Olenkohan henkisesti herännyt vai mistäköhän tämä rento asenne ja elämänilo kumpuaa? - entinen masentunut

Vierailija kirjoitti:

Ap:n ajatukset ovat suoraan New Age -uskonnosta (tosin suuntauksen kannattajat väittävät, etteivät kuulu mihinkään uskontoon). Olen läheltä seurannut tähän suuntaukseen tutustuvaa ja siihen liittynyttä henkilöä, ja sen myötä lukenutkin aiheesta aika paljon. Hyvin itsekeskeinen ja rajaton lahko on kyseessä, ja ihmiset siinä enemmän ja vähemmän irrallaan todellisuudesta, kuten myös hyvin rikkinäisiä. Järkevä keskustelu ei onnistu, koska kaikki selitetään tunteella. Tässä sekasortoisessa maailmassa ihmiset etsivät helpotusta mistä vain, ja tuo suuntaus tarjoaa helppoja ja nopeita ratkaisuja sekä vapauden tehdä ihan mikä vain hyvältä tuntuu, muista välittämättä. Toki alkuun kaikki voi näyttåytyä hyvänä, mutta todellisuus on kaikkea muuta.

Tämän voi tehdä uskonnoksi, jos haluaa. Uskonnon määritelmä on mielstäni se, että tulee doktriini, että on yksi ainoa tapa tehdä asioita - esim tunnen yhden, jonka mielestä vain lähdevettä saa juoda - mutta itse en lähde noihin juttuihin, kuten kristalleihin tms.

Minä keskityn vain kuuntelemaan omaa sisäistä ääntäni. En tiedä, mistä se tulee, enkä ala sen alkuperää nimeämään. Ihmettelen kyllä, jos oma oman intuition kuunteleminen on uskonnon määritelmä.

Jos kuulette jonkun puhuvan "elämän oppiläksyistä" niin kävelkää ripeästi toiseen suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli joskus vähän samantapaista. Se sitten haihtui, onneksi silleen vähitellen eikä kertarysäyksellä. Selasin koko ketjun mutta en jaksanut lukea noita pitkiä viestejä. Kauanko tuota sulla ap on nyt siis jatkunut?

Minä aloitin oman polkuni vuonma 2016.

Tämä on polku. Sillä voi mennä myös taaksepäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli joskus vähän samantapaista. Se sitten haihtui, onneksi silleen vähitellen eikä kertarysäyksellä. Selasin koko ketjun mutta en jaksanut lukea noita pitkiä viestejä. Kauanko tuota sulla ap on nyt siis jatkunut?

Minä aloitin oman polkuni vuonma 2016.

Tämä on polku. Sillä voi mennä myös taaksepäin.

Siis oot 7 vuotta ollut "high"-tilassa?!? :O

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli joskus vähän samantapaista. Se sitten haihtui, onneksi silleen vähitellen eikä kertarysäyksellä. Selasin koko ketjun mutta en jaksanut lukea noita pitkiä viestejä. Kauanko tuota sulla ap on nyt siis jatkunut?

Minä aloitin oman polkuni vuonma 2016.

Tämä on polku. Sillä voi mennä myös taaksepäin.

Siis oot 7 vuotta ollut "high"-tilassa?!? :O

Olen mennytnkaksi askelta eteenpäin ja yhden askeleen taaksepäin. Kyllä minä draamailuun menen mukaan, jos unohdan, miten elämä pitää elää. Koko prosessi vaati hiljaisuutta alussa, eli en kuullut itseäni metelissä. Nykyään kuulen.

Et vaan viitsi yrittää ja perustelet saamattomuutesi noin

Vierailija kirjoitti:

Ap:n ajatukset ovat suoraan New Age -uskonnosta (tosin suuntauksen kannattajat väittävät, etteivät kuulu mihinkään uskontoon). Olen läheltä seurannut tähän suuntaukseen tutustuvaa ja siihen liittynyttä henkilöä, ja sen myötä lukenutkin aiheesta aika paljon. Hyvin itsekeskeinen ja rajaton lahko on kyseessä, ja ihmiset siinä enemmän ja vähemmän irrallaan todellisuudesta, kuten myös hyvin rikkinäisiä. Järkevä keskustelu ei onnistu, koska kaikki selitetään tunteella. Tässä sekasortoisessa maailmassa ihmiset etsivät helpotusta mistä vain, ja tuo suuntaus tarjoaa helppoja ja nopeita ratkaisuja sekä vapauden tehdä ihan mikä vain hyvältä tuntuu, muista välittämättä. Toki alkuun kaikki voi näyttåytyä hyvänä, mutta todellisuus on kaikkea muuta.

Kaikella kunnioituksella pieni oikaisu:

New age ei ole uskonto. Se ei ole kirkko, eikä se ole lahko. Siihen ei "liitytä" missään. Sillä ei ole johtajaa, piispaa, pappia, imaamia tai mitään vastaavaa. Ei ole olemassa New age organisaatiota.

Termi kuvaa uuden ajan hengellistä etsintää, sitä voinee kutsua myös uushenkisyydeksi. New age = uusi aika. Middle ages = keskiaika. Liittyivätkö keskiajalla eläneet ihmiset keskiaikaan? Ei, he vain elivät sitä aikaa. Vanhalla ajalla eläneetkään eivät liittyneet mihinkään Old age -järjestöön.

Toisekseen, uuden ajan hengellisten etsijöistä puhuttaessa ehkä viimeisin asia mikä heistä tulisi mieleen, on itsekkyys, itsekeskeisyys tai muista välittämättä oleminen. Itse asiassa täysin päin vastoin.

Tämä siis nyt vähän off topic - ei hukata metsää puilta eli ap:n aloittamaa erinomaista keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vanhalla ajalla eläneetkään eivät liittyneet mihinkään Old age -järjestöön.

No nyt oli nokkela heitto!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap miten olet päässyt tuohon tilaan? Itsekin syvällä suossa ja etsin tietä ulos.

