Olenkohan henkisesti herännyt vai mistäköhän tämä rento asenne ja elämänilo kumpuaa? - entinen masentunut

Nouskoon tämä ketju.

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut jotain samankaltaista pitkän masennusjakson jälkeen. Meinasin tehdä itselleni jotain peruuttamatonta ja nyt kun ajattelen sitä niin olen hyvin onnellinen etten tehnytkään sitä!

Osaan nauttia elämästä eri tavalla koska tiedän että elämä on lyhyt ja se voi loppua koska vaan. Vielä en ole päässyt niin zen-tilaan ettei muiden mielipiteillä olisi mitään merkitystä. Ehkä eniten surettaa ja harmittaa kun ihmiset ovat ilkeitä toisilleen. Itse yritän olla aina kiltti ja ymmärtäväinen toisia ihmisiä kohtaan mutta se nähdään heikkouksena ja saan osakseni naljailua ja selän takana puhumista. Koitan kuitenkin parhaani etten kyynisty ja yritän nähdä hyvän ihmisissä.

Ihan kuin omalta näppäimistöltä tämäkin.

Ihana ketju. Tulisipa elämääni kaltaisianne.

Vierailija kirjoitti:

Olin äsken äärimmäisen ahdistunut. Mulla alkaa huomenna uus työ ja jännittää ja ahdistaa. Jopa masentaa, että menin tällaisen päätöksen tekemään. Luin ap:n ekan viestin ja ahdistus katosi. Aloin nähdä tilanteen tavallaan ulkoapäin ja kuinka pieni asia se on tässä maailmassa. Tuntuu, että voin valita, mitä tunnen. En tiedä sekosinko nyt vai täh..

Hienoa. Et seonnut, päinvastoin.

Tsemppiä työpäivääsi

Up.

Pitäkää nyt edes se mielessä, että näitä asioita voi horista ja pyöritellä mielin määrin, kun vaan on lukenut jokusen kirjan. Luennoida niitä kuin omina oivalluksinaan. Sanomatta ikinä yhtään mitään uutta tai mullistavaa. Onnistuu vaan kuulostamaan viisaalta. Näin tekevät usein ihmiset, jotka rakastavat omaa ääntään, ja sitä että muutkin kerääntyvät sitä kuuntelemaan. Tällainen ihminen uskottelee itselleen ja muille että elää noiden uskomustensa ja periaatteidensa mukaan. Oikeasti asia voi olla aivan päinvastoin. Olen ollut parisuhteessa tuollaisen ihmisen kanssa, joka kirjoitti ja puhui näistä, olipa muutaman kerran teevessäkin. Manipuloiva, tunnekylmä, häijy, tasapainoton, perverssi, pahantahtoinen kieroilija oli. Ja kuulin että moni ns. suurempi nimi oli ihan yhtä kaksinaamainen kuspää.

Vierailija kirjoitti:

Pitäkää nyt edes se mielessä, että näitä asioita voi horista ja pyöritellä mielin määrin, kun vaan on lukenut jokusen kirjan. Luennoida niitä kuin omina oivalluksinaan. Sanomatta ikinä yhtään mitään uutta tai mullistavaa. Onnistuu vaan kuulostamaan viisaalta. Näin tekevät usein ihmiset, jotka rakastavat omaa ääntään, ja sitä että muutkin kerääntyvät sitä kuuntelemaan. Tällainen ihminen uskottelee itselleen ja muille että elää noiden uskomustensa ja periaatteidensa mukaan. Oikeasti asia voi olla aivan päinvastoin. Olen ollut parisuhteessa tuollaisen ihmisen kanssa, joka kirjoitti ja puhui näistä, olipa muutaman kerran teevessäkin. Manipuloiva, tunnekylmä, häijy, tasapainoton, perverssi, pahantahtoinen kieroilija oli. Ja kuulin että moni ns. suurempi nimi oli ihan yhtä kaksinaamainen kuspää.

Huomenta. 

Surullista ja valitettavaa. Noinhan se liian usein on, ihmisten toiminta on vilpillistä. Itsekin katselen melko kriittisesti asioita mutta yritän olla sopivan avoin myös. Joskus on tilaneita, ettei voi hävitäkään. 

