Lue keskustelun säännöt.
Oletteko huomanneet eroja lapsettomien ja ihmisten, joilla on lapsi(a) käytöksessä ja ajattelumaailmassa?
23.05.2023 |
Tietysti kaikki ovat yksilöitä, mutta noin niin kuin keskimäärin?
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Fakta nyt vain on, että joidenkin on pakko lisääntyä, jotta emme kuolisi sukupuuttoon. Mutta tietenkään kaikkien ei ole pakko jälkikasvua hankkia. Parasta olisi, että lapsia saavat he, jotka niitä aidosti haluavat ja jotka ovat kykeneviä vanhemmuuteen ja sen tuomaan vastuuteen.
Eli aika harva. Moni vanhempi on itsekin ihan keskenkasvuinen, siis ihan iästä riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fakta nyt vain on, että joidenkin on pakko lisääntyä, jotta emme kuolisi sukupuuttoon. Mutta tietenkään kaikkien ei ole pakko jälkikasvua hankkia. Parasta olisi, että lapsia saavat he, jotka niitä aidosti haluavat ja jotka ovat kykeneviä vanhemmuuteen ja sen tuomaan vastuuteen.
Fakta on se että ei haittaa vaikka ihmiset kuolisivat sukupuuttoon. Se ei vaikuttaisi mihinkään, ainakaan negatiivisesti.
Koskee myös ihan kaikkea muutakin. Mitä hyötyä on vaikka sinivalaista tai tiikereistä? Miksi siis huolehtia jostain luonnonvarojen kulutuksesta tai sukupuuttoon kuolevista eläimistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta keskeistä eroa paitsi se, että lapsettomat ei ymmärrä, mitä elämä lasten kanssa käytännössä on ja mitä se vaatii. Just nämä aikataulujutut ja muut. Se että vanhemmuus on niin kokonaisvaltaista. Enpä ymmärtänyt itsekään ennen kuin sain lapsen. Onneksi itse tietää ja muistaa, millaista elämä ilman lasta on ja mitä silloin ajatteli, niin pystyy ylittämään tämän kuilun ymmärryksessä lapsettomien kanssa kommunikoidessa.
Lapsettomien ja lapsellisten ihmisten (lue: äitien) elämä ja puheenaiheet tuntuvat olevan hyvin erilaisia nimen omaan täällä Suomen suunnalla.
Asun osan vuodesta Aasiassa. Siellä lasten hankkimiseen suhtaudutaan paljon rennommin. Jos lapsi tulla putkahtaa suunnittelemattomasti vaikka parikymppiselle, ei se yleensä vaikuta opiskeluun tai urasuunnitelmiin. Aina joku sukulainen -usein äiti tai täti- hoitaa lasta tarvittaessa pitkiäkin aikoja. Äidit myös ylläpitävät sosiaalista elämää kuten ennenkin, käyvät myös ulkona. Jos lähdet kahville tai drinkille ystävän kanssa, et pysty jutustellessasi tietämättä erottamaan, onko kyse pienen lapsen äidistä vai lapsettomasta.
Vietin aikanani pitkiä aikoja Etelä-Euroopassa, ja ainakin pari vuosikymmentä sitten vastaava kuvio tuntui pätevän myös siellä. Suomessa asia on toisin. Äitiys on synnytyksen jälkeen vuosia kehys koko muulle elämälle, usein koko ihmistä määrittelevä asia. Pienokainen on keskiössä siten, että muut elämässä tehtävät päätökset ovat alisteisia vanhemmuudelle. Vapaa-ajan vietto muuttuu täysin. Tällaisen ihmisen tärkein puheenaihe on usein myös oma lapsi, vanhemmuus, mikä saattaa tuntua vaivaannuttavalta lapsettomalle ystävälle. Näin lapselliset ja lapselliset helposti kuplautuvat omiin porukoihin, mikä kärjistää eroa.
Olisi parempi, jos Suomessakin osattaisiin pakittaa Pyhän Äitiyden kokonaisvaltaisesta projektista hieman rennompaan vanhemmuuteen -kuten asia täälläkin oli menneinä aikoina. Ehkä se voisi jopa nostaa syntyvyyttä maassamme.
Juuri näin. Itse olisin todennäköisesti hankkinut lapsia, ehkä useammankin, jossain muualla. Äitiys Suomessa tarkoittaa minulle lähinnä palloa jalkaan, oman elämän ja minuuden täydellistä katoamista äitikuplaan, jossa ei enää mitään muuta ole kuin se oma lapsi ja lapsen asiat, ja korkeintaan muut äidit, joilla ei myöskään ole mitään muuta elämässään kuin se lapsi. Tuollainen meininki mitä esim. Aasiassa on kuulostaa paljon terveemmältä myös lapsen kannalta.
