Lue keskustelun säännöt.
Olenkohan henkisesti herännyt vai mistäköhän tämä rento asenne ja elämänilo kumpuaa? - entinen masentunut
Onpa mahtavaa, nautin joka hetkestä. Kaikki on kiinnostavaa ja sitä katsoo elämää tarkkailijana. Huvittuneena ja rentona. Juuri mitään draamaa en keksi asioista ja mielessäni nauran kun ihmiset ovat jonkun kehittelemänsä dramaattisen tilanteen pauloissa.
Saatan mennä mukaan (koska minulle halutaan avautua) ja samalla tiedostan, että tämä ihminen tuntee aidosti asian epämiellyttävänä ja ymmärrän.
En kuitenkaan sisimissäni näe ongelmaa, vain ratkaisuja ja valinnan vapautta. Iloa ja tiedän, että kaikki on hyvin.
Mikä vaan "leijun" tässä elämässä. Välillä on tietenkin ikäviä tunteita, tarkkailen niitä. Joskus saatan mennä mukaan ja silloin itken lohduttomasti. Ymmärrän kuitenkin, että silti kaikki on oikeasti hyvin.
Vaikeaa kuvailla kenties. Joka hetkestä on tullut omanlaisensa seikkailu. Kaikki on niin ihmeellistä.
Sitä vain katsoo ympärilleen ja ymmärtää valheellisuuden ja ihmisten luoman tilan. Silti vain huvittaa ja on vapaa olo.
Olen vain muuttunut kärsimyksen myötä.
Kommentit (522)
Tässä artikkelissa on eritelty defenssejä ja kerrottu niiden kohtaamisesta hieman samoin kuin tässä keskustelussa
https://hidastaelamaa.fi/2014/10/aaro-lof-lue-miten-sina-puolustat-itse…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä viihdyttävää. Joku sanoo olevansa onnellisempi koska ei enää koe jokaista draamaa omakseen, niin jengi epäilee psykoosia.
Koko elämän ajan pään sisällä jatkuva todellisuutta vastaan riitely ja tulevaisuuden täysin hyödytön, kuluttava murehtiminen ja menneisyyden jankkaaminen sen sijaan on ilmeisesti samojen ihmisten mielestä tavoiteltava terveen merkki.
Mikä tarve on tulla palstalle mainostamaan henkistä kehitystään?
En ymmärrä ensinnäkään sitä miksi lainasit viestiäni ja kysyt sitten asiaa joka ei liittynyt siihen juuri mitenkään, mutten myöskään sitä, mikä ongelma sinulla on asian kanssa. Henkistä kehitystä kannattaa minusta mainostaa koska se on normalisoivaa ja siitä voi saada vähän vaikkapa motivaatiota pyrkiä samaan itsekin. Moni ei tiedä etsiä näitä asioita, ja olisi hyväksi jos tietäisi.
oletko tyytyväinen palstan sisältöön vain niin kauan kuin juuri sinä ymmärrät ja olet samaa mieltä niistä syistä, jotka saavat muut kirjoittamaan palstalle?
Jos tulet keskustelupalstalta kysymään oletko normaali, saat todennäköisesti vastaukseksi ettet ole. Ei ole normaalia, että on kova tarve varmistaa asioita ventovierailta vierailta ihmisiltä.
Eihän ap mitään vakuutteluja pyytänyt, vaan jakoi kokemuksensa. Usein keskustelua käytetään niin, että jaetaan omia ajatuksia ja niitä vertaillaan muiden kanssa. Ehkä resonoi, ehkä ollaan eri mieltä. Ei sen tarvitse omaa kokemusta mitätöidä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä viihdyttävää. Joku sanoo olevansa onnellisempi koska ei enää koe jokaista draamaa omakseen, niin jengi epäilee psykoosia.
Koko elämän ajan pään sisällä jatkuva todellisuutta vastaan riitely ja tulevaisuuden täysin hyödytön, kuluttava murehtiminen ja menneisyyden jankkaaminen sen sijaan on ilmeisesti samojen ihmisten mielestä tavoiteltava terveen merkki.
Mikä tarve on tulla palstalle mainostamaan henkistä kehitystään?
En ymmärrä ensinnäkään sitä miksi lainasit viestiäni ja kysyt sitten asiaa joka ei liittynyt siihen juuri mitenkään, mutten myöskään sitä, mikä ongelma sinulla on asian kanssa. Henkistä kehitystä kannattaa minusta mainostaa koska se on normalisoivaa ja siitä voi saada vähän vaikkapa motivaatiota pyrkiä samaan itsekin. Moni ei tiedä etsiä näitä asioita, ja olisi hyväksi jos tietäisi.
oletko tyytyväinen palstan sisältöön vain niin kauan kuin juuri sinä ymmärrät ja olet samaa mieltä niistä syistä, jotka saavat muut kirjoittamaan palstalle?
Jos tulet keskustelupalstalta kysymään oletko normaali, saat todennäköisesti vastaukseksi ettet ole. Ei ole normaalia, että on kova tarve varmistaa asioita ventovierailta vierailta ihmisiltä.
