Lue keskustelun säännöt.
Oletteko huomanneet eroja lapsettomien ja ihmisten, joilla on lapsi(a) käytöksessä ja ajattelumaailmassa?
23.05.2023 |
Tietysti kaikki ovat yksilöitä, mutta noin niin kuin keskimäärin?
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh, olen yh ja olen tehnyt havainnon, että ns kaveripiirini koostuu lähes pelkästään lapsettomista plus pari muuta yksinhuoltajaa. Varmaan siksi, että vain heillä on elämässä tilaa.
Sellaisia yhtäläisyyksiä olen huomannut, että lapsettomilla on kaikenlaisia vaatimuksia (esim pitää nähdä ennen kuutta, kun pitää ehtiä salille) tai vaatimuksia ja kyselyitä, jos ei ehdi tai jaksa pitää yhteyttä. Toisten yksinhuoltajien kanssa on helpompaa, kun molemmat ymmärtää, millainen homma tapaamiset lasten kanssa on.
Vaihda kavereita, ihme vaatimuksia.
Niin ja älä yleistä.
Kysyttiin kokemuksia ja kerroin. Tämä on yhteistä niille lapsettomille, jotka minä tunnen. Ja olen sitä mieltä, että ihmisellä saa olla suunnitelmia ja elämää, vaikka ei ole lapsia.
Niin että älä sinä tule siihen viisastelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat pyörii oman navan ympärillä , tietenkin. Naurattaa näin jälkikäteen kun joskus valitti kiirettä tai väsymystä ennen lapsia. Kerta kaikkiaan yksi ulottuvuus elämässä jää näkemättä , sitä ei voi ymmärtää ellei ole niitä lapsia. Kaikilla on kuitenkin kokemus siitä kun lapsia ei vielä ole. Nuoret muutenkin pyörii oman navan ympärillä ja niin kuuluukin, mutta tässä just luen FB kaverin lähes päivittäisiä päivityksiä omista jumpistaan ja juoksemisestaan. Kirjoittaa nämä siis jostain syystä fbheb hyvinkin tarkasti. Tässä aukeaa hyvin se miten 40v nainen täyttää illat työpäivän jälkeen- oman prseen pumppaamista salilla ja silloin tällöin selfieitä fbhen. Kamalan itsekeskeistä. 20v tämä ehkä kuuluu asiaan, 40v on vaan noloa. Ei ole muuta sisältöä kun minä ja mun urheilu ja ulkonäkö. Ei kiinnosta!
aika nololta ite vaikutat, kuulostaa että elät onnellisessa parisuhteessa ;>
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat luulevat, että perheellisten elämä on ahdistavampaa kuin heidän. Oma kokemukseni on päinvastainen. Olin pitkään lapseton omasta halustani, joten väitän tietäväni hyvin, mitä on aikuisen elämä ilman lapsia ja lasten vanhempana.
Väität tietäväsi, mutta tiedätkin vain OMAN elämäsi ilman lapsia. Et tiedä, millaista muiden elämä on ilman lapsia, esimerkiksi sellaisten, jotka eivät ole halunneet lapsia. Sinä ilmeisesti halusit, ja elämäsi oli tylsää ilman niitä. Ja oletat, että niin se on kaikilla muillakin.
Vähän kapea ajattelumalli sinulla.
Ei muuta keskeistä eroa paitsi se, että lapsettomat ei ymmärrä, mitä elämä lasten kanssa käytännössä on ja mitä se vaatii. Just nämä aikataulujutut ja muut. Se että vanhemmuus on niin kokonaisvaltaista. Enpä ymmärtänyt itsekään ennen kuin sain lapsen. Onneksi itse tietää ja muistaa, millaista elämä ilman lasta on ja mitä silloin ajatteli, niin pystyy ylittämään tämän kuilun ymmärryksessä lapsettomien kanssa kommunikoidessa.
Ainakin oma ajatteluni on muuttunut lapsen saamisen myötä. Lapsi tulee etusijalla kaikessa eli en ole enää niin itsekäs. Myös empaattisuus muita ihmisiä kohtaan on lisääntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta keskeistä eroa paitsi se, että lapsettomat ei ymmärrä, mitä elämä lasten kanssa käytännössä on ja mitä se vaatii. Just nämä aikataulujutut ja muut. Se että vanhemmuus on niin kokonaisvaltaista. Enpä ymmärtänyt itsekään ennen kuin sain lapsen. Onneksi itse tietää ja muistaa, millaista elämä ilman lasta on ja mitä silloin ajatteli, niin pystyy ylittämään tämän kuilun ymmärryksessä lapsettomien kanssa kommunikoidessa.