Pohdiskelen ja opettelen. Tämä on toiminut itselläni ja olen onnistunut muuttamaan elämääni haluamaani suuntaan. Kuten sanottua, jokaisella on vapaus valita. Ei ole yhtään tarkoitus johdatella ketään ja on ihanaa jos joku saa apua vaikeisiin tuntemuksiin.

En tässä kuitenkaan ole kuin yksi anonyymi palstailija av:lla ja halusin avata asiaa kun itse olen saanut näemmä apua kovin.

Ei ole aikomustakaan perustaa kerhoa tai keskustella asiasta muualla ellen sitten kohtaa jossain ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet näistä samoista asioista. Oikeastaan tärkeintä on vain, että löytää sen oman tapansa elää, kuuntelemaan intuitiotaan ja voida hyvin sitä kautta, oppia tarkastelemaan tunteitaan. Se on hyvin yksinkertaista ja mielestäni myös luonnollista. 

-ap 

Vierailija kirjoitti:

Pitäkää nyt edes se mielessä, että näitä asioita voi horista ja pyöritellä mielin määrin, kun vaan on lukenut jokusen kirjan. Luennoida niitä kuin omina oivalluksinaan. Sanomatta ikinä yhtään mitään uutta tai mullistavaa. Onnistuu vaan kuulostamaan viisaalta. Näin tekevät usein ihmiset, jotka rakastavat omaa ääntään, ja sitä että muutkin kerääntyvät sitä kuuntelemaan. Tällainen ihminen uskottelee itselleen ja muille että elää noiden uskomustensa ja periaatteidensa mukaan. Oikeasti asia voi olla aivan päinvastoin. Olen ollut parisuhteessa tuollaisen ihmisen kanssa, joka kirjoitti ja puhui näistä, olipa muutaman kerran teevessäkin. Manipuloiva, tunnekylmä, häijy, tasapainoton, perverssi, pahantahtoinen kieroilija oli. Ja kuulin että moni ns. suurempi nimi oli ihan yhtä kaksinaamainen kuspää.

Missä tahansa ihmis/ammatti/aateryhmässä on tuollaisia ihmisiä. Ei sen takia kannata leimata koko ryhmää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäkää nyt edes se mielessä, että näitä asioita voi horista ja pyöritellä mielin määrin, kun vaan on lukenut jokusen kirjan. Luennoida niitä kuin omina oivalluksinaan. Sanomatta ikinä yhtään mitään uutta tai mullistavaa. Onnistuu vaan kuulostamaan viisaalta. Näin tekevät usein ihmiset, jotka rakastavat omaa ääntään, ja sitä että muutkin kerääntyvät sitä kuuntelemaan. Tällainen ihminen uskottelee itselleen ja muille että elää noiden uskomustensa ja periaatteidensa mukaan. Oikeasti asia voi olla aivan päinvastoin. Olen ollut parisuhteessa tuollaisen ihmisen kanssa, joka kirjoitti ja puhui näistä, olipa muutaman kerran teevessäkin. Manipuloiva, tunnekylmä, häijy, tasapainoton, perverssi, pahantahtoinen kieroilija oli. Ja kuulin että moni ns. suurempi nimi oli ihan yhtä kaksinaamainen kuspää.

Missä tahansa ihmis/ammatti/aateryhmässä on tuollaisia ihmisiä. Ei sen takia kannata leimata koko ryhmää.