Itse asiassa on äärimmäisen normaalia varmistua asioista vieraiden ihmisten tuella. Esimerkkejä: lääkärikäynti, oikeaa tietä opastava kauppakeskuksen vartija, muiden ihmisten pukeutuminen kadulla, uteliaisuus ravintolaa kohtaan koska se on saanut paljon positiivisia arvosteluja asiakkailta, mielipidemittauskyselyt yritystoiminnan kehittämiseksi, kansanäänestykset
Toki palstalta saa paljon ihan pöljiä mielipiteitä, sekä tahallisia että vahingossa. Mutta myös paljon muuta.
Ylipäänsä sekä johtopäätösten muodostuminen päättelemällä että eri mielipiteiden painoarvottaminen niiden saaman suosion perusteella ovat erittäin kollektiivisia prosesseja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä viihdyttävää. Joku sanoo olevansa onnellisempi koska ei enää koe jokaista draamaa omakseen, niin jengi epäilee psykoosia.
Koko elämän ajan pään sisällä jatkuva todellisuutta vastaan riitely ja tulevaisuuden täysin hyödytön, kuluttava murehtiminen ja menneisyyden jankkaaminen sen sijaan on ilmeisesti samojen ihmisten mielestä tavoiteltava terveen merkki.
Mikä tarve on tulla palstalle mainostamaan henkistä kehitystään?
En ymmärrä ensinnäkään sitä miksi lainasit viestiäni ja kysyt sitten asiaa joka ei liittynyt siihen juuri mitenkään, mutten myöskään sitä, mikä ongelma sinulla on asian kanssa. Henkistä kehitystä kannattaa minusta mainostaa koska se on normalisoivaa ja siitä voi saada vähän vaikkapa motivaatiota pyrkiä samaan itsekin. Moni ei tiedä etsiä näitä asioita, ja olisi hyväksi jos tietäisi.
oletko tyytyväinen palstan sisältöön vain niin kauan kuin juuri sinä ymmärrät ja olet samaa mieltä niistä syistä, jotka saavat muut kirjoittamaan palstalle?
Jos tulet keskustelupalstalta kysymään oletko normaali, saat todennäköisesti vastaukseksi ettet ole. Ei ole normaalia, että on kova tarve varmistaa asioita ventovierailta vierailta ihmisiltä.
Eihän ap mitään vakuutteluja pyytänyt, vaan jakoi kokemuksensa. Usein keskustelua käytetään niin, että jaetaan omia ajatuksia ja niitä vertaillaan muiden kanssa. Ehkä resonoi, ehkä ollaan eri mieltä. Ei sen tarvitse omaa kokemusta mitätöidä.
Lue otsikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maaninen vaihe? Euforinen psykoosi?
Kannattaa äkkiä käydä hakemassa jotkut lääkkeet. Elämän ei kuulu olla tuommoista kepeää, mukavaa ja huoletonta, jotta nappia vaan äkkiä nassuun. Jonkun diagnoosin varmasti löytävät terveyskeskuksessa tuommoiselle onnellisuudelle.
No vitsaile vaan, mutta oikeasti tuollainen yllättävä onnellisuus saattaa olla maniaa tai hypomaniaa joka sitten johtaa ihan kunnon maniaan. Jotkut aivotoiminnan häiriötkin saattaa ensialkuun aiheuttaa tuollaista. Migreeninkin ohella voi tulla euforiaa, tosin se häipyy nopeasti.
Eli jos sairastaa mielenterveyden häiriötä ja sairaudentunto katoaa yhtäkkiä ilman syytä, niin se ei välttämättä ole ihmeparantuminen ja voi tulla yllättävä olotilan paheneminen tuon jälkeen.
Mania ei kuitenkaan ole rauhan täyttämä tasapainpinen ilon tila.
Ap:n kirjoitusta tulkiten kyseessä ei siis ole maaninen tila.
Meidän ei kannata palstapsykiatreina päätellä.Yksi sana: hypomania.
Ap:ko alapeukuttaa? Mieli voi luoda tiensä ulos masennuksesta, mutta ei välttämättä kovin kestävällä tavalla.
Jep. Kyllä ap:n kannattaisi ihan varmuuden vuoksi käydä lääkärissä. Itse veikkaan alkavaa psykoosia. Ja kun joku tulee lässyttämään "ette te palstalaiset saa diagnosoida kun ette ole lääkäreitä", niin en olekaan diagnosoimassa vaan tuomassa esiin epäilykseni. Itselläni alkoi psykoosi noin.
Eikö psykoosi voisi pikemminkin puhjeta pitkäaikaisesta ratkaisemattomasta ristiriidasta, kun asioiden hyväksynnästä? Toki syyt voivat olla ihan vaan kemiallisiakin, eikä ajattelu tee siihen muutosta. Itse kyllä tunnistan ap:n kokemukset pidemmältä ajalta ja olen säästynyt mielen sairastumiselta seurauksena. Eli vaikka täällä tuodaan noita kokemuksia, niin ei ole ehdoton syy-seuraus kuitenkaan. Toki on aina hyvä tarkastella eri vaihtoehtoja tosissaan, tärkeitä huomioita.
