Kehopositiivisuus surettaa personal trainer Sara Kivimäkeä, 47 "On pelottavaa, että huomattavasta ylipainosta on tehty normi"

Vierailija kirjoitti:

Heti 7 jälkeen täällä oli huomattavasti kielteisempi ilmapiiri ylipainoon. Sitten lihavat heräsivät ja alkoi selittely miksi ei voi laihduttaa.

Ihmisillä on oikeitakin sairauksia mitä ei voi parantaa ja he antaisivat mitä vain ollakseen terveitä. Samaan aikaan toiset tuhoavat terveytensä tahallaan ja vieläpä maksavat siitä kohonneilla ruokakustannuksilla.

PS. 90- luvulla ei ihannoitu liiallista laihuutta. Siltä miehen ja naisen keho vain näyttää normaalipainoisena. Varsinkin miehet ovat turvonneet kamalasti parina viime vuosikymmenenä.

Juuri näin. Mielestäni kehopositiivisuus on niille joilla on esim raaja amputoitu tai muuta sellaista. Mielestäni minäkin kuulun näihin, olen leikattu niin monta kertaa että olen kauhea näky vähissä vaatteissa. Kesäisin rannalla minua tuijotetaan, tosin arpeni ovat todella näkyvät. En anna sen haitata itseäni koska arpeni ovat osa minua, vaikka ovatkin rumat. Sen sijaan lihavat joilla on mahdollisuus vaikuttaa omaan ulkonäköönsä ei mielestäni kuulu mihinkään kehopositiivisuuden määreisiin. Se on vain tekosyy syödä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka ylipainoisia mammoja miten kiukuttaisu, tämä kehopositiivisuus on huono asia

Kun olen katsonut Rakuten TV:n ohjelmistoa, niin ilmaiskatselu edellyttää tiettyä määrää mainoskatkoja. Erityisesti siellä pyörii Garnierin mainoksia, jossa yhdessä mainostetaan Garnier Body Superfood voiteita ja yksi malleista on hoikka ja tummaihoinen nainen ja kaksi malleista on ns. hyvässä lihassa olevia valkoisia naisia. Niiden kahden muun mallin suhteen tulee välittämättömästi mieleen että kyseiset rouvat eivät todellaan tarvitse mitään superfoodia ihon pinnalle. Ilmeisesti kosmetiikkafirmatkin ovat todenneet että kehopositiivuus on heille hyvää bisnestä.

Kehopositiivisuus on sitä, että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, vaikka olisikin liian ylipainoinen tai liian laiha.

Aika monia kun hävettää, niin silloin syödään ja monesti salassa. Sitten hävettää lisää, joka johtaa siihen että syödään enemmän.

Mutta jos häpeä otetaan tuosta pois, niin silloin pystyy keskittymään siihen mitä tekee ja mitä haluaisi tehdä. Sitä on kehopositiivisuus. Kyllä, olen ylipainoinen mutta saan siltikin käydä vaikkapa kuntosalilla. Saan siltikin pukeutua kivoihin vaatteisiin ja tuntea oloni hyväksi. Minun ei tarvitse tuntea häpeää ja huonoa oloa koko ajan vain ja ainoastaan ulkonäköni takia.

Kehopositiivisuudessa eräällä tavalla erotetaan ulkonäkö ja terveys toisistaan. Henkilökohtaisesti en voi syödä terveellisesti ellei mieleni voi hyvin. Mieleni voi hyvin jos en häpeä itseäni. Ja lopulta, kun syön terveellisesti, kehonikin voi hyvin.

Ja kyllä, olen niitä ihmisiä että jos ruuat lajitellan hyviin ja pahoihin, niin tekee pakonomaisesti mieli sitä kiellettyä. Syön vaikka ei mieli tekisi, koska sitä nyt vain on pakko saada. Kun aloin sallimaan itselleni kaikki ruuat, niin kyllähän se mielenkiinto alkoi hiipumaan. Intuitiivinen syöminen onkin toinen asia josta on niin paljon väärinkäsityksiä että huhhuh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käys lukemassa Hesarin uusin juttu lihavuuslääkäri Kirsi Pietiläisen haastattelu ylipainoisten itsekurista. Saat vähän laajennettua tajuntaasi lihavuudesta ja mien lihavilla on usein huomattavasti tiukempi itsekuri kuin ns tervettä elämää elävillä. 

