Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En usko, että seksitön parisuhde olisi onnellinen, uskotko sinä?
23.05.2023 |
Jos kyseessä ei ole kahden aseksuaalin tai yli 70-vuotiaan suhde. Aina vähintään toinen on onneton tilanteen vuoksi.
Kommentit (260)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten silloin toimitaan selvittämäseksittömässä suhteessa jossa on läheisyyttä jos halaillessa tai yhdessä nukkuessa toiselle kuitenkin tulee haluja seksiin?
Suostuuko toinen? Kieltäytyykö? Onko niinkuin ei olisi huomannutkaan mitään haluja toisella?
En oikein jaksa uskoa, että pitempäån jatkuessa ei tulisi kuitenkin mieleen, että voisihan sitä taas kokeilla miltä seksi tuntuu.Enkä usko, että kaksi ihmistä ovat koskaan niin täysin samaa mieltä asioista, esim. nyt seksittömyydestä, kaiken aikaa tai samoilla haluilla/haluttomuuksilla varustettuja.
Miten voitte uskoa, että seksittömyys on ok molemmille yhtä paljon. Tai ettei toista välillä haluta. Vaikkei siitä sano.
Kumman halu/haluttomuus on silloin se, joka toteutuu?Seksittömässä suhteessahan ei ole seksiä, joten seksistä kieltäydytään.
Mutta siis, etkö ole vai ikinä sanonut puolisollesi, että nyt ei huvita/jaksa? Niin sitä seksiä ei sitten siinä tapahdu. Ei kai sitä nyt aina tarvitse toisen haluihin vastata, vaikka suhteessa olisikin seksiä. Ja vaikka joskus tekeekin mieli, niin eihän siltikään seksiin ole mitään tarvetta ryhtyä tai edes jaksamista.
No omassa elämässä ei vielä ole tullut tilannetta että olisin kieltäytynyt. Minä olen meillä se joka odottaa ja toivoo että joskus saisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin sitä, kun monet sanovat, että on läheisyyttä, halailua ja yhdessä nukkumista. Mutta ei seksiä.
Miten voitte ikäänkuin "unohtaa" sen kun useinhan juuri tuo läheisyys ja muu toiminta johtaa/johti seksiin.
Eikö tule kiusallisia tilanteita jos jompikumpi lämpeneekin enemmän tai molemmille muistuu mieleen samanaikaisisti "ai niin, meillähän oli ennen seksiäkin".
Miten te olette niin samoilla leveleillä tässä. Että läheisyys on ok, seksi ei. Ei, pitemmälle ei mennä.Minusta olisi kiusallista parisuhteenomainen läheisyys ilman, että se ei koskaan etenisi enää seksiin saakka.
Olettaen, että seksi on ennen kuulunut suhteeseen kuitenkin.Miten olette "siirtyneet" onnistuneesti tuohon seksittömään vaiheeseen ja kuitenkin on koko ajan läheisyyttä.
Olettaen edelleen, että molemmat ovat ovat edelleen tyytyväisiä suhteeseen.Itse ajattelen, että seksiä joko on ja silloin myös muuta läheisyyttä.
Tai seksiä ei ole ja silloin eletään kuin kämppikset.
Ei esimerkiksi nukuta samassa sängyssä ym.
En osaa kuvitella tuota välimuotoa luontevana. Ei seksiä, mutta on läheisyyttä.En aivan saa kiinni siitä, miksi läheisyys olisi kiusallista, jos se ei johda seksiin? On teilläkin varmaan läheisyyttä, jonka ei odoteta sillä hetkellä johtavan seksiin? Minusta on vain kiva, kun saa olla sylikkäin tai nukkua vierekkäin ja tietää ettei se johda mihinkään. Jos toinen toivoisi johtavan tulisi tietysti ongelmia.
Meillä seksikertojen välillä tuli aina vain pidempiä taukoja ja molemmat stressasivat sitä, että "pitäisi" tehdä aloite toisen vuoksi, mutta kun asiasta keskusteltiin kumpaakaan ei seksin puuttuminen haitannut. Ja läheisyyttä oli ja on ihan samalla tavalla kuin aiemminkin. Jo suhteeseen lähtiessä tiesimme kyllä, ettei seksi ollut kummallekaan mitenkään supertärkeää.
- Se N49, joka vastasi jollain aikaisemmalla sivulla
Puhuin nyt täysin seksittömistä suhteista. Ettei johda koskaan seksiin kun on niin päätetty.
En niistä kun joskus johtaa ja joskus ei. Tietenkin sen käsitän ihan hyvin. Miltei jokaisessa suhteessa on läheisyyttä ja ei johda aina seksiin.
Nämä ovat kaksi eri asiaa. Tarkoitin täysi seksittömyys ja silti eletään parisuhteenomaisessa tilanteessa läheisyyden osalta.
Miten sen saa luontevaksi.
Minusta olisi jopa toisen kiusaamista jos kuitenkin toista haluttaisi.Meillä on siis täysin seksitön parisuhde. Tarkoitin etten näe eroa siihen, että seksiä sisältävässä suhteessa on seksiin johtamatonta läheisyyttä - ei sitäkään yleensä koeta kiusalliseksi. Läheisyyttä yleensä haluaa, koska rakasta ihmistä on mukava koskettaa ja lisäksi kosketus tuntuu itsestä hyvältä. Minusta se on erittäin luonnollista. Meillä vain kumpikin tietää ettei se johda seksiin. Jos toista haluttaisin niin että hän tuntisi tilanteen epämiellyttäväksi olettaisin hänen kertovan sen.