Toivon toki, että ap:lla on oikeasti ratkennut joku lukko päästä ja hän voi pysyvästi paremmin. Mutta yhtäkkinen tunne-elämän muutos kokien itsensä irralliseksi kaikesta herättää pienen huolen. Ap kirjoitti näin: "Mikä vaan "leijun" tässä elämässä. Välillä on tietenkin ikäviä tunteita, tarkkailen niitä. Joskus saatan mennä mukaan ja silloin itken lohduttomasti." Sen takia ehdotin, että ihan rohkeasti vaan lääkärissä käymään. Siellä asia selviää. Mt-sairauksissa tai -oireissa ei ole minusta mitään leimaavaa ja niistä pitäisi pystyä puhumaan avoimemmin. Voivat puhjeta kenelle vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap miten olet päässyt tuohon tilaan? Itsekin syvällä suossa ja etsin tietä ulos.
Ei siihen taida olla yhtä keinoa mutta ensinnäkin myötätuntoa täältä, se on voimia kuluttavaa jos tuntuu, että on "pohjalla". Minustakin tuntui siltä ja lähes riistin henkeni, en olisi millään kestänyt enempää. Useasti toistelin, että voi kun vain kuolisin. Periaatteessa kuolinkin, ainakin jokin osa minusta. Loin ehkä nahkani uudelleen tai päästin irti. Oli pakko vain hyväksyä asiat sellaisinaan ja muutosta tapahtui.
Aloin tarkkailijaksi ja luin esimerkiksi Ekhart Tollea, Anthony De Melloa ja meditoin. En tavallaan enää samaistunut tunteisiin yhtä usein vaan aloin katselemaan etäämmältä. Lopulta olin tosiaan valmis päästämään myös irti asioista, jotka eivät lisänneet minkäänlaista kehitystä vaan päinvastoin, tukahdutti potentiaaliani ja kykyä näkeä asioita luomieni ääriviivojen ulkopuolelle.
Kesti siinä aikansa ja vaati monet itkut, turhautumiset, todella paljon kärsimystä ja jopa suoranaista hulluutta. Tein lähes mitä vain, jotta kärsimys loppuisi. Otin lainaa, join alkoholia, tukahdutin tunteita monilla tavoilla. Kunnes ymmärsin, että voin sallia myös ne "huonot" tunteet ja hyväksyä ne sellaisinaan. Kohtasin ne hiljalleen ja ymmärsin, ettei mikään noista toiminnoista, jolla ajattelin lisääväni iloa elämääni, edes toimi. Päinvastoin, se oli sellaista väkisin luomaani illuusiota.
Päästin vain irti. Nyt on talous jo paljon paremmalla tolalla. Sain todella hyvä palkkaisen työn, lopetin alkoholin juomisen seinään (alkoholisoitunut olin jo) ja aloin elämään enemmän hetkessä. Liikun, syön kuten keholleni sopii jne. Asiat muuttuvat tavallaan itsestään sellaiseksi kun haluan.
Ymmärrän, että minulla on vapaus valita ja voin luoda elämääni sellaiseksi kun haluan.
Ei kaikki ole ns. täydellistä ja vieläkin teen asioita, jotka eivät ihan ravitse omaa potentiaaliani mutta osaan tarkkailla uteliaasti mistä se johtuu ja korjailla tilannetta jos tarvitsee. Otan kaikki tunteet uteliaana ja hyväksyvänä vastaan. Elämä on mielenkiintoista ihan kaikkine sävyineen.
Herään joka aamu onnellisena ja valmiina uuteen päivään. Jos jotain tulee, niin pyrin kuuntelemaan intuitiotani, välillä se on edelleen hakusessa mutta kyllä tämä kevyeltä tuntuu pääosin.
Ehkä kaikista merkittävin oivallus oli se, ettei tunteisiin ja luotuun "kärsimykseen" tarvitse samaistua ja sillä tavalla lisätä huonoa oloa. On myös hyvin mahdollista vain tarkastella etäämmältä ja hyväksyä tilanne, ilman, että sitä joutuisi tunnemyrskyn ja epätoivon keskelle.
Tsemppiä kovin! Kyllä sinä selviät aivan varmasti <3
-ap
Eli käytännössä vihdoin aikuistuit ja opit hallitsemaan tunteitasi, kuten pitäisi oppia jo lapsena/nuorena? Olet pitkittänyt ties miten pitkään jotain teiniaikojen aivomyllerrystä.
Voi, tietäisitpä kuinka tavallista tämä on. Harva sitä vain tajuaa tai avoimesti tarkastelee. Koska ollaan "aikuisia", laitetaan kädet silmille ja tietämättään sitten roiskitaan defessien täydellä teholla tuhoa ympärille. Tätä ei edes kyseenalaisteta, kuten tämäkin ketju osoittaa. Pilkataan (=defenssi) muita hitaudesta, kun itse ei ole vielä otettu askeltakaan. Tästähän se aikuiselämän dramatiikkakin kumpuaa, vaikka monen ratkaistavissa olevan vaikeuden olisi olettanut jäävän yläkouluaikoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä viihdyttävää. Joku sanoo olevansa onnellisempi koska ei enää koe jokaista draamaa omakseen, niin jengi epäilee psykoosia.