Aateryhmissä kyllä, ehdottomasti. Mutta missään ammattiryhmässä, tai harrasteryhmässä, ei pääse niin nopeasti niin ylös hierarkiassa ilman mitään pätevyyttä, osaamista, tietämystä ja ymmärtämystä - kuin tällaisissa ns. hengellisissä ryhmissä, joissa ei ole edes mitään yhtä tiettyä kirjaa, jota seurataan, vaan valtava alati kasvava määrä kirjoja, ja siihen lisäksi henkilöiden kanavoimat viestit eri tahoilta. Ihanteellinen ponnahdusalusta kelle tahansa narsistille. Vetää niitä puoleensa kuin hunaja kärpäsiä. Kirsikkana kakussa vielä aatteen seuraajat, joista monet ovat kilttejä, epäitsekkäitä ja suvaitsevaisia ihmisiä, jotka monet ovat jo ehtineet kokea elämässään kovia. Ihminen voi puhua kuin enkeli ja näyttää enkeliltä, mutta olla oikeasti itse piru.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut jotain samankaltaista pitkän masennusjakson jälkeen. Meinasin tehdä itselleni jotain peruuttamatonta ja nyt kun ajattelen sitä niin olen hyvin onnellinen etten tehnytkään sitä!

Osaan nauttia elämästä eri tavalla koska tiedän että elämä on lyhyt ja se voi loppua koska vaan. Vielä en ole päässyt niin zen-tilaan ettei muiden mielipiteillä olisi mitään merkitystä. Ehkä eniten surettaa ja harmittaa kun ihmiset ovat ilkeitä toisilleen. Itse yritän olla aina kiltti ja ymmärtäväinen toisia ihmisiä kohtaan mutta se nähdään heikkouksena ja saan osakseni naljailua ja selän takana puhumista. Koitan kuitenkin parhaani etten kyynisty ja yritän nähdä hyvän ihmisissä.

Ihan kuin omalta näppäimistöltä tämäkin.

Ihana ketju. Tulisipa elämääni kaltaisianne.

Toiveesi toteutukoon <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No noita hörhöjä siellä Hengen ja Tiedon Messuilla on, ja kirjoja noista aiheista siellä myydään, ja noita kamoja siellä myydään.

En osaa kommentoida, kun en ole noilla messuilla koskaan käynyt.

Minä olen, ja lukenut kasapäin noita kirjoja, ollut syvällä tuossa sonnassa, kohdannut tyyppejä jotka ovat puhuneet noilla messuilla. Häpeän niin sitä menneisyyttäni. Nykyään olen täysin uskonnoton.

Niin.

Voit olla tuomitsematon ateisti, tai uskontoja halveksiva ateisti.

Voit olla liberaali kristitty, tai tiukkapipoinen uskovainen.

Voit olla tiedostava ja herännyt, tai hörhö newagelainen.

Kaikessa voi mennä liiallisuuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä, että siinä tietynlaisessa illuusioiden rakentaman elämän sisällä, joka on melko tukahduttavaa, on raskasta elää ja myöskin hankalaa nähdä, että asioita voi todella muuttaa kun uskomukset ovat niin vahvoja. 

Asiat vaan on hyväksyttävä. On minusta hienoa, että olette kovin yrittäneet auttaa läheistänne mutta usein se, että ihminen kärsii tarpeeksi kauan, on avain myös pois sieltä. Välillä kyllä käy niin, ettei ihminen koskaan oivalla vaan jatkaa elämänsä loppuun asti kärsimystä luoden. Minulla on myös lähipiirissä alkoholisteja, jotka eivät näe vankilansa ulkopuolelle. Kohtaan heidät sellaisenaan, arvostavasti ja myötätuntoisesti ja omalla elämälläni saada myös heihin resonoitua erilaisia näkökulmia. 

Kuitenkaan en lähde enää siihen, että taivun myös siihen draamaan vaan kuuntelen ja katselen etäältä. Vie se välillä voimia toki jos energia on kovin negatiivista mutta ei vaikuta pitkän aikaa ja palaan tietoiseen läsnäolemiseen kun huomaan liukuvani ajatusten kehittelemään myllerrykseen. 

Toivottavasti tulevaisuudessa minusta on ihmisille apua. Ainakin arvojeni mukaisesti heidät lämmöllä otan vastaan ja kohtaan. Olen 28v ja kipuillut elämän kanssa pitkään, samoja ongelmia itselleni aiheuttaen. Viimeisin kipuilu ja ajanjakso tähän pisteeseen kesti kolme vuotta suunnilleen ja oli kyllä todella hurja ajanjakso. Sen kautta kuitenkin sain riisuttua itseltäni uskomuksia. Varmasti vielä on paljon asioita, jotka näen yhä selvemmin sekä irti päästämisen tuskaa (jota tarkkailla) mutta hetkessä mennään. 