Ei siihen taida olla yhtä keinoa mutta ensinnäkin myötätuntoa täältä, se on voimia kuluttavaa jos tuntuu, että on "pohjalla". Minustakin tuntui siltä ja lähes riistin henkeni, en olisi millään kestänyt enempää. Useasti toistelin, että voi kun vain kuolisin. Periaatteessa kuolinkin, ainakin jokin osa minusta. Loin ehkä nahkani uudelleen tai päästin irti. Oli pakko vain hyväksyä asiat sellaisinaan ja muutosta tapahtui. 

Aloin tarkkailijaksi ja luin esimerkiksi Ekhart Tollea, Anthony De Melloa ja meditoin. En tavallaan enää samaistunut tunteisiin yhtä usein vaan aloin katselemaan etäämmältä. Lopulta olin tosiaan valmis päästämään myös irti asioista, jotka eivät lisänneet minkäänlaista kehitystä vaan päinvastoin, tukahdutti potentiaaliani ja kykyä näkeä asioita luomieni ääriviivojen ulkopuolelle. 

Kesti siinä aikansa ja vaati monet itkut, turhautumiset, todella paljon kärsimystä ja jopa suoranaista hulluutta. Tein lähes mitä vain, jotta kärsimys loppuisi. Otin lainaa, join alkoholia, tukahdutin tunteita monilla tavoilla. Kunnes ymmärsin, että voin sallia myös ne "huonot" tunteet ja hyväksyä ne sellaisinaan. Kohtasin ne hiljalleen ja ymmärsin, ettei mikään noista toiminnoista, jolla ajattelin lisääväni iloa elämääni, edes toimi. Päinvastoin, se oli sellaista väkisin luomaani illuusiota. 

Päästin vain irti. Nyt on talous jo paljon paremmalla tolalla. Sain todella hyvä palkkaisen työn, lopetin alkoholin juomisen seinään (alkoholisoitunut olin jo) ja aloin elämään enemmän hetkessä. Liikun, syön kuten keholleni sopii jne. Asiat muuttuvat tavallaan itsestään sellaiseksi kun haluan. 

Ymmärrän, että minulla on vapaus valita ja voin luoda elämääni sellaiseksi kun haluan. 

Ei kaikki ole ns. täydellistä ja vieläkin teen asioita, jotka eivät ihan ravitse omaa potentiaaliani mutta osaan tarkkailla uteliaasti mistä se johtuu ja korjailla tilannetta jos tarvitsee. Otan kaikki tunteet uteliaana ja hyväksyvänä vastaan. Elämä on mielenkiintoista ihan kaikkine sävyineen. 

Herään joka aamu onnellisena ja valmiina uuteen päivään. Jos jotain tulee, niin pyrin kuuntelemaan intuitiotani, välillä se on edelleen hakusessa mutta kyllä tämä kevyeltä tuntuu pääosin. 

Ehkä kaikista merkittävin oivallus oli se, ettei tunteisiin ja luotuun "kärsimykseen" tarvitse samaistua ja sillä tavalla lisätä huonoa oloa. On myös hyvin mahdollista vain tarkastella etäämmältä ja hyväksyä tilanne, ilman, että sitä joutuisi tunnemyrskyn ja epätoivon keskelle. 

Tsemppiä kovin! Kyllä sinä selviät aivan varmasti <3 

-ap 

Tämän perusteella sinulla oli aiemmin asiat huonosti ja aivokemiat retuperällä alkoholismin takia. Nyt kun et enää ota kuppia ja sinulla on rahaa, niin asiasi ovat sen verran hyvin että pystyt olemaan perusonnellinen. Ei siinä mitään sen syvällisempää ole, eikä ole kyse valaistumisesta. Jos uudestaan menettäisit hyvän elämäntilanteen ja terveytesi niin saattaisit mennä epäonnelliseksi uudestaan.

Voit toki ajatella näin ja alkoholittomuudesta on aivan varmasti ollut hyötyä ja lisännyt iloa elämässänj.

Haluan kuitenkin korjata, että en ollut edes vielä lopettanut juomista, ennen kuin oivalsin asioita. Minä vain "heräsin" ja aloin toimimaan intuitoni pohjalta.

Jos en olisi ymmärtänyt, että avaimet ovat minun käsissäni, niin saattaisin edelleen kurjistella ja harmitella elämääni lasi kädessä.

Olin kaiken merkityksettömyyden ja järjettömyyden häivän tuskan käynyt läpi. Mikään ei kiinnostanut, ei kertakaikkiaan mikään. Millään ei ollut väliä.

Makasin sängyssä kuukausia melkein, välillä sieltä nousten hoitamaan vaivoin asioitani ja kauppaan.

Olin aivan varma, että kaikki on tässä eikä elämässä ole minulle mitään. Samalla jokin osa minussa puhui, ettei tämä ole totta. Jokin osa katseli tilannetta ja pyysi odottamaan. Tarkkailin tilannetta ja tuntui kirjaimellisesti, että hajoan. En ollut kestää, joten yritin sinnitellä edes sillä, että käytin päihteitä. Yritin vain kestää vaikka olisi tehnyt mieli vain kaatua suorilta jaloin ja jäädä makaamaan. Se oli jotain sellaista mitä en muista koskaan kokeneeni.

Sitten se tapahtui. Yksi aamu heräsin ja muutin kaiken. Muutin aivan kaiken ja ymmärsin mistä kaikesta oli ollut kysymys. Synnyin uudelleen, vanha jäi pois ja havahduin.

Toki olin opetellut masennuksen aikana uudestaan ajattelemaan sekä myös meditoimaan, olen ollut henkisellä tiellä noin 8 vuotta välillä sen unohtaen.

Nämä viimeisimmät kaksi vuotta ovat olleet kuitenkin merkittävimmät.

Välillä koin zen-hetkiä, välillä syvää rauhaa mutta olin kuitenkin todella maassa vielä. Uskoin koko ajan, että tässä on jotain merkittävää taustalla mutta tuntui kyllä hurjalta, kuin joku söisi elävältä. Olin tulla hulluksi.

