Psykiatrian poliklinikalla painostetaan lääkehoitoon

Minä hain lääkkeet, mutta pistin roskiin vaan. Sain kuitenkin terapiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kokeile lääkkeitä, aina ne voi lopettaa jos et koe että niistä on hyötyä. Saatat yllättyä iloisestikin. Arvaa mistä tiedän?

Ongelmana on kuitenkin se, että monet niistä lääkkeistä lisää aloitusvaiheessa itsetuhoisuutta ja aggressiivisuutta, ja voi laukaista maniaa. Samoin sivuvaikutukset, joista esim. seksuaalisen halun katoaminen voi olla pysyvää lääkkeiden lopettamisenkin jälkeen.

En siis ole psyykenlääkevastainen silloin kun niitä oikeasti tarvitaan, mutta nykyinen leväperäinen tuollaisten reseptien jakelu joka toiseen vaivaan on todella ongelmallista.

Lain mukaan potilaan ja lääkärin on valittava sopiva hoito yhteisymmärryksessä. Vetoa tähän seuraavan kerran lääkäriä tavatessasi. Perustele myös, miksi et halua aloittaa lääkitystä. Minullekin on monet kerrat tuputettu lääkkeitä, mutta mitään hoitoa ei koskaan ole evätty sen takia, etten ole sitä aloittanut. Lääkärit ovat joskus olleet nuivia asian suhteen, mutta ei hoitokontaktia ole milloinkaan sen vuoksi lopetettu tai evätty terapiaan tarvittavia lausuntoja.

Itse haen kyllä lääkkeet, mutta jätän ne samalla reissulla lääkejätteeseen. Toisinaan eivät meinaa suostua ottamaan niitä jätteeseen, mutta pakkohan niiden on, koska muuten laitan ne apteekin ulkopuolella olevaan roskikseen ja sen jälkeen ovat vapaata riistaa.

Psykoterapia ei ole edes hyödyllistä jos potilas on lääkitty tunteettomaksi. Terapiassa pitäisi muuttaa vanhoja ajattelumalleja, mutta jos et tunne mitään, et voi mitään muuttaakaan.

Lääkkeet roskiin vaan. Valitettavasti nykyinen malli vaatii lääkkeiden syömisen ja järjestelmä vaatii valehtelemista, niin tässä asiassa kuin päihdeongelmissakin.

Masennuslääkkeistä ei ole tutkitusti juuri mitään placebon ylittävää hyötyä, haittoja tosin senkin edestä. "Tutkimukset", joissa näitä hyötyjä on saatu, ovat enimmäkseen laadultaan täyttä kuraa ja lääkeyritysten itsensä omasta tuotteestaan tuottamia, placebo-kontrolli ei niissä toimi ja hyödyksi lasketaan esim. potilaan kokemus itsestään sairaana. Tarkoitus on myydä pillereitä eli tehdä rahaa toisten ihmisten kärsimyksellä minkään aidon auttamisen sijaan. Ei lääkäreillä tai etenkään psykiatreilla valitettavasti ole sellaista etiikkaa kuin moni luulee, potilaan etu ei todellakaan ole se vaakakupissa painavin asia, omat edut (ura, asema, palkka) ovat, niinkuin ihmisillä useimmiten.

Esim. täällä suomeksi tekstiä asiasta.

https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2014101118590592

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapia ei ole edes hyödyllistä jos potilas on lääkitty tunteettomaksi. Terapiassa pitäisi muuttaa vanhoja ajattelumalleja, mutta jos et tunne mitään, et voi mitään muuttaakaan.

Lääkkeet roskiin vaan. Valitettavasti nykyinen malli vaatii lääkkeiden syömisen ja järjestelmä vaatii valehtelemista, niin tässä asiassa kuin päihdeongelmissakin.

Itseasiassa vähän päinvastoin. Lääkkeet ei oikein toimi ilman terapiaa. Teoriassa psyykenlääkkeet tekisivät mahdollisemmaksi omaksua uudenlaisia toimintamalleja, mutta tätä ei tapahdu, jos ne lääkkeet vaan lisätään minkään muun muuttumatta elämässä, kun ei niitä uusia toimintamalleja mistään tule.

Lääkitys siis voi olla hyödyllinen terapian kanssa, ja tarkoitettukin sellaiseen käyttöön, eikä sellaiseen, mihin niitä nykyään määrätään.

Saisi kyllä ne psykedeeliavusteisen terapian tutkimukset jne. edetä, koska se on ainoita oikeasti isoja juttuja mitä tällä saralla on tapahtunut varmaan vuosikymmeniin.

