Psykiatrian poliklinikalla painostetaan lääkehoitoon

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapia ei ole mikään oikeus ja automaattisesti kaikille kuuluva etuus. Psykiatri arvioi aina tarpeen ja hyödyn potilaan mukaan. Ei voi ajatella, että kaikille kuuluu ja voi vaatia. Pitää olla älykkyyttä hyötyä terapiasta, ei se heikkolahjaisilla toimi.

Psykiatri ei pysty millään arvoimaan asiakkaansa älykkyyttä, kun monella psykiatrilla ei löydy edes itsereflektiokykyä omille persoonallisuushäiriöilleen ja omien mielenterveysongelmiensa ymmärtämiseen joita projisoivat asiakkaisiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Muttakun minä haluan veronmaksajien rahoilla maksettua juttuseuraa kun muuten minulla on vain tämä av-palsta. En minä halua syödä lääkkeitä vaikka ne auttaisivat koska minulle on tärkeää että minulle annetaan se mitä minä haluan ja vielä ilmaiseksi. Minä minä minä.

t. AP

Ihana boomer-näkökanta mielenterveysongelmiin. Joo, siis mehän just halutaan terapiaan jutustelemaan kivoja, hih, ei repimään sieluamme auki.

Ja vaatia sitten nyt vielä oman kokemuksen mukaantoimivaa hoitoa, eikä jonkun lääkärin, joka on kerran nähnyt potilasta 20 min., kuvitelmaa siitä, mikä auttaisi.

Jumalauta kun on itsekästä tosiaan.

Vierailija kirjoitti:

Lain mukaan potilaan ja lääkärin on valittava sopiva hoito yhteisymmärryksessä. Vetoa tähän seuraavan kerran lääkäriä tavatessasi. Perustele myös, miksi et halua aloittaa lääkitystä. Minullekin on monet kerrat tuputettu lääkkeitä, mutta mitään hoitoa ei koskaan ole evätty sen takia, etten ole sitä aloittanut. Lääkärit ovat joskus olleet nuivia asian suhteen, mutta ei hoitokontaktia ole milloinkaan sen vuoksi lopetettu tai evätty terapiaan tarvittavia lausuntoja.

Jos lääkärillä itsellään on yhteyksiä lääketutkimukseen niin saattaa määrätä lääkkeitä vain siksi kun haluaa seurata työssään miten lääke vaikuttaa hänen asiakkaillaan. Yksi tällainen tohtoroi minua ja oikeastaan mikään määrä vahinkoa minkä lääkkeet tuotti ei sille riittänyt, koska minä vain kieltäydyin reagoimasta niihin oikein hänen mielstään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ei sun pakko ole mitään lääkkeitä ottaa jos et ole pakkohoidossa, vaikka mitä lääkkeitä sulle määräisivät.

Ei, mutta käytännössä potilaan vaihtoehdot on joko hakea lääkkeet ja väittää niitä syövänsä tai syödä ne, jos psykoterapia sillä perusteella voidaan kieltää. Sitä hain, että onko muka laillista jättää psykoterapia myöntämättä, jos potilaalla ei lääkitystä. Ap

Joo näin sitä käytännössä toimitaan. Eli painostetaan aloittamaan lääkitys, jotta hoidossa voidaan edetä. Näin se hoitopolku menee, en tiedä sen laillisuudesta.

Minä ostin lääkkeitä pienen erän, mutta en syönyt niitä. Pääsin terapiaan ja silloin vasta uskalsin sanoa, että en syö määrättyjä lääkkeitä. Eli huijasin systeemiä. Aika pian siitä hoitoni psykpolilla lopetettiin, koska olen "lääkevastainen". Syön kyllä muita lääkkeitä fyysisiin vaivoihin ja niiden tarpeellisuuden näen, mutta en todellakaan halua sekoittaa päätäni jollain psyklääkkeillä. Terapia onneksi jatkuu.

Miksi sun hoitosuhdetta olisi pitänyt jatkaa jos et suostu heidän tarjoamaan hoitoon?

Mieti heitä, jotka eivät enää ole täällä koska sä veit heidän paikkansa.

Lääkevastaisuus on ihan normaali sana muiden joukossa, joka kuvaa sinua hyvin.

