Lue keskustelun säännöt.
Oletteko huomanneet eroja lapsettomien ja ihmisten, joilla on lapsi(a) käytöksessä ja ajattelumaailmassa?
23.05.2023 |
Tietysti kaikki ovat yksilöitä, mutta noin niin kuin keskimäärin?
Kommentit (172)
Olen. Lapsen tehneillä on prioriteetti toisaalla ja lapsettomilla on siinä hetkessä. Sama ilmiö jos jollain on stressiä tai joku tärkeä juttu. Eivät ole ihan 100% läsnä ja avoinna. Tämä hetki ei ole aivan niin tärkeä kuin lapset siellä kotona (ja mielen perällä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsellisilla on keskimäärin parempi resilienssi kuin lapsettomilla, maailmankuva on myös vähemmän itsekeskeinen.
Vierailija kirjoitti:
Olen. Lapsen tehneillä on prioriteetti toisaalla ja lapsettomilla on siinä hetkessä. Sama ilmiö jos jollain on stressiä tai joku tärkeä juttu. Eivät ole ihan 100% läsnä ja avoinna. Tämä hetki ei ole aivan niin tärkeä kuin lapset siellä kotona (ja mielen perällä).
Niin. Lapsettomilla se prioriteetti on aina itsessä ja oman elämän jutut aina kovin mullistavia.
Niin, äidit ovat vaatineet lapsetonta sukulaisnaista tulemaan jopa heti lastenhoitoavuksi, että he miehensä kanssa pääsevät johonkin menoihinsa tai osan perheen kanssa jollekin lomamatkalle. Ja ilmaiseksi pitää hoitaa, ei mitään matkakorvausta edes ole saanut jopa lähes km matkakustannuksista.
Onneksi olin joskus itse lomamatkalla, jota en tietenkään keskeyttänyt heidän takiaan.
Ja jonkun äidin mielestä lasten pitää saada sitä ja tätä ilmaiseksi, matkoja, lounaita jne. koska eihän lapsista tarvitse maksaa. Olen ihan eri mieltä tästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen. Lapsen tehneillä on prioriteetti toisaalla ja lapsettomilla on siinä hetkessä. Sama ilmiö jos jollain on stressiä tai joku tärkeä juttu. Eivät ole ihan 100% läsnä ja avoinna. Tämä hetki ei ole aivan niin tärkeä kuin lapset siellä kotona (ja mielen perällä).
Niin. Lapsettomilla se prioriteetti on aina itsessä ja oman elämän jutut aina kovin mullistavia.
Päinvastoin, lapsettomilla on muutakin ajateltavaa ja tekemistä kuin pyöriä sen oman pikku lauman ympärillä. Äidit ei ajattele eikä puhu mistään muusta kuin lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen. Lapsen tehneillä on prioriteetti toisaalla ja lapsettomilla on siinä hetkessä. Sama ilmiö jos jollain on stressiä tai joku tärkeä juttu. Eivät ole ihan 100% läsnä ja avoinna. Tämä hetki ei ole aivan niin tärkeä kuin lapset siellä kotona (ja mielen perällä).
Niin. Lapsettomilla se prioriteetti on aina itsessä ja oman elämän jutut aina kovin mullistavia.
Ei vaan hetkessä, seurassa, tapahtumassa. Ei ole henkisiä ankkureita.
Äläkä sinä siinä tyhjästä loukkaannu.
Lapsettomilla tuntuu olevan jatkuvasti kaikenlaista projektia menossa työn ohessa. Lapsellisilla kaikki on vain arjen suorittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienissä asioissa. Meiltä lapseton pariskunta kysyi, tarvitseeko meidän lapset (kouluikäisiä) juhliin omat paikat vai istuvatko sylissä. Hitusen hymyilytti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen. Lapsen tehneillä on prioriteetti toisaalla ja lapsettomilla on siinä hetkessä. Sama ilmiö jos jollain on stressiä tai joku tärkeä juttu. Eivät ole ihan 100% läsnä ja avoinna. Tämä hetki ei ole aivan niin tärkeä kuin lapset siellä kotona (ja mielen perällä).