Koko elämän ajan pään sisällä jatkuva todellisuutta vastaan riitely ja tulevaisuuden täysin hyödytön, kuluttava murehtiminen ja menneisyyden jankkaaminen sen sijaan on ilmeisesti samojen ihmisten mielestä tavoiteltava terveen merkki.
Mikä tarve on tulla palstalle mainostamaan henkistä kehitystään?
En ymmärrä ensinnäkään sitä miksi lainasit viestiäni ja kysyt sitten asiaa joka ei liittynyt siihen juuri mitenkään, mutten myöskään sitä, mikä ongelma sinulla on asian kanssa. Henkistä kehitystä kannattaa minusta mainostaa koska se on normalisoivaa ja siitä voi saada vähän vaikkapa motivaatiota pyrkiä samaan itsekin. Moni ei tiedä etsiä näitä asioita, ja olisi hyväksi jos tietäisi.
oletko tyytyväinen palstan sisältöön vain niin kauan kuin juuri sinä ymmärrät ja olet samaa mieltä niistä syistä, jotka saavat muut kirjoittamaan palstalle?
Jos tulet keskustelupalstalta kysymään oletko normaali, saat todennäköisesti vastaukseksi ettet ole. Ei ole normaalia, että on kova tarve varmistaa asioita ventovierailta vierailta ihmisiltä.
Itse asiassa on äärimmäisen normaalia varmistua asioista vieraiden ihmisten tuella. Esimerkkejä: lääkärikäynti, oikeaa tietä opastava kauppakeskuksen vartija, muiden ihmisten pukeutuminen kadulla, uteliaisuus ravintolaa kohtaan koska se on saanut paljon positiivisia arvosteluja asiakkailta, mielipidemittauskyselyt yritystoiminnan kehittämiseksi, kansanäänestykset
Toki palstalta saa paljon ihan pöljiä mielipiteitä, sekä tahallisia että vahingossa. Mutta myös paljon muuta.
Ylipäänsä sekä johtopäätösten muodostuminen päättelemällä että eri mielipiteiden painoarvottaminen niiden saaman suosion perusteella ovat erittäin kollektiivisia prosesseja.
Pitää vaan muistaa, että emme oikeasti tunne tänne kirjoittavia. Emme näe heidän olemustaan, historiaa, elämäntilannetta. Ihminen voi kirjoittaa vaikka mitä ja olla luonnossa täysin erilainen. Eli pitää muistaa, että todellisuus on lopulta irrallaan palstan kommenttien suosiosta, vaikka miten porukalla tulisi kollektiivinen yhdenmielisyys. Erilaiset mielipiteet täytyy siis vaan hyväksyä eikä lynkata niitä, jotka ehdottavat jotain erilaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä viihdyttävää. Joku sanoo olevansa onnellisempi koska ei enää koe jokaista draamaa omakseen, niin jengi epäilee psykoosia.
Koko elämän ajan pään sisällä jatkuva todellisuutta vastaan riitely ja tulevaisuuden täysin hyödytön, kuluttava murehtiminen ja menneisyyden jankkaaminen sen sijaan on ilmeisesti samojen ihmisten mielestä tavoiteltava terveen merkki.
Mikä tarve on tulla palstalle mainostamaan henkistä kehitystään?
En ymmärrä ensinnäkään sitä miksi lainasit viestiäni ja kysyt sitten asiaa joka ei liittynyt siihen juuri mitenkään, mutten myöskään sitä, mikä ongelma sinulla on asian kanssa. Henkistä kehitystä kannattaa minusta mainostaa koska se on normalisoivaa ja siitä voi saada vähän vaikkapa motivaatiota pyrkiä samaan itsekin. Moni ei tiedä etsiä näitä asioita, ja olisi hyväksi jos tietäisi.
oletko tyytyväinen palstan sisältöön vain niin kauan kuin juuri sinä ymmärrät ja olet samaa mieltä niistä syistä, jotka saavat muut kirjoittamaan palstalle?
Jos tulet keskustelupalstalta kysymään oletko normaali, saat todennäköisesti vastaukseksi ettet ole. Ei ole normaalia, että on kova tarve varmistaa asioita ventovierailta vierailta ihmisiltä.
Eihän ap mitään vakuutteluja pyytänyt, vaan jakoi kokemuksensa. Usein keskustelua käytetään niin, että jaetaan omia ajatuksia ja niitä vertaillaan muiden kanssa. Ehkä resonoi, ehkä ollaan eri mieltä. Ei sen tarvitse omaa kokemusta mitätöidä.
Lue otsikko.
Ihan selvästi retorinen kysymys keskustelun herättelijänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maaninen vaihe? Euforinen psykoosi?
Kannattaa äkkiä käydä hakemassa jotkut lääkkeet. Elämän ei kuulu olla tuommoista kepeää, mukavaa ja huoletonta, jotta nappia vaan äkkiä nassuun. Jonkun diagnoosin varmasti löytävät terveyskeskuksessa tuommoiselle onnellisuudelle.
No vitsaile vaan, mutta oikeasti tuollainen yllättävä onnellisuus saattaa olla maniaa tai hypomaniaa joka sitten johtaa ihan kunnon maniaan. Jotkut aivotoiminnan häiriötkin saattaa ensialkuun aiheuttaa tuollaista. Migreeninkin ohella voi tulla euforiaa, tosin se häipyy nopeasti.
