Lue keskustelun säännöt.
Miksi sinulla ei ole ystäviä?
Kommentit (101)
Vähän ohi aiheen mutta olen todella positiivisesti yllättynyt miten monessa kommentissa ihminen ottaa itse vastuun asiasta eikä syytä muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa pitää yhteyttä ja toiseksi muut vuodattavat minulle kaikki asiansa, mutta ketään ei kiinnosta minun kuulumiset.
En yksinkertaisesti jaksa. Sairauden vuoksi olen sidottu kotiin, ja haluaisin lähinnä vaihdella ajatusvirtaa virtuaalisesti kaikesta. Olen aika heikosti kiinni elämässä; tarkoitan tällä sitä, että minulla ei ole enää tavoitteita, en stressaa maailman tilanteesta vaikka seuraankin sitä, noin ylipäätään kaikki on aika *jaa*. Lapset ovat aikuisia, ja minulla on loputtomasti aikaa jota käytän lähinnä lukien. Tämä poikkeaa huomattavasti ikätovereideni hektisestä puurtamisesta. Silti tunnen ajoittain kalvavaa yksinäisyyttä.
Syitä; ujous, kehnot sosiaaliset taidot, huonot kokemukset sekä koulussa että töissä, eristäytyvä luonteeni, pelkoni jakaa asioitani yms. Olen rikki. Onpa jopa häiritsevän samaistuttava ketju, muuten!
Ei kiinnosta, ei jaksa, ei huvita. Hell is other people.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset yleensä haluavat vain jotain. Loisivat. Olen ghostannut suurinpiirtein kaikki ajan myötä. En tarvitse mitään kavereita, ovat yhteydessä vain kun tarvitsevat jotain - jos ei muuta niin ajankuluksi omaan tylsään elämäänsä.
En ole koskaan ollut laumaeläin.
Vierailija kirjoitti:
Olen persu
Miten tämä reppana jaksaa jankuttaa? Hienosti ovat persut päässeet ihonsa olle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En yksinkertaisesti jaksa. Sairauden vuoksi olen sidottu kotiin, ja haluaisin lähinnä vaihdella ajatusvirtaa virtuaalisesti kaikesta. Olen aika heikosti kiinni elämässä; tarkoitan tällä sitä, että minulla ei ole enää tavoitteita, en stressaa maailman tilanteesta vaikka seuraankin sitä, noin ylipäätään kaikki on aika *jaa*. Lapset ovat aikuisia, ja minulla on loputtomasti aikaa jota käytän lähinnä lukien. Tämä poikkeaa huomattavasti ikätovereideni hektisestä puurtamisesta. Silti tunnen ajoittain kalvavaa yksinäisyyttä.
Kohtalotoveri 🤗
Täällä toinen kummajainen.
En hirveästi pidä ihmisistä, jos totta puhutaan. Minulla on iso perhe, kumppani sekä työkavereita, muttei varsinaisia ystäviä joiden kanssa juttelisin ja viettäisin aikaa.
Väsyn ja kuormitun todella helposti ihmisten kanssa ollessani. Kaipaan rauhaa ja omaa tilaa hyvin paljon. Silti välillä haaveilen ystävästä, jonka kanssa voisi vaikka urheilla ja tehdä kaikkea mukavaa vapaa-ajalla.
Mutta, olen melko vaikeasti lähestyttävä, kärsin luottamuspulasta ja minun on vaikea avautua ihmisille. Ja jotenkin tuntuu että kumppanini ja perheen lisäksi on vaikea löytää ihmistä josta aidosti pitäisin ja sitten jos pidän liikaa niin hitto vie minähän ihastun siihen eikä sekään näin varattuna käy päinsä.
Että näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu että osa ihmisistä haluaa että heidän kaveri on töissä, sama harraste, samat jutut. Jos toinen puhuu yhtäkkiä eri asiaa, hommma kolahtaa? Osa nyrpistää? Pitää olla samaa ikää?
