En usko, että seksitön parisuhde olisi onnellinen, uskotko sinä?

En usko. Elän aika pitkälti seksittömässä avioliitossa, koska miehellä on vaikka mitä ongelmia seksin suhteen. Ollaan 5-kymppinen pariskunta, minulla alkoi vaihdevuodet ja halut nousi tappiin koska kuukautiset ei enää ole häiritsemässä elämää. Miehellä halut on laskeneet sitä mukaa. Aina pitäisi kaikki olla täydellisesti kuun ja tähtien asennoista alkaen, itse kaipaan vain kunnon panemista. Mitä en siis saa. Olen kysynyt millaisesta seksistä mies tykkää ja mitä haluaisi, mutta ihan perus seksi kuulemma on se juttu. Suuseksiä harrastetaan joskus ja mieskin on siinä hyvä. Mutta useimmiten häntä ei vain kiinnosta (kuin oma käsi).

Rakastan miestäni ja olen yrittänyt puhua asiasta mutta hän vain ahdistuu ja suuttuu. Sitten on minun syytäni, kun ahdistan häntä kysymyksillä. Mikään ei kiinnosta häntä kuulemma, mutta mitään ei aio tehdä asialle.

En tiedä mitä teen. Kärsin tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Mä uskon että suhde voi olla hyvinkin onnellinen. Onhan parisuhde paljon muutakin, läheisyyttä, hellyyttä, kainalossa olemissa, pitkiä keskusteluita, yhteisiä tee-, elokuvan katselu-, lenkkeily- ja hierontahetkiä. Pitkä parisuhde on myös kumppanuutta ja kaveruutta.

Paitsi että kun mieheni lopetti seksin kanssani, hän lopetti myös kaikenlaisen läheisyyden. Meillä ei ole mitään tuollaista kuvailemaasi, koska mies ei ilmeisesti koe tarpeelliseksi. Minä koen ja haluaisin läheisyyttä ja olen sen miehelle sanonut, mutta mikään ei muutu.

N51

On se. Ja hyvä onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksitön parisuhde = kaverisuhde. Eli voi olla onnellinen, mutta ei ole parisuhde.

Parisuhteeseen kuuluu myös intiimi läheisyys.

Eli mielestäsi parisuhde lakkaa olemasta parisuhde, kun saavuttaa hopeiset vuodet ja seksi tyrehtyy halujen laantuessa virkkauksen sun muun harrastuksen tullessa mielenkiintoisemmaksi.

Useilla seksi tyrehtyy jo viisikymppisenä kun alkaa vaihdevuodet.

No ei. Joillain se tyrehtyy mutta he ovat kyllä selkeä vähemmistö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksitön parisuhde = kaverisuhde. Eli voi olla onnellinen, mutta ei ole parisuhde.

Parisuhteeseen kuuluu myös intiimi läheisyys.

Eli mielestäsi parisuhde lakkaa olemasta parisuhde, kun saavuttaa hopeiset vuodet ja seksi tyrehtyy halujen laantuessa virkkauksen sun muun harrastuksen tullessa mielenkiintoisemmaksi.

Useilla seksi tyrehtyy jo viisikymppisenä kun alkaa vaihdevuodet.

Jopa ennen. Lapset kun oli tehty, niin vaimo totesi, että tämä oli toistaiseksi tässä, palataan asiaan ehkä joskus. Oli silloin 35. Nyt on jo ne vaihdevuodet alkaneet, eikä olla pahemmin asiaan palailtu.

Jos olisin aikanaan tämän tiennyt ja arvannut en olisi viikkoa pitempään odottanut.

Sen sijaan odottelit vuosia ja taas vuosia?

Vierailija kirjoitti:

Mä uskon että suhde voi olla hyvinkin onnellinen. Onhan parisuhde paljon muutakin, läheisyyttä, hellyyttä, kainalossa olemissa, pitkiä keskusteluita, yhteisiä tee-, elokuvan katselu-, lenkkeily- ja hierontahetkiä. Pitkä parisuhde on myös kumppanuutta ja kaveruutta.