Eli jos sairastaa mielenterveyden häiriötä ja sairaudentunto katoaa yhtäkkiä ilman syytä, niin se ei välttämättä ole ihmeparantuminen ja voi tulla yllättävä olotilan paheneminen tuon jälkeen.
Mania ei kuitenkaan ole rauhan täyttämä tasapainpinen ilon tila.
Ap:n kirjoitusta tulkiten kyseessä ei siis ole maaninen tila.
Meidän ei kannata palstapsykiatreina päätellä.Yksi sana: hypomania.
Ap:ko alapeukuttaa? Mieli voi luoda tiensä ulos masennuksesta, mutta ei välttämättä kovin kestävällä tavalla.
Jep. Kyllä ap:n kannattaisi ihan varmuuden vuoksi käydä lääkärissä. Itse veikkaan alkavaa psykoosia. Ja kun joku tulee lässyttämään "ette te palstalaiset saa diagnosoida kun ette ole lääkäreitä", niin en olekaan diagnosoimassa vaan tuomassa esiin epäilykseni. Itselläni alkoi psykoosi noin.
Eikö psykoosi voisi pikemminkin puhjeta pitkäaikaisesta ratkaisemattomasta ristiriidasta, kun asioiden hyväksynnästä? Toki syyt voivat olla ihan vaan kemiallisiakin, eikä ajattelu tee siihen muutosta. Itse kyllä tunnistan ap:n kokemukset pidemmältä ajalta ja olen säästynyt mielen sairastumiselta seurauksena. Eli vaikka täällä tuodaan noita kokemuksia, niin ei ole ehdoton syy-seuraus kuitenkaan. Toki on aina hyvä tarkastella eri vaihtoehtoja tosissaan, tärkeitä huomioita.
Toivon toki, että ap:lla on oikeasti ratkennut joku lukko päästä ja hän voi pysyvästi paremmin. Mutta yhtäkkinen tunne-elämän muutos kokien itsensä irralliseksi kaikesta herättää pienen huolen. Ap kirjoitti näin: "Mikä vaan "leijun" tässä elämässä. Välillä on tietenkin ikäviä tunteita, tarkkailen niitä. Joskus saatan mennä mukaan ja silloin itken lohduttomasti." Sen takia ehdotin, että ihan rohkeasti vaan lääkärissä käymään. Siellä asia selviää. Mt-sairauksissa tai -oireissa ei ole minusta mitään leimaavaa ja niistä pitäisi pystyä puhumaan avoimemmin. Voivat puhjeta kenelle vaan.
Pari vasta-argumenttia:
Kaikesta irralliseksi itsensä kokemista ei jutussa kuvattu. Esim leijuminen voi kuvastaa sitä, etteivät vaikeudet samalla tavalla vedä alas. Leijuminen voi olla vakautta huolimatta maan epätasaisuudesta. Leijuminen voi myös tunnekokemuksena viitata keveyteen, joka on seurausta siitä, että huolien aiheuttama painolasti on pienentynyt.
Ap myös kuvaa yhteyttä negatiivisiin tunteisiin. Eli ei esimerkiksi kiellä niitä. Niihin mukaan meneminen on ihan tavanomainen esim mindfulness-tyyppinen tapa kuvata sitä kun esimerkiksi jokin huoli, johon ikävä tunne liittyy, saa valtaansa, ja sitä tulee elettyä läpi ikään kuin sen huolen sisällä. Tuollaisessa ilmauksessa ei ole mitään huolestuttavaa. Jos olisi, sinun pitäisi olla passittamassa lääkärin pakeille heti miljoonia ihmisiä maailmanlaajuisesti.
Mistä päästäänkin lääkäriin. Asenteesi viestissäsi on erittäin patologisoiva. Haluat vähentää mt-ongelmien stigmaa, mitä arvostan, mutta samalla tehdä jyrkempää jakoa normaalin ja epäterveen välille. Luuletko todella että lääkäriin kuuluu mennä jokaisen keskiverrosta poikkeavan mielentilan takia? Mielenterveysongelmien tutkimisen ja hoitamisen kannalta on erittäin keskeistä ensin kysyä: onko asiasta jotain haittaa? Jos ei, ei useimmissa tapauksissa ole mitään eettistä syytä kuluttaa terveydenhuollon erittäin rajallisia resursseja myöskään asian tutkimiseen.
Summana: ap:n viestistä ei kenellekään mielenterveysalaa kovin hyvin tuntevalle nouse merkittävä huoli hoidon tarpeesta, kahdesta syystä: ap:lla asiat ovat hyvin, ja ap:n kokemus on täysin ymmärrettävä myös ihan muissa kuin mielenterveysasiayhteyksissä.
Jos ap:n tilanne muuttuu, ja asiassa onkin jokin ongelma kuten mielenterveyden häiriön oirehdintaa, niin hoitoon voi ja kannattaa hakeutua siinä vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maaninen vaihe? Euforinen psykoosi?
Kannattaa äkkiä käydä hakemassa jotkut lääkkeet. Elämän ei kuulu olla tuommoista kepeää, mukavaa ja huoletonta, jotta nappia vaan äkkiä nassuun. Jonkun diagnoosin varmasti löytävät terveyskeskuksessa tuommoiselle onnellisuudelle.