- sama N48
Siis se ei johda yhdyntään ja orgasmiin, mutta parisuhteessa ne kosketukset jotka tuntuu hyvältä, ovat jonkin sortin seksiä. Aina sanotaan että seksi ei ole vain yhdyntää, sisään ulos liikettä tai orgasmeja, vaan paljon muuta, myös henkistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten silloin toimitaan selvittämäseksittömässä suhteessa jossa on läheisyyttä jos halaillessa tai yhdessä nukkuessa toiselle kuitenkin tulee haluja seksiin?
Suostuuko toinen? Kieltäytyykö? Onko niinkuin ei olisi huomannutkaan mitään haluja toisella?
En oikein jaksa uskoa, että pitempäån jatkuessa ei tulisi kuitenkin mieleen, että voisihan sitä taas kokeilla miltä seksi tuntuu.Enkä usko, että kaksi ihmistä ovat koskaan niin täysin samaa mieltä asioista, esim. nyt seksittömyydestä, kaiken aikaa tai samoilla haluilla/haluttomuuksilla varustettuja.
Miten voitte uskoa, että seksittömyys on ok molemmille yhtä paljon. Tai ettei toista välillä haluta. Vaikkei siitä sano.
Kumman halu/haluttomuus on silloin se, joka toteutuu?Seksittömässä suhteessahan ei ole seksiä, joten seksistä kieltäydytään.
Mutta siis, etkö ole vai ikinä sanonut puolisollesi, että nyt ei huvita/jaksa? Niin sitä seksiä ei sitten siinä tapahdu. Ei kai sitä nyt aina tarvitse toisen haluihin vastata, vaikka suhteessa olisikin seksiä. Ja vaikka joskus tekeekin mieli, niin eihän siltikään seksiin ole mitään tarvetta ryhtyä tai edes jaksamista.
Tietenkin olemme kummatkin tässä suhteessa välillä sanoneet, että nyt en jaksa, mutta emme mitenkään vihaisina.
Mutta erohan on juuri siinä, että me kummatkin tiedämme, että sitten taas toisella kertaa huvittaa ja jaksaa. Ei se ole silloin mitenkään paha asia, vaan luonnollinen pieni tauko.
En osaa kuvitella sellaista tilannetta, että seksi loppuisi kokonaan.
En edes haluaisi sanoa miehelle, että nyt ei huvita eikä huvita tästä edeskään. Jatkossa ollaan vain lähekkäin muttei muuta. Olisi aika karua.
Tai jos mies sanoisi minulle, että nyt seksi on loppu meidän suhteesta.
Olisin kyllä aika ihmeissäni ja vakavan keskustelun paikka miten jatkamme vai onko joku ohimenevä vaihe kuitenkin.
On siis suuri ero tilapäisessä kieltäytymisessä suhteessa kuin lopullisessa kieltäytymisessä.
Se lopullinen kieltäytyminen tuo sen eron asiaan.
Miten tätä ei tajuta. Tai olenko ainoa joka ei tajua tai tätä ihmettelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin sitä, kun monet sanovat, että on läheisyyttä, halailua ja yhdessä nukkumista. Mutta ei seksiä.
Miten voitte ikäänkuin "unohtaa" sen kun useinhan juuri tuo läheisyys ja muu toiminta johtaa/johti seksiin.
Eikö tule kiusallisia tilanteita jos jompikumpi lämpeneekin enemmän tai molemmille muistuu mieleen samanaikaisisti "ai niin, meillähän oli ennen seksiäkin".
Miten te olette niin samoilla leveleillä tässä. Että läheisyys on ok, seksi ei. Ei, pitemmälle ei mennä.Minusta olisi kiusallista parisuhteenomainen läheisyys ilman, että se ei koskaan etenisi enää seksiin saakka.
Olettaen, että seksi on ennen kuulunut suhteeseen kuitenkin.Miten olette "siirtyneet" onnistuneesti tuohon seksittömään vaiheeseen ja kuitenkin on koko ajan läheisyyttä.
Olettaen edelleen, että molemmat ovat ovat edelleen tyytyväisiä suhteeseen.Itse ajattelen, että seksiä joko on ja silloin myös muuta läheisyyttä.
Tai seksiä ei ole ja silloin eletään kuin kämppikset.
Ei esimerkiksi nukuta samassa sängyssä ym.
En osaa kuvitella tuota välimuotoa luontevana. Ei seksiä, mutta on läheisyyttä.En aivan saa kiinni siitä, miksi läheisyys olisi kiusallista, jos se ei johda seksiin? On teilläkin varmaan läheisyyttä, jonka ei odoteta sillä hetkellä johtavan seksiin? Minusta on vain kiva, kun saa olla sylikkäin tai nukkua vierekkäin ja tietää ettei se johda mihinkään. Jos toinen toivoisi johtavan tulisi tietysti ongelmia.