Ihme kuvitelmat terapiasta. Mua ei auttanut yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Itse haen kyllä lääkkeet, mutta jätän ne samalla reissulla lääkejätteeseen. Toisinaan eivät meinaa suostua ottamaan niitä jätteeseen, mutta pakkohan niiden on, koska muuten laitan ne apteekin ulkopuolella olevaan roskikseen ja sen jälkeen ovat vapaata riistaa.

Miksi käyt lääkärissä? Toisten aikojen haaskausta, mutta narsistejahan siellä on molemmilla puolilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ei sun pakko ole mitään lääkkeitä ottaa jos et ole pakkohoidossa, vaikka mitä lääkkeitä sulle määräisivät.

Ei, mutta käytännössä potilaan vaihtoehdot on joko hakea lääkkeet ja väittää niitä syövänsä tai syödä ne, jos psykoterapia sillä perusteella voidaan kieltää. Sitä hain, että onko muka laillista jättää psykoterapia myöntämättä, jos potilaalla ei lääkitystä. Ap

Joo näin sitä käytännössä toimitaan. Eli painostetaan aloittamaan lääkitys, jotta hoidossa voidaan edetä. Näin se hoitopolku menee, en tiedä sen laillisuudesta.

Minä ostin lääkkeitä pienen erän, mutta en syönyt niitä. Pääsin terapiaan ja silloin vasta uskalsin sanoa, että en syö määrättyjä lääkkeitä. Eli huijasin systeemiä. Aika pian siitä hoitoni psykpolilla lopetettiin, koska olen "lääkevastainen". Syön kyllä muita lääkkeitä fyysisiin vaivoihin ja niiden tarpeellisuuden näen, mutta en todellakaan halua sekoittaa päätäni jollain psyklääkkeillä. Terapia onneksi jatkuu.

Miksi sun hoitosuhdetta olisi pitänyt jatkaa jos et suostu heidän tarjoamaan hoitoon?

Mieti heitä, jotka eivät enää ole täällä koska sä veit heidän paikkansa.

Lääkevastaisuus on ihan normaali sana muiden joukossa, joka kuvaa sinua hyvin.

Katsos kun lääkärit eivät ole mitenkään erehtymättömiä, kun taas ihminen itse saattaa tietää omista asioistaan vähän enemmän.

Ja pakkolääkitys on ok vaan itselleen ja muille vaaraksi olevan ihmisen kohdalla (eipä sitä taas sitten heille saada annettua, kun ei niillä oo resursseja ottaa ihmisiä tahdonvastaiseen hoitoon).

Vierailija kirjoitti:

Ihme kuvitelmat terapiasta. Mua ei auttanut yhtään.

Jep, riippuu todella paljon sekä terapeutista että hoidettavien ongelmien luonteesta, mutta ei se terapiakaan ole mitenkään autuaaksitekevää ja aika vähän ratkaisuja terapeuteillakaan näyttää olevan moniin ongelmiin. Etenkin jatkuvasti ja kaikenlaiseen ainoana terapiahoitona tarjottava CBT tehoaa todellisuudessa aika kapean osa-alueen ongelmiin. Ja osa terapeuteista ylipäätään on sellaisia, että kulmakuppilassa kelle tahansa avautumalla saisi joko samantasoista tai laadukkaampaa palautetta ongelmiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ei sun pakko ole mitään lääkkeitä ottaa jos et ole pakkohoidossa, vaikka mitä lääkkeitä sulle määräisivät.

Ei, mutta käytännössä potilaan vaihtoehdot on joko hakea lääkkeet ja väittää niitä syövänsä tai syödä ne, jos psykoterapia sillä perusteella voidaan kieltää. Sitä hain, että onko muka laillista jättää psykoterapia myöntämättä, jos potilaalla ei lääkitystä. Ap

Joo näin sitä käytännössä toimitaan. Eli painostetaan aloittamaan lääkitys, jotta hoidossa voidaan edetä. Näin se hoitopolku menee, en tiedä sen laillisuudesta.

Minä ostin lääkkeitä pienen erän, mutta en syönyt niitä. Pääsin terapiaan ja silloin vasta uskalsin sanoa, että en syö määrättyjä lääkkeitä. Eli huijasin systeemiä. Aika pian siitä hoitoni psykpolilla lopetettiin, koska olen "lääkevastainen". Syön kyllä muita lääkkeitä fyysisiin vaivoihin ja niiden tarpeellisuuden näen, mutta en todellakaan halua sekoittaa päätäni jollain psyklääkkeillä. Terapia onneksi jatkuu.