Mustavalkoisuus on aina huono asia, eikä se vie mitään asiaa eteenpäin ja auttaisi ihmisiä selviämään

Juttu oli maksumuurin takana. Sinänsä ihmetyttää, että miten sitten ovat lihavia, jos on sitä itsekuria.

Itse olen vaihdevuosien jälkeen joutunut kehittämään itsekuria ja kieltäytymisen aitoa, etten alkaisi määrättömästi lihoa. Siihen motivoi ennen kaikkea se, että en pidä siitä, kun liikkuminen muuttuu kömpelöksi, jos maha kasvaa liikaa.

Itsekuri ei ole kivaa, mutta välttämätöntä välillä. :)

Koko juttu oli sitä samaa pään silittelyä ja yliymmärrystä, jonka turvin voi taas pullukka painua fleecen alle suklaalevyn kanssa ajatellen, että lääkärikin sanoi etten oo laiska ja lihava.

Tuo tutkija puhuu ihan mitä sattuu, otsikko irrotettu tästä:

LIHAVUUDESSA ei ole Pietiläisen mukaan kyse itsekurista, vaikka itseä niskasta kiinni ottamista ehdotetaan usein ratkaisuksi ylipainoon.

Lihavuuteen taipuvilla ihmisillä itsekuria on jopa enemmän kuin normaalipainoisilla. Kun nälkä ei ota talttuakseen, itsekuri on jatkuvalla koetuksella. Varmasti potilaillani on parempi itsekuri kuin minulla. Laihat ihmiset tulevat kylläiseksi helpommin, joten ruuan kanssa ei juuri tarvitse pinnistellä.

Eihä toi lause käy järkeen mitenkään järkeen

Nimim. 15kg ylipainoinen ja kärsin jokaisesta jääneestä raskauskilosta

Ylipainoisilta nimenomaan puuttuu se itsekuri.

Ei puutu itsekuri. Tiedätkö, että moni olisi laiha, jos voisi itse valita kaupasta ruoat ja esim. työttömänä mä olen aina kotona. Ainut asia missä käyn on kauppa ja välillä kun saan työtä säästän työttömyysajan laskuihin.

En käy parturissa, ei ole lemmikkia, ei tule lehtitilauksia, en polta tupakkaa, en juo alkoholia.

Kävelylenkit eivät maksa mitään. Jumppaaminen kotona ei maksa mitään. Ruuan määrällä on merkitystä eli kuinka paljon syö sitä mitä syö.

En saa käydä kävelylenkillä polven takia. Olen kohta 50 ja 2 pyörää on varastettu.

Mä olin 20-vuotiaana laiha. En ole läski luokkakuvissa.

Uiminen sopii polvivammaiselle. Se ei rasita niin paljon jäseniä, mutta lihakset saa siitä silti hyvin voimaa kun veden vastustuksessa liikkuu. Monissa paikoissa on ohjattua vesijumppaa.

580 netto työmarkkinatuella ei käydä kuule uimassa. Uimahallit on täynnä eläkeläisiä, niihin Suomi satsaa.

Mutta samalla summalla voi kuitenkin kerätä 50 kiloa läskiä ilman ongelmia? Tämä selvä.

Mitä jos kokeilisisit itse työttömänä oloa minimi tuella ennenkuin tulet tänne aukomaan päätäsi.

Laittaisitko tähän, mitä ostat kaupasta? Mietin, onko yhteiskunta niin eriarvoistava, että köyhällä ei ole varaa ostaa terveellistä ruokaa. -eri

Perunaa, porkkanaa, riisiä, jauhelihaa, leipää.

Tomaatit ja kurkut ja salaatit on liian kalliita esim. 4 euroa 2 päivän salaattiin on liian kallista.

Pari kysymystä. Paljonko teillä maksaa tomaatit ja kurkut? Miksi peruna ja porkkana eivät ole haluttuja elintarvikkeita? Ostan niitä itsekin, nyt ostan uusia perunoita ja höyrytän porkkanoiden kanssa. Kohta saa kukkakaalia ja sekin toimii mun mielestä loistavasti uusien perunoiden kanssa ja on halpaa sesonkina.

Entä kaurapuuro ja muut puurot? Syötkö niitä?

Mitä juot arkijuomana? Ja paljonko menee kuukaudessa ruokaan?

Laitatko porkkanaa ja perunaa leivän päälle? Teet niistä salaattia?

