Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pääkaupunkiseudulla omistusasuminen maksaa jo yhtä paljon kuin vuokraaminen
02.06.2023 |
Nordea laski, kuinka paljon maksaa 50 neliömetrin kaksion omistamisen, jos asunnon ostaa nykyisellä korkotasolla. Etenkin pääkaupunkiseudun pienissä asunnoissa korot ja vastikkeet vievät yhtä paljon rahaa kuukaudessa kuin vastaavan kokoisen asunnon vuokra.
Omistus- ja vuokra-asumisen kulut lähes tasoissa. Nordea julkaisi keskiviikkona asuntomarkkinakatsauksen, jonka mukaan asuntojen hintojen ja kauppamäärien odotetaan laskevan edelleen kesällä ja piristyvän loppuvuodesta.
Tällä hetkellä arviot korkojen vaikutuksesta ovat kuitenkin monille tuoreille asuntovelallisille melko karua luettavaa. Esimerkiksi 50 neliömetrin kaksiosta joutuisi huhtikuun korkotasolla maksamaan vastikkeita ja korkoja yhteensä 1030 euroa, kun vastaavan kokoisen asunnon keskimääräinen hinta oli vuokramarkkinoille 1046 euroa kuukaudessa.
Pienissä asunnoissa vuokra- ja omistusasuminen on siis jo keskimäärin saman hintaista. Jos asunnon haluaa juuri nyt pääkaupunkiseudulta, joutuu varautumaan aikaisempaa huomattavasti korkeampiin korkokuluihin, jotka yhdistyvät kohonneisiin vastikkeisiin.
Varsinainen lainan lyhennys tulee vielä tähän päälle.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/historiallinen-kaanne-paakaupunkise…
Kommentit (185)
Kyllä näkee että tuttavapiirissäni vuokralla asujia harmittaa. Suurin osa omistusasujista ovat nyt siinä vaiheessa että lainat alkavat olla maksettuna ja asumiskulut romahtavat olemattomiksi.
Lisäksi on sen oman kodin muodossa tullut omaisuuttakin suuria määriä, vuora-asujille ei ja vuokrat sen kun nousevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50 neliön kaksiotkin maksavat järjestään yli 250 000 euroa, siis kaikista rupuisimmillakin alueilla. Tämän voi maalaiset käydä itse toteamassa esim. Oikotieltä. Puhumattakaan sitten paremmista kohteista.
Asuntojen hinnat ovat nousseet aika paljon. Yhdessä vaiheessa pankit alkoivat antaa tosi hövelisti asuntolainaa. Lisäksi takaisinmaksuajat pitenivät, jolloin ihmiset pystyivät ottamaan entistä suurempia lainoja. Ja tietenkin asuntojen hinnatkin nousivat, kun kerran ihmisillä oli varaa maksaa. Aikoinaan pankit suosittelivat asuntolainan määräksi kahden vuoden bruttotulojen suuruista summaa. Eli 50 000 € vuodessa tienaavalle sopiva lainasumma olisi 100 000 €. Nyt tällaista suositusta ei taida pankeilla ollakaan vaan lainaa otetaan niin paljon kuin vain pankki ikinä suostuu myöntämään.
Työläisvanhempani ostivat 120 m2 asunnon läheltä kaupungin keskustaa ja maksoivat lainan pois kymmenessä vuodessa.
Meillä, keskituloisella pariskunnalla ei ole TOIVOAKAAN saada edes kaksiota lainalla, joka olisi yhtä nopeasti maksettu. Ja tosiaan, jomman kumman vanhempien pitäisi antaa oma kotinsa meidän lainamme lisävakuudeksi.
Aiotaan toki muuttaa johonkin pienempään kaupunkiin. Pääkaupungista katoaa aika nopeasti hohto, jos keskituloisenkin rahat menevät seiniin, eikä mihinkään ole varaa osallistua. Perhekin olisi kiva perustaa jossain vaiheessa...
