähän mulla on, kun olen lihonut. 

Ei tartteisi olla edes positiivinen, kunhan vaan olisi neutraali olo. Että ei hävettäisi. 

Huomenna on uusi päivä. Ehkä silloin voit tehdä jotain liikunnallista, josta tulee hyvä mieli?

Voin, jos jaksan. Mutta mä en voi tietää, jaksanko. Sulta meni kokonaan ohi nyt se, että vaikka mä tahtoisin, niin mä en välttämättä kykene. 

Ei mennyt ohi, koska ei tuossa tarinassa mitenkään sanota, että et kykenisi. Sanot ainoastaan, että hävettää, ja ilmeisesti koet häpeän tunteen lamauttavana.

Jos hävettää muiden ihmisten edessä, niin mikä estää menemästä vaikka reippaalle kävelylenkille iltapimeällä? Ehdit jo tänään.

Vierailija kirjoitti:

Suututan tällä varmasti jonkun. Anteeksi jo valmiiksi.

Kehopositiivisuus on jostain syystä vain naisille.

Mies on edelleen läski, läskimaha, löysä tai muu, ja hyvä niin. Miehet tuntuu yleensä hyväksyvän todellisuutensa, kun taas naisilla on joku outo hyväksynnän joukkoajattelu-defenssi että olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet. Aiheuttaa tämmöistä lieveilmiötä, missä ihmiset puolustelee epäterveitä elämäntapojaan jotka on vaaraksi itselleen ja kuluja muille.

Minulle timmi lihaksikas vartalo ja suora ryhti on itsekurin ja itsensä kunnioittamisen univormu. Sitä ei saa ostamalla eikä huijaamalla, vaan työllä ja kurilla.

Se on hyvä että eri muotoisia vartaloita hyväksytään, mutta läskeilyä ja huonoja elintapoja ei pidä hyväksyä.

Tää PT on ihan oikeassa.

Kovin surullinen näkemys, ja vääräkin vielä.

Olen timmi ja lihaksikas vielä näin reilusti yli nelikymppisenä naisena. Yhtään itsekuria, saati työtä ja kuria tähän ei ole tarvittu.

Salliva, joustava ruokavalio ja mukavaa liikuntaa oman mielen mukaan riittää. Mitään itsensä rääkkäämistä ei tosiaankaan tarvitse ja liikkumisesta sekä ruoasta saa nauttia :)