Miksi sun hoitosuhdetta olisi pitänyt jatkaa jos et suostu heidän tarjoamaan hoitoon?

Mieti heitä, jotka eivät enää ole täällä koska sä veit heidän paikkansa.

Lääkevastaisuus on ihan normaali sana muiden joukossa, joka kuvaa sinua hyvin.

Katsos kun lääkärit eivät ole mitenkään erehtymättömiä, kun taas ihminen itse saattaa tietää omista asioistaan vähän enemmän.

Ja pakkolääkitys on ok vaan itselleen ja muille vaaraksi olevan ihmisen kohdalla (eipä sitä taas sitten heille saada annettua, kun ei niillä oo resursseja ottaa ihmisiä tahdonvastaiseen hoitoon).

Edelleen, miksi sinulle olisi pitänyt säilyttää paikka? Olet lääkevastainen, joten sitä et tarvtse.

Lausuntojen takia? Vai onko se liian vaikeaa ymmärtää, että lausunnot kirjoittaa heidän valitsemansa asiantuntija jos kirjoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapia ei ole mikään oikeus ja automaattisesti kaikille kuuluva etuus. Psykiatri arvioi aina tarpeen ja hyödyn potilaan mukaan. Ei voi ajatella, että kaikille kuuluu ja voi vaatia. Pitää olla älykkyyttä hyötyä terapiasta, ei se heikkolahjaisilla toimi.

Niin no tässä kai vähän käydään nyt keskustelua siitä, että sen olisi ehkä hyvä olla kaikille kuuluva oikeus ja etuus - siis tietenkin niille, joilla on diagnosoitu mielenterveysongelma, jonka hoitomuotoihin kuuluu terapia.

Älykkyys nyt ainakaan ei voi olla mikään kriteeri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ei sun pakko ole mitään lääkkeitä ottaa jos et ole pakkohoidossa, vaikka mitä lääkkeitä sulle määräisivät.

Ei, mutta käytännössä potilaan vaihtoehdot on joko hakea lääkkeet ja väittää niitä syövänsä tai syödä ne, jos psykoterapia sillä perusteella voidaan kieltää. Sitä hain, että onko muka laillista jättää psykoterapia myöntämättä, jos potilaalla ei lääkitystä. Ap

Joo näin sitä käytännössä toimitaan. Eli painostetaan aloittamaan lääkitys, jotta hoidossa voidaan edetä. Näin se hoitopolku menee, en tiedä sen laillisuudesta.

Minä ostin lääkkeitä pienen erän, mutta en syönyt niitä. Pääsin terapiaan ja silloin vasta uskalsin sanoa, että en syö määrättyjä lääkkeitä. Eli huijasin systeemiä. Aika pian siitä hoitoni psykpolilla lopetettiin, koska olen "lääkevastainen". Syön kyllä muita lääkkeitä fyysisiin vaivoihin ja niiden tarpeellisuuden näen, mutta en todellakaan halua sekoittaa päätäni jollain psyklääkkeillä. Terapia onneksi jatkuu.

Miksi sun hoitosuhdetta olisi pitänyt jatkaa jos et suostu heidän tarjoamaan hoitoon?

Mieti heitä, jotka eivät enää ole täällä koska sä veit heidän paikkansa.

Lääkevastaisuus on ihan normaali sana muiden joukossa, joka kuvaa sinua hyvin.

Katsos kun lääkärit eivät ole mitenkään erehtymättömiä, kun taas ihminen itse saattaa tietää omista asioistaan vähän enemmän.

Ja pakkolääkitys on ok vaan itselleen ja muille vaaraksi olevan ihmisen kohdalla (eipä sitä taas sitten heille saada annettua, kun ei niillä oo resursseja ottaa ihmisiä tahdonvastaiseen hoitoon).

Edelleen, miksi sinulle olisi pitänyt säilyttää paikka? Olet lääkevastainen, joten sitä et tarvtse.

Lausuntojen takia? Vai onko se liian vaikeaa ymmärtää, että lausunnot kirjoittaa heidän valitsemansa asiantuntija jos kirjoittaa?

Ei ollut sama vastaaja noissa. Mutta tuo lausuntojen tarve toki on usein todellinen ja ihan järkevä syy.

