En usko, että seksitön parisuhde olisi onnellinen, uskotko sinä?

Vierailija kirjoitti:

Mä en ainakaan enää tarvitse seksiä. Vaihdevuodet vei halut mennessään. Kun ovishimotus loppui, loppui muukin haluaminen ihan kokonaan. Jonkun kerran vielä yritin kokeilla mutta ei se tunnu enää miltään. Ei innosta eikä sykähdytä. Ihan plääh fiilis vaan tulee. Ja hyvä niin. Siitä olikin vain niin paljon vaivaa ja levottomuutta.

Että joo, kyllä ainakin vanhemnat pariskunnat voivat elää oikein onnellisina ilman seksiäkin.

Tällaisessa liitossa elävälle kysyisin ihan rehellisesti: satuttaisiko edes, jos miehesi pettäisi sinua?

Siis harrastaisi jonkun satunnaisen tapaamansa naisen kanssa seksiä, vaikka laivareissulla? En tarkoita mitään pitkää sivusuhdetta ja henkistä pettämistä, vaan ihan kertaluonteista tai satunnaista seksiä jonkun toisen naisen kanssa?

Kommentoikaa muutkin haluttomat. En halua tuomita, kysyn siis vain uteliaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksin ja läheisyyden puute tuntuu monilla aiheuttavan itsetunto-ongelmia. Ongelmista syytetään kumppania. Voisi miettiä, että miksi näin. Voisiko vika olla siinä, että peilaatte itseänne normeihin ja muiden odotuksiin (suhteessa pitää olla seksiä, muuten en koe itseäni halutuksi enkä kauniiksi)?

N46, seksitön, onnellinen liitto, haluttu ja kaunis

Eli haet tässä nyt sellaista, että ihmisillä ei oikeasti olisi seksuaalista halua eikä kiinnostusta seksiin, mutta ihan vain ulkoapäin tulevan paineen vuoksi luulevat haluavansa?

No en. Ymmärrän hyvin, että kiinnostusta seksiin on. Olen myös ymmärtänyt, että monella ottaa koville, jos se oma puoliso ei sitten haluakaan. Sitä vaan pohdin, että miksi se ottaa koville? Monet nimittäin sanovat just tuota että kamalaa kun oma puoliso ei halua, tunnen itseni rumaksi jne. Siinähän on vaan kyse seksuaalisesta yhteensopivuudesta. Ei se ole kaikki kaikessa, vaikka joillekuille tuntuu olevankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ainakaan enää tarvitse seksiä. Vaihdevuodet vei halut mennessään. Kun ovishimotus loppui, loppui muukin haluaminen ihan kokonaan. Jonkun kerran vielä yritin kokeilla mutta ei se tunnu enää miltään. Ei innosta eikä sykähdytä. Ihan plääh fiilis vaan tulee. Ja hyvä niin. Siitä olikin vain niin paljon vaivaa ja levottomuutta.

Että joo, kyllä ainakin vanhemnat pariskunnat voivat elää oikein onnellisina ilman seksiäkin.

Tällaisessa liitossa elävälle kysyisin ihan rehellisesti: satuttaisiko edes, jos miehesi pettäisi sinua?

Siis harrastaisi jonkun satunnaisen tapaamansa naisen kanssa seksiä, vaikka laivareissulla? En tarkoita mitään pitkää sivusuhdetta ja henkistä pettämistä, vaan ihan kertaluonteista tai satunnaista seksiä jonkun toisen naisen kanssa?

Kommentoikaa muutkin haluttomat. En halua tuomita, kysyn siis vain uteliaisuudesta.

En ole se, jolle vastaisit, mutta kyllä satuttaisi jos puoliso hyppäisi punkkaan jonkun toisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Hoitakaa seksiongelmat, maa on täynnä seksiterapeutteja ja pitäkää yllä seksuaalista läheistyyttä! Se vaatiin enemmänkin luovuutta ja kommunikaatiota, kuin suorituksia. 

Johan tässä on sanottu monelta taholta, ettei se ole mikään ongelma, jos seksiä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin suhde voi olla hyvä vaikkei seksiä harrasta. Luulen, että aloituskin on miehen kynäilemä, jotka useasti on seksiriippuvaisia ja nuorina ollessaan luulee, että elämä pyörii vain seksin ympärillä.

Se, että on kiinnostunut seksuaalisuudesta, ei ole seksiriippuvaisuuden merkki, oikeastaan päin vastoin. 

Seksiriippuvuus on sitä, että tyydyttää seksillä (joko yksin tai yhdessä toisen kanssa) muita tarpeita / täyttää tyhjää sisintä seksuaalisella stimulaatiolla. Tällaiset ihmiset (usein miehet) eivät ole useinkaan varsinaisesti kiinnostuneet seksuaalisuudesta, sen kehittämisestä ja moninaisista ilmenemismuodoista, vaan toimivat pakonomaisesti, kuten muutkin riippuvuuksista kärsivät ihmiset. Harva alkoholistikaan harrastaa viininmaistelua, esimerkiksi.