No vitsaile vaan, mutta oikeasti tuollainen yllättävä onnellisuus saattaa olla maniaa tai hypomaniaa joka sitten johtaa ihan kunnon maniaan. Jotkut aivotoiminnan häiriötkin saattaa ensialkuun aiheuttaa tuollaista. Migreeninkin ohella voi tulla euforiaa, tosin se häipyy nopeasti.
Eli jos sairastaa mielenterveyden häiriötä ja sairaudentunto katoaa yhtäkkiä ilman syytä, niin se ei välttämättä ole ihmeparantuminen ja voi tulla yllättävä olotilan paheneminen tuon jälkeen.
Mania ei kuitenkaan ole rauhan täyttämä tasapainpinen ilon tila.
Ap:n kirjoitusta tulkiten kyseessä ei siis ole maaninen tila.
Meidän ei kannata palstapsykiatreina päätellä.Yksi sana: hypomania.
Ap:ko alapeukuttaa? Mieli voi luoda tiensä ulos masennuksesta, mutta ei välttämättä kovin kestävällä tavalla.
Jep. Kyllä ap:n kannattaisi ihan varmuuden vuoksi käydä lääkärissä. Itse veikkaan alkavaa psykoosia. Ja kun joku tulee lässyttämään "ette te palstalaiset saa diagnosoida kun ette ole lääkäreitä", niin en olekaan diagnosoimassa vaan tuomassa esiin epäilykseni. Itselläni alkoi psykoosi noin.
Eikö psykoosi voisi pikemminkin puhjeta pitkäaikaisesta ratkaisemattomasta ristiriidasta, kun asioiden hyväksynnästä? Toki syyt voivat olla ihan vaan kemiallisiakin, eikä ajattelu tee siihen muutosta. Itse kyllä tunnistan ap:n kokemukset pidemmältä ajalta ja olen säästynyt mielen sairastumiselta seurauksena. Eli vaikka täällä tuodaan noita kokemuksia, niin ei ole ehdoton syy-seuraus kuitenkaan. Toki on aina hyvä tarkastella eri vaihtoehtoja tosissaan, tärkeitä huomioita.
Toivon toki, että ap:lla on oikeasti ratkennut joku lukko päästä ja hän voi pysyvästi paremmin. Mutta yhtäkkinen tunne-elämän muutos kokien itsensä irralliseksi kaikesta herättää pienen huolen. Ap kirjoitti näin: "Mikä vaan "leijun" tässä elämässä. Välillä on tietenkin ikäviä tunteita, tarkkailen niitä. Joskus saatan mennä mukaan ja silloin itken lohduttomasti." Sen takia ehdotin, että ihan rohkeasti vaan lääkärissä käymään. Siellä asia selviää. Mt-sairauksissa tai -oireissa ei ole minusta mitään leimaavaa ja niistä pitäisi pystyä puhumaan avoimemmin. Voivat puhjeta kenelle vaan.
Tuo täällä esiintuotu huoli on siinä mielessä toteumaoletukseltaan nurinkurinen, että jos ap:lla tosiaan olisi em. tiloista joku, olisi hän sairaudentunnoton, kuten tilaan kuuluu. Kerrotko siis nyt omin sanoin, miten kommentti auttaa asiaa, eli siis huoltasi, jonka haluat ratkaista eikö niin? Koska ap:n mahdolliseen ongelmaan se ei apua tuo oletetustikaan? Vai oliko kyseessä kuitenkin jokin verhottu tarkoitus? Ja mikä se olisi?
Logiikka on ylivoimaista, koska se pystyy erottamaan uskomukset käytännöstä niin helposti.
Toivottavasti tämä henkilö saa apua.
Jos luet itse tätä, varaa aika lääkäriin. Tai pyydä läheiseltä apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap on huomattavasti keskimääräistä täysipäisempi henkilö, jolla oli vaikea kausi mutta joka selätti sen. Hän vaikuttaa nyt olevan seesteinen, tasapainoinen ja onnellinen.
Lakatkaa jauhamasta p*slaa ja antakaa hänen olla!
Aivan. Osa näistä kommenteista syntyy selvästi kateudesta, jota sitten yritetään kehnosti markkinoida huolenpitona ja huolestuneisuutena jonkun palstalaisille tuntemattoman henkilön mielentilasta. Keittiöpsykologian mekka tää AV :D
Veikkaan, että ap:n kaltaisten ihmisten olemassaolo on jo riittävästi siihen, että muutama mamma järkyttyy niin, että on soittamassa itselleen lääkäriaikaa ahdistukseen heti huomenna XD Tuli paha mieli, kun joku muutti ajatteluaan ja pääsi ylös masennuksesta. Kyllä siinä depiksessä kuuluu lilliä loppuikä. Sitä voi sitten yrittää hoitaa syömällä liikaa ja itkemällä tunnin välein, vai mitä mammat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on huomattavasti keskimääräistä täysipäisempi henkilö, jolla oli vaikea kausi mutta joka selätti sen. Hän vaikuttaa nyt olevan seesteinen, tasapainoinen ja onnellinen.
