Psykiatrian poliklinikalla painostetaan lääkehoitoon

Tuo ala perustuu siihen, että diagnoosin lätkäisemisen jälkeen lääketeollisuus saa mambansa, ja hoitohenkilökunta saa fyrkkensä, niin kauan tuo pyörii tuokin business, kun sillä riittää asiakkaita.

Ja asiakkaita riittää, kun jokainen tunne on diagnoitavissa sairaudeksi, suru=masennus, jne.

Kyllä psykoosilääkkeet kannattaa ottaa, ettei psykoosi tule

uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuo ala perustuu siihen, että diagnoosin lätkäisemisen jälkeen lääketeollisuus saa mambansa, ja hoitohenkilökunta saa fyrkkensä, niin kauan tuo pyörii tuokin business, kun sillä riittää asiakkaita.

Ja asiakkaita riittää, kun jokainen tunne on diagnoitavissa sairaudeksi, suru=masennus, jne.

Olisin halunnut sinne poliklinikalle ei pelkästään sitä paperityötä varten lausuntoa varten, vaan diagnosoitavaksi. Se mihin niitä lääkkeitä yritetään tyrkyttää ei välttämättä ole ollenkaan se mikä minulla on. Mutta enpä tiedä mitä tässä tilanteessa tehdä. Nythän kun lähete palautettiin niin kaiketi "ratkaisu" olisi se lääkkeiden ottaminen ja omalle terveysasemalle "hoitoon". Olen ennenkin ollut julkisella psykiatrisen sairaanhoitajan asiakkaana ja oli selvää, että hänen taidot eivät riittäneet niin monialaisiin ongelmiin. Ap

Vähän ohis mutta ulkomailla oli tapaus jossa eräälle lapselle tahalleen aiheutettiin lääkkeillä ensin psyykkisiä oireita ja sen jälkeen hänen piti hankkiutua hoitoon. Syyksi tietenkin esitettiin kaikkea pas..kaa ulkopuolisten toimesta siis. Oksettavan sairasta toimintaa. Tuon lapsen äiti tiesi touhuista mutta ei voinut todistaa. Ihme että ei kukaan erityisemmin vastustanut tuota vaikka tuosta tiesi kyllä useampi kun vain 1 tai 2. Suurin osa tietenkin harhautettiin valheilla uskomaan ihan muuta kun jotkut ehkä ihmettelivät että kaikki ei stemmaa.

Sääli tietenkin lapsen kannalta paitsi hyvä että edes jotkut tiesi totuuden. Ei tarvinnut omasta puolesta hävetä ainakaan toisten aiheuttamia sairaita juttuja.

Ulkomailla sattuu ja tapahtuu. Tiedän laajemmastakin vyyhdistä, missä tahalleen aiheutettiin oireita jotta joku hakeutuisi hoitoon. Hullu maailma. Eikä kyse todellakaan mt oireista vaan ihan fyysisiä pahoinpitelyn verrattavia oksettavaa juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapia ei ole edes hyödyllistä jos potilas on lääkitty tunteettomaksi. Terapiassa pitäisi muuttaa vanhoja ajattelumalleja, mutta jos et tunne mitään, et voi mitään muuttaakaan.

Lääkkeet roskiin vaan. Valitettavasti nykyinen malli vaatii lääkkeiden syömisen ja järjestelmä vaatii valehtelemista, niin tässä asiassa kuin päihdeongelmissakin.

Itselläni vastaava kokemus. Terapia meni vahvasti lääkittynä hukkaan koska ei tullut normaaleja tunnereaktioita. Tästähän eräs psykoterapeutti kirjoitti ja hänet irtisanottiin seuraava päivänä..

Kiitos aloituksestasi. Minua on painostettu siihen, ettei lääkäri kirjoita mm. sairaslomaa (B-lausuntoa) ellei lääkitystä. PAINOSTETTU. Sanoin sanasta sanaan että koen sen painostavaksi ja luovutin ja kokeilin viikon, ei sopinut laisinkaan. SIITÄ ei lue rakkaassa Kannassa mitään vaikka kaiken muun kirjoittelevat miten sattuu. Ikinä ei lääkärien virheistä, ei koskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä psykoosilääkkeet kannattaa ottaa, ettei psykoosi tule

uudestaan.

No tämä pitääkin paikkansa.

Vaan tässä ei kyllä ole ollut puhetta psykooseista.

Lääkkeet valitettavasti on yksi hoitomuoto, joka monessa tapauksessa on niitä tehokkaimpia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ei sun pakko ole mitään lääkkeitä ottaa jos et ole pakkohoidossa, vaikka mitä lääkkeitä sulle määräisivät.

Ei, mutta käytännössä potilaan vaihtoehdot on joko hakea lääkkeet ja väittää niitä syövänsä tai syödä ne, jos psykoterapia sillä perusteella voidaan kieltää. Sitä hain, että onko muka laillista jättää psykoterapia myöntämättä, jos potilaalla ei lääkitystä. Ap

Joo näin sitä käytännössä toimitaan. Eli painostetaan aloittamaan lääkitys, jotta hoidossa voidaan edetä. Näin se hoitopolku menee, en tiedä sen laillisuudesta.

Minä ostin lääkkeitä pienen erän, mutta en syönyt niitä. Pääsin terapiaan ja silloin vasta uskalsin sanoa, että en syö määrättyjä lääkkeitä. Eli huijasin systeemiä. Aika pian siitä hoitoni psykpolilla lopetettiin, koska olen "lääkevastainen". Syön kyllä muita lääkkeitä fyysisiin vaivoihin ja niiden tarpeellisuuden näen, mutta en todellakaan halua sekoittaa päätäni jollain psyklääkkeillä. Terapia onneksi jatkuu.

Miksi sun hoitosuhdetta olisi pitänyt jatkaa jos et suostu heidän tarjoamaan hoitoon?

Mieti heitä, jotka eivät enää ole täällä koska sä veit heidän paikkansa.

Lääkevastaisuus on ihan normaali sana muiden joukossa, joka kuvaa sinua hyvin.

Katsos kun lääkärit eivät ole mitenkään erehtymättömiä, kun taas ihminen itse saattaa tietää omista asioistaan vähän enemmän.

Ja pakkolääkitys on ok vaan itselleen ja muille vaaraksi olevan ihmisen kohdalla (eipä sitä taas sitten heille saada annettua, kun ei niillä oo resursseja ottaa ihmisiä tahdonvastaiseen hoitoon).

Jos mielenterveyspotilaat tietäisivät mikä heille on parhaaksi ja osaisivat toimia sen mukaan, puolet mielenterveysongelmista poistuisi välittömästi.

Lääkkeet eivät eroa lumelääkkeestä, joten jos niihin ei usko, ei niitä kannata syödäkään.

Harmi vaan sulle, mutta eroaa kyllä. En itse ole monestikaan uskonut erääseen lääkkeeseen, mutta minkäs teet kun tekee juuri sitä, mitä sen pitäisikin tehdä. Voin vain jättää ottamatta ja päättää näin olla vastaanottamatta kyseistä vaikutusta.