Ihmisten pitäisi ihan oikeasti luoda parempi ja selvempi suhde omaan seksuaalisuuteensa, jotta voisivat kehittyä tälläkin elämän alueella. Se toisi paljon positiivista elämään - usein sellaiset ihmiset, jotka tuntevat itsensä ja oman seksuaalisuutensa hyvin - ovat kosketuksissa siihen - ovat muutenkin itsetuntemuksessaan vahvoja ja tasapainoisia. Hyvä seksuaalisuuden tuntemus tuo lisäksi myös nautintoa ja vahvistaa parisuhdetta sekä parantaa molempien osapuolten välistä kommunikaatiota.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa ei ole määritelty mitä on seksi, tai kenen kanssa. 

Olettama että seksi on aina toisen kanssa on virheellinen. 

Ei ole kohtuullista että esim mies tyydyttää seksintarvettaan naiseen, kun hän voi hoitaa tarpeensa käsin.

Olennaista on että pari sopii rajat jotka tyydyttävät molempia. Ei tarvitse hyväksyä muita kumppaneita, jos se tuntuu hankalalta. 

Suhde, avioliitto ei oikeuta ja ole vapaa passi toisen kehon käyttämiseen omaan tyydytykseen. 

Olet oikeassa. Toisaalta jos henkilö haluaa seksiä myös kumppaninsa kanssa eikä vain itsekseen itsensä kanssa, on hänelläkin oikeus etsiä sellaista suhdetta, jossa tämä toive toteutuu. Seksittömään suhteeseen ei ole mitään velvollisuutta tyytyä, jos ei koe sitä itselleen sopivaksi. Ja jokainenhan saa itse päättää, millaista seksiä haluaa - kukaan muu ei voi sanella, että sooloseksi on riittävä. Tämä vertautuu siihen, ettei muutenkaan voi kukaan muu päättää, pitääkö haluta vaniljaa tai ei-vaniljaa. Jokainen päättää itse, mitä haluaa, ja mikäli ei haluamaansa saa suhteessa, voi itse päättää, tyytyykö siihen, mitä on tarjolla vai haluaako etsiä muualta.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa ei ole määritelty mitä on seksi, tai kenen kanssa. 

Olettama että seksi on aina toisen kanssa on virheellinen. 

Ei ole kohtuullista että esim mies tyydyttää seksintarvettaan naiseen, kun hän voi hoitaa tarpeensa käsin.

Olennaista on että pari sopii rajat jotka tyydyttävät molempia. Ei tarvitse hyväksyä muita kumppaneita, jos se tuntuu hankalalta. 

Suhde, avioliitto ei oikeuta ja ole vapaa passi toisen kehon käyttämiseen omaan tyydytykseen. 

Hyvää pohdintaa. Toivottavasti ihmiset tekisivät nämä asiat itselleen ja toisilleen selväksi, jotta vältyttäisiin väärinymmärryksiltä.

Jokaisella on oikeus koskemattomuuteen.

Ja yhtä lailla jokaisella on oikeus omaan seksuaalisuuteensa - joskus se vain saattaa tarkoittaa kumppanin vaihtoa seksuaalisesti paremmin yhteensopivaan. Ja tällaisessa tilanteessa jokaisen pitää olla itselleen ja kumppanilleen rehellinen: jos yhteistä seksiä ei ole, mutta sitä kaipaa, on OK kertoa kumppanille kaipaavansa ja haluavansa seksiä. Asiasta pitää voida puhua. Jos kumppani ei halua tai pysty seksiin toisen osapuolen kanssa, on eroaminen molemmille onneksi (jos siis suhteen avaaminen ei ole toimiva ratkaisu).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksin ja läheisyyden puute tuntuu monilla aiheuttavan itsetunto-ongelmia. Ongelmista syytetään kumppania. Voisi miettiä, että miksi näin. Voisiko vika olla siinä, että peilaatte itseänne normeihin ja muiden odotuksiin (suhteessa pitää olla seksiä, muuten en koe itseäni halutuksi enkä kauniiksi)?

N46, seksitön, onnellinen liitto, haluttu ja kaunis

Eli haet tässä nyt sellaista, että ihmisillä ei oikeasti olisi seksuaalista halua eikä kiinnostusta seksiin, mutta ihan vain ulkoapäin tulevan paineen vuoksi luulevat haluavansa?

No en. Ymmärrän hyvin, että kiinnostusta seksiin on. Olen myös ymmärtänyt, että monella ottaa koville, jos se oma puoliso ei sitten haluakaan. Sitä vaan pohdin, että miksi se ottaa koville? Monet nimittäin sanovat just tuota että kamalaa kun oma puoliso ei halua, tunnen itseni rumaksi jne. Siinähän on vaan kyse seksuaalisesta yhteensopivuudesta. Ei se ole kaikki kaikessa, vaikka joillekuille tuntuu olevankin.

