Kehopositiivisuus surettaa personal trainer Sara Kivimäkeä, 47 "On pelottavaa, että huomattavasta ylipainosta on tehty normi"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavuuden syyhyn, suolistohormoneihin, on nyt keksitty lääke.

Se vie sen hyvän ruokahalun ja tekee normaalin kylläisyyden tunteen.

Mies (kakkostyypin diabeetikko) sai jotain sellaista ja ensin putosi paino muutaman kilon, mutta nyt on ilmeisesti taas nousussa. Ruokahalun menetyksen seurauksena ns. kunnon ruoan syöminen väheni reippaasti, sen sijaan aamiaisella menee edelleen neljä palaa leipää, päällä juustoa ja leikkeleitä (= suolaa ja kovia rasvoja) ja maustettu viili tai jugurtti (= sokeria). Sitten ei mitään muuta kuin karkkeja (napostelee niitä pitkin päivää), illalla salaattia ja pieni annos ruokaa, sen jälkeen sänkyyn mättämään suklaata ja pastilleja.

Ihmettelee välillä, mikä on, kun tuntuu ettei nykyisin jaksa mitään. Totesin, että kannattaisi varmaan syödä ne kalorit oikeana ruokana eikä sokerina, ja vastaus oli, että omasta mielestään hän syö ihan terveellisesti. Joten mitäpä tuota voi aikuiselle miehelle enempää yrittää sanoa.

Youtubessa on jaksoja "secret eaters", missä näkee kuinka lihavat ihmiset huijaavat itseään ja muita. Väittävät syövänsä terveellisesti, mutta eivät niin tee. Mielenkiintoista miten sokeaksi ihmiset voivatkaan tulla itselleen ja omille tavoilleen.

Sokerin ja roskaruokien verotus tappiin, niin alkaa tapahtumaan.

Terveellisen ruoan verotusta alas, ja thats it.

Työpaikan/kunnan terveyshuollolta ohjausta terveellisempään ravintoon ja seurantaa ylipainoisten elämäntapoihin.

Tämä on OIKEA ongelma meidän kansalle, jota ei hyssyttelemällä ratkaista.

Olin nuorempana ylipainoinen ja muutin elämäntapani, koska voin huonosti. Normaali painossa pysytty 15 vuotta ja olen siitä ylpeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehopositiivisuus = terve keho, eli ihminen pitää kehostaan huolta liikunnalla ja oikeanlaisella ravinnolla. Tätä minulle on kehopositiivisuus. 

Kyllähän kaikesta saadaan normaalia kun oikein kierosti väännetään kaikki normaaliksi. Nykyään lä&ski on normaalia, on normaalia käyttää huumeita, on normaalia tilailla ruokaa kotiin nousematta sohvalta kuin ovelle asti, on normaalia mussuttaa joka päivä sipsiä, suklaata, limsaa, karkkia jne..........elämme sairaassa yhteiskunnassa, ennen oli toisin. Suomen kansasta on tullut ruman näköistä, todella ruman näköistä, sen näkee kaupoissa ja kaduilla.

Kehopositiivisuus=hyväksyt itsesi.

MINULLE kehopositiivisuus tarkoittaa = terve keho, liikuntaa ja terveellistä ravintoa

Sinulle ilmeisesti löllyvää läs&kiä.

Sinäkin voit sairastua.

Tämän keskustelu ei koske heitä, joille sairauden tai sen hoidon vuoksi ylipainoa kertyy. Sille ihminen itse ei voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heti 7 jälkeen täällä oli huomattavasti kielteisempi ilmapiiri ylipainoon. Sitten lihavat heräsivät ja alkoi selittely miksi ei voi laihduttaa.

Ihmisillä on oikeitakin sairauksia mitä ei voi parantaa ja he antaisivat mitä vain ollakseen terveitä. Samaan aikaan toiset tuhoavat terveytensä tahallaan ja vieläpä maksavat siitä kohonneilla ruokakustannuksilla.

PS. 90- luvulla ei ihannoitu liiallista laihuutta. Siltä miehen ja naisen keho vain näyttää normaalipainoisena. Varsinkin miehet ovat turvonneet kamalasti parina viime vuosikymmenenä.

