Olenkohan henkisesti herännyt vai mistäköhän tämä rento asenne ja elämänilo kumpuaa? - entinen masentunut

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut jotain samankaltaista pitkän masennusjakson jälkeen. Meinasin tehdä itselleni jotain peruuttamatonta ja nyt kun ajattelen sitä niin olen hyvin onnellinen etten tehnytkään sitä!

Osaan nauttia elämästä eri tavalla koska tiedän että elämä on lyhyt ja se voi loppua koska vaan. Vielä en ole päässyt niin zen-tilaan ettei muiden mielipiteillä olisi mitään merkitystä. Ehkä eniten surettaa ja harmittaa kun ihmiset ovat ilkeitä toisilleen. Itse yritän olla aina kiltti ja ymmärtäväinen toisia ihmisiä kohtaan mutta se nähdään heikkouksena ja saan osakseni naljailua ja selän takana puhumista. Koitan kuitenkin parhaani etten kyynisty ja yritän nähdä hyvän ihmisissä.

Tunteesi ovat aivan normaaleja ja kertovat paljon omista arvoistasi. Muista rakastaa itseäsi.

Valitettavasti itsekin olen joskus kuvitellut olevani "liian herkkä" tähän maailmaan, liian kiltti tai jollain tavalla viallinen. Nyt ymmärrän, että oikeasti olen vain tällainen ja hyväksyn itseni näin, olen todella onnellinen, että haluan muille hyvää.

Olen kokenut myös samaa naljailua.

Pahantahtoisuus sen sijaan kertoo ihmisten tiedostomattomuudesta. He eivät tiedä mitä tekevät.

Pilkalla, väheksymisellä tai haukkumisella ei pitäisi olla mitään painoarvoa, se on valheellisesta ja luonnotonta.

Miettikää pieniä lapsia, miten uteliaita ja vastaanottavaisia he ovat. Eivät he halua pahaa vaan hyvää. Valitettavasti kuitenkin tässä elämässä ihmiset myöhemmin kasaavat uskomuksia ja elävät niiden mukaan, toisia inhoten, kadehtien ja nousevat toisten varpaille, näyttääkseen itse pidemmiltä.

Eivät he ole onnellisia, he myös tekevät muita onnettomiksi.

Kannattaa siis hakeutua ihmisten seuraan, joissa saat olla oma itsesi ja tulet hyväksytyksi. Tai ainakaan ei kannata jäädä lyttääjien seuraan, mielummin yksin.

Kun opit arvostamaan itseäsi ja rakastamaan, sinuun myös suhtaudutaan eri tavoin. Et enää välitä mitä muut ajattelevat kun tiedät tekeväsi kaiken sydämestäsi ja hyväksyt itsesi. Silloin kaikki muuttuu.

Toivon sinulle paljon hyvää, olet mahtava. Älä muutu toisten tähden, muuta elämääsi itsesi tähden. Löydä kaikki se mikä ravitsee sieluasi

-ap

Vierailija kirjoitti:

Ap:n ajatukset ovat suoraan New Age -uskonnosta (tosin suuntauksen kannattajat väittävät, etteivät kuulu mihinkään uskontoon). Olen läheltä seurannut tähän suuntaukseen tutustuvaa ja siihen liittynyttä henkilöä, ja sen myötä lukenutkin aiheesta aika paljon. Hyvin itsekeskeinen ja rajaton lahko on kyseessä, ja ihmiset siinä enemmän ja vähemmän irrallaan todellisuudesta, kuten myös hyvin rikkinäisiä. Järkevä keskustelu ei onnistu, koska kaikki selitetään tunteella. Tässä sekasortoisessa maailmassa ihmiset etsivät helpotusta mistä vain, ja tuo suuntaus tarjoaa helppoja ja nopeita ratkaisuja sekä vapauden tehdä ihan mikä vain hyvältä tuntuu, muista välittämättä. Toki alkuun kaikki voi näyttåytyä hyvänä, mutta todellisuus on kaikkea muuta.

Jännä, kun masentunut ystäväni, täysi ateisti ja tiedeihminen ja huuhaa-tiedot vastustaja, päätyi samaan heräämiseen lukematta ainuttakaan selfhelppiä.

Mullekin kävi vähän samansuuntaisesti.