Kaikkea hyvää sinullekin ja muillekin ketjuun kirjoittaneille. :) <3 

-ap 

Kiitos kauniista vastauksestasi! <3

Niin, tämä lienee kaikessa raastavuudessaan myös oivallinen mahdollisuus meille läheisille (ja aivan etenkin minulle) harjoitella sitä omassa keskuksessa pysymistä...

Tunnustan, että monesti pelko ja paniikki on lähtenyt lapasesta, kun on saanut pelätä toisen hengen puolesta. Olen viime aikoina ehkä pikkuhiljaa oppinut myös seuraamaan tilannetta tästä vierestä hieman tyynemmin, enkä ehkä enää tempaudu niin syvälle draaman pyörteisiin yhtä helposti kuin aiemmin. Tilanne on nyt tällä hetkellä se mikä se on.  Myöhemmin ehkä toisenlainen. Jossain syvällä sisimmässäni uskon, että tämä on jollain tasolla tarpeellinen kokemus meille kaikille, jos sen oikein osaamme ottaa?

Olen koettanut välttää kaikkea tuomitsevuutta, mutta en tiedä olenko onnistunut siinä riittävästi. Henkilön itsessään hyväksyn - enkä pelkästään hyväksy vaan rakastan häntä kovin - mutta tilannetta on ollut äärettömän vaikea hyväksyä. Henkilö itse on todella upea ja lahjakas tyyppi, ja tiedän että hänellä on mahdollisuudet vaikka mihin. Niin kovin kaunis sielu...

Ehkä minun tehtäväni on löytää täysi luottamus siihen, että tämä kaunis sielu on jollain tasolla valinnut polkunsa kulkevan tällä hetkellä näin, eikä minun tehtäväni ole "parantaa" tai auttaa häntä väkisin, vaan sallia hänen kulkea omaa polkuaan ja tehdä ne löydöt sen varrelta, mitä hänen tarvitseekin löytää. Ehkä minun tehtäväni on vain kulkea hänen rinnallaan läpi sen pimeyden, olla ulottuvilla kun sitä tarvitaan, ja luottaa siihen että tämäkin tilanne ratkeaa onnellisesti. Kenties hänkin tulee jonain päivänä vielä auttamaan toisia kokemusasiantuntijana. Hän on muuten aika saman ikäinen kuin sinä, vuotta nuorempi. Jotenkin aavistelinkin että saatatte olla samaa ikäluokkaa, ja jotenkin tämäkin oli minulle lohdullinen tieto.

Kiitos muuten myös kirjavinkistä, itse törmäsin hiljattain "sattumoisin" Joe Dispenzan kirjaan "Luo itsesi uudelleen". Aivan huikea kirja (olen juuri ehtinyt puoliväliin), jota suosittelen lämpimästi kaikille niille jotka haluavat muuttaa ajattelunsa  ja sen mukana itsensä ja elämänsä aivan uudeksi. Se tukee kaikkea tuota mitä kerroit, ja olen myös suositelut sitä läheiselleni. Saa nähdä, josko tarttuu syöttiin.

Hyvää tätä hetkeä Sinulle ja kaikille muillekin! <3 <3

Niin, ymmärrän huolesi. Tiedostat kuitenkin itsekin hyvin paljon. En minä ole oikein mitään neuvoja sinällään antamaan, mitä voin kertoa omasta näkökulmastani vain mikä sai kaiken muuttumaan sellaiseksi, joka todellisuudessa olen, enkä  valheellisten ajatuksien vankina. 