Olen eri, mutta meillä kyllä on salaattia niinäkin päivinä, kun lisukkeena on perunaa tai esim. porkkanakeittoa. Terveellinen ruoka on kallista, se on ihan fakta.

Terveellinen ruoka ei ole kallista ja sen voi koostaa järkevästi.

Meillä kahden aikuisen taloudessa menee nykyisin noin 800 euroa kuukaudessa ruokiin. Käytämme Prismaa ja Lidliä. Toinen on sekasyöjä, viimeksi lauantaina ostettiin hänelle kanaa grilliin ja kallista oli. Toinen syö vegaanisesti ja nykyisin ostetaan härkäpavut, linssit ym kuivina, koska tölkeissä maksavat huomattavasti enemmän. Joka päivä syödään salaattia, jossa on vaihdellen lehtisalaattien (yleensä tummanvihreitä) lisäksi paprikaa, tomaattia, kurkkua, parsakaalia, ruusukaalia, pähkinöitä, siemeniä ym. Kastikkeena hyvälaatuista oliiviöljyä. Leipänä syömme vain täysjyväruisleipää, joka ei sisällä muuta kuin ruista, vettä ja jodioitua suolaa. Kasvismaitoja ei käytä kumpikaan, sekasyöjä käyttää tavallisia maitotuotteita. Ruoat ovat ihan perusruokia, joita tehdään niin isoja annoksia, että riittää myös pakastimeen. Kvinoa on lisukkeena kalliimpaa kuin nuudelit.

Joka väittää, ettemme pääsisi halvemmalla syömällä "ranskanpullaa", sen päällä margariinia, lenkkimakkaraa ja juuston kaltaista rasvavalmistetta, tai lounaaksi nuudeleita ja ostolihapullia,  valehtelee.

Miten kahden ihmisen ruokakulut voivat olla 800 euroa kuukaudessa? Peruselintarvikkeet eivät ole niin kalliita.

Eihän tuolla saa kuin jonkun 15kg dry aged entrecoteeta eli yksi 250g  pihvi / nassu / päivä. Nälässä joutuu elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen vihdoin löytänyt avun laihduttamiseen. Pietiläisen kanssa olen samaa mieltä, laihduttaminen ei ole pelkkä tahdonvoimakysymys. (Vaikka en pääse lukemaan kaikkea mitä hän jutussa sanoo.) Olen itse elävä todiste.

Luoja tietää että olen elämäni aikana yrittänyt, ja aina kilot tulivat takaisin. Enkä edes ahminut herkkuja, en pizzoja, en suklaata, en sipsejä, söin vain liian paljon ruokaa. Vähentäminen auttoi hetkeksi, sitten taas romahti. Yhtä helvettiä joka kevät.

Olin jo luovuttanut, uskoin että en kykene, minä olen heikko ja huono. Sain viime tammikuussa lääkäriltä insuliinireseptin (liraglutiini, ei Ozempic) ja opettelin pistämään joka päivä. Vaikutus alkoi samana päivänä. Nyt olen 10kg kevyempi, ilman tuskaa ja pinnistelyä. Tosin katson vähän mitä syön, mutta en tarvitse enää sellaisia ruokamääriä.

Tiedän että kaikki eivät pidä tätä hyvänä ajatuksena mutta olen tyytyväinen. Kallista on mutta tähän mennessä kuluneet 500 e olen valmis tästä ilosta maksamaan. Käsittääkseni aine vaikuttaa suolistohormonin tavoin ja tuo kylläisyyden tunteen pienemmällä ruokamäärällä. Siinä säästän myös.

Vika ei siis ollut tahdonvoimassani. Lääkäriltä sain kehut ja tsemppiä, jossain vaiheessa otan labrat varmuuden vuoksi mutta ainakin nyt olen loistavassa kunnossa. Vaatteet mahtuvat, olo on kevyempi ja tekee mieli liikkua joka päivä.

Pintapuolisia juttuja lukiessani huomannut tutkijoiden päätyneen tuohon suolistohormooniin yhtenä lihavuuden syynä. Kun se korjataan, tulee kylläisyyden tunne pienemmillä annoksilla. Eli aina on ollut pieniruokaiset ja ne, jotka tarvitsevat enemmän ruokaa, jopa liikaa.