Näinhän se on. Aikoinaan oli ihan normaalia elää todellakin suu säkkiä myöten. Syödä halvinta ruokaa, mitä tarjouksista sai, ajaa vanhalla autonrotiskolla, ei lomareissuja ulkomaille jne niin kauan, kun oli asuntolainaa. Lasten vaatteetkin kierrätettiin sukulaisten ja kavereiden kesken, samoin vaunut, rattaat, pinnasängyt jne. Hyvin kelpasi myös sukulaisten vanhat astiat, huonekalut jne. Haluttiin päästä velattomaksi niin nopeasti kuin mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuokra/omistusasuminen riippuu hyvin pitkälti elämäntilanteesta.
Eläkkeellä ollessa ei ole sidottu asuinpaikkaan ainakaan työpaikan takia ja kun ei ole pieniä lapsia joten voi myydä pääkaupunkiseudulta omistusasuntonsa ja muuttaa vuokralle mihin päin tahansa Suomea missä viihtyy ja missä edukasta tai lähes mihin maahan tahansa jos Suomi ei kiinnosta tai mennävaikkapa mökilleen tilapäisesti =)
Olisipa kauheaa lähteä eläkevuosiksi pois kotoaan, onneksi olen nuoresta asti ymmärtänyt omistusasumisen arvon, velattomassa kodissa asunut jo yli 30 v. Nuorena maksettiin ensiasunto reippaasti pois (ja ulisjoille tiedoksi, että lainan korko oli yli 15 %, epäonnisimmilla yli 19 %), siitä vaihdettiin omakotitaloon kun saimme lapset ja nyt 80 m2 uudehkossa rivarikolmiossa eläkepäiviä vietän, kaikki asumiskulut vakuutuksien 260 €/kk, kivasti jää 1850 € eläkkeestä elämiseen. Toki säästöjäkin on vuosien varrella kertynyt.
Ero on siinä, että siihen aikaan sai lainaa ja henkilötakaus riitti.
Olen keskituloinen ja pakollisten kulujen jälkeen säästöön jää 1000-2000 euroa kuukaudessa, mutta nykyisessä sijainnissa pankkilainan ehto on, että vanhempani panttaisivat oman kotinsa vakuudeksi, että minä kolmikymppinen saisin 100 000 lainan.
Ymmärrätkö, miten erilaisia aikoja nyt eletään? Me. Ei. Saada. Lainaa.
Kyllä sitä saa jos on tuloja. Ihan ilman mitään panttailujakin. Lapseni on ollut nyt työelämässä neljä vuotta ja säästänyt ahkerasti. Etsii ensiasuntoa tällä hetkellä, pankki luvannut aika suurenkin lainan mutta lapseni ei halua ostaa liian kallista ensiasuntoa ja on sitä mieltä että ei tarvitse niin suurta lainaa.
Sinullakinhan pitäisi jäädä kertomasi mukaan 18 000€ vuodessa säästöön, sillä saa jo hyvin lainaa kun hetken säästää. Kuudessa vuodessa säästäisit itse tuon 100 000€.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuokra/omistusasuminen riippuu hyvin pitkälti elämäntilanteesta.
Eläkkeellä ollessa ei ole sidottu asuinpaikkaan ainakaan työpaikan takia ja kun ei ole pieniä lapsia joten voi myydä pääkaupunkiseudulta omistusasuntonsa ja muuttaa vuokralle mihin päin tahansa Suomea missä viihtyy ja missä edukasta tai lähes mihin maahan tahansa jos Suomi ei kiinnosta tai mennävaikkapa mökilleen tilapäisesti =)
Olisipa kauheaa lähteä eläkevuosiksi pois kotoaan, onneksi olen nuoresta asti ymmärtänyt omistusasumisen arvon, velattomassa kodissa asunut jo yli 30 v. Nuorena maksettiin ensiasunto reippaasti pois (ja ulisjoille tiedoksi, että lainan korko oli yli 15 %, epäonnisimmilla yli 19 %), siitä vaihdettiin omakotitaloon kun saimme lapset ja nyt 80 m2 uudehkossa rivarikolmiossa eläkepäiviä vietän, kaikki asumiskulut vakuutuksien 260 €/kk, kivasti jää 1850 € eläkkeestä elämiseen. Toki säästöjäkin on vuosien varrella kertynyt.