Juuri näin. Mielestäni kehopositiivisuus on niille joilla on esim raaja amputoitu tai muuta sellaista. Mielestäni minäkin kuulun näihin, olen leikattu niin monta kertaa että olen kauhea näky vähissä vaatteissa. Kesäisin rannalla minua tuijotetaan, tosin arpeni ovat todella näkyvät. En anna sen haitata itseäni koska arpeni ovat osa minua, vaikka ovatkin rumat. Sen sijaan lihavat joilla on mahdollisuus vaikuttaa omaan ulkonäköönsä ei mielestäni kuulu mihinkään kehopositiivisuuden määreisiin. Se on vain tekosyy syödä.

Sinäkin olet näiden kehonegatiivisten mielestä syönyt itsesi niin sairaaksi ja elänyt niin epäterveesti että olet tarvinnut leikkauksia.

Kylläpä kateellisuus nosti päätään kun oikeasti sairas tulikin ketjuun ja sai lihavien ruikutukset näyttämään valjuilta :D Itseasiassa vaikka kuinka olenkin ollut sairas, lihava en koskaan ole ollut. En myöskään ole antanut periksi sairauksilleni vaan joka leikkauksen jälkeen olen aloittanut pohjalta, ensin kävellen, sitten juosten. 

Vierailija kirjoitti:

Kun nään hyvässä tikissä olevan ihmisen, tiedän jo kättelyssä että tuolla on monia hyviä arvoja ja tapoja. Sekä luonne on todennäköisesti vahva. Tuolla ihmisellä on terveelliset elämäntavat ja itsekuria syödä oikein ja treenata kunnolla pitkällä ajanjaksolla, eikä todennäköisesti käytä paljon päihteitä. Tiedän myös, että energiataso ja keskittymiskyky on paljon parempi. Kaikilla meillä on omat murheet ja stressin aiheet, mutta tuo henkilö ei silti jää selittelemään, eikä lannistu, vaan siltikin on pystynyt pitämään rutiinit ja terveelliset elämäntavat kasassa. Mielen lujuus on ihan eri luokkaa kun lihavilla. 

Lihavasta en ikävä kyllä pysty sanomaan mitään noista yllämainituista. Ajattelen, että tuo kaikki on päinvastaista. En pysty kunnioittamaan lihavaa samalla tavalla, sillä vähän kuten rakkaudessa, jos ei kunnioita edes itseään niin miten silloin pystyy kunnioittamaan muita. 

"Lihavuudessa ei ole Pietiläisen mukaan kyse itsekurista, vaikka itseä niskasta kiinni ottamista ehdotetaan usein ratkaisuksi ylipainoon.

”Lihavuuteen taipuvilla ihmisillä itsekuria on jopa enemmän kuin normaalipainoisilla. Kun nälkä ei ota talttuakseen, itsekuri on jatkuvalla koetuksella. Varmasti potilaillani on parempi itsekuri kuin minulla. Laihat ihmiset tulevat kylläiseksi helpommin, joten ruuan kanssa ei juuri tarvitse pinnistellä.”

Lihavat ihmiset ovat Pietiläisen kokemuksen mukaan todella ankaria itselleen, piiskaavuuteen asti. Mutta jos itsen tai muiden haukkumisesta olisi hyötyä painonhallinnassa, mitään paino-ongelmia ei olisi, hän sanoo."

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009604540.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läskit kehopositiiviset voisi mennä Cittarin Mammuttimarkkinoille. Kyllä se on niin että jos ei ole jotain sairautta takana niin se on ihan oma vika jos syö ja juo itsensä porsaaksi.

Ai niinku jos taustalla on vaikka lapsuuden seksuaalista hyväksikäyttöä niin ihan oma vika että suojautuu läskien taakse katseilta? Ok.

