Lue keskustelun säännöt.
Oletteko huomanneet eroja lapsettomien ja ihmisten, joilla on lapsi(a) käytöksessä ja ajattelumaailmassa?
23.05.2023 |
Tietysti kaikki ovat yksilöitä, mutta noin niin kuin keskimäärin?
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta keskeistä eroa paitsi se, että lapsettomat ei ymmärrä, mitä elämä lasten kanssa käytännössä on ja mitä se vaatii. Just nämä aikataulujutut ja muut. Se että vanhemmuus on niin kokonaisvaltaista. Enpä ymmärtänyt itsekään ennen kuin sain lapsen. Onneksi itse tietää ja muistaa, millaista elämä ilman lasta on ja mitä silloin ajatteli, niin pystyy ylittämään tämän kuilun ymmärryksessä lapsettomien kanssa kommunikoidessa.
Lapsettomien ja lapsellisten ihmisten (lue: äitien) elämä ja puheenaiheet tuntuvat olevan hyvin erilaisia nimen omaan täällä Suomen suunnalla.
Asun osan vuodesta Aasiassa. Siellä lasten hankkimiseen suhtaudutaan paljon rennommin. Jos lapsi tulla putkahtaa suunnittelemattomasti vaikka parikymppiselle, ei se yleensä vaikuta opiskeluun tai urasuunnitelmiin. Aina joku sukulainen -usein äiti tai täti- hoitaa lasta tarvittaessa pitkiäkin aikoja. Äidit myös ylläpitävät sosiaalista elämää kuten ennenkin, käyvät myös ulkona. Jos lähdet kahville tai drinkille ystävän kanssa, et pysty jutustellessasi tietämättä erottamaan, onko kyse pienen lapsen äidistä vai lapsettomasta.
Vietin aikanani pitkiä aikoja Etelä-Euroopassa, ja ainakin pari vuosikymmentä sitten vastaava kuvio tuntui pätevän myös siellä. Suomessa asia on toisin. Äitiys on synnytyksen jälkeen vuosia kehys koko muulle elämälle, usein koko ihmistä määrittelevä asia. Pienokainen on keskiössä siten, että muut elämässä tehtävät päätökset ovat alisteisia vanhemmuudelle. Vapaa-ajan vietto muuttuu täysin. Tällaisen ihmisen tärkein puheenaihe on usein myös oma lapsi, vanhemmuus, mikä saattaa tuntua vaivaannuttavalta lapsettomalle ystävälle. Näin lapselliset ja lapselliset helposti kuplautuvat omiin porukoihin, mikä kärjistää eroa.
Olisi parempi, jos Suomessakin osattaisiin pakittaa Pyhän Äitiyden kokonaisvaltaisesta projektista hieman rennompaan vanhemmuuteen -kuten asia täälläkin oli menneinä aikoina. Ehkä se voisi jopa nostaa syntyvyyttä maassamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselliset ajattelevat enemmän maapallon ja yhteiskunnan tulevaisuutta, tasa-arvoa, kaiken jatkuvuutta. Lapsettomiksi jäävät eivät välitä, uppoaako laiva pian heidän jälkeensä.
Sanoisin, että juuri lapsettomat ajattelevat enemmän maapallon tulevaisuutta. Lapsien hankkimattomuus kun on suurin ekoteko, jonka ihminen voi tehdä. Mitä oikein tarkoitat tuolla tasa-arvolla, millä tavalla lapsellisille se on lapsettomia tärkeämpää?
Tämän ihmiset esittävät joskus hyvänäkin pointtina, että lasten saamattomuus olisi muka jokin ekoteko.
Se on niin, että suomalaisten on lisäännyttävä nykyistä ripeämpää tahtia, muuten he kuolevat sukupuuttoon. Ja sitten kun ei ole suomalaisia tekemään töitä, otetaan m muuttajia Afrikasta ja ties mistä korvaamaan suomalaista väestöä. Sekö sitten on ekologista?
Jokainen meistä on ollut lapsi, lapsettomatkin, ja lapsia täytyy tehdä, jotta lajimme säilyy. Tätä monet eivät ole miettineet loppuun asti ja niitä seurauksia, mitä enemmistön lapsettomuudesta seuraa.