Sitten aukesi ovi uuteen. Katsotaan mihin tämä vie.

-ap

Onneksi olkoon, olet herännyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap miten olet päässyt tuohon tilaan? Itsekin syvällä suossa ja etsin tietä ulos.

Ei siihen taida olla yhtä keinoa mutta ensinnäkin myötätuntoa täältä, se on voimia kuluttavaa jos tuntuu, että on "pohjalla". Minustakin tuntui siltä ja lähes riistin henkeni, en olisi millään kestänyt enempää. Useasti toistelin, että voi kun vain kuolisin. Periaatteessa kuolinkin, ainakin jokin osa minusta. Loin ehkä nahkani uudelleen tai päästin irti. Oli pakko vain hyväksyä asiat sellaisinaan ja muutosta tapahtui. 

Aloin tarkkailijaksi ja luin esimerkiksi Ekhart Tollea, Anthony De Melloa ja meditoin. En tavallaan enää samaistunut tunteisiin yhtä usein vaan aloin katselemaan etäämmältä. Lopulta olin tosiaan valmis päästämään myös irti asioista, jotka eivät lisänneet minkäänlaista kehitystä vaan päinvastoin, tukahdutti potentiaaliani ja kykyä näkeä asioita luomieni ääriviivojen ulkopuolelle. 

Kesti siinä aikansa ja vaati monet itkut, turhautumiset, todella paljon kärsimystä ja jopa suoranaista hulluutta. Tein lähes mitä vain, jotta kärsimys loppuisi. Otin lainaa, join alkoholia, tukahdutin tunteita monilla tavoilla. Kunnes ymmärsin, että voin sallia myös ne "huonot" tunteet ja hyväksyä ne sellaisinaan. Kohtasin ne hiljalleen ja ymmärsin, ettei mikään noista toiminnoista, jolla ajattelin lisääväni iloa elämääni, edes toimi. Päinvastoin, se oli sellaista väkisin luomaani illuusiota. 

Päästin vain irti. Nyt on talous jo paljon paremmalla tolalla. Sain todella hyvä palkkaisen työn, lopetin alkoholin juomisen seinään (alkoholisoitunut olin jo) ja aloin elämään enemmän hetkessä. Liikun, syön kuten keholleni sopii jne. Asiat muuttuvat tavallaan itsestään sellaiseksi kun haluan. 

Ymmärrän, että minulla on vapaus valita ja voin luoda elämääni sellaiseksi kun haluan. 

Ei kaikki ole ns. täydellistä ja vieläkin teen asioita, jotka eivät ihan ravitse omaa potentiaaliani mutta osaan tarkkailla uteliaasti mistä se johtuu ja korjailla tilannetta jos tarvitsee. Otan kaikki tunteet uteliaana ja hyväksyvänä vastaan. Elämä on mielenkiintoista ihan kaikkine sävyineen. 

Herään joka aamu onnellisena ja valmiina uuteen päivään. Jos jotain tulee, niin pyrin kuuntelemaan intuitiotani, välillä se on edelleen hakusessa mutta kyllä tämä kevyeltä tuntuu pääosin. 

Ehkä kaikista merkittävin oivallus oli se, ettei tunteisiin ja luotuun "kärsimykseen" tarvitse samaistua ja sillä tavalla lisätä huonoa oloa. On myös hyvin mahdollista vain tarkastella etäämmältä ja hyväksyä tilanne, ilman, että sitä joutuisi tunnemyrskyn ja epätoivon keskelle. 

Tsemppiä kovin! Kyllä sinä selviät aivan varmasti <3 

-ap 

Onpa hienosti kirjoitettu auki tuo asia. Olen itse samankaltaisessa olemisessa.

Olen kyllä paljon ja monella lailla työstänyt. On ollut monenlaista, hyvin monenlaista, tässä elämän matkalla.

Sanoisin, että tuo kirjoittamasi asioiden aukeaminen ja työstäminen vaatii älyä ja aikaa ja asioiden hahmottamiskykyä, tahtoa, tietoa, tiedostamista ja sinnikkyyttä ja lahjakkuuttakin.

Sitten, kun pääsee aapeen tasolle/siihen kohtaan, niin se kaikki läpikäyty ja oltu, jotenkin vaan aukeaa.

Hienoa jos sinullakin tämä elämä avautunut aivan eri tavalla.

Ihmettelen itsekin muutosta mutta olen onnellinen, että on ihmisiä, jotka ovat osanneet mullistaa tapaansa elää, meditoida ja tuntea ja siitä vielä kertoneet. Eli nämä ns. henkiset opettajat.

Nyt kun niihin olen tutustunut ja heidän kauttaan oppinut, niin loppupeleissä asiat ovatkin kovin luonnollisia ja yksinkertaisia.

Sitä voisi halata jokaista vastaantulevaa välillä. On niin paljon iloa elämästä ja haluaisi jakaa sitä muillekin, jotka eivät vielä tiedä vaan ovat valitettavasti tämän maailman luomien ajatuksien kahleissa. Olen sitä toki itsekin aina tietyllä tapaa kun täällä kommunkoimme keskenämme ja on monenlaisia näkökulmia sekä tilanteita mutta tosiaan sellainen kriittinen tarkastelu, pysähtyminen, "kovalevyn puhdistaminen" ja oleellisten asioiden katseleminen, oleminen sitten tuo sitä elinvoimaa.

En oikein välitä enää mitä muut ajattelevat minusta edes. Sillä tiedän tekeväni kaiken sydämelläni ja "oikein".

En sano olevani muiden yläpuolella tai alapuolella. En välitä mistään sellaisesta.

Tämä elämä on vain kokemuksien mahdollisuus ja ohimenevä matka, josta nauttia. Elämässä voi tosin tapahtua mitä vain. Joskus se vaatii toimintaakin, en katselisi vierestä jos joku satuttaisi toista pahoin vaan toimisin intuition mukaan.