Olen eri kuin jolle vastasit. Minullakin on taustalla lapsuudessa seksuaalista hyväksikäyttöä, mutta lopeta hyvä ihminen se että laitat pahat asiat nykypäivässä sen huonon lapsuuden ja trauman piikkiin. Olet kaiketi jo aikuinen ihminen? Se mitä sinulle tapahtui ei ole sinun syytäsi, se millaiset puolustus- ja selviytymiskeinot siitä traumasta sinulle kehittyi ei ole sinun syytäsi, mutta se on sinun vastuullasi hakea apua ja hoitaa itsesi parempaan kuntoon. Koska muuten tuo asenteesi varmistaa sen että se trauma vaikuttaa jokapäiväiseen elämääsi myös tulevaisuudessa. Se ei tarvitse olla niin. Onnea ja voimia matkaan.

essipessi kirjoitti:

Ei ylipainosta ole tullut normi on vaan vihdoin tajuttu, ettei jatkuva laihduttaminen ole terveellistä. Laihduttaminen tilanteessa, jossa ei ole voimavaroja tai muuten mahdollisuutta muuttaa elämäntapoja, on hukkaan heitettyä aikaa. Paino palaa takaisin entisiin lukemiin ja usein sen yli. Ne joilla on mahdollisuus pysyvään elämäntapamuutokseen ja parhaimmillaan saavat tukea terveydenhuollosta, laihtuvat kyllä usein jopa pysyvästi. 

Ylipainoon puututaan elämäntapamuutoksella ja terveydenhuollon tuella. Siihen ryhtyminen on jokaisen oma valinta - ei lähimmäisen. Kyse on isosta asiasta, jossa käydään läpi iso muutosprosessi. Välillä sen mukana vaihtoon menee moni muukin asia. 

Lisäksi laihdutuspainostus ei koske vain ylipainoisia, myös normaalipainoisten tulisi olla mallinhoikkia ja kiinteitä vaikka se vaatisi syömishäiriöistä käyttäytymistä.

Vierailija kirjoitti:

Laihtuuko ihminen jos ruoskii itseään, vihaa kroppaansa ja masentuu? Ja osa porukasta vielä arvostelee ja haukkuu kaupan päälle. Voi laihakin olla sairas ja moni onkin. Pitääkö heitäkin syyllistää Kun ovat yhteiskunnalle kulu ja rasite?

Syyllistämisestä ei ole hyötyä, mutta ei ole sen lihavuuden normalisoinnistakaan. Liikalihavuuteen tulee nimenomaan suhtautua ihan yhtä vakavasti kuin niihin laihojenkin sairauksiin. Ei sitä alkoholin tai tupakoinnin liikakäyttöä pidä myöskään lähteä normalisoimaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavuuden syyhyn, suolistohormoneihin, on nyt keksitty lääke.

Se vie sen hyvän ruokahalun ja tekee normaalin kylläisyyden tunteen.

Mies (kakkostyypin diabeetikko) sai jotain sellaista ja ensin putosi paino muutaman kilon, mutta nyt on ilmeisesti taas nousussa. Ruokahalun menetyksen seurauksena ns. kunnon ruoan syöminen väheni reippaasti, sen sijaan aamiaisella menee edelleen neljä palaa leipää, päällä juustoa ja leikkeleitä (= suolaa ja kovia rasvoja) ja maustettu viili tai jugurtti (= sokeria). Sitten ei mitään muuta kuin karkkeja (napostelee niitä pitkin päivää), illalla salaattia ja pieni annos ruokaa, sen jälkeen sänkyyn mättämään suklaata ja pastilleja.

Ihmettelee välillä, mikä on, kun tuntuu ettei nykyisin jaksa mitään. Totesin, että kannattaisi varmaan syödä ne kalorit oikeana ruokana eikä sokerina, ja vastaus oli, että omasta mielestään hän syö ihan terveellisesti. Joten mitäpä tuota voi aikuiselle miehelle enempää yrittää sanoa.

Youtubessa on jaksoja "secret eaters", missä näkee kuinka lihavat ihmiset huijaavat itseään ja muita. Väittävät syövänsä terveellisesti, mutta eivät niin tee. Mielenkiintoista miten sokeaksi ihmiset voivatkaan tulla itselleen ja omille tavoilleen.

Elämä on liian lyhyt siihen, että käyttäisin sen tuollaisten roskaohjelmien katsomiseen.

