Lue keskustelun säännöt.
Kielikurssi ulkomailla, lapsi ei halua
04.06.2023 |
Teini-ikäisenä haaveilin kielikurssista Lontoossa tai Bournemouthissa, mutta en koskaan päässyt.
Nyt kun itselläni on kaksi tyttöä, haluaisin tarjota sen mahdollisuuden heille ensi kesänä.
Tytöistä nuorempi, pian 13-vuotias, katsoi minua suu auki ja kysyi, että miksi... No, että oppisit lisää englantia, saisit uusia kavereita ja näkisit vähän muutakin kuin tämän kotikylän. Mulla on kavereita, osaan jo englantia enkä halua kesällä käydä koulua vastasi hän. En oikein osannut sanoa siihen mitään. En minä häntä kai pakottaakaan voi, vähän vaan ihmetyttää, itse olisin ollut lähdössä riemusta kiljuen. Mutta maailma muuttuu, se mikä oli 30 vuotta sitten hienoa ja kivaa, ei näytä olevan sitä enää. Mutta kun kysyn, niin oikein mikään muukaan ei näytä kiinnostavan. Mitä teidän lapsenne haluavat tehdä kesälomalla, minne matkustaa?
Kommentit (83)
Itse haaveilin lapsena kesäleireistä. En koskaan päässyt millekään leirille kun äitini oli kotiäiti. Muista miten luin leirikatalogeja ja toivoin, että joku vuosi pääsisin edes päiväleirille.
No nyt olen kolme vuotta ehdotellut omalle koululaiselleni kaikkia houkuttelevalta kuulostavia leirejä, mutta mikään ei kiinnosta. Jää mieluiten kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kallis reissu on vaan. Mulla on jäänyt ikuisesti mieleen, kun perhe piti koiriaan lyhyessä hihnassa eteisessä ja kaksi kertaa vaan päivässä käytettiin ulkona. Sen sijaan kissat saivat juota vapaana talossa. Ne koirat olivat hihnassa kiinni sisällä, joka oli kyllä ihan järkyttävää.
Menkää yhdessä perheellä, vai etkö itse uskalla? Omalle pelokkaalle äidilleni oli suuri pettymys, etten halunnut vaihto-oppilaaksi, se olisi ollut hänelle itselleen niin tärkeää. Oikein suuttui ja riehui. Välit ovat olleet poikki vuosia, kun kyllästyin siihen miten hän yritti kaikessa elää minun kauttani, kun itse oli arka nyhverö.
Olin 80-luvulla Englannissa kielikurssilla. Joka ilta discossa, kotiin isäntäperheen luo pikkutunneilla. Alkoholia myytiin siellä alaikäisille, tupakkaa poltettiin ketjussa. Englantia en juurikaan oppinut. Omaa tytärtä en päästäisi missään tapauksessa. Maailma on muuttunut vaarallisemmaksi. Olisin huolesta soikeana.
Englannin oppimiseen on nykyään valtavasti enemmän vaihtoehtoja kuin 1990-luvun kielikurssit. Perusteini marinoituu englannilla somessa ja tietokonepeleissä, moni pelaakin onlinena ihmisten kanssa, jotka voivat olla toisella puolella maailmaa. Yhteinen kommunkointikieli on yleensä näissä englanti.
Myös esim. Spotifyssa valtaosaa kappaleista voi laulaa mukana kun sanat on liitetty striimiin mukaan. Samalla oppii oikean ääntämyksen ja kirjoitusasun. Oma 9-vuotias juuri lauloi Alan Walkerin Fadedia Spotifystä. Kysyi muutamaa sanaa suomennettuna, sitten muisti Google kääntäjän ja veti sanoituksen suomeksi sen kautta. 13-vuotias pelaa Simsiä englanniksi, sanavarasto karttunut valtavasti lyhyessä ajassa.
Kyllä tuollaiset Brightonin kielikurssit alkaa olla menneen talven lumia. Vähän kuin puhelinkopit ja puhelinkortit. Niillekin oli suuri tarve ja kysyntä ysärillä, mutta ei enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnustan. Luin teininä salaa kaverin päiväkirjasta, millaista oli kielikurssilla. Päiväkirjassa oli paljon mehevämpiä juttuja mitä mulle kertoi: poikia, juomista, kotiintuloaikojen rikkomista ja tupakkaa. Kielen oppimisesta ei kertonut sanaakaan.
Rikokseni on onneksi vanhentunut.
En minäkään päästäisi kielikurssille, kun olihan se melko railakasta menoa silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli englantilaisperheessä ruokana aina vaan papuja, kalapuikkoja ja ranuja. Kouluun sain evääksi aneemisen kolmioleivän ja KitKat-patukan. Aamupalaksi pala paahtoleipää. Muutoin sain itse maksaa syömiseni. Perhe ei ollut kiinnostunut viettämään aikaa kanssani, paitsi pikkulapset, joita "sain" viihdyttää.