Kai se riippuu ihan henkilöstä, miksi se ottaa koville. Omalla kohdallani tuollainen tilanne aiheuttaisi sen, että olisin pettynyt ja tyytymätön. Veikkaan, että monen on helpmpi kuvailla, kuinka tuntee itsensä rumaksi, kuin sanallistaa sitä pettymystä ja seksuaalisen kanssakäymisen kaipuuta. Mutta voihan tällaiseen tilanteeseen monenlaisia tuntemuksia liittyä. Jo se, että ei saa seksiä, voi aiheuttaa fyysisesti sietämättömän olotilan - ja kyllähän sekin koville ottaa. Mutta osut naulan kantaan tuossa seksuaalisessa yhteensopivuudessa - jos seksuaaliset halut eivät kohtaa, silloinhan ei sovita yhteen. Eikö ole aika ymmärrettävää, että ottaa koville kun huomaa, että muuten hyvä suhde kaatuu siihen, että itselle olennaisella osa-alueella ei sovitakaan yhteen? Onhan se iso pettymys. Ja tottakai pettymys suhteessa ottaa koville, kun kumppania kohtaan kuitenkin on tunteita ja suhdetta kohtaan on ollut toiveita.

Ja seksuaalinen yhteensopivuus ON todellakin tärkeää silloin, jos ihmiselle seksi on tärkeä osa suhdetta. Seksuaalinen yhteensopivuus ei ehkä ole kaikki kaikessa niille, joille on ihan ok elää vaikka ilman seksiä. Mutta miksi vähättelet sitä, mitä joku toinen kaipaa suhteeseensa? Jollekin mulle perheen perustaminen on tärkeää, mutta joku muu, joka ei lapsia halua, voisi sanoa, että ei se ole kaikki kaikessa. Eikö voida nyt vain todeta, että ihmiset haluavat suhteessa eri asioita, eikä yksi halu tai toive ole vähäpätöisempi kuin joku muu? On täysin ok haluta seksiä suhteessa, ja silloin jos seksuaalinen yhteensopivuus on henkilölle tärkeä ja olennainen asia, silloin sen puuttuminen ON suuri ongelma.

Esim. minulle seksuaalinen yhteensopivuus on tärkeää. Se ei tarkoita pelkästään sitä, että halut ja toiveet seksin määrästä kohtaavat, vaan se tarkoittaa myös sitä, että ollaan muutenkin samalla aaltopituudella seksissä - halutaan samantyyppistä seksiä ja sovitaan seksuaalisesti yhteen. Olisin tyytymätön suhteessa, jossa nämä eivät toteudu. Miksi tämä asia olisi sen vähäpätöisempi kuin muutkaan toiveet yhteensopivuudesta?

Samaa mieltä ap:n kanssa.

Minusta olisi kaikkein toimivin ja paras ratkaisu, jos parisuhteen monogamian vaatimuksesta luovuttaisiin. Silloin parisuhteet voisivat ihan oikeasti olla niitä loppuiän rakkausliittoja, jos olisi kaikkien hyväksymää harrastaa seksiä myös muiden ihmisten kanssa, kuin parisuhdekumppanin.

Kyllä pitkä parisuhde - seksitönkin - voi olla erittäin antoisa ja tarjota erittäin vahvan henkisen yhteyden. Minusta tuon yhteyden (ja yhteiskunnan normien) pitäisi olla sen verran kestäviä, että se sallisi jokaiselle mahdollisuuden harrastaa seksiä myös muiden ihmisten kanssa - tietysti vastuullisesti toimien (ehkäisy). 

Usein pitkän suhteen muuttuminen aseksuaaliseksi kielii siitä, että seksuaalienergia on lopussa tämän  pitkäaikaisen kumppanin kanssa - mutta se saattaisi löytyä jopa entistä vahvempana jonkun toisen ihmisen kanssa. Ja tämä ei katso ikää, terveydentilaa, sukupuolta tai hormonitasapainoa tai mitään muutakaan.

Tunnen erään naisen, jonka pitkässä parisuhteessa seksi loppui vaihdevuosien myötä. Myös mies oli ilmeisen vähähaluinen ja sopeutui asiaan kohtalaisen hyvin. Tästä seurasi kuitenkin etääntyminen ja eräästä muusta asiasta syntyneen vakavan riidan myötä tuli avioero.

Nainen luuli olevansa lopun ikäänsä tyytyväinen ilman seksielämää, mutta keskellä vaihdevuosia sattumalta löytynyt uusi, nuorempi mies muutti tilanteen ihan ylösalaisin. Halut tulivat voimakkaana ja syvempinä takaisin rakastumisen myötä, ja tämä tuttuni kertoi halun olevan ihan toisenlaista kuin aiemmin tuntemansa "hormonihalu". Nyt hän on ollut tämän uuden miehen kanssa yhdessä noin 4 vuotta, ja hän tuntuu / tuntee itsensä nuorentuneeksi vähintään 14 vuodella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksin ja läheisyyden puute tuntuu monilla aiheuttavan itsetunto-ongelmia. Ongelmista syytetään kumppania. Voisi miettiä, että miksi näin. Voisiko vika olla siinä, että peilaatte itseänne normeihin ja muiden odotuksiin (suhteessa pitää olla seksiä, muuten en koe itseäni halutuksi enkä kauniiksi)?