Itse olen kamppaillut samanlaisten tunteiden kanssa kun olin huolissani vanhemmistani ja turhautumiseen saakka itkenyt ja epätoivoissa kierinyt, että eivätkö he nyt vaan voi nousta ja elää elämäänsä paremmin. Nykyään mietin, että minkä tähden? Minunko? Huomaan, että ajatukset tulevat itsestäni ja vain minä voin muuttaa myös suhtautumistapaa ns. ongelmia kohtaan. Olen hyväksynyt tilanteen ja heitä kohtaan olen myötätuntoinen, omalla kasvulla ja olemisella heille ehkä miettimisen kohde, tai sitten en. Ei sillä oikeastaan lopulta ole väliä jos ovat itse tyytyväisiä mutta minunkaan ei tarvitse kärsiä, joten voin itse määritellä tilanteen. Joko suhtaudun eri tavalla tai en ole sellaisten ihmisten kanssa läsnä, jotka saavat minut tukehtumaan. 

Tänään näin äitiäni, oli pitkästä aikaa selvinpäin seurassani. Hän tietää minun muuttuneen ja nyt kunnioitamme toisiamme aivan eri tavalla. En puutu hänen elämäänsä, hän on vapaa valitsemaan myös mutta olen asettanut kuitenkin sanattomat rajat. Tänään olimme ja nauroimme vedet silmissä. Tällaista ei ole tapahtunut aikoihin. Tätä tarkoittaa tavallaan se, että on hetkessä kiinni. Emme me menneitä miettinyt, en minä häntä hetkessä lokeroinut enkä huolissani ollut. Olimme vain mitä olimme ja kunnoitimme toisiamme. 

Tätä on kovin vaikeaa selittää mutta tosiaan kaikki tunteet ovat hyväksyttyjä, se on sitten eri asia miten niihin suhtautuu ja minulle oli niin ihanan oivaltaa ymmärtää, että pystyn todella itse valitsemaan. Kaikesta on tullut kevyempää ja ihanaa. Saan minä olla surullinenkin ja itkeä, masentunutkin mutta rakastan silti elämää. Ne ovat vain tunteita, joita katselen ja tunnen, ne menevät ohi. 

Kaikkea hyvää vielä. Sinulla on loistavia pointteja. Aivan varmasti tulet sinuiksi asioiden kanssa ja voit paremmin. <3 

Juurikin se Sinun näkökulmasi, masennuksen ja alkoholismin omakohtaisesti kokeneena ja siitä selviytyneenä, onkin se mahtava juttu. Kirjoittamasi teksti on ollut todella rohkaisevaa ja valoisaa luettavaa, iso kiitos siitä!

Ikävää että olet ollut huolissasi ja turhautunut omien vanhempiesi vuoksi. Omat kipuilusi ovat ehkä olleet osaltaan myös heijastusta heidän kipuilustaan? Vaikuttaa kuitenkin siltä, että nyt kun olet hyväksynyt tilanteen ja alkanut suhtautua eri tavalla, se vaikuttaa väistämättä jollakin tavalla myös heihin. Olipa todella ihanaa lukea, että tapasitte tänään selvin päin olleen äitisi kanssa ja että nauroitte vedet silmissä. Minäkin nauran usein tämän oman läheiseni kanssa silloin, kun sattuu hyvä, päihteetön päivä eikä ole niin paljoa vastustusta puolin eikä toisin. Uskomattoman hauska henkilö, ollut sitä aivan pienestä saakka... Hänen kanssaan nauraminen on aivan ihanaa, en ole tainnut kenenkään muun kanssa nauraa niin paljon ja niin makeasti kuin hänen kanssaan niinä vuosina kun hän on ollut elämässäni.  Silloin tuntuu todella siltä, että kaikki on sittenkin pohjimmiltaan hyvin, vaikka niitä mustaakin  mustempia päiviä välillä tulisi.

Ehkä minun suurimpia läksyjäni tässä on lakata vastustamasta ja antaa ajan ja lempeän läsnäolon tehdä tehtävänsä ja sekä kyseisen henkilön omien oivallusten tulla ajallaan... Minulla on hankala tapa olla kärsimätön; yrittää työntää jokea haluamaani suuntaan ja haluamallani vauhdilla, vaikka tietoisesti ajatellen siinä ei tietenkään ole mitään järkeä. Minähän vain uuvutan itseni, ja joki virtaa omalla painollaan ja omaa tahtiaan sinne minne se virtaa.