Ero on siinä, että siihen aikaan sai lainaa ja henkilötakaus riitti.
Olen keskituloinen ja pakollisten kulujen jälkeen säästöön jää 1000-2000 euroa kuukaudessa, mutta nykyisessä sijainnissa pankkilainan ehto on, että vanhempani panttaisivat oman kotinsa vakuudeksi, että minä kolmikymppinen saisin 100 000 lainan.
Ymmärrätkö, miten erilaisia aikoja nyt eletään? Me. Ei. Saada. Lainaa.
Kyllä sitä saa jos on tuloja. Ihan ilman mitään panttailujakin. Lapseni on ollut nyt työelämässä neljä vuotta ja säästänyt ahkerasti. Etsii ensiasuntoa tällä hetkellä, pankki luvannut aika suurenkin lainan mutta lapseni ei halua ostaa liian kallista ensiasuntoa ja on sitä mieltä että ei tarvitse niin suurta lainaa.
Sinullakinhan pitäisi jäädä kertomasi mukaan 18 000€ vuodessa säästöön, sillä saa jo hyvin lainaa kun hetken säästää. Kuudessa vuodessa säästäisit itse tuon 100 000€.
Ja kannattaisikin säästää kun laskee paljonko tuo 100 000e kasvaa lainassa korkoa..
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50 neliön kaksiotkin maksavat järjestään yli 250 000 euroa, siis kaikista rupuisimmillakin alueilla. Tämän voi maalaiset käydä itse toteamassa esim. Oikotieltä. Puhumattakaan sitten paremmista kohteista.
Asuntojen hinnat ovat nousseet aika paljon. Yhdessä vaiheessa pankit alkoivat antaa tosi hövelisti asuntolainaa. Lisäksi takaisinmaksuajat pitenivät, jolloin ihmiset pystyivät ottamaan entistä suurempia lainoja. Ja tietenkin asuntojen hinnatkin nousivat, kun kerran ihmisillä oli varaa maksaa. Aikoinaan pankit suosittelivat asuntolainan määräksi kahden vuoden bruttotulojen suuruista summaa. Eli 50 000 € vuodessa tienaavalle sopiva lainasumma olisi 100 000 €. Nyt tällaista suositusta ei taida pankeilla ollakaan vaan lainaa otetaan niin paljon kuin vain pankki ikinä suostuu myöntämään.
Työläisvanhempani ostivat 120 m2 asunnon läheltä kaupungin keskustaa ja maksoivat lainan pois kymmenessä vuodessa.
Meillä, keskituloisella pariskunnalla ei ole TOIVOAKAAN saada edes kaksiota lainalla, joka olisi yhtä nopeasti maksettu. Ja tosiaan, jomman kumman vanhempien pitäisi antaa oma kotinsa meidän lainamme lisävakuudeksi.
Aiotaan toki muuttaa johonkin pienempään kaupunkiin. Pääkaupungista katoaa aika nopeasti hohto, jos keskituloisenkin rahat menevät seiniin, eikä mihinkään ole varaa osallistua. Perhekin olisi kiva perustaa jossain vaiheessa...
Näinhän se on. Aikoinaan oli ihan normaalia elää todellakin suu säkkiä myöten. Syödä halvinta ruokaa, mitä tarjouksista sai, ajaa vanhalla autonrotiskolla, ei lomareissuja ulkomaille jne niin kauan, kun oli asuntolainaa. Lasten vaatteetkin kierrätettiin sukulaisten ja kavereiden kesken, samoin vaunut, rattaat, pinnasängyt jne. Hyvin kelpasi myös sukulaisten vanhat astiat, huonekalut jne. Haluttiin päästä velattomaksi niin nopeasti kuin mahdollista.
Silloin lainaa sai.
Dippainssi- ja sairaanhoitajapariskunta sai pankilta vain 40 000 euroa lainaa. Parikymppisiä, vakitöissä, aviossa. Loput oli pyydettävä vanhemmilta. Se riitti Oulussa, mutta mitäpä Helsingistä saa 60 000 eurolla?