Et ole lapsenvahdeista kuullut? Mulla on pieni lapsi, ja vaikka se välillä vaikeuttaakin sosiaalisen elämän järjestämistä, niin käyn silti harrastamassa ja tapaamassa kavereita säännöllisesti. Osaan myös ihan itse päättää mistä keskustelen, joten kavereita nähdessäni multa ei vaan tahdottomasti tule suusta puheoksennusta lapsesta.
Olen kuullut lapsenvahdeista, mutta aika harva niitä tuntuu käyttävän. Ja vaikka itse voisin käyttää, niin kuten kirjoitin, koko suomalaisen äitiyden malli tuntuu niin kapealta ja ahdistavalta, etten itse halua siihen sekaantua.
Se on vaan sun kapea näkemys eikä todellakaan kuvasta kaikkea äitiyttä. Kiva, jos olet tyytyväinen päätökseesi, mutta toisaalta sääli, jos olisit halunnut lapsia, mutta et vaan uskaltanut ottaa vastuuta omasta elämästäsi.
Vierailija kirjoitti:
Fakta nyt vain on, että joidenkin on pakko lisääntyä, jotta emme kuolisi sukupuuttoon. Mutta tietenkään kaikkien ei ole pakko jälkikasvua hankkia. Parasta olisi, että lapsia saavat he, jotka niitä aidosti haluavat ja jotka ovat kykeneviä vanhemmuuteen ja sen tuomaan vastuuteen.
Ihmisten sukupuutto olisi maapallolle ja kaikille muille eliöille lottovoitto. Jackpot.
Lapsettomat ovat keskimäärin rohkeampia ja uskaltavat olla aidosti omia itsejään sen sijaan, että menisivät lauman mukana ja tekisivät tiettyjä asioita, koska "niitä nyt vain kuuluu tehdä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fakta nyt vain on, että joidenkin on pakko lisääntyä, jotta emme kuolisi sukupuuttoon. Mutta tietenkään kaikkien ei ole pakko jälkikasvua hankkia. Parasta olisi, että lapsia saavat he, jotka niitä aidosti haluavat ja jotka ovat kykeneviä vanhemmuuteen ja sen tuomaan vastuuteen.
Fakta on se että ei haittaa vaikka ihmiset kuolisivat sukupuuttoon. Se ei vaikuttaisi mihinkään, ainakaan negatiivisesti.
Koskee myös ihan kaikkea muutakin. Mitä hyötyä on vaikka sinivalaista tai tiikereistä? Miksi siis huolehtia jostain luonnonvarojen kulutuksesta tai sukupuuttoon kuolevista eläimistä?
Koska ihminen voi tehdä niin. Valas ei voi kuluttaa tai saastuttaa vähempää, ihminen voi. Mutta ihminen ei korjaa toimintaansa vaan tuomitsee tuhoon myös sinivalaan itsensä mukana.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta keskeistä eroa paitsi se, että lapsettomat ei ymmärrä, mitä elämä lasten kanssa käytännössä on ja mitä se vaatii. Just nämä aikataulujutut ja muut. Se että vanhemmuus on niin kokonaisvaltaista. Enpä ymmärtänyt itsekään ennen kuin sain lapsen. Onneksi itse tietää ja muistaa, millaista elämä ilman lasta on ja mitä silloin ajatteli, niin pystyy ylittämään tämän kuilun ymmärryksessä lapsettomien kanssa kommunikoidessa.
Lapsettomien ja lapsellisten ihmisten (lue: äitien) elämä ja puheenaiheet tuntuvat olevan hyvin erilaisia nimen omaan täällä Suomen suunnalla.
Asun osan vuodesta Aasiassa. Siellä lasten hankkimiseen suhtaudutaan paljon rennommin. Jos lapsi tulla putkahtaa suunnittelemattomasti vaikka parikymppiselle, ei se yleensä vaikuta opiskeluun tai urasuunnitelmiin. Aina joku sukulainen -usein äiti tai täti- hoitaa lasta tarvittaessa pitkiäkin aikoja. Äidit myös ylläpitävät sosiaalista elämää kuten ennenkin, käyvät myös ulkona. Jos lähdet kahville tai drinkille ystävän kanssa, et pysty jutustellessasi tietämättä erottamaan, onko kyse pienen lapsen äidistä vai lapsettomasta.
Vietin aikanani pitkiä aikoja Etelä-Euroopassa, ja ainakin pari vuosikymmentä sitten vastaava kuvio tuntui pätevän myös siellä. Suomessa asia on toisin. Äitiys on synnytyksen jälkeen vuosia kehys koko muulle elämälle, usein koko ihmistä määrittelevä asia. Pienokainen on keskiössä siten, että muut elämässä tehtävät päätökset ovat alisteisia vanhemmuudelle. Vapaa-ajan vietto muuttuu täysin. Tällaisen ihmisen tärkein puheenaihe on usein myös oma lapsi, vanhemmuus, mikä saattaa tuntua vaivaannuttavalta lapsettomalle ystävälle. Näin lapselliset ja lapselliset helposti kuplautuvat omiin porukoihin, mikä kärjistää eroa.
