Oletteko huomanneet eroja lapsettomien ja ihmisten, joilla on lapsi(a) käytöksessä ja ajattelumaailmassa?

Lapsen saaminen on se lopullinen aikuistuminen ja itsensä siirtäminen pois keskiöstä. Kaikista ei siihen ole ja valitettavasti nämä kykenemättömätkin tekevät joskus lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Keskimäärin äiti-ihmiset ovat itsekkäämpiä, ja vaatimassa huomiota ja tukea ja etuja.

Luulsn, että tässä on asian ydin. Äitiys ja isyys on äärettömän raskas mullistus elämässä, ja ainakin pari viotta menee selviytymisessä. Lapsettomista näyttää, että ollaan vaatimassa etuja ja hemmottelua. Tuoreena äitinä se voi tuntua kuin olisi haaveilemassa että saisi edes laastarin murtuneeseen raajaan. Luulin itsekin joskus, että marketissa ns eteen tunkevat vaunuäidit olivat itsekkäitä, muistan ajatelleeni niin, sitten olin äiti vauvan kanssa ja koitin selvitä ulos kaupasta ehtien kaiken ennen kuin vauva aiheuttaa itkupaniikin ja salaa haaveilin että ehtisin kotona vielä 5 min saada omaa aikaa ennen vauvan heräämistä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat ovat keskimäärin rohkeampia ja uskaltavat olla aidosti omia itsejään sen sijaan, että menisivät lauman mukana ja tekisivät tiettyjä asioita, koska "niitä nyt vain kuuluu tehdä".

Niin, paitsi että nyt on trendikästä olla vela, ja joissain piireissä paine voi olla niin kova, että ei uskaltaisi ääneen sanoa, että on haaveillut lapsista. Tämä onneksi vain joissain, hyvin kärkkäissä piireissä. On toki edelleen olemassa normaaleja ihmisiä, jotka ymmärtävät että eri ihmiset haluavat eri asioita, ja antavat heidän niitä rauhassa toteuttaa, ilman toisten mollaamista ja painostamista, suuntaan tai toiseen. Omassa ystäväpiirissä on yhtälailla lapsettomia kuin lapsellisia, ikähaarukka 35-45.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin oma ajatteluni on muuttunut lapsen saamisen myötä. Lapsi tulee etusijalla kaikessa eli en ole enää niin itsekäs. Myös empaattisuus muita ihmisiä kohtaan on lisääntynyt.

MINUN lapseni on etusijalla kaikessa. En ole enää niin itsekäs.

Jotenkin nuo lauseet poissulkevat toisensa.

Tämä on jännä, koska todellisuudessahan lapsi on erillinen ihminen. Jos on äitija lapsi, siinä on kaksi eri persoonaa, igan oikeita ihmisiä molemmat. Jostain stystä, toistuu usein, että ajatellaan että lapsi on ikään kuin äidin esine, äidin oma ylpeyden aihe, koriste, ehkä kuin käsilaukku?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin oma ajatteluni on muuttunut lapsen saamisen myötä. Lapsi tulee etusijalla kaikessa eli en ole enää niin itsekäs. Myös empaattisuus muita ihmisiä kohtaan on lisääntynyt.

MINUN lapseni on etusijalla kaikessa. En ole enää niin itsekäs.

Jotenkin nuo lauseet poissulkevat toisensa.

Tämä on jännä, koska todellisuudessahan lapsi on erillinen ihminen. Jos on äitija lapsi, siinä on kaksi eri persoonaa, igan oikeita ihmisiä molemmat. Jostain stystä, toistuu usein, että ajatellaan että lapsi on ikään kuin äidin esine, äidin oma ylpeyden aihe, koriste, ehkä kuin käsilaukku?

Jatkan vielä, että asian ydin on mielestäni, että josäitinä laittaa lapsen etusijalle, silloin laittaa jonkun toisen ihmisen etusijalle, ajattelematta itseään. Tämä on lapsettomien usein vaikea hahmottaa, koska koetaan selvästi, että lapsi on tuon äidin oma. Onhan se, mutta se on ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen saaminen on se lopullinen aikuistuminen ja itsensä siirtäminen pois keskiöstä. Kaikista ei siihen ole ja valitettavasti nämä kykenemättömätkin tekevät joskus lapsia.