Meillä seksikertojen välillä tuli aina vain pidempiä taukoja ja molemmat stressasivat sitä, että "pitäisi" tehdä aloite toisen vuoksi, mutta kun asiasta keskusteltiin kumpaakaan ei seksin puuttuminen haitannut. Ja läheisyyttä oli ja on ihan samalla tavalla kuin aiemminkin. Jo suhteeseen lähtiessä tiesimme kyllä, ettei seksi ollut kummallekaan mitenkään supertärkeää.
- Se N49, joka vastasi jollain aikaisemmalla sivulla
Puhuin nyt täysin seksittömistä suhteista. Ettei johda koskaan seksiin kun on niin päätetty.
En niistä kun joskus johtaa ja joskus ei. Tietenkin sen käsitän ihan hyvin. Miltei jokaisessa suhteessa on läheisyyttä ja ei johda aina seksiin.
Nämä ovat kaksi eri asiaa. Tarkoitin täysi seksittömyys ja silti eletään parisuhteenomaisessa tilanteessa läheisyyden osalta.
Miten sen saa luontevaksi.
Minusta olisi jopa toisen kiusaamista jos kuitenkin toista haluttaisi.Meillä on siis täysin seksitön parisuhde. Tarkoitin etten näe eroa siihen, että seksiä sisältävässä suhteessa on seksiin johtamatonta läheisyyttä - ei sitäkään yleensä koeta kiusalliseksi. Läheisyyttä yleensä haluaa, koska rakasta ihmistä on mukava koskettaa ja lisäksi kosketus tuntuu itsestä hyvältä. Minusta se on erittäin luonnollista. Meillä vain kumpikin tietää ettei se johda seksiin. Jos toista haluttaisin niin että hän tuntisi tilanteen epämiellyttäväksi olettaisin hänen kertovan sen.
- sama N48
Siis se ei johda yhdyntään ja orgasmiin, mutta parisuhteessa ne kosketukset jotka tuntuu hyvältä, ovat jonkin sortin seksiä. Aina sanotaan että seksi ei ole vain yhdyntää, sisään ulos liikettä tai orgasmeja, vaan paljon muuta, myös henkistä.
Yleensähän on niin, että mitä enemmän on pariskunnalla myös sitä henkistä puolta mukana niin sitä paremmalta varsinainen yhdyntä tuntuu.
Jos on syvä henkinen yhteys ja myös vahvaa vetovoimaa toisiaan kohtaan niin ihan välisinhän siinä haluaa muutakin. Kun tietää sen tuntuvan hyvältä. Tuo myös läheisyyttä suhteeseen vahvasti.
Orgasmi on silloin voimakkaampi kuin pelkässä teknisessä suorituksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin sitä, kun monet sanovat, että on läheisyyttä, halailua ja yhdessä nukkumista. Mutta ei seksiä.
Miten voitte ikäänkuin "unohtaa" sen kun useinhan juuri tuo läheisyys ja muu toiminta johtaa/johti seksiin.
Eikö tule kiusallisia tilanteita jos jompikumpi lämpeneekin enemmän tai molemmille muistuu mieleen samanaikaisisti "ai niin, meillähän oli ennen seksiäkin".
Miten te olette niin samoilla leveleillä tässä. Että läheisyys on ok, seksi ei. Ei, pitemmälle ei mennä.Minusta olisi kiusallista parisuhteenomainen läheisyys ilman, että se ei koskaan etenisi enää seksiin saakka.
Olettaen, että seksi on ennen kuulunut suhteeseen kuitenkin.Miten olette "siirtyneet" onnistuneesti tuohon seksittömään vaiheeseen ja kuitenkin on koko ajan läheisyyttä.
Olettaen edelleen, että molemmat ovat ovat edelleen tyytyväisiä suhteeseen.Itse ajattelen, että seksiä joko on ja silloin myös muuta läheisyyttä.
Tai seksiä ei ole ja silloin eletään kuin kämppikset.
Ei esimerkiksi nukuta samassa sängyssä ym.
En osaa kuvitella tuota välimuotoa luontevana. Ei seksiä, mutta on läheisyyttä.En aivan saa kiinni siitä, miksi läheisyys olisi kiusallista, jos se ei johda seksiin? On teilläkin varmaan läheisyyttä, jonka ei odoteta sillä hetkellä johtavan seksiin? Minusta on vain kiva, kun saa olla sylikkäin tai nukkua vierekkäin ja tietää ettei se johda mihinkään. Jos toinen toivoisi johtavan tulisi tietysti ongelmia.
Meillä seksikertojen välillä tuli aina vain pidempiä taukoja ja molemmat stressasivat sitä, että "pitäisi" tehdä aloite toisen vuoksi, mutta kun asiasta keskusteltiin kumpaakaan ei seksin puuttuminen haitannut. Ja läheisyyttä oli ja on ihan samalla tavalla kuin aiemminkin. Jo suhteeseen lähtiessä tiesimme kyllä, ettei seksi ollut kummallekaan mitenkään supertärkeää.
- Se N49, joka vastasi jollain aikaisemmalla sivulla
Puhuin nyt täysin seksittömistä suhteista. Ettei johda koskaan seksiin kun on niin päätetty.
En niistä kun joskus johtaa ja joskus ei. Tietenkin sen käsitän ihan hyvin. Miltei jokaisessa suhteessa on läheisyyttä ja ei johda aina seksiin.