Olisi parempi, jos Suomessakin osattaisiin pakittaa Pyhän Äitiyden kokonaisvaltaisesta projektista hieman rennompaan vanhemmuuteen -kuten asia täälläkin oli menneinä aikoina. Ehkä se voisi jopa nostaa syntyvyyttä maassamme.
Juuri näin. Itse olisin todennäköisesti hankkinut lapsia, ehkä useammankin, jossain muualla. Äitiys Suomessa tarkoittaa minulle lähinnä palloa jalkaan, oman elämän ja minuuden täydellistä katoamista äitikuplaan, jossa ei enää mitään muuta ole kuin se oma lapsi ja lapsen asiat, ja korkeintaan muut äidit, joilla ei myöskään ole mitään muuta elämässään kuin se lapsi. Tuollainen meininki mitä esim. Aasiassa on kuulostaa paljon terveemmältä myös lapsen kannalta.
Et ole lapsenvahdeista kuullut? Mulla on pieni lapsi, ja vaikka se välillä vaikeuttaakin sosiaalisen elämän järjestämistä, niin käyn silti harrastamassa ja tapaamassa kavereita säännöllisesti. Osaan myös ihan itse päättää mistä keskustelen, joten kavereita nähdessäni multa ei vaan tahdottomasti tule suusta puheoksennusta lapsesta.
Olen kuullut lapsenvahdeista, mutta aika harva niitä tuntuu käyttävän. Ja vaikka itse voisin käyttää, niin kuten kirjoitin, koko suomalaisen äitiyden malli tuntuu niin kapealta ja ahdistavalta, etten itse halua siihen sekaantua.
Se on vaan sun kapea näkemys eikä todellakaan kuvasta kaikkea äitiyttä. Kiva, jos olet tyytyväinen päätökseesi, mutta toisaalta sääli, jos olisit halunnut lapsia, mutta et vaan uskaltanut ottaa vastuuta omasta elämästäsi.
.
Mitä ihmeen oletuksia oikein teet? Kyllä minä olen uskaltanut ottaa vastuuta omasta elämästäni. Elän onnellista elämää, enkä ole halunnut lapsia. Siis täällä Suomessa. Jossain muualla olisi voinut ehkä halutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta keskeistä eroa paitsi se, että lapsettomat ei ymmärrä, mitä elämä lasten kanssa käytännössä on ja mitä se vaatii. Just nämä aikataulujutut ja muut. Se että vanhemmuus on niin kokonaisvaltaista. Enpä ymmärtänyt itsekään ennen kuin sain lapsen. Onneksi itse tietää ja muistaa, millaista elämä ilman lasta on ja mitä silloin ajatteli, niin pystyy ylittämään tämän kuilun ymmärryksessä lapsettomien kanssa kommunikoidessa.
Lapsettomien ja lapsellisten ihmisten (lue: äitien) elämä ja puheenaiheet tuntuvat olevan hyvin erilaisia nimen omaan täällä Suomen suunnalla.
Asun osan vuodesta Aasiassa. Siellä lasten hankkimiseen suhtaudutaan paljon rennommin. Jos lapsi tulla putkahtaa suunnittelemattomasti vaikka parikymppiselle, ei se yleensä vaikuta opiskeluun tai urasuunnitelmiin. Aina joku sukulainen -usein äiti tai täti- hoitaa lasta tarvittaessa pitkiäkin aikoja. Äidit myös ylläpitävät sosiaalista elämää kuten ennenkin, käyvät myös ulkona. Jos lähdet kahville tai drinkille ystävän kanssa, et pysty jutustellessasi tietämättä erottamaan, onko kyse pienen lapsen äidistä vai lapsettomasta.
Vietin aikanani pitkiä aikoja Etelä-Euroopassa, ja ainakin pari vuosikymmentä sitten vastaava kuvio tuntui pätevän myös siellä. Suomessa asia on toisin. Äitiys on synnytyksen jälkeen vuosia kehys koko muulle elämälle, usein koko ihmistä määrittelevä asia. Pienokainen on keskiössä siten, että muut elämässä tehtävät päätökset ovat alisteisia vanhemmuudelle. Vapaa-ajan vietto muuttuu täysin. Tällaisen ihmisen tärkein puheenaihe on usein myös oma lapsi, vanhemmuus, mikä saattaa tuntua vaivaannuttavalta lapsettomalle ystävälle. Näin lapselliset ja lapselliset helposti kuplautuvat omiin porukoihin, mikä kärjistää eroa.