Aika hauska selitys, mutta todellisuudessa kukaan ei halua lasta. Ne on ne hormoonit jotka saavat sinut toimimaan. Ottakaa selvää biologiasta. 

Ja jos lapsen saaneet kerran ovat aikuistuneet, niin miksi he käyttäytyvät hulluiten?

Olen lapsettomana kokenut, että joku äiti on suuttunut, kun en ole 'päässyt' siihen samaan kotileikkiin mukaan hänen kanssaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei muuta keskeistä eroa paitsi se, että lapsettomat ei ymmärrä, mitä elämä lasten kanssa käytännössä on ja mitä se vaatii. Just nämä aikataulujutut ja muut. Se että vanhemmuus on niin kokonaisvaltaista. Enpä ymmärtänyt itsekään ennen kuin sain lapsen. Onneksi itse tietää ja muistaa, millaista elämä ilman lasta on ja mitä silloin ajatteli, niin pystyy ylittämään tämän kuilun ymmärryksessä lapsettomien kanssa kommunikoidessa.

Lapsettomien ja lapsellisten ihmisten (lue: äitien) elämä ja puheenaiheet tuntuvat olevan hyvin erilaisia nimen omaan täällä Suomen suunnalla.

Asun osan vuodesta Aasiassa. Siellä lasten hankkimiseen suhtaudutaan paljon rennommin. Jos lapsi tulla putkahtaa suunnittelemattomasti vaikka parikymppiselle, ei se yleensä vaikuta opiskeluun tai urasuunnitelmiin. Aina joku sukulainen -usein äiti tai täti- hoitaa lasta tarvittaessa pitkiäkin aikoja. Äidit myös ylläpitävät sosiaalista elämää kuten ennenkin, käyvät myös ulkona. Jos lähdet kahville tai drinkille ystävän kanssa, et pysty jutustellessasi tietämättä erottamaan, onko kyse pienen lapsen äidistä vai lapsettomasta.

Vietin aikanani pitkiä aikoja Etelä-Euroopassa, ja ainakin pari vuosikymmentä sitten vastaava kuvio tuntui pätevän myös siellä. Suomessa  asia on toisin. Äitiys on synnytyksen jälkeen vuosia kehys koko muulle elämälle, usein koko ihmistä määrittelevä asia. Pienokainen on keskiössä siten, että muut elämässä tehtävät päätökset ovat alisteisia vanhemmuudelle. Vapaa-ajan vietto muuttuu täysin. Tällaisen ihmisen tärkein puheenaihe on usein myös oma lapsi, vanhemmuus, mikä saattaa tuntua vaivaannuttavalta lapsettomalle ystävälle. Näin lapselliset ja lapselliset helposti kuplautuvat omiin porukoihin, mikä kärjistää eroa.

Olisi parempi, jos Suomessakin osattaisiin pakittaa Pyhän Äitiyden kokonaisvaltaisesta projektista hieman rennompaan vanhemmuuteen -kuten asia täälläkin oli menneinä aikoina. Ehkä se voisi jopa nostaa syntyvyyttä maassamme.

Juuri näin. Itse olisin todennäköisesti hankkinut lapsia, ehkä useammankin, jossain muualla. Äitiys Suomessa tarkoittaa minulle lähinnä palloa jalkaan, oman elämän ja minuuden täydellistä katoamista äitikuplaan, jossa ei enää mitään muuta ole kuin se oma lapsi ja lapsen asiat, ja korkeintaan muut äidit, joilla ei myöskään ole mitään muuta elämässään kuin se lapsi. Tuollainen meininki mitä esim. Aasiassa on kuulostaa paljon terveemmältä myös lapsen kannalta.

Et ole lapsenvahdeista kuullut? Mulla on pieni lapsi, ja vaikka se välillä vaikeuttaakin sosiaalisen elämän järjestämistä, niin käyn silti harrastamassa ja tapaamassa kavereita säännöllisesti. Osaan myös ihan itse päättää mistä keskustelen, joten kavereita nähdessäni multa ei vaan tahdottomasti tule suusta puheoksennusta lapsesta.