Eivät nekään *tarvitse* enemmän ruokaa, vaan saman verran kuin hoikemmat. Suolisto toimii yhteydessä ravintoon, jolloin tiettyjen ruoka-aineiden syöminen saa haluamaan näitä huonoja ruokia. Huono ravinto saa haluamaan lisää huonoa ravintoa, jolloin itse aiheutettu kierre on valmis.

Joopa joo, justiin joo. No mäkin tiedän vähän enemmän miten elimistö säätelee sitä täyteliäisyyden tunnetta. Ja lääkärit.

Sinä puhut tarvitsemisesta, kysehän on siitä milloin elimistö merkkaa että nyt on vatsa täyteen. Meni yli horisontin?

Tarvitsemisesta kirjoitti nimenomaan se, jonka juttua kommentoin. Olitko sinä? Ei tuossa ole kyse mistään tarpeesta, vaan halusta. Jos ihminen syö tarpeeseensa, ylipainoa ei synny.

Mistä muuten tiedät, etten ole lääkäri?

Mitä, kun jo lapsena on hajonnut se rele kehossa, joka kertoo ensinnäkin, että nyt on tarve ja toisekseen, että nyt se on tyydytetty? Sellaiselle ihmiselle homma on ihan valyavaa tasapainoilua ja itseään vastaan toimimista joka päivä. Helpompi vaan antaa ollanja keskittää paukut työhön, liikuntaan ja muuhun elämään.

Tuossa on ihan jo perimäkin sopassa mukana. Itä-suomalaiset ovat lähempänä metsästäjäkeräilijöitä, jotka on luotu tankkaamaan silloin kun ruokaa saatavilla on. Lännessä enemmän pitkän linjan maanviljelijä/karjankasvattaja geenejä jotka sopeutuneet siihen että ruokaa on tasaisesti ympäri vuoden saatavana kunhan ei  mätä sitä turpaansa kuin hengenhädässä.

Keksikää vaan vaikka mitä valeita ja kalavaleita. Pääasia, että voi näppäillä kaikenlaisia valheita eikä käyttää sitäkin aikaa liikkumiseen ja terveellisemmän ruuan suunnitteluun.

Oletko sä ollut se yläasteen päästään sairas teini joka valitsee pesisjoukkueeseen sen tietyn ihmisen aina viimeiseksi.

Niin olet persoonallisuushäiriöinen narsisti.

Narsisti? Tuskin. Olen se valitsija. Valitsin ensin kaverit, koska ne olis muuten suuttimet. Sitten hyvät pelaajat, koska niin kuului tehdä. Viimeiseksi ke, jotka tiesin etteivät halua pelata. Sijoitin pelaajia kentällä sinne minne he parhaiten sopivat paitsi kaveri sinne minne halusivat, koska muuten ne olis suuttuneet.

Ei se kivaa ja helppoa ollut valitsijankaan. Aina syöttäjä ja kapteeni. Ei ollenkaan omasta tahdosta.

Sä olisit voinut valita sen huonoimman pelaajan joskus eka.

Nyt sä olet loppuelämäsi ilkeä sadisti.

Teillä oli varmasti riittävästi niitä omia pelejä vapaa-ajalla, jos harrastit pesistä kerran.

Onko jääkiekkoilijoilla vielä kouluissa esitystouhu päällä ja aikuisena baareissa. Oksettavaa touhua.

Vaikka pelaa jossain joukkueessa, ei silti tarvitse mulkkua esittää.

Valmentajat voisi kyllä pikkuisen alkaa puhua käyttäytymisestä pelaamisen ulkopuolella.

Ilmeisesti ei haluta, että pesis, jääkiekko tai jalkapallopelaajista ajateltaisiin, että he on reiluja ja mukavia.

Mutta ei, pitää olla ylpeä kusipää, joka on esittämässä jotain machoa.

Hesarin tilaajan voivat mennä juuri nyt lukemaan, mitä professori (ei siis mikään kuppainen pöösönäl treinör) Kirsi Pietiläinen sanoo asiasta.

Olkaa hyvät!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heti 7 jälkeen täällä oli huomattavasti kielteisempi ilmapiiri ylipainoon. Sitten lihavat heräsivät ja alkoi selittely miksi ei voi laihduttaa.

Ihmisillä on oikeitakin sairauksia mitä ei voi parantaa ja he antaisivat mitä vain ollakseen terveitä. Samaan aikaan toiset tuhoavat terveytensä tahallaan ja vieläpä maksavat siitä kohonneilla ruokakustannuksilla.