Ja se "asiantuntija" saattaa olla vaikka sitä mieltä, että potilas ei voi olla työkyvytön, koska tällä on huulipunaa (esimerkki oikeasta elämästä).

Tai jos on erilaisten sosiaalipalveluiden asiakas, vaikka lastensuojelun, niin heillä on aika kova tarve siihen, että mielenterveysongelmaisella vanhemmalla olisi hoitosuhde.

Periaatteessa hakemuksen Kelan kuntoutuspsykoterapiaan voi tehdä kuka vain, mutta liitteeksi vaaditaan ainakin ensimmäistä vuotta varten psykiatrian erikoislääkärin tekemä B-lausunto. Kaikissa psykiatrisissa sairauksissa lääkehoito ei ole välttämätöntä ja joillekin siitä ei ole apua. Jos ap on ykskantaan kieltäytynyt sairautensa hoitokäytännön mukaisesta lääkityksestä, on hyvin johdonmukaista, että psykiatri voi katsoa, että psykoterapiaa ei voi suositella tai että hakemus ei menisi Kelassa läpi. Toisen mielipiteen voi pyytää eli käydä toisella lääkärillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ei sun pakko ole mitään lääkkeitä ottaa jos et ole pakkohoidossa, vaikka mitä lääkkeitä sulle määräisivät.

Ei, mutta käytännössä potilaan vaihtoehdot on joko hakea lääkkeet ja väittää niitä syövänsä tai syödä ne, jos psykoterapia sillä perusteella voidaan kieltää. Sitä hain, että onko muka laillista jättää psykoterapia myöntämättä, jos potilaalla ei lääkitystä. Ap

Joo näin sitä käytännössä toimitaan. Eli painostetaan aloittamaan lääkitys, jotta hoidossa voidaan edetä. Näin se hoitopolku menee, en tiedä sen laillisuudesta.

Minä ostin lääkkeitä pienen erän, mutta en syönyt niitä. Pääsin terapiaan ja silloin vasta uskalsin sanoa, että en syö määrättyjä lääkkeitä. Eli huijasin systeemiä. Aika pian siitä hoitoni psykpolilla lopetettiin, koska olen "lääkevastainen". Syön kyllä muita lääkkeitä fyysisiin vaivoihin ja niiden tarpeellisuuden näen, mutta en todellakaan halua sekoittaa päätäni jollain psyklääkkeillä. Terapia onneksi jatkuu.

Miksi sun hoitosuhdetta olisi pitänyt jatkaa jos et suostu heidän tarjoamaan hoitoon?

Mieti heitä, jotka eivät enää ole täällä koska sä veit heidän paikkansa.

Lääkevastaisuus on ihan normaali sana muiden joukossa, joka kuvaa sinua hyvin.

Katsos kun lääkärit eivät ole mitenkään erehtymättömiä, kun taas ihminen itse saattaa tietää omista asioistaan vähän enemmän.

Ja pakkolääkitys on ok vaan itselleen ja muille vaaraksi olevan ihmisen kohdalla (eipä sitä taas sitten heille saada annettua, kun ei niillä oo resursseja ottaa ihmisiä tahdonvastaiseen hoitoon).

Jos mielenterveyspotilaat tietäisivät mikä heille on parhaaksi ja osaisivat toimia sen mukaan, puolet mielenterveysongelmista poistuisi välittömästi.

Kelan tukemaa terapiaa voi saada myös pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä oleva, tämä tarkennuksena johonkin aiempaan kommenttiin. Silloin kyse ei ole kuntoutuspsykoterapiasta, vaan vaativasta lääkinnällisestä kuntoutuksesta, jossa tarkoituksena on tukea arjen toimintakykyä. 

Eri asia on sitten, miten helposti tuota tukea saa, saati sitten löytää siihen sopivan terapeutin. 

Kuinkahan moni näistä terapiauskovaisista olisi valmis laittamaan omat rahansa likoon sen puolesta että AP kuntoutuu psykoterapialla? Jos AP kerran paranisi, niin varmasti saisitte AP:n terapiaan uhraamanne rahat takaisin.

Jos kukaan ei ole valmis maksamaan AP:n terapiaa, niin älkää odottako muilta veronmaksajilta sitä.

Jos joku on valmis maksamaan, niin voitte jättää yhteystietonne AP:lle, hän ehtii kyllä saada sen talteen ennen kuin mode poistaa.