Joo nuo ilmastosyillä lapsettomuuttaan perustelevat eivät kyllä ole niitä terävimpiä kyniä. Mekin kuitenkin suojelemme ilmastoa siksi, että maapallo säilyisi tuleville polville. Entä jos niitä tulevia polvia ei ole, kun ihmiset jättävät ilmastosyistä lapset tekemättä?
Juuri näin. Ainoa, miten voisivat tuota loogisesti perustella olisi se, että ihmiskunta nyt on vaan niin turha, ettei sitä kannata pitää hengissä. Mutta silloin voisivat aloittaa harventamisen itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta keskeistä eroa paitsi se, että lapsettomat ei ymmärrä, mitä elämä lasten kanssa käytännössä on ja mitä se vaatii. Just nämä aikataulujutut ja muut. Se että vanhemmuus on niin kokonaisvaltaista. Enpä ymmärtänyt itsekään ennen kuin sain lapsen. Onneksi itse tietää ja muistaa, millaista elämä ilman lasta on ja mitä silloin ajatteli, niin pystyy ylittämään tämän kuilun ymmärryksessä lapsettomien kanssa kommunikoidessa.
Lapsettomien ja lapsellisten ihmisten (lue: äitien) elämä ja puheenaiheet tuntuvat olevan hyvin erilaisia nimen omaan täällä Suomen suunnalla.
Asun osan vuodesta Aasiassa. Siellä lasten hankkimiseen suhtaudutaan paljon rennommin. Jos lapsi tulla putkahtaa suunnittelemattomasti vaikka parikymppiselle, ei se yleensä vaikuta opiskeluun tai urasuunnitelmiin. Aina joku sukulainen -usein äiti tai täti- hoitaa lasta tarvittaessa pitkiäkin aikoja. Äidit myös ylläpitävät sosiaalista elämää kuten ennenkin, käyvät myös ulkona. Jos lähdet kahville tai drinkille ystävän kanssa, et pysty jutustellessasi tietämättä erottamaan, onko kyse pienen lapsen äidistä vai lapsettomasta.
Vietin aikanani pitkiä aikoja Etelä-Euroopassa, ja ainakin pari vuosikymmentä sitten vastaava kuvio tuntui pätevän myös siellä. Suomessa asia on toisin. Äitiys on synnytyksen jälkeen vuosia kehys koko muulle elämälle, usein koko ihmistä määrittelevä asia. Pienokainen on keskiössä siten, että muut elämässä tehtävät päätökset ovat alisteisia vanhemmuudelle. Vapaa-ajan vietto muuttuu täysin. Tällaisen ihmisen tärkein puheenaihe on usein myös oma lapsi, vanhemmuus, mikä saattaa tuntua vaivaannuttavalta lapsettomalle ystävälle. Näin lapselliset ja lapselliset helposti kuplautuvat omiin porukoihin, mikä kärjistää eroa.
Olisi parempi, jos Suomessakin osattaisiin pakittaa Pyhän Äitiyden kokonaisvaltaisesta projektista hieman rennompaan vanhemmuuteen -kuten asia täälläkin oli menneinä aikoina. Ehkä se voisi jopa nostaa syntyvyyttä maassamme.
Juuri näin. Itse olisin todennäköisesti hankkinut lapsia, ehkä useammankin, jossain muualla. Äitiys Suomessa tarkoittaa minulle lähinnä palloa jalkaan, oman elämän ja minuuden täydellistä katoamista äitikuplaan, jossa ei enää mitään muuta ole kuin se oma lapsi ja lapsen asiat, ja korkeintaan muut äidit, joilla ei myöskään ole mitään muuta elämässään kuin se lapsi. Tuollainen meininki mitä esim. Aasiassa on kuulostaa paljon terveemmältä myös lapsen kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselliset ajattelevat enemmän maapallon ja yhteiskunnan tulevaisuutta, tasa-arvoa, kaiken jatkuvuutta. Lapsettomiksi jäävät eivät välitä, uppoaako laiva pian heidän jälkeensä.
Sanoisin, että juuri lapsettomat ajattelevat enemmän maapallon tulevaisuutta. Lapsien hankkimattomuus kun on suurin ekoteko, jonka ihminen voi tehdä. Mitä oikein tarkoitat tuolla tasa-arvolla, millä tavalla lapsellisille se on lapsettomia tärkeämpää?
Tämän ihmiset esittävät joskus hyvänäkin pointtina, että lasten saamattomuus olisi muka jokin ekoteko.