Ne vain muuttuvat kidutukseksi sille halukkaalle osapuolelle jos ne eivät koskaan johda seksiin. Ihan kuin nälkäiselle laitettaisiin silmien eteen lasiovellinen jääkaappi jonka ovi on kuitenkin visusti lukossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ainakaan enää tarvitse seksiä. Vaihdevuodet vei halut mennessään. Kun ovishimotus loppui, loppui muukin haluaminen ihan kokonaan. Jonkun kerran vielä yritin kokeilla mutta ei se tunnu enää miltään. Ei innosta eikä sykähdytä. Ihan plääh fiilis vaan tulee. Ja hyvä niin. Siitä olikin vain niin paljon vaivaa ja levottomuutta.

Että joo, kyllä ainakin vanhemnat pariskunnat voivat elää oikein onnellisina ilman seksiäkin.

Sinäkin puhut siinä omasta puolestasi ja samaan hengenvetoon väität, että joo kyllä meidän Kalle on ihan tyytyväinen tähän seksittömään olotilaan, kuuntelematta ja  uhraamatta ajatustakaan sille mitä miehesi todellisuudessa on mieltä ja vailla.

No Kalle ottaa sitten jalat alleen ja lähtee kävelemään, jos ei elo enää vanhenevan vaimon kanssa miellytä. En ala enää tässä iässä pakottamaan itseäni mihinkään mikä ei mua miellytä.

Sillähän se selviää. Mitäpäs se Kallekaan pakottaa itseään katselemaan vanhenevaa riivinrautaa.

Ei tarvitse uskoa. Tiedän että se ei ole onnellinen, kaukana siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä uskon että suhde voi olla hyvinkin onnellinen. Onhan parisuhde paljon muutakin, läheisyyttä, hellyyttä, kainalossa olemissa, pitkiä keskusteluita, yhteisiä tee-, elokuvan katselu-, lenkkeily- ja hierontahetkiä. Pitkä parisuhde on myös kumppanuutta ja kaveruutta.

Ne vain muuttuvat kidutukseksi sille halukkaalle osapuolelle jos ne eivät koskaan johda seksiin. Ihan kuin nälkäiselle laitettaisiin silmien eteen lasiovellinen jääkaappi jonka ovi on kuitenkin visusti lukossa.

Olen samaa mieltä. Olen tämän mielipiteen tännekin kommentoinut, mutta monet eivät halua tätä näkökantaa ymmärtää.

Hyvin harvoin seksittömässä suhteessa molemmat ovat täysin tyytyväisiä ja seksin tarve täysin sama.

Toinen saattaa myöntyä syistä X, mutta kaipaa silti seksiä ja tuollainen toisen kiehnääminen ja hiplailu saattaa olla jopa kiduttavaa ja henkistä väkivaltaa.

Toinen lilluu omassa kuplassaan tyytyväisenä.

Miksi suostua moiseen, se on monien syiden summa. Kaikki eivät vaan pysty eroamaankaan.

Onnellisuus koostuu niin monesta asiasta ja kyllähän seksistä voi nauttia itsekin, jolloin parisuhteesta saadessa läheisyyden ja yhteen kuuluvuuden niin suhde voi olla hyvinkin tasapainoinen ja onnellinen. Eihän se tietenkään poista tarvetta seksiin toisen ihmisen kanssa, mutta ei se tee haluavaa osapuolta onnettomaksi, jos arvostaa itseään ja itsetunto on kunnossa eli ei pidä toisen haluttomuutta syynä sille, että itsessä olisi automaattisesti jotain vikaa. Toki tämä vaatii muutenkin keskusteluyhteyden. Tiedän, mistä puhun.

Vierailija kirjoitti:

Mä uskon että suhde voi olla hyvinkin onnellinen. Onhan parisuhde paljon muutakin, läheisyyttä, hellyyttä, kainalossa olemissa, pitkiä keskusteluita, yhteisiä tee-, elokuvan katselu-, lenkkeily- ja hierontahetkiä. Pitkä parisuhde on myös kumppanuutta ja kaveruutta.

Miten muuten tuumisitte, jos olisitte haluttomana tyytyväisenä ylläpitämässä pitkää parisuhdetta kumppanuuteen ja kaveruuteen pohjautuen, mutta puolisonne haluaisi eron, ja haluaisi eron jälkeen pysyä yhtä lailla kavereina ja kumppaneina?

