En usko, että seksitön parisuhde olisi onnellinen, uskotko sinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin sitä, kun monet sanovat, että on läheisyyttä, halailua ja yhdessä nukkumista. Mutta ei seksiä.

Miten voitte ikäänkuin "unohtaa" sen kun useinhan juuri tuo läheisyys ja muu toiminta johtaa/johti seksiin.

Eikö tule kiusallisia tilanteita jos jompikumpi lämpeneekin enemmän tai molemmille muistuu mieleen samanaikaisisti "ai niin, meillähän oli ennen seksiäkin". 

Miten te olette niin samoilla leveleillä tässä. Että läheisyys on ok, seksi ei. Ei, pitemmälle ei mennä.

Minusta olisi kiusallista parisuhteenomainen läheisyys ilman, että se ei koskaan etenisi enää seksiin saakka.

Olettaen, että seksi on ennen kuulunut suhteeseen kuitenkin.

Miten olette "siirtyneet" onnistuneesti tuohon seksittömään vaiheeseen ja kuitenkin on koko ajan läheisyyttä.

Olettaen edelleen, että molemmat ovat ovat edelleen tyytyväisiä suhteeseen.

Itse ajattelen, että seksiä joko on ja silloin myös muuta läheisyyttä.

Tai seksiä ei ole ja silloin eletään kuin kämppikset.

Ei esimerkiksi nukuta samassa sängyssä ym.

En osaa kuvitella tuota välimuotoa luontevana. Ei seksiä, mutta on läheisyyttä.

En aivan saa kiinni siitä, miksi läheisyys olisi kiusallista, jos se ei johda seksiin? On teilläkin varmaan läheisyyttä, jonka ei odoteta sillä hetkellä johtavan seksiin? Minusta on  vain kiva, kun saa olla sylikkäin tai nukkua vierekkäin ja tietää ettei se johda mihinkään. Jos toinen toivoisi johtavan tulisi tietysti ongelmia.

Meillä seksikertojen välillä tuli aina vain pidempiä taukoja ja molemmat stressasivat sitä, että "pitäisi" tehdä aloite toisen vuoksi, mutta kun asiasta keskusteltiin kumpaakaan ei seksin puuttuminen haitannut. Ja läheisyyttä oli ja on ihan samalla tavalla kuin aiemminkin.  Jo suhteeseen lähtiessä tiesimme kyllä, ettei seksi ollut kummallekaan mitenkään supertärkeää.

- Se N49, joka vastasi jollain aikaisemmalla sivulla

Puhuin nyt täysin seksittömistä suhteista. Ettei johda koskaan seksiin kun on niin päätetty.

En niistä kun joskus johtaa ja joskus ei. Tietenkin sen käsitän ihan hyvin. Miltei jokaisessa suhteessa on läheisyyttä ja ei johda aina seksiin.

Nämä ovat kaksi eri asiaa. Tarkoitin täysi seksittömyys ja silti eletään parisuhteenomaisessa tilanteessa läheisyyden osalta.

Miten sen saa luontevaksi.

Minusta olisi jopa toisen kiusaamista jos kuitenkin toista haluttaisi.

Meillä on siis täysin seksitön parisuhde. Tarkoitin etten näe eroa siihen, että seksiä sisältävässä suhteessa on seksiin johtamatonta läheisyyttä - ei sitäkään yleensä koeta kiusalliseksi. Läheisyyttä yleensä haluaa, koska rakasta ihmistä on mukava koskettaa ja lisäksi kosketus tuntuu itsestä hyvältä. Minusta se on erittäin luonnollista. Meillä vain kumpikin tietää ettei se johda seksiin. Jos toista haluttaisin niin että hän tuntisi tilanteen epämiellyttäväksi olettaisin hänen kertovan sen. 

- sama N48

Kiusallisen siitä tekee juuri se, että se osa puuttuu, joka oli ennen luontevaa. Se on jotenkin niinkuin seinä edessä. Voi koskettaa ja tuntuu kivalta ja sitten - stop.

Onhan siinä hyvinkin suuri ero kun tietää, että on vaihtoehtoja. Voi jatkaa vapaasti seksiin jos siltä tuntuu. Voi jättää seksin sillä kertaa väliin jos siltä tuntuu.