Niin. Lapsettomilla se prioriteetti on aina itsessä ja oman elämän jutut aina kovin mullistavia.
Ei vaan hetkessä, seurassa, tapahtumassa. Ei ole henkisiä ankkureita.
Äläkä sinä siinä tyhjästä loukkaannu.
En minä ole mistään loukkaantunut. Sanoin vain oman näkökulmani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tosi eläinrakas, mutta mulla ei ole taloussyostä lemmikkiä, mutta yksi lapsi on.
Oon huomannut, että lapsettomat, joilla on esim koira, voi olla tosi julmia lapsellisia lemmikittömiä kohtaan. Mulle OS esim sanottu että en voi oikeasti olla eläinrakas koska mulla ei ole lemmikkiä?!.
Ite koen, että jos tiedän, että mulla ei ole resursseja hoitaa lemmikkiä niin se on eläinrakkautta olla ottamatta. Eihän niitä muutenkaan voi verrata, olen yh ja yhteiskunta maksaa suuren osan lapsen kuluista, mutta esim koiran kohdalla kaikki menee pets taskusta, eikä mulla ole sellaisia rahoja..
Vierailija kirjoitti:
Lapsellisilla on keskimäärin parempi resilienssi kuin lapsettomilla, maailmankuva on myös vähemmän itsekeskeinen.
Lapsellisilla itsekkyys vain lisääntyy, koska itsekkyyteen sisältyy myös se oma lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen. Lapsen tehneillä on prioriteetti toisaalla ja lapsettomilla on siinä hetkessä. Sama ilmiö jos jollain on stressiä tai joku tärkeä juttu. Eivät ole ihan 100% läsnä ja avoinna. Tämä hetki ei ole aivan niin tärkeä kuin lapset siellä kotona (ja mielen perällä).
Niin. Lapsettomilla se prioriteetti on aina itsessä ja oman elämän jutut aina kovin mullistavia.
Lepsellisilla taas se lapset tuuppaavat olemaan kaiken keskiö ja koko elämä. Heidän näkökantansa ja ajattelunsa usein kaventuvat vain siihen omaan perheeseen, on vaikea ajatella asioita laajemmasta näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole hirvesti huomannut eroja. Ihmiset on ihan yhtä pitkäpinnaisia, ihania tai mulkkuja riippumatta siitä, onko lapsia vai ei. Tosin joillakin lasten saanti tuntuu lisäävän esim. tarvetta nostaa itseään jalustalle, toisilla taas lisää rauhallisuutta ja sovittelevuutta. Tiedä sitten.
Jonkun verran joo. Pikkujuttu: taaperoikäinen lapsi sotki jäätelön kanssa (ihan meillä kotona, ei vieraiden valkoisella sohvalla!!!) ja pyysin tuomaan paperia. Tämä nainen toi yhden vessapaperipalan. Menin sitten itse vessaan ja toin koko rullan.
Eli tietenkin erona on se, että harvemmin ymmärtää, mitä lasten kanssa oleminen oikeasti on ja vaatii. Ei ole sitä omaa kokemusta välttämättä, eli miten sitä voisikaan osata. Itse en tiennyt ja tajunnut lapsista ennen omia lapsia yhtään mitään. Ei minulla ollut pienempiä sisaruksia tai serkkuja, enkä työskennellyt päiväkodissa tms. Opin äitiyden aikana aivan älyttömästi uusia asioita. Lisäksi sellainen humaani ymmärrys ihmisyydestä syveni merkittävästi (sellainen ymmärrys voi olla toki lapsettomillakin, mutta itselläni se syveni kokemani rakkauden kautta).