Olin todella masentunut ja katkeroitunut. Osa tuosta olikin reaktiivista, sillä elämme niin egokeskeisessä suorituksia, titteleitä ja ulkonäköä arvostavassa maailmanajassa, että edes ne ihan hyvin vetäneet eivät ole tyytyväisiä mihinkään.

Kun kävin tarpeeksi synkissä vesissä, tajusin vihdoin, että tuo jatkuva eteenpäin pyrkivä ja tulevaisuudessa elävä mentaliteetti tekee meidät onnettomiksi. Voimme kuitenkin nauttia elämästä vain tässä nykyhetkessä.

Harva on kykeneväinen olla tyytyväinen siihen mitä heillä jo on. Vaikka voittaisit Nobelin Palkinnon ja jäisit historiaan, ei se ihmiskunnan historiakaan kestä kuin järjettömän pienen hetken kosmisessa skaalassa.

Nykyinen kulissinpitokulttuuri on ihan hanurista. Miten voisimme kehittyä lajina, kun kaikki inhimillinen koetetaan tukahduttaa? Voi lähteä miettimään, mitkä ovat itselle ne todelliset tärkeimmät arvot.

Mikä on totuutesi? Elä sen mukaan, äläkä välitä paskaakaan feikkauspsykoosista.

Jos usein menet kotiin prokrastinoimaan moneksi tunniksi ruudun ääreen, menekin lähiluontoon eväiden kanssa. Luonnossa ainakin itseäni helpottaa tämä netin luoma ahdistava illuusio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n ajatukset ovat suoraan New Age -uskonnosta (tosin suuntauksen kannattajat väittävät, etteivät kuulu mihinkään uskontoon). Olen läheltä seurannut tähän suuntaukseen tutustuvaa ja siihen liittynyttä henkilöä, ja sen myötä lukenutkin aiheesta aika paljon. Hyvin itsekeskeinen ja rajaton lahko on kyseessä, ja ihmiset siinä enemmän ja vähemmän irrallaan todellisuudesta, kuten myös hyvin rikkinäisiä. Järkevä keskustelu ei onnistu, koska kaikki selitetään tunteella. Tässä sekasortoisessa maailmassa ihmiset etsivät helpotusta mistä vain, ja tuo suuntaus tarjoaa helppoja ja nopeita ratkaisuja sekä vapauden tehdä ihan mikä vain hyvältä tuntuu, muista välittämättä. Toki alkuun kaikki voi näyttåytyä hyvänä, mutta todellisuus on kaikkea muuta.

Kaikella kunnioituksella pieni oikaisu:

New age ei ole uskonto. Se ei ole kirkko, eikä se ole lahko. Siihen ei "liitytä" missään. Sillä ei ole johtajaa, piispaa, pappia, imaamia tai mitään vastaavaa. Ei ole olemassa New age organisaatiota.

Termi kuvaa uuden ajan hengellistä etsintää, sitä voinee kutsua myös uushenkisyydeksi. New age = uusi aika. Middle ages = keskiaika. Liittyivätkö keskiajalla eläneet ihmiset keskiaikaan? Ei, he vain elivät sitä aikaa. Vanhalla ajalla eläneetkään eivät liittyneet mihinkään Old age -järjestöön.

Toisekseen, uuden ajan hengellisten etsijöistä puhuttaessa ehkä viimeisin asia mikä heistä tulisi mieleen, on itsekkyys, itsekeskeisyys tai muista välittämättä oleminen. Itse asiassa täysin päin vastoin.

Tämä siis nyt vähän off topic - ei hukata metsää puilta eli ap:n aloittamaa erinomaista keskustelua.

Olen selvillä siitä, että New Ageen ei varsinaisesti liitytä tai ettei se ole nimeltään lahko (tosin ei tule äkkiseltään mieleen mitään muita itseään lahkoksi nimittävää ryhmittymää). Ja kuten sanoin, olen tietoinen, että New Age -ihmiset eivät tunne olevansa uskonnossa. Kuitenkin, heillä on selkeästi tunnistettavat "opinkappaleet", joihin kuuluu mm. nämä ajatukset:

- ei ole väliä mihin uskontoon kuulut, kaikki ovat pohjimmiltaan samaa

- ei ole oikeaa tai väärää

- halutaan korkeammalle värähtelytasolle

- pyritään ykseyteen universumin (jokainen newageläinen saa sitä kutsua miksi haluaa) kanssa

- energia-asiat

- usko kuolemattomaan sieluun

- intuition kuunteleminen

- uuden ajan odottaminen

Vaikka ajatuksena on, että kaikki saavat ajatella kuten parhaaksi näkevät, kaikki tuntemani New Agen kannattajat uskovat silti yllä oleviin asioihin, kuten uskonnoissakin tehdään omiinsa.

