Lue keskustelun säännöt.
Oletko ollut yksin lomalla ulkomailla?
Olisi matkakuumetta ja tekisi mieli lähteä lomalle esim. Italiaan tai Espanjaan joku rantakohde. Yleensä lomaillut perheen kanssa. Mutta nyt ei ole ketään matkakaveriksi. Millaista on lomailla ja matkustaa yksin? Mietin uskaltaisiko lähteä. Tulisiko sitä vaan oltua yksin hotellihuoneessa ja tuntevansa itsensä entistä yksinäisemmäksi..
Kommentit (343)
Kreetalla ja Kanarialla oli turvallista yksinkin liikuskella. Turkissa riitti ahdistelijoita, mutta jos vain all inclusive- hotellilla viettää aikaa, ei ehkä niinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut yksin Kyproksella ja Jordaniassa. Kyproksen matkalle otin huonejokerin, eli sain tietää hotellini vasta perillä. Pääsin 4 tähden lapsiperhehotelliin. Osallistuin myös retkille, joista puheliaana ihmisenä sain juttuseuraa. Jordaniassa tutustuin Petran retkellä toiseen yksin matkustavaan suomalaisnaiseen, ja sen jälkeen kävimme yhdessä retkillä ja syömässä.
Tallinnassa tietty myös usein yksinkin, jopa viikon. Eniten yksin matkustaessa häiritsee yksin päivällispaikan etsiminen ja yksin syöminen. Muutoin nautin, kun saa itse määritellä aikataulut.
Mua taas ei häiritse yksin syöminen lainkaan.
Olen kai aloittanut itsellisen matkailun niin nuorena että se tuntuu ihan luontevalta.
Onnea ap:lle matkan varaukseen! Rohkeasti vaan ja matkaporukan mukana retkille! Ota kunnolliset korvatulpat mahdollisen kuorsaavan huonetoverin varalta!
Olisi kiva kuulla jälkikäteen reissustasi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut yksin usealla matkalla ja olen tykännyt koska silloin tulee enemmän tutustuttua paikallisiin tai muihin turisteihin kun ei höpötä vain kaverin kanssa.
Suosittelen, saa tehdä ja mennä mitä/minne haluaa ja milloin haluaa. Juttukavereita ja seuraa löytyy kun on avoimin ja kiinnostunein mielin matkalla.Tämä muihin tutustuminen olisi juurikin toiveena. En tiedä olisiko sitä yksin reissatessa liian pelokas olemaan avoimin mielin.
Ap
Itse olen aina onnistunut jopa paremmin tutustumaan paikallisiin kun olen ollut reissussa yksin, vaikka olen aika introvertti ja ujokin. Kun on seuraa, hengaa vaan sen seuralaisen kanssa eivätkä myöskään muut ota samalla tavalla kontaktia. Yksin on vähän pakko petrata tässä asiassa ja ottaa rohkeammin kontaktia muihin. Oma kokemukseni on, että yksin reissaaminen todella kannattaa, vaikka siihen ainakin pidemmillä reissuilla väistämättä liittyisi myös yksinäisyyden kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut yksin usealla matkalla ja olen tykännyt koska silloin tulee enemmän tutustuttua paikallisiin tai muihin turisteihin kun ei höpötä vain kaverin kanssa.
Suosittelen, saa tehdä ja mennä mitä/minne haluaa ja milloin haluaa. Juttukavereita ja seuraa löytyy kun on avoimin ja kiinnostunein mielin matkalla.Tämä muihin tutustuminen olisi juurikin toiveena. En tiedä olisiko sitä yksin reissatessa liian pelokas olemaan avoimin mielin.
ApItaliassa ei ainakaan tarvitse pelätä. Kunhan et ihan tyhmäksi turistiksi heittäydy.
Valitse sellainen perinteinen rantalomakohde. Jos haluat halvalla niin Emilia Romagna, jos hienompaa, niin Versilian seutu. Jos rauhallista, niin Marchen rannat ja kaupungit. Kaupungit ja varsinkin suuret kaupungit jättäisin kesällä väliin. Ne ovat keväisin ja syksyisin parhaita ja ihan kivoja yksinkin nähtäviksi. Yksinmatkustajalle kuitenkin on minusta parempaa pysyä Italian keskipisteestä ylempänä. Paremmat mahdollisuudet liikkua julkisilla ja junalla.