Vierailija kirjoitti:

Sokerin ja roskaruokien verotus tappiin, niin alkaa tapahtumaan.

Terveellisen ruoan verotusta alas, ja thats it.

Työpaikan/kunnan terveyshuollolta ohjausta terveellisempään ravintoon ja seurantaa ylipainoisten elämäntapoihin.

Tämä on OIKEA ongelma meidän kansalle, jota ei hyssyttelemällä ratkaista.

Olin nuorempana ylipainoinen ja muutin elämäntapani, koska voin huonosti. Normaali painossa pysytty 15 vuotta ja olen siitä ylpeä.

Ei auta. Maksaa mitä vaan, sossu ymmärtää ja korottaa harkinnanvaraista toimeentulotukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heti 7 jälkeen täällä oli huomattavasti kielteisempi ilmapiiri ylipainoon. Sitten lihavat heräsivät ja alkoi selittely miksi ei voi laihduttaa.

Ihmisillä on oikeitakin sairauksia mitä ei voi parantaa ja he antaisivat mitä vain ollakseen terveitä. Samaan aikaan toiset tuhoavat terveytensä tahallaan ja vieläpä maksavat siitä kohonneilla ruokakustannuksilla.

PS. 90- luvulla ei ihannoitu liiallista laihuutta. Siltä miehen ja naisen keho vain näyttää normaalipainoisena. Varsinkin miehet ovat turvonneet kamalasti parina viime vuosikymmenenä.

Juuri näin. Mielestäni kehopositiivisuus on niille joilla on esim raaja amputoitu tai muuta sellaista. Mielestäni minäkin kuulun näihin, olen leikattu niin monta kertaa että olen kauhea näky vähissä vaatteissa. Kesäisin rannalla minua tuijotetaan, tosin arpeni ovat todella näkyvät. En anna sen haitata itseäni koska arpeni ovat osa minua, vaikka ovatkin rumat. Sen sijaan lihavat joilla on mahdollisuus vaikuttaa omaan ulkonäköönsä ei mielestäni kuulu mihinkään kehopositiivisuuden määreisiin. Se on vain tekosyy syödä.

Mielestäsi?

Minun mielestäni sinun mielesi ei ole mikään auktoriteetti. Kuka sinut muuten sellaiseksi kohotti? Sinä itse?

Sinä olet outo.

Ehkä oudompaa on rähjätä lihavana ketjussa jossa ihmiset kirjoittelevat juurikin niitä mielipiteitään. Sinulla on mielipide olla lihava ja ylpeä siitä, joku toinen on toista mieltä. Sellaista se on kun ensimmäisen kerran tulee vauva-palstalla eriävä mielipide vastaan.

Ei tule. Niitä Meghan Markle -fanaatikkoja on yltympäriinsä, samoin persuja ja kokkareita.

Enkä minä rähjää, niin kuin varmasti osaat lukea. Minusta vain tämä kirjoittaja on outo. Hän saa sinusta mielipiteensä kertoa, mutta minä en? Mikä sinusta hänet tekee tärkeämmäksi kuin minä? Se, että hän on vammainen?

Bodypositive on juuri sitä että omasta vammaisuudestaan on ylpeä. Ei siitä että mähkii itsensä parisataakiloiseksi. Kirjoitat itse auki sen miksi oikeaa kehopositiivisuutta tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Kun nään hyvässä tikissä olevan ihmisen, tiedän jo kättelyssä että tuolla on monia hyviä arvoja ja tapoja. Sekä luonne on todennäköisesti vahva. Tuolla ihmisellä on terveelliset elämäntavat ja itsekuria syödä oikein ja treenata kunnolla pitkällä ajanjaksolla, eikä todennäköisesti käytä paljon päihteitä. Tiedän myös, että energiataso ja keskittymiskyky on paljon parempi. Kaikilla meillä on omat murheet ja stressin aiheet, mutta tuo henkilö ei silti jää selittelemään, eikä lannistu, vaan siltikin on pystynyt pitämään rutiinit ja terveelliset elämäntavat kasassa. Mielen lujuus on ihan eri luokkaa kun lihavilla. 