Ja jos AP taas vakaasti uskoo psykoterapian auttavan, niin ainahan AP voi maksaa terapiansa myös itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ei sun pakko ole mitään lääkkeitä ottaa jos et ole pakkohoidossa, vaikka mitä lääkkeitä sulle määräisivät.

Ei, mutta käytännössä potilaan vaihtoehdot on joko hakea lääkkeet ja väittää niitä syövänsä tai syödä ne, jos psykoterapia sillä perusteella voidaan kieltää. Sitä hain, että onko muka laillista jättää psykoterapia myöntämättä, jos potilaalla ei lääkitystä. Ap

Joo näin sitä käytännössä toimitaan. Eli painostetaan aloittamaan lääkitys, jotta hoidossa voidaan edetä. Näin se hoitopolku menee, en tiedä sen laillisuudesta.

Minä ostin lääkkeitä pienen erän, mutta en syönyt niitä. Pääsin terapiaan ja silloin vasta uskalsin sanoa, että en syö määrättyjä lääkkeitä. Eli huijasin systeemiä. Aika pian siitä hoitoni psykpolilla lopetettiin, koska olen "lääkevastainen". Syön kyllä muita lääkkeitä fyysisiin vaivoihin ja niiden tarpeellisuuden näen, mutta en todellakaan halua sekoittaa päätäni jollain psyklääkkeillä. Terapia onneksi jatkuu.

Miksi sun hoitosuhdetta olisi pitänyt jatkaa jos et suostu heidän tarjoamaan hoitoon?

Mieti heitä, jotka eivät enää ole täällä koska sä veit heidän paikkansa.

Lääkevastaisuus on ihan normaali sana muiden joukossa, joka kuvaa sinua hyvin.

Katsos kun lääkärit eivät ole mitenkään erehtymättömiä, kun taas ihminen itse saattaa tietää omista asioistaan vähän enemmän.

Ja pakkolääkitys on ok vaan itselleen ja muille vaaraksi olevan ihmisen kohdalla (eipä sitä taas sitten heille saada annettua, kun ei niillä oo resursseja ottaa ihmisiä tahdonvastaiseen hoitoon).

Jos mielenterveyspotilaat tietäisivät mikä heille on parhaaksi ja osaisivat toimia sen mukaan, puolet mielenterveysongelmista poistuisi välittömästi.

Lääkkeet eivät eroa lumelääkkeestä, joten jos niihin ei usko, ei niitä kannata syödäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ei sun pakko ole mitään lääkkeitä ottaa jos et ole pakkohoidossa, vaikka mitä lääkkeitä sulle määräisivät.

Ei, mutta käytännössä potilaan vaihtoehdot on joko hakea lääkkeet ja väittää niitä syövänsä tai syödä ne, jos psykoterapia sillä perusteella voidaan kieltää. Sitä hain, että onko muka laillista jättää psykoterapia myöntämättä, jos potilaalla ei lääkitystä. Ap

Joo näin sitä käytännössä toimitaan. Eli painostetaan aloittamaan lääkitys, jotta hoidossa voidaan edetä. Näin se hoitopolku menee, en tiedä sen laillisuudesta.

Minä ostin lääkkeitä pienen erän, mutta en syönyt niitä. Pääsin terapiaan ja silloin vasta uskalsin sanoa, että en syö määrättyjä lääkkeitä. Eli huijasin systeemiä. Aika pian siitä hoitoni psykpolilla lopetettiin, koska olen "lääkevastainen". Syön kyllä muita lääkkeitä fyysisiin vaivoihin ja niiden tarpeellisuuden näen, mutta en todellakaan halua sekoittaa päätäni jollain psyklääkkeillä. Terapia onneksi jatkuu.

Miksi sun hoitosuhdetta olisi pitänyt jatkaa jos et suostu heidän tarjoamaan hoitoon?

Mieti heitä, jotka eivät enää ole täällä koska sä veit heidän paikkansa.

Lääkevastaisuus on ihan normaali sana muiden joukossa, joka kuvaa sinua hyvin.

Katsos kun lääkärit eivät ole mitenkään erehtymättömiä, kun taas ihminen itse saattaa tietää omista asioistaan vähän enemmän.

Ja pakkolääkitys on ok vaan itselleen ja muille vaaraksi olevan ihmisen kohdalla (eipä sitä taas sitten heille saada annettua, kun ei niillä oo resursseja ottaa ihmisiä tahdonvastaiseen hoitoon).