Minusta tuollainen ratkaisu olisi paras mahdollinen.

Jos jomman kumman puolelta esimerkiksi seksuaalinen kanssakäyminen lopahtaa täysin, voisi erota sovussa, muuttaa erilleen, mutta jatkaa edelleen niitä pitkiä keskusteluita, yhteisiä tee-, elokuva-, lenkkeily- ja jopa hierontahetkiä.

Ei niitä varten tarvitse naimisissa olla, eikä edes saman katon alla. Voi olla onnellinen entinen pariskunta, joista kumpikin saisi sitten asua ja seurustella tahoillaan, jos haluaa. Ja uusille seurustelukumppaneille voisi heti kättelyssä todeta, että ex-puoliso on edelleen elämässä mukana ja hyvä ystävä, mutta mitään pari- tai seksisuhdetta ei enää ole.

Näinhän moni onnellinen iäkkäämpi ihminen toimiikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä uskon että suhde voi olla hyvinkin onnellinen. Onhan parisuhde paljon muutakin, läheisyyttä, hellyyttä, kainalossa olemissa, pitkiä keskusteluita, yhteisiä tee-, elokuvan katselu-, lenkkeily- ja hierontahetkiä. Pitkä parisuhde on myös kumppanuutta ja kaveruutta.

 

Miten muuten tuumisitte, jos olisitte haluttomana tyytyväisenä ylläpitämässä pitkää parisuhdetta kumppanuuteen ja kaveruuteen pohjautuen, mutta puolisonne haluaisi eron, ja haluaisi eron jälkeen pysyä yhtä lailla kavereina ja kumppaneina?

Minusta tuollainen ratkaisu olisi paras mahdollinen.

Jos jomman kumman puolelta esimerkiksi seksuaalinen kanssakäyminen lopahtaa täysin, voisi erota sovussa, muuttaa erilleen, mutta jatkaa edelleen niitä pitkiä keskusteluita, yhteisiä tee-, elokuva-, lenkkeily- ja jopa hierontahetkiä.

Ei niitä varten tarvitse naimisissa olla, eikä edes saman

Eiköhän parisuhde kuitenkin ole tunnetasolla ihan eri juttu kuin hyvä ystävyyssuhde. Ei se ole niin yksinkertaista, että jos tekee kumppanin kanssa samoja asioita kuin ystävänsä kanssa, niin se parisuhde on silloin pelkkä ystävyyssuhde. Suhde on muutakin kuin konkreettisia tekoja.

No ei se seksi ketään onnelliseksi tee. Riippuu varmaan johtuuko seksittömyys huonosta parisuhteesta vai esimerkiksi joku tilapäinen tilanne tai sairaus

Iästä riippumatta ihminen kaipaa kosketusta! Seksi plussana mutta aina ei tarvita sitäkään. Kosketus ja hyväily. Kaipaan kovasti!

Parisuhteena ei ole varsinkaan jos ei ole muutakaan läheisyyttä.

Mutta kaveri- ja kumppanisuhteena toimii vielä. Meillä on muuten ihan kivaa yhdessä, yhteisiä unelmia toteutettavaksi. 

Niin, se on suhteellista. Kyllä, olen onneton asian vuoksi, mutta en koko aikaa. Suurimman osan ajasta olen onnellinen. Suru tulee aaltoina aina välillä. 

Vierailija kirjoitti:

En usko. Elän aika pitkälti seksittömässä avioliitossa, koska miehellä on vaikka mitä ongelmia seksin suhteen. Ollaan 5-kymppinen pariskunta, minulla alkoi vaihdevuodet ja halut nousi tappiin koska kuukautiset ei enää ole häiritsemässä elämää. Miehellä halut on laskeneet sitä mukaa. Aina pitäisi kaikki olla täydellisesti kuun ja tähtien asennoista alkaen, itse kaipaan vain kunnon panemista. Mitä en siis saa. Olen kysynyt millaisesta seksistä mies tykkää ja mitä haluaisi, mutta ihan perus seksi kuulemma on se juttu. Suuseksiä harrastetaan joskus ja mieskin on siinä hyvä. Mutta useimmiten häntä ei vain kiinnosta (kuin oma käsi).