Muttakun minä haluan veronmaksajien rahoilla maksettua juttuseuraa kun muuten minulla on vain tämä av-palsta. En minä halua syödä lääkkeitä vaikka ne auttaisivat koska minulle on tärkeää että minulle annetaan se mitä minä haluan ja vielä ilmaiseksi. Minä minä minä.

t. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapia ei ole edes hyödyllistä jos potilas on lääkitty tunteettomaksi. Terapiassa pitäisi muuttaa vanhoja ajattelumalleja, mutta jos et tunne mitään, et voi mitään muuttaakaan.

Lääkkeet roskiin vaan. Valitettavasti nykyinen malli vaatii lääkkeiden syömisen ja järjestelmä vaatii valehtelemista, niin tässä asiassa kuin päihdeongelmissakin.

Itseasiassa vähän päinvastoin. Lääkkeet ei oikein toimi ilman terapiaa. Teoriassa psyykenlääkkeet tekisivät mahdollisemmaksi omaksua uudenlaisia toimintamalleja, mutta tätä ei tapahdu, jos ne lääkkeet vaan lisätään minkään muun muuttumatta elämässä, kun ei niitä uusia toimintamalleja mistään tule.

Lääkitys siis voi olla hyödyllinen terapian kanssa, ja tarkoitettukin sellaiseen käyttöön, eikä sellaiseen, mihin niitä nykyään määrätään.

Saisi kyllä ne psykedeeliavusteisen terapian tutkimukset jne. edetä, koska se on ainoita oikeasti isoja juttuja mitä tällä saralla on tapahtunut varmaan vuosikymmeniin.

Niin että terapia on ainoa asia, joka muuttaa ihmisen elämän muut osa-alueet yhdessä lääkkeiden kansaa? Vai voisiko olla mahdollista, että se jokin muu muutos voi tapahtua esimerkiksi opiskelun kautta?

Monen vuoden psykoterapioiden ja lääkkeiden jälkeen, löysin vihdoin sisäisen rauhan yhden ainoan taikasienitripin aikana. Se mielenrauha on kestänyt jo vuoden. Ajattelumallini tuon tripin aikana muuttui, niin että suhtaudun nykyään elämään ikään kuin tarkkailijan roolissa. Annan vain kaiken tapahtua tyynen viileästi enkä reagoi ensimmäisenä tunteella. Ainoa lääkkeeni nykyään on meditointi. Liputan todella psykedeelien puolesta, sillä ne tulevat ratkaisemaan mielenterveyskriisin, kunhan niille annetaan mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Muttakun minä haluan veronmaksajien rahoilla maksettua juttuseuraa kun muuten minulla on vain tämä av-palsta. En minä halua syödä lääkkeitä vaikka ne auttaisivat koska minulle on tärkeää että minulle annetaan se mitä minä haluan ja vielä ilmaiseksi. Minä minä minä.

t. AP

En oo AP, vaan se rikoksesta traumatisoitunut.

Ja just noin kuvittelen ihmisten ja hoitohenkilökunnan ajattelevan musta.

Että millä oikeudella mä vaadin apua ja hoitoa, ja sitten vielä yritän sanella, millaista sen hoidon pitäis olla. En ole kovin pontevasti sitten osannutkaan vaatia.

Välillä ajattelen, että koska pelastin useamman ihmishengen, niin mulla olisi jotain arvoa, vaikken ole yhteiskunnan tuottava jäsen. Mutta kai ne hengissä olevat ihmiset on yhteiskunnalle kalliimpia, kuin kuolleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapia ei ole edes hyödyllistä jos potilas on lääkitty tunteettomaksi. Terapiassa pitäisi muuttaa vanhoja ajattelumalleja, mutta jos et tunne mitään, et voi mitään muuttaakaan.

Lääkkeet roskiin vaan. Valitettavasti nykyinen malli vaatii lääkkeiden syömisen ja järjestelmä vaatii valehtelemista, niin tässä asiassa kuin päihdeongelmissakin.

Itseasiassa vähän päinvastoin. Lääkkeet ei oikein toimi ilman terapiaa. Teoriassa psyykenlääkkeet tekisivät mahdollisemmaksi omaksua uudenlaisia toimintamalleja, mutta tätä ei tapahdu, jos ne lääkkeet vaan lisätään minkään muun muuttumatta elämässä, kun ei niitä uusia toimintamalleja mistään tule.

Lääkitys siis voi olla hyödyllinen terapian kanssa, ja tarkoitettukin sellaiseen käyttöön, eikä sellaiseen, mihin niitä nykyään määrätään.

Saisi kyllä ne psykedeeliavusteisen terapian tutkimukset jne. edetä, koska se on ainoita oikeasti isoja juttuja mitä tällä saralla on tapahtunut varmaan vuosikymmeniin.