Olen kuullut lapsenvahdeista, mutta aika harva niitä tuntuu käyttävän. Ja vaikka itse voisin käyttää, niin kuten kirjoitin, koko suomalaisen äitiyden malli tuntuu niin kapealta ja ahdistavalta, etten itse halua siihen sekaantua.

Se on vaan sun kapea näkemys eikä todellakaan kuvasta kaikkea äitiyttä. Kiva, jos olet tyytyväinen päätökseesi, mutta toisaalta sääli, jos olisit halunnut lapsia, mutta et vaan uskaltanut ottaa vastuuta omasta elämästäsi.

Mikä ongelma sinulle on, jos joku ei hanki lapsia?

Mulle on ihan sama hankkiiko joku lapsia. Toi kyseinen ihminen vaikutti siltä, että hän olisi halunnut lapsia, mutta ei sitten uskaltanut, koska pelkäsi jotain asiaa, johon hän itse olisi pystynyt helposti vaikuttamaan. Se on mielestäni aika surullista. Lisäksi hän yleistää, että kaikki äidit pyörivät vaan oman lapsensa ympärillä, mikä ei ole totta.

En sanoisi, että pelkään sitä äitikuplaa, vaan että se tuntuu minulle vastenmieliseltä. Minulta ei puutu mitään elämässäni, en kaipaa lapsia. Kaikki on siis hyvin.

Koko tämä keskustelu on silkkaa misogyniaa. Puhutaan vain naisten valinnoista, ja arvostellaan niitä. Kukaan ei ole sanallakaan maininnut miesten valintoja lisääntyä tai olla lisääntymättä. Naisia halveksuvat miehet nauravat äijäpartaansa kun saavat naiset jakautumaan kahteen, klassisen suosittuun kastiin, niihin jotka saadaan nätisti hellan ääreen (ja raivokkaasti puolustamaan rooliaan) ja niihin, joita voidaan panna huoletta (ja puolustamaan raivokkaasti rooliaan). Tämä siis se, mihin tällainen myrkyllinen keskustelu on johtamassa, siskouden katoamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fakta nyt vain on, että joidenkin on pakko lisääntyä, jotta emme kuolisi sukupuuttoon. Mutta tietenkään kaikkien ei ole pakko jälkikasvua hankkia. Parasta olisi, että lapsia saavat he, jotka niitä aidosti haluavat ja jotka ovat kykeneviä vanhemmuuteen ja sen tuomaan vastuuteen.

Fakta on se että ei haittaa vaikka ihmiset kuolisivat sukupuuttoon. Se ei vaikuttaisi mihinkään, ainakaan negatiivisesti.

Koskee myös ihan kaikkea muutakin. Mitä hyötyä on vaikka sinivalaista tai tiikereistä? Miksi siis huolehtia jostain luonnonvarojen kulutuksesta tai sukupuuttoon kuolevista eläimistä?

Koska ihminen voi tehdä niin. Valas ei voi kuluttaa tai saastuttaa vähempää, ihminen voi. Mutta ihminen ei korjaa toimintaansa vaan tuomitsee tuhoon myös sinivalaan itsensä mukana.

Ohis

Se ei muuta sitä faktaa, että se ei haittaa vaikka sinivalas tai tiikeri kuolisivat sukupuuttoon. Mitä väliä jollain sinivalaan saastutuksella on? Ei yhtään mitään. Lajeja on kuollut sukupuuttoon ihan ilman ihmisen toimintaa ja tulee aina kuolemaan. Ehkä ihmiset tuhoaa maailman ja itsensä saasteilla, mutta tuskin me kaikkea elämää saadaan tuhottua, joten sieltä sitten syntyy jotain uutta.

Ei sillä väliä olekaan, jos oikein filosofisesti pohditaan. Mitään elämäähän ei tarvita mihinkään. 

Itse näen kuitenkin asian niin, että se ainoa syypää on se jonka tulee joko muuttua tai kuolla pois. Antaa niiden ei-saastuttavien elellä tällä pallolla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei muuta keskeistä eroa paitsi se, että lapsettomat ei ymmärrä, mitä elämä lasten kanssa käytännössä on ja mitä se vaatii. Just nämä aikataulujutut ja muut. Se että vanhemmuus on niin kokonaisvaltaista. Enpä ymmärtänyt itsekään ennen kuin sain lapsen. Onneksi itse tietää ja muistaa, millaista elämä ilman lasta on ja mitä silloin ajatteli, niin pystyy ylittämään tämän kuilun ymmärryksessä lapsettomien kanssa kommunikoidessa.