Itse täältä lisäilisin vielä nämä:

- kirsikka-poimiskellaan ihan kaikista mahdollisista uskonnoista vähän kaikenlaisia pieniä kivoja juttuja omaan uskontoon ja elämäntapaan. Ihan vaan fiilispohjalta ja mikä näyttää kivalta. Ihan miettimättä, että loukkaako se joitakin, voidaanko sitä pitää peräti kulttuurin omimisena, vaiko lievimmilläänkin vain huvittavana moukkamaisuutena. Kyseessä voi olla hyvinkin vanhoja ja pyhiä perinteitä, joiden säilyttäjiä on aikoinaan vainottu ja murhattu kulttuurinsa takia. Nyt niistä tehdään myytävää söpöä sisustus-krääsää, merkityksettömiä hokemia ja yhteydestään irrallisia tyhjiä kuvia. Ovat kunnioittavinaan esimerkiksi Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoja, mutta nyppivät heiltä vaikka mitä irrallisia palasia heidän kulttuureistaan omiin tarkoituksiinsa.

- kaikella on tarkoitus. Syopään sairastunut paranee kunhan hän vain syö ituja ja meditoi. Lääketieteeseen ei pidä turvautua. Jos hän on henkisesti päässyt tarpeeksi korkealle värähtelytaajuudelle, hän kyllä muistaa ja ymmärtää syöpään sairastumisen kuuluneen hänen sielun suunnitelmaansa, ja on sielussaan iloinen ja kiitollinen voidessaan näin kärsimyksensä kautta sovittaa karmaansa. Jos syöpään sairastunut ei tätä ymmärrä, se on voivoi. Ihan on oma valinta kärsiikö sairaudestaan vaiko ei. Sitä paitsi sairastunut on aina tehnyt jotakin pahaa ennen sairastumistaan. Jos ei nyt ryypännyt tai tupakoinut, on ainakin joskus syönyt lihaa, ajanut autolla, katsonut väkivaltaisia TVsarjoja, tai vähintään syönyt joskus B12-vitamiinia. Kansanmurhiin pätee täysin samat selitykset kuin tuohon syöpäsairaaseenkin. Näitä totuuksia harvoin lauotaan kovaan ääneen kaikkien kuulleen, mutta hymistellään keskenään pienissä piireissä. Miten kaikkien noiden kärsivien olisi kuulunut olla vai kiitollisia ja helpottuneita, ja että kuollessaan ovat monet ymmärtäneet ollakin, sielun vapautuessa ruumiista.

- Omat lapset saatetaan pakottaa jo vauvasta alkaen huonosti suunnitelluihin ja toteutettuihin vegaani-ruokavalioihin. Lapset ovat hengenvaarassa. Lapset eivät saa rokotuksia eivätkä muutenkaan lääketieteellistä apua vaivoihinsa, vain homeopatiaa, henkiparannusta tms. Lapsi saatetaan kasvattaa indigo-lapsena, mikä on yksi sairaista jutuista monien muiden ohessa. Perheen kissoista ja koirista saatetaan myös pakottaa vegaaneja, ja eläinlääkäriin ei välttämättä mennä vaikka mikä olisi.