Olisinkohan rauhallinen sodan keskellä vaikka senkin aikaansaama tilanne on täysin illuusiota. Syyt ovat valheellisia ja turhia, lopulta täysin merkityksettömiä ja se tietenkin tuo tunteita pintaan.

Lopulta kaikki on kuitenkin hyväksyttävä mitä elämässä tulee, kuolemakin. Jonain päivänä minäkin olen maatuvainen sekä läheiseni ja sekin on ok, kaikki on katoavaista ja niin kuuluu ollakin.

Elämä tällaisenaan on silti todella mahtava seikkailu kaikkineen.

Mukava kirjoittaa tänne. Ei tällaisia juuri tule keskustelua missään kahvipöydässä.

Kuulisin mielelläni lisääkin teiltä, jotka ajattelevat samoin ja muutkin joita asia kiinnostaa. :)

Vaan sielu ei katoa. Olemme kaikki osa kaikkea, pysyvästi. Jos englanti taittuu, niin suosittelen ostamaan amazonista e-kirjan Remember all that is. Tämä avasi kaikki viimeisetkin kysymykseni. Osa oli ensin vastoin sitä, mitä olin ajatellut, mutta lopulta kaikki se tuki sitä todellisuutta, jonka jo sisäisesti tiesin.

Juuri näin itsekin näen. Sielu ei katoa ja olemme yhtä tämän kaiken kanssa ikuisesti. Namaste. (Minun jumalainen sielu tervehtii sinun jumalaista sieluasi).

Kiitos kirjasuosituksesta! :)

-ap

Ihanaa löytää joku, joka tietää. :) Harvemmin näistä missään tulee puhuttua, kun yleensä odottaa vain naurua tai tyrmäystä. Aattelin mennä lokakuussa hengen ja tiedon messuille ekaa kertaa katsomaan, mitä siellä on tarjolla. :)

Jokaista uskonsa auttakoon, mutta been there done that. Myyntimarkkinat koko homma, koko henkisyys, vetäjinä harhoja kokevat narsistit. Sieltä voi pudota aika korkeelta, ja tyhjän päälle, kun lopulta tajuaa että kaikki se olikin harhaa ja hyväksikäyttöä. Jos on löytänyt hengellisyytensä, suosittelen nauttimaan siitä omassa rauhassa, tai ihan pienessä luotetussa piirissä, ilman guruja ja tuotteistuksia. Rauhassa ja hiljaisuudessa, hitaasti edeten ja harkintaa käyttäyen.

Ok. No, riippuu vähän, mitä luentosisältöjä sinne on tulossa. En mä sinänsä kaipaa guruja, enkä ole tippumassa mistään. Lähinnä olisi kiva edes nähdä ja kuulla yksikin ihminen, jolla olisi sama "mind set" kuin itselläni. Tämän kanssa tuntee olevansa niin yksin. Haluaisi jutella jonku kanssa, mutta ei voi.

Ainakin isommissa kaupungeissa on kyllä kaikenlaista sellaista luento-  kurssi- ja muuta toimintaa, josta todennäköisesti löytäisit ihmisiä, jotka ovat samanhenkisiä ja joiden kanssa jutella ja vaihtaa ajatuksia. Jos menet sinne messuille, niin pidä silmät ja korvat auki, löydät varmasti vinkkejä siitä mistä löytää muita, jotka ovat avoimia ja kiinnostuneita näille asioille. Et ole yksin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n ajatukset ovat suoraan New Age -uskonnosta (tosin suuntauksen kannattajat väittävät, etteivät kuulu mihinkään uskontoon). Olen läheltä seurannut tähän suuntaukseen tutustuvaa ja siihen liittynyttä henkilöä, ja sen myötä lukenutkin aiheesta aika paljon. Hyvin itsekeskeinen ja rajaton lahko on kyseessä, ja ihmiset siinä enemmän ja vähemmän irrallaan todellisuudesta, kuten myös hyvin rikkinäisiä. Järkevä keskustelu ei onnistu, koska kaikki selitetään tunteella. Tässä sekasortoisessa maailmassa ihmiset etsivät helpotusta mistä vain, ja tuo suuntaus tarjoaa helppoja ja nopeita ratkaisuja sekä vapauden tehdä ihan mikä vain hyvältä tuntuu, muista välittämättä. Toki alkuun kaikki voi näyttåytyä hyvänä, mutta todellisuus on kaikkea muuta.

Kaikella kunnioituksella pieni oikaisu:

New age ei ole uskonto. Se ei ole kirkko, eikä se ole lahko. Siihen ei "liitytä" missään. Sillä ei ole johtajaa, piispaa, pappia, imaamia tai mitään vastaavaa. Ei ole olemassa New age organisaatiota.

Termi kuvaa uuden ajan hengellistä etsintää, sitä voinee kutsua myös uushenkisyydeksi. New age = uusi aika. Middle ages = keskiaika. Liittyivätkö keskiajalla eläneet ihmiset keskiaikaan? Ei, he vain elivät sitä aikaa. Vanhalla ajalla eläneetkään eivät liittyneet mihinkään Old age -järjestöön.

Toisekseen, uuden ajan hengellisten etsijöistä puhuttaessa ehkä viimeisin asia mikä heistä tulisi mieleen, on itsekkyys, itsekeskeisyys tai muista välittämättä oleminen. Itse asiassa täysin päin vastoin.

Tämä siis nyt vähän off topic - ei hukata metsää puilta eli ap:n aloittamaa erinomaista keskustelua.

Olen selvillä siitä, että New Ageen ei varsinaisesti liitytä tai ettei se ole nimeltään lahko (tosin ei tule äkkiseltään mieleen mitään muita itseään lahkoksi nimittävää ryhmittymää). Ja kuten sanoin, olen tietoinen, että New Age -ihmiset eivät tunne olevansa uskonnossa. Kuitenkin, heillä on selkeästi tunnistettavat "opinkappaleet", joihin kuuluu mm. nämä ajatukset:

- ei ole väliä mihin uskontoon kuulut, kaikki ovat pohjimmiltaan samaa

- ei ole oikeaa tai väärää

- halutaan korkeammalle värähtelytasolle

- pyritään ykseyteen universumin (jokainen newageläinen saa sitä kutsua miksi haluaa) kanssa

- energia-asiat

- usko kuolemattomaan sieluun

- intuition kuunteleminen

- uuden ajan odottaminen

Vaikka ajatuksena on, että kaikki saavat ajatella kuten parhaaksi näkevät, kaikki tuntemani New Agen kannattajat uskovat silti yllä oleviin asioihin, kuten uskonnoissakin tehdään omiinsa.