Nämä ovat kaksi eri asiaa. Tarkoitin täysi seksittömyys ja silti eletään parisuhteenomaisessa tilanteessa läheisyyden osalta.
Miten sen saa luontevaksi.
Minusta olisi jopa toisen kiusaamista jos kuitenkin toista haluttaisi.Meillä on siis täysin seksitön parisuhde. Tarkoitin etten näe eroa siihen, että seksiä sisältävässä suhteessa on seksiin johtamatonta läheisyyttä - ei sitäkään yleensä koeta kiusalliseksi. Läheisyyttä yleensä haluaa, koska rakasta ihmistä on mukava koskettaa ja lisäksi kosketus tuntuu itsestä hyvältä. Minusta se on erittäin luonnollista. Meillä vain kumpikin tietää ettei se johda seksiin. Jos toista haluttaisin niin että hän tuntisi tilanteen epämiellyttäväksi olettaisin hänen kertovan sen.
- sama N48
Siis se ei johda yhdyntään ja orgasmiin, mutta parisuhteessa ne kosketukset jotka tuntuu hyvältä, ovat jonkin sortin seksiä. Aina sanotaan että seksi ei ole vain yhdyntää, sisään ulos liikettä tai orgasmeja, vaan paljon muuta, myös henkistä.
Mutta kyllä se sisään ja ulos aika mukavalta tuntuu kuitenkin.
Jos myös muut osatekijät ovat mukana.
Miksi sitä pitää pantata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin sitä, kun monet sanovat, että on läheisyyttä, halailua ja yhdessä nukkumista. Mutta ei seksiä.
Miten voitte ikäänkuin "unohtaa" sen kun useinhan juuri tuo läheisyys ja muu toiminta johtaa/johti seksiin.
Eikö tule kiusallisia tilanteita jos jompikumpi lämpeneekin enemmän tai molemmille muistuu mieleen samanaikaisisti "ai niin, meillähän oli ennen seksiäkin".
Miten te olette niin samoilla leveleillä tässä. Että läheisyys on ok, seksi ei. Ei, pitemmälle ei mennä.Minusta olisi kiusallista parisuhteenomainen läheisyys ilman, että se ei koskaan etenisi enää seksiin saakka.
Olettaen, että seksi on ennen kuulunut suhteeseen kuitenkin.Miten olette "siirtyneet" onnistuneesti tuohon seksittömään vaiheeseen ja kuitenkin on koko ajan läheisyyttä.
Olettaen edelleen, että molemmat ovat ovat edelleen tyytyväisiä suhteeseen.Itse ajattelen, että seksiä joko on ja silloin myös muuta läheisyyttä.
Tai seksiä ei ole ja silloin eletään kuin kämppikset.
Ei esimerkiksi nukuta samassa sängyssä ym.
En osaa kuvitella tuota välimuotoa luontevana. Ei seksiä, mutta on läheisyyttä.En aivan saa kiinni siitä, miksi läheisyys olisi kiusallista, jos se ei johda seksiin? On teilläkin varmaan läheisyyttä, jonka ei odoteta sillä hetkellä johtavan seksiin? Minusta on vain kiva, kun saa olla sylikkäin tai nukkua vierekkäin ja tietää ettei se johda mihinkään. Jos toinen toivoisi johtavan tulisi tietysti ongelmia.
Meillä seksikertojen välillä tuli aina vain pidempiä taukoja ja molemmat stressasivat sitä, että "pitäisi" tehdä aloite toisen vuoksi, mutta kun asiasta keskusteltiin kumpaakaan ei seksin puuttuminen haitannut. Ja läheisyyttä oli ja on ihan samalla tavalla kuin aiemminkin. Jo suhteeseen lähtiessä tiesimme kyllä, ettei seksi ollut kummallekaan mitenkään supertärkeää.
- Se N49, joka vastasi jollain aikaisemmalla sivulla
Puhuin nyt täysin seksittömistä suhteista. Ettei johda koskaan seksiin kun on niin päätetty.
En niistä kun joskus johtaa ja joskus ei. Tietenkin sen käsitän ihan hyvin. Miltei jokaisessa suhteessa on läheisyyttä ja ei johda aina seksiin.
Nämä ovat kaksi eri asiaa. Tarkoitin täysi seksittömyys ja silti eletään parisuhteenomaisessa tilanteessa läheisyyden osalta.
Miten sen saa luontevaksi.
Minusta olisi jopa toisen kiusaamista jos kuitenkin toista haluttaisi.Meillä on siis täysin seksitön parisuhde. Tarkoitin etten näe eroa siihen, että seksiä sisältävässä suhteessa on seksiin johtamatonta läheisyyttä - ei sitäkään yleensä koeta kiusalliseksi. Läheisyyttä yleensä haluaa, koska rakasta ihmistä on mukava koskettaa ja lisäksi kosketus tuntuu itsestä hyvältä. Minusta se on erittäin luonnollista. Meillä vain kumpikin tietää ettei se johda seksiin. Jos toista haluttaisin niin että hän tuntisi tilanteen epämiellyttäväksi olettaisin hänen kertovan sen.
- sama N48
Kiusallisen siitä tekee juuri se, että se osa puuttuu, joka oli ennen luontevaa. Se on jotenkin niinkuin seinä edessä. Voi koskettaa ja tuntuu kivalta ja sitten - stop.