Niin että terapia on ainoa asia, joka muuttaa ihmisen elämän muut osa-alueet yhdessä lääkkeiden kansaa? Vai voisiko olla mahdollista, että se jokin muu muutos voi tapahtua esimerkiksi opiskelun kautta?

Enhän mä niin sanonut, kun nimenomaan mainitsin "minkään muun muuttumatta elämässä". Monet parantuvat mielenterveysongelmistaan täysin omin keinoin ilman terveydenhoitojärjestelmän apua, mutta ei terveydenhoitojärjestelmää voida siltä pohjalta rakentaa.

Ja ne lääketieteelliset tutkimukset nyt on tehty lääkkeistä ja terapiamuodoista, ja puhe on nyt juuri yhteiskunnan virallisesti tarjoamista tukipalveluista.

Vierailija kirjoitti:

Monen vuoden psykoterapioiden ja lääkkeiden jälkeen, löysin vihdoin sisäisen rauhan yhden ainoan taikasienitripin aikana. Se mielenrauha on kestänyt jo vuoden. Ajattelumallini tuon tripin aikana muuttui, niin että suhtaudun nykyään elämään ikään kuin tarkkailijan roolissa. Annan vain kaiken tapahtua tyynen viileästi enkä reagoi ensimmäisenä tunteella. Ainoa lääkkeeni nykyään on meditointi. Liputan todella psykedeelien puolesta, sillä ne tulevat ratkaisemaan mielenterveyskriisin, kunhan niille annetaan mahdollisuus.

Kiitos. Et ole yksin kokemuksesi kanssa. Psykedeeliavusteisen terapia tulee auttamaan lukemattomia ihmisiä, joille ei ennen ole ollut tarjolla mitään toimivaa hoitoa (sotaveteraanien PTSD jne.).

Huvittavaa, miten tässäkin ketjussa moni jaksaa puolustaa lääkkeitä. Masennus ei johdu alhaisesta serotoniinista, eikä SSRI-lääkkeistä ole juuri hyötyä masennuksen tai ahdistuksen hoidossa. Liikunnalla tai elämäntapojen muuttamisella saa suuremman hyödyn.

SSRI-lääkkeiden toimintamekanismia ei edes tunneta kunnolla, silti niitä on syötetty ihmisille kuin karkkia viimeiset 25 vuotta. Suuri huijaus. SSRI:n piti olla uusi ihmelääke, joka pelastaa ihmiskunnan. Toisin kävi, ja nyt on vaikea enää myöntää totuutta, kun odotukset, hehkutus ja käyttöaste ovat olleet niin suuria.

https://www.theguardian.com/society/2022/jul/20/scientists-question-wid…

https://www.theguardian.com/society/2023/jan/23/antidepressants-emotion…

https://www.telegraph.co.uk/news/2023/04/17/antidepressants-suicide-dru…

Olen laittanut tyhjään lääkepurkkiin täysinäisestä lääkepurkista lääkkeitä joskus ja en salaa yhtään mitään.

Kumminkin syön lääkkeitä säännölisestä muutamasta muutaman päivän poikkeuksesta lukuunottamatta.

En ole missään vaiheessa lopettanut lääkitystä totaalisesti koska sellainen ajatus ahdistaa liikaa.

Lääkityksessä ei voi koskaan olla täysin rehellinen jos resepti ei ole rehellisen lääketieteen mukaan kirjoitettu ja minulla on epärehellinen resepti "lääketieteestä".

Syön pääsääntöisesti lääkkeitä, enkä halua ympärilleni ihmisiä jotka korottavat ääntä minulle aggressiolla muutaman päivän rehellisyydestä

Psykoterapia ei ole mikään oikeus ja automaattisesti kaikille kuuluva etuus. Psykiatri arvioi aina tarpeen ja hyödyn potilaan mukaan. Ei voi ajatella, että kaikille kuuluu ja voi vaatia. Pitää olla älykkyyttä hyötyä terapiasta, ei se heikkolahjaisilla toimi.

Mä taivuin miljoonalle mutkalle vuoden ajan psykan polilla. Aivan sekoja psykiatreja, sitä lääkkeiden tuputtamista HUOLIMATTA siitä, miten kauheita vaikutuksia olin aiemmin saanut niistä. Ei mulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin esittää että olin kokeillut määrättyjä lääkityksiä. Kaikki vaan traumatisoi lisää mutta lopulta pääsin psykoterapiaan aivan hillittömän onnekkaiden sattumusten johdosta. Siitä olen kiitollinen mutta totean kyllä että tuo systeemi on sairas ja sairastuttaisi kenen tahansa terveenkin. Se mylly jonka läpi menin oli kirjaimellisesti mieletön. Tekisi mieli kertoa ne pahimmat jutut mutta en nyt jaksa enkä halua edes niihin palata. Ja on ne kuultu ennenkin, en ole ainoa jolle moisia juttuja tapahtunut "hoidon" piirissä.