N46, seksitön, onnellinen liitto, haluttu ja kaunis

Eli haet tässä nyt sellaista, että ihmisillä ei oikeasti olisi seksuaalista halua eikä kiinnostusta seksiin, mutta ihan vain ulkoapäin tulevan paineen vuoksi luulevat haluavansa?

No en. Ymmärrän hyvin, että kiinnostusta seksiin on. Olen myös ymmärtänyt, että monella ottaa koville, jos se oma puoliso ei sitten haluakaan. Sitä vaan pohdin, että miksi se ottaa koville? Monet nimittäin sanovat just tuota että kamalaa kun oma puoliso ei halua, tunnen itseni rumaksi jne. Siinähän on vaan kyse seksuaalisesta yhteensopivuudesta. Ei se ole kaikki kaikessa, vaikka joillekuille tuntuu olevankin.

Kai se riippuu ihan henkilöstä, miksi se ottaa koville. Omalla kohdallani tuollainen tilanne aiheuttaisi sen, että olisin pettynyt ja tyytymätön. Veikkaan, että monen on helpmpi kuvailla, kuinka tuntee itsensä rumaksi, kuin sanallistaa sitä pettymystä ja seksuaalisen kanssakäymisen kaipuuta. Mutta voihan tällaiseen tilanteeseen monenlaisia tuntemuksia liittyä. Jo se, että ei saa seksiä, voi aiheuttaa fyysisesti sietämättömän olotilan - ja kyllähän sekin koville ottaa. Mutta osut naulan kantaan tuossa seksuaalisessa yhteensopivuudessa - jos seksuaaliset halut eivät kohtaa, silloinhan ei sovita yhteen. Eikö ole aika ymmärrettävää, että ottaa koville kun huomaa, että muuten hyvä suhde kaatuu siihen, että itselle olennaisella osa-alueella ei sovitakaan yhteen? Onhan se iso pettymys. Ja tottakai pettymys suhteessa ottaa koville, kun kumppania kohtaan kuitenkin on tunteita ja suhdetta kohtaan on ollut toiveita.

Ja seksuaalinen yhteensopivuus ON todellakin tärkeää silloin, jos ihmiselle seksi on tärkeä osa suhdetta. Seksuaalinen yhteensopivuus ei ehkä ole kaikki kaikessa niille, joille on ihan ok elää vaikka ilman seksiä. Mutta miksi vähättelet sitä, mitä joku toinen kaipaa suhteeseensa? Jollekin mulle perheen perustaminen on tärkeää, mutta joku muu, joka ei lapsia halua, voisi sanoa, että ei se ole kaikki kaikessa. Eikö voida nyt vain todeta, että ihmiset haluavat suhteessa eri asioita, eikä yksi halu tai toive ole vähäpätöisempi kuin joku muu? On täysin ok haluta seksiä suhteessa, ja silloin jos seksuaalinen yhteensopivuus on henkilölle tärkeä ja olennainen asia, silloin sen puuttuminen ON suuri ongelma.

Esim. minulle seksuaalinen yhteensopivuus on tärkeää. Se ei tarkoita pelkästään sitä, että halut ja toiveet seksin määrästä kohtaavat, vaan se tarkoittaa myös sitä, että ollaan muutenkin samalla aaltopituudella seksissä - halutaan samantyyppistä seksiä ja sovitaan seksuaalisesti yhteen. Olisin tyytymätön suhteessa, jossa nämä eivät toteudu. Miksi tämä asia olisi sen vähäpätöisempi kuin muutkaan toiveet yhteensopivuudesta?

Kommentoin miehenä, joten en voi kokemuksesta sanoa miltä tämä tuntuu, mutta olen kuullut tämän saman asian naisen suusta - eli hän tuntee itsetuntonsa todella lytätyksi ja itsensä epäviehättäväksi, koska mies ei enää halua seksiä hänen kanssaan. Tämä nainen kuitenkin vahvasti epäili miehensä katselevan aikuisviihdettä ainakin ajoittain (koska hän oli tehnyt sitä aiemminkin), joten hän tuntee olonsa tästä syystä todella kurjaksi. Lisäksi mies on pari kertaa antanut pakit epämiellyttävällä tavalla.

(ja jos joku ihmettelee, miksi olen tältä naiselta kuullut tällaisia asioita, niin kyseessä on pitkäaikainen luotettu työkaveri, joka avautui minulle ja eräälle toiselle henkilölle illanvieton jälkeen pikkutunneilla - alkoholilla oli osuutta asiaan)

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi kaikkein toimivin ja paras ratkaisu, jos parisuhteen monogamian vaatimuksesta luovuttaisiin. Silloin parisuhteet voisivat ihan oikeasti olla niitä loppuiän rakkausliittoja, jos olisi kaikkien hyväksymää harrastaa seksiä myös muiden ihmisten kanssa, kuin parisuhdekumppanin.