Olivat ilmeisesti ottaneet kielikurssilaisen vaan rahan takia.
Lisäksi oli kylmä nukkua, vaikka oli kesä.
Kielikurssin taso oli paljon kehnompi kuin oma kielitaitoni.
Tämä kasarin lopulla siis.
Menimme sinne bussilla ja menomatkalla pysähdyttiin Pariisissa. Jengi huiteli viikonlopun pitkin Pariisia omin päin, yöllä. Kännyköitä ei tietenkään ollut. Jos joku olisi kadonnut, kukaan ei olisi tiennyt, mistä lähteä etsimään. Sellaista huolenpitoa leirin ohjaajilta.
Lähes kaikki kielikurssilaiset olivat tietenkin alaikäisiä.
Mä aloin polttaman tupakkaa kielikurssilla 16-vuotiaana. Mutta kyllähän siinäkin kieltä käytetään jollain tapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella hyödyllistä. Tiedän useita nuoria, jotka tuon ikäisinä kielikursseilla juurikin Briteissä usea heistä onkin siirtynyt yliopisto-opintoihinkin Englantiin myöhemmässä vaiheessa. Kannatan ehfottomasti , mutta pitäähän nuoren itse haluta.
Noi kielikurssithan kuulostaa tosi turvattomilta ja vastuuttomilta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kielikurssini on 90-luvulla. Juomista ja juhlimista. Yksi tyttö raiskattiin retken ainana.
Tärkeä tieto vanhemmille. Lapset eivät ole vanhempiensa kopioita. Enkä kyllä laittaisi noin pientä yksinään kielikurssille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään nuo majoitukset on kai kampuksilla, mutta ennen oli perheissä.
13v. ehtii matkustella loppuelämänsä. Haluat siis lähinnä lomaa ITSELLESI, jos lapsi/lapset on saatava reissuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähettäisit 13-vuotiaan kielikurssille oppimaan kaikenlaista?
Tämä tuli ensimmäisenä mieleen minullekin. Jos tyttö täyttää nyt 13, niin hän olisi ensi kesänä vasta 14-vuotias. Joskus 30 vuotta sitten olisi ollut melko turvallista lähettää hänet kielikurssille ulkomaille, mutta nyt eletään toisenlaisessa maailmassa. Oliko siis tarkoitus mennä Britanniaan? Sieltä on jatkuvasti todella hirveitä uutisia sikäläisissä nettilehdissä. Kannattaa olla varovainen.
Monet käy ulkomaan kielikurssilla vasta 16 tai 17 vuotiaana. Majoitus perheessä, niin joku aikuinen katsoo vähän peräänkin.
Vierailija kirjoitti:
Todella hyödyllistä. Tiedän useita nuoria, jotka tuon ikäisinä kielikursseilla juurikin Briteissä usea heistä onkin siirtynyt yliopisto-opintoihinkin Englantiin myöhemmässä vaiheessa. Kannatan ehfottomasti , mutta pitäähän nuoren itse haluta.
Kuinkahan suuri prosentti suomalaisista menee Britteihin opiskelemaan? 99% ei ainakaan mene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähettäisit 13-vuotiaan kielikurssille oppimaan kaikenlaista?
Tämä tuli ensimmäisenä mieleen minullekin. Jos tyttö täyttää nyt 13, niin hän olisi ensi kesänä vasta 14-vuotias. Joskus 30 vuotta sitten olisi ollut melko turvallista lähettää hänet kielikurssille ulkomaille, mutta nyt eletään toisenlaisessa maailmassa. Oliko siis tarkoitus mennä Britanniaan? Sieltä on jatkuvasti todella hirveitä uutisia sikäläisissä nettilehdissä. Kannattaa olla varovainen.
Monet käy ulkomaan kielikurssilla vasta 16 tai 17 vuotiaana. Majoitus perheessä, niin joku aikuinen katsoo vähän peräänkin.
Ei siellä mitään perään katsottu. Itse kävin kielikurssilla Hastingissä.
Tämä päti meillä: niin kauan kuin sinun jalkasi ovat minun ruokapöytäni alla teet nk minä sanon !
Molemmista tuli ahkeria ja kunnollisia !
Ps. Olin vielä totaali yksinhuoltaja !
Mulla ei ole lapsia, mutta jos olisi, en varmaan uskaltaisi päästää heitä Englantiin yksin. Silloin kun itse olin kielikurssilla vuonna 2002, siellä oli jo turvallisuusongelmia. Nykyään pääsee matkustelemaan muutenkin. Eikä niillä kursseilla kauheasti englantia opi, vaan kaikenlaista muuta. Ajat ovat muuttuneet.
13v. on aika nuori ja asuminen ihan vieraassa perheessä ei ollut kivaa edes silloin kun olin 18 ja kielikurssilla. Miksi ette reissaa perheenä?