Asun itse vuokralla 50 m2 yksiössä hintaan 200 e/kk ja kun en lainaakaan saa, niin... Eipä hirveästi jaksa harmitella. 15-vuotiaana töihin lähteneen, kouluttautuneen ja täysin velattoman ihmisen elämä on tällaista.
Mikään ei muuten vimmastuta enemmän kuin suu säkkiä myöten -mölinät. Mulla jää joka kuukausi miltei 1000 euroa säästöön, ja yritin saada ensimmäisen asuntolainan 26-vuottiaana 20 000 omarahoituksella ja viimeksi vuosi sitten 40 000 omarahoitusosuudella. Mutta nähtävästi edes "suu säkkiä myöten" ei riitä oman kodin hankkimiseen. Ottaa päähän tämä tilanne, jo ilman boomereiden säksätystäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuokra/omistusasuminen riippuu hyvin pitkälti elämäntilanteesta.
Eläkkeellä ollessa ei ole sidottu asuinpaikkaan ainakaan työpaikan takia ja kun ei ole pieniä lapsia joten voi myydä pääkaupunkiseudulta omistusasuntonsa ja muuttaa vuokralle mihin päin tahansa Suomea missä viihtyy ja missä edukasta tai lähes mihin maahan tahansa jos Suomi ei kiinnosta tai mennävaikkapa mökilleen tilapäisesti =)
Olisipa kauheaa lähteä eläkevuosiksi pois kotoaan, onneksi olen nuoresta asti ymmärtänyt omistusasumisen arvon, velattomassa kodissa asunut jo yli 30 v. Nuorena maksettiin ensiasunto reippaasti pois (ja ulisjoille tiedoksi, että lainan korko oli yli 15 %, epäonnisimmilla yli 19 %), siitä vaihdettiin omakotitaloon kun saimme lapset ja nyt 80 m2 uudehkossa rivarikolmiossa eläkepäiviä vietän, kaikki asumiskulut vakuutuksien 260 €/kk, kivasti jää 1850 € eläkkeestä elämiseen. Toki säästöjäkin on vuosien varrella kertynyt.
Ero on siinä, että siihen aikaan sai lainaa ja henkilötakaus riitti.
Olen keskituloinen ja pakollisten kulujen jälkeen säästöön jää 1000-2000 euroa kuukaudessa, mutta nykyisessä sijainnissa pankkilainan ehto on, että vanhempani panttaisivat oman kotinsa vakuudeksi, että minä kolmikymppinen saisin 100 000 lainan.
Ymmärrätkö, miten erilaisia aikoja nyt eletään? Me. Ei. Saada. Lainaa.
Kyllä sitä saa jos on tuloja. Ihan ilman mitään panttailujakin. Lapseni on ollut nyt työelämässä neljä vuotta ja säästänyt ahkerasti. Etsii ensiasuntoa tällä hetkellä, pankki luvannut aika suurenkin lainan mutta lapseni ei halua ostaa liian kallista ensiasuntoa ja on sitä mieltä että ei tarvitse niin suurta lainaa.
Sinullakinhan pitäisi jäädä kertomasi mukaan 18 000€ vuodessa säästöön, sillä saa jo hyvin lainaa kun hetken säästää. Kuudessa vuodessa säästäisit itse tuon 100 000€.
Eipä muuten saa.
Kiinteistönvälittäjä sanoi, että lainaa myönnetään vain asunnoille, joiden luokse johtaa valaistu jalkakäytävä. Sanoi tietävänsä Keski-Suomessa yhden vanhemman pankkivirkailijan, joka suostui vielä lainoittamaan ei-kaupunkiasuntoja.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset muuttaa pk seudulle jos siellä muka asunnot on kalliita? Miksi ihmiset ei muuta sieltä pois? Minun mielestä asuminen pk seudulla on liian halpaa koska sinne ihmiset muuttaa muualta suomea.
Töitten perässä tietenkin. Ei sinne kukaan huvikseen halua muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50 neliön kaksiotkin maksavat järjestään yli 250 000 euroa, siis kaikista rupuisimmillakin alueilla. Tämän voi maalaiset käydä itse toteamassa esim. Oikotieltä. Puhumattakaan sitten paremmista kohteista.