PS. 90- luvulla ei ihannoitu liiallista laihuutta. Siltä miehen ja naisen keho vain näyttää normaalipainoisena. Varsinkin miehet ovat turvonneet kamalasti parina viime vuosikymmenenä.

Juuri näin. Mielestäni kehopositiivisuus on niille joilla on esim raaja amputoitu tai muuta sellaista. Mielestäni minäkin kuulun näihin, olen leikattu niin monta kertaa että olen kauhea näky vähissä vaatteissa. Kesäisin rannalla minua tuijotetaan, tosin arpeni ovat todella näkyvät. En anna sen haitata itseäni koska arpeni ovat osa minua, vaikka ovatkin rumat. Sen sijaan lihavat joilla on mahdollisuus vaikuttaa omaan ulkonäköönsä ei mielestäni kuulu mihinkään kehopositiivisuuden määreisiin. Se on vain tekosyy syödä.

Mielestäsi?

Minun mielestäni sinun mielesi ei ole mikään auktoriteetti. Kuka sinut muuten sellaiseksi kohotti? Sinä itse?

Sinä olet outo.

Ei ylipainosta ole tullut normi on vaan vihdoin tajuttu, ettei jatkuva laihduttaminen ole terveellistä. Laihduttaminen tilanteessa, jossa ei ole voimavaroja tai muuten mahdollisuutta muuttaa elämäntapoja, on hukkaan heitettyä aikaa. Paino palaa takaisin entisiin lukemiin ja usein sen yli. Ne joilla on mahdollisuus pysyvään elämäntapamuutokseen ja parhaimmillaan saavat tukea terveydenhuollosta, laihtuvat kyllä usein jopa pysyvästi. 

Ylipainoon puututaan elämäntapamuutoksella ja terveydenhuollon tuella. Siihen ryhtyminen on jokaisen oma valinta - ei lähimmäisen. Kyse on isosta asiasta, jossa käydään läpi iso muutosprosessi. Välillä sen mukana vaihtoon menee moni muukin asia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli Kivimäen mukaan anorektikotkin syövät liian paljon ja liikkuvat liian vähän. Siinä on taas ymmärretty kehopositiivisuuden kovin ydin oikein.

Kirjoittiko tämän joku, joka ei halua myöntää jotain?

en minä ainakaan suostu "myöntämään" että syön liikaa tai ainakaan liikun liian vähän ja sitä kautta turmelen terveyttäni. Liikun ihan liikuntaharrastuksia ka 5 tuntia viikossa, koiran lenkitys päälle. Syön tavallista ruokaa, kasviksia voisi aina syödä enemmän, eineksiä ja alkoholia vähemmän. Taitaa olla aika tavallista tuo.

Mutta se viitisen kiloa on ylipainoa, pienet asiat kai yhteisvaikuttaa ja kilot kertyy näin nelikymppisellä puolen kilon tahtia vuodessa. Koen silti, että voin hyvällä syyllä olla kehoni suhteen positiivinen, enkä koe tarvetta arvostella muidenkaan kehoja.

PT:llä on hommasta toki leipä kiinni.

Oletko ollut ylipainoiselle ystävällinen ja kysynyt, että lähtisikö sun kanssa vaikka kävelylle?

Et, vaan olet ilkeä sadisti haukkuja joka teki jo koulussa selväksi, että sä pelaat joukkueessa vaan tiettyjen kaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehopositiivisuus = terve keho, eli ihminen pitää kehostaan huolta liikunnalla ja oikeanlaisella ravinnolla. Tätä minulle on kehopositiivisuus. 

Kyllähän kaikesta saadaan normaalia kun oikein kierosti väännetään kaikki normaaliksi. Nykyään lä&ski on normaalia, on normaalia käyttää huumeita, on normaalia tilailla ruokaa kotiin nousematta sohvalta kuin ovelle asti, on normaalia mussuttaa joka päivä sipsiä, suklaata, limsaa, karkkia jne..........elämme sairaassa yhteiskunnassa, ennen oli toisin. Suomen kansasta on tullut ruman näköistä, todella ruman näköistä, sen näkee kaupoissa ja kaduilla.

Kehopositiivisuus=hyväksyt itsesi.

MINULLE kehopositiivisuus tarkoittaa = terve keho, liikuntaa ja terveellistä ravintoa

Sinulle ilmeisesti löllyvää läs&kiä.