Kyllä pitkä parisuhde - seksitönkin - voi olla erittäin antoisa ja tarjota erittäin vahvan henkisen yhteyden. Minusta tuon yhteyden (ja yhteiskunnan normien) pitäisi olla sen verran kestäviä, että se sallisi jokaiselle mahdollisuuden harrastaa seksiä myös muiden ihmisten kanssa - tietysti vastuullisesti toimien (ehkäisy). 

Usein pitkän suhteen muuttuminen aseksuaaliseksi kielii siitä, että seksuaalienergia on lopussa tämän  pitkäaikaisen kumppanin kanssa - mutta se saattaisi löytyä jopa entistä vahvempana jonkun toisen ihmisen kanssa. Ja tämä ei katso ikää, terveydentilaa, sukupuolta tai hormonitasapainoa tai mitään muutakaan.

Tunnen erään naisen, jonka pitkässä parisuhteessa seksi loppui vaihdevuosien myötä. Myös mies oli ilmeisen vähähaluinen ja sopeutui asiaan kohtalaisen hyvin. Tästä seurasi kuitenkin etääntyminen ja eräästä muusta asiasta syntyneen vakavan riidan myötä tuli avioero.

Nainen luuli olevansa lopun ikäänsä tyytyväinen ilman seksielämää, mutta keskellä vaihdevuosia sattumalta löytynyt uusi, nuorempi mies muutti tilanteen ihan ylösalaisin. Halut tulivat voimakkaana ja syvempinä takaisin rakastumisen myötä, ja tämä tuttuni kertoi halun olevan ihan toisenlaista kuin aiemmin tuntemansa "hormonihalu". Nyt hän on ollut tämän uuden miehen kanssa yhdessä noin 4 vuotta, ja hän tuntuu / tuntee itsensä nuorentuneeksi vähintään 14 vuodella. 

Mikä monogamian vaatimus? Ei sellaista vaatimusta ole. Jokainen pariskunta voi jo nyt aivan vapaasti sopia keskenään suhteensa reunaehdoista, ja on täysin sallittua olla avoimessa suhteessa tai polyamorinen. Mutta vaikka meillä olisi normina avoin suhde, ei se silti sitä poistaisi, että aika moni ihminen haluaisi kuitenkin seksiä juuri sen rakastamansa kumppanin kanssa. Ei kaikille seksi ole mikään mekaaninen tarpeiden purkamisen väline, vaan aika moni haluaa seksiä sellaisen ihmisen kanssa, jota kohtaan tuntee vetoa. Ja monella se seksuaalinen vetovoima yhdistyy ihastumiseen, rakastumiseen ja rakkauteen. Ei tuo ehdottamasi siis mikään ratkaisu olisi. Ja vaikka kuinka yritettäisiin saada avoimesta suhteesta normia, silti osa ihmisistä olisi edelleen monogaamisia - aivan samoin kuin osa ihmisistä on monisuhteisia, vaikka kuinka olisi yleisenä käytäntönä monogamia.

Kyllä seksitön suhde voi olla antoisa ihmissuhde, mutta kuten tuo esimerkkisi keski-ikäisestä pariskunnasta kertoo, joskus seksin loppuminen tarkoittaa sitä, että pariskunnan osapuolet etääntyvät toisistaan. Se tarkoittaa sitä, että heille seksi olisi olennainen osa suhdetta, eikä sille mitään voi, että seksittömyys ei omalla kohdalla toimi. Miksi edes on ongelma, että ihmiset eroavat, jos eivät ole tyytyväisiä suhteeseensa? Esim. tuon esimerkkisi nainen löysi uuden suhteen, jossa on tyytyväinen - miksi se olisi ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksin ja läheisyyden puute tuntuu monilla aiheuttavan itsetunto-ongelmia. Ongelmista syytetään kumppania. Voisi miettiä, että miksi näin. Voisiko vika olla siinä, että peilaatte itseänne normeihin ja muiden odotuksiin (suhteessa pitää olla seksiä, muuten en koe itseäni halutuksi enkä kauniiksi)?

N46, seksitön, onnellinen liitto, haluttu ja kaunis

Eli haet tässä nyt sellaista, että ihmisillä ei oikeasti olisi seksuaalista halua eikä kiinnostusta seksiin, mutta ihan vain ulkoapäin tulevan paineen vuoksi luulevat haluavansa?

No en. Ymmärrän hyvin, että kiinnostusta seksiin on. Olen myös ymmärtänyt, että monella ottaa koville, jos se oma puoliso ei sitten haluakaan. Sitä vaan pohdin, että miksi se ottaa koville? Monet nimittäin sanovat just tuota että kamalaa kun oma puoliso ei halua, tunnen itseni rumaksi jne. Siinähän on vaan kyse seksuaalisesta yhteensopivuudesta. Ei se ole kaikki kaikessa, vaikka joillekuille tuntuu olevankin.