Olisi kyllä aika turhauttavaa vain kiehnätä. Joka kerta - vain kiehnätä. Minua loukkaisi jos mieheni haluaisi kiehnätä ja tankata läheisyyspankkiaan minun kauttani mutta ei haluaisi seksiä. Tuntisin olevani joku unilelu tai turvatutti tai naimisissa lapsen kanssa.

Miksi sitten ei voi harrasta seksiä jos toisen läheisyys tuntuu miellyttävältä ja se läheisy5s ei ole pakkopullaa tai velvollisuus.

Mikä estää sen, että seksi jää siitä lähekkäinolosta pois. Luulisi, että hyvinkin helposti silloin solahtaa seksiin saakka.

Sen ymmärrän hyvin, että toinen ei tunnu hyvältä koskettaa niin silloin ei halua seksiäkään.

Onko näillä pariskunnille kuitenkin pelko yksinoloa kohtaan. Se riittää että on ihminen siinä lähellä. Ei tarvitse muuttaa tuttua elämää.

Vaikka toinen ehkä haluaisi seksiäkin ei uskalla sanoa kun ei halua elämäänsä muutoksia.

Toisaalta, kuten sanottu, voi löytää jonkun ihmisen ja sen kautta tekee sen muutoksen elämäänsä.

Jos on nuorehkoista ihmisistä kyse tuntuu epätodennäköiseltä että molemmat haluavat elää loppuelämänsä ilman seksiä.

No, samoin voi olla vanhemmillakin pariskunnille tosin. Ei se yksin nuoria koske.

Sinulla on todella omituinen logiikka. Ei kaikilla se kainalossa olo tai pussailu ole mitään esileikkiä, vaan kuuluu normaaliin parisuhteeseen. Ei meillä toisen kädestä pitäminen tai silittely ole ikinä johtanut seksiin, kyllä siinä tehdään jotain intiimimpää. Sinulle ilmeisesti jokainen läheisyyden osoitus johtaa seksiin. Meillä sitä läheisyyttä on ilmankin.

Kuinkahan tämä nyt oikein pitäisi selittää, että menisi perille.

Meillä läheisyys ON osa normaalia parisuhdetta. Joka päiväistä, poislukien joskus harvoin joku riita, mutta yleensä se sovitaan ennen nukkumaanmenoa.

Ei johda AINA seksiin. Pystymme ihan hyvin olemaan lähekkäin, silittelemään jne.

MUTTA joskus käy niin, että kun ollaan sohvalla lähekkäin, suunnitellaan pidetään kädestä niin kumpikin lämpenee ja se etenee seksiin. Sitä en nyt älä tässä avaamaan mitä siihen rituaaliin kaikkinensa kuuluu.

Mutta siis: joskus johtaa, joskus ei. MUTTA on normaali osa parisuhdetta.

Sellaista en osaisi kuvitella, että tulisi tilannetta jossa joka kerta kun olisimme lähekkäin tietäisi jo etukäteen, että seksiin se ei etene.

Se tuntuisi oudolta, veisi spontaaniuden ja ilon läheisyydestä.

Juuri se spontaanius, luontevuus, luottamus, että voi mennä vapaasti toisen lähelle ilman taka-ajatuksia. Tai jos ne ajatukset tulee ne voi myös toteuttaa.

Mutta joskus voi tehdä sen myös täysin avoimesti, molemmat tietävät, että on myös taka-ajatuksia. Flirttailla ja kiusoitella vapaasti.

Meillä on siin monia erilaisia tilanteita ja tapoja olla lähekkäin, ei vain yhtä ainoaa.

No, meillä on kyllä myös vetovoimaa toistamme kohtaan.

Joten siksi varmaan monesti jo pelkkä kädestä kiinni pitäminen tuntuu hyvältä, ja riittää, mutta saattaa johtaa toiseen.

Huom, saattaa, ei ole ainoa vaihtoehto.

En käsitä miksi muka tämä on jotenkin erikoinen ja ihmeteltävä suhde.

Olen luullut, että näin on lähes kaikilla.