Se on niin, että suomalaisten on lisäännyttävä nykyistä ripeämpää tahtia, muuten he kuolevat sukupuuttoon. Ja sitten kun ei ole suomalaisia tekemään töitä, otetaan m muuttajia Afrikasta ja ties mistä korvaamaan suomalaista väestöä. Sekö sitten on ekologista?
Jokainen meistä on ollut lapsi, lapsettomatkin, ja lapsia täytyy tehdä, jotta lajimme säilyy. Tätä monet eivät ole miettineet loppuun asti ja niitä seurauksia, mitä enemmistön lapsettomuudesta seuraa.
Joo nuo ilmastosyillä lapsettomuuttaan perustelevat eivät kyllä ole niitä terävimpiä kyniä. Mekin kuitenkin suojelemme ilmastoa siksi, että maapallo säilyisi tuleville polville. Entä jos niitä tulevia polvia ei ole, kun ihmiset jättävät ilmastosyistä lapset tekemättä?
Juuri näin. Ainoa, miten voisivat tuota loogisesti perustella olisi se, että ihmiskunta nyt on vaan niin turha, ettei sitä kannata pitää hengissä. Mutta silloin voisivat aloittaa harventamisen itsestään.
Ihmiskunta ON turha ja yhtään ei tarvita lisää. Itsensä t a ppaminen on eri asia kuin se ettei jotain synny ikinä.
Tuntuu että äidit katoavat siihen pikkulapsi/päiväkoti-ikään ja elämän pääjuttu on lapsi. Sitten kun ne menee kouluun niin vasta sitten äidit normalisoituu. Ainakin mitä itse seuraa muita ja olen itsekin äiti. Ja jotenkin hassua että suurimman osan äitien mielestä kaikki ensiaskeleet/maisteltu yms on erityisen jännää.. mutta kun ikää tulee niin huomaa että kaikki lapset on suhteellisen samanlaisia eikä muita kiinnosta ensi porkkanan puraisut, Lassileevi ihmettelemässä traktoria tms asiat Koska kaikki lapset melkolailla kiinnostuu samoista asioista. Vaikka aina on joku uniikkilumihiutale äiti joka luulee että hänen Pirkkotellervo on ainutlaatuinen tyttö koska leikkii autoilla tms. Mutta niin vaan on normaalia sekin, osa tytöistä on esim vilkkaampia tai kiinnostuneita autoista jne ja osa pojista rauhallisia ja kiinnostuneita muista ja sekin on ihan normaalia, ei sellainenkaan lapsi mikään uniikki ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että äidit katoavat siihen pikkulapsi/päiväkoti-ikään ja elämän pääjuttu on lapsi. Sitten kun ne menee kouluun niin vasta sitten äidit normalisoituu. Ainakin mitä itse seuraa muita ja olen itsekin äiti. Ja jotenkin hassua että suurimman osan äitien mielestä kaikki ensiaskeleet/maisteltu yms on erityisen jännää.. mutta kun ikää tulee niin huomaa että kaikki lapset on suhteellisen samanlaisia eikä muita kiinnosta ensi porkkanan puraisut, Lassileevi ihmettelemässä traktoria tms asiat Koska kaikki lapset melkolailla kiinnostuu samoista asioista. Vaikka aina on joku uniikkilumihiutale äiti joka luulee että hänen Pirkkotellervo on ainutlaatuinen tyttö koska leikkii autoilla tms. Mutta niin vaan on normaalia sekin, osa tytöistä on esim vilkkaampia tai kiinnostuneita autoista jne ja osa pojista rauhallisia ja kiinnostuneita muista ja sekin on ihan normaalia, ei sellainenkaan lapsi mikään uniikki ole.
Paitsi että minun kaverini on edelleen siinä äitikuplassaan vaikka lapsensa ovat olleet koulussa jo pitkään. Pätee mm. lastensa harrastuksilla.
Vierailija kirjoitti:
Lapselliset ajatteleinåvat enemmän maapallon ja yhteiskunnan tulevaisuutta, tasa-arvoa, kaiken jatkuvuutta. Lapsettomiksi jäävät eivät välitä, uppoaako laiva pian heidän jälkeensä.
Lapsettomat eivät täysin ymmärrä, kuinka paljon aikaa kaikkeen menee ja kuinka 24/7-hommaa vanhemmuus on. Myös isommat lapset ovat aina #1 elämässä.