Onhan siinä hyvinkin suuri ero kun tietää, että on vaihtoehtoja. Voi jatkaa vapaasti seksiin jos siltä tuntuu. Voi jättää seksin sillä kertaa väliin jos siltä tuntuu.Olisi kyllä aika turhauttavaa vain kiehnätä. Joka kerta - vain kiehnätä. Minua loukkaisi jos mieheni haluaisi kiehnätä ja tankata läheisyyspankkiaan minun kauttani mutta ei haluaisi seksiä. Tuntisin olevani joku unilelu tai turvatutti tai naimisissa lapsen kanssa.
Miksi sitten ei voi harrasta seksiä jos toisen läheisyys tuntuu miellyttävältä ja se läheisy5s ei ole pakkopullaa tai velvollisuus.
Mikä estää sen, että seksi jää siitä lähekkäinolosta pois. Luulisi, että hyvinkin helposti silloin solahtaa seksiin saakka.
Sen ymmärrän hyvin, että toinen ei tunnu hyvältä koskettaa niin silloin ei halua seksiäkään.Onko näillä pariskunnille kuitenkin pelko yksinoloa kohtaan. Se riittää että on ihminen siinä lähellä. Ei tarvitse muuttaa tuttua elämää.
Vaikka toinen ehkä haluaisi seksiäkin ei uskalla sanoa kun ei halua elämäänsä muutoksia.
Toisaalta, kuten sanottu, voi löytää jonkun ihmisen ja sen kautta tekee sen muutoksen elämäänsä.Jos on nuorehkoista ihmisistä kyse tuntuu epätodennäköiseltä että molemmat haluavat elää loppuelämänsä ilman seksiä.
No, samoin voi olla vanhemmillakin pariskunnille tosin. Ei se yksin nuoria koske.
Olen eri, mutta elän myös parisuhteessa, joka on molempien toiveesta seksitön. Tykätään nukkua vierekkäin, istua sylikkäin, suukotella, maata sohvalla toisen kainalossa jne. eli läheisyyttä on.
Mikä estää ettei läheisyys johda seksiin: ne se ettei kumpikaan halua seksiä vaan pelkästään läheisyyttä. Meillä ei kyse ole yksinolon pelosta, päinvastoin olimme molemmat olleet sinkkuja vuosia kun tapasimme, koska aiempien kumppanien/kumppaniehdokkaiden kanssa libidot erosivat liikaa. Tätä voi olla vaikea ymmärtää, jos itsellä on korkea libido, enkä tällaisten omituisten asenteiden takia kerro asiasta kenellekään "reaalimaailmassa".
n50
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo en usko. Seksittömyys ajaa väkisin sen kärsivän johonkin (katkeruuteen/ pettämiseen /ärtyneisyyteen jne.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten silloin toimitaan selvittämäseksittömässä suhteessa jossa on läheisyyttä jos halaillessa tai yhdessä nukkuessa toiselle kuitenkin tulee haluja seksiin?
Suostuuko toinen? Kieltäytyykö? Onko niinkuin ei olisi huomannutkaan mitään haluja toisella?
En oikein jaksa uskoa, että pitempäån jatkuessa ei tulisi kuitenkin mieleen, että voisihan sitä taas kokeilla miltä seksi tuntuu.Enkä usko, että kaksi ihmistä ovat koskaan niin täysin samaa mieltä asioista, esim. nyt seksittömyydestä, kaiken aikaa tai samoilla haluilla/haluttomuuksilla varustettuja.
Miten voitte uskoa, että seksittömyys on ok molemmille yhtä paljon. Tai ettei toista välillä haluta. Vaikkei siitä sano.
Kumman halu/haluttomuus on silloin se, joka toteutuu?Seksittömässä suhteessahan ei ole seksiä, joten seksistä kieltäydytään.
Mutta siis, etkö ole vai ikinä sanonut puolisollesi, että nyt ei huvita/jaksa? Niin sitä seksiä ei sitten siinä tapahdu. Ei kai sitä nyt aina tarvitse toisen haluihin vastata, vaikka suhteessa olisikin seksiä. Ja vaikka joskus tekeekin mieli, niin eihän siltikään seksiin ole mitään tarvetta ryhtyä tai edes jaksamista.
Tietenkin olemme kummatkin tässä suhteessa välillä sanoneet, että nyt en jaksa, mutta emme mitenkään vihaisina.
Mutta erohan on juuri siinä, että me kummatkin tiedämme, että sitten taas toisella kertaa huvittaa ja jaksaa. Ei se ole silloin mitenkään paha asia, vaan luonnollinen pieni tauko.En osaa kuvitella sellaista tilannetta, että seksi loppuisi kokonaan.
En edes haluaisi sanoa miehelle, että nyt ei huvita eikä huvita tästä edeskään. Jatkossa ollaan vain lähekkäin muttei muuta. Olisi aika karua.
Tai jos mies sanoisi minulle, että nyt seksi on loppu meidän suhteesta.
Olisin kyllä aika ihmeissäni ja vakavan keskustelun paikka miten jatkamme vai onko joku ohimenevä vaihe kuitenkin.On siis suuri ero tilapäisessä kieltäytymisessä suhteessa kuin lopullisessa kieltäytymisessä.
Se lopullinen kieltäytyminen tuo sen eron asiaan.Miten tätä ei tajuta. Tai olenko ainoa joka ei tajua tai tätä ihmettelee.