Opettajatuttuni joskus sanoi, että koululaiset koulussa korvaavat hänen lapsettomuuttaan (vela). Varmaan jonkin verran, joo. Itsekin opettajana vain ymmärrän syvästi, että oma lapsi ja vieraan lapsi ovat aivan eri asioita. Täydellisen eri asioita (vaikka tietenkin myös vieraat lapset ovat tärkeitä ja merkittäviä... puhun sellaisesta kokemuksen sja tunteiden syvyydestä, jota opettajan työssä joskus vähän hipaisee).
Ainakin jotkut äidit -ei kaikki, ajattelevat että lapsensa on maailman napa josta voi puhua tunti kausia ja vielä jopa ajattelevat että muita kiinnostaa nämä monen tunnin monologiat omasta lapsestaan. Voin sanoa, ei kiinnosta.
Joskus sinkkuna ja lapsettomana olen kokenut pientä kateutta siitä, kuinka osa käyttää tietoisesti osa varmasti tiedostamattaa kumppaniaan tai lapsiaan ja tai molempia hyväkseen selitellessään omia valintojaan ja päätöksiään.
Esimerkki sen sijaan, että sanoisi, ettei pääse tulemaan, koska itsellä on askaretta ja puuhaa tai mitä nyt kelläkin on niin saattaa sanoa, että ei nyt pääse tulemaan koska tytöllä 15 on ratsastusta lauantaina ja pojalla 13 on futistreenit mieskin on menossa jonkun kaverinsa polttareihi. Joo ihan hyviä syti, mikä sitä sulla itsellä oli niin kiireistä.
No eipä sillä väljä mutta ärsyttää kun osa kuvittelee ja luulee, että sinkkuna sitten olisi helpompi aina joustaa ja perua omat menonsa ja mitä nyt sit aattelikin tehdä, koska hei on sinkku eikä joidenkin mielestä koskaan joudu tekemään kompromisseja.
Ei kai se itsekkyytä ole, että lapselliset ovat enempi ja luontevasti muiden lapsellitsen kans yhdessä ja yhteyksissä. Mutta kun olet se sinkku, niin itse on oltava aktiivinen ja reipas, koska mitäpä se sinkku ymmärtäsi parisuhteessa olevien tai perheellisten kans tehdä. - No aika paljonkin. mutta eihän se enää kiinnosta kun on ystävä parikuntai ja lapsellisia kavereita joten ehkä voidaan jättää se kutsumatta ja muistamatta kun ei se varmaan itsekkään halua olla parittomana....
En oo miettinyt. Riippuu niin ihmisestä. Toki lasten mukana tulee tietty vastuu ja kypsyminen, jos sitä ei ole aiemmin ollut... :) Mutta voi olla hyvinkin äidillisiä ihmisiä, joista kaikilla ei ole lapsia, ja jotkut tosiaan voivat ns. antaa kaikkensa vaikka hoitajan työssä jos on lapseton, ja ymmärtää ihmisiä paremmin kuin lapsia omaava. Lapsia omaava ei välttämättä ole fiksu, lisääntyminen ei tee fiksummaksi, tai muiden asioista paremmin tietäväksi. Hoitajan ym. työssä ei välttämättä jaksa esim. lapsellisena antaa parastaan, koska ajattelee että kotona on niitä omiakin lapsia, joita hoidetaan vielä paremmin. Sen sijaan joku lapseton voi olla innoissaan työstä ja arvostaa lapsia parhaansa mukaan ja saada työstä paljon irti, vaikka pari tuntia illasta ja nukkuma-aika onkin aikaa ilman lapsia.
Ton oon valitettavasti huomannut lapsia tehneissä, että työpaikoille ainakin näin naisvaltasella alalla, tuodaan ne oman lapsen ties mitkä ongelmat, ja harvoin ne tajuaa olla hiljaa, kun ketään ei kiinnosta. Näistä saanut kärsiä, että jauhetaan ja jauhetaan omasta lapsesta jopa suht vieraille työkavereille, ihan kuin kiinnostaisi:D
Keskimäärin äiti-ihmiset ovat itsekkäämpiä, ja vaatimassa huomiota ja tukea ja etuja.