Lapsettomien ja lapsellisten ihmisten (lue: äitien) elämä ja puheenaiheet tuntuvat olevan hyvin erilaisia nimen omaan täällä Suomen suunnalla.

Asun osan vuodesta Aasiassa. Siellä lasten hankkimiseen suhtaudutaan paljon rennommin. Jos lapsi tulla putkahtaa suunnittelemattomasti vaikka parikymppiselle, ei se yleensä vaikuta opiskeluun tai urasuunnitelmiin. Aina joku sukulainen -usein äiti tai täti- hoitaa lasta tarvittaessa pitkiäkin aikoja. Äidit myös ylläpitävät sosiaalista elämää kuten ennenkin, käyvät myös ulkona. Jos lähdet kahville tai drinkille ystävän kanssa, et pysty jutustellessasi tietämättä erottamaan, onko kyse pienen lapsen äidistä vai lapsettomasta.

Vietin aikanani pitkiä aikoja Etelä-Euroopassa, ja ainakin pari vuosikymmentä sitten vastaava kuvio tuntui pätevän myös siellä. Suomessa  asia on toisin. Äitiys on synnytyksen jälkeen vuosia kehys koko muulle elämälle, usein koko ihmistä määrittelevä asia. Pienokainen on keskiössä siten, että muut elämässä tehtävät päätökset ovat alisteisia vanhemmuudelle. Vapaa-ajan vietto muuttuu täysin. Tällaisen ihmisen tärkein puheenaihe on usein myös oma lapsi, vanhemmuus, mikä saattaa tuntua vaivaannuttavalta lapsettomalle ystävälle. Näin lapselliset ja lapselliset helposti kuplautuvat omiin porukoihin, mikä kärjistää eroa.

Olisi parempi, jos Suomessakin osattaisiin pakittaa Pyhän Äitiyden kokonaisvaltaisesta projektista hieman rennompaan vanhemmuuteen -kuten asia täälläkin oli menneinä aikoina. Ehkä se voisi jopa nostaa syntyvyyttä maassamme.

Juuri näin. Itse olisin todennäköisesti hankkinut lapsia, ehkä useammankin, jossain muualla. Äitiys Suomessa tarkoittaa minulle lähinnä palloa jalkaan, oman elämän ja minuuden täydellistä katoamista äitikuplaan, jossa ei enää mitään muuta ole kuin se oma lapsi ja lapsen asiat, ja korkeintaan muut äidit, joilla ei myöskään ole mitään muuta elämässään kuin se lapsi. Tuollainen meininki mitä esim. Aasiassa on kuulostaa paljon terveemmältä myös lapsen kannalta.

Et ole lapsenvahdeista kuullut? Mulla on pieni lapsi, ja vaikka se välillä vaikeuttaakin sosiaalisen elämän järjestämistä, niin käyn silti harrastamassa ja tapaamassa kavereita säännöllisesti. Osaan myös ihan itse päättää mistä keskustelen, joten kavereita nähdessäni multa ei vaan tahdottomasti tule suusta puheoksennusta lapsesta.

Olen kuullut lapsenvahdeista, mutta aika harva niitä tuntuu käyttävän. Ja vaikka itse voisin käyttää, niin kuten kirjoitin, koko suomalaisen äitiyden malli tuntuu niin kapealta ja ahdistavalta, etten itse halua siihen sekaantua.

Se on vaan sun kapea näkemys eikä todellakaan kuvasta kaikkea äitiyttä. Kiva, jos olet tyytyväinen päätökseesi, mutta toisaalta sääli, jos olisit halunnut lapsia, mutta et vaan uskaltanut ottaa vastuuta omasta elämästäsi.

Mikä ongelma sinulle on, jos joku ei hanki lapsia?

