Lue keskustelun säännöt.
Kielikurssi ulkomailla, lapsi ei halua
04.06.2023 |
Teini-ikäisenä haaveilin kielikurssista Lontoossa tai Bournemouthissa, mutta en koskaan päässyt.
Nyt kun itselläni on kaksi tyttöä, haluaisin tarjota sen mahdollisuuden heille ensi kesänä.
Tytöistä nuorempi, pian 13-vuotias, katsoi minua suu auki ja kysyi, että miksi... No, että oppisit lisää englantia, saisit uusia kavereita ja näkisit vähän muutakin kuin tämän kotikylän. Mulla on kavereita, osaan jo englantia enkä halua kesällä käydä koulua vastasi hän. En oikein osannut sanoa siihen mitään. En minä häntä kai pakottaakaan voi, vähän vaan ihmetyttää, itse olisin ollut lähdössä riemusta kiljuen. Mutta maailma muuttuu, se mikä oli 30 vuotta sitten hienoa ja kivaa, ei näytä olevan sitä enää. Mutta kun kysyn, niin oikein mikään muukaan ei näytä kiinnostavan. Mitä teidän lapsenne haluavat tehdä kesälomalla, minne matkustaa?
Kommentit (83)
Minä päästäisin lapsen kielikurssille, jos haluaisi, mutta englannin oppimiseen ei sitä kyllä enää tarvitsisi. Lapsi kohta 12 v. enkä usko, että ainakaan lähivuosina olisi valmis lähtemään itsekseen ulkomaille.
Kesäisin käy ratsastusleirillä, ja tänä kesänä ohjelmassa on myös koodausleiri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
Varmaan myöhäistä vastata, mutta tässä oma kokemukseni.
Olin Briteissä kielikursseilla 13 ja 16 -vuotiaana. Erityisesti tuo 13 vuotiaana ollut kurssi rakensi itseluottamusta vieraan kielen käytössä. Kielioppia ei juuri ehdi oppia, mutta puhutun kielen käyttämistä ja varmuutta, että saan itseni ymmärretyksi, valtavasti.
Minkäänlaista vaaraa en kokenut. Ensimmäisen viikon ohjelma oli intensiivinen, toki väsytti ja pari koti-ikävä kyyneltä tuli. Ensimmäinen ulkomaan matkani ilman vanhempia. Se ei kuitenkaan pilannut reissua ja antoi hyvän itsevarmuus boostin elämään. Välillä on ikävää, silti nukuttua jaksaa taas.
Nautin molemmista reissuista. Ja opin paljon. Ennen kaikkea kysymys on lapsen tai nuoren halusta lähteä. Ja kielitaidosta. Erinomainen ei tarvitse olla, mutta perustaidot olisi hyvä. Sitten voi käyttää kieltä ja oppia.
Kiva jos teidän kaikkien lapset osaavat englantia koska "nykyään on oletus, että kaikki osaavat". Minun lapseni eivät kuitenkaan osaa, vaikka itse luulevatkin niin, tämä nuorin erityisesti.
Joku kertoi kuinka lapset ovat pelatessaan ja musiikkia kuunnellen oppineet englantia. Väkisinkin tulee mieleen, ettei osaamisen taso silloin voi olla kovin kummoinen. Myös kasvokkain tapahtuva sosiaalinen kanssakäyminen jää vajaaksi.
Olen yllättynyt kommenteista, joita olen täältä lukenut. Vain muutama täällä on ollut sitä mieltä, että 13- tai 14- vuotiaan voi lähettää ulkomaille, valvotulle matkalle jossa on ohjattua toimintaa ja palkattua henkilökuntaa pitämässä heistä huolta.
Kuitenkin tuon ikäiset kulkevat kadulla ryöstämässä ja pahoinpitelemässä ihmisiä ja myymässä huumeita. Onko oma lapsesi yksi heistä, vai miksi aloitukseni näyttää kirpaisevan näin monia teistä?
En uskaltaisi lähettää lapsiani kielikurssille, tai edes ehdottaisi sitä, jos en uskoisi heidän pärjäävän. En myöskään ole pakottamassa ketään.
Monelta jäi huomaamatta kysymys viestini lopussa: mitä teidän lapsenne haluavat tehdä kesällä, minne matkustaa?
En koe olevani huono äiti, tai eläväni lasteni kautta. Edelleen, kaikesta "kannustuksestanne" huolimatta, toivon että lapset vielä joskus lähtevät reissuun itsekseen, ja aion sitä heille säännöllisesti ehdottaa niin kauan kun he asuvat kotona. Tiedän, että kieliä voi opetella läpi elämän, mutta ajattelen, että nuorena siitä saatava hyöty on suurempi ja kestää koko elämän.
Kiitos niille muutamalle, jotka vastasivat kysymykseeni asiallisesti. Täällä tuntuu usein lähtevän asiat sivuraiteille. Hyvää kesää itse kullekin!
/Ap