Lue keskustelun säännöt.
Jos joku sanoo, että hänellä on traumatausta
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on traumatausta. Vanhemmat ei koskaan antaneet rahaa kun olin lapsi tai nuori. Eivät anna vieläkään.
Olipa vastenmielistä trollaamista. Ymmärrän että ihmisiä voi ärsyttää nykyinen överiavautumiskulttuuri ja jatkuva mielenterveyteen liittyvien asioiden pyörittäminen mediassa mutta on silti asioita joista ei ikinä pitäisi heittää tuollaista typerää läppää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos joku sanois jotain tuollaista, niin mä juoksisin. En halua mitään ongelmakimppua elämääni. Ihan sama mikä trauma. Jo pelkästään se, että joku määrittelee itsensä noin on kummallista.
Miten niin kummallista? Hyvähän se vain on, että tiedostaa, että menneisyydessä on tapahtumia, jotka vaikuttavat omiin reaktioihin ja tunteisiin.
Sä kuulostat kyllä aika hankalalta ihmiseltä. Tai siis jos sulle tulee missään vaiheessa ihmissuhdetta sellanen olo, että toinen ei reagoi tai käyttäydy "normaalisti", niin otatko hatkat?
Riippuu, miten sitä taustaansa käyttää. Toisille se on keppihevonen kaikesta mahdollisesta loukkaantumiseen ja jokainen ele on kiusaamista ja triggeri pitkälle saikulle etc tai tosiaan päivittäisille raskaille avautumisille, jos joku kuuntelijaparka löytyy. Sellaiset harvemmin kyselevät miten muilla menee ja jos itse erehtyy jostakin valittamaan, niin "mut tiedätsä mitä mulle kävi...". Ja sitten on ne " normaalit," jotka tajuaa, että muuta maailmaa syyttämällä ongelmat eivät häviää, maailma ei ole sulle velkaa mitään ja terapiassa saa työkaluja ns. rauhan tekemiseen menneisyyden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Jos henkilö alkaa heti ystävyyssuhteen alussa kertomaan olevansa traumatisoitunut on ihan hyvät saumat, että olet tekemissä joko epävakaan persoonallisuuden tai piilonarsistin kanssa (=maailman historian suurin uhri ikinä ja lopulta sinun takiasi).
Ensin olet ENSIMMÄINEN ja AINOA henkilö, joka ymmärtää häntä. Lopussa et ymmärrä häntä lainkaan, et koskaan tuntenut häntä, et koskaan osoittanut minkäänlaista myötätuntoa, et koskaan kuunnellut eikä ystävyytenne perustunut ikinä mihinkään todelliseen vaan oli pelkästään trauman sivuvaikutus.
Kokemusta on.
Juuri näinhän se menee. "olet niin erilainen kuin kukaan muu mies, kiltti ja älykäs ja HERKKÄ", uhriutujan rakkain sana, jolla yleensä kuvataan itseä ja perustellaan oma huono käytös, kiristäminen ja uhkailu= herkkä. "Sun kanssasi tunnen olevani turvassa, et koskaan tekisi mitään mikä minua loukkaisi, kun olen niin kärsinyt, et koskaan minua hylkäisi kun kaikki minut aina vain hylkää"..
Kunnes, olet jostain asiasta eri mieltä jolloin "kuinka sinä voit kohdella minua näin kaiken sen jälkeen mitä olen elämässäni kärsinyt?", "kuinka kylmä ja omaa etuasi ajava ihminen oletkaan", "sinä olet narsisti ja hullu", "olet tuhonnut elämäni"
Joo. Ei enää mitään trauma-jonnaa, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos henkilö alkaa heti ystävyyssuhteen alussa kertomaan olevansa traumatisoitunut on ihan hyvät saumat, että olet tekemissä joko epävakaan persoonallisuuden tai piilonarsistin kanssa (=maailman historian suurin uhri ikinä ja lopulta sinun takiasi).
Ensin olet ENSIMMÄINEN ja AINOA henkilö, joka ymmärtää häntä. Lopussa et ymmärrä häntä lainkaan, et koskaan tuntenut häntä, et koskaan osoittanut minkäänlaista myötätuntoa, et koskaan kuunnellut eikä ystävyytenne perustunut ikinä mihinkään todelliseen vaan oli pelkästään trauman sivuvaikutus.
Kokemusta on.
Juuri näinhän se menee. "olet niin erilainen kuin kukaan muu mies, kiltti ja älykäs ja HERKKÄ", uhriutujan rakkain sana, jolla yleensä kuvataan itseä ja perustellaan oma huono käytös, kiristäminen ja uhkailu= herkkä. "Sun kanssasi tunnen olevani turvassa, et koskaan tekisi mitään mikä minua loukkaisi, kun olen niin kärsinyt, et koskaan minua hylkäisi kun kaikki minut aina vain hylkää"..
Kunnes, olet jostain asiasta eri mieltä jolloin "kuinka sinä voit kohdella minua näin kaiken sen jälkeen mitä olen elämässäni kärsinyt?", "kuinka kylmä ja omaa etuasi ajava ihminen oletkaan", "sinä olet narsisti ja hullu", "olet tuhonnut elämäni"
Joo. Ei enää mitään trauma-jonnaa, kiitos.
Epävakaa, 100%
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kiinnostaa tietää, niin kysy. Ehkä julkisella paikalla kuitenkin ensin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku sanois jotain tuollaista, niin mä juoksisin. En halua mitään ongelmakimppua elämääni. Ihan sama mikä trauma. Jo pelkästään se, että joku määrittelee itsensä noin on kummallista.