Olen ollut yksin Sisiliassa eikä mulla ollut mitään hätää. Toisaalta osaan jonkin verran italiaa ja tunnen maan tapoja riittävästi.
Kohteliaasta ja huomaavaisesta käytöksestä on aina etua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut pari kuukautta Euroopassa yksin reppureissaamassa. Olen tosi iloinen, että lähdin yksin, vaikka monet ihmettelivät ja pelottelivat ties millä kauhukuvilla mitä yksin matkustavalle naiselle voi käydä. Ja olin myös itse aika arka nuorena ja jännitin paljon reissua, mutta varsinkin jälkikäteen muistellessa se oli ihan paras reissu - huolimatta kaikesta yksinäisyydestä, eksymisistä ja väsyneistä itkuista. Yksin on pakko pärjätä itse ja ylitin itseni monella tapaa tuolla reissulla. Olin tuolloin parikymppinen ja kyseessä oli ensimmäinen "kunnollinen" ja itsenäinen ulkomaanmatkani, joten tilanne on varmasti aika eri esim. keski-iässä matkustaessa. Mutta varmasti silloinkin tulee yhtä lailla haastettua itseään eri tavalla kuin kumppanin tai kaverin kanssa matkustaessa. Uusia tuttavuuksia on minusta paljon helpompi solmia yksin matkustaessa. Oman miehen kanssa matkustaessa en ole koskaan hirveästi tutustunut paikallisiin.
Olen matkustanut yksin Korfulle ja ajattelin ennen matkaa, että kiva tutustua muihin myös. Mutta hotellissa ei ollut kuin englantilaisia ja saksalaisia, ei siis ollut keskustelu ihmisiä, kun liikkuvat omissa ryhmissä. Olin ainoa suomalainen koko hotellissa. Mutta toki, kun lähdin tutustumaan nähtävyyksiin, niin juttelin paikallisten kanssa ja myös italiaisen naisen kanssa, kun ei hän osannut englantia tai muuta kieltä kuin omaansa, mutta kuitenkin ymmärsimme toisiamme. Joten ei voi sanoa, että onko helppoa tai ei? Itse lähdin katsomaan nähtävyyksiä yksin ja puhuin välillä toisten kanssa ja paikallisten. Paikalliset Korfulla olivat todella ystävällisiä minua kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen, monta kertaa. Viimeeksi Rodoksella. Oli mukava reissu. Syksyllä lähden taas, Kreikkaan Santoriniin, ihan itsekseni. Ei siellä paikan päällä tarvitse yksin kauan olla, ellei halua.
No, olet varmaan nuori nainen. Jos nainen on miesten mielestä liian vanha, niin kyllä yksin joutuu olemaan vaikka olisi kuinka hyvännäköinen.
Ja vaikkei välttämättä seksiseuraa etsisikään, niin ihmiset karsastaa yksin matkustavia ja pitävät luusereina.
Olet typerä ja pahanilmanlintu. Mene pois.
Tuollaisen mäntin kanssa ei kukaan matkusta.
Mielipiteesi kuvaavat sinua itseäsi, eikä kuva ole kaunis.
Olen matkustanut työn puolesta kymmenissä maissa. Usein olen liittänyt siihen lyhyen loman omalla rahalla ja yksin. On ollut tosi mukavaa. Ei tarvitse tehdä mitään kompromisseja kenenkään kanssa, mitä ja missä haluaa nähdä, syödä ja kulkea. Ei ole tuntunut yksinäiseltä vaan tosi kivalta ja virkistävältä. Olin juuri Lontoossa yksin lomalla 3 päivää ennen työkokousta. Voisin mielelläni lähteä yksin etelään, ihan viikoksikin, koska puoliso ei tykkää kuumasta ja minä tykkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut yksin Kosilla, super rauhallinen paikka, enkä käy yöelämässä tai juo tms... Todella rauhallisesti meni ja rauhassa sain olla, mitä nyt muutamat miehet jotain juttteli, mutta pääasiassa rauhassa olin. :) Tuolloin olin 22v tms. Sen jälkeen olen käynyt vissiin Tallinnassa yksin, kai montakin kertaa jos oikein muistan... :D Niin ja Espanjaan muutin yksin 3 kk opiskelemaan, mutta jaoin asunnon suomalaisten kanssa joten se oli vähän eri juttu...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
naisten ei tarvitse olla halutessaan missään yksin. miesseuraa löytyy helposti joka puolelta maailmaa
Jälleen lasketaan naisiksi vain tietynikäiset ja näköiset. Vai luuletko tosissasi, että kuusikymppinen läski-Marjatta on kuumaa kamaa kaikkialla - tai yhtään missään?
