Miksi sinulla ei ole ystäviä?

Oon muuttanut niin monta kertaa että en pysty säilyttämään ystävyyksiä

Minä en ole tyhmä ja ruma, mutta häpesin omaa kotiani niin, etten koskaan kutsunut kavereita käymään,

Olen sellainen jota hävetään ja vain olosuhteiden pakosta ollaan seurassa.

Minun ystävyyssuhteeni ovat vuosien saatossa karahtaneet usein siihen, että meillä on hetken aikaa oikein hauskaa ja mukavaa yhdessä, mutta pian tämä uusi ystävä alkaa neuvomaan ja ohjeistamaan minua pyytämättä. Sitten lakkaan lähtemästä enää tapaamisiin ja pikkuhiljaa ghostaan.

Pyytämättä annettu neuvo on moite.

Olen ihminen joka tykkää urheilla ja laittaa itseään, se alkaa jossain vaiheessa ilmeisesti aina ärsyttää kun en kulje pieruverkkareissa joka paikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole tyhmä ja ruma, mutta häpesin omaa kotiani niin, etten koskaan kutsunut kavereita käymään,

Itse pyytänyt joitain käymään mutta ei ole seura kelvannut.

En tarvitse ystäviä, olen introvertti. Ihmisten seurassa oleminen vie minulta kaiken energian.

Osin sekin, miten tälläkin palstalla yritetään suorastaan epätoivon vimmalla loppaista joka kommenttiin joku negatiivinen , kommentoijaa pilkkaava  vastine.  Kuten nyt mulle:oletko luulosairas-kysymys sai heti yläpeukun!   Eli ihmisten ilmeinen paskuus, jota itsekin halulla mainostavat. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole ystäviä, koska olen pilannut ystävyyssuhteet kännisekoiluilla. Olen aina kunnioittanut heidän parisuhteitaan ja muuta omaa, mutta eihän sellaista yleistä sekoilua ja samasta asiasta ja samoista morkkiksista narinaa kukaan jaksa.

T. Känniääliö

Mä lähentelen kännissä kaikkia sukupuolesta riippumatta 🙄

Vasta kariutui 10 vuoden ystävyyssuhde seksiin.

Olen ruma. 

N22

Silloin jos joku tarvitsee jotakin, niin kelpaan.

Mä en vaan jotenkin osaa olla ihmisten kanssa enää... onneksi nuorempana vähän osasin että silloin en ollut yksin.

Ja kai mua jotenkin outona pidetään nykyään. En mä oikein tiedä miksi.

Olen introvertti ja ihmiset vie multa tosi paljon energiaa, mutta ois kiva joskus jotain jutella jonkun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olin aina semmonen että en soittanut kellekään / ghostasin kaikki niin lopulta loppui yhteydenotot.

Niin minäkin. eäEn koskaan halunnut lapsena mennä kavereille leikkimään enkä pyytänyt että kukaan tulisi meille. Joskus äiti pyysi tuttavaperheen lapsen meille ja olin jotenkin ahdistunut että pitää leikkiä ja keksiä tekemistä. Yleensä oli kyllä ihan kivaa mutta jossainvaiheessa kyläilyä aloin aina vetäytyä omiin juttuihi, varmaan kaverit pitivät tätä tosi outona. Nykyään olen yksinäinen, harmi etten tajunnut lapsena tai nuorena kuinka tärkeää silloin olisi ollut ylläpitää suhteita.

Ei osaa kaivata sellaista mitä ei ole ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole tyhmä ja ruma, mutta häpesin omaa kotiani niin, etten koskaan kutsunut kavereita käymään,

Itse pyytänyt joitain käymään mutta ei ole seura kelvannut.

Silloin itsekin hyvä jättäytyä kaikesta pois.

Minussa on jotain sellaista pielessä mitä ei kukaan uskalla sanoa ääneen. En edes etsi ystäviä mutta parisuhde viritelmät on päättyneet ghostaamiseen kun yritän puhua. Voi olla että olen vaan niin vahva/rehellinen mielipiteissäni, että se rikkoo heikomman ihmisen.

Ei jaksa tapailla ihmisiä jatkuvasti. Onhan niistä ystävistä haittaakin. Soitellaan puhelimella ja vaaditaan menemään sinne  tänne.

En jaksa panostaa uusiin tuttavuuksiin kun ei niistä tule mitään keski-ikäisenä, ja vanhat ystävät/kaverit ovat lopettaneet yhteydenpidon pikkuhiljaa etäisyyden ja perhearkensa vuoksi. Homehtuvat perseestä kiinni sohvaan katsellessaan huonoja kotimaisia visailu/kilpailuohjelmia, ei niistä paljoa iloa olisikaan. Mahat kasvaneet samaa tahtia laiskuuden ja saamattomuuden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minussa on jotain sellaista pielessä mitä ei kukaan uskalla sanoa ääneen. En edes etsi ystäviä mutta parisuhde viritelmät on päättyneet ghostaamiseen kun yritän puhua. Voi olla että olen vaan niin vahva/rehellinen mielipiteissäni, että se rikkoo heikomman ihmisen.

Vaikutat melko typerältä. Katso peiliin sieltä se syy tosissaan löytyy

Olen liian ujo ja hiljainen. Kestää todella kauan, ennen kuin joku saavuttaa luottamukseni ja avaudun itse hänelle asioistani. En myöskään ole kiinnostunut bilettämisestä, baareissa ravaamisesta tai juopottelusta, joita niin moni tuntuu harrastavan.

Eipä noita ystäväehdokkaita kotiovella tungeksi. En käy koskaan missään ja toisekseen näin 40-kymppisenä kaikilla tuntuu olevan jo ystäväpiirit "valmiit", eikä kukaan muu tarvitse lisäystäviä.