Lihavasta en ikävä kyllä pysty sanomaan mitään noista yllämainituista. Ajattelen, että tuo kaikki on päinvastaista. En pysty kunnioittamaan lihavaa samalla tavalla, sillä vähän kuten rakkaudessa, jos ei kunnioita edes itseään niin miten silloin pystyy kunnioittamaan muita. 

Minä taas näen nälkiintyneessä ihmisessä kitkeränkatkeran ihmisen, joka on myös henkisesti kireä kuin viulunkieli. Läheiset ihmiset eivät saa olla omia itsejään, kun tämä yksi vahtii hysteerisesti niiden syömistä ja muutakin käyttäytymistä. Ei ihme, että anoreksia on jo kansantauti.

Guy Ritchie muuten erosi Madonnasta juuri tuolla perusteella. Ei kestänyt Madonnan "hyvän" elämän vaatimuksia.

Vierailija kirjoitti:

essipessi kirjoitti:

Ei ylipainosta ole tullut normi on vaan vihdoin tajuttu, ettei jatkuva laihduttaminen ole terveellistä. Laihduttaminen tilanteessa, jossa ei ole voimavaroja tai muuten mahdollisuutta muuttaa elämäntapoja, on hukkaan heitettyä aikaa. Paino palaa takaisin entisiin lukemiin ja usein sen yli. Ne joilla on mahdollisuus pysyvään elämäntapamuutokseen ja parhaimmillaan saavat tukea terveydenhuollosta, laihtuvat kyllä usein jopa pysyvästi. 

Ylipainoon puututaan elämäntapamuutoksella ja terveydenhuollon tuella. Siihen ryhtyminen on jokaisen oma valinta - ei lähimmäisen. Kyse on isosta asiasta, jossa käydään läpi iso muutosprosessi. Välillä sen mukana vaihtoon menee moni muukin asia. 

Lisäksi laihdutuspainostus ei koske vain ylipainoisia, myös normaalipainoisten tulisi olla mallinhoikkia ja kiinteitä vaikka se vaatisi syömishäiriöistä käyttäytymistä.

Anoreksia? Bulimia?

Ihania tauteja, eikö totta? Ja niin toivottavia näiden meidän kirjoittajien mielestä. 👍

Vierailija kirjoitti:

Kun nään hyvässä tikissä olevan ihmisen, tiedän jo kättelyssä että tuolla on monia hyviä arvoja ja tapoja. Sekä luonne on todennäköisesti vahva. Tuolla ihmisellä on terveelliset elämäntavat ja itsekuria syödä oikein ja treenata kunnolla pitkällä ajanjaksolla, eikä todennäköisesti käytä paljon päihteitä. Tiedän myös, että energiataso ja keskittymiskyky on paljon parempi. Kaikilla meillä on omat murheet ja stressin aiheet, mutta tuo henkilö ei silti jää selittelemään, eikä lannistu, vaan siltikin on pystynyt pitämään rutiinit ja terveelliset elämäntavat kasassa. Mielen lujuus on ihan eri luokkaa kun lihavilla. 

Lihavasta en ikävä kyllä pysty sanomaan mitään noista yllämainituista. Ajattelen, että tuo kaikki on päinvastaista. En pysty kunnioittamaan lihavaa samalla tavalla, sillä vähän kuten rakkaudessa, jos ei kunnioita edes itseään niin miten silloin pystyy kunnioittamaan muita. 

Tunnen monta ihanaa ihmistä, jotka ovat ylipainoisia. Tunnen myös monta ihanaa ihmistä, jotka ovat normaalipainoisia. Paino ei kerro mitään ihmisen luonteesta.