Olisi parempi, jos Suomessakin osattaisiin pakittaa Pyhän Äitiyden kokonaisvaltaisesta projektista hieman rennompaan vanhemmuuteen -kuten asia täälläkin oli menneinä aikoina. Ehkä se voisi jopa nostaa syntyvyyttä maassamme.
Juuri näin. Itse olisin todennäköisesti hankkinut lapsia, ehkä useammankin, jossain muualla. Äitiys Suomessa tarkoittaa minulle lähinnä palloa jalkaan, oman elämän ja minuuden täydellistä katoamista äitikuplaan, jossa ei enää mitään muuta ole kuin se oma lapsi ja lapsen asiat, ja korkeintaan muut äidit, joilla ei myöskään ole mitään muuta elämässään kuin se lapsi. Tuollainen meininki mitä esim. Aasiassa on kuulostaa paljon terveemmältä myös lapsen kannalta.
Et ole lapsenvahdeista kuullut? Mulla on pieni lapsi, ja vaikka se välillä vaikeuttaakin sosiaalisen elämän järjestämistä, niin käyn silti harrastamassa ja tapaamassa kavereita säännöllisesti. Osaan myös ihan itse päättää mistä keskustelen, joten kavereita nähdessäni multa ei vaan tahdottomasti tule suusta puheoksennusta lapsesta.
Olen kuullut lapsenvahdeista, mutta aika harva niitä tuntuu käyttävän. Ja vaikka itse voisin käyttää, niin kuten kirjoitin, koko suomalaisen äitiyden malli tuntuu niin kapealta ja ahdistavalta, etten itse halua siihen sekaantua.
Se on vaan sun kapea näkemys eikä todellakaan kuvasta kaikkea äitiyttä. Kiva, jos olet tyytyväinen päätökseesi, mutta toisaalta sääli, jos olisit halunnut lapsia, mutta et vaan uskaltanut ottaa vastuuta omasta elämästäsi.
Mikä ongelma sinulle on, jos joku ei hanki lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fakta nyt vain on, että joidenkin on pakko lisääntyä, jotta emme kuolisi sukupuuttoon. Mutta tietenkään kaikkien ei ole pakko jälkikasvua hankkia. Parasta olisi, että lapsia saavat he, jotka niitä aidosti haluavat ja jotka ovat kykeneviä vanhemmuuteen ja sen tuomaan vastuuteen.
Fakta on se että ei haittaa vaikka ihmiset kuolisivat sukupuuttoon. Se ei vaikuttaisi mihinkään, ainakaan negatiivisesti.
Koskee myös ihan kaikkea muutakin. Mitä hyötyä on vaikka sinivalaista tai tiikereistä? Miksi siis huolehtia jostain luonnonvarojen kulutuksesta tai sukupuuttoon kuolevista eläimistä?
Koska ihminen voi tehdä niin. Valas ei voi kuluttaa tai saastuttaa vähempää, ihminen voi. Mutta ihminen ei korjaa toimintaansa vaan tuomitsee tuhoon myös sinivalaan itsensä mukana.
Ohis
Se ei muuta sitä faktaa, että se ei haittaa vaikka sinivalas tai tiikeri kuolisivat sukupuuttoon. Mitä väliä jollain sinivalaan saastutuksella on? Ei yhtään mitään. Lajeja on kuollut sukupuuttoon ihan ilman ihmisen toimintaa ja tulee aina kuolemaan. Ehkä ihmiset tuhoaa maailman ja itsensä saasteilla, mutta tuskin me kaikkea elämää saadaan tuhottua, joten sieltä sitten syntyy jotain uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta keskeistä eroa paitsi se, että lapsettomat ei ymmärrä, mitä elämä lasten kanssa käytännössä on ja mitä se vaatii. Just nämä aikataulujutut ja muut. Se että vanhemmuus on niin kokonaisvaltaista. Enpä ymmärtänyt itsekään ennen kuin sain lapsen. Onneksi itse tietää ja muistaa, millaista elämä ilman lasta on ja mitä silloin ajatteli, niin pystyy ylittämään tämän kuilun ymmärryksessä lapsettomien kanssa kommunikoidessa.
Lapsettomien ja lapsellisten ihmisten (lue: äitien) elämä ja puheenaiheet tuntuvat olevan hyvin erilaisia nimen omaan täällä Suomen suunnalla.
Asun osan vuodesta Aasiassa. Siellä lasten hankkimiseen suhtaudutaan paljon rennommin. Jos lapsi tulla putkahtaa suunnittelemattomasti vaikka parikymppiselle, ei se yleensä vaikuta opiskeluun tai urasuunnitelmiin. Aina joku sukulainen -usein äiti tai täti- hoitaa lasta tarvittaessa pitkiäkin aikoja. Äidit myös ylläpitävät sosiaalista elämää kuten ennenkin, käyvät myös ulkona. Jos lähdet kahville tai drinkille ystävän kanssa, et pysty jutustellessasi tietämättä erottamaan, onko kyse pienen lapsen äidistä vai lapsettomasta.
