Psykiatrian poliklinikalla painostetaan lääkehoitoon

En vastaa mihinkään provosoiviin viesteihin. Ap

Niin ei sun pakko ole mitään lääkkeitä ottaa jos et ole pakkohoidossa, vaikka mitä lääkkeitä sulle määräisivät.

Vierailija kirjoitti:

Niin ei sun pakko ole mitään lääkkeitä ottaa jos et ole pakkohoidossa, vaikka mitä lääkkeitä sulle määräisivät.

Ei, mutta käytännössä potilaan vaihtoehdot on joko hakea lääkkeet ja väittää niitä syövänsä tai syödä ne, jos psykoterapia sillä perusteella voidaan kieltää. Sitä hain, että onko muka laillista jättää psykoterapia myöntämättä, jos potilaalla ei lääkitystä. Ap

Oletko hoitomyönteinen?

Niinhän tuo pitkälti on, että länsimaisessa lääketieteessä pyritään hoitamaan oireet lääkkeillä ja juurisyy psykoterapialla. Hand in hand.

Lääkehoito on terapian edellytyksenä -> otat lääkereseptin kiitollisuudella vastaan, hae lääkkeet ja heität roskikseen (lääkärille esität, että lääkitys on aloitettu) ja laitat terapiahakemuksen menemään.

Vaihtoehtoja ei ole. Tai no on, mutta ne keinot ei ole laillisia. #sienet

On vain, ikävä kyllä, paljon helpompaa lyödä resepti kouraan kuin antaa lähetettä terapiaan.

Psykoterapiassa menee moni vaan enemmän sekaisin.

Aloita se lääkitys tai käy hakemassa ne lääkkeet.

Sen jälkeen terapiahakemus kehiin.

Sinulla on oikeus vaatia kunnollista ja itsellesi sopivaa hoitoa. Voin ihan suoriltaan tässä sanoa, että sitä ei ole. Jos et ole hakemassa eläkettä ja laittamassa itseäsi lääkityksellä niin sekaisin, että olet työkyvytön ja saat eläkkeen niin olet väärässä paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ei sun pakko ole mitään lääkkeitä ottaa jos et ole pakkohoidossa, vaikka mitä lääkkeitä sulle määräisivät.

Ei, mutta käytännössä potilaan vaihtoehdot on joko hakea lääkkeet ja väittää niitä syövänsä tai syödä ne, jos psykoterapia sillä perusteella voidaan kieltää. Sitä hain, että onko muka laillista jättää psykoterapia myöntämättä, jos potilaalla ei lääkitystä. Ap

Se on ihan mitä peliä siellä haluat pelata niiden kanssa. Systeemi pitää huolen siitä, että osa saa palveluja ja osaa pyöritellään pillereissä urakalla ja Kelasta tulee kuntoutuspyyntöihin hylsyt.

Siis eikö Kela myönnä terapiaa vai eikö lääkäri suostu kirjoittamaan lausuntoa? Kelan korvaama psykoterapia on kuntoutusta, joka tähtää henkilön työ- tai opiskelukyvyn palauttamiseen tai säilyttämiseen, tavoitteena on siis saada tästä henkilöstä veronmaksaja. Vuosien psykoterapia on raskas ja kallis prosessi ja jotta Kela voisi sen myöntää, täytyy olla ollut hoitosuhde voimassa riittävän pitkään ja potilaan täytyy myös olla terapiaan soveltuva, eli kohtuullisessa kunnossa sekä halukas ja kykenevä terapiatyöskentelyyn. Akuutit ja hankalat tilanteet selvitetään ensin muilla keinoilla, kuten lääkityksellä ja/tai muilla tukitoimilla. Keskusteluapua on mahdollista saada polin omilta hoitajilta, aina ei tarvita Kelaa.

Ketään ei tietystikään voi pakottaa käyttämään lääkettä, mutta useimpien oloa ja toipumista se helpottaa, kunhan oikea diagnoosi ja oikea lääke on löytynyt. Vastustaminen noin niin kuin periaatteesta voi antaa vaikutelman, että potilas on sairaudentunnoton tai muuten hoitokielteinen, eikä ainakaan tässä vaiheessa kannata vielä lähteä hakemaan terapiaa, koska sitä voi saada vain määräajaksi ja se menee silloin hukkaan. Toisaalta ennen lääkkeen aloitusta olisi hyvä varmistua diagnoosista, koska monissa häiriöissä oireet menevät osin päällekäin mutta niitä hoidetaan aivan eri periaatteilla.

Sääntösuomessa kuitenkin joutuu psykoosilääkettä syömään, jotta pääsee terapiaan. Pääsin lopulta psykoterapiaan ja lääkkeistä luovuin jo aiemmin, koska halusin tuntea edes jotain. Lääkettä vaan kehiin, niin zombit pysyy kotonaan :)

Kokeile lääkkeitä, aina ne voi lopettaa jos et koe että niistä on hyötyä. Saatat yllättyä iloisestikin. Arvaa mistä tiedän?

Vierailija kirjoitti:

Siis eikö Kela myönnä terapiaa vai eikö lääkäri suostu kirjoittamaan lausuntoa? Kelan korvaama psykoterapia on kuntoutusta, joka tähtää henkilön työ- tai opiskelukyvyn palauttamiseen tai säilyttämiseen, tavoitteena on siis saada tästä henkilöstä veronmaksaja. Vuosien psykoterapia on raskas ja kallis prosessi ja jotta Kela voisi sen myöntää, täytyy olla ollut hoitosuhde voimassa riittävän pitkään ja potilaan täytyy myös olla terapiaan soveltuva, eli kohtuullisessa kunnossa sekä halukas ja kykenevä terapiatyöskentelyyn. Akuutit ja hankalat tilanteet selvitetään ensin muilla keinoilla, kuten lääkityksellä ja/tai muilla tukitoimilla. Keskusteluapua on mahdollista saada polin omilta hoitajilta, aina ei tarvita Kelaa.