Se on hyvin vapauttavaa kun ymmärtää ettei millään oikeastaan ole mitään väliä. Sitä voi tehdä mitä vain ja elää elämänsä juuri niinkuin haluaa. Mitä on maailman kaikkeudessa yksi ihmiselämä? Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Niinpä.

Pohjimmiltaan kyse on ehkä siitä, että ymmärtää olevansa itse luomansa kurjuuden ehtymätön lähde, murtautuu ulos tästä kurjuudesta oppimalla tarkastelemaan elämäänsä, tunteitansa ja toimintaansa itsensä ulkopuolelta, voisi ehkä sanoa persoonattomasti. Samalla on syytä oppia tarkastelemaan muiden tekemiä virheitä ymmärtäväisesti ja anteeksiantavasti.

Ei elämä aiheuta pohjimmiltaan suruani, vihaani tai epäonneani, vaan minä itse. Joudumme kyllä kaikki vastaanottamaan enemmän tai vähemmän vastoinkäymisiä, sitä emme pysty estämään, mutta niiden vaikutuksen meihin me määrittelemme aina itse.

En voi aina valita miten elämä minua kohtelee, en aina tiedä tai ymmärrä mitä olen tehnyt ansaitakseni jotakin ikävää, mutta voin aina valita miten annan sen vaikuttaa itseeni ja miten minä yhä edelleen kohtelen muuta elämää.

Kärsimyskin voi jalostaa meitä, se opettaa meitä pohtimaan omaa suhtautumistamme ja omia valintojamme sekä tekemään jatkossa parempia valintoja ja suhtautumaan itsemme ja muiden kannalta rakentavammin ja armeliaammin.

Jos joku katkaisee käteni, koenko tuskaa vain sen aikaa kun käsi paranee, vai pelkäänkö ja ahdistunko lopun ikääni että joku tulee katkaisemaan sen uudelleen.

Jos 20 ihmistä on elämäni aikana kohdellut minua väärin, onko se riittävä peruste alkaa vihaamaan koko ihmiskuntaa.

Annammeko sanallisen hyökkäyksen vaikuttaa itseemme, otammeko sen vastaan persoonallisena loukkauksena, vai nousemmeko sen yläpuolelle antamatta sen vaikuttaa itseemme. Osaammeko nähdä sellaisen vain ilmauksena toisen ihmisen ajattelemattomuudesta tai ymmärtämättömyydestä vai otammeko sen heti vastaan henkilökohtaisena hyökkäyksenä johon on pakko vastata vähintäänkin samalla ilkeydellä ja nöyryytyksellä.

Annammeko ikävien kokemusten lannistaa meidät, heittäydymmekö loputtoman katkeriksi, puhkummeko vihaa emmekä enää usko ihmisiin vai opettelemmeko antamaan anteeksi. Vetäydymmekö omaan kuplaamme vai uskallammeko yhä elää, rakastaa ja uskoa ihmisiin.

Osa illuusion murtamista onkin siis kykyä nousta järjen ja ajattelun tasolle, jolta tarkastella omia tunteitaan ja vaikuttimiaan, etenkin itsekkäitä sellaisia. Kuvaavaa on, että tarpeeksi syvälle päästyään monesti huomaa vaikkapa surunkin olevan ainakin osittain itsekkään vaikuttimen kudelma. Opettavaa on havainnoida myös koko muunkin elämän tunneilmaisua. Silloin huomaa miten tunteet ohjailevat ihmisten arvoja, toimintaa ja sanomisia, monesti ilman sen suurempaa kontrollia. Me annamme tunteidemme hallita meitä, sen seurauksena koemme usein surua, kipua ja milloin mitäkin ikävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli joskus vähän samantapaista. Se sitten haihtui, onneksi silleen vähitellen eikä kertarysäyksellä. Selasin koko ketjun mutta en jaksanut lukea noita pitkiä viestejä. Kauanko tuota sulla ap on nyt siis jatkunut?

Minä aloitin oman polkuni vuonma 2016.

Tämä on polku. Sillä voi mennä myös taaksepäin.

Siis oot 7 vuotta ollut "high"-tilassa?!? :O

Olen mennytnkaksi askelta eteenpäin ja yhden askeleen taaksepäin. Kyllä minä draamailuun menen mukaan, jos unohdan, miten elämä pitää elää. Koko prosessi vaati hiljaisuutta alussa, eli en kuullut itseäni metelissä. Nykyään kuulen.

Eli kauanko tämä nykyinen high-tila on nyt kestänyt? Älä lurittele asian vierestä vaan kerro! Tai älä vastaa jos et halua kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n ajatukset ovat suoraan New Age -uskonnosta (tosin suuntauksen kannattajat väittävät, etteivät kuulu mihinkään uskontoon). Olen läheltä seurannut tähän suuntaukseen tutustuvaa ja siihen liittynyttä henkilöä, ja sen myötä lukenutkin aiheesta aika paljon. Hyvin itsekeskeinen ja rajaton lahko on kyseessä, ja ihmiset siinä enemmän ja vähemmän irrallaan todellisuudesta, kuten myös hyvin rikkinäisiä. Järkevä keskustelu ei onnistu, koska kaikki selitetään tunteella. Tässä sekasortoisessa maailmassa ihmiset etsivät helpotusta mistä vain, ja tuo suuntaus tarjoaa helppoja ja nopeita ratkaisuja sekä vapauden tehdä ihan mikä vain hyvältä tuntuu, muista välittämättä. Toki alkuun kaikki voi näyttåytyä hyvänä, mutta todellisuus on kaikkea muuta.