Vietin aikanani pitkiä aikoja Etelä-Euroopassa, ja ainakin pari vuosikymmentä sitten vastaava kuvio tuntui pätevän myös siellä. Suomessa asia on toisin. Äitiys on synnytyksen jälkeen vuosia kehys koko muulle elämälle, usein koko ihmistä määrittelevä asia. Pienokainen on keskiössä siten, että muut elämässä tehtävät päätökset ovat alisteisia vanhemmuudelle. Vapaa-ajan vietto muuttuu täysin. Tällaisen ihmisen tärkein puheenaihe on usein myös oma lapsi, vanhemmuus, mikä saattaa tuntua vaivaannuttavalta lapsettomalle ystävälle. Näin lapselliset ja lapselliset helposti kuplautuvat omiin porukoihin, mikä kärjistää eroa.
Olisi parempi, jos Suomessakin osattaisiin pakittaa Pyhän Äitiyden kokonaisvaltaisesta projektista hieman rennompaan vanhemmuuteen -kuten asia täälläkin oli menneinä aikoina. Ehkä se voisi jopa nostaa syntyvyyttä maassamme.
Juuri näin. Itse olisin todennäköisesti hankkinut lapsia, ehkä useammankin, jossain muualla. Äitiys Suomessa tarkoittaa minulle lähinnä palloa jalkaan, oman elämän ja minuuden täydellistä katoamista äitikuplaan, jossa ei enää mitään muuta ole kuin se oma lapsi ja lapsen asiat, ja korkeintaan muut äidit, joilla ei myöskään ole mitään muuta elämässään kuin se lapsi. Tuollainen meininki mitä esim. Aasiassa on kuulostaa paljon terveemmältä myös lapsen kannalta.
Et ole lapsenvahdeista kuullut? Mulla on pieni lapsi, ja vaikka se välillä vaikeuttaakin sosiaalisen elämän järjestämistä, niin käyn silti harrastamassa ja tapaamassa kavereita säännöllisesti. Osaan myös ihan itse päättää mistä keskustelen, joten kavereita nähdessäni multa ei vaan tahdottomasti tule suusta puheoksennusta lapsesta.
Olen kuullut lapsenvahdeista, mutta aika harva niitä tuntuu käyttävän. Ja vaikka itse voisin käyttää, niin kuten kirjoitin, koko suomalaisen äitiyden malli tuntuu niin kapealta ja ahdistavalta, etten itse halua siihen sekaantua.
Se on vaan sun kapea näkemys eikä todellakaan kuvasta kaikkea äitiyttä. Kiva, jos olet tyytyväinen päätökseesi, mutta toisaalta sääli, jos olisit halunnut lapsia, mutta et vaan uskaltanut ottaa vastuuta omasta elämästäsi.
Mikä ongelma sinulle on, jos joku ei hanki lapsia?
Mulle on ihan sama hankkiiko joku lapsia. Toi kyseinen ihminen vaikutti siltä, että hän olisi halunnut lapsia, mutta ei sitten uskaltanut, koska pelkäsi jotain asiaa, johon hän itse olisi pystynyt helposti vaikuttamaan. Se on mielestäni aika surullista. Lisäksi hän yleistää, että kaikki äidit pyörivät vaan oman lapsensa ympärillä, mikä ei ole totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta keskeistä eroa paitsi se, että lapsettomat ei ymmärrä, mitä elämä lasten kanssa käytännössä on ja mitä se vaatii. Just nämä aikataulujutut ja muut. Se että vanhemmuus on niin kokonaisvaltaista. Enpä ymmärtänyt itsekään ennen kuin sain lapsen. Onneksi itse tietää ja muistaa, millaista elämä ilman lasta on ja mitä silloin ajatteli, niin pystyy ylittämään tämän kuilun ymmärryksessä lapsettomien kanssa kommunikoidessa.
Lapsettomien ja lapsellisten ihmisten (lue: äitien) elämä ja puheenaiheet tuntuvat olevan hyvin erilaisia nimen omaan täällä Suomen suunnalla.
Asun osan vuodesta Aasiassa. Siellä lasten hankkimiseen suhtaudutaan paljon rennommin. Jos lapsi tulla putkahtaa suunnittelemattomasti vaikka parikymppiselle, ei se yleensä vaikuta opiskeluun tai urasuunnitelmiin. Aina joku sukulainen -usein äiti tai täti- hoitaa lasta tarvittaessa pitkiäkin aikoja. Äidit myös ylläpitävät sosiaalista elämää kuten ennenkin, käyvät myös ulkona. Jos lähdet kahville tai drinkille ystävän kanssa, et pysty jutustellessasi tietämättä erottamaan, onko kyse pienen lapsen äidistä vai lapsettomasta.