Mulle on ihan sama hankkiiko joku lapsia. Toi kyseinen ihminen vaikutti siltä, että hän olisi halunnut lapsia, mutta ei sitten uskaltanut, koska pelkäsi jotain asiaa, johon hän itse olisi pystynyt helposti vaikuttamaan. Se on mielestäni aika surullista. Lisäksi hän yleistää, että kaikki äidit pyörivät vaan oman lapsensa ympärillä, mikä ei ole totta.

Harva äiti perehtyy lasten kehityspsykologiaan. Miksi luulet että meillä on miehissä sekä naisissa varsin rajattomia yksilöitä? No siksi ettei menneiden polvien vanhempia kiinnostanut satsata henkiseen puoleen. Vela on oikeastaan viisas jäädessään lapsettomaksi. Tietää jo ennakkoon ettei pystyisi tarjoamaan lapselle tämän vaatimia olosuhteita.

Ei lapsi oikeasti edes vaadi mitään erikoisia olosuhteita. Sellainen kuva vain halutaan nykyään antaa. Se on sitten eri asia, että jos joku ei halua lasta, niin hän ei halua lasta. Ei sillä ole tekemistä sen kanssa, pystyisikö vela antamaan lapselle sen mitä lapsi tarvitsee, vaan hän EI HALUA sitä lasta elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsellisilla on keskimäärin parempi resilienssi kuin lapsettomilla, maailmankuva on myös vähemmän itsekeskeinen.

Lapsellisilla itsekkyys vain lisääntyy, koska itsekkyyteen sisältyy myös se oma lapsi.

Miten tuo itsekkyys ilmenee ?

No kyllä olen törmännyt tähän hyvinkin monissa asioissa ja monen ihmisen toimesta. Hyvä ystäväni oli hyvin rento ja mukava ennen lapsen saamista. Sen jälkeen hän ei jousta enää missään, mutta vaatii ystäviensä joustavan hänen aikataulujen mukaan. Haluaa väkisin nähdä, mutta se pitää olla viikonloppuna anivarhain aamulla tai muuten ei käy.

Sama tyyppi myös raivoaa jostain radiossa soivista biiseistä, jos on lapsille sopimattomat sanat. Kuten Sannin -Mitä v i ttua -biisi.

Ja sitten asiaan kuuluu myös kitistä yksinäisyydestä, kun lapsettomat ei ymmärrettävästi halua joka viikonloppu herätä ennen sian pieremää, vaikka ystävä vaatii ja vaatii.

Vierailija kirjoitti:

Hauska, kun täällä syytetään äitejä jopa suomalaisesta "äitikulttuurista", kun tosiasia on, että nimenomaan Suomessa äidit halutaan sulkea kotiin vuosiksi lasten kanssa. Ei lapsia saa tuoda julkisille paikoille häiritsemään.

Saahan niitä tuoda ja tuodaankin. Juuri siitä syystä äitien ja lasten suosio ei aina ole niin korkealla kuin voisi muuten olla. Sitä melun ja sotkun määrää. Ja huomiota vaaditaan.

Vierailija kirjoitti:

Koko tämä keskustelu on silkkaa misogyniaa. Puhutaan vain naisten valinnoista, ja arvostellaan niitä. Kukaan ei ole sanallakaan maininnut miesten valintoja lisääntyä tai olla lisääntymättä. Naisia halveksuvat miehet nauravat äijäpartaansa kun saavat naiset jakautumaan kahteen, klassisen suosittuun kastiin, niihin jotka saadaan nätisti hellan ääreen (ja raivokkaasti puolustamaan rooliaan) ja niihin, joita voidaan panna huoletta (ja puolustamaan raivokkaasti rooliaan). Tämä siis se, mihin tällainen myrkyllinen keskustelu on johtamassa, siskouden katoamiseen.