Tsiis, tule nyt jo alas itse kokoamaltasi korokkeelta. Lakkaa huutamasta, kyllä jo muutenkin huomataan, että olet nostanut itsesi kaikkien muiden yläpuolelle.

Harmi vaan, että olet ainoa, joka sinua ihailee.

Ylipaino altistaa verenpainetaudille ja kakkostyypin diabetekselle!

Varoitan teitä kaikkia vakavasti tästä! Tämä on nyt omakin ongelmani, jonka olisin voinut omalla, yksinkertaisella elämäntapamuutoksella estää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehopositiivisuus = terve keho, eli ihminen pitää kehostaan huolta liikunnalla ja oikeanlaisella ravinnolla. Tätä minulle on kehopositiivisuus. 

Kyllähän kaikesta saadaan normaalia kun oikein kierosti väännetään kaikki normaaliksi. Nykyään lä&ski on normaalia, on normaalia käyttää huumeita, on normaalia tilailla ruokaa kotiin nousematta sohvalta kuin ovelle asti, on normaalia mussuttaa joka päivä sipsiä, suklaata, limsaa, karkkia jne..........elämme sairaassa yhteiskunnassa, ennen oli toisin. Suomen kansasta on tullut ruman näköistä, todella ruman näköistä, sen näkee kaupoissa ja kaduilla.

Kehopositiivisuus=hyväksyt itsesi.

MINULLE kehopositiivisuus tarkoittaa = terve keho, liikuntaa ja terveellistä ravintoa

Sinulle ilmeisesti löllyvää läs&kiä.

Sinäkin voit sairastua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehopositiivisuus = terve keho, eli ihminen pitää kehostaan huolta liikunnalla ja oikeanlaisella ravinnolla. Tätä minulle on kehopositiivisuus. 

Kyllähän kaikesta saadaan normaalia kun oikein kierosti väännetään kaikki normaaliksi. Nykyään lä&ski on normaalia, on normaalia käyttää huumeita, on normaalia tilailla ruokaa kotiin nousematta sohvalta kuin ovelle asti, on normaalia mussuttaa joka päivä sipsiä, suklaata, limsaa, karkkia jne..........elämme sairaassa yhteiskunnassa, ennen oli toisin. Suomen kansasta on tullut ruman näköistä, todella ruman näköistä, sen näkee kaupoissa ja kaduilla.

Joko siellä joku lä&ski on alapeukuttanut, no ei mikään ihme. Tilaa nyt vähän pitsaa ja cokista, jälkiruoaksi suklaajäätelöä.

Alapeukut taisi johtua siitä, että sinun terveeseen kehoon ei kuulu sellainen aivotoiminta, jolla kehopositiivisuuden idean voisi ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heti 7 jälkeen täällä oli huomattavasti kielteisempi ilmapiiri ylipainoon. Sitten lihavat heräsivät ja alkoi selittely miksi ei voi laihduttaa.

Ihmisillä on oikeitakin sairauksia mitä ei voi parantaa ja he antaisivat mitä vain ollakseen terveitä. Samaan aikaan toiset tuhoavat terveytensä tahallaan ja vieläpä maksavat siitä kohonneilla ruokakustannuksilla.

PS. 90- luvulla ei ihannoitu liiallista laihuutta. Siltä miehen ja naisen keho vain näyttää normaalipainoisena. Varsinkin miehet ovat turvonneet kamalasti parina viime vuosikymmenenä.

Juuri näin. Mielestäni kehopositiivisuus on niille joilla on esim raaja amputoitu tai muuta sellaista. Mielestäni minäkin kuulun näihin, olen leikattu niin monta kertaa että olen kauhea näky vähissä vaatteissa. Kesäisin rannalla minua tuijotetaan, tosin arpeni ovat todella näkyvät. En anna sen haitata itseäni koska arpeni ovat osa minua, vaikka ovatkin rumat. Sen sijaan lihavat joilla on mahdollisuus vaikuttaa omaan ulkonäköönsä ei mielestäni kuulu mihinkään kehopositiivisuuden määreisiin. Se on vain tekosyy syödä.

Mielestäsi?

Minun mielestäni sinun mielesi ei ole mikään auktoriteetti. Kuka sinut muuten sellaiseksi kohotti? Sinä itse?

Sinä olet outo.