- Ollaan olevinaan niin avarakatseisia ja rakastavia, vaikka pohjalla on vain omahyväinen näkemys siitä, että tässä sitä ollaan niin henkisiä ja kehittyneitä sieluja, että näitä idioottimaisia elukoita ympärillämme kohtelemme kärsivällisesti ja hyväntahtoisesti, koska eiväthän nuo raukat voi vielä tietää sitä kaikkea minkä me jo tiedämme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n ajatukset ovat suoraan New Age -uskonnosta (tosin suuntauksen kannattajat väittävät, etteivät kuulu mihinkään uskontoon). Olen läheltä seurannut tähän suuntaukseen tutustuvaa ja siihen liittynyttä henkilöä, ja sen myötä lukenutkin aiheesta aika paljon. Hyvin itsekeskeinen ja rajaton lahko on kyseessä, ja ihmiset siinä enemmän ja vähemmän irrallaan todellisuudesta, kuten myös hyvin rikkinäisiä. Järkevä keskustelu ei onnistu, koska kaikki selitetään tunteella. Tässä sekasortoisessa maailmassa ihmiset etsivät helpotusta mistä vain, ja tuo suuntaus tarjoaa helppoja ja nopeita ratkaisuja sekä vapauden tehdä ihan mikä vain hyvältä tuntuu, muista välittämättä. Toki alkuun kaikki voi näyttåytyä hyvänä, mutta todellisuus on kaikkea muuta.

Kaikella kunnioituksella pieni oikaisu:

New age ei ole uskonto. Se ei ole kirkko, eikä se ole lahko. Siihen ei "liitytä" missään. Sillä ei ole johtajaa, piispaa, pappia, imaamia tai mitään vastaavaa. Ei ole olemassa New age organisaatiota.

Termi kuvaa uuden ajan hengellistä etsintää, sitä voinee kutsua myös uushenkisyydeksi. New age = uusi aika. Middle ages = keskiaika. Liittyivätkö keskiajalla eläneet ihmiset keskiaikaan? Ei, he vain elivät sitä aikaa. Vanhalla ajalla eläneetkään eivät liittyneet mihinkään Old age -järjestöön.

Toisekseen, uuden ajan hengellisten etsijöistä puhuttaessa ehkä viimeisin asia mikä heistä tulisi mieleen, on itsekkyys, itsekeskeisyys tai muista välittämättä oleminen. Itse asiassa täysin päin vastoin.

Tämä siis nyt vähän off topic - ei hukata metsää puilta eli ap:n aloittamaa erinomaista keskustelua.

Olen selvillä siitä, että New Ageen ei varsinaisesti liitytä tai ettei se ole nimeltään lahko (tosin ei tule äkkiseltään mieleen mitään muita itseään lahkoksi nimittävää ryhmittymää). Ja kuten sanoin, olen tietoinen, että New Age -ihmiset eivät tunne olevansa uskonnossa. Kuitenkin, heillä on selkeästi tunnistettavat "opinkappaleet", joihin kuuluu mm. nämä ajatukset:

- ei ole väliä mihin uskontoon kuulut, kaikki ovat pohjimmiltaan samaa

- ei ole oikeaa tai väärää

- halutaan korkeammalle värähtelytasolle

- pyritään ykseyteen universumin (jokainen newageläinen saa sitä kutsua miksi haluaa) kanssa

- energia-asiat

- usko kuolemattomaan sieluun

- intuition kuunteleminen

- uuden ajan odottaminen

Vaikka ajatuksena on, että kaikki saavat ajatella kuten parhaaksi näkevät, kaikki tuntemani New Agen kannattajat uskovat silti yllä oleviin asioihin, kuten uskonnoissakin tehdään omiinsa.

Itse täältä lisäilisin vielä nämä:

- kirsikka-poimiskellaan ihan kaikista mahdollisista uskonnoista vähän kaikenlaisia pieniä kivoja juttuja omaan uskontoon ja elämäntapaan. Ihan vaan fiilispohjalta ja mikä näyttää kivalta. Ihan miettimättä, että loukkaako se joitakin, voidaanko sitä pitää peräti kulttuurin omimisena, vaiko lievimmilläänkin vain huvittavana moukkamaisuutena. Kyseessä voi olla hyvinkin vanhoja ja pyhiä perinteitä, joiden säilyttäjiä on aikoinaan vainottu ja murhattu kulttuurinsa takia. Nyt niistä tehdään myytävää söpöä sisustus-krääsää, merkityksettömiä hokemia ja yhteydestään irrallisia tyhjiä kuvia. Ovat kunnioittavinaan esimerkiksi Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoja, mutta nyppivät heiltä vaikka mitä irrallisia palasia heidän kulttuureistaan omiin tarkoituksiinsa.