Vietin aikanani pitkiä aikoja Etelä-Euroopassa, ja ainakin pari vuosikymmentä sitten vastaava kuvio tuntui pätevän myös siellä. Suomessa asia on toisin. Äitiys on synnytyksen jälkeen vuosia kehys koko muulle elämälle, usein koko ihmistä määrittelevä asia. Pienokainen on keskiössä siten, että muut elämässä tehtävät päätökset ovat alisteisia vanhemmuudelle. Vapaa-ajan vietto muuttuu täysin. Tällaisen ihmisen tärkein puheenaihe on usein myös oma lapsi, vanhemmuus, mikä saattaa tuntua vaivaannuttavalta lapsettomalle ystävälle. Näin lapselliset ja lapselliset helposti kuplautuvat omiin porukoihin, mikä kärjistää eroa.
Olisi parempi, jos Suomessakin osattaisiin pakittaa Pyhän Äitiyden kokonaisvaltaisesta projektista hieman rennompaan vanhemmuuteen -kuten asia täälläkin oli menneinä aikoina. Ehkä se voisi jopa nostaa syntyvyyttä maassamme.
Juuri näin. Itse olisin todennäköisesti hankkinut lapsia, ehkä useammankin, jossain muualla. Äitiys Suomessa tarkoittaa minulle lähinnä palloa jalkaan, oman elämän ja minuuden täydellistä katoamista äitikuplaan, jossa ei enää mitään muuta ole kuin se oma lapsi ja lapsen asiat, ja korkeintaan muut äidit, joilla ei myöskään ole mitään muuta elämässään kuin se lapsi. Tuollainen meininki mitä esim. Aasiassa on kuulostaa paljon terveemmältä myös lapsen kannalta.
Et ole lapsenvahdeista kuullut? Mulla on pieni lapsi, ja vaikka se välillä vaikeuttaakin sosiaalisen elämän järjestämistä, niin käyn silti harrastamassa ja tapaamassa kavereita säännöllisesti. Osaan myös ihan itse päättää mistä keskustelen, joten kavereita nähdessäni multa ei vaan tahdottomasti tule suusta puheoksennusta lapsesta.
Olen kuullut lapsenvahdeista, mutta aika harva niitä tuntuu käyttävän. Ja vaikka itse voisin käyttää, niin kuten kirjoitin, koko suomalaisen äitiyden malli tuntuu niin kapealta ja ahdistavalta, etten itse halua siihen sekaantua.
Se on vaan sun kapea näkemys eikä todellakaan kuvasta kaikkea äitiyttä. Kiva, jos olet tyytyväinen päätökseesi, mutta toisaalta sääli, jos olisit halunnut lapsia, mutta et vaan uskaltanut ottaa vastuuta omasta elämästäsi.
.
Mitä ihmeen oletuksia oikein teet? Kyllä minä olen uskaltanut ottaa vastuuta omasta elämästäni. Elän onnellista elämää, enkä ole halunnut lapsia. Siis täällä Suomessa. Jossain muualla olisi voinut ehkä halutakin.
No älä sitten syytä sun lapsettomuutta jostain ihmeellisestä suomalaisesta äitiyden mallista, jota sun ei ole mikään pakko seurata. En mäkään seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta keskeistä eroa paitsi se, että lapsettomat ei ymmärrä, mitä elämä lasten kanssa käytännössä on ja mitä se vaatii. Just nämä aikataulujutut ja muut. Se että vanhemmuus on niin kokonaisvaltaista. Enpä ymmärtänyt itsekään ennen kuin sain lapsen. Onneksi itse tietää ja muistaa, millaista elämä ilman lasta on ja mitä silloin ajatteli, niin pystyy ylittämään tämän kuilun ymmärryksessä lapsettomien kanssa kommunikoidessa.
Lapsettomien ja lapsellisten ihmisten (lue: äitien) elämä ja puheenaiheet tuntuvat olevan hyvin erilaisia nimen omaan täällä Suomen suunnalla.
Asun osan vuodesta Aasiassa. Siellä lasten hankkimiseen suhtaudutaan paljon rennommin. Jos lapsi tulla putkahtaa suunnittelemattomasti vaikka parikymppiselle, ei se yleensä vaikuta opiskeluun tai urasuunnitelmiin. Aina joku sukulainen -usein äiti tai täti- hoitaa lasta tarvittaessa pitkiäkin aikoja. Äidit myös ylläpitävät sosiaalista elämää kuten ennenkin, käyvät myös ulkona. Jos lähdet kahville tai drinkille ystävän kanssa, et pysty jutustellessasi tietämättä erottamaan, onko kyse pienen lapsen äidistä vai lapsettomasta.