P.S. Lihaksikkain ja hyväkuntoisin tietämäni ihminen hakkasi hyvää ystävääni heidän seurustelunsa aikana. En kuvaisi häntä luonteeltaan vahvaksi tai hyviä arvoja omaavaksi henkilöksi. Pikemminkin raukkamaiseksi naisia hakkaavaksi rotaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun nään hyvässä tikissä olevan ihmisen, tiedän jo kättelyssä että tuolla on monia hyviä arvoja ja tapoja. Sekä luonne on todennäköisesti vahva. Tuolla ihmisellä on terveelliset elämäntavat ja itsekuria syödä oikein ja treenata kunnolla pitkällä ajanjaksolla, eikä todennäköisesti käytä paljon päihteitä. Tiedän myös, että energiataso ja keskittymiskyky on paljon parempi. Kaikilla meillä on omat murheet ja stressin aiheet, mutta tuo henkilö ei silti jää selittelemään, eikä lannistu, vaan siltikin on pystynyt pitämään rutiinit ja terveelliset elämäntavat kasassa. Mielen lujuus on ihan eri luokkaa kun lihavilla. 

Lihavasta en ikävä kyllä pysty sanomaan mitään noista yllämainituista. Ajattelen, että tuo kaikki on päinvastaista. En pysty kunnioittamaan lihavaa samalla tavalla, sillä vähän kuten rakkaudessa, jos ei kunnioita edes itseään niin miten silloin pystyy kunnioittamaan muita. 

"Lihavuudessa ei ole Pietiläisen mukaan kyse itsekurista, vaikka itseä niskasta kiinni ottamista ehdotetaan usein ratkaisuksi ylipainoon.

”Lihavuuteen taipuvilla ihmisillä itsekuria on jopa enemmän kuin normaalipainoisilla. Kun nälkä ei ota talttuakseen, itsekuri on jatkuvalla koetuksella. Varmasti potilaillani on parempi itsekuri kuin minulla. Laihat ihmiset tulevat kylläiseksi helpommin, joten ruuan kanssa ei juuri tarvitse pinnistellä.”

Lihavat ihmiset ovat Pietiläisen kokemuksen mukaan todella ankaria itselleen, piiskaavuuteen asti. Mutta jos itsen tai muiden haukkumisesta olisi hyötyä painonhallinnassa, mitään paino-ongelmia ei olisi, hän sanoo."

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009604540.html

Tätä voisi nyt jakaa sosiaalisessa mediassa, samoin kuin jokaiselle tämän ketjun tulevalle sivulle.

Vierailija kirjoitti:

Kun nään hyvässä tikissä olevan ihmisen, tiedän jo kättelyssä että tuolla on monia hyviä arvoja ja tapoja. Sekä luonne on todennäköisesti vahva. Tuolla ihmisellä on terveelliset elämäntavat ja itsekuria syödä oikein ja treenata kunnolla pitkällä ajanjaksolla, eikä todennäköisesti käytä paljon päihteitä. Tiedän myös, että energiataso ja keskittymiskyky on paljon parempi. Kaikilla meillä on omat murheet ja stressin aiheet, mutta tuo henkilö ei silti jää selittelemään, eikä lannistu, vaan siltikin on pystynyt pitämään rutiinit ja terveelliset elämäntavat kasassa. Mielen lujuus on ihan eri luokkaa kun lihavilla. 

Lihavasta en ikävä kyllä pysty sanomaan mitään noista yllämainituista. Ajattelen, että tuo kaikki on päinvastaista. En pysty kunnioittamaan lihavaa samalla tavalla, sillä vähän kuten rakkaudessa, jos ei kunnioita edes itseään niin miten silloin pystyy kunnioittamaan muita. 

Minulla on terveelliset elämäntavat ja itsekuria syödä oikein ja treenata pitkäjänteisesti, lapsesta saakka. En käytä päihteitä paitsi unilääkettä(lisää ruokahalua). Energiatasot sairauksista, lääkkeistä ja huonoista unista johtuen huono. Keskittymiskyky hyvä kiitos lapsuudesta aloitetun tavoitteellisen treenaamisen. Niinä päivinä kun en pääse ylös sängystä, treenaan sängyssä ja katson treenivideoita joista voi kerrata esim. tekniikkaa ja tehdä mielikuvaharjoittelua.