Ehkä oudompaa on rähjätä lihavana ketjussa jossa ihmiset kirjoittelevat juurikin niitä mielipiteitään. Sinulla on mielipide olla lihava ja ylpeä siitä, joku toinen on toista mieltä. Sellaista se on kun ensimmäisen kerran tulee vauva-palstalla eriävä mielipide vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli Kivimäen mukaan anorektikotkin syövät liian paljon ja liikkuvat liian vähän. Siinä on taas ymmärretty kehopositiivisuuden kovin ydin oikein.

Kirjoittiko tämän joku, joka ei halua myöntää jotain?

en minä ainakaan suostu "myöntämään" että syön liikaa tai ainakaan liikun liian vähän ja sitä kautta turmelen terveyttäni. Liikun ihan liikuntaharrastuksia ka 5 tuntia viikossa, koiran lenkitys päälle. Syön tavallista ruokaa, kasviksia voisi aina syödä enemmän, eineksiä ja alkoholia vähemmän. Taitaa olla aika tavallista tuo.

Mutta se viitisen kiloa on ylipainoa, pienet asiat kai yhteisvaikuttaa ja kilot kertyy näin nelikymppisellä puolen kilon tahtia vuodessa. Koen silti, että voin hyvällä syyllä olla kehoni suhteen positiivinen, enkä koe tarvetta arvostella muidenkaan kehoja.

PT:llä on hommasta toki leipä kiinni.

Ja se asuntolaina. 😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heti 7 jälkeen täällä oli huomattavasti kielteisempi ilmapiiri ylipainoon. Sitten lihavat heräsivät ja alkoi selittely miksi ei voi laihduttaa.

Ihmisillä on oikeitakin sairauksia mitä ei voi parantaa ja he antaisivat mitä vain ollakseen terveitä. Samaan aikaan toiset tuhoavat terveytensä tahallaan ja vieläpä maksavat siitä kohonneilla ruokakustannuksilla.

PS. 90- luvulla ei ihannoitu liiallista laihuutta. Siltä miehen ja naisen keho vain näyttää normaalipainoisena. Varsinkin miehet ovat turvonneet kamalasti parina viime vuosikymmenenä.

Juuri näin. Mielestäni kehopositiivisuus on niille joilla on esim raaja amputoitu tai muuta sellaista. Mielestäni minäkin kuulun näihin, olen leikattu niin monta kertaa että olen kauhea näky vähissä vaatteissa. Kesäisin rannalla minua tuijotetaan, tosin arpeni ovat todella näkyvät. En anna sen haitata itseäni koska arpeni ovat osa minua, vaikka ovatkin rumat. Sen sijaan lihavat joilla on mahdollisuus vaikuttaa omaan ulkonäköönsä ei mielestäni kuulu mihinkään kehopositiivisuuden määreisiin. Se on vain tekosyy syödä.

Sinäkin olet näiden kehonegatiivisten mielestä syönyt itsesi niin sairaaksi ja elänyt niin epäterveesti että olet tarvinnut leikkauksia.

essipessi kirjoitti:

Ei ylipainosta ole tullut normi on vaan vihdoin tajuttu, ettei jatkuva laihduttaminen ole terveellistä. Laihduttaminen tilanteessa, jossa ei ole voimavaroja tai muuten mahdollisuutta muuttaa elämäntapoja, on hukkaan heitettyä aikaa. Paino palaa takaisin entisiin lukemiin ja usein sen yli. Ne joilla on mahdollisuus pysyvään elämäntapamuutokseen ja parhaimmillaan saavat tukea terveydenhuollosta, laihtuvat kyllä usein jopa pysyvästi. 

Ylipainoon puututaan elämäntapamuutoksella ja terveydenhuollon tuella. Siihen ryhtyminen on jokaisen oma valinta - ei lähimmäisen. Kyse on isosta asiasta, jossa käydään läpi iso muutosprosessi. Välillä sen mukana vaihtoon menee moni muukin asia. 

No sitten vaihtoon vaan. Olo kohenee ja kevenee. Miksi siis kärvistellä tilanteessa jossa paino vaan lisääntyy (ellei kyse ole omasta sairaudesta).