Tuo on niin totta mitä sanoit tunteista: kaikki tunteet ovat sallittuja ja hyväksyttäviä, mutta niihin ei pidä jäädä vellomaan. Tätä opettelen... Ja varmaan ne hankalammatkin tunteet menevät nopeammin ohi, kun niille antaa ensin tilaa ja tunnistaa ne, ja päästää ne sitten menemään. "This too shall pass".

Jotenkin tässä on itselleni alkanut hahmottua entistä selvemmin, että esim. masennuksen ja päihderiipuvaisuuksien hoidossa on avautumassa ihan uusia mahdollisuuksia ja tehokkaampia keinoja perinteisen terapian / psykiatrian / lääkkeiden sijaan, kun tilannetta lähestytään uudesta näkökulmasta ja ymmärretään että niihin omiin ajatuksiin ja tunteisiin voi todellakin vaikuttaa. Siinä kokemusasiantuntijan tuki on mielestänni avainasemassa.

Sinä annoit osaltasi tänään minulle aimo annoksen uskoa, toivoa ja rohkaisua tässä tilanteessa, juuri tällä hetkellä. Nyt näyttää huomattavasti valoisammalta. Tuhannet kiitokset ja edelleen kaikkea hyvää! <3 <3

Vaikutat aivan ihanalta ihmiseltä, kuten tuo sinun läheisesi, jota kovin rakastat. Toivon kovin, että läheisesi saisi otteen elämään. <3

Voin aistia tekstistäsi sen epätoivon ja surun mitä olet käynyt läpi. Varmasti ollut paljon kysymyksiä ja vaikeaa suhtautua asiaan. Paljon myötätuntoa täältä.

Minulle taisi olla yksi käänteentekevä tilanne raitistumisessa se, että en saanut siitä enää iloa. Sekin alkoi tuntumaan turhuudelta, täysin turhalta. Sitä se on vieläkin, ajatukseni muuttuivat vain enkä näe järjen häivää alkoholin ottamisessa.

En osaa sanoa mitä tulisi tehdä mutta jostain syystä, tulee mieleen, että päästäisiin irti enkä laittaisi omaa onneani peliin siksi, että toinen saattaisi mahdollisesti tulla omilla toimilla onnelliseksi. Silloin tuloksena on yleensä vain kaksi onnetonta.

Suosittelen sinulle lämpimästi kirjaa Anthony de Mello- havahtuminen. Löytyy äänikirjana myös.

On hankalaa auttaa jos toinen ei sitä halua ottaa vastaan. On myös riski, että se myös hankaloittaa tilannetta.

Itse antaisin olla (häntä tietenkin lämpimästi ajatellen) ja keskittyisin omaan hyvinvointiini. Hän käy oman tiensä, sinä omasi.

Lopulta kuitenkin itse tiedät mikä on parhain ratkaisu. Kuulostele sisintäsi.

Hienoa jos on ollut keskustelusta sinulle apua ja olet saanut toivoa. Varmasti sinun kannattaa ottaa selvää enemmänkin näistä asioista koska aihe resonoi vahvasti selvästi. Onnea tiellesi <3

-ap

Kiitos paljon kannustavista sanoistasi ja myötätunnosta, aistin sen aitouden. Sinäkin olet ihana <3

Valo levittää ympärilleen valoa, siksi kirjoitustesi lukeminen on helpottanut ainakin omaa hengittämistäni kun pelko on hellittänyt otettaan. Oloni on nyt keventynyt ja luottavainen. Irtipäästämistä tässä harjoittelen, eikä se tosiaankaan tarkoita kenenkään hylkäämistä. Päästän irti myös pelosta. Tapahtukoon niin kuin on kaikkien korkeimmaksi parhaaksi, mitä se sitten ikinä onkaan...

On myös ollut ihanaa lukea toistenkin kuvauksia siitä, miten heidän elämänsä on muuttunut, ja nimenomaan niin että se muutos on syntynyt sisältä käsin.  Rohkaisevaa kuulla näitä kuvauksia ja saada lisää vahvistusta siihen, että  muutos on todellakin mahdollinen, kun on sen aika. Olen usein todennut, että aasin voi kyllä viedä kaivolle, mutta sitä ei voi pakottaa juomaan. Se juo vasta sitten, kun se itse tuntee sisällään janoa.