Asuntojen hinnat ovat nousseet aika paljon. Yhdessä vaiheessa pankit alkoivat antaa tosi hövelisti asuntolainaa. Lisäksi takaisinmaksuajat pitenivät, jolloin ihmiset pystyivät ottamaan entistä suurempia lainoja. Ja tietenkin asuntojen hinnatkin nousivat, kun kerran ihmisillä oli varaa maksaa. Aikoinaan pankit suosittelivat asuntolainan määräksi kahden vuoden bruttotulojen suuruista summaa. Eli 50 000 € vuodessa tienaavalle sopiva lainasumma olisi 100 000 €. Nyt tällaista suositusta ei taida pankeilla ollakaan vaan lainaa otetaan niin paljon kuin vain pankki ikinä suostuu myöntämään.
Työläisvanhempani ostivat 120 m2 asunnon läheltä kaupungin keskustaa ja maksoivat lainan pois kymmenessä vuodessa.
Meillä, keskituloisella pariskunnalla ei ole TOIVOAKAAN saada edes kaksiota lainalla, joka olisi yhtä nopeasti maksettu. Ja tosiaan, jomman kumman vanhempien pitäisi antaa oma kotinsa meidän lainamme lisävakuudeksi.
Aiotaan toki muuttaa johonkin pienempään kaupunkiin. Pääkaupungista katoaa aika nopeasti hohto, jos keskituloisenkin rahat menevät seiniin, eikä mihinkään ole varaa osallistua. Perhekin olisi kiva perustaa jossain vaiheessa...
Näinhän se on. Aikoinaan oli ihan normaalia elää todellakin suu säkkiä myöten. Syödä halvinta ruokaa, mitä tarjouksista sai, ajaa vanhalla autonrotiskolla, ei lomareissuja ulkomaille jne niin kauan, kun oli asuntolainaa. Lasten vaatteetkin kierrätettiin sukulaisten ja kavereiden kesken, samoin vaunut, rattaat, pinnasängyt jne. Hyvin kelpasi myös sukulaisten vanhat astiat, huonekalut jne. Haluttiin päästä velattomaksi niin nopeasti kuin mahdollista.
Silloin lainaa sai.
Dippainssi- ja sairaanhoitajapariskunta sai pankilta vain 40 000 euroa lainaa. Parikymppisiä, vakitöissä, aviossa. Loput oli pyydettävä vanhemmilta. Se riitti Oulussa, mutta mitäpä Helsingistä saa 60 000 eurolla?
Asun itse vuokralla 50 m2 yksiössä hintaan 200 e/kk ja kun en lainaakaan saa, niin... Eipä hirveästi jaksa harmitella. 15-vuotiaana töihin lähteneen, kouluttautuneen ja täysin velattoman ihmisen elämä on tällaista.
Mikään ei muuten vimmastuta enemmän kuin suu säkkiä myöten -mölinät. Mulla jää joka kuukausi miltei 1000 euroa säästöön, ja yritin saada ensimmäisen asuntolainan 26-vuottiaana 20 000 omarahoituksella ja viimeksi vuosi sitten 40 000 omarahoitusosuudella. Mutta nähtävästi edes "suu säkkiä myöten" ei riitä oman kodin hankkimiseen. Ottaa päähän tämä tilanne, jo ilman boomereiden säksätystäkin.