Ketään ei tietystikään voi pakottaa käyttämään lääkettä, mutta useimpien oloa ja toipumista se helpottaa, kunhan oikea diagnoosi ja oikea lääke on löytynyt. Vastustaminen noin niin kuin periaatteesta voi antaa vaikutelman, että potilas on sairaudentunnoton tai muuten hoitokielteinen, eikä ainakaan tässä vaiheessa kannata vielä lähteä hakemaan terapiaa, koska sitä voi saada vain määräajaksi ja se menee silloin hukkaan. Toisaalta ennen lääkkeen aloitusta olisi hyvä varmistua diagnoosista, koska monissa häiriöissä oireet menevät osin päällekäin mutta niitä hoidetaan aivan eri periaatteilla.

Naulan kantaan. Kokeile edes sitä lääkitystä, ei niitä kiusallaan määrätä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ei sun pakko ole mitään lääkkeitä ottaa jos et ole pakkohoidossa, vaikka mitä lääkkeitä sulle määräisivät.

Ei, mutta käytännössä potilaan vaihtoehdot on joko hakea lääkkeet ja väittää niitä syövänsä tai syödä ne, jos psykoterapia sillä perusteella voidaan kieltää. Sitä hain, että onko muka laillista jättää psykoterapia myöntämättä, jos potilaalla ei lääkitystä. Ap

Joo näin sitä käytännössä toimitaan. Eli painostetaan aloittamaan lääkitys, jotta hoidossa voidaan edetä. Näin se hoitopolku menee, en tiedä sen laillisuudesta.

Minä ostin lääkkeitä pienen erän, mutta en syönyt niitä. Pääsin terapiaan ja silloin vasta uskalsin sanoa, että en syö määrättyjä lääkkeitä. Eli huijasin systeemiä. Aika pian siitä hoitoni psykpolilla lopetettiin, koska olen "lääkevastainen". Syön kyllä muita lääkkeitä fyysisiin vaivoihin ja niiden tarpeellisuuden näen, mutta en todellakaan halua sekoittaa päätäni jollain psyklääkkeillä. Terapia onneksi jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ei sun pakko ole mitään lääkkeitä ottaa jos et ole pakkohoidossa, vaikka mitä lääkkeitä sulle määräisivät.

Ei, mutta käytännössä potilaan vaihtoehdot on joko hakea lääkkeet ja väittää niitä syövänsä tai syödä ne, jos psykoterapia sillä perusteella voidaan kieltää. Sitä hain, että onko muka laillista jättää psykoterapia myöntämättä, jos potilaalla ei lääkitystä. Ap

Se on ihan mitä peliä siellä haluat pelata niiden kanssa. Systeemi pitää huolen siitä, että osa saa palveluja ja osaa pyöritellään pillereissä urakalla ja Kelasta tulee kuntoutuspyyntöihin hylsyt.

Jännä homma että mä olen menossa jo toiselle Kelan korvaamalle terapiajaksolle. Näiden välissä on 15 vuotta ja lääkkeitä olen syönyt vaihtelevasti, tarpeen mukaan. Nyt kysyttiin haluanko kokeilla ihan erilaisia lääkkeitä, ja lääkäri soittaa muutaman viikon välein ja keskustellaan voinnista ja lääkkeen vaikutuksista. Ehkäpä ero on se, että en pelaa mitään pelejä vaan keskityn toipumaan.

Hankaliin tunteisiin joita omituisten otusten kerho ihmisissä aiheuttaa on paljon hyviä vaihtoehtoja.

Mikään laki ei velvoita tarjoamaan kenellekään psykoterapiaa joten ihan laillista se on. Se onko se aina paras hoitolinja onkin sitten jo toinen kysymys.

Kantsii ottaa kattavat vakuutukset jos on keskustelua vailla. Palsta ajaa saman asian. Operaattorimaksun hinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Mikään laki ei velvoita tarjoamaan kenellekään psykoterapiaa joten ihan laillista se on. Se onko se aina paras hoitolinja onkin sitten jo toinen kysymys.

Tää on kyllä ihan käsittämätöntä!

Pitäisi ihan ehdottomasti olla lakisääteisesti terapiaa tarjolla.

Terapiaa tarvitsevat lisäksi myös monet, jotka eivät voi kuntoutua työkuntoisiksi, ja heille (meille) ei olekaan sitten mitään mahdollisuutta terapiaan, ellei kykene itse maksamaan yksityistä psykoterapiaa kokonaan ilman Kelan tukea.

Olen ennen ollut käsityksessä, että julkisen terveydenhuollon puolelta olisi mahdollista saada terapiaa, mutta näin ei olekaan.

En oo niitä ihmisiä, jotka ois vaatimassa kaikkea itselleen vastikkeettomasti, ja kuvittelen kyllä ymmärtäväni resurssien rajallisuutta ja sitä, että kaikkea tarvittavaa vaan ei voida taata kaikille jne.

Silti olen ollut aika järkyttynyt siitä, että kun on joutunut vakavan rikoksen uhriksi ja traumatisoitunut siitä, niin tässä hyvinvointivaltiossa ei ole resursseja apuun. Olisin kuvitellut, että näin vakavassa asiassa olisi, mutta ei.