Harvinaisen hieno keskustelu tällä palstalla, kiitos osallisille! Ja kaikkea mahdollista hyvää teille kaikille etsijöille jotka uskallatte kyseenalaistaa, etsiä ja löytää. Ja annatte myös muille mahdollisuuden ja vapauden samaan.

Kiitos kirjasuosituksesta, otan Mellon Havahtumisen lukuun heti seuraavaksi. Upeaa alkavaa viikkoa kaikille! <3 <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuullostaa helpolta olotilalta, mutta miten teet(te) päätöksiä, jos millään ei ole väliä? Minusta on vaikea tietää, mitä tehdä elämälläni ja mihin suuntaan pyrkiä. Esim. miten olla ystävällinen ihmisille, mutta ei kynnysmatto, kannattaako ollä nykyisessä tai ylipäänsä missään parisuhteessa, muuttaisinko kaupunkiin/maahan X, kannattaako vaihtaa työpaikkaa, entä tehdä lapsia, jne. jne? Tunteethan tavallaan kertoo, mikä on hyvää ja mikä huonoa ja järkeily on siinä tukena, mutta jos tunteisiin suhtautuu neutraalisti, niin mihin päätökset pohjautuvat?

On sillä paljonkin väliä, että elän niin, etten koskaan - ainakaan tahallani - satuta muita. Teen päätökset sen mukaan, että se olisi kaikille winwin.

Sinä kuuntelet tunteitasi, minä kuuntelen intuitiota. Se auttaa päätöksen teossa.

Sanotaan, että päätöksissä mennään oikeaan suuntaan, kunnjärki, tunteet ja intuitio menevät samaan suuntaan. Sitä voisit kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Pitäkää nyt edes se mielessä, että näitä asioita voi horista ja pyöritellä mielin määrin, kun vaan on lukenut jokusen kirjan. Luennoida niitä kuin omina oivalluksinaan. Sanomatta ikinä yhtään mitään uutta tai mullistavaa. Onnistuu vaan kuulostamaan viisaalta. Näin tekevät usein ihmiset, jotka rakastavat omaa ääntään, ja sitä että muutkin kerääntyvät sitä kuuntelemaan. Tällainen ihminen uskottelee itselleen ja muille että elää noiden uskomustensa ja periaatteidensa mukaan. Oikeasti asia voi olla aivan päinvastoin. Olen ollut parisuhteessa tuollaisen ihmisen kanssa, joka kirjoitti ja puhui näistä, olipa muutaman kerran teevessäkin. Manipuloiva, tunnekylmä, häijy, tasapainoton, perverssi, pahantahtoinen kieroilija oli. Ja kuulin että moni ns. suurempi nimi oli ihan yhtä kaksinaamainen kuspää.

Mikä vika perverssissä? 😙 Muuten samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäkää nyt edes se mielessä, että näitä asioita voi horista ja pyöritellä mielin määrin, kun vaan on lukenut jokusen kirjan. Luennoida niitä kuin omina oivalluksinaan. Sanomatta ikinä yhtään mitään uutta tai mullistavaa. Onnistuu vaan kuulostamaan viisaalta. Näin tekevät usein ihmiset, jotka rakastavat omaa ääntään, ja sitä että muutkin kerääntyvät sitä kuuntelemaan. Tällainen ihminen uskottelee itselleen ja muille että elää noiden uskomustensa ja periaatteidensa mukaan. Oikeasti asia voi olla aivan päinvastoin. Olen ollut parisuhteessa tuollaisen ihmisen kanssa, joka kirjoitti ja puhui näistä, olipa muutaman kerran teevessäkin. Manipuloiva, tunnekylmä, häijy, tasapainoton, perverssi, pahantahtoinen kieroilija oli. Ja kuulin että moni ns. suurempi nimi oli ihan yhtä kaksinaamainen kuspää.

Mikä vika perverssissä? 😙 Muuten samaa mieltä.

Se vika että kaikki seksuaalisuus oli pornografista, koki pikkutytöt kiihottavina ja naiset lähinnä seksuaalisina olentoina.