Mun pointti edellisessä kommentissani oli, että kun asuntolaina haluttiin maksaa pois kymmenessä vuodessa, oli pakko elää suu säkkiä myöten. Suurimman osan tuloista kun vei asuntolaina korkoineen. Ja jos vielä asui taloyhtiössä, niin yhtiövastike siihen päälle. Omakotitaloissa tietysti oli sitten muita kuluja. Jos laina-aika olisi ollut 20-25 vuotta, ei olisi tarvinnut pihistellä niin paljon, koska kuukausittain pankille maksettava summa olisi ollut pienempi. Laina-aikojen pidentyessä kävi niin, että ihmiset pystyivät ottamaan yhä suurempia asuntolainoja. Ja kun ihmisillä oli siis varaa, myös asuntojen hinnat nousivat. Jokunen vuosi sitten pankit alkoivat taas kiristää lainaehtojaan, koska osalla ihmisistä oli tuloihinsa nähden aivan liian suuri asuntolaina eikä takaisinmaksukyvyssä ollut kovin hyvin arvioitu korkojen nousua. Nyt pankit jo tekevät "riskitestit" vai miksi niitä kutsutaankaan, kun laskevat lainanhakijan maksukykyä nykyistä korkeammilla koroilla.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50 neliön kaksiotkin maksavat järjestään yli 250 000 euroa, siis kaikista rupuisimmillakin alueilla. Tämän voi maalaiset käydä itse toteamassa esim. Oikotieltä. Puhumattakaan sitten paremmista kohteista.
Asuntojen hinnat ovat nousseet aika paljon. Yhdessä vaiheessa pankit alkoivat antaa tosi hövelisti asuntolainaa. Lisäksi takaisinmaksuajat pitenivät, jolloin ihmiset pystyivät ottamaan entistä suurempia lainoja. Ja tietenkin asuntojen hinnatkin nousivat, kun kerran ihmisillä oli varaa maksaa. Aikoinaan pankit suosittelivat asuntolainan määräksi kahden vuoden bruttotulojen suuruista summaa. Eli 50 000 € vuodessa tienaavalle sopiva lainasumma olisi 100 000 €. Nyt tällaista suositusta ei taida pankeilla ollakaan vaan lainaa otetaan niin paljon kuin vain pankki ikinä suostuu myöntämään.
Työläisvanhempani ostivat 120 m2 asunnon läheltä kaupungin keskustaa ja maksoivat lainan pois kymmenessä vuodessa.
Meillä, keskituloisella pariskunnalla ei ole TOIVOAKAAN saada edes kaksiota lainalla, joka olisi yhtä nopeasti maksettu. Ja tosiaan, jomman kumman vanhempien pitäisi antaa oma kotinsa meidän lainamme lisävakuudeksi.
Aiotaan toki muuttaa johonkin pienempään kaupunkiin. Pääkaupungista katoaa aika nopeasti hohto, jos keskituloisenkin rahat menevät seiniin, eikä mihinkään ole varaa osallistua. Perhekin olisi kiva perustaa jossain vaiheessa...
Kyllä. Juuri tuommoista se on. Kahdella korkeakoulutetulla asiantuntijalla on varaa ostaa asunto ja naapurit ovat sitten bussikuski ja kaupan kassa. Jotka toki ostivat oman kämppänsä paljon aikaisemmin, mutta silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset muuttaa pk seudulle jos siellä muka asunnot on kalliita? Miksi ihmiset ei muuta sieltä pois? Minun mielestä asuminen pk seudulla on liian halpaa koska sinne ihmiset muuttaa muualta suomea.
Töitten perässä tietenkin. Ei sinne kukaan huvikseen halua muuttaa.
Aivan. Työpaikat ovat siellä. Silloin ei paljoa lohduta, että Kajaanissa olisi halvempi asua. Syrjäseuduilla on duunia vain sotealoilla ja teollisuudessa. Kummankaan meistä koulutus ei sovi noihin töihin. Ja olisi outoa ruveta siivojaksi, jos toinen on tohtori ja toisella on kaksi korkeakoulututkintoa.
Vierailija kirjoitti:
Noh. Me ollaan perhe, jossa yksi lapsi. Kolmio riittää meille, ei tarvita mitään hienoa. Mutta me ei saada lainaa kolmioon Pk-seudulla, vaikka mitään maksuhäiriöitä tai vastaavia ei ole ja omarahoitusosuus 15 pros on kunnossa ja valmiina. Eli pakko asua vuokralla.
Ootteko kysyneet useammasta pankista? Löytyykö teiltä ASP? Jos 15% on valmiina, niin erikoiselta kuulostaa kyllä. Meillä molemmilla määräaikaiset työsuhteet, niin jotkut pankit eivät myöntäneet lainaa tai antoivat huonon tarjouksen, mut toisaalta sit saatiin parempi. Kannattaa kysyä useammasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uutisen otsikointi on hieman harhaanjohtava.