Joskus tuo unilääke on lihottanut sillä sen vaikutuksen alaisena tuli syötyä öisin ylimääräistä eikä sitä edes muistanut seuraavana päivänä. Jos sinäkin olisit jonkun päihteen vaikutuksen alaisena, eli nuppi ihan sekaisin niin ei sinullakaan olisi itsekuria. Selvinpäin minulla on rautainen itsekuri enkä syö esim. juhlissa tai kahviloissa kakkuja tai pullaa tms. enkä pizzaa tms. vaikka muut vieressä söisikin ja tällainen olen aina ollut.

t. lihava

Sinulla sen sijaan ei ole itsekuria hillitä itseäsi eikä mielen lujuutta käyttäytyä hyvin eikä ajatella hyviä ajatuksia. Siihen että saa pahan itsestään pois tarvitsee paljon treeniä ja itsekuria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun nään hyvässä tikissä olevan ihmisen, tiedän jo kättelyssä että tuolla on monia hyviä arvoja ja tapoja. Sekä luonne on todennäköisesti vahva. Tuolla ihmisellä on terveelliset elämäntavat ja itsekuria syödä oikein ja treenata kunnolla pitkällä ajanjaksolla, eikä todennäköisesti käytä paljon päihteitä. Tiedän myös, että energiataso ja keskittymiskyky on paljon parempi. Kaikilla meillä on omat murheet ja stressin aiheet, mutta tuo henkilö ei silti jää selittelemään, eikä lannistu, vaan siltikin on pystynyt pitämään rutiinit ja terveelliset elämäntavat kasassa. Mielen lujuus on ihan eri luokkaa kun lihavilla. 

Lihavasta en ikävä kyllä pysty sanomaan mitään noista yllämainituista. Ajattelen, että tuo kaikki on päinvastaista. En pysty kunnioittamaan lihavaa samalla tavalla, sillä vähän kuten rakkaudessa, jos ei kunnioita edes itseään niin miten silloin pystyy kunnioittamaan muita. 

Minä taas näen nälkiintyneessä ihmisessä kitkeränkatkeran ihmisen, joka on myös henkisesti kireä kuin viulunkieli. Läheiset ihmiset eivät saa olla omia itsejään, kun tämä yksi vahtii hysteerisesti niiden syömistä ja muutakin käyttäytymistä. Ei ihme, että anoreksia on jo kansantauti.

Guy Ritchie muuten erosi Madonnasta juuri tuolla perusteella. Ei kestänyt Madonnan "hyvän" elämän vaatimuksia.

Käyn sellaisella salilla jossa itse harjoitettu laji vetää puoleensa yksilöitä kenelle joko mahdollisimman kova fyysinen suorityskyky tai sitten trimmattu ulkomuoto ovat hyvin tärkeitä. Kukin tyylillään, mutta en minä ainakaan jälkimmäiseen välttämättä yhdistäisi terveitä arvoja ja asenteita, enkä ole varma yhdistäisinkö myöskään hyvää elämää. Mietin mihin työssäkäyvällä ihmisellä riittää aikaa jos harrastaa liikuntaa vähintään tunteja päivässä. Mietin onko yksinäistä vai hyvää elämää jos kaikki sosiaalinen elämä ja tapahtumat keskittyvät sen saliyhteisön ympärille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun nään hyvässä tikissä olevan ihmisen, tiedän jo kättelyssä että tuolla on monia hyviä arvoja ja tapoja. Sekä luonne on todennäköisesti vahva. Tuolla ihmisellä on terveelliset elämäntavat ja itsekuria syödä oikein ja treenata kunnolla pitkällä ajanjaksolla, eikä todennäköisesti käytä paljon päihteitä. Tiedän myös, että energiataso ja keskittymiskyky on paljon parempi. Kaikilla meillä on omat murheet ja stressin aiheet, mutta tuo henkilö ei silti jää selittelemään, eikä lannistu, vaan siltikin on pystynyt pitämään rutiinit ja terveelliset elämäntavat kasassa. Mielen lujuus on ihan eri luokkaa kun lihavilla. 

Lihavasta en ikävä kyllä pysty sanomaan mitään noista yllämainituista. Ajattelen, että tuo kaikki on päinvastaista. En pysty kunnioittamaan lihavaa samalla tavalla, sillä vähän kuten rakkaudessa, jos ei kunnioita edes itseään niin miten silloin pystyy kunnioittamaan muita. 