Kyllä se maaninen vaihe ohi menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäkää nyt edes se mielessä, että näitä asioita voi horista ja pyöritellä mielin määrin, kun vaan on lukenut jokusen kirjan. Luennoida niitä kuin omina oivalluksinaan. Sanomatta ikinä yhtään mitään uutta tai mullistavaa. Onnistuu vaan kuulostamaan viisaalta. Näin tekevät usein ihmiset, jotka rakastavat omaa ääntään, ja sitä että muutkin kerääntyvät sitä kuuntelemaan. Tällainen ihminen uskottelee itselleen ja muille että elää noiden uskomustensa ja periaatteidensa mukaan. Oikeasti asia voi olla aivan päinvastoin. Olen ollut parisuhteessa tuollaisen ihmisen kanssa, joka kirjoitti ja puhui näistä, olipa muutaman kerran teevessäkin. Manipuloiva, tunnekylmä, häijy, tasapainoton, perverssi, pahantahtoinen kieroilija oli. Ja kuulin että moni ns. suurempi nimi oli ihan yhtä kaksinaamainen kuspää.

Mikä vika perverssissä? 😙 Muuten samaa mieltä.

Se vika että kaikki seksuaalisuus oli pornografista, koki pikkutytöt kiihottavina ja naiset lähinnä seksuaalisina olentoina.

Okei, tuo on todella inhottavaa 🤮

-sama

Aiemmin mainitsin, että New Age -ihmiset ovat kokemukseni mukaan itsekkäitä. Tämä näkyy siinä, että toiminta keskittyy hyvin pitkälti omaan itseen, kuten värähtelytason nostamiseen erilaisin keinoin, yliluonnollisiin kokemuksiin, oman sydämen/intuition kuuntelemiseen välittämättä siitä loukkaako muita, erilaisten omien halujen täyttämiseen (manifestointi). Huomio on hyvin vähän siinä, mitä voisi itse tehdä toisten hyväksi tai mikä tuntuisi toisesta hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

Aiemmin mainitsin, että New Age -ihmiset ovat kokemukseni mukaan itsekkäitä. Tämä näkyy siinä, että toiminta keskittyy hyvin pitkälti omaan itseen, kuten värähtelytason nostamiseen erilaisin keinoin, yliluonnollisiin kokemuksiin, oman sydämen/intuition kuuntelemiseen välittämättä siitä loukkaako muita, erilaisten omien halujen täyttämiseen (manifestointi). Huomio on hyvin vähän siinä, mitä voisi itse tehdä toisten hyväksi tai mikä tuntuisi toisesta hyvältä.

Vaarana on myös toksinen positiivisuus, eli toxic positivity. Sorruin tähän aikanaan itsekin. Kannattaa googlettaa.

Itse vasta yli nelikymppisenä aloin siirtyä ulkoaohjautuvasta sisäisesti ohjautuvaksi. Aiemmin suoritin kauheasti ja mietin mitä muut ajattelee. Sitten aloin kuunnella itseäni enemmän: tykkäänkö oikeasti tästä tavasta viettää vapaa-aikaa tai näiden ihmisten seurasta tai että tässä työssä on hieno titteli mutta onko se merkityksellistä.

Jokaisella on oma polkunsa ja tunteita pitää kuunnella tienviittoina. Seurata sitä mikä tuo iloa.Etsiä aitoutta.Tämä ei tosiaan tarkoita että katkaisee välit kaikkiin ja jää kotiin downsiftailemaan. Nimenomaan kun ei enää mittaa arvoaan ulkoisten mittareiden mukaan, rakastaa itseään niin on muillekin paljon enemmän annettavaa. Kutsumukseni on olla rinnallakulkijana muille ja menen siihen suuntaan ammatillisesti.

Kuulostaa hyvältä! Tuon kaiken voi saavuttaa ihan ilman mitään Arkkienkeli-Tarotkortteja, Tiibetiläisiä rukousmaljoja, Chakra-terapioita, homeopatiaa, intiaanien seremonioita ja Kabbalan opiskelua. Se on sitä Elämää ja Aikuistumista.