Olen liian väsynyt olemaan kokoajan sosiaalinen!Minulla on väsyttävä lääkitys,sekä liittyen varmaan ikääni,että olen yli viisikymppinen ja vaihdevuosissani.En jaksa turhaa höpinää.Hyvö kun kotitöistäni selviän sen sijaan kun mieheni on töissä!Tahti hidastuu vanhetessa en jaksa paljoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelleen:sitten pitää jaksaa hoitaa kuntoaan ja liikkua.Lukemiselle pitää antaa aikaa,että aivot saavat ravintoa .Sekä Hesari että kirjallisuutta.Päivän loputtua olenkin sitten jo niin väsynyt että tuijotan älyteeveestö lempisarjojani tai katselemme mieheni kanssa kirjastosta lainaamiamme elokuvia.Ei ole voimia olla sen lisäksi vielä sosiaalinen ja tavata ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska viihdyn omissa oloissani, tykkään viljellä maata, rakastan eläimiä jne. Ihmisistä sen sijaan on hyvin negatiivisia kokemuksia. On hyväksikäyttöä, pettämistä, selän takana salaisuuksien jakamista ym. sikailua. On pari ystävyyssuhdetta katkennut. Lisäksi mulla muutenkin menee patterit ihmisten kanssa ja ne täyttyvät vain yksinäisyydessä. En ikimaailmassa pystyisi käymään töissä jos mulla olisi kotona perhe joka vie patterit. Kun saan elää yksin, voin käydä töissä hoitoalalla. Kaksi juttua siis; huomio siitä millainen ihminen on (suurin osa pettää jossakin vaiheessa tai haluaa vain hyötyä sinusta) ja huomio siitä millainen itse olen (introvertti)
Tykkään hengailla rennosti,jos sitä lasketaan sosiaalisuudeksi.Ja mieheni on ainoa jonka kanssa voin ujostelematta he haulla.Olemme elämän uuvuttamia ja haluamme vain hengailka rennosti kotona.Ystövien ja jopa äitiäni tavatessa pit olla vieraskirja.En jaksa sellaista pitkän aikaa tämän ikäisenä!
Vierailija kirjoitti:
Mun läheisyyteen hankkiutuvat vain rajattomat toksiset ihmiset niin eihän niitä nyt voi päästää mellastamaan omaan elämään
Sama, niiden nyt vaan pitää tyytyä säätämään keskenään, mutta ei siitäkään näköjään oikein mitään tule 🤣🤣🤣.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin aina semmonen että en soittanut kellekään / ghostasin kaikki niin lopulta loppui yhteydenotot.
kas, toinenkin minä?
Täälläkin yksi. Yksinäiselle lapselle pitää opettaa kaverina olo, että isona osaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minussa on jotain sellaista pielessä mitä ei kukaan uskalla sanoa ääneen. En edes etsi ystäviä mutta parisuhde viritelmät on päättyneet ghostaamiseen kun yritän puhua. Voi olla että olen vaan niin vahva/rehellinen mielipiteissäni, että se rikkoo heikomman ihmisen.
Vaikutat melko typerältä. Katso peiliin sieltä se syy tosissaan löytyy
Myös tahallisen tyly ja ilkeämielinen kommenttisi on yksi syistä, ettei sosiaalisuus hotsita. Eli se ihmisten paskuus!
Niin. Kaikkia ei tarvitse miellyttää ja kun tutustuu itseensä ymmärtää paremmin. Olen johtajatyyppiä, saan ihmiset hermostuneeksi. Se on valtaa jonka ymmärtää jos ymmärtää
"Kaikkia ei tarvitse miellyttää" on roskaa, kaveri. Tarkastele omaa käytöstäsi: ilmestyt tyhjästä haukkumaan toista ihmistä, kun hän kertoo itsestään henkilökohtaisen, ehkä arkaluonteisenkin syyn miksei hänellä ole kavereita. Toivot, että olisit johtajatyyppiä. Kuuntele omaa neuvoasi ja katso peiliin.
En sovi mihinkään joukkoon.