Jos mielenterveyspotilaat tietäisivät mikä heille on parhaaksi ja osaisivat toimia sen mukaan, puolet mielenterveysongelmista poistuisi välittömästi.

Ja puolet jäis silti?

Melkein kaiken hoidon toimivuuden edellytyksenä on kuitenkin potilaan oma tahto hoitoon ja luottamus hoitohenkilökuntaan.

Jos on PTSD, ja lääkärit ehdoittelee lääkkeitä, joista ei käypä hoito -suositusten mukaan ole juurikaan apua siihen, kun taas traumaterapia ois aika tarpeellista, niin ei oikein vakuuta.

Vierailija kirjoitti:

Kelan tukemaa terapiaa voi saada myös pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä oleva, tämä tarkennuksena johonkin aiempaan kommenttiin. Silloin kyse ei ole kuntoutuspsykoterapiasta, vaan vaativasta lääkinnällisestä kuntoutuksesta, jossa tarkoituksena on tukea arjen toimintakykyä. 

Eri asia on sitten, miten helposti tuota tukea saa, saati sitten löytää siihen sopivan terapeutin. 

Eri asia on näköjään myös se, mainitaanko tuollaisesta mahdollisuudesta potilaalle missään.

Terveisin se, joka ei meinaa päästä terapiaan, koska työkykyiseksi kuntoutuminen ei vaikuta Kelan vaatimalla tavalla todennäköiseltä, eikä muutenkaan ensisijaiselta tavoitteelta itselle.

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni näistä terapiauskovaisista olisi valmis laittamaan omat rahansa likoon sen puolesta että AP kuntoutuu psykoterapialla? Jos AP kerran paranisi, niin varmasti saisitte AP:n terapiaan uhraamanne rahat takaisin.

Jos kukaan ei ole valmis maksamaan AP:n terapiaa, niin älkää odottako muilta veronmaksajilta sitä.

Jos joku on valmis maksamaan, niin voitte jättää yhteystietonne AP:lle, hän ehtii kyllä saada sen talteen ennen kuin mode poistaa.

Ja jos AP taas vakaasti uskoo psykoterapian auttavan, niin ainahan AP voi maksaa terapiansa myös itse.

Ei se mun mielestä ole terapiauskovaisuutta, jos on sitä mieltä, että ihmisellä on oikeus terapiaan myös ilman lääkitystä. Ja että terapian pitäisi olla ensisijainen keino, jonka lisäksi voidaan sitten käyttää lääkitystä, jos pelkkä terapia ei tunnu auttavan, eikä toisinpäin.

Ei kenenkään mun mielestä tarvitse myöskään kuntoutua työkykyiseksi terapian avulla, kyllä ihan riittää sekin, jos ihmisen tuska ja kärsimys vähenee, ja ihminen selviää hengissä.

Käytän ihan suoraankin rahojani sellaiseen, niin saa käyttää verorahojanikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse haen kyllä lääkkeet, mutta jätän ne samalla reissulla lääkejätteeseen. Toisinaan eivät meinaa suostua ottamaan niitä jätteeseen, mutta pakkohan niiden on, koska muuten laitan ne apteekin ulkopuolella olevaan roskikseen ja sen jälkeen ovat vapaata riistaa.

Miksi käyt lääkärissä? Toisten aikojen haaskausta, mutta narsistejahan siellä on molemmilla puolilla.

Siksi, että Kela ja työttömyyspalvelut haluavat lausuntoja, koska on pitkä mielenterveyshistoria, jonka aikana kävin myös pitkän terapian. Yrittävät ilmeisesti löytää syytä saada minut eläkkeelle, vaikka hoidon jälkeen opiskelin kandin ja maisterin ilman ongelmia ja työllistymisen estää vain töiden puute. Jonkinlaista masennuksen tynkää on toki koko ajan, mutta sen kanssa pärjään hyvin terapiassa opittujen keinojen avulla. Aluksi kiinnosti, onko hoitoni jälkeen keksitty jotain uusia keinoja, mutta samaa oli.

Ja kyllä, mielelläni antaisin aikani muille, koska olen jo hoitoni saanut aikoinaan ja tämä touhu on kaikille ajan hukkaa minun osaltani. Hakeudun kyllä itse hoitoon sitten, kun sitä tarvitsen, ja nykytilassani en hoitoa tarvitse.