Oman asunnon ostajat miettivät yleensä pitkän aikavälin kuluja, eivät pelkästään kvartaalien tai yksittäisten kuukausien kuluja niinkuin yritysmaailmassa ja politiikassa mietitään.
Ei tämä nykyitilanne tarkoita sitä, että koko asumisen ajalta menot olisivat yhtä suuret.
Menot ovat yhtä suuret vain sillä ajanjaksolla jolloin maksetaan lainanlyhennyksiä ja suuria korkoja. - Sillä on iso ero, maksaako niitä vuokran suuruisia maksuja koko elämänsä ajan vai 15 vuoden ajan.
Me maksetaan kaksiosta 1190 euroa vuokraa, kun tämän asunnon hinta olisi nyt markkinoilla varmaankin puolimiljoonaa. Jos ottais lainaa sitä varten vaikkapa 450 000 euroa, niin 30 vuoden laina-ajalla ja viiden prosentin kokonaiskorolla se on kuukaudessa 2400 euroa. Vastike päälle. Niin kyllähän tässä asuminen nyt on halvempaa vuokralla, mutta kun laina on maksettu, niin maksettavana on enää vastike. Se taas on paljon halvempi kuin nykyinen vuokra. Mutta tietysti päälle tulevat mahdolliset remontit, joita vuokralaisena ei voi tehdä.
Loppuen lopuksi omistusasuminen tulee halvemmaksi, jos saa lainan maksettua ja asuttua siinä asunnossa senkin jälkeen (tai halvemmassa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omistusasujilla menee yleensä asuntolainan lyhennykseen ja vastikkeeseen kuukaudessa enemmän kuin vuokralaisella vuokraan. Mistä lähtien velkarahalla omistusasuminen on ollut halvempaa? Se voi olla halvempaa vasta sitten, kun asuntolaina on kokonaisuudessaan maksettu.
Väärin menee. Velkapääoma ja siten korot pienenevät joka lyhennyksellä eli se piste missä omistusasumisen kulut alittavat vuokralla asumisen kulut on todennäköisesti paljon ennen kun koko laina on maksettu. Voi olla myös ennen ensimmäistäkään maksuerää.. Lyhennys on oman rahan siirtämistä yhdestä taskusta toiseen, eikä kulu.
Vierailija kirjoitti:
Näin, omistuasuminen ei aina ole järkevin vaihtoehto joka tilanteessa, vaikka Suomessa se eetos on ollut hyvin vahva. Tuossahan ei ole otettu kantaa asunnon arvon muutokseen (mikä on tietenkin lähtökohtaisesti spekulatiivista, mutta tässä kohdassa hyvin relevantti asia), joka tänä vuonna tulee olemaan -7....-10 %. Nyt kannattaa pysyä vuokralla ja katsella rauhassa.
Alentunut syntyvyys vähentää asuntokysyntää, lisäksi kuolevuus on suurinta aikoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa kaikki pakotetaan asuntosäästäjiksi ja pankin torppareiksi. Vuokra-asuminen ei ole meillä yhtä yleistä kuin muualla ja mielletään herkästi kuuluvaksi vain nuoruuteen. Tämän takia isoja vuokra-asentoja on tarjolla hyvin vähän. Asunto on pakko ostaa, ellei halua viettää perhe-elämää koirankopissa.
Missä päin maailmaa tarjotaan kansalaisille ilmainen asunto? Ehkä Kiinan Kommunistisessa Kansantasavallassa, jossa kukaan ei omista mitään vaan kaiken omistaa valtio.
Maksoin oman asuntolainani pois niinä vuosina kun lainojen korot huitelivat toisella kymmenellä. Nostin ensimmäisen asuntolainani korolla 13,6%
Lainanhoitoon meni meidän yhteenlasketuista tuloista yli puolet.
Toki myönnän olleeni onnekas kun sain vakituisen ja kokoaikaisen työn tuolloin vaikka palkka olikin surkea.