Eihän kyse ole siitä, että sinun suhteesi olisi jotenkin ihmeteltävä. Joidenkin suhteet vain ovat erilaisia, koska niissä olevat ihmiset haluavat eri asioita. Sinusta olisi outoa tietää, ettei seksiin edetä, koska sinä haluat seksuaalisen suhteen. Niistä jotka eivät halua seksiä, se ei ole outoa vain luontevaa. Esim. meille ei olisi luontevaa edetä läheisyydestä seksiin, koska seksi ei kumpaakaan kiinnosta. Siksi läheisyys ei meillä johda seksiin. 

- eri

Oliko tilanne tämä jo heti alussa? Miten tiesitte ettei seksi kiinnosta teitä kumpaakaan. Muutenhan tuleva suhde olisi aika katastrofaalinen.

Jos ei niin miten tuohon tilanteeseen päädyitte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaali parisuhde ja toinen haluaa toinen ei niin se on ongelma. 

Niin, siinäpä pulma. Miten onnistuu kummankin halut olla ihan samalla tasolla. Kumpikin on yhtä haluton. Jatkuvasti ja hamaan tappiin saakka.

Minusta aika utopistista.

Yleensä riittääkin, että halut ovat suunnilleen samalla tasolla. Tuskin kenenkään seksuaalisuus niin kaavamaista on, että voitaisiin jostain excel-taulukosta katsoa, kuinka monta kertaa ja mihin aikaan vuorokaudesta kukakin haluaa seksiä. Jotain keskimääräistä voidaan sanoa, esim. joku haluaa vaikka pari kertaa viikossa, joku 3-4 kertaa viikossa. Tämä on harvoin ongelma, koska se hiukan useammin haluava pystyy ehkä odottamaan vuorokauden, ja sen toisen halu saattaakin syttyä oikeissa olosuhteissa hieman aikaisemmin. Jos halut eivät ole täysin eritahtiset, on jonkinlainen molemmille sopiva kompromissi usein löydettävissä. Ja monella on myös niin, että vaikka sinänsä tekisi mieli useammin, pärjää kuitenkin välillä sooloseksillä, kun kuitenkin tietää, että seksiä kumppaninkin kanssa on riittävän usein tarjolla. Ongelmahan tuleekin silloin, jos toinen haluaa seksiä, eikä toinen osapuoli taas syty seksiin millään keinolla. Sellaisten, joilla seksihaluja kuitenkin on, voi olla helppo syttyä jostain kiihokkeesta (se voi olla tietynlainen kosketus, mielikuvitus, tietynlaiset puitteet ja viritys kahden ihmisen välillä, visuaalinen tai verbaalinen kiihottava asia, kuva tai teksti, tms), mikä tasaa jossain määrin eriparisia haluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaali parisuhde ja toinen haluaa toinen ei niin se on ongelma. 

Niin, siinäpä pulma. Miten onnistuu kummankin halut olla ihan samalla tasolla. Kumpikin on yhtä haluton. Jatkuvasti ja hamaan tappiin saakka.

Minusta aika utopistista.

Yleensä riittääkin, että halut ovat suunnilleen samalla tasolla. Tuskin kenenkään seksuaalisuus niin kaavamaista on, että voitaisiin jostain excel-taulukosta katsoa, kuinka monta kertaa ja mihin aikaan vuorokaudesta kukakin haluaa seksiä. Jotain keskimääräistä voidaan sanoa, esim. joku haluaa vaikka pari kertaa viikossa, joku 3-4 kertaa viikossa. Tämä on harvoin ongelma, koska se hiukan useammin haluava pystyy ehkä odottamaan vuorokauden, ja sen toisen halu saattaakin syttyä oikeissa olosuhteissa hieman aikaisemmin. Jos halut eivät ole täysin eritahtiset, on jonkinlainen molemmille sopiva kompromissi usein löydettävissä. Ja monella on myös niin, että vaikka sinänsä tekisi mieli useammin, pärjää kuitenkin välillä sooloseksillä, kun kuitenkin tietää, että seksiä kumppaninkin kanssa on riittävän usein tarjolla. Ongelmahan tuleekin silloin, jos toinen haluaa seksiä, eikä toinen osapuoli taas syty seksiin millään keinolla. Sellaisten, joilla seksihaluja kuitenkin on, voi olla helppo syttyä jostain kiihokkeesta (se voi olla tietynlainen kosketus, mielikuvitus, tietynlaiset puitteet ja viritys kahden ihmisen välillä, visuaalinen tai verbaalinen kiihottava asia, kuva tai teksti, tms), mikä tasaa jossain määrin eriparisia haluja.

