Miksi sinulla ei ole ystäviä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minussa on jotain sellaista pielessä mitä ei kukaan uskalla sanoa ääneen. En edes etsi ystäviä mutta parisuhde viritelmät on päättyneet ghostaamiseen kun yritän puhua. Voi olla että olen vaan niin vahva/rehellinen mielipiteissäni, että se rikkoo heikomman ihmisen.

Vaikutat melko typerältä. Katso peiliin sieltä se syy tosissaan löytyy

Myös tahallisen tyly ja ilkeämielinen kommenttisi on yksi syistä, ettei sosiaalisuus hotsita.  Eli se ihmisten paskuus!

Nykyään siksi, että koen ihmiset ja suhteiden ylläpidon todella kuormittavina. Nuorempana, kun olisin vielä jaksanut ja kaivannut ystäviä, olin kai kaikkien mielestä liian outo, että olisin kelvannut seuraan.

Olen edelleen outo, enkä helposti löydä ihmisiä, joiden kanssa syntyisi molemminpuoleinen ymmärrys. Elämänvalintani, tyylini jne. poikkeavat aika vahvasti ikäisteni enemmistöstä, joten vaikea löytää yhteistä juteltavaa. Varsinkin omaa ikäluokkaa olevat naiset katsoo mua nykyään todella kieroon, siis ihan tuntemattomatkin. Oletan johtuvan siitä, etten näytä kireältä bisnesnaiselta sen enempää kuin perheenäidiltäkään. Ulkoisesti sopisin varmaan 10 vuotta nuorempien taiteilijatyyppien sekaan, mutten ole tarpeeksi kiinnostava ja omituinen persoona niihin piireihin.

Eli veikkaan, ettei mulla ole ystäviä, koska kukaan ei oikein tiedä, olenko lintu vai kala. En sovi mihinkään joukkoon.

Olen rajaton, manipuloiva ja ilkeä. Lisäksin panin kaverini avomiehen kanssa, kaveri laittoi välit poikki. Nyt olen ihmetellyt vuosikausia, että MIKSI ?! Kun oltiin NIIN HYVIÄ YSTÄVIÄ?!

Olen melko ruma ja kuullutkin joidenkin tuttujen minusta puhuvan rumasti. Pukeutumiselleni myös usein nauretaan. En osaa puhua koskaan oikealla tavalla vaan aina sekin väärin.

Miksi pitäisi yrittää tutustua kehenkään? En näe yhtäkään syytä

Mun on helppo tutustua ihmisiin ja olen hyvin pidetty. Juhlissa käy usein niin että joku joka ei oikein tunne ketään vaistoaa että minulle voi tulla juttelemaan ja vedän hiljaisenkin luontevasti mukaan porukkaan.

Olen kuitenkin luonteeltani hyvin passiivinen ja ihan omasta syystäni usein ihmissuhteet lopahtavat alkuunsa kun tykkään lukea kirjaa kotona. Ei tule mieleen ottaa yhteyttä. Mulla on siis paljon hyvänpäiväntuttuja ja vähän ihmisiä.

Lisäksi olin aiemmin tiiviisti mukana seurakunnan toiminnassa ja jäin pois kun en enää oikein uskonut. Siinä meni iso osa niistä ystävistä mitä oli.

Ihmisiä=ystäviä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minussa on jotain sellaista pielessä mitä ei kukaan uskalla sanoa ääneen. En edes etsi ystäviä mutta parisuhde viritelmät on päättyneet ghostaamiseen kun yritän puhua. Voi olla että olen vaan niin vahva/rehellinen mielipiteissäni, että se rikkoo heikomman ihmisen.

Vaikutat melko typerältä. Katso peiliin sieltä se syy tosissaan löytyy

Myös tahallisen tyly ja ilkeämielinen kommenttisi on yksi syistä, ettei sosiaalisuus hotsita.  Eli se ihmisten paskuus!

Niin. Kaikkia ei tarvitse miellyttää ja kun tutustuu itseensä ymmärtää paremmin. Olen johtajatyyppiä, saan ihmiset hermostuneeksi. Se on valtaa jonka ymmärtää jos ymmärtää

Itse olen jo nuorena huomannut olevani se jota kartetaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen melko ruma ja kuullutkin joidenkin tuttujen minusta puhuvan rumasti. Pukeutumiselleni myös usein nauretaan. En osaa puhua koskaan oikealla tavalla vaan aina sekin väärin.

Miksi pitäisi yrittää tutustua kehenkään? En näe yhtäkään syytä

Ruma on se joka arvostelee toisia. Ja oikea ystävä ei tee pilkkaa toisesta.

Olen aina ollut introvertti, voimakkaasti, ja viihtynyt parhaiten omissa oloissani, en kaipaa seuraa ja ihmiset ovat rasittavia minun mielestä, siis jos edes käyttäytyvät asiallisesti. Kiusanhenkiä en voi sietää.

Vierailija kirjoitti:

Olen melko ruma ja kuullutkin joidenkin tuttujen minusta puhuvan rumasti. Pukeutumiselleni myös usein nauretaan. En osaa puhua koskaan oikealla tavalla vaan aina sekin väärin.

Miksi pitäisi yrittää tutustua kehenkään? En näe yhtäkään syytä

👍

Mihin ystäviä tarvitaan?