Täällä on mies. Olen onnellinen että minulla on lapsia. Aika moni kaverikin niitä haluaisi, mutta ei ole löytänyt vaimoa itselleen. Ymmärrän kuitenkin hyvin, että jos nainen ei halua lapsia, koska siitä on naiselle raskauksien, synnytysten ja imetysten takia paljon vaivaa, muutenhan homma ja hoito menee tasan. Ja ei niitä lapsia ole pakko haluta muutenkaan, eikä sen pitäisi olla kenenkään muun asia lisääntyykö vai ei. Kaveripiirissä lapsia on halunnut/ haluaa ehkä 75 prosenttia. Olen 41 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fakta nyt vain on, että joidenkin on pakko lisääntyä, jotta emme kuolisi sukupuuttoon. Mutta tietenkään kaikkien ei ole pakko jälkikasvua hankkia. Parasta olisi, että lapsia saavat he, jotka niitä aidosti haluavat ja jotka ovat kykeneviä vanhemmuuteen ja sen tuomaan vastuuteen.

Fakta on se että ei haittaa vaikka ihmiset kuolisivat sukupuuttoon. Se ei vaikuttaisi mihinkään, ainakaan negatiivisesti.

Koskee myös ihan kaikkea muutakin. Mitä hyötyä on vaikka sinivalaista tai tiikereistä? Miksi siis huolehtia jostain luonnonvarojen kulutuksesta tai sukupuuttoon kuolevista eläimistä?

Koska ihminen voi tehdä niin. Valas ei voi kuluttaa tai saastuttaa vähempää, ihminen voi. Mutta ihminen ei korjaa toimintaansa vaan tuomitsee tuhoon myös sinivalaan itsensä mukana.

Ohis

Se ei muuta sitä faktaa, että se ei haittaa vaikka sinivalas tai tiikeri kuolisivat sukupuuttoon. Mitä väliä jollain sinivalaan saastutuksella on? Ei yhtään mitään. Lajeja on kuollut sukupuuttoon ihan ilman ihmisen toimintaa ja tulee aina kuolemaan. Ehkä ihmiset tuhoaa maailman ja itsensä saasteilla, mutta tuskin me kaikkea elämää saadaan tuhottua, joten sieltä sitten syntyy jotain uutta.

Ei sillä väliä olekaan, jos oikein filosofisesti pohditaan. Mitään elämäähän ei tarvita mihinkään. 

Itse näen kuitenkin asian niin, että se ainoa syypää on se jonka tulee joko muuttua tai kuolla pois. Antaa niiden ei-saastuttavien elellä tällä pallolla rauhassa.

Tämä viestiketju todisti ihmisen tyhmyyden ja lapsellisten itsekkyyden!!😂

Ai mitä hyötyä on valaista ja tiikereistä tai eläimistä?!

Ihminen itse on ravintoketjun huipulla joo, mutta se ketju nojaa täysin koko maapallon ekosysteemiin, jossa jokainen laji on riippuvainen sadoista muista lajeista.

Kun yksi menee sukupuuttoon, menee sen mukana paljon muitakin ja ketju jatkuu loputtomiin. Ja lopulta ravintoketjun huipulla oleva ihminen huomaa syövänsä pikkukiviä ja öö, ei mitään muuta..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin oma ajatteluni on muuttunut lapsen saamisen myötä. Lapsi tulee etusijalla kaikessa eli en ole enää niin itsekäs. Myös empaattisuus muita ihmisiä kohtaan on lisääntynyt.

MINUN lapseni on etusijalla kaikessa. En ole enää niin itsekäs.

Jotenkin nuo lauseet poissulkevat toisensa.

Tämä on jännä, koska todellisuudessahan lapsi on erillinen ihminen. Jos on äitija lapsi, siinä on kaksi eri persoonaa, igan oikeita ihmisiä molemmat. Jostain stystä, toistuu usein, että ajatellaan että lapsi on ikään kuin äidin esine, äidin oma ylpeyden aihe, koriste, ehkä kuin käsilaukku?

Jatkan vielä, että asian ydin on mielestäni, että josäitinä laittaa lapsen etusijalle, silloin laittaa jonkun toisen ihmisen etusijalle, ajattelematta itseään. Tämä on lapsettomien usein vaikea hahmottaa, koska koetaan selvästi, että lapsi on tuon äidin oma. Onhan se, mutta se on ihminen.

Asian pihvi on se että siinä erillisessä ihmisessä on äityliinin geenit ja siksi hän hyysää ja nostaa sen jälkeläisen etusijalle. Ei äityliini nostaisi naapurin railia etusijalle.