Rakastan miestäni ja olen yrittänyt puhua asiasta mutta hän vain ahdistuu ja suuttuu. Sitten on minun syytäni, kun ahdistan häntä kysymyksillä. Mikään ei kiinnosta häntä kuulemma, mutta mitään ei aio tehdä asialle.

En tiedä mitä teen. Kärsin tilanteesta.

Tilanne ei tuosta parane, useiden vuosien kokemus. Oma ratkaisu oli vastaavassa tilanteessa elävä rakastaja. Kumpikin pitää huolen perheestään ja puolisostaan mutta läheisyys ja seksi on ihaninta ikinä meidän välillämme. Olemme tunteneet vuosikymmeniä ystävinä ja toistemme nuoruudenrakastetut

Vierailija kirjoitti:

Jossain vaiheessa pitkää suhdetta seksi vaan jää hyvin vähälle. Toisesta on käynyt läpi jo korvan nipukatkin, niin aika vähän on enää uutta löydettävää. Seksuaaliterapeutit sitten ehdottelee jotain, että piristäkään suhdetta ja olkaa leikkisiä. Mutta kyllä tuokin neuvo on aika huono. Mitä ihmeen leikkejä? Enemmän tuntisin myötähäpeää jos puoliso alkaisi esittää ja leikkiä jotain lääkäriä.

Tätä mä en vaan ymmärrä, miksi pitäisi olla uutta löydettävää? Itselle se ei ole ollut koskaan minkäännäköinen osa seksiä, että tekee uusia huomioita minkänäköinen korvan nipukka toisella on (seksin jälkeisenä söpöilynä näitä enemmän ehkä on käynyt läpi). Uutuudenviehätyksessä on toki oma juttunsa, mutta ei seksielämä voi sillekään perustua, eikä se ole niin mahtava asia että se korvaisi vuosia yhdessä rakennetun seksielämän, sen kun on puhuttu mieltymykset, testattu ja kokeiltu ja kumpikin osaa soittaa toista kuin huippuunsa viritettyä soitinta. Uutuudenviehätys tai uudennäköinen korvannipukka ei oikeasti ole yhtään mitään sen rinnalla.

Mitä vikaa siinä on, jos pariskunta on jättänyt taakseen primitiivikäyttäytymisen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä uskon että suhde voi olla hyvinkin onnellinen. Onhan parisuhde paljon muutakin, läheisyyttä, hellyyttä, kainalossa olemissa, pitkiä keskusteluita, yhteisiä tee-, elokuvan katselu-, lenkkeily- ja hierontahetkiä. Pitkä parisuhde on myös kumppanuutta ja kaveruutta.

 

Miten muuten tuumisitte, jos olisitte haluttomana tyytyväisenä ylläpitämässä pitkää parisuhdetta kumppanuuteen ja kaveruuteen pohjautuen, mutta puolisonne haluaisi eron, ja haluaisi eron jälkeen pysyä yhtä lailla kavereina ja kumppaneina?

Minusta tuollainen ratkaisu olisi paras mahdollinen.

Jos jomman kumman puolelta esimerkiksi seksuaalinen kanssakäyminen lopahtaa täysin, voisi erota sovussa, muuttaa erilleen, mutta jatkaa edelleen niitä pitkiä keskusteluita, yhteisiä tee-, elokuva-, lenkkeily- ja jopa hierontahetkiä.

Ei niitä varten tarvitse naimisissa olla, eikä edes saman

Aika hauska idea. Tuo ainakin helpottaisi niitä ihmisiä, ketkä peittelevät pettämistä. Ilmeisesti on melko yleistä juuri se, että nainen kuvittelee seksittömän suhteen olevan ihan jees molemmille, mutta mies kärsii ja hänellä on jotain salasutinaa. 

Mutta sitten taas, ehkä monet ovat niin tottuneet siihen, että ovat pari, eivätkä halua luopua siitä. Sitä toista kaivataan istumaan samalle sohvalle katsomaan telkkaria joka ilta, ja tarvitaan niitä sen jättämiä leivänmuruja keittiön pöydälle siivottaviksi. Se on kotoisaa ja turvallista.