Kyllä ymmärretään, sen verran läheltä sitä saa seurata jatkuvasti. En vain halua lapsia, ei pitäisi olla muille ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin oma ajatteluni on muuttunut lapsen saamisen myötä. Lapsi tulee etusijalla kaikessa eli en ole enää niin itsekäs. Myös empaattisuus muita ihmisiä kohtaan on lisääntynyt.
MINUN lapseni on etusijalla kaikessa. En ole enää niin itsekäs.
Jotenkin nuo lauseet poissulkevat toisensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellisilla on keskimäärin parempi resilienssi kuin lapsettomilla, maailmankuva on myös vähemmän itsekeskeinen.
Lapsellisilla itsekkyys vain lisääntyy, koska itsekkyyteen sisältyy myös se oma lapsi.
Hahahaa mitä ihmettä!!
Ei todellakaan lisäänny, vaan ihan päinvastoin. Miten tässä ketjussa on näin outoja vastauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin oma ajatteluni on muuttunut lapsen saamisen myötä. Lapsi tulee etusijalla kaikessa eli en ole enää niin itsekäs. Myös empaattisuus muita ihmisiä kohtaan on lisääntynyt.
MINUN lapseni on etusijalla kaikessa. En ole enää niin itsekäs.
Jotenkin nuo lauseet poissulkevat toisensa.
No totta kai se oma lapsi menee omien tarpeiden edelle kun on lapsi pidettävä hengissä. Ei se sitä tarkoita, että kaikkien muiden maailman ihmisten pitää joustaa lapseni takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseton työkaverini on rasittava: minä, minä, minä. Toisaalta eräs perheenäiti jaksaa jauhaa lapsistaan joka kahvitauolla, rasittavaa sekin. Molemmissa ryhmissä itsekkyyttä ja typeryyttä, se on yksilöstä kiinni enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin oma ajatteluni on muuttunut lapsen saamisen myötä. Lapsi tulee etusijalla kaikessa eli en ole enää niin itsekäs. Myös empaattisuus muita ihmisiä kohtaan on lisääntynyt.
MINUN lapseni on etusijalla kaikessa. En ole enää niin itsekäs.
Jotenkin nuo lauseet poissulkevat toisensa.
NIIN LAITAT TOISEN IHMISEN KAIKESSA EDELLE, OMAN ITSESI SIJASTA. YMMÄRRÄTKÖ NYT. SE EI OLE ITSEKÄSTÄ.
Se e todellakaan ole itsekästä, paitsi erittäin itselkkäästä ulkopuolisesta jota kiukuttaa kun lapsi menee hänen edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin oma ajatteluni on muuttunut lapsen saamisen myötä. Lapsi tulee etusijalla kaikessa eli en ole enää niin itsekäs. Myös empaattisuus muita ihmisiä kohtaan on lisääntynyt.
MINUN lapseni on etusijalla kaikessa. En ole enää niin itsekäs.
Jotenkin nuo lauseet poissulkevat toisensa.
NIIN LAITAT TOISEN IHMISEN KAIKESSA EDELLE, OMAN ITSESI SIJASTA. YMMÄRRÄTKÖ NYT. SE EI OLE ITSEKÄSTÄ.
Se e todellakaan ole itsekästä, paitsi erittäin itselkkäästä ulkopuolisesta jota kiukuttaa kun lapsi menee hänen edelle.
Lapsi on äidin minuuden jatke, joten kyllähän se hiukan itsekästä on. Outo tuo sinun käsityksesi siitä, että lapsi menisi ulkopuolisen edelle. Onko tässä kyse siitä, että kaikki jonottavat äiti-ihmisen huomiota, mutta äitipä haluaakin antaa sitä vain lapselleen, ähäkutti? Ja sitten muita maailman ihmisiä kovasti kiukuttaa?
Lapsettomilla on enemmän joustamattomuutta. Jos on lapsia, niin on yleensä parempi esimies, sillä empatia, kyky palkita ja ihmissuhdetaidot ovat kehittyneet lastenkasvatuksessa.
Lapsettomat ovat monesti urakeskeisempiä. Tämä on toki sekä hyvä, että huono.