Ero onkin siinä, että sinä ja miehesi haluatte seksiä ja teillä on ilmeisesti korkea libido. Jos teillä olisi hyvin matala libido ettekä kumpikaan pitäisi seksiä tärkeänä kyse ei olisi kieltäytymisestä vaan siitä, että yhdessä sopisitte ettei seksiä tarvitse enää harrastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu mitä seksittömyydellä tarkotetaan. Täysin vai joku kausi. Jos vaan kuiva kausi jostain syystä niin tottakai hyvä suhde on onnellinen. Ei suurin osa ihmisistä ole niin pillunsa tai peniksensä orjia mitä media antaa ymmärtää ja suhteessa kaikki muu on paljon tärkeämpää.
En ole koskaan pitänyt itseäni p*niksen orjana tai p*lluni vietävissä olevana.
Aiemmissa suhteissa, viriilien miesten kanssa, ollessani saatoin ajoittain potea haluttomuuttakin, pitkähköjäkin aikoja.
Nyt olen ollut muutaman vuoden miehen kanssa, joka lopetti käytännössä kaiken seksuaalisuuteen ja läheisyyteen voittavan n. 1,5 vuotta sitten. Ensin ajattelin, että kyllähän minä sen kestän, ei seksuaalisuus ole koskaan ollut minulle suhteessa se tärkein asia.
Vaan niin sitä mieli saattaa muuttua. Olen huomannut tämän seksuaalisuuden tukahduttamisen vaikuttavan henkiseen ja sitä kautta myös fyysiseen terveyteeni. Olen kireä, vihainen, ahdistunut ja jopa pelokas. Itseluottamus laskee ja yhteys jopa itseen alkaa rakoilla.
Seksuaalisuus on yksi ihmisen perustarpeista. Me olemme seksuaalisia kohdusta hautaan saakka. Se, että haluamme toteuttaa seksuaalisuuttamme, ei tee meistä ihmisistä, naisista eikä edes miehistä, minkään vehkeen perässä juoksevaa orjaa.
Älä yleistä.
Sinä saatat olla, minä en ole. Mun seksuaalisuuteni on loppunut.
Olen tässä suhteessani miettinyt että haluanko minä nyt lopultakaan sitä seksiä, vai loukkaako se vain itsetuntoani ettei mies halua/pysty.
Vai menikö minullakin ne halut kun tajusin miehen pitävän minua nähtävästi niin vastenmielisenä että katsoo pornoa mieluummin.
Suhteen alussa koin kyllä usein halua enemmän kuin koskaan aiemmin elämässäni. Vai oliko vain jotain vaihdevuosien viimeisiä hormonipotkuja.
Kaipa sitä näinkin voi olla onnellinen, jos vain muut asiat olisivat hyvin.
Ainahan sitä voi elää toivossa että vielä jonain päivänä sitä seksiä olisikin. Ehkä kerran vuodessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse voisin ihan hyvin olla onnellinen suljetussa suhteessa ilman seksiä, ja jos löydän kaltaiseni niin silloin tällainen seksitön suhde olisi onnellinen. Mutta eihän se silloin ole jos toinen kaipaa seksiä parisuhteeseen.
Noista tulee aina mieleen, että entä, jos sen suhteen aikana vasta herääkin jommalla kummalla seksuaalinen kiinnostus toiseen tai jopa johonkin ulkopuoliseen. Että se suhde aiheuttaa jonkun herätteen, jota ei aiemmin tajunnut olevan olemassakaan. Silloin se edelleen haluton kärsii aika pahasti, kun kerrankin luuli löytäneensä onnellisen suhteen.
Ihan yhtälailla puoliso voi rakastua toiseen, vaikka seksiä olisi monta kertaa viikossa. Matalalibidoisille (+aseksuaaleille) tosin on vähän epätodennäköisempää, että he lähtisivät liitosta seksin perään. Muuthan eivät seksittömässä liitossa viihdykään.
Niin voi, ja usein rakastuukin, tai lähtee muuten vain kyllästyttyään. Monet sitten jäävät esim. vain tottumuksesta. Näitä, kun miettii, niin onko missään suhteissa oikeastaan mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Olen tässä suhteessani miettinyt että haluanko minä nyt lopultakaan sitä seksiä, vai loukkaako se vain itsetuntoani ettei mies halua/pysty.
Vai menikö minullakin ne halut kun tajusin miehen pitävän minua nähtävästi niin vastenmielisenä että katsoo pornoa mieluummin.Suhteen alussa koin kyllä usein halua enemmän kuin koskaan aiemmin elämässäni. Vai oliko vain jotain vaihdevuosien viimeisiä hormonipotkuja.
Kaipa sitä näinkin voi olla onnellinen, jos vain muut asiat olisivat hyvin.
Ainahan sitä voi elää toivossa että vielä jonain päivänä sitä seksiä olisikin. Ehkä kerran vuodessa?
Libido on usein sidoksissa parisuhteen laatuun. Alussa on helppoa rakastuneena suhteen kannalta ja siksi libido on myös korkea. Jostain syystä mies on nyt etääntynyt sinusta ja koska halusi vastaa miehen haluun, omasi on lopahtanut kun hän suuntaa energiansa muualle kuten pornoon.