Vietin aikanani pitkiä aikoja Etelä-Euroopassa, ja ainakin pari vuosikymmentä sitten vastaava kuvio tuntui pätevän myös siellä. Suomessa asia on toisin. Äitiys on synnytyksen jälkeen vuosia kehys koko muulle elämälle, usein koko ihmistä määrittelevä asia. Pienokainen on keskiössä siten, että muut elämässä tehtävät päätökset ovat alisteisia vanhemmuudelle. Vapaa-ajan vietto muuttuu täysin. Tällaisen ihmisen tärkein puheenaihe on usein myös oma lapsi, vanhemmuus, mikä saattaa tuntua vaivaannuttavalta lapsettomalle ystävälle. Näin lapselliset ja lapselliset helposti kuplautuvat omiin porukoihin, mikä kärjistää eroa.
Olisi parempi, jos Suomessakin osattaisiin pakittaa Pyhän Äitiyden kokonaisvaltaisesta projektista hieman rennompaan vanhemmuuteen -kuten asia täälläkin oli menneinä aikoina. Ehkä se voisi jopa nostaa syntyvyyttä maassamme.
Juuri näin. Itse olisin todennäköisesti hankkinut lapsia, ehkä useammankin, jossain muualla. Äitiys Suomessa tarkoittaa minulle lähinnä palloa jalkaan, oman elämän ja minuuden täydellistä katoamista äitikuplaan, jossa ei enää mitään muuta ole kuin se oma lapsi ja lapsen asiat, ja korkeintaan muut äidit, joilla ei myöskään ole mitään muuta elämässään kuin se lapsi. Tuollainen meininki mitä esim. Aasiassa on kuulostaa paljon terveemmältä myös lapsen kannalta.
Et ole lapsenvahdeista kuullut? Mulla on pieni lapsi, ja vaikka se välillä vaikeuttaakin sosiaalisen elämän järjestämistä, niin käyn silti harrastamassa ja tapaamassa kavereita säännöllisesti. Osaan myös ihan itse päättää mistä keskustelen, joten kavereita nähdessäni multa ei vaan tahdottomasti tule suusta puheoksennusta lapsesta.
Olen kuullut lapsenvahdeista, mutta aika harva niitä tuntuu käyttävän. Ja vaikka itse voisin käyttää, niin kuten kirjoitin, koko suomalaisen äitiyden malli tuntuu niin kapealta ja ahdistavalta, etten itse halua siihen sekaantua.
Se on vaan sun kapea näkemys eikä todellakaan kuvasta kaikkea äitiyttä. Kiva, jos olet tyytyväinen päätökseesi, mutta toisaalta sääli, jos olisit halunnut lapsia, mutta et vaan uskaltanut ottaa vastuuta omasta elämästäsi.
Mikä ongelma sinulle on, jos joku ei hanki lapsia?
Mulle on ihan sama hankkiiko joku lapsia. Toi kyseinen ihminen vaikutti siltä, että hän olisi halunnut lapsia, mutta ei sitten uskaltanut, koska pelkäsi jotain asiaa, johon hän itse olisi pystynyt helposti vaikuttamaan. Se on mielestäni aika surullista. Lisäksi hän yleistää, että kaikki äidit pyörivät vaan oman lapsensa ympärillä, mikä ei ole totta.
Harva äiti perehtyy lasten kehityspsykologiaan. Miksi luulet että meillä on miehissä sekä naisissa varsin rajattomia yksilöitä? No siksi ettei menneiden polvien vanhempia kiinnostanut satsata henkiseen puoleen. Vela on oikeastaan viisas jäädessään lapsettomaksi. Tietää jo ennakkoon ettei pystyisi tarjoamaan lapselle tämän vaatimia olosuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomilla tuntuu olevan jatkuvasti kaikenlaista projektia menossa työn ohessa. Lapsellisilla kaikki on vain arjen suorittamista.
Öö, kyllä mulla on projekteja siinä missä ennen lapsiakin, mutta ne eivät välttämättä tule niin selkeästi esiin, kun on monta muutakin juttua, kuten se arki. Ennen lapsia projektit olivat itselle merkittävämmässä roolissa, kun ei ollut muuta mihin tarvitsisi keskittyä perussosialisoinnin ja toimeentulon lisäksi. Nyt se on osa multitaskaamista. Ja tietenkin omat lapset, läheisimmät ihmiset mitä voi olla menevät tärkeydessä projektien edelle, mutta se ei tarkoita etten hoitaisi projekteja ihan samalla intensiteetillä kuin ennenkin. Ennemminkin olen huomannut ennakkoluuloja joiltain lapsettomilta siinä, etteivät edes pyydä enää mukaan johonkin projektiin, johon olisin ennen ollut itsestään selvä valinta. Vaikka ei ole koskaan ollut ongelmaa löytää aikaikkunaa näiden hoitamiseen.
