Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Käyttekö yökylässä omilla vanhemmillanne?
Jos käytte, kuinka usein ja kauanko viivytte? Onko teistä mukavaa kyläillä vai pakollinen paha jostain syystä?
Kommentit (249)
Asumme samalla paikkakunnalla, joten ei ole tarvetta yöpyä vanhempien luona. Ihan hyvin voisin siellä yökyläillä, jos tarve olisi. Sama homma appivanhempien kanssa.
Molempia tapaamme säännöllisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on orpoja. En käy yökylässä omilla vanhemmilla. Vanhempani ovat asuneet kirkkomaalla jo kauan. En käy yökylässä myöskään appivanhemmilla, koska en viihdy mieheni kotona. Anoppila on kaukana, appivanhemmilla on rasittavaa kyläillä ja anoppilassa ei saa nukuttua kunnolla. Jos on pakko käydä anoppilassa, niin käymme lasten kanssa päiväseltään ja harvoin. Anoppilakyläily on miniälle henkinen ja fyysinen suoritus.
En jaksa ymmärtää nuoria ja terveitä äitejä ja isiä, jotka perustavat arkensa isovanhempien avun varaan. On surullista seurata lapsiperheitä, joissa äidit ja isät hoidattavat lapsiaan usein ja pitkiä aikoja mummoloissa. Äitinä minusta olisi omituista majailla aikuisena ihmisenä vanhempien tai appivanhempien kotona, hoidattaa lapset isovanhemmilla ja odottaa valmista ruokaa ja täysihoitoa iäkkäiltä ihmisiltä.
Mielenkiintoista miten vahvasti reagoit muiden toimintapoihin. Surullista? Omituista? En ole mikään terapeutti mutta mistä kumpuaa noin vahva tarve kommentoida muiden valintoja tuolla tavalla? Ihan mielenkiinnosta pohdin... 😀
Yökylässä omassa lapsuusenkodissa? Vähän erikoinen ajattelutapa
Käyn yökylässä ja käyn myös päiväreissulla (tai ilta/iltapäivä). Välimatka on hieman yli 100km joten ajaa tuon edestakaisin päivälläkin hyvin mutta välillä on kiva olla koko viikonloppukin yökylässä.
En käy. Yövyn hotellissa, vaikka muuten vietettäisiin päivä yhdessä. Haluan omaa rauhaa välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan ollut tammikuuta kun yövyin äidilläni. Ilta meni mitenkuten, mutta seuraava aamu oli ihmeellisen avautumisen aikaa ja minulla meni monta päivää päästä yli siitä tunnekuohusta.
Ihan ihmeellistä draamailua. Onko sinulla ollut jotenkin vaikea suhde äitisi kanssa? Sitten tuollaisen paremmin ymmärtää ja se on kyllä valitettavaa.
Itse käyn vanhempieni luona maalla ainakin parina viikonloppuna kuukaudessa. Omat harrastusmahdollisuudet on myös siellä. Ei todellakaan ole pakollinen paha, on mukavaa, ja yhdessä olo ihan luontevaa.
En pidä appivanhempien painostuksesta - esimerkiksi että pitäisi viettää anoppilassa joulua, uutta vuotta, talvilomaa, pääsiäistä, vappua, kesälomaa, juhannusta, syyslomaa ja itsenäisyyspäivää.
Ihmettelen näitä isovanhempia, joilla ei ole ilmeisesti omaa elämää ollenkaan. Heillä on omituinen tarve roikkua väkisin kiinni aikuisissa lapsissaan ja lastensa perheissä. On ahdistavaa, kun anoppi ja appiukko eivät kunnioita kotirauhaa ja puuttuvat aikuisten lastensa parisuhteeseen ja lapsiperheen asioihin. Kylässä ramppaaminen ja puhelinterrori ovat rajatonta käytöstä ja kotirauhan rikkomista. Onko tällainen käyttäytyminen läheisriippuvuutta vai narsismia?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on orpoja. En käy yökylässä omilla vanhemmilla. Vanhempani ovat asuneet kirkkomaalla jo kauan. En käy yökylässä myöskään appivanhemmilla, koska en viihdy mieheni kotona. Anoppila on kaukana, appivanhemmilla on rasittavaa kyläillä ja anoppilassa ei saa nukuttua kunnolla. Jos on pakko käydä anoppilassa, niin käymme lasten kanssa päiväseltään ja harvoin. Anoppilakyläily on miniälle henkinen ja fyysinen suoritus.
En jaksa ymmärtää nuoria ja terveitä äitejä ja isiä, jotka perustavat arkensa isovanhempien avun varaan. On surullista seurata lapsiperheitä, joissa äidit ja isät hoidattavat lapsiaan usein ja pitkiä aikoja mummoloissa. Äitinä minusta olisi omituista majailla aikuisena ihmisenä vanhempien tai appivanhempien kotona, hoidattaa lapset isovanhemmilla ja odottaa valmista ruokaa ja täysihoitoa iäkkäiltä ihmisiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus. En aina, matkaa on reilu pari tuntia suuntaansa, niin raskasta ajaa samana päivänä, mutta riippuu tilanteesta onko pakko niin tehdä, vai onko aikaa jäädä yöksi.
Lapset ovat siellä luonnollisesti enemmän kuin minä.
Naiskuski joka hyötykäyttää vanhempiaan ilmaisena lapsenvahtina.. tyypillinen yhoo
Hauska havainto,että niin monen "turvaverkko" asuu tunnin tai kahden ajimatkan päässä ja nämä samat ihmiset perustelevat ylihintaisissa vuokrakämpissään asumistaan tällä "lähellä" olevalla turvaverkolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitkä b@tun vanhemmat tai suku? Buaaahhh 😜😜😜😜😜😜
Vierailija kirjoitti:
Yökylässä omassa lapsuusenkodissa? Vähän erikoinen ajattelutapa
Missä puhuttiin lapsuudenkodista? Ei kaikkien vanhemmat enää siinä asu, ovat voineet muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, asuvat kävelymatkan päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan käyn, mutta yövymme retkeilyautossa heidän pihassaan. Tai siis mökin pihassa, asuvat käytännössä siellä.
Käyn pari kertaa kuussa. Viihdyn vanhempieni seurassa edelleen hyvin, vaikka olen itsekin jo keski-ikäinen. Olen usein yhden yön ja sitten seuraavana päivänä palaan kotiin ja töihin. Piristää meitä kaikkia.
Vanhempani asuvat maalla parin tunnin ajomatkan päässä. Olen mielelläni öitä ja viikonloppuja siellä ja osallistun kaikenlaisiin puuhasteluihin. Viimeisimmäksi rempattiin vanhan saunarakennuksen kattoa yhdessä serkkujen kanssa ja seuraavaksi alkaakin olla perunankylvöaika.
Aina hotellissa, minä en patjalla nuku! Minua ei toisten huushollit kiinnosta
t. Vela
Toinen kuoli 15 vuotta sitten
Toinen elää 98-vuotiaana eikä muista.
Kaikki on anteeksi annettu. Olen antanut kaiken anteeksi.
Mitä sä halusit höpöttää?
En, koska molemmat ovat olleet mullan alla jo kauan.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä vaan. Matkaa on reilusti.