- kaikella on tarkoitus. Syopään sairastunut paranee kunhan hän vain syö ituja ja meditoi. Lääketieteeseen ei pidä turvautua. Jos hän on henkisesti päässyt tarpeeksi korkealle värähtelytaajuudelle, hän kyllä muistaa ja ymmärtää syöpään sairastumisen kuuluneen hänen sielun suunnitelmaansa, ja on sielussaan iloinen ja kiitollinen voidessaan näin kärsimyksensä kautta sovittaa karmaansa. Jos syöpään sairastunut ei tätä ymmärrä, se on voivoi. Ihan on oma valinta kärsiikö sairaudestaan vaiko ei. Sitä paitsi sairastunut on aina tehnyt jotakin pahaa ennen sairastumistaan. Jos ei nyt ryypännyt tai tupakoinut, on ainakin joskus syönyt lihaa, ajanut autolla, katsonut väkivaltaisia TVsarjoja, tai vähintään syönyt joskus B12-vitamiinia. Kansanmurhiin pätee täysin samat selitykset kuin tuohon syöpäsairaaseenkin. Näitä totuuksia harvoin lauotaan kovaan ääneen kaikkien kuulleen, mutta hymistellään keskenään pienissä piireissä. Miten kaikkien noiden kärsivien olisi kuulunut olla vai kiitollisia ja helpottuneita, ja että kuollessaan ovat monet ymmärtäneet ollakin, sielun vapautuessa ruumiista.

- Omat lapset saatetaan pakottaa jo vauvasta alkaen huonosti suunnitelluihin ja toteutettuihin vegaani-ruokavalioihin. Lapset ovat hengenvaarassa. Lapset eivät saa rokotuksia eivätkä muutenkaan lääketieteellistä apua vaivoihinsa, vain homeopatiaa, henkiparannusta tms. Lapsi saatetaan kasvattaa indigo-lapsena, mikä on yksi sairaista jutuista monien muiden ohessa. Perheen kissoista ja koirista saatetaan myös pakottaa vegaaneja, ja eläinlääkäriin ei välttämättä mennä vaikka mikä olisi.

- Ollaan olevinaan niin avarakatseisia ja rakastavia, vaikka pohjalla on vain omahyväinen näkemys siitä, että tässä sitä ollaan niin henkisiä ja kehittyneitä sieluja, että näitä idioottimaisia elukoita ympärillämme kohtelemme kärsivällisesti ja hyväntahtoisesti, koska eiväthän nuo raukat voi vielä tietää sitä kaikkea minkä me jo tiedämme.

Nyt sinä puhut hörhöistä. Olen itse tähän ketjuun kirjoittanut, enkä usko tippaakaan mainitsemiisi asioihin. En edes halua koskea niihin, enkä halua sekaantua mihinkään tuollaiseen.

No noita hörhöjä siellä Hengen ja Tiedon Messuilla on, ja kirjoja noista aiheista siellä myydään, ja noita kamoja siellä myydään.

Vierailija kirjoitti:

No noita hörhöjä siellä Hengen ja Tiedon Messuilla on, ja kirjoja noista aiheista siellä myydään, ja noita kamoja siellä myydään.

En osaa kommentoida, kun en ole noilla messuilla koskaan käynyt.

Ap sulla on kaksisuuntainen ja nyt menossa hypomaaninen jakso.

Taikasi-enillå tämä homma kuntoon muutamassa tunnissa.

Kuullostaa helpolta olotilalta, mutta miten teet(te) päätöksiä, jos millään ei ole väliä? Minusta on vaikea tietää, mitä tehdä elämälläni ja mihin suuntaan pyrkiä. Esim. miten olla ystävällinen ihmisille, mutta ei kynnysmatto, kannattaako ollä nykyisessä tai ylipäänsä missään parisuhteessa, muuttaisinko kaupunkiin/maahan X, kannattaako vaihtaa työpaikkaa, entä tehdä lapsia, jne. jne? Tunteethan tavallaan kertoo, mikä on hyvää ja mikä huonoa ja järkeily on siinä tukena, mutta jos tunteisiin suhtautuu neutraalisti, niin mihin päätökset pohjautuvat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No noita hörhöjä siellä Hengen ja Tiedon Messuilla on, ja kirjoja noista aiheista siellä myydään, ja noita kamoja siellä myydään.

En osaa kommentoida, kun en ole noilla messuilla koskaan käynyt.

Minä olen, ja lukenut kasapäin noita kirjoja, ollut syvällä tuossa sonnassa, kohdannut tyyppejä jotka ovat puhuneet noilla messuilla. Häpeän niin sitä menneisyyttäni. Nykyään olen täysin uskonnoton.