Lapsettomat luulevat, että pienten lasten kotiäideillä on loputtomasti aikaa talkoilla ja tehdä ilmaiseksi muutakin naapurustonsa hyväksi, ainakin siinä tapauksessa, kun lapsilla ei ole erityistarpeita.
Lapsettomat luulevat, että perheellisten elämä on ahdistavampaa kuin heidän. Oma kokemukseni on päinvastainen. Olin pitkään lapseton omasta halustani, joten väitän tietäväni hyvin, mitä on aikuisen elämä ilman lapsia ja lasten vanhempana.
Väitteesi 1 on juurikin päinvastoin. Teet vain lisää ihmisiä jo ylikansoitettuun maailmaan kuluttajaksi sekä luonnonvarojen tuhlaajaksi. Tässä nähdään taas lapsellisen järjenkäyttö. Viisaat ihmiset eivät tänä aikana lisäänny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomat jäävät tietylle kehitysasteelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselliset ajattelevat enemmän maapallon ja yhteiskunnan tulevaisuutta, tasa-arvoa, kaiken jatkuvuutta. Lapsettomiksi jäävät eivät välitä, uppoaako laiva pian heidän jälkeensä.
Sanoisin, että juuri lapsettomat ajattelevat enemmän maapallon tulevaisuutta. Lapsien hankkimattomuus kun on suurin ekoteko, jonka ihminen voi tehdä. Mitä oikein tarkoitat tuolla tasa-arvolla, millä tavalla lapsellisille se on lapsettomia tärkeämpää?
Tämän ihmiset esittävät joskus hyvänäkin pointtina, että lasten saamattomuus olisi muka jokin ekoteko.
Se on niin, että suomalaisten on lisäännyttävä nykyistä ripeämpää tahtia, muuten he kuolevat sukupuuttoon. Ja sitten kun ei ole suomalaisia tekemään töitä, otetaan m muuttajia Afrikasta ja ties mistä korvaamaan suomalaista väestöä. Sekö sitten on ekologista?
Jokainen meistä on ollut lapsi, lapsettomatkin, ja lapsia täytyy tehdä, jotta lajimme säilyy. Tätä monet eivät ole miettineet loppuun asti ja niitä seurauksia, mitä enemmistön lapsettomuudesta seuraa.
Minä en ole synnyttänyt tänne uutta veronmaksajaa jonka kovalla työllä oravanpyörässä nämä Afrikasta ja ties mistä elätettäisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat jäävät tietylle kehitysasteelle.
Millä tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin oma ajatteluni on muuttunut lapsen saamisen myötä. Lapsi tulee etusijalla kaikessa eli en ole enää niin itsekäs. Myös empaattisuus muita ihmisiä kohtaan on lisääntynyt.
MINUN lapseni on etusijalla kaikessa. En ole enää niin itsekäs.
Jotenkin nuo lauseet poissulkevat toisensa.
NIIN LAITAT TOISEN IHMISEN KAIKESSA EDELLE, OMAN ITSESI SIJASTA. YMMÄRRÄTKÖ NYT. SE EI OLE ITSEKÄSTÄ.
Se e todellakaan ole itsekästä, paitsi erittäin itselkkäästä ulkopuolisesta jota kiukuttaa kun lapsi menee hänen edelle.
"MINUN lapsi menee kaikkien muiden edelle" ei ole mielestäsi itsekästä?
Pelastaisitko mieluummin palavasta talosta randomin ihmisen vai oman rakkaan sukulaisesi? Aika harva varmaan lähtisi ekana pelastamaan sitä tuntematonta tyyppiä, vaan kyllä siinä itse kukin pelastaa sen oman rakkaansa.
Onpa täällä ollut keskustelua siitäkin, että pelastaisiko palavasta talosta koiransa vai vieraan lapsen, ja siellä tuntui aika moni koiranomistaja olevansa sitä mieltä, että koira pelastetaan. Aika itsekkäitä noi koiranomistajat, kun pistää jonkun karvaturren ihmisen edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselliset ei kykene puhumaan kuin lapsistaan. Myös lapsettomat kaverit unohtuu kun tulee lapsia, kaikki pyörii vaan sen lapsen ympärillä unohtuu muu elämä.
Joo, lapselliset ovat itsekkäämpiä monellakin tapaa. Poikkeuksia on, mutta näin. Keskustelut lapsellisen kanssa pyörivät lasten ympärillä aiheesta riippumatta, ehkä teennäisesti välillä yrittävät hetken puhua muustakin mutta harvoin onnistuu. Elämänpiiri kapenee huomattavasti kun saa lapsia.