Lapsettomana olin aina huolissani siitä, miten minun käy: tulenko huomatuksi, onnistunko tavoitteissani ja tulenko onnelliseksi. Lasten synnyttyä lakkasin murehtimasta itseäni, huomio kiinnittyi lapsiin ja heidän hyvinvointiinsa - ei sillä, ettenkö myös olisi välillä myös ottanut itselleni aika palautua lastenhoidosta ja muista aikuiselämän murheista. Mutta joo, tietoisuus siitä, mihin 24h ihmisen elämässä riittää on lasten myötä huimasti lisääntynyt. Nyt he ovat jo aikuisia, mutta silti - tälläkin hetkellä - he ovat aina mielessä, ei tarvitsevina, vaan kasvavina yksilöinä.

Itse elin pitkälle aikuisuuteen lapsettoman elämää ja ymmärrän hyvin miksi nämä kaksi maailmaa eivät oikein kohtaa. En nykyään edes odota lapsettomien ystävieni ymmärtävän millaista elämäni on. En mielelläni edes kerro heille lapsiin liittyvistä ongelmista ja huolista koska aiemmin kun olen tehnyt niin en ole saanut ymmärrystä ja vastakaikua. Mutta ajattelen nykyään niin että meidän maailmat ovat tällä kohtaa niin kaukana toisistaan että se pitää vaan hyväksyä ja keskittyä kaverisuhteessa muuhun.

Huisii :D kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fakta nyt vain on, että joidenkin on pakko lisääntyä, jotta emme kuolisi sukupuuttoon. Mutta tietenkään kaikkien ei ole pakko jälkikasvua hankkia. Parasta olisi, että lapsia saavat he, jotka niitä aidosti haluavat ja jotka ovat kykeneviä vanhemmuuteen ja sen tuomaan vastuuteen.

Fakta on se että ei haittaa vaikka ihmiset kuolisivat sukupuuttoon. Se ei vaikuttaisi mihinkään, ainakaan negatiivisesti.

Koskee myös ihan kaikkea muutakin. Mitä hyötyä on vaikka sinivalaista tai tiikereistä? Miksi siis huolehtia jostain luonnonvarojen kulutuksesta tai sukupuuttoon kuolevista eläimistä?

Koska ihminen voi tehdä niin. Valas ei voi kuluttaa tai saastuttaa vähempää, ihminen voi. Mutta ihminen ei korjaa toimintaansa vaan tuomitsee tuhoon myös sinivalaan itsensä mukana.

Ohis

Se ei muuta sitä faktaa, että se ei haittaa vaikka sinivalas tai tiikeri kuolisivat sukupuuttoon. Mitä väliä jollain sinivalaan saastutuksella on? Ei yhtään mitään. Lajeja on kuollut sukupuuttoon ihan ilman ihmisen toimintaa ja tulee aina kuolemaan. Ehkä ihmiset tuhoaa maailman ja itsensä saasteilla, mutta tuskin me kaikkea elämää saadaan tuhottua, joten sieltä sitten syntyy jotain uutta.

Ei sillä väliä olekaan, jos oikein filosofisesti pohditaan. Mitään elämäähän ei tarvita mihinkään. 

Itse näen kuitenkin asian niin, että se ainoa syypää on se jonka tulee joko muuttua tai kuolla pois. Antaa niiden ei-saastuttavien elellä tällä pallolla rauhassa.

Tämä viestiketju todisti ihmisen tyhmyyden ja lapsellisten itsekkyyden!!😂

Ai mitä hyötyä on valaista ja tiikereistä tai eläimistä?!

Ihminen itse on ravintoketjun huipulla joo, mutta se ketju nojaa täysin koko maapallon ekosysteemiin, jossa jokainen laji on riippuvainen sadoista muista lajeista.

Kun yksi menee sukupuuttoon, menee sen mukana paljon muitakin ja ketju jatkuu loputtomiin. Ja lopulta ravintoketjun huipulla oleva ihminen huomaa syövänsä pikkukiviä ja öö, ei mitään muuta..

Mutta nyt puhuttiin siitä, onko mitään sillä mitään merkitystä jos se koko ketju hajoaa ja katoaa.

No olishan se nyt aika kumma jos ajattelumalli olisi lapsettomilla ja lapsellisilla sama. 😀