Koira lopetettiin eilen ja olen jo sinut asian kanssa. Perhe ei
Olenko psykopaatti. Aluksi kirpaisi, mutta hyväksyin asian. Vanha koira. Vähän itketti sen lähtö ja hyvästely, mutta jäin kotiin enkä lähtenyt eläinlääkäriin.
Jo samana iltana olin ihan ok asian suhteen eikä koko asia enää minua häiritse.
Näin tosin unta koirasta viime yönä, mutta tuntuu ihan ok:lta, että koira on poissa. Nautin jopa jo elämän helppoudesta.
Muu perhe suree koiraa vieläkin.
Minä vain toivoisin, että unohtaisivat jo pikkuhiljaa koko jutun.
Kommentit (25)
Olet järkevä ihminen. Turha karvaisten elukoiden perään vollottaa päiväkausia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen samanlainen. Olen lapsuuden kasvanut maalla, ja eläimiä kuolee joskus traagisestikin, mutta itselleni kuolema on täysin luonnollista, tottakai jos joku läheinen kuolee, olen surullinen ja mitä nuorempana sen traagisempaa se on mutta eläinten kohdalla en nyt yöunia menetä.
On minulta kuollut ihania lemmikkejä joita toki olen surrut, mutta samalla tottakai, kyllähän se arki myös helpottuu kun ei ole esim koiraa koko ajan sitomassa.
En vain ole sellainen ihminen että vollottaisin lemmikin perään päivää pidempään. Järki.Toisin sanoen, suhtaudut eläimiin esineinä etkä elävinä olentoina, joilla on arvo itsessään?
Mitä sinä cityvihreä luonnosta ja eläimistä tiedät?
Kepeä heittosi psykopatian suuntaan ei kerro psykopatiasta, vaan on vain linjassa muun viestisi kanssa, jota ketjussa on hyvin kommentoitukin. Kunnioita muiden tunteita ja kunnioita menettämänne koiran elämää ja kuolemaakin, vaikka et suruntunteita kokisikaan. Tyydy siihen, että ihmiset ja eläimet ovat yksilöitä, eivät välttämättä samanluonteisia kuin sinä. Ole hiljaa asian edessä, jos et sitä ymmärrä.
Ostakaa uusi koira. Vanha unohtuu nopeasti :)