Lapsettomat ovat avarakatseisempia ja kiinnostuneempia ympäröivästä maailmasta ja ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin oma ajatteluni on muuttunut lapsen saamisen myötä. Lapsi tulee etusijalla kaikessa eli en ole enää niin itsekäs. Myös empaattisuus muita ihmisiä kohtaan on lisääntynyt.
MINUN lapseni on etusijalla kaikessa. En ole enää niin itsekäs.
Jotenkin nuo lauseet poissulkevat toisensa.
NIIN LAITAT TOISEN IHMISEN KAIKESSA EDELLE, OMAN ITSESI SIJASTA. YMMÄRRÄTKÖ NYT. SE EI OLE ITSEKÄSTÄ.
Se e todellakaan ole itsekästä, paitsi erittäin itselkkäästä ulkopuolisesta jota kiukuttaa kun lapsi menee hänen edelle.
"MINUN lapsi menee kaikkien muiden edelle" ei ole mielestäsi itsekästä?
Pelastaisitko mieluummin palavasta talosta randomin ihmisen vai oman rakkaan sukulaisesi? Aika harva varmaan lähtisi ekana pelastamaan sitä tuntematonta tyyppiä, vaan kyllä siinä itse kukin pelastaa sen oman rakkaansa.
Onpa täällä ollut keskustelua siitäkin, että pelastaisiko palavasta talosta koiransa vai vieraan lapsen, ja siellä tuntui aika moni koiranomistaja olevansa sitä mieltä, että koira pelastetaan. Aika itsekkäitä noi koiranomistajat, kun pistää jonkun karvaturren ihmisen edelle.
Jos se karvaturre on oma perheenjäsen, ymmärrän kyllä, että se menee vieraan lapsen edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta keskeistä eroa paitsi se, että lapsettomat ei ymmärrä, mitä elämä lasten kanssa käytännössä on ja mitä se vaatii. Just nämä aikataulujutut ja muut. Se että vanhemmuus on niin kokonaisvaltaista. Enpä ymmärtänyt itsekään ennen kuin sain lapsen. Onneksi itse tietää ja muistaa, millaista elämä ilman lasta on ja mitä silloin ajatteli, niin pystyy ylittämään tämän kuilun ymmärryksessä lapsettomien kanssa kommunikoidessa.
Lapsettomien ja lapsellisten ihmisten (lue: äitien) elämä ja puheenaiheet tuntuvat olevan hyvin erilaisia nimen omaan täällä Suomen suunnalla.
Asun osan vuodesta Aasiassa. Siellä lasten hankkimiseen suhtaudutaan paljon rennommin. Jos lapsi tulla putkahtaa suunnittelemattomasti vaikka parikymppiselle, ei se yleensä vaikuta opiskeluun tai urasuunnitelmiin. Aina joku sukulainen -usein äiti tai täti- hoitaa lasta tarvittaessa pitkiäkin aikoja. Äidit myös ylläpitävät sosiaalista elämää kuten ennenkin, käyvät myös ulkona. Jos lähdet kahville tai drinkille ystävän kanssa, et pysty jutustellessasi tietämättä erottamaan, onko kyse pienen lapsen äidistä vai lapsettomasta.
Vietin aikanani pitkiä aikoja Etelä-Euroopassa, ja ainakin pari vuosikymmentä sitten vastaava kuvio tuntui pätevän myös siellä. Suomessa asia on toisin. Äitiys on synnytyksen jälkeen vuosia kehys koko muulle elämälle, usein koko ihmistä määrittelevä asia. Pienokainen on keskiössä siten, että muut elämässä tehtävät päätökset ovat alisteisia vanhemmuudelle. Vapaa-ajan vietto muuttuu täysin. Tällaisen ihmisen tärkein puheenaihe on usein myös oma lapsi, vanhemmuus, mikä saattaa tuntua vaivaannuttavalta lapsettomalle ystävälle. Näin lapselliset ja lapselliset helposti kuplautuvat omiin porukoihin, mikä kärjistää eroa.
Olisi parempi, jos Suomessakin osattaisiin pakittaa Pyhän Äitiyden kokonaisvaltaisesta projektista hieman rennompaan vanhemmuuteen -kuten asia täälläkin oli menneinä aikoina. Ehkä se voisi jopa nostaa syntyvyyttä maassamme.