Miten niin kummallista? Hyvähän se vain on, että tiedostaa, että menneisyydessä on tapahtumia, jotka vaikuttavat omiin reaktioihin ja tunteisiin.
Sä kuulostat kyllä aika hankalalta ihmiseltä. Tai siis jos sulle tulee missään vaiheessa ihmissuhdetta sellanen olo, että toinen ei reagoi tai käyttäydy "normaalisti", niin otatko hatkat?
Kuten sanoin, en halua edes tutustua mihinkään ongelmaihmisiin. Ja kyllä, otan todellakin hatkat jos huomaan olevani sellaisen kanssa tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Sulla on ihan kyllin siinä, että vatuloit oman traumasi kanssa. Sinunlaiselle en kerro yhtään mitään. Mene kehittelemään uusi paskan aloitus.
Seksuaalinen hyväksikäyttö lapsena, en ole koskaan kertonut kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku sanois jotain tuollaista, niin mä juoksisin. En halua mitään ongelmakimppua elämääni. Ihan sama mikä trauma. Jo pelkästään se, että joku määrittelee itsensä noin on kummallista.
Miten niin kummallista? Hyvähän se vain on, että tiedostaa, että menneisyydessä on tapahtumia, jotka vaikuttavat omiin reaktioihin ja tunteisiin.
Sä kuulostat kyllä aika hankalalta ihmiseltä. Tai siis jos sulle tulee missään vaiheessa ihmissuhdetta sellanen olo, että toinen ei reagoi tai käyttäydy "normaalisti", niin otatko hatkat?
Kuten sanoin, en halua edes tutustua mihinkään ongelmaihmisiin. Ja kyllä, otan todellakin hatkat jos huomaan olevani sellaisen kanssa tekemisissä.
Kaikilla on jotain ongelmia. Jos joku muuta väittää, on se vale.
Ollut esim. väkivallan uhrina, mahdollisesti lähimmissä ihmissuhteissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Trauma, kun pipo kiristi pienenä.
Mulla taas liian pienet kengät pentuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten pari muutakin kirjoittajaa tässä ketjussa, olen myös narsististen vanhempien syntipukkilapsi. Olin lapsi, joka oli niin lytätty, alistettu ja murrettu, että koulukiusaajille olin valmiiksi hopeatarjottimella.
Koko lapsuuden perheeni kuvion tajuamiseen meni todella pitkään, vaikka tiedostin kyllä jollain tasolla jo lapsena, että perheessäni oli vakavasti jotain vinksallaan.
On ollut melkoinen järkytyskin huomata, että olenkin ihan tavallinen, ihan älykäs ja pystyvä ihminen. Ihan tavallisen näköinen ja kokoinen, minussa ei ole mitään perustavan laatuista vikaa.
Taustaani en suorastaan häpeä, eiväthän vanhempieni tekemiset tai tekemättä jättämiset ole mitenkään minun vastuullani. Ajoittain tunnen kuitenkin huonommuutta ja jonkinlaista hiljaista epätoivoa, on ikuinen taakka ja takamatka joutua aloittamaan koko elämä kiusattuna ja lytättynä, kaltoinkohdeltuna ja häväistynä.
En koskaan kerro taustani. Vain mieheni tietää ja aikuistuvat nuoreni tietävät siistityn ja lyhennetyn version, jotta ymmärtäisivät, miksi toiset isovanhemmat eivät ole kuvioissa.
Muuten en asiasta ulkopuolisille edes mainitse. En haluaa minkäänlaista leimaa otsaani, en halua kenenkään kaivelevan tai ihmettelevän asiaa millään tavalla.
Olen päässyt elämässäni ihan hyvään tilanteeseen, oma perheeni on ihana, olen korkeakoulutettu ja työni merkityksellistä, harrastan kivoja asioita kivoissa harrastuspiireissä, enkä aina itsekään usko olevani se lapsi, joka kerran olin.
Sain traman, kun meillä oli liian pienet ikkunat ja oli hämärää..... Hmmm..
En jaksa lukea kenenkään pitkästyttävää höptystä.
No mulla on
- seksuaalinen hyväksikäyttö lapsena
- koulukiusaaminen
- pitkään jatkunut pahoinpitely kotona
- vanhempien täydellinen silmien sulkeminen koulukiusaamiselta ja perheväkivallasta
- myöhemmin työelämässä työpaikkakiusaaminen
- vakavaan auto-onnettomuuteen joutuminen vähän sen jälkeen kun olin saanut ajokortin
Tuossa vaan muutamia. Kelpaako traumoiksi?
Mun trama johtuu siitä että naapurilla oli kierot silmät. Kamalaaaaa.
Sain tauman kun ei tapahtunut mitään kamalaa.
Jos henkilö alkaa heti ystävyyssuhteen alussa kertomaan olevansa traumatisoitunut on ihan hyvät saumat, että olet tekemissä joko epävakaan persoonallisuuden tai piilonarsistin kanssa (=maailman historian suurin uhri ikinä ja lopulta sinun takiasi).
Ensin olet ENSIMMÄINEN ja AINOA henkilö, joka ymmärtää häntä. Lopussa et ymmärrä häntä lainkaan, et koskaan tuntenut häntä, et koskaan osoittanut minkäänlaista myötätuntoa, et koskaan kuunnellut eikä ystävyytenne perustunut ikinä mihinkään todelliseen vaan oli pelkästään trauman sivuvaikutus.
Kokemusta on.