Ei meitä kiinnosta, ollaanko kuumaa kamaa. On oltu sitä nuorena, nyt ei enää tarvitse. Terveisin vähän vaille 60v. Läski täältä Välimereltä. Yksin reissussa, ihan omasta halusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reissasin nuorempana paljonkin yksin ja yleensä silloin majoituin hostelleissa, koska niissä oli niin helppo tutustua muihin. Hauskoja reissuja ja sitä kautta saanut paljon tuttuja ympäri maailmaa. Hotellihuonetta en silloin yleensä ottanut, koska olisin tuntenut itseni yksinäiseksi.
Olen reissannut yksin mm. Malesiassa, Vietnamissa, Espanjassa, Itävallassa, Sloveniassa, Kroatiassa ja Etelä-Koreassa.
Nyt päälle kolmikymppisenä perheenäitinä otan silloin tällöin kotikaupungista hotellihuoneen ja nautin yksinolosta.
Taidanpa lähteä ensi kesänä taas yksin reissuun, vaikka kaupunkilomalle jonnekin päin Eurooppaa.
Olen ollut monta kertaa. Kannattaa majoittua retkeilymajaan, niissä tutustuu helpoiten ihmisiin. Hotelleissa on vaikeampi tutustua. Tai mene kielikurssille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meinasin lähteä ilman pihtaavaa akkaa Pattayalle kahdeksi viikoksi👉👌
Olen ollut monesti. Joskus on ollut jotenkin pitkäveteistä, mutta yleensä on helpottanut kun olen ottanut muutaman kaljan jossain baarissa. Siellä juttu sitten luistaa
Olen monta kertaa. Yksin en ole ollut, aina löytynyt seuraa. Tarkoitan esim suomalaisia jotka lomilla. Tälleen suomalaiset on kivoja matkoilla. Siihen vaan istumaan ja juhlimaan , ei niinkuin Suomessa. "Mitä hän tähän vääntyy. "
Itse tykkään matkustaa osin fiiliksen mukaan, joka yksin helpompaa. Siis saatan vielä samana päivänä olla varaamassa seuraavan yön majoitusta. Toisille tällainen varmaan aivan liian stressaavaa. Jos olisin samassa hotellissa viikon/kaksi, niin yksin matkaaminen olisi varmaan aika tylsää.
Kohteesta riippuen seuraa voi löytää myös netin kautta eri tavoilla Facebookissa on usein ryhmiä paikakunnan ulkomaalaisille ja turisteille, jotkut toki etsivät ihan hengailuseuraa Tinderistäkin, itse olen käyttänyt esim. Jodeilia ja couchsurfingia. Tietenkin järki päässä, tapaa julkisella paikalla tai menee itse mukaan johonkin tapahtumaan. Ihan suomalaisia ja muita turisteja tullut tavattua, joku yksi ilta yleensä vietetty yhdessä. Käyty esim. baarissa, syömässä, pakohuoneessa, tutustumassa kaupunkiin.
Olen matkustanut yksin Euroopan maissa. Käyn myös mökillä yksin. Ihan sama, aina kun olen lähdössä,
muut naiset kysyvät: "Kenen kanssa matkustat?" Ikään kuin nainen olisi aina vain sirkushevosen takajalat.
Ei ole pelkoja vaan kokemusta on. Miehet saa olla vanhoja mutta naiset eivät.