Kai se riippuu ihan henkilöstä, miksi se ottaa koville. Omalla kohdallani tuollainen tilanne aiheuttaisi sen, että olisin pettynyt ja tyytymätön. Veikkaan, että monen on helpmpi kuvailla, kuinka tuntee itsensä rumaksi, kuin sanallistaa sitä pettymystä ja seksuaalisen kanssakäymisen kaipuuta. Mutta voihan tällaiseen tilanteeseen monenlaisia tuntemuksia liittyä. Jo se, että ei saa seksiä, voi aiheuttaa fyysisesti sietämättömän olotilan - ja kyllähän sekin koville ottaa. Mutta osut naulan kantaan tuossa seksuaalisessa yhteensopivuudessa - jos seksuaaliset halut eivät kohtaa, silloinhan ei sovita yhteen. Eikö ole aika ymmärrettävää, että ottaa koville kun huomaa, että muuten hyvä suhde kaatuu siihen, että itselle olennaisella osa-alueella ei sovitakaan yhteen? Onhan se iso pettymys. Ja tottakai pettymys suhteessa ottaa koville, kun kumppania kohtaan kuitenkin on tunteita ja suhdetta kohtaan on ollut toiveita.

Ja seksuaalinen yhteensopivuus ON todellakin tärkeää silloin, jos ihmiselle seksi on tärkeä osa suhdetta. Seksuaalinen yhteensopivuus ei ehkä ole kaikki kaikessa niille, joille on ihan ok elää vaikka ilman seksiä. Mutta miksi vähättelet sitä, mitä joku toinen kaipaa suhteeseensa? Jollekin mulle perheen perustaminen on tärkeää, mutta joku muu, joka ei lapsia halua, voisi sanoa, että ei se ole kaikki kaikessa. Eikö voida nyt vain todeta, että ihmiset haluavat suhteessa eri asioita, eikä yksi halu tai toive ole vähäpätöisempi kuin joku muu? On täysin ok haluta seksiä suhteessa, ja silloin jos seksuaalinen yhteensopivuus on henkilölle tärkeä ja olennainen asia, silloin sen puuttuminen ON suuri ongelma.

Esim. minulle seksuaalinen yhteensopivuus on tärkeää. Se ei tarkoita pelkästään sitä, että halut ja toiveet seksin määrästä kohtaavat, vaan se tarkoittaa myös sitä, että ollaan muutenkin samalla aaltopituudella seksissä - halutaan samantyyppistä seksiä ja sovitaan seksuaalisesti yhteen. Olisin tyytymätön suhteessa, jossa nämä eivät toteudu. Miksi tämä asia olisi sen vähäpätöisempi kuin muutkaan toiveet yhteensopivuudesta?

Kommentoin miehenä, joten en voi kokemuksesta sanoa miltä tämä tuntuu, mutta olen kuullut tämän saman asian naisen suusta - eli hän tuntee itsetuntonsa todella lytätyksi ja itsensä epäviehättäväksi, koska mies ei enää halua seksiä hänen kanssaan. Tämä nainen kuitenkin vahvasti epäili miehensä katselevan aikuisviihdettä ainakin ajoittain (koska hän oli tehnyt sitä aiemminkin), joten hän tuntee olonsa tästä syystä todella kurjaksi. Lisäksi mies on pari kertaa antanut pakit epämiellyttävällä tavalla.

(ja jos joku ihmettelee, miksi olen tältä naiselta kuullut tällaisia asioita, niin kyseessä on pitkäaikainen luotettu työkaveri, joka avautui minulle ja eräälle toiselle henkilölle illanvieton jälkeen pikkutunneilla - alkoholilla oli osuutta asiaan)

Uskon kyllä, että epämiellyttävät pakit tuntuvat pahalta, ja uskon myös, että henkilö kokee itsensä kumppaninsa silmissä epähaluttavaksi tuollaisessa tilanteessa - ja onhan se tottakin: eihän kumppani tosiaan halua häntä seksuaalisesti, joten kuinka hän silloin voisi tuntea itseään muuten kuin epähaluttavaksi. Ihan ymmärrettävää, että sellainen tuntuu ikävältä. Eikö sitten mies voisi tuntea samoin? (Minä kommentoin tässä naisena.)

Testosteronituotannon lottoarvonnassa vedin lyhyen korren 9kk ennen syntymääni - pakkohan se on uskoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksin ja läheisyyden puute tuntuu monilla aiheuttavan itsetunto-ongelmia. Ongelmista syytetään kumppania. Voisi miettiä, että miksi näin. Voisiko vika olla siinä, että peilaatte itseänne normeihin ja muiden odotuksiin (suhteessa pitää olla seksiä, muuten en koe itseäni halutuksi enkä kauniiksi)?

N46, seksitön, onnellinen liitto, haluttu ja kaunis

Eli haet tässä nyt sellaista, että ihmisillä ei oikeasti olisi seksuaalista halua eikä kiinnostusta seksiin, mutta ihan vain ulkoapäin tulevan paineen vuoksi luulevat haluavansa?