Itsekin veikkaisin, että useimmiten halut eivät mene täysin yksiin, mutta ne sovitetaan riittäväksi kompromissiksi. Pois lukien sitten nymfomaani, joka on suhteessa 100% aseksuaalin kanssa.

Ihmisillä on yleisesti pirun vaikeaa löytää yhtään ketään. Jos he sitten ihmeen kaupalla löytävät hyvän tyypin, kiinnostus on molemminpuolista, arvot menevät yksiin, ikä, elämäntilanne, haaveet jne. Niin jos vielä tämän jälkeen joku kokee ongelmaksi, että haluaisi seksiä 2 kertaa viikossa, mutta se toinen haluaa vain kerran viikossa, niin ok, onnea uuden etsintään.

Uskon.

Mieheni ei pysty sairautensa vuoksi, mutta rakastan tuota miestä äärettömästi. Aluksi oli hankalaa, mutta vuosien myötä helpotti. Pettäminen ei käynyt mielessäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaali parisuhde ja toinen haluaa toinen ei niin se on ongelma. 

Niin, siinäpä pulma. Miten onnistuu kummankin halut olla ihan samalla tasolla. Kumpikin on yhtä haluton. Jatkuvasti ja hamaan tappiin saakka.

Minusta aika utopistista.

Taidat sekoittaa matalan libidon (pysyvä ominaisuus) ohimenevään haluttomuuteen, joka yleensä johtuu jostain tietystä asiasta. Ne ovat ihan eri asioita.

Meinasin heti tulla huomauttamaan suhteista, joissa kummallekaan seksi ei ole kynnyskysymys, mutta tällä kertaa aloittaja itse huomio kys. suhteet. Arvostan :)

Vierailija kirjoitti:

Uskon.

Mieheni ei pysty sairautensa vuoksi, mutta rakastan tuota miestä äärettömästi. Aluksi oli hankalaa, mutta vuosien myötä helpotti. Pettäminen ei käynyt mielessäkään.

Lisäys omaan kun luin kommentteja eteenpäin.

Onhan meillä toki läheisyyttä, jotenkin mielsin seksin varsinaiseksi aktiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaali parisuhde ja toinen haluaa toinen ei niin se on ongelma. 

Niin, siinäpä pulma. Miten onnistuu kummankin halut olla ihan samalla tasolla. Kumpikin on yhtä haluton. Jatkuvasti ja hamaan tappiin saakka.

Minusta aika utopistista.

Yleensä riittääkin, että halut ovat suunnilleen samalla tasolla. Tuskin kenenkään seksuaalisuus niin kaavamaista on, että voitaisiin jostain excel-taulukosta katsoa, kuinka monta kertaa ja mihin aikaan vuorokaudesta kukakin haluaa seksiä. Jotain keskimääräistä voidaan sanoa, esim. joku haluaa vaikka pari kertaa viikossa, joku 3-4 kertaa viikossa. Tämä on harvoin ongelma, koska se hiukan useammin haluava pystyy ehkä odottamaan vuorokauden, ja sen toisen halu saattaakin syttyä oikeissa olosuhteissa hieman aikaisemmin. Jos halut eivät ole täysin eritahtiset, on jonkinlainen molemmille sopiva kompromissi usein löydettävissä. Ja monella on myös niin, että vaikka sinänsä tekisi mieli useammin, pärjää kuitenkin välillä sooloseksillä, kun kuitenkin tietää, että seksiä kumppaninkin kanssa on riittävän usein tarjolla. Ongelmahan tuleekin silloin, jos toinen haluaa seksiä, eikä toinen osapuoli taas syty seksiin millään keinolla. Sellaisten, joilla seksihaluja kuitenkin on, voi olla helppo syttyä jostain kiihokkeesta (se voi olla tietynlainen kosketus, mielikuvitus, tietynlaiset puitteet ja viritys kahden ihmisen välillä, visuaalinen tai verbaalinen kiihottava asia, kuva tai teksti, tms), mikä tasaa jossain määrin eriparisia haluja.