Koronan pahimpiin aikoihin näki, että lapsiperheet selvisivät paremmin ajasta kuin yksin asuvat. Perheellisellä on myös enemmän mahdollisuuksia palautua työstä vapaa-ajalla. Lapseton jää helpommin pohtimaan työmurheita.
Nämä ovat ainoastaan omia subjektiivisia kokemuksiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin oma ajatteluni on muuttunut lapsen saamisen myötä. Lapsi tulee etusijalla kaikessa eli en ole enää niin itsekäs. Myös empaattisuus muita ihmisiä kohtaan on lisääntynyt.
MINUN lapseni on etusijalla kaikessa. En ole enää niin itsekäs.
Jotenkin nuo lauseet poissulkevat toisensa.
NIIN LAITAT TOISEN IHMISEN KAIKESSA EDELLE, OMAN ITSESI SIJASTA. YMMÄRRÄTKÖ NYT. SE EI OLE ITSEKÄSTÄ.
Se e todellakaan ole itsekästä, paitsi erittäin itselkkäästä ulkopuolisesta jota kiukuttaa kun lapsi menee hänen edelle.
Lapsi on äidin minuuden jatke, joten kyllähän se hiukan itsekästä on. Outo tuo sinun käsityksesi siitä, että lapsi menisi ulkopuolisen edelle. Onko tässä kyse siitä, että kaikki jonottavat äiti-ihmisen huomiota, mutta äitipä haluaakin antaa sitä vain lapselleen, ähäkutti? Ja sitten muita maailman ihmisiä kovasti kiukuttaa?
Äidit tuntuvat pitävän itseään maailman napana. Ja tietysti lastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin oma ajatteluni on muuttunut lapsen saamisen myötä. Lapsi tulee etusijalla kaikessa eli en ole enää niin itsekäs. Myös empaattisuus muita ihmisiä kohtaan on lisääntynyt.
MINUN lapseni on etusijalla kaikessa. En ole enää niin itsekäs.
Jotenkin nuo lauseet poissulkevat toisensa.
NIIN LAITAT TOISEN IHMISEN KAIKESSA EDELLE, OMAN ITSESI SIJASTA. YMMÄRRÄTKÖ NYT. SE EI OLE ITSEKÄSTÄ.
Se e todellakaan ole itsekästä, paitsi erittäin itselkkäästä ulkopuolisesta jota kiukuttaa kun lapsi menee hänen edelle.
Lapsi on äidin minuuden jatke, joten kyllähän se hiukan itsekästä on. Outo tuo sinun käsityksesi siitä, että lapsi menisi ulkopuolisen edelle. Onko tässä kyse siitä, että kaikki jonottavat äiti-ihmisen huomiota, mutta äitipä haluaakin antaa sitä vain lapselleen, ähäkutti? Ja sitten muita maailman ihmisiä kovasti kiukuttaa?
Äidit tuntuvat pitävän itseään maailman napana. Ja tietysti lastaan.
En kyllä tunne yhtäkään tällaista äitiä, mutta sinä kuulostat itsekkäältä ihmiseltä joka ei saanut mitä halusi ja nyt kiukkuat ja syytät muita.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomilla on enemmän joustamattomuutta. Jos on lapsia, niin on yleensä parempi esimies, sillä empatia, kyky palkita ja ihmissuhdetaidot ovat kehittyneet lastenkasvatuksessa.
Lapsettomat ovat monesti urakeskeisempiä. Tämä on toki sekä hyvä, että huono.
Koronan pahimpiin aikoihin näki, että lapsiperheet selvisivät paremmin ajasta kuin yksin asuvat. Perheellisellä on myös enemmän mahdollisuuksia palautua työstä vapaa-ajalla. Lapseton jää helpommin pohtimaan työmurheita.
Nämä ovat ainoastaan omia subjektiivisia kokemuksiani.
Oli niitäkin lapsiperheitä, jotka tukehtuivat toistensa seuraan korona-aikana.
Lapseton jää varmaan helpommin pohtimaan niitä työmurheita, mutta myös niitä hyviä asioita, mikä voi edistää uraa, jos se on tärkeää. Itselleni ainakin on. Ja onhan minullakin perhe, sekä ystäviä. Luuletko, ettei lapsettomilla ole lainkaan ihmissuhteita ja rakkautta elämässään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin oma ajatteluni on muuttunut lapsen saamisen myötä. Lapsi tulee etusijalla kaikessa eli en ole enää niin itsekäs. Myös empaattisuus muita ihmisiä kohtaan on lisääntynyt.