Kaikella kunnioituksella pieni oikaisu:

New age ei ole uskonto. Se ei ole kirkko, eikä se ole lahko. Siihen ei "liitytä" missään. Sillä ei ole johtajaa, piispaa, pappia, imaamia tai mitään vastaavaa. Ei ole olemassa New age organisaatiota.

Termi kuvaa uuden ajan hengellistä etsintää, sitä voinee kutsua myös uushenkisyydeksi. New age = uusi aika. Middle ages = keskiaika. Liittyivätkö keskiajalla eläneet ihmiset keskiaikaan? Ei, he vain elivät sitä aikaa. Vanhalla ajalla eläneetkään eivät liittyneet mihinkään Old age -järjestöön.

Toisekseen, uuden ajan hengellisten etsijöistä puhuttaessa ehkä viimeisin asia mikä heistä tulisi mieleen, on itsekkyys, itsekeskeisyys tai muista välittämättä oleminen. Itse asiassa täysin päin vastoin.

Tämä siis nyt vähän off topic - ei hukata metsää puilta eli ap:n aloittamaa erinomaista keskustelua.

Olen selvillä siitä, että New Ageen ei varsinaisesti liitytä tai ettei se ole nimeltään lahko (tosin ei tule äkkiseltään mieleen mitään muita itseään lahkoksi nimittävää ryhmittymää). Ja kuten sanoin, olen tietoinen, että New Age -ihmiset eivät tunne olevansa uskonnossa. Kuitenkin, heillä on selkeästi tunnistettavat "opinkappaleet", joihin kuuluu mm. nämä ajatukset:

- ei ole väliä mihin uskontoon kuulut, kaikki ovat pohjimmiltaan samaa

- ei ole oikeaa tai väärää

- halutaan korkeammalle värähtelytasolle

- pyritään ykseyteen universumin (jokainen newageläinen saa sitä kutsua miksi haluaa) kanssa

- energia-asiat

- usko kuolemattomaan sieluun

- intuition kuunteleminen

- uuden ajan odottaminen

Vaikka ajatuksena on, että kaikki saavat ajatella kuten parhaaksi näkevät, kaikki tuntemani New Agen kannattajat uskovat silti yllä oleviin asioihin, kuten uskonnoissakin tehdään omiinsa.

Hmm. Aika vähän tuo eroaa kristinuskosta. Ainoat erot ovat se, että kristinuskossa uskonnolla on väliä, ja on oikea ja väärä.

Muista ollaam sa,a mieltä, puhutaan vain vähän eri käsitteillä. Esim. Kristinuskossa inutito tulkitaan Jumalan ääneksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli joskus vähän samantapaista. Se sitten haihtui, onneksi silleen vähitellen eikä kertarysäyksellä. Selasin koko ketjun mutta en jaksanut lukea noita pitkiä viestejä. Kauanko tuota sulla ap on nyt siis jatkunut?

Minä aloitin oman polkuni vuonma 2016.

Tämä on polku. Sillä voi mennä myös taaksepäin.

Siis oot 7 vuotta ollut "high"-tilassa?!? :O

Olen mennytnkaksi askelta eteenpäin ja yhden askeleen taaksepäin. Kyllä minä draamailuun menen mukaan, jos unohdan, miten elämä pitää elää. Koko prosessi vaati hiljaisuutta alussa, eli en kuullut itseäni metelissä. Nykyään kuulen.

Eli kauanko tämä nykyinen high-tila on nyt kestänyt? Älä lurittele asian vierestä vaan kerro! Tai älä vastaa jos et halua kertoa.

En osaa vastata. Vuodesta 2019 lähtien olen sen saavuttanut, mutta se tulee ja menee. Ei se mitään pysyvää ole, jossa leijuisin koko ajan.

En myöskään kutsu itseäni valaistuneeksi, vaan tiedostavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kauanko tämä nykyinen high-tila on nyt kestänyt? Älä lurittele asian vierestä vaan kerro! Tai älä vastaa jos et halua kertoa.

En osaa vastata. Vuodesta 2019 lähtien olen sen saavuttanut, mutta se tulee ja menee. Ei se mitään pysyvää ole, jossa leijuisin koko ajan.

Okei, no tuo selvitti, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä, että siinä tietynlaisessa illuusioiden rakentaman elämän sisällä, joka on melko tukahduttavaa, on raskasta elää ja myöskin hankalaa nähdä, että asioita voi todella muuttaa kun uskomukset ovat niin vahvoja. 

Asiat vaan on hyväksyttävä. On minusta hienoa, että olette kovin yrittäneet auttaa läheistänne mutta usein se, että ihminen kärsii tarpeeksi kauan, on avain myös pois sieltä. Välillä kyllä käy niin, ettei ihminen koskaan oivalla vaan jatkaa elämänsä loppuun asti kärsimystä luoden. Minulla on myös lähipiirissä alkoholisteja, jotka eivät näe vankilansa ulkopuolelle. Kohtaan heidät sellaisenaan, arvostavasti ja myötätuntoisesti ja omalla elämälläni saada myös heihin resonoitua erilaisia näkökulmia. 

Kuitenkaan en lähde enää siihen, että taivun myös siihen draamaan vaan kuuntelen ja katselen etäältä. Vie se välillä voimia toki jos energia on kovin negatiivista mutta ei vaikuta pitkän aikaa ja palaan tietoiseen läsnäolemiseen kun huomaan liukuvani ajatusten kehittelemään myllerrykseen. 

Toivottavasti tulevaisuudessa minusta on ihmisille apua. Ainakin arvojeni mukaisesti heidät lämmöllä otan vastaan ja kohtaan. Olen 28v ja kipuillut elämän kanssa pitkään, samoja ongelmia itselleni aiheuttaen. Viimeisin kipuilu ja ajanjakso tähän pisteeseen kesti kolme vuotta suunnilleen ja oli kyllä todella hurja ajanjakso. Sen kautta kuitenkin sain riisuttua itseltäni uskomuksia. Varmasti vielä on paljon asioita, jotka näen yhä selvemmin sekä irti päästämisen tuskaa (jota tarkkailla) mutta hetkessä mennään. 