No en. Ymmärrän hyvin, että kiinnostusta seksiin on. Olen myös ymmärtänyt, että monella ottaa koville, jos se oma puoliso ei sitten haluakaan. Sitä vaan pohdin, että miksi se ottaa koville? Monet nimittäin sanovat just tuota että kamalaa kun oma puoliso ei halua, tunnen itseni rumaksi jne. Siinähän on vaan kyse seksuaalisesta yhteensopivuudesta. Ei se ole kaikki kaikessa, vaikka joillekuille tuntuu olevankin.

Kai se riippuu ihan henkilöstä, miksi se ottaa koville. Omalla kohdallani tuollainen tilanne aiheuttaisi sen, että olisin pettynyt ja tyytymätön. Veikkaan, että monen on helpmpi kuvailla, kuinka tuntee itsensä rumaksi, kuin sanallistaa sitä pettymystä ja seksuaalisen kanssakäymisen kaipuuta. Mutta voihan tällaiseen tilanteeseen monenlaisia tuntemuksia liittyä. Jo se, että ei saa seksiä, voi aiheuttaa fyysisesti sietämättömän olotilan - ja kyllähän sekin koville ottaa. Mutta osut naulan kantaan tuossa seksuaalisessa yhteensopivuudessa - jos seksuaaliset halut eivät kohtaa, silloinhan ei sovita yhteen. Eikö ole aika ymmärrettävää, että ottaa koville kun huomaa, että muuten hyvä suhde kaatuu siihen, että itselle olennaisella osa-alueella ei sovitakaan yhteen? Onhan se iso pettymys. Ja tottakai pettymys suhteessa ottaa koville, kun kumppania kohtaan kuitenkin on tunteita ja suhdetta kohtaan on ollut toiveita.

Ja seksuaalinen yhteensopivuus ON todellakin tärkeää silloin, jos ihmiselle seksi on tärkeä osa suhdetta. Seksuaalinen yhteensopivuus ei ehkä ole kaikki kaikessa niille, joille on ihan ok elää vaikka ilman seksiä. Mutta miksi vähättelet sitä, mitä joku toinen kaipaa suhteeseensa? Jollekin mulle perheen perustaminen on tärkeää, mutta joku muu, joka ei lapsia halua, voisi sanoa, että ei se ole kaikki kaikessa. Eikö voida nyt vain todeta, että ihmiset haluavat suhteessa eri asioita, eikä yksi halu tai toive ole vähäpätöisempi kuin joku muu? On täysin ok haluta seksiä suhteessa, ja silloin jos seksuaalinen yhteensopivuus on henkilölle tärkeä ja olennainen asia, silloin sen puuttuminen ON suuri ongelma.

Esim. minulle seksuaalinen yhteensopivuus on tärkeää. Se ei tarkoita pelkästään sitä, että halut ja toiveet seksin määrästä kohtaavat, vaan se tarkoittaa myös sitä, että ollaan muutenkin samalla aaltopituudella seksissä - halutaan samantyyppistä seksiä ja sovitaan seksuaalisesti yhteen. Olisin tyytymätön suhteessa, jossa nämä eivät toteudu. Miksi tämä asia olisi sen vähäpätöisempi kuin muutkaan toiveet yhteensopivuudesta?

En missään nimessä tarkoittanutkaan, että se olisi mitenkään vähäpätöisempää! Kuulostat siltä että hyvinkin tiedät mitä tahdot ja haluat. Ja luulisin että sinun olisi vaan helpompi epäsopivuustilanteessa todeta asia ja siirtyä eteenpäin. Mutta jotkut ilmeisesti ottavat siitä itseensä pahasti ja saattavat alkaa aliarvioida itseään. Sellaistahan ei kenellekään toivoisi.

Luin vain otsikon.

Onhan vanhemmilla ihmisillä hyviä parisuhteita, joiden seksivaihe on jo takana.

ENkä tarkoita, että sen pitäisi koskaan olla takana, mutta monilla se hiipuu luonnollisesti eikä rakkaus kuitenkaan vähene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksin ja läheisyyden puute tuntuu monilla aiheuttavan itsetunto-ongelmia. Ongelmista syytetään kumppania. Voisi miettiä, että miksi näin. Voisiko vika olla siinä, että peilaatte itseänne normeihin ja muiden odotuksiin (suhteessa pitää olla seksiä, muuten en koe itseäni halutuksi enkä kauniiksi)?

N46, seksitön, onnellinen liitto, haluttu ja kaunis

Eli haet tässä nyt sellaista, että ihmisillä ei oikeasti olisi seksuaalista halua eikä kiinnostusta seksiin, mutta ihan vain ulkoapäin tulevan paineen vuoksi luulevat haluavansa?

No en. Ymmärrän hyvin, että kiinnostusta seksiin on. Olen myös ymmärtänyt, että monella ottaa koville, jos se oma puoliso ei sitten haluakaan. Sitä vaan pohdin, että miksi se ottaa koville? Monet nimittäin sanovat just tuota että kamalaa kun oma puoliso ei halua, tunnen itseni rumaksi jne. Siinähän on vaan kyse seksuaalisesta yhteensopivuudesta. Ei se ole kaikki kaikessa, vaikka joillekuille tuntuu olevankin.