Vierailija kirjoitti:

Taikasi-enillå tämä homma kuntoon muutamassa tunnissa.

Uskon todella enemmän Taikasieniin kuin mihinkään uskontoihin. Vaikka Taikasieniä olen kokeillut tähän mennessä vain pari kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin toivon, että tämän ketjun oivallusten tasolla ei asetuta kauheasti muiden, kärsivien ihmisten yläpuolelle. Masennuksenkaan syitä ei täysin ymmärretä, eivätkä ne ole aina vain itsestä kiinni. Syyt voivat olla myös fyysisiä, kuten geneettisiä tai muuten biologisia.

Totta. Mutta ainakin omalla kohdalla ruokavalio on äärimmäisen tärkeässä osassa mielialojen pitkässä vuoristoradassa. Aiemmin huomasi kohemtumista kun jaksoi jurnuttaa kevyellä ja terveellisellä ruokavaliolla, mutta romahdus oli nopea kun alkoi mättämään sisään epäterveellistä sontaa. Toki tuohon on monesti liittynyt myös tissuttelua. Oikealla ruokavaliolla tai jopa paastoamalla energiatasot kuitenkin nousevat ja muukin toimeliaisuus kohenee. Jotkut tietäjät väittävät että tietyt ravinteiden puutostilat johtavat masennukseen. Ja tunnetusti teollinen moska tuhoaa suolen mikrobiston, millä on yhteys myös mielialaan kaiken muun ohella.

Muut positiiviset oivalluksetkin syntyvät helpommin kun ei joudu ähisemään tuskissaan pulla mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taikasi-enillå tämä homma kuntoon muutamassa tunnissa.

Uskon todella enemmän Taikasieniin kuin mihinkään uskontoihin. Vaikka Taikasieniä olen kokeillut tähän mennessä vain pari kertaa.

Sienet antavat itselle viikkojen rauhaisan mielen, mutta vaikutus hiipuu pikkuhiljaa olemattomaksi. Varmaan ne joillakin toimivat lukkoja enemmän avaavina sitten. Itse kuitenkin rummutqn ruokavalion nineen, mikä helposti hämärtyy kun tarjolla on lähinnä ravinneköyhää ja suoranaisen epäterveellistä moskaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuullostaa helpolta olotilalta, mutta miten teet(te) päätöksiä, jos millään ei ole väliä? Minusta on vaikea tietää, mitä tehdä elämälläni ja mihin suuntaan pyrkiä. Esim. miten olla ystävällinen ihmisille, mutta ei kynnysmatto, kannattaako ollä nykyisessä tai ylipäänsä missään parisuhteessa, muuttaisinko kaupunkiin/maahan X, kannattaako vaihtaa työpaikkaa, entä tehdä lapsia, jne. jne? Tunteethan tavallaan kertoo, mikä on hyvää ja mikä huonoa ja järkeily on siinä tukena, mutta jos tunteisiin suhtautuu neutraalisti, niin mihin päätökset pohjautuvat?

Lyhyesti, että sisintään kuuntelemalla. Tunteet ovat tärkeitä, tietenkin mutta niihinkin voi suhtautua etäämmältä. Tarkastelemalla, mistä tämä tulee. Joskus voi antaa vain olla, tiedostaa, että nyt masentaa ja hyväksyä se. Eikä niin, että toteaa, nyt olen masentunut, alkaa hakemaan sille syitä, eläytyä siihen ja muistella huonoja tapahtuneita, syytellä elämää ja kohtaloaan. Oikein mennä ajatuksien harhaan, itselleen luomaansa tarinaansa, valheellisuuteen.

Vaan katsella sitä, antaa sen olla ja mennä, ilman, että siihen takertuu.

Tarkkailijana tietää kyllä mikä päätös on oikea, sen vain tietää. Se on vähän kuin suuntavaisto, kyllä sinäkin tiedät kulkea oikeaa reittiä kotiin vaikka välillä eksyisikin. Löydät keinon kyllä kuuntelemalla itseäsi ja järjelläsi. Ei tämä ole mikään ihme vaan enemmänkin luonnollinen tila, elät tässä ja nyt.

Itse ainakin koen niin. Tämä on mielenkiintoista.