Itsekin veikkaisin, että useimmiten halut eivät mene täysin yksiin, mutta ne sovitetaan riittäväksi kompromissiksi. Pois lukien sitten nymfomaani, joka on suhteessa 100% aseksuaalin kanssa.

Ihmisillä on yleisesti pirun vaikeaa löytää yhtään ketään. Jos he sitten ihmeen kaupalla löytävät hyvän tyypin, kiinnostus on molemminpuolista, arvot menevät yksiin, ikä, elämäntilanne, haaveet jne. Niin jos vielä tämän jälkeen joku kokee ongelmaksi, että haluaisi seksiä 2 kertaa viikossa, mutta se toinen haluaa vain kerran viikossa, niin ok, onnea uuden etsintään.

No ehkä tuossa toimiva kompromissi olisikin se että seksiä olisi keskimäärin n. 5 päivän välein. Ja tietysti seksuaaliseen yhteensopivuuteen liittyy muutakin kuin se, kuinka usein halutaan seksiä. Jos seksi toimii hyvin ja kumpikin saa seksistä sitä, mitä haluaa, se painaa vaakakupissa myös. 

Mutta ongelmia voi tulla siinä, jos toinen haluaisi mieluiten pari kertaa viikossa ja toiselle riittää kerran kuukaudessa. Silloin voi olla vaikea nojautua siihen, että arvot, ikä, elämäntilanne ja haaveet natsaavat ja toinen on hyvä tyyppi ja vastavuoroisen kiinnostunut. Tällaiseen on vaikea keksiä kompromissia, kun suhde seksiin on molemmilla hyvin erilainen.

Meillä ei vuosiin ole ollut haluja seksiin enkä oikein koskaan ole ollut siitä innostunut, ei myöskään puolisoni.

Nyt nukuttu jo kymmenisen vuotta omissa huoneissa ja se on ihan mahtavaa, saa nukuttua paremmin, kun ei heräile toisen kuorsaukseen. Voi lukea niin myöhään kuin huvittaa häiritsemättä toista.

Sanoisin, että aikansa kaikella.

Seksittömiä parisuhteita on yllättävän paljon ja kyllä ne toimivat. Sattumalta ystävän kanssa juteltiin, että heillä ei lasten syntymän jälkeen seksielämää juurikaan ole ja sanoin, ettei meillä lapsettominakaan mikään aktiivinen ole, yleensä kuukauden-parin välein, jos silloinkaan. Molemmat ystäväni kanssa todettiin, että toisaalta onneksi puolisomme eivät seksiä hingu joka viikko, koska ei meitä oikeastaan edes kiinnostaisi. Oikeastaan seksiä ei tee enää nykyisin mieli juuri ikinä, en harrasta enää edes itsetyydytystä, mikä kuului ennen viikottain rutiineihini.

Kyse ei ole siitä, etteikö olisi kiinnostunut kumppanista, vaan ettei ole kiinnostunut seksistä ylipäätään. Jotenkin se mielenkiinto on vain lopahtanut eikä se mielestäni ole mikään ongelma, jos kaikki muu suhteessa toimii. Mieheni kanssa ollaan tästä juteltu, kun alkuun minua harmitti toisen haluttomuus, mutta nykyisin olen vain tyytyväinen tilanteeseen. Meillä on hyvä näin, vaikka se monille tuntuu niin uskomatonta olevankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin sitä, kun monet sanovat, että on läheisyyttä, halailua ja yhdessä nukkumista. Mutta ei seksiä.

Miten voitte ikäänkuin "unohtaa" sen kun useinhan juuri tuo läheisyys ja muu toiminta johtaa/johti seksiin.

Eikö tule kiusallisia tilanteita jos jompikumpi lämpeneekin enemmän tai molemmille muistuu mieleen samanaikaisisti "ai niin, meillähän oli ennen seksiäkin". 

Miten te olette niin samoilla leveleillä tässä. Että läheisyys on ok, seksi ei. Ei, pitemmälle ei mennä.