Ei missään. Eli maksat joko vuokraa tai olet pankin torppari. Edellyttäen toki, että olet hoitanut asiasi hyvin. Jos sössit kaiken, kaikki hoidetaan puolestasi ilmaiseksi.
Joko vuokranantajan torppari tai sitten pankin. Kun lainan on maksanut pois niin sitten ei kenenkään.
Aivan. Eli vanhuusiän voi viettää olematta torppari. Olen pitkäikäistä sukua, joten omistusasunto on paras ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omistusasujilla menee yleensä asuntolainan lyhennykseen ja vastikkeeseen kuukaudessa enemmän kuin vuokralaisella vuokraan. Mistä lähtien velkarahalla omistusasuminen on ollut halvempaa? Se voi olla halvempaa vasta sitten, kun asuntolaina on kokonaisuudessaan maksettu.
Väärin menee. Velkapääoma ja siten korot pienenevät joka lyhennyksellä eli se piste missä omistusasumisen kulut alittavat vuokralla asumisen kulut on todennäköisesti paljon ennen kun koko laina on maksettu. Voi olla myös ennen ensimmäistäkään maksuerää.. Lyhennys on oman rahan siirtämistä yhdestä taskusta toiseen, eikä kulu.
Asunnon arvo voi myös laskea.
-Viera- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omistusasujilla menee yleensä asuntolainan lyhennykseen ja vastikkeeseen kuukaudessa enemmän kuin vuokralaisella vuokraan. Mistä lähtien velkarahalla omistusasuminen on ollut halvempaa? Se voi olla halvempaa vasta sitten, kun asuntolaina on kokonaisuudessaan maksettu.
Väärin menee. Velkapääoma ja siten korot pienenevät joka lyhennyksellä eli se piste missä omistusasumisen kulut alittavat vuokralla asumisen kulut on todennäköisesti paljon ennen kun koko laina on maksettu. Voi olla myös ennen ensimmäistäkään maksuerää.. Lyhennys on oman rahan siirtämistä yhdestä taskusta toiseen, eikä kulu.
Asunnon arvo voi myös laskea.
Voi, mutta tällä ei ole suurtakaan merkitystä, jos laina on jo maksettu tai sitä on enää hyvin vähän jäljellä ja jos asunnossa on tarkoitus asua loppuun asti. Asunnon arvon laskulla on eniten merkitystä silloin, jos lainaa on vielä paljon ja pankki alkaakin vaatia lisää vakuuksia asuntolainan "pantiksi". Tai silloin, jos asunto on alunperinkin hankittu sijoituskohteeksi eikä niinkään omaksi loppuelämän kodiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuokra-asuja ei myöskään ota suoria taloudellisia riskejä asunnon ostoon ja myyntiin liittyen eikä remontteihin liittyen.
Vuokra-asuja voi lisäksi sijoittaa sen rahan joka asunnon ostajalta menee asunnon ostamiseen, tuottavasti vaikka osakkeisiin tms.
Itsellä oman ostamisen yksi merkittävin syy oli asumisvarmuus. Kolme kertaa lähti vuokra-asunto alta pois siksi että omistaja myi sen.
Kaupungin vuokra-asunto ei myöskään lähde alta pois. Se on niiden asuntojen paras puoli.
Alue: Aihe vapaa
Työläisvanhempani ostivat 120 m2 asunnon läheltä kaupungin keskustaa ja maksoivat lainan pois kymmenessä vuodessa.
Meillä, keskituloisella pariskunnalla ei ole TOIVOAKAAN saada edes kaksiota lainalla, joka olisi yhtä nopeasti maksettu. Ja tosiaan, jomman kumman vanhempien pitäisi antaa oma kotinsa meidän lainamme lisävakuudeksi.
Aiotaan toki muuttaa johonkin pienempään kaupunkiin. Pääkaupungista katoaa aika nopeasti hohto, jos keskituloisenkin rahat menevät seiniin, eikä mihinkään ole varaa osallistua. Perhekin olisi kiva perustaa jossain vaiheessa...