-ap

Olin äsken äärimmäisen ahdistunut. Mulla alkaa huomenna uus työ ja jännittää ja ahdistaa. Jopa masentaa, että menin tällaisen päätöksen tekemään. Luin ap:n ekan viestin ja ahdistus katosi. Aloin nähdä tilanteen tavallaan ulkoapäin ja kuinka pieni asia se on tässä maailmassa. Tuntuu, että voin valita, mitä tunnen. En tiedä sekosinko nyt vai täh..

Itsekin jotenkin "tajusin" tän elämän, kun oli hengenlähtö lähellä. Olin jonkin aikaa ollut näin jälkeenpäin ajatellen uupunut ja kärsin vakavista uniongelmista. En nauttinut enää mistään, en ollut mielestäni riittävä missään asiassa yms. Suoritin arkea kuin zombi. Sitten jouduin onnettomuuteen pahasti univelkaisena, järkytyin syvästi (olin kyllä onnettomuuden ainut osapuoli).

Olin todella syvissä vesissä ja kun nousin sieltä pohjamudista kuin ihmeen kaupalla niin tajusin kuinka olla ja elää ja tuli hiton kevyt olo. En jaksa enää välittää mm. mitä muut ajattelee musta ja aloin luottaa itseeni, haaveisiini, tein alanvaihdon josta aikaisemmin vaan haaveilin monta vuotta.

Nro 98 jatkaa:

aikasemmin siis mietin tosi paljon mitä muut ajattelee musta, toisten elämä vaikutti paljon järkevämmältä ja mielekkäältä. Sain paljon arvostelua osakseni parilta läheiseltä, vaikka yritin parhaani. Nykyään takastan mun elämää ja pidän tiukemmin rajoistani kiinni enkä häpeä ajatuksiani, mielipiteitäni ja olen se mikä olen. Mun piti tosiaan käydä aivan pohjalla ennenkuin tajusin.

Samaistun. Itsekin olen ollut masentunut ja tuskainen, jonkinlainen masennus kesti aktiivisena noin ikävuodet 13-25, kunnes alkoi hiljalleen helpottaa, ja nyt kolmikymppisenä loppunut täysin.

Näen tuon myös kasvamisena, eli minulle nk. murrosikä vain oli pitkä ja vaikea kehitysvaihe, ja nyt olen nk. aikuistunut ja seestynyt, huomaamattani juuri tuollaiseksi paljon rennommaksi tullut.

Lapsena, teininä ja parikymppisenä koin valtavasti sellaista maailmantuskaa, ja vaikka edelleen ne asiat tiedostaa, niin niiden asioiden kanssa on jotenkin sinut ja osaa elää, ei ota enää niin syvälle itseensä asioita vaikka eläytyisikin muiden tuskaan. Ei jää niin jumiin, vaan on jotenkin omassa voimassaan.

Minulle on muutkin ihmiset sanoneet, että olen nykyään jotenkin "itseni päällä". 

Vierailija kirjoitti:

Kuullostaa helpolta olotilalta, mutta miten teet(te) päätöksiä, jos millään ei ole väliä? Minusta on vaikea tietää, mitä tehdä elämälläni ja mihin suuntaan pyrkiä. Esim. miten olla ystävällinen ihmisille, mutta ei kynnysmatto, kannattaako ollä nykyisessä tai ylipäänsä missään parisuhteessa, muuttaisinko kaupunkiin/maahan X, kannattaako vaihtaa työpaikkaa, entä tehdä lapsia, jne. jne? Tunteethan tavallaan kertoo, mikä on hyvää ja mikä huonoa ja järkeily on siinä tukena, mutta jos tunteisiin suhtautuu neutraalisti, niin mihin päätökset pohjautuvat?

Pyrin sekä itseni että muiden hyvään. Kyllä meidän tarkoitus täällä voi olla myös auttaa muita. Laitan lapset itseni edelle, mutta laitan itseni esim. vahingollisen ihmissuhteen tai vaihgollisen työpaikan edelle. Eli pyrin iloon ja jakamaan iloa. Saanhan itsekin iloa siitä, että autan muita.

Ei siihen tarvita uskontoa. Jos ihminen on henkisesti terve ja tasapainossa, hyvyys sekä itseä ja muita kohtaan on tasapainossa myös ja määrittää suuntaa.