Lakatkaa jauhamasta p*slaa ja antakaa hänen olla!
Aivan. Osa näistä kommenteista syntyy selvästi kateudesta, jota sitten yritetään kehnosti markkinoida huolenpitona ja huolestuneisuutena jonkun palstalaisille tuntemattoman henkilön mielentilasta. Keittiöpsykologian mekka tää AV :D
Tätä näkee myös oikeassa elämässä. Joku on tehnyt elämänmuutoksen tai kokenut jonkin ison oivalluksen, joka on parantanut tämän henkilön elämänlaatua kokonaisvaltaisesti. Osa lähipiiristä ja vähän vieraammistakin ei voi kuitenkaan sulattaa tätä, vaan yrittää huolenpitoon ja välittämiseen vetoamalla saada vedettyä henkilön takaisin samaan kuoppaan, mistä hän on juuri ponnistanut ylös. Tämä on tavallista etenkin silloin, jos elämänmuutos on jollain tapaa valtavirrasta poikkeava, esimerkiksi vaikka henkinen herääminen tai ns. hyvästä parisuhteesta lähteminen. Jotkut eivät vain kestä mitään normaalista poikkeavaa vaan patologisoivat heti kaikki epätavanomaiset ratkaisut ja kokemukset. Osalla se voi ollakin kateutta mutta enemmän veikkaan syyksi pelkoa. Heijastetaan sokeasti omia pelkoja muihin ja blokataan samalla toisen kokemukset kokonaan, jotta oma maailmankuva ei pääsisi romahtamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on huomattavasti keskimääräistä täysipäisempi henkilö, jolla oli vaikea kausi mutta joka selätti sen. Hän vaikuttaa nyt olevan seesteinen, tasapainoinen ja onnellinen.
Lakatkaa jauhamasta p*slaa ja antakaa hänen olla!
Aivan. Osa näistä kommenteista syntyy selvästi kateudesta, jota sitten yritetään kehnosti markkinoida huolenpitona ja huolestuneisuutena jonkun palstalaisille tuntemattoman henkilön mielentilasta. Keittiöpsykologian mekka tää AV :D
Tätä näkee myös oikeassa elämässä. Joku on tehnyt elämänmuutoksen tai kokenut jonkin ison oivalluksen, joka on parantanut tämän henkilön elämänlaatua kokonaisvaltaisesti. Osa lähipiiristä ja vähän vieraammistakin ei voi kuitenkaan sulattaa tätä, vaan yrittää huolenpitoon ja välittämiseen vetoamalla saada vedettyä henkilön takaisin samaan kuoppaan, mistä hän on juuri ponnistanut ylös. Tämä on tavallista etenkin silloin, jos elämänmuutos on jollain tapaa valtavirrasta poikkeava, esimerkiksi vaikka henkinen herääminen tai ns. hyvästä parisuhteesta lähteminen. Jotkut eivät vain kestä mitään normaalista poikkeavaa vaan patologisoivat heti kaikki epätavanomaiset ratkaisut ja kokemukset. Osalla se voi ollakin kateutta mutta enemmän veikkaan syyksi pelkoa. Heijastetaan sokeasti omia pelkoja muihin ja blokataan samalla toisen kokemukset kokonaan, jotta oma maailmankuva ei pääsisi romahtamaan.
Juuri tästä on kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on huomattavasti keskimääräistä täysipäisempi henkilö, jolla oli vaikea kausi mutta joka selätti sen. Hän vaikuttaa nyt olevan seesteinen, tasapainoinen ja onnellinen.
Lakatkaa jauhamasta p*slaa ja antakaa hänen olla!
Aivan. Osa näistä kommenteista syntyy selvästi kateudesta, jota sitten yritetään kehnosti markkinoida huolenpitona ja huolestuneisuutena jonkun palstalaisille tuntemattoman henkilön mielentilasta. Keittiöpsykologian mekka tää AV :D
Tätä näkee myös oikeassa elämässä. Joku on tehnyt elämänmuutoksen tai kokenut jonkin ison oivalluksen, joka on parantanut tämän henkilön elämänlaatua kokonaisvaltaisesti. Osa lähipiiristä ja vähän vieraammistakin ei voi kuitenkaan sulattaa tätä, vaan yrittää huolenpitoon ja välittämiseen vetoamalla saada vedettyä henkilön takaisin samaan kuoppaan, mistä hän on juuri ponnistanut ylös. Tämä on tavallista etenkin silloin, jos elämänmuutos on jollain tapaa valtavirrasta poikkeava, esimerkiksi vaikka henkinen herääminen tai ns. hyvästä parisuhteesta lähteminen. Jotkut eivät vain kestä mitään normaalista poikkeavaa vaan patologisoivat heti kaikki epätavanomaiset ratkaisut ja kokemukset. Osalla se voi ollakin kateutta mutta enemmän veikkaan syyksi pelkoa. Heijastetaan sokeasti omia pelkoja muihin ja blokataan samalla toisen kokemukset kokonaan, jotta oma maailmankuva ei pääsisi romahtamaan.
Aivan totta. Tuntemattoman pelkoon perustumisen sijaan kyse voi olla vain kognitionaalisesta dissonanssista, mikä koetaan epämiellyttävänä. Sen käsittelemisen sijasta siitä yritetään päästä eroon palauttamalla asia omiin uskomuksiin sopivaksi.