Minusta olisi kiusallista parisuhteenomainen läheisyys ilman, että se ei koskaan etenisi enää seksiin saakka.

Olettaen, että seksi on ennen kuulunut suhteeseen kuitenkin.

Miten olette "siirtyneet" onnistuneesti tuohon seksittömään vaiheeseen ja kuitenkin on koko ajan läheisyyttä.

Olettaen edelleen, että molemmat ovat ovat edelleen tyytyväisiä suhteeseen.

Itse ajattelen, että seksiä joko on ja silloin myös muuta läheisyyttä.

Tai seksiä ei ole ja silloin eletään kuin kämppikset.

Ei esimerkiksi nukuta samassa sängyssä ym.

En osaa kuvitella tuota välimuotoa luontevana. Ei seksiä, mutta on läheisyyttä.

En aivan saa kiinni siitä, miksi läheisyys olisi kiusallista, jos se ei johda seksiin? On teilläkin varmaan läheisyyttä, jonka ei odoteta sillä hetkellä johtavan seksiin? Minusta on  vain kiva, kun saa olla sylikkäin tai nukkua vierekkäin ja tietää ettei se johda mihinkään. Jos toinen toivoisi johtavan tulisi tietysti ongelmia.

Meillä seksikertojen välillä tuli aina vain pidempiä taukoja ja molemmat stressasivat sitä, että "pitäisi" tehdä aloite toisen vuoksi, mutta kun asiasta keskusteltiin kumpaakaan ei seksin puuttuminen haitannut. Ja läheisyyttä oli ja on ihan samalla tavalla kuin aiemminkin.  Jo suhteeseen lähtiessä tiesimme kyllä, ettei seksi ollut kummallekaan mitenkään supertärkeää.

- Se N49, joka vastasi jollain aikaisemmalla sivulla

Puhuin nyt täysin seksittömistä suhteista. Ettei johda koskaan seksiin kun on niin päätetty.

En niistä kun joskus johtaa ja joskus ei. Tietenkin sen käsitän ihan hyvin. Miltei jokaisessa suhteessa on läheisyyttä ja ei johda aina seksiin.

Nämä ovat kaksi eri asiaa. Tarkoitin täysi seksittömyys ja silti eletään parisuhteenomaisessa tilanteessa läheisyyden osalta.

Miten sen saa luontevaksi.

Minusta olisi jopa toisen kiusaamista jos kuitenkin toista haluttaisi.

Meillä on siis täysin seksitön parisuhde. Tarkoitin etten näe eroa siihen, että seksiä sisältävässä suhteessa on seksiin johtamatonta läheisyyttä - ei sitäkään yleensä koeta kiusalliseksi. Läheisyyttä yleensä haluaa, koska rakasta ihmistä on mukava koskettaa ja lisäksi kosketus tuntuu itsestä hyvältä. Minusta se on erittäin luonnollista. Meillä vain kumpikin tietää ettei se johda seksiin. Jos toista haluttaisin niin että hän tuntisi tilanteen epämiellyttäväksi olettaisin hänen kertovan sen. 

- sama N48

Kiusallisen siitä tekee juuri se, että se osa puuttuu, joka oli ennen luontevaa. Se on jotenkin niinkuin seinä edessä. Voi koskettaa ja tuntuu kivalta ja sitten - stop.

Onhan siinä hyvinkin suuri ero kun tietää, että on vaihtoehtoja. Voi jatkaa vapaasti seksiin jos siltä tuntuu. Voi jättää seksin sillä kertaa väliin jos siltä tuntuu.

Olisi kyllä aika turhauttavaa vain kiehnätä. Joka kerta - vain kiehnätä. Minua loukkaisi jos mieheni haluaisi kiehnätä ja tankata läheisyyspankkiaan minun kauttani mutta ei haluaisi seksiä. Tuntisin olevani joku unilelu tai turvatutti tai naimisissa lapsen kanssa.

Miksi sitten ei voi harrasta seksiä jos toisen läheisyys tuntuu miellyttävältä ja se läheisy5s ei ole pakkopullaa tai velvollisuus.

Mikä estää sen, että seksi jää siitä lähekkäinolosta pois. Luulisi, että hyvinkin helposti silloin solahtaa seksiin saakka.