Pöljää tämmöinen lapsettomat vastaan lapselliset viha-asettelu. Mulla ei ainakaan ole mitään lapsettomia ystäviäni vastaan, he elävät oman näköistä elämäänsä ja se on vain hyvä asia. Kammottavaa olisi, jos he eivät antaisi minun elää myös oman näköistä elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne joilla ei vielä ole lapsia, ovat itse jollain tavalla lapsia. Tämä ilmiö näkyy naisissa ja miehissä.
Hauska, kun täällä syytetään äitejä jopa suomalaisesta "äitikulttuurista", kun tosiasia on, että nimenomaan Suomessa äidit halutaan sulkea kotiin vuosiksi lasten kanssa. Ei lapsia saa tuoda julkisille paikoille häiritsemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fakta nyt vain on, että joidenkin on pakko lisääntyä, jotta emme kuolisi sukupuuttoon. Mutta tietenkään kaikkien ei ole pakko jälkikasvua hankkia. Parasta olisi, että lapsia saavat he, jotka niitä aidosti haluavat ja jotka ovat kykeneviä vanhemmuuteen ja sen tuomaan vastuuteen.
Fakta on se että ei haittaa vaikka ihmiset kuolisivat sukupuuttoon. Se ei vaikuttaisi mihinkään, ainakaan negatiivisesti.
Koskee myös ihan kaikkea muutakin. Mitä hyötyä on vaikka sinivalaista tai tiikereistä? Miksi siis huolehtia jostain luonnonvarojen kulutuksesta tai sukupuuttoon kuolevista eläimistä?
Koska ihminen voi tehdä niin. Valas ei voi kuluttaa tai saastuttaa vähempää, ihminen voi. Mutta ihminen ei korjaa toimintaansa vaan tuomitsee tuhoon myös sinivalaan itsensä mukana.
Ohis
Se ei muuta sitä faktaa, että se ei haittaa vaikka sinivalas tai tiikeri kuolisivat sukupuuttoon. Mitä väliä jollain sinivalaan saastutuksella on? Ei yhtään mitään. Lajeja on kuollut sukupuuttoon ihan ilman ihmisen toimintaa ja tulee aina kuolemaan. Ehkä ihmiset tuhoaa maailman ja itsensä saasteilla, mutta tuskin me kaikkea elämää saadaan tuhottua, joten sieltä sitten syntyy jotain uutta.
Tiikerillä ja valaalla on oma paikkansa luonnon kiertokulussa, ihmisellä ei. Ihminen on keinotekoisesti keksinyt kaiken mitä ihmiselämään tarvitsee, eläimet tarvitsevat vain ravintoa, happea ja lajitovereita. Eli kaikkea mitä luonnollisesti on olemassa, ihmiselle tehotuotetaan ravintoa mikä on geenimanipuloitua ja jalostettua, ei pärjätä ilman keksintöjä jne. Turhaan hinttuat, ihminen on turha.
Vierailija kirjoitti:
Ne joilla ei vielä ole lapsia, ovat itse jollain tavalla lapsia. Tämä ilmiö näkyy naisissa ja miehissä.
Just tossa yllä sanottiin edellisten polvien virheistä. Lapsi tarvitsee rahan lisäksi henkisesti vakaan, mutta kuitenkin sosiaalisesti rikkaan ympäristön. Jo hyvin pieni vauva kykenee ilmaisemaan mistä materiaaleista pitää. Yleensä vanhempi oppii tulkitsemaan vauvaa auttaen tällä tavoin pientä kehittämään minäkuvaansa. Sitten on äitejä jotka eivät syystä tai toisesta kykene tähän.
Vierailija kirjoitti:
Ne joilla ei vielä ole lapsia, ovat itse jollain tavalla lapsia. Tämä ilmiö näkyy naisissa ja miehissä.
Pahempaa on se että lapset lisääntyvät ja pilaavat viattomien elämän.
Ihan kuin henkistä kasvua ja kehitystä ei voisi tapahtua ilman lisääntymistä.
Vierailija kirjoitti:
Hauska, kun täällä syytetään äitejä jopa suomalaisesta "äitikulttuurista", kun tosiasia on, että nimenomaan Suomessa äidit halutaan sulkea kotiin vuosiksi lasten kanssa. Ei lapsia saa tuoda julkisille paikoille häiritsemään.
Helsingissä on paljon erilaisia kerhoja ja harrastuksia raskaana oleville sekä pienten äideille. Tiedän ettei koske koko maata (ikävä kyllä)
Olen kuullut lapsenvahdeista, mutta aika harva niitä tuntuu käyttävän. Ja vaikka itse voisin käyttää, niin kuten kirjoitin, koko suomalaisen äitiyden malli tuntuu niin kapealta ja ahdistavalta, etten itse halua siihen sekaantua.