Kaikkea hyvää sinullekin ja muillekin ketjuun kirjoittaneille. :) <3 

-ap 

Kiitos kauniista vastauksestasi! <3

Niin, tämä lienee kaikessa raastavuudessaan myös oivallinen mahdollisuus meille läheisille (ja aivan etenkin minulle) harjoitella sitä omassa keskuksessa pysymistä...

Tunnustan, että monesti pelko ja paniikki on lähtenyt lapasesta, kun on saanut pelätä toisen hengen puolesta. Olen viime aikoina ehkä pikkuhiljaa oppinut myös seuraamaan tilannetta tästä vierestä hieman tyynemmin, enkä ehkä enää tempaudu niin syvälle draaman pyörteisiin yhtä helposti kuin aiemmin. Tilanne on nyt tällä hetkellä se mikä se on.  Myöhemmin ehkä toisenlainen. Jossain syvällä sisimmässäni uskon, että tämä on jollain tasolla tarpeellinen kokemus meille kaikille, jos sen oikein osaamme ottaa?

Olen koettanut välttää kaikkea tuomitsevuutta, mutta en tiedä olenko onnistunut siinä riittävästi. Henkilön itsessään hyväksyn - enkä pelkästään hyväksy vaan rakastan häntä kovin - mutta tilannetta on ollut äärettömän vaikea hyväksyä. Henkilö itse on todella upea ja lahjakas tyyppi, ja tiedän että hänellä on mahdollisuudet vaikka mihin. Niin kovin kaunis sielu...

Ehkä minun tehtäväni on löytää täysi luottamus siihen, että tämä kaunis sielu on jollain tasolla valinnut polkunsa kulkevan tällä hetkellä näin, eikä minun tehtäväni ole "parantaa" tai auttaa häntä väkisin, vaan sallia hänen kulkea omaa polkuaan ja tehdä ne löydöt sen varrelta, mitä hänen tarvitseekin löytää. Ehkä minun tehtäväni on vain kulkea hänen rinnallaan läpi sen pimeyden, olla ulottuvilla kun sitä tarvitaan, ja luottaa siihen että tämäkin tilanne ratkeaa onnellisesti. Kenties hänkin tulee jonain päivänä vielä auttamaan toisia kokemusasiantuntijana. Hän on muuten aika saman ikäinen kuin sinä, vuotta nuorempi. Jotenkin aavistelinkin että saatatte olla samaa ikäluokkaa, ja jotenkin tämäkin oli minulle lohdullinen tieto.

Kiitos muuten myös kirjavinkistä, itse törmäsin hiljattain "sattumoisin" Joe Dispenzan kirjaan "Luo itsesi uudelleen". Aivan huikea kirja (olen juuri ehtinyt puoliväliin), jota suosittelen lämpimästi kaikille niille jotka haluavat muuttaa ajattelunsa  ja sen mukana itsensä ja elämänsä aivan uudeksi. Se tukee kaikkea tuota mitä kerroit, ja olen myös suositelut sitä läheiselleni. Saa nähdä, josko tarttuu syöttiin.

Hyvää tätä hetkeä Sinulle ja kaikille muillekin! <3 <3

Niin, ymmärrän huolesi. Tiedostat kuitenkin itsekin hyvin paljon. En minä ole oikein mitään neuvoja sinällään antamaan, mitä voin kertoa omasta näkökulmastani vain mikä sai kaiken muuttumaan sellaiseksi, joka todellisuudessa olen, enkä  valheellisten ajatuksien vankina. 

Itse olen kamppaillut samanlaisten tunteiden kanssa kun olin huolissani vanhemmistani ja turhautumiseen saakka itkenyt ja epätoivoissa kierinyt, että eivätkö he nyt vaan voi nousta ja elää elämäänsä paremmin. Nykyään mietin, että minkä tähden? Minunko? Huomaan, että ajatukset tulevat itsestäni ja vain minä voin muuttaa myös suhtautumistapaa ns. ongelmia kohtaan. Olen hyväksynyt tilanteen ja heitä kohtaan olen myötätuntoinen, omalla kasvulla ja olemisella heille ehkä miettimisen kohde, tai sitten en. Ei sillä oikeastaan lopulta ole väliä jos ovat itse tyytyväisiä mutta minunkaan ei tarvitse kärsiä, joten voin itse määritellä tilanteen. Joko suhtaudun eri tavalla tai en ole sellaisten ihmisten kanssa läsnä, jotka saavat minut tukehtumaan. 

Tänään näin äitiäni, oli pitkästä aikaa selvinpäin seurassani. Hän tietää minun muuttuneen ja nyt kunnioitamme toisiamme aivan eri tavalla. En puutu hänen elämäänsä, hän on vapaa valitsemaan myös mutta olen asettanut kuitenkin sanattomat rajat. Tänään olimme ja nauroimme vedet silmissä. Tällaista ei ole tapahtunut aikoihin. Tätä tarkoittaa tavallaan se, että on hetkessä kiinni. Emme me menneitä miettinyt, en minä häntä hetkessä lokeroinut enkä huolissani ollut. Olimme vain mitä olimme ja kunnoitimme toisiamme. 

Tätä on kovin vaikeaa selittää mutta tosiaan kaikki tunteet ovat hyväksyttyjä, se on sitten eri asia miten niihin suhtautuu ja minulle oli niin ihanan oivaltaa ymmärtää, että pystyn todella itse valitsemaan. Kaikesta on tullut kevyempää ja ihanaa. Saan minä olla surullinenkin ja itkeä, masentunutkin mutta rakastan silti elämää. Ne ovat vain tunteita, joita katselen ja tunnen, ne menevät ohi. 