Egon pönkittämiseen.

Friedrich Nietzsche: ”Kun tahdotte puhua hyvää itsestänne, te kutsutte todistajan, ja kun olette vietelleet hänet ajattelemaan hyvää itsestänne, ajattelette itsekin hyvää itsestänne.”

Koska oon kiltti ja kunnollinen joka ei juo viinaa ja tupakoi.

Vierailija kirjoitti:

Mihin ystäviä tarvitaan?

Egon pönkittämiseen.

Friedrich Nietzsche: ”Kun tahdotte puhua hyvää itsestänne, te kutsutte todistajan, ja kun olette vietelleet hänet ajattelemaan hyvää itsestänne, ajattelette itsekin hyvää itsestänne.”

Ystävä = Todistaja

Jeesus sanoi, ”Hän joka tietää kaiken, mutta ei tunne itseään, hän on epäonnistunut kaikessa.” (Tuomas 67)

Ihminen ei tarvitse ystäviä, jos tietää, mistä tulee ja mihin on menossa. Ystävä kertoo, onko ihminen oikealla tiellä. (Joh. 14:6)

Joh. 1:6,12 ja Joh. 1:23

Jeesus sanoi, ”Seisoin keskellä maailmaa, ja lihassa ilmestyin heille. Löysin heidät kaikki humaltuneina, eikä yksikään heistä ollut janoinen. Sieluani särki ihmisyyden lasten tähden, koska he olivat sydämissään sokeita. Tyhjinä he tulivat maailmaan ja tyhjinä he aikovat jättää maailman. Sillä välin he ovat juovuksissa. Kun he karistavat humalansa, sitten he katuvat.” (Tuomas 28)

Ihminen tarvitsee todistajia (ystäviä), koska ei tiedä mistä on tullut ja mihin menossa.

Fariseukset sanoivat hänelle: "Sinä todistat itse itsestäsi, ei sinun todistuksesi ole pätevä." Jeesus vastasi: "Vaikka minä todistankin itsestäni, todistukseni on pätevä, sillä minä tiedän, mistä olen tullut ja minne menen. Te sitä vastoin ette tiedä, mistä minä tulen ja minne menen. Te tuomitsette niin kuin ihmiset ainakin, minä en tuomitse ketään. Ja jos tuomitsenkin, minun tuomioni on pätevä, sillä minä en ole yksin, vaan kanssani on Isä, joka on minut lähettänyt. Sanotaanhan teidän laissannekin, että kahden todistajan todistus pätee. Minä todistan itsestäni, ja minusta todistaa myös Isä, joka on minut lähettänyt." (Joh. 8:13,18)

Ihminen, joka tietää mistä tulee ja mihin on menossa ei tarvitse ystäviä (todistajia),mutta voi silti toimia ystävänä, sille joka ei tiedä.

En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni (todistajikseni), olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut.  (Joh. 15:15)

Minä olen tavallinen ja mukava sekä kiltti, mutta tuntuu siltä, että kaikki muut ovat omituisia ja epäsosiaalisia. Eivät ole osanneet suhtautua minuun ihmisenä ja jostain syystä eipä niitä ihmissuhteita ole päässyt syntymään.

Muutin toiselle paikkakunnalle ja olen vuosien syöpähoitojen ja nykyisten henkisesti raskaiden töiden jälkeen niin poikki, etten jaksa tutustua keneenkään. 

Juttelen puhelimessa ystävien ja tuttujen kanssa. 

Ulospäinsuuntautunt persoonaltani mutta hyvänpäiväntutuiksi tuppaa jäämään ja harvemmin ihmisiä ystävystyy minun kanssa. Tarvitsee olla kiinnostunut minusta että menee mihinkään koska itse en löydä kiinnostusta sen kummemmin kenenkään paljoa enempään kuin toiseenkaan ihmiseen. Toisaalta tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa laajasta kirjosta.

Minulla ei ole ystäviä, kun olen lopettanut kaikki ystävyyssuhteeni. Olen muuttanut monta kertaa ja jättänyt ystävät siinä kohdin taakse. En vain jaksa ylläpitää ystävyyssuhteita eri paikkakunnalla asuviin, koska koe saavani mitään iloa etäystävyydestä. En ole muutenkaan kovin hyvä ystävystymään, enkä itse hakeudu ihmisten seuraan. Ehkä joskus vielä ystävystyn jonkun kanssa tai ehkä en. Minulla ei ole tarvetta ystäville, viihdyn paremmin omissa oloissa. Muut ihmiset eivät oikein tajua tätä ja luulevat että olen yksinäinen. Niinhän minä olenkin, mutta omasta halustani.

Suurimmaks osaks oma vika. Osaan olla vaikea luonne tai osasin ennen kuin opin tunnistaan traumakäytökseni ja korjaamaan sitä. Mutta siltikin olen tosi introvertti ja siten ehkä paskin kaveri kun en jaksa koskaan nähdä. Ei kovin moni tällasessa jaksa pysytel mukana eikä se ole heidän vika

Koska en koskaan pidä ihmisiin yhteyttä. Jotkut jaksoivat minuun pitää yhteyttä vuosia, mutta lopulta sekin loppui.