Loukkaisi minunkin itsetuntoa jos oma mies ei haluaisi panna minua, ja oma käsitys haluttavuudesta vaimentaa ja lisää libidoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten silloin toimitaan selvittämäseksittömässä suhteessa jossa on läheisyyttä jos halaillessa tai yhdessä nukkuessa toiselle kuitenkin tulee haluja seksiin?
Suostuuko toinen? Kieltäytyykö? Onko niinkuin ei olisi huomannutkaan mitään haluja toisella?
En oikein jaksa uskoa, että pitempäån jatkuessa ei tulisi kuitenkin mieleen, että voisihan sitä taas kokeilla miltä seksi tuntuu.Enkä usko, että kaksi ihmistä ovat koskaan niin täysin samaa mieltä asioista, esim. nyt seksittömyydestä, kaiken aikaa tai samoilla haluilla/haluttomuuksilla varustettuja.
Miten voitte uskoa, että seksittömyys on ok molemmille yhtä paljon. Tai ettei toista välillä haluta. Vaikkei siitä sano.
Kumman halu/haluttomuus on silloin se, joka toteutuu?Seksittömässä suhteessahan ei ole seksiä, joten seksistä kieltäydytään.
Mutta siis, etkö ole vai ikinä sanonut puolisollesi, että nyt ei huvita/jaksa? Niin sitä seksiä ei sitten siinä tapahdu. Ei kai sitä nyt aina tarvitse toisen haluihin vastata, vaikka suhteessa olisikin seksiä. Ja vaikka joskus tekeekin mieli, niin eihän siltikään seksiin ole mitään tarvetta ryhtyä tai edes jaksamista.
Tietenkin olemme kummatkin tässä suhteessa välillä sanoneet, että nyt en jaksa, mutta emme mitenkään vihaisina.
Mutta erohan on juuri siinä, että me kummatkin tiedämme, että sitten taas toisella kertaa huvittaa ja jaksaa. Ei se ole silloin mitenkään paha asia, vaan luonnollinen pieni tauko.En osaa kuvitella sellaista tilannetta, että seksi loppuisi kokonaan.
En edes haluaisi sanoa miehelle, että nyt ei huvita eikä huvita tästä edeskään. Jatkossa ollaan vain lähekkäin muttei muuta. Olisi aika karua.
Tai jos mies sanoisi minulle, että nyt seksi on loppu meidän suhteesta.
Olisin kyllä aika ihmeissäni ja vakavan keskustelun paikka miten jatkamme vai onko joku ohimenevä vaihe kuitenkin.On siis suuri ero tilapäisessä kieltäytymisessä suhteessa kuin lopullisessa kieltäytymisessä.
Se lopullinen kieltäytyminen tuo sen eron asiaan.Miten tätä ei tajuta. Tai olenko ainoa joka ei tajua tai tätä ihmettelee.
Ero onkin siinä, että sinä ja miehesi haluatte seksiä ja teillä on ilmeisesti korkea libido. Jos teillä olisi hyvin matala libido ettekä kumpikaan pitäisi seksiä tärkeänä kyse ei olisi kieltäytymisestä vaan siitä, että yhdessä sopisitte ettei seksiä tarvitse enää harrastaa.
Minua jotenkin vaivaa kun puhutaan monikossa. Teillä, meillä...kun on kyse kuitenkin kahdesta eri ihmisestä.
On aika epätodennäköistä, että kaksi seksuaalisesti samantasoisoista ihmistä osuu menemään yhteen.
Mistä sen tietää, että jos se toinen suostuu kuitenkin kieltäytymään seksistä vaikka ei olisikaan samaa mieltä.
Vaikka yhdessä sovitaan on miltei aina niin, että toinen joutuu tekemään kompromissin.
Joissain asioissa se ei haittaa. Mutta seksin loppuminen saattaa aikaa myöten kuitenkin alkaa rassata.
Mutta ehkä ei uskalla tai muuten halua ottaa asiaa esille. Kun on siihen joskus suostunut ja yhdessä päätetty.
Mä en ainakaan enää tarvitse seksiä. Vaihdevuodet vei halut mennessään. Kun ovishimotus loppui, loppui muukin haluaminen ihan kokonaan. Jonkun kerran vielä yritin kokeilla mutta ei se tunnu enää miltään. Ei innosta eikä sykähdytä. Ihan plääh fiilis vaan tulee. Ja hyvä niin. Siitä olikin vain niin paljon vaivaa ja levottomuutta.
Että joo, kyllä ainakin vanhemnat pariskunnat voivat elää oikein onnellisina ilman seksiäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon. Olemme ulkoistaneet parisuhteemme seksin. Meillä on kummallakin oikeus seksuaaliseen vapauteen, minun olla harrastamatta ja miehen harrastaa. Seksi on vain yksi osa parisuhdetta, ei koko parisuhde.
Kysyn mielenkiinnosta, miksi valitsette olla yhdessä kun molemmilla on myös erossa oikeus seksuaaliseen vapauteen? Miksi et itse tavoittele vaikka ennemmin miestä joka on myös aseksuaali tai ei halua seksiä parisuhteessa?
Eikö se tuossa tullut: seksi on vain yksi osa parisuhdetta. Jos molemmat ovat löytäneet ainutlaatuisen suhteen, niin ei kai sitä pelkän seksin vuoksi rikota.