Kun nään hyvässä tikissä olevan ihmisen, tiedän jo kättelyssä että tuolla on monia hyviä arvoja ja tapoja. Sekä luonne on todennäköisesti vahva. Tuolla ihmisellä on terveelliset elämäntavat ja itsekuria syödä oikein ja treenata kunnolla pitkällä ajanjaksolla, eikä todennäköisesti käytä paljon päihteitä. Tiedän myös, että energiataso ja keskittymiskyky on paljon parempi. Kaikilla meillä on omat murheet ja stressin aiheet, mutta tuo henkilö ei silti jää selittelemään, eikä lannistu, vaan siltikin on pystynyt pitämään rutiinit ja terveelliset elämäntavat kasassa. Mielen lujuus on ihan eri luokkaa kun lihavilla. 

Lihavasta en ikävä kyllä pysty sanomaan mitään noista yllämainituista. Ajattelen, että tuo kaikki on päinvastaista. En pysty kunnioittamaan lihavaa samalla tavalla, sillä vähän kuten rakkaudessa, jos ei kunnioita edes itseään niin miten silloin pystyy kunnioittamaan muita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heti 7 jälkeen täällä oli huomattavasti kielteisempi ilmapiiri ylipainoon. Sitten lihavat heräsivät ja alkoi selittely miksi ei voi laihduttaa.

Ihmisillä on oikeitakin sairauksia mitä ei voi parantaa ja he antaisivat mitä vain ollakseen terveitä. Samaan aikaan toiset tuhoavat terveytensä tahallaan ja vieläpä maksavat siitä kohonneilla ruokakustannuksilla.

PS. 90- luvulla ei ihannoitu liiallista laihuutta. Siltä miehen ja naisen keho vain näyttää normaalipainoisena. Varsinkin miehet ovat turvonneet kamalasti parina viime vuosikymmenenä.

Juuri näin. Mielestäni kehopositiivisuus on niille joilla on esim raaja amputoitu tai muuta sellaista. Mielestäni minäkin kuulun näihin, olen leikattu niin monta kertaa että olen kauhea näky vähissä vaatteissa. Kesäisin rannalla minua tuijotetaan, tosin arpeni ovat todella näkyvät. En anna sen haitata itseäni koska arpeni ovat osa minua, vaikka ovatkin rumat. Sen sijaan lihavat joilla on mahdollisuus vaikuttaa omaan ulkonäköönsä ei mielestäni kuulu mihinkään kehopositiivisuuden määreisiin. Se on vain tekosyy syödä.

Mielestäsi?

Minun mielestäni sinun mielesi ei ole mikään auktoriteetti. Kuka sinut muuten sellaiseksi kohotti? Sinä itse?

Sinä olet outo.

Ehkä oudompaa on rähjätä lihavana ketjussa jossa ihmiset kirjoittelevat juurikin niitä mielipiteitään. Sinulla on mielipide olla lihava ja ylpeä siitä, joku toinen on toista mieltä. Sellaista se on kun ensimmäisen kerran tulee vauva-palstalla eriävä mielipide vastaan.

Ei tule. Niitä Meghan Markle -fanaatikkoja on yltympäriinsä, samoin persuja ja kokkareita.

Enkä minä rähjää, niin kuin varmasti osaat lukea. Minusta vain tämä kirjoittaja on outo. Hän saa sinusta mielipiteensä kertoa, mutta minä en? Mikä sinusta hänet tekee tärkeämmäksi kuin minä? Se, että hän on vammainen?

Vierailija kirjoitti:

Hesarin tilaajan voivat mennä juuri nyt lukemaan, mitä professori (ei siis mikään kuppainen pöösönäl treinör) Kirsi Pietiläinen sanoo asiasta.

Olkaa hyvät!

"Vuosikymmenten tutkimustyön ja potilastapaamisten myötä Pietiläinen on tullut yhdestä asiasta varmemmaksi ja varmemmaksi: lihavuus ei ole ihmisen oma vika."

"Pietiläinen on tutkinut viime vuosina erityisesti rasvakudoksen solujen mitokondrioita, solun polttomoottoreita. Kudoksen mitokondriot päättävät, poltetaanko ruuasta saatu energia vai varastoidaanko se.

Tutkimuksissa on selvinnyt, että rasvakudoksen mitokondrioiden toiminta voi lihomisen takia heikentyä, eikä se välttämättä palaudu, vaikka ihminen laihduttaisi. Kyseessä on kivikautinen mekanismi, jolla keho pitää kiinni jo saavutetusta painosta.

”Mitokondrioita ei voi käskeä toimimaan, tämä ei ole mitenkään tahdonalaista”, Pietiläinen kuvailee."