MINUN lapseni on etusijalla kaikessa. En ole enää niin itsekäs.
Jotenkin nuo lauseet poissulkevat toisensa.
NIIN LAITAT TOISEN IHMISEN KAIKESSA EDELLE, OMAN ITSESI SIJASTA. YMMÄRRÄTKÖ NYT. SE EI OLE ITSEKÄSTÄ.
Se e todellakaan ole itsekästä, paitsi erittäin itselkkäästä ulkopuolisesta jota kiukuttaa kun lapsi menee hänen edelle.
Lapsi on äidin minuuden jatke, joten kyllähän se hiukan itsekästä on. Outo tuo sinun käsityksesi siitä, että lapsi menisi ulkopuolisen edelle. Onko tässä kyse siitä, että kaikki jonottavat äiti-ihmisen huomiota, mutta äitipä haluaakin antaa sitä vain lapselleen, ähäkutti? Ja sitten muita maailman ihmisiä kovasti kiukuttaa?
Jos lapsi on äidin minuuden jatke niin äidillä on pahaa persoonallisuusproblematiikkaa. Vauva ei vielä osaa tehdä eroa itsensä ja vanhemman välillä, mutta vanhemman pitäisi osata ellei ole narsisti, joka pitää muita ihmisiä oman itsensä jatkeena. Kaikki äidit eivät kuitenkaan ole narsisteja, vaikka tämän ketjun mukaan tuntuu siltä, että moni ihminen ajattelee niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin oma ajatteluni on muuttunut lapsen saamisen myötä. Lapsi tulee etusijalla kaikessa eli en ole enää niin itsekäs. Myös empaattisuus muita ihmisiä kohtaan on lisääntynyt.
MINUN lapseni on etusijalla kaikessa. En ole enää niin itsekäs.
Jotenkin nuo lauseet poissulkevat toisensa.
NIIN LAITAT TOISEN IHMISEN KAIKESSA EDELLE, OMAN ITSESI SIJASTA. YMMÄRRÄTKÖ NYT. SE EI OLE ITSEKÄSTÄ.
Se e todellakaan ole itsekästä, paitsi erittäin itselkkäästä ulkopuolisesta jota kiukuttaa kun lapsi menee hänen edelle.
"MINUN lapsi menee kaikkien muiden edelle" ei ole mielestäsi itsekästä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin oma ajatteluni on muuttunut lapsen saamisen myötä. Lapsi tulee etusijalla kaikessa eli en ole enää niin itsekäs. Myös empaattisuus muita ihmisiä kohtaan on lisääntynyt.
MINUN lapseni on etusijalla kaikessa. En ole enää niin itsekäs.
Jotenkin nuo lauseet poissulkevat toisensa.
NIIN LAITAT TOISEN IHMISEN KAIKESSA EDELLE, OMAN ITSESI SIJASTA. YMMÄRRÄTKÖ NYT. SE EI OLE ITSEKÄSTÄ.
Se e todellakaan ole itsekästä, paitsi erittäin itselkkäästä ulkopuolisesta jota kiukuttaa kun lapsi menee hänen edelle.
Lapsi on äidin minuuden jatke, joten kyllähän se hiukan itsekästä on. Outo tuo sinun käsityksesi siitä, että lapsi menisi ulkopuolisen edelle. Onko tässä kyse siitä, että kaikki jonottavat äiti-ihmisen huomiota, mutta äitipä haluaakin antaa sitä vain lapselleen, ähäkutti? Ja sitten muita maailman ihmisiä kovasti kiukuttaa?
Äidit tuntuvat pitävän itseään maailman napana. Ja tietysti lastaan.
En kyllä tunne yhtäkään tällaista äitiä, mutta sinä kuulostat itsekkäältä ihmiseltä joka ei saanut mitä halusi ja nyt kiukkuat ja syytät muita.
En ola aina saanut mitä haluan, mutta kyse ei ole lapsista, vaan muista asioista. Enkä kutsuisi kiukkuamiseksi sitä, että keskustelen keskustelupalstalla. Aivan kuten sinäkin.
nyt haiskahtaa tosi kateus,ettei lapsellinen pääse enää niin vaan liikkumaan ja omille menoille :) ei kaikki halua edes välttämättä lasta ja mitä se sulle kuuluu? :)