Juuri näin. Itse olisin todennäköisesti hankkinut lapsia, ehkä useammankin, jossain muualla. Äitiys Suomessa tarkoittaa minulle lähinnä palloa jalkaan, oman elämän ja minuuden täydellistä katoamista äitikuplaan, jossa ei enää mitään muuta ole kuin se oma lapsi ja lapsen asiat, ja korkeintaan muut äidit, joilla ei myöskään ole mitään muuta elämässään kuin se lapsi. Tuollainen meininki mitä esim. Aasiassa on kuulostaa paljon terveemmältä myös lapsen kannalta.
Et ole lapsenvahdeista kuullut? Mulla on pieni lapsi, ja vaikka se välillä vaikeuttaakin sosiaalisen elämän järjestämistä, niin käyn silti harrastamassa ja tapaamassa kavereita säännöllisesti. Osaan myös ihan itse päättää mistä keskustelen, joten kavereita nähdessäni multa ei vaan tahdottomasti tule suusta puheoksennusta lapsesta.
Lapsettomat eivät puhu ensimmäisenä perhesuhteista tutustuessaan, sen sijaan kaikki joilla on lapsia nostavat asian esille viimeistään toisella kerralla sivulauseessa tai kysyvät toiselta, tietysti iskuyritykset poislukien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselliset ajattelevat enemmän maapallon ja yhteiskunnan tulevaisuutta, tasa-arvoa, kaiken jatkuvuutta. Lapsettomiksi jäävät eivät välitä, uppoaako laiva pian heidän jälkeensä.
Sanoisin, että juuri lapsettomat ajattelevat enemmän maapallon tulevaisuutta. Lapsien hankkimattomuus kun on suurin ekoteko, jonka ihminen voi tehdä. Mitä oikein tarkoitat tuolla tasa-arvolla, millä tavalla lapsellisille se on lapsettomia tärkeämpää?
Tämän ihmiset esittävät joskus hyvänäkin pointtina, että lasten saamattomuus olisi muka jokin ekoteko.
Se on niin, että suomalaisten on lisäännyttävä nykyistä ripeämpää tahtia, muuten he kuolevat sukupuuttoon. Ja sitten kun ei ole suomalaisia tekemään töitä, otetaan m muuttajia Afrikasta ja ties mistä korvaamaan suomalaista väestöä. Sekö sitten on ekologista?
Jokainen meistä on ollut lapsi, lapsettomatkin, ja lapsia täytyy tehdä, jotta lajimme säilyy. Tätä monet eivät ole miettineet loppuun asti ja niitä seurauksia, mitä enemmistön lapsettomuudesta seuraa.
Joo nuo ilmastosyillä lapsettomuuttaan perustelevat eivät kyllä ole niitä terävimpiä kyniä. Mekin kuitenkin suojelemme ilmastoa siksi, että maapallo säilyisi tuleville polville. Entä jos niitä tulevia polvia ei ole, kun ihmiset jättävät ilmastosyistä lapset tekemättä?
Sehän olisi ihanteellisin vaihtoehto että koko ihmiskunta häviäisi maapallolta. Ihmistä ei tarvitse mihinkään.
Fakta nyt vain on, että joidenkin on pakko lisääntyä, jotta emme kuolisi sukupuuttoon. Mutta tietenkään kaikkien ei ole pakko jälkikasvua hankkia. Parasta olisi, että lapsia saavat he, jotka niitä aidosti haluavat ja jotka ovat kykeneviä vanhemmuuteen ja sen tuomaan vastuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Fakta nyt vain on, että joidenkin on pakko lisääntyä, jotta emme kuolisi sukupuuttoon. Mutta tietenkään kaikkien ei ole pakko jälkikasvua hankkia. Parasta olisi, että lapsia saavat he, jotka niitä aidosti haluavat ja jotka ovat kykeneviä vanhemmuuteen ja sen tuomaan vastuuteen.
Fakta on se että ei haittaa vaikka ihmiset kuolisivat sukupuuttoon. Se ei vaikuttaisi mihinkään, ainakaan negatiivisesti.
Voi luoja kun sinä olet typerä ja äärimmäisen narsistinen. Oletko ihan sairas?
Olisi rikos jättää oma lapsi heitteille tai muuten vahingoittaa hän psykologisesti olemalla välittämättä tai läsnä.