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapia ei ole mikään oikeus ja automaattisesti kaikille kuuluva etuus. Psykiatri arvioi aina tarpeen ja hyödyn potilaan mukaan. Ei voi ajatella, että kaikille kuuluu ja voi vaatia. Pitää olla älykkyyttä hyötyä terapiasta, ei se heikkolahjaisilla toimi.

Itse en syö mtn.lääkkeitä, ja siltikin mulle on sekä lääkäri, että psykoterapeutti ehdottanut hakeutumista Kelan psykoterapian piiriin. Oon nyt kahden vaiheilla, haenko vaiko en, mutta koskaan ei oo kukaan sanonut, että tarvitsisi lääkkeitä syödä. Mutta eipä mun älykkyysosamäärääkään oo määritelty 🤷🏻

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapia ei ole mikään oikeus ja automaattisesti kaikille kuuluva etuus. Psykiatri arvioi aina tarpeen ja hyödyn potilaan mukaan. Ei voi ajatella, että kaikille kuuluu ja voi vaatia. Pitää olla älykkyyttä hyötyä terapiasta, ei se heikkolahjaisilla toimi.

Tuskin on älykkyydestä kiinni mahdollisuus hyötyä terapiasta.

Aika ongelmallista taas on se, että ainoa Kelan tukema terapiamuoto on kuntoutuspsykoterapia. Eli esim. mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeellä oleva ei saa terapiaa. Myöskään tulevaa yritystoimintaa varten kuntoutuminen ei käy (jos olisi joskus perimässä perheyrityksen).

Psykiatrin arvio siitä, että potilas tarvitsisi ja hyötyisi terapiasta ei siis auta lainkaan, ellei voida Kelalle kelpaavalla tavalla todistaa, että kyseessä on kuntoutus työkykyiseksi.

Sekin olisi ihan hyvä alku, jos terapia taattaisiin edes niille, joille psykiatri sen arvioi tarpeelliseksi. Tai jos kyseessä on ongelma, jonka ainoisiin toimiviin hoitomuotoihin kuuluu terapia.

Nyt kummallakaan ei ole väliä, eikä niiden perusteella saa tuettua terapiaa (Kelan tukemanakin se terapia on kallista, ja ilman Kelan suurelle osalle ihmisistä täysin tavoittamattomissa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis eikö Kela myönnä terapiaa vai eikö lääkäri suostu kirjoittamaan lausuntoa? Kelan korvaama psykoterapia on kuntoutusta, joka tähtää henkilön työ- tai opiskelukyvyn palauttamiseen tai säilyttämiseen, tavoitteena on siis saada tästä henkilöstä veronmaksaja. Vuosien psykoterapia on raskas ja kallis prosessi ja jotta Kela voisi sen myöntää, täytyy olla ollut hoitosuhde voimassa riittävän pitkään ja potilaan täytyy myös olla terapiaan soveltuva, eli kohtuullisessa kunnossa sekä halukas ja kykenevä terapiatyöskentelyyn. Akuutit ja hankalat tilanteet selvitetään ensin muilla keinoilla, kuten lääkityksellä ja/tai muilla tukitoimilla. Keskusteluapua on mahdollista saada polin omilta hoitajilta, aina ei tarvita Kelaa.

Ketään ei tietystikään voi pakottaa käyttämään lääkettä, mutta useimpien oloa ja toipumista se helpottaa, kunhan oikea diagnoosi ja oikea lääke on löytynyt. Vastustaminen noin niin kuin periaatteesta voi antaa vaikutelman, että potilas on sairaudentunnoton tai muuten hoitokielteinen, eikä ainakaan tässä vaiheessa kannata vielä lähteä hakemaan terapiaa, koska sitä voi saada vain määräajaksi ja se menee silloin hukkaan. Toisaalta ennen lääkkeen aloitusta olisi hyvä varmistua diagnoosista, koska monissa häiriöissä oireet menevät osin päällekäin mutta niitä hoidetaan aivan eri periaatteilla.

Naulan kantaan. Kokeile edes sitä lääkitystä, ei niitä kiusallaan määrätä

Niitä määrätään kelle tahansa ihan vastuuttomasti välittämättä seurauksista. Lääkärit ei välitä onko perusteita vai ei, eikä myöskään välitä seurauksista.