Kai se riippuu ihan henkilöstä, miksi se ottaa koville. Omalla kohdallani tuollainen tilanne aiheuttaisi sen, että olisin pettynyt ja tyytymätön. Veikkaan, että monen on helpmpi kuvailla, kuinka tuntee itsensä rumaksi, kuin sanallistaa sitä pettymystä ja seksuaalisen kanssakäymisen kaipuuta. Mutta voihan tällaiseen tilanteeseen monenlaisia tuntemuksia liittyä. Jo se, että ei saa seksiä, voi aiheuttaa fyysisesti sietämättömän olotilan - ja kyllähän sekin koville ottaa. Mutta osut naulan kantaan tuossa seksuaalisessa yhteensopivuudessa - jos seksuaaliset halut eivät kohtaa, silloinhan ei sovita yhteen. Eikö ole aika ymmärrettävää, että ottaa koville kun huomaa, että muuten hyvä suhde kaatuu siihen, että itselle olennaisella osa-alueella ei sovitakaan yhteen? Onhan se iso pettymys. Ja tottakai pettymys suhteessa ottaa koville, kun kumppania kohtaan kuitenkin on tunteita ja suhdetta kohtaan on ollut toiveita.

Ja seksuaalinen yhteensopivuus ON todellakin tärkeää silloin, jos ihmiselle seksi on tärkeä osa suhdetta. Seksuaalinen yhteensopivuus ei ehkä ole kaikki kaikessa niille, joille on ihan ok elää vaikka ilman seksiä. Mutta miksi vähättelet sitä, mitä joku toinen kaipaa suhteeseensa? Jollekin mulle perheen perustaminen on tärkeää, mutta joku muu, joka ei lapsia halua, voisi sanoa, että ei se ole kaikki kaikessa. Eikö voida nyt vain todeta, että ihmiset haluavat suhteessa eri asioita, eikä yksi halu tai toive ole vähäpätöisempi kuin joku muu? On täysin ok haluta seksiä suhteessa, ja silloin jos seksuaalinen yhteensopivuus on henkilölle tärkeä ja olennainen asia, silloin sen puuttuminen ON suuri ongelma.

Esim. minulle seksuaalinen yhteensopivuus on tärkeää. Se ei tarkoita pelkästään sitä, että halut ja toiveet seksin määrästä kohtaavat, vaan se tarkoittaa myös sitä, että ollaan muutenkin samalla aaltopituudella seksissä - halutaan samantyyppistä seksiä ja sovitaan seksuaalisesti yhteen. Olisin tyytymätön suhteessa, jossa nämä eivät toteudu. Miksi tämä asia olisi sen vähäpätöisempi kuin muutkaan toiveet yhteensopivuudesta?

En missään nimessä tarkoittanutkaan, että se olisi mitenkään vähäpätöisempää! Kuulostat siltä että hyvinkin tiedät mitä tahdot ja haluat. Ja luulisin että sinun olisi vaan helpompi epäsopivuustilanteessa todeta asia ja siirtyä eteenpäin. Mutta jotkut ilmeisesti ottavat siitä itseensä pahasti ja saattavat alkaa aliarvioida itseään. Sellaistahan ei kenellekään toivoisi.

Kiitos tarkennuksesta! Ja oikeassa olet - tuollaisessa tilanteessa pitäisi ymmärtää, että ehkä vika ei ole kummassakaan osapuolessa sinänsä, vaan ei vaan tuolta osin sovita yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Luin vain otsikon.

Onhan vanhemmilla ihmisillä hyviä parisuhteita, joiden seksivaihe on jo takana.

ENkä tarkoita, että sen pitäisi koskaan olla takana, mutta monilla se hiipuu luonnollisesti eikä rakkaus kuitenkaan vähene.

Silloin ei ehkä kuitenkaan ole kyseessä seksitön suhde sanan varsinaisessa merkityksessä.

Jos kymmenen palan palapelistä puuttu yksi pala niin onhan  se silloin vaillinainen kokonaisuus.

Joku kertoi, että seksittömässä suhteessa ollessaan keskustelevat keskenään ja tarkisravat, että suhteessa on hyvä olla.

Tietenkin täytyy keskustella, kuten muistakin asioista.

Mutta jos se toinen esimerkiksi on muista avioliiton mukanaan tuomista syistä suostunut seksittömään suhteeseen. Sitten huomaakin ettei se ole hänelle hyvä tilanne. Mutta kun on kerran suostunut ja ne syyt ovat edelleen olemassa niin tuskin avaa näissä keskusteluissa suutaan.

Jotkut asiat ovat sellaisia, ettei vain joskus pysty olemaan täysin ehellinen. Jos ei halua menettää niitä asioita jotka silloin menettäisi. Tämä on monilla totta, jos monet asiat ovat hyvin niin ajattelee, etrei seksittömyys ei ole iso ongelma.

Mutta se saattaa silti olla ongelma tai siksi muuttua.

Koskaan ei voi olla täysin varma, että molemmat ovat seksittömään liittoonsa yhtä tyytyväisiä.

En minä ainakaa olisi.