Usein tämä esiintyy vaikkapa jonkun onnistuttua laihduttamaan. Samat ihmiset, jotka ovat tähän kehottaneet, menevät tolaltaan kun toinen onnistuukin. Kyse ei koskaan ollut terveydestä tai painosta. Toisen parhaan ajattelusta. Vaan siitä, että toinen voidaan asettaa vähempiarvoiseen rooliin omassa päässä. Kun tämä muuttuu, kriisi tulee siitä, ettei enää ole itsellekään riittäviä syitä vähätellä toista, jolloin vastuu omista onnistumisista ja epäonnistumisista siirtyykin itselle. Ei ole enää sitä huonompaa toista, johon verrata itseään posiviisessa valossa. Tässähän ei ole mitään oikeudenmukaista tai loogista järkeä. Se on defenssimekanismi ja toinen toimii siinä vain välineenä. Aika kypsymätöntä ja epäystävllistä, silti ihan arkipäivää.
Olet ylittänyt tietyn kynnyksen ja et ole mitä oletat muiden haluavan sinun olla vaan olet sitä, mitä itse haluat.
Elohopeavesi voisi tehota hopeavettä paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnittelut ap:lle ja muillekin 'heränneille'. Toivon vilpittömästi, että utelias asenteenne elämää kohtaan kestää aikaa.
Ihmettelen usein kuitenkin heränneisyyden harhaa, eli moni sanoo vähän niin kuin ohjeena muille, että milloin tahansa voi herätä ja että itsekin olisi voinut herätä missä vaiheessa tahansa. Kuulostaa siltä, että se on sitä "uuden maailman" ja silmien aukenemisen myötä syntynyttä näkemystä, sillä ei ennen heräämistä voi herätä pelkällä tahdonvoimalla tai päätöksellä, kun ei edes tiedä mitä se herääminen tarkoittaa. Joskus pitää odottaa, että aika kypsyy. Aina ei ole oikea aika herätä.
Sanon tämän siksi ettei kukaan tuntisi turhaa syyllisyyttä tai huonoutta sen takia kun ei "kykene heräämään". Herääminen tapahtuu sitten kun se tapahtuu.
Olisi kiva kuulla ajatuksia tästä.
Se vaatii aikaa ja hiljaisuutta. Ja se on prosessi, eli ei on-off. Itselläni prosessi meni aina reilusti eteenpäin, kun lopetin ajattelemisen ja elin hiljaisuudessa. Ainahan se ei ole mahdollista.
Kyllä tässä voi takapakkia mennä, jos menee muiden draamoihin mukaan tai unohtaa, mistä tässä elämässä on kyse. Sitten pitäö tass löytää se hiljaisuus sisältä.
Kuulostaa siltä, että valaistuminen on etuoikeutettujen puuhaa. Tavallisella talliaisella ei ole aikaa ja rahaa tuohon. Pitää käydä töissä ja hoitaa perhe ym. Haistan tässä Anusvaaran.
Olen tuo, jolle vastaat. Hiljaisuuden otan autoa ajaessa, kävellessä, iltaisin viimeiseksi, yöllä kun herään. Nyt kun lapset ovat aikuistuneet, niin mahdollisuuksia on muitakin.
Olen eri, mutta: ylipäänsä kärsimyksen suhteen on vähän väärin ehkä sanoa että itse itsesi aiheuttamaa, ehkä kuvaavampaa on että omassa mielessä syntynyttä.
Kärsimyksen aiheuttavat ulkoiset tekijät ovat toki olemassa ilman mieltämmekin, mutta vasta mielessä niistä voi tulla kärsimystä.
Mieli luo kärsimystä pääosin jaettuna kahdella tavalla: murehtimalla mennyttä ja pelkäämällä tulevaa. Kummastakaan ei ole hyötyä, joten perustelu jonka mukaan asioista on pakko huolehtia jotta ne tulevat hoidetuksi, ei päde.
Esimerkki tulevaisuuteen liittyen: tiedät että pään lyöminen seinään sattuu ja voi aiheuttaa terveysongelmia. Siksi et (toivottavasti) tee sitä. Sinun ei tarvitse murehtia aivovammaskenaarioita tai eläytyä kirvelevän kivun mielikuviin välttääksesi pään lyömistä seinään. Riittää että tiedät. Murehtimista ei tarvita.
Esimerkki menneisyyteen liittyen: menetit sijoitetut rahasi it-kuplan puhjetessa. Vieläkin ärsyttää kun muistelet. Vaikka sinulla olisi nyt ihan yhtä paljon rahaa ilman ärsytystäkin; riittää että tiedät hävinneesi rahat ja pohdit kuinka paljon vastaavia riskejä haluat ottaa jatkossa. Tunnemaailmasi kyllä pystyy sinua ohjaamaan siinä mitä tulevaisuudeltasi haluat, vaikket enää velloisikaan 00-vuosikymmenen tapahtumissa. Saatat jopa ajatella että kokemus on arvokasta oppia, jos sille päälle satut.
Tapahtumat eivät aiheuta kärsimystä jollei ole mieltä joka kärsii.