Sen ymmärrän hyvin, että toinen ei tunnu hyvältä koskettaa niin silloin ei halua seksiäkään.

Onko näillä pariskunnille kuitenkin pelko yksinoloa kohtaan. Se riittää että on ihminen siinä lähellä. Ei tarvitse muuttaa tuttua elämää.

Vaikka toinen ehkä haluaisi seksiäkin ei uskalla sanoa kun ei halua elämäänsä muutoksia.

Toisaalta, kuten sanottu, voi löytää jonkun ihmisen ja sen kautta tekee sen muutoksen elämäänsä.

Jos on nuorehkoista ihmisistä kyse tuntuu epätodennäköiseltä että molemmat haluavat elää loppuelämänsä ilman seksiä.

No, samoin voi olla vanhemmillakin pariskunnille tosin. Ei se yksin nuoria koske.

Sinulla on todella omituinen logiikka. Ei kaikilla se kainalossa olo tai pussailu ole mitään esileikkiä, vaan kuuluu normaaliin parisuhteeseen. Ei meillä toisen kädestä pitäminen tai silittely ole ikinä johtanut seksiin, kyllä siinä tehdään jotain intiimimpää. Sinulle ilmeisesti jokainen läheisyyden osoitus johtaa seksiin. Meillä sitä läheisyyttä on ilmankin.

Kuinkahan tämä nyt oikein pitäisi selittää, että menisi perille.

Meillä läheisyys ON osa normaalia parisuhdetta. Joka päiväistä, poislukien joskus harvoin joku riita, mutta yleensä se sovitaan ennen nukkumaanmenoa.

Ei johda AINA seksiin. Pystymme ihan hyvin olemaan lähekkäin, silittelemään jne.

MUTTA joskus käy niin, että kun ollaan sohvalla lähekkäin, suunnitellaan pidetään kädestä niin kumpikin lämpenee ja se etenee seksiin. Sitä en nyt älä tässä avaamaan mitä siihen rituaaliin kaikkinensa kuuluu.

Mutta siis: joskus johtaa, joskus ei. MUTTA on normaali osa parisuhdetta.

Sellaista en osaisi kuvitella, että tulisi tilannetta jossa joka kerta kun olisimme lähekkäin tietäisi jo etukäteen, että seksiin se ei etene.

Se tuntuisi oudolta, veisi spontaaniuden ja ilon läheisyydestä.

Juuri se spontaanius, luontevuus, luottamus, että voi mennä vapaasti toisen lähelle ilman taka-ajatuksia. Tai jos ne ajatukset tulee ne voi myös toteuttaa.

Mutta joskus voi tehdä sen myös täysin avoimesti, molemmat tietävät, että on myös taka-ajatuksia. Flirttailla ja kiusoitella vapaasti.

Meillä on siin monia erilaisia tilanteita ja tapoja olla lähekkäin, ei vain yhtä ainoaa.

No, meillä on kyllä myös vetovoimaa toistamme kohtaan.

Joten siksi varmaan monesti jo pelkkä kädestä kiinni pitäminen tuntuu hyvältä, ja riittää, mutta saattaa johtaa toiseen.

Huom, saattaa, ei ole ainoa vaihtoehto.

En käsitä miksi muka tämä on jotenkin erikoinen ja ihmeteltävä suhde.

Olen luullut, että näin on lähes kaikilla.

Eihän kyse ole siitä, että sinun suhteesi olisi jotenkin ihmeteltävä. Joidenkin suhteet vain ovat erilaisia, koska niissä olevat ihmiset haluavat eri asioita. Sinusta olisi outoa tietää, ettei seksiin edetä, koska sinä haluat seksuaalisen suhteen. Niistä jotka eivät halua seksiä, se ei ole outoa vain luontevaa. Esim. meille ei olisi luontevaa edetä läheisyydestä seksiin, koska seksi ei kumpaakaan kiinnosta. Siksi läheisyys ei meillä johda seksiin. 

- eri

Oliko tilanne tämä jo heti alussa? Miten tiesitte ettei seksi kiinnosta teitä kumpaakaan. Muutenhan tuleva suhde olisi aika katastrofaalinen.

Jos ei niin miten tuohon tilanteeseen päädyitte?

