Lue keskustelun säännöt.
Kuinka usein toivotte kuolevanne?
08.06.2026 |
Ja onko tällaiset ajatukset säännöllisiä vaiko ajoittaisia?
Kommentit (65)
Enpä ole vielä kokeillut moista toivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkein joka päivä ajattelen sitä. Olen vakavasti masentunut. Mutta en ole vielä oikeasti tekemisen asteella.
Minulla on ollut lapsesta saakka kuolematoiveita, mutta en ole koskaan ollut avoimesti itsetuhoinen - olen nykyisin 50+. En ole myöskään uskovainen, mutta joka päivä rukoilen, ettei minun enää tarvitsisi jaksaa elää.
Joka päivä. Liikaa huolia ja murheita.
Kannattaa ennemmin ajatella miten voisi parantaa elämää. Joka päivä kun kiipeää yhden pienen askeleen niin vuodessa on jo paljon edistystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvi toivoa. Luotan noutajan saapuvan muutenkin. Enemmän pelkään vanhuutta demetikkona ja muiden armoille joutumista. Se olisi kauheaa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennemmin ajatella miten voisi parantaa elämää. Joka päivä kun kiipeää yhden pienen askeleen niin vuodessa on jo paljon edistystä.
Päätit sitten tulla ketjuun lässyttämään ohi aiheen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennemmin ajatella miten voisi parantaa elämää. Joka päivä kun kiipeää yhden pienen askeleen niin vuodessa on jo paljon edistystä.
Päätit sitten tulla ketjuun lässyttämään ohi aiheen?
Kieriskele sitten kurjuudessasi. Ihan omaa syytä ja omaa valintaa.
Rukoilen puolestanne 🙏 Että asiat paranisivat. Jeesus rakastaa teitä! Jos uskonasiat kiinnostaa niin tv7 tai Uusi Testamentti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennemmin ajatella miten voisi parantaa elämää. Joka päivä kun kiipeää yhden pienen askeleen niin vuodessa on jo paljon edistystä.
Kyllä se on oikeasti niin että kun ottaa yhden askeleen eteenpäin päivän aikana niin on jo joutunut ottamaan kaksi askelta taaksepäin saman päivän aikana. Koko ajan sitä menee taaksepäin vaikka näennäisesti etuaskelia ottaakin.
Oisi inhaa kuolla kahdesti, hengellisesti ja sitten vielä fyysisesti. Se olisi siten helvettiin meno taattu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka päivä. Olen monisairas ja työtön.
En toivo vaan suunnittelen sitä.
Lapsenikin teki itsemurhan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli sellaisia fantasioita päivittäin tai viikottain teini-iästä kolmekymppiseksi mutta lopetin niiden miettimisen koska mieleeni juolahti että ne voi olla jotenkin haitallisia itselle.
Näin demarina toivon kuolevani marttyyrina Allahin puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennemmin ajatella miten voisi parantaa elämää. Joka päivä kun kiipeää yhden pienen askeleen niin vuodessa on jo paljon edistystä.
Päätit sitten tulla ketjuun lässyttämään ohi aiheen?
Kieriskele sitten kurjuudessasi. Ihan omaa syytä ja omaa valintaa.
Syö pääs. Et näemmä olekaan niin positiivinen ihminen kuten aiemmasta kommentistasi saattoi olettaa.
En koskaan.
Eron jälkeen viirasi päästä ja toivoin kuolevani.
Tarkennus: ei kannattaisi kyseisen miehen vuoksi. 😁
Yksi kerta riittää. Toisaalta se valintatilanne, jossa on lähes kuollut ja voi muka valita, palatako tänne vai ei, olisi mielenkiintoista kokea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennemmin ajatella miten voisi parantaa elämää. Joka päivä kun kiipeää yhden pienen askeleen niin vuodessa on jo paljon edistystä.
Päätit sitten tulla ketjuun lässyttämään ohi aiheen?
Kieriskele sitten kurjuudessasi. Ihan omaa syytä ja omaa valintaa.
Syö pääs. Et näemmä olekaan niin positiivinen ihminen kuten aiemmasta kommentistasi saattoi olettaa.
En ole empaattinen jos sitä tarkoitat. Autan ihmisiä mielelläni jos heillä on halua auttaa itseään.
Kerta riittää. Ei ole vielä kiirettä.
M50