Kaikkea hyvää vielä. Sinulla on loistavia pointteja. Aivan varmasti tulet sinuiksi asioiden kanssa ja voit paremmin. <3 

Juurikin se Sinun näkökulmasi, masennuksen ja alkoholismin omakohtaisesti kokeneena ja siitä selviytyneenä, onkin se mahtava juttu. Kirjoittamasi teksti on ollut todella rohkaisevaa ja valoisaa luettavaa, iso kiitos siitä!

Ikävää että olet ollut huolissasi ja turhautunut omien vanhempiesi vuoksi. Omat kipuilusi ovat ehkä olleet osaltaan myös heijastusta heidän kipuilustaan? Vaikuttaa kuitenkin siltä, että nyt kun olet hyväksynyt tilanteen ja alkanut suhtautua eri tavalla, se vaikuttaa väistämättä jollakin tavalla myös heihin. Olipa todella ihanaa lukea, että tapasitte tänään selvin päin olleen äitisi kanssa ja että nauroitte vedet silmissä. Minäkin nauran usein tämän oman läheiseni kanssa silloin, kun sattuu hyvä, päihteetön päivä eikä ole niin paljoa vastustusta puolin eikä toisin. Uskomattoman hauska henkilö, ollut sitä aivan pienestä saakka... Hänen kanssaan nauraminen on aivan ihanaa, en ole tainnut kenenkään muun kanssa nauraa niin paljon ja niin makeasti kuin hänen kanssaan niinä vuosina kun hän on ollut elämässäni.  Silloin tuntuu todella siltä, että kaikki on sittenkin pohjimmiltaan hyvin, vaikka niitä mustaakin  mustempia päiviä välillä tulisi.

Ehkä minun suurimpia läksyjäni tässä on lakata vastustamasta ja antaa ajan ja lempeän läsnäolon tehdä tehtävänsä ja sekä kyseisen henkilön omien oivallusten tulla ajallaan... Minulla on hankala tapa olla kärsimätön; yrittää työntää jokea haluamaani suuntaan ja haluamallani vauhdilla, vaikka tietoisesti ajatellen siinä ei tietenkään ole mitään järkeä. Minähän vain uuvutan itseni, ja joki virtaa omalla painollaan ja omaa tahtiaan sinne minne se virtaa.

Tuo on niin totta mitä sanoit tunteista: kaikki tunteet ovat sallittuja ja hyväksyttäviä, mutta niihin ei pidä jäädä vellomaan. Tätä opettelen... Ja varmaan ne hankalammatkin tunteet menevät nopeammin ohi, kun niille antaa ensin tilaa ja tunnistaa ne, ja päästää ne sitten menemään. "This too shall pass".

Jotenkin tässä on itselleni alkanut hahmottua entistä selvemmin, että esim. masennuksen ja päihderiipuvaisuuksien hoidossa on avautumassa ihan uusia mahdollisuuksia ja tehokkaampia keinoja perinteisen terapian / psykiatrian / lääkkeiden sijaan, kun tilannetta lähestytään uudesta näkökulmasta ja ymmärretään että niihin omiin ajatuksiin ja tunteisiin voi todellakin vaikuttaa. Siinä kokemusasiantuntijan tuki on mielestänni avainasemassa.

Sinä annoit osaltasi tänään minulle aimo annoksen uskoa, toivoa ja rohkaisua tässä tilanteessa, juuri tällä hetkellä. Nyt näyttää huomattavasti valoisammalta. Tuhannet kiitokset ja edelleen kaikkea hyvää! <3 <3

Vaikutat aivan ihanalta ihmiseltä, kuten tuo sinun läheisesi, jota kovin rakastat. Toivon kovin, että läheisesi saisi otteen elämään.

Voin aistia tekstistäsi sen epätoivon ja surun mitä olet käynyt läpi. Varmasti ollut paljon kysymyksiä ja vaikeaa suhtautua asiaan. Paljon myötätuntoa täältä.

Minulle taisi olla yksi käänteentekevä tilanne raitistumisessa se, että en saanut siitä enää iloa. Sekin alkoi tuntumaan turhuudelta, täysin turhalta. Sitä se on vieläkin, ajatukseni muuttuivat vain enkä näe järjen häivää alkoholin ottamisessa.

En osaa sanoa mitä tulisi tehdä mutta jostain syystä, tulee mieleen, että päästäisiin irti enkä laittaisi omaa onneani peliin siksi, että toinen saattaisi mahdollisesti tulla omilla toimilla onnelliseksi. Silloin tuloksena on yleensä vain kaksi onnetonta.

Suosittelen sinulle lämpimästi kirjaa Anthony de Mello- havahtuminen. Löytyy äänikirjana myös.

On hankalaa auttaa jos toinen ei sitä halua ottaa vastaan. On myös riski, että se myös hankaloittaa tilannetta.

Itse antaisin olla (häntä tietenkin lämpimästi ajatellen) ja keskittyisin omaan hyvinvointiini. Hän käy oman tiensä, sinä omasi.

Lopulta kuitenkin itse tiedät mikä on parhain ratkaisu. Kuulostele sisintäsi.

Hienoa jos on ollut keskustelusta sinulle apua ja olet saanut toivoa. Varmasti sinun kannattaa ottaa selvää enemmänkin näistä asioista koska aihe resonoi vahvasti selvästi. Onnea tiellesi

-ap

Olen kokenut jotain samankaltaista pitkän masennusjakson jälkeen. Meinasin tehdä itselleni jotain peruuttamatonta ja nyt kun ajattelen sitä niin olen hyvin onnellinen etten tehnytkään sitä!

Osaan nauttia elämästä eri tavalla koska tiedän että elämä on lyhyt ja se voi loppua koska vaan. Vielä en ole päässyt niin zen-tilaan ettei muiden mielipiteillä olisi mitään merkitystä. Ehkä eniten surettaa ja harmittaa kun ihmiset ovat ilkeitä toisilleen. Itse yritän olla aina kiltti ja ymmärtäväinen toisia ihmisiä kohtaan mutta se nähdään heikkouksena ja saan osakseni naljailua ja selän takana puhumista. Koitan kuitenkin parhaani etten kyynisty ja yritän nähdä hyvän ihmisissä.