"Lihavuudessa ei ole Pietiläisen mukaan kyse itsekurista, vaikka itseä niskasta kiinni ottamista ehdotetaan usein ratkaisuksi ylipainoon.

”Lihavuuteen taipuvilla ihmisillä itsekuria on jopa enemmän kuin normaalipainoisilla. Kun nälkä ei ota talttuakseen, itsekuri on jatkuvalla koetuksella. Varmasti potilaillani on parempi itsekuri kuin minulla. Laihat ihmiset tulevat kylläiseksi helpommin, joten ruuan kanssa ei juuri tarvitse pinnistellä.”

Lihavat ihmiset ovat Pietiläisen kokemuksen mukaan todella ankaria itselleen, piiskaavuuteen asti. Mutta jos itsen tai muiden haukkumisesta olisi hyötyä painonhallinnassa, mitään paino-ongelmia ei olisi, hän sanoo."

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009604540.html

Tätä voisi nyt jakaa sosiaalisessa mediassa, samoin kuin jokaiselle tämän ketjun tulevalle sivulle.

Täytyy ihmetellä. Lihavaksi ei tulla ja pysytä itsekurilla. Tuskin muutamalla viinirypäleelläkään. Lihavaksi tullaan syömällä tuhansia kaloreita liikaa päivässä. Tuollainen hyssyttely on outoa. Ei näyttänyt lääkärikään miltään keijukaiselta vaan tuhdilta tädiltä.

Sille joka väitti, ettei 90-luvulla ihannoitu äärimmäistä laihuutta, kyllä ihannoitiin. Et ole tainut elää sitä aikaa? Laihuus oli todella muodissa, kauneusihanne. Eihän kaikki kaduntallaajat sitä olleet, vaan normaaleja/hoikkia ja totta kai myös ylipainoisia oli. Mutta samalla tavalla kuin nykyään on ollut kardashianin pyllyt ym, se oli vallitseva kauneusihanne. Kaikki muistaa miten frendien tuotantokausien aikana courteney ja jennifer alkaa kuihtumaan, vaikka ekoissa tuotantokausissa varsinkin Aniston oli selvästi pyöreämmässä (huom normaalissa! kunnossa) Lisa Kudrow sanoi tunteneensa olonsa jättiläiseksi heidän rinnallaan, vaikkei todella mikään ylipainoinen ole hänkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavuuden syyhyn, suolistohormoneihin, on nyt keksitty lääke.

Se vie sen hyvän ruokahalun ja tekee normaalin kylläisyyden tunteen.

Mies (kakkostyypin diabeetikko) sai jotain sellaista ja ensin putosi paino muutaman kilon, mutta nyt on ilmeisesti taas nousussa. Ruokahalun menetyksen seurauksena ns. kunnon ruoan syöminen väheni reippaasti, sen sijaan aamiaisella menee edelleen neljä palaa leipää, päällä juustoa ja leikkeleitä (= suolaa ja kovia rasvoja) ja maustettu viili tai jugurtti (= sokeria). Sitten ei mitään muuta kuin karkkeja (napostelee niitä pitkin päivää), illalla salaattia ja pieni annos ruokaa, sen jälkeen sänkyyn mättämään suklaata ja pastilleja.

Ihmettelee välillä, mikä on, kun tuntuu ettei nykyisin jaksa mitään. Totesin, että kannattaisi varmaan syödä ne kalorit oikeana ruokana eikä sokerina, ja vastaus oli, että omasta mielestään hän syö ihan terveellisesti. Joten mitäpä tuota voi aikuiselle miehelle enempää yrittää sanoa.

Youtubessa on jaksoja "secret eaters", missä näkee kuinka lihavat ihmiset huijaavat itseään ja muita. Väittävät syövänsä terveellisesti, mutta eivät niin tee. Mielenkiintoista miten sokeaksi ihmiset voivatkaan tulla itselleen ja omille tavoilleen.

Hallelujaa, meillä on täällä lskitositv-fanaatikko jolle nämä ohjelmat ovat raamattu! Hän ammentaa elämänvoimansa näistä ohjelmista ja hän tulee meille julistamaan sanomaansa säännöllisesti!