Oletteko huomanneet eroja lapsettomien ja ihmisten, joilla on lapsi(a) käytöksessä ja ajattelumaailmassa?

Ainoa ero, minkä olen huomannut on se, että unohdetaan millainen toisen arki on ja tämä näkyy mielestäni parhaiten yhteisiä menoja sopiessa:

Lapselliset ajattelevat, että lapsettomalla ei ole mitään velvollisuuksia tai vastuita ja, että he pystyvät lennosta ja nopealla aikataululla vaihtamaan suunnitelmiaan ja aikataulujaan. Menoja sopiessa, aikataulut sovitaan pääsääntöisesti lapsellisten ehdoilla, koska ajatellaan, että lapsettomien on niin helppo päästä liikkeelle koska vaan. Tämä varmaan johtuu siitä, ettei lapsellisella enää juuri ehdi olla harrastuksia, luottamustoimia, omia projekteja, sivubisneksiä jne, joten ajatellaan, että, jos ei ole lapsia, ei ole mitään. On ikään kuin unohtunut, mitä kaikkea elämässä oli ennen kuin lapset veivät kaiken ajan ja energian. 

Lapseton (tai jo lapsenssa aikuiseksi kasvattanut) taas ei tajua tai muista, miten sitova se (pikku)lapsi on. Spontaaneihin lähtöihin on harvoin mahdollisuutta.  

Lapsettomat ovat äärettömän itsekkäitä. Perheellisillä on arvot kunnossa

Vierailija kirjoitti:

Ainakin jotkut äidit -ei kaikki, ajattelevat että lapsensa on maailman napa josta voi puhua tunti kausia ja vielä jopa ajattelevat että muita kiinnostaa nämä monen tunnin monologiat omasta lapsestaan. Voin sanoa, ei kiinnosta.

Yleensä tämä pätee kaikkeen, mikä ihmiselle itselleen on elämässä tärkeää ja on arjessa merkittävässä roolissa. Esim. tuttavat joilla on lemmikkejä, saattaa jakaa niistä koko ajan somessa ja puhuu lemmikeistä ja niiden edesottamuksista. Salilla tavoitteellisesti treenaava puhuu treeneistä ja julkaisee tuloksia, ennätyksiä jne. Joku selittää käsitöistä ja esittelee tuotoksiaan.  Onneksi monen elämässä on ihmisiä, joiden kanssa omaa arkea ja itselle tärkeitä asioita voi jakaa ja vieläpä molemminpuolisesti. Aina kaikki omat intohimot vain eivät ole lähipiirissä muiden kiinnostuksen kohteita. Tällöin ihmiset itse eivät aina huomaa, että heidän mielestään maailman ihanin ja jännittävin asia voi olla toisesta suht tylsä keskustelunaihe.

Vierailija kirjoitti:

Olen. Lapsen tehneillä on prioriteetti toisaalla ja lapsettomilla on siinä hetkessä. Sama ilmiö jos jollain on stressiä tai joku tärkeä juttu. Eivät ole ihan 100% läsnä ja avoinna. Tämä hetki ei ole aivan niin tärkeä kuin lapset siellä kotona (ja mielen perällä).

Tämä on totta. Mulla on ollut opettajia joilla on pieniä lapsia ja eron työn jäljessä huomasi. Ne, joilla oli lapsia olivat henkisesti poissaolevia ja ne, joilla ei ollut, riitti keskittymistä ja panostusta. Tämä on ymmärrettävää kun vaatimukset työssä ja äitiydessä on kovat, mutta en ollut tyytyväinen tilanteeseen kun opetus oli kuitenkin maksullista.

Lapselliset luulevat, että työnantajan kuuluu suosia lapsellisia esim. lomissa

Vierailija kirjoitti:

Paljon näissä on vaihtelua, mutta aika monilla äideillä, on ollut elämässä sellainen prässi pikkulapsiaikana, että samanikäisten lapsettomien naisten ongelmat tuntuvat aivan käsittämättömiltä. Minulla on joitain neljäkymppisiä sinkkuystäviä, jotka tuntuvat kummallisen herkiltä ja avuttomilta lumihiutaleilta. Jos lähdemme vaikka saunomaan ja nyyttärityyliin syömään, ja porukassa on äitejä ja lapsettomia naisia, niin yllättävän usein käy niin, että lapsettomat odottavat, että äidit passaavat heillekin ruuat eteen ja tekevät kaiken työn. Kai he katsovat että se käy äideiltä niin kätevästi ja kuvittelevat, että se on heille suunnilleen ilo ja kunnia. Vanhemmissa sinkkunaisissa on usein myös huonoa resilienssiä, väsyvät ja alkaa kolottaa ja harmittaa, äänet häiritsevät ja vähän kaikki häiritsee. Äitien huono puoli on taas se, että eivät tiedä maailmasta mitään paitsi mitä perheen kautta tulee.

Ainakaan minun kaveripiirissä lapsettomat ei odota passaamista. He ovat tottuneet hoitamaan asiat itse

Perheelliset toimivat itsekkäämmin. Esim. töissä lomat ja vapaat pitää jakaa heidän ehdoilla ja kaverien tapaamiset pitää järjestää sen mukaan mikä heille sopii (vaikka enemmistöllä porukasta perheelliselle sopiva ajankohta ei sopisi), kaikkien pitää olla kiinnostunut heidän Matti-Liisojen kehityksestä, koulumenestyksestä ja harrastuksista.

Olen. Ihan omalla kohdallani. Olin ihan eri maailmasta lapsettomana kuin perheen perustamisen jälkeen. Huima ero arvomaailmassa, ajattelussa, itsekkyydessä...

Ne, joilla lapsia varaavat työmatkat niin että kotoa voi olla mahdollisimman kauan pois. Lapsettomat päinvastoin, tahtovat olla kotona mahdollisimman paljon.

En jaksanut lukea koko ketjua  mutta kylläpä on melkoisia kuvauksia pyhistä, epäitsekkäistä lapsettomista tuolla ekoilla sivuilla. Ollaan niin pyyteettömiä ja ajatellaan koko ihmiskunnan tulevaisuutta eläen ekologisesti savimajassa versus pahat lapselliset, jotka hukuttavat maailman temukrääsään. Näkee ketkä tässä ketjussa pääasiassa kirjoittelevat.

Vierailija kirjoitti:

Perheelliset toimivat itsekkäämmin. Esim. töissä lomat ja vapaat pitää jakaa heidän ehdoilla ja kaverien tapaamiset pitää järjestää sen mukaan mikä heille sopii (vaikka enemmistöllä porukasta perheelliselle sopiva ajankohta ei sopisi), kaikkien pitää olla kiinnostunut heidän Matti-Liisojen kehityksestä, koulumenestyksestä ja harrastuksista.

Syrjintä lapsiluvun perusteella on laitonta. Ilmoita asiasta työsuojeluun.

En ole huomannut oikeastaan muuta eroa kuin että niillä, joilla on lapsia, on aina kauhea kiire eikä ole aikaa paljon mihinkään.