Eri
Ei ehkä. Mutta eikö siitä sitten tule jotenkin tabu siinä suhteessa? Vaietaanko se kuoliaaksi vai miten?
Kun oletus on, että parisuhteessa on seksiä.Itse en voisi seksittömässä suhteessa koskaan olla kuitenkaan varma onko se myös toiselle hyvä tilanne. Etteikö se toinen kuitenkin haikailisi jotain muuta kuin se "muuten ainutlaatuinen suhde".
Ja olisiko edes niin ainutlaatuinen sille toiselle kuin itse kuvittelisin.
Eikö sinulla ole tapana keskustella suhteessa toisen osapuolen kanssa? Mennäänkö teillä kaikissa asioissa oletusasetuksilla? Että kun yleinen oletus on niin tai näin, niin tekin teette niin?
Siksihän se suhde on ainutlaatuinen, että voidaan esimerkiksi keskustella vaikka mistä ja tullaan molemmin puolin ymmärretyiksi. Eihän sillä ole mitään väliä mitä joku suhteen ulkopuolinen omassa elämässään olettaa.
Ethän sinä voi minkään muunkaan asian suhteen olla "varma" että onko se toiselle hyvä tilanne jos et keskustele. Pätee kaikkeen ruoka- ja musiikkimausta uravalintoihin ja seksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten silloin toimitaan selvittämäseksittömässä suhteessa jossa on läheisyyttä jos halaillessa tai yhdessä nukkuessa toiselle kuitenkin tulee haluja seksiin?
Suostuuko toinen? Kieltäytyykö? Onko niinkuin ei olisi huomannutkaan mitään haluja toisella?
En oikein jaksa uskoa, että pitempäån jatkuessa ei tulisi kuitenkin mieleen, että voisihan sitä taas kokeilla miltä seksi tuntuu.Enkä usko, että kaksi ihmistä ovat koskaan niin täysin samaa mieltä asioista, esim. nyt seksittömyydestä, kaiken aikaa tai samoilla haluilla/haluttomuuksilla varustettuja.
Miten voitte uskoa, että seksittömyys on ok molemmille yhtä paljon. Tai ettei toista välillä haluta. Vaikkei siitä sano.
Kumman halu/haluttomuus on silloin se, joka toteutuu?Seksittömässä suhteessahan ei ole seksiä, joten seksistä kieltäydytään.
Mutta siis, etkö ole vai ikinä sanonut puolisollesi, että nyt ei huvita/jaksa? Niin sitä seksiä ei sitten siinä tapahdu. Ei kai sitä nyt aina tarvitse toisen haluihin vastata, vaikka suhteessa olisikin seksiä. Ja vaikka joskus tekeekin mieli, niin eihän siltikään seksiin ole mitään tarvetta ryhtyä tai edes jaksamista.
Tietenkin olemme kummatkin tässä suhteessa välillä sanoneet, että nyt en jaksa, mutta emme mitenkään vihaisina.
Mutta erohan on juuri siinä, että me kummatkin tiedämme, että sitten taas toisella kertaa huvittaa ja jaksaa. Ei se ole silloin mitenkään paha asia, vaan luonnollinen pieni tauko.En osaa kuvitella sellaista tilannetta, että seksi loppuisi kokonaan.
En edes haluaisi sanoa miehelle, että nyt ei huvita eikä huvita tästä edeskään. Jatkossa ollaan vain lähekkäin muttei muuta. Olisi aika karua.
Tai jos mies sanoisi minulle, että nyt seksi on loppu meidän suhteesta.
Olisin kyllä aika ihmeissäni ja vakavan keskustelun paikka miten jatkamme vai onko joku ohimenevä vaihe kuitenkin.On siis suuri ero tilapäisessä kieltäytymisessä suhteessa kuin lopullisessa kieltäytymisessä.
Se lopullinen kieltäytyminen tuo sen eron asiaan.Miten tätä ei tajuta. Tai olenko ainoa joka ei tajua tai tätä ihmettelee.
Ero onkin siinä, että sinä ja miehesi haluatte seksiä ja teillä on ilmeisesti korkea libido. Jos teillä olisi hyvin matala libido ettekä kumpikaan pitäisi seksiä tärkeänä kyse ei olisi kieltäytymisestä vaan siitä, että yhdessä sopisitte ettei seksiä tarvitse enää harrastaa.
Minua jotenkin vaivaa kun puhutaan monikossa. Teillä, meillä...kun on kyse kuitenkin kahdesta eri ihmisestä.
On aika epätodennäköistä, että kaksi seksuaalisesti samantasoisoista ihmistä osuu menemään yhteen.Mistä sen tietää, että jos se toinen suostuu kuitenkin kieltäytymään seksistä vaikka ei olisikaan samaa mieltä.
Vaikka yhdessä sovitaan on miltei aina niin, että toinen joutuu tekemään kompromissin.
Joissain asioissa se ei haittaa. Mutta seksin loppuminen saattaa aikaa myöten kuitenkin alkaa rassata.
Mutta ehkä ei uskalla tai muuten halua ottaa asiaa esille. Kun on siihen joskus suostunut ja yhdessä päätetty.
Kyllä me ainakin keskustelemme asiasta silloin tällöin ja varmistamme, että molemmilla on suhteessa