Suhteen alussa meillä oli jonkin verran seksiä, mutta jo suhdetta aloittaessa puhuimme kyllä seksistä ja siitä, ettei kumpikaan kokenut sitä tärkeäksi eikä ollut seksistä erityisen innoissaan. Molempien edellisessä suhteessa oli ollut seksiä, mutta suhteet päättyivät enemmän tai vähemmän siksi, että exät olivat seksin ja/tai halujen määrään tyytymättömiä. Mutta niin, kun seksi ei erityisemmin kiinnostanut kumpaakaan, niin kumpikaan ei tehnyt alun jälkeen enää aloitteita ja päädyimme lopulta siihen, että olemme yhtä tyytyväisiä ilmankin. 

- sama

Kuinka paljon seksittömillä pareilla on kertynyt ylipainoa? Seksi ei suju kun esim. asentoa ei oikein löydy. Vehkeet ei yllä yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaali parisuhde ja toinen haluaa toinen ei niin se on ongelma. 

Niin, siinäpä pulma. Miten onnistuu kummankin halut olla ihan samalla tasolla. Kumpikin on yhtä haluton. Jatkuvasti ja hamaan tappiin saakka.

Minusta aika utopistista.

Taidat sekoittaa matalan libidon (pysyvä ominaisuus) ohimenevään haluttomuuteen, joka yleensä johtuu jostain tietystä asiasta. Ne ovat ihan eri asioita.

No en sekoita. En puhu matalasta libidosta enkä ohimenevästä haluttomuudesta. Ymmärrän myös, ettei halut ole aina samalla tasolla molemmilla samaan aikaan. Myös elämäntilanteet vaikuttavat ym.

Vaan juuri tästä, että seksiä ei harrasteta parisuhteessa lainkaan. On keskenään sovittu, että seksi on loppu, slut. Ihmettelen miten on onnistuttu löytämään samanlainen kumppani tässä asiassa. Joka suostuu lupaamaan loppuelämänsä olemaan ilman seksiä parisuhteessa.

Kun tässä ketjussa on aiheena juuri kokonaan seksitön suhde.

Ap joutuu kohtaamaan totuuden kun vanhuus iskee.

Miksei voisi olla esim. kahden aseksuaalin välillä.

En usko että täysin seksitön on hyvä useinkaan. Mutta seksin merkitys on melko pieni tunnetaitoihin verrattuna.

Jossain vaiheessa se parisuhde kyllästyy siihen ns. pakkoseksiin ja oppii olemaan onnellinen niistä muista asioista eikä seksi ole mitenkään keskeinen asia eikä edes pakollinen. Olisi se aika kauheeta, jos parisuhde perustuisi pelkkään seksiin ja kun se nuupahtaa niin siitä sitten sotkemaan kaikkien elämä ja uusioperhettä perustamaan. Entä kun siinäkin seksi alkaa hiipua?

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei vuosiin ole ollut haluja seksiin enkä oikein koskaan ole ollut siitä innostunut, ei myöskään puolisoni.

Nyt nukuttu jo kymmenisen vuotta omissa huoneissa ja se on ihan mahtavaa, saa nukuttua paremmin, kun ei heräile toisen kuorsaukseen. Voi lukea niin myöhään kuin huvittaa häiritsemättä toista.

Sanoisin, että aikansa kaikella.

Onko miehesi samaa mieltä myös?

Yllättävän moni kertoo elävänsä seksittömässä suhteessa.

Ainakin nämä täällä kirjoittavat ovat siihen sopeutuneet. Ja kuulemma molemmat ovat sen tilanteen hyväksyneet.

Mutta tulee vain mieleeni toisista ketjuista, missä puhutaan toisista naisista. Kun toinen nainen "uskaltaa" kertoa, että miehen kotona on seksi loppunut tai sitä on llian vähän niin älähdetään. Että miehet nyt kertovat satuja toisille naisille kun ne usk8vat miehen puheet. Kotona on kyllä seksiä ja halukas vaimo.

Nyt vain tulee mieleeni, että eivät taida kaikki miehet satuja kertoillakaan kotiseksistään.

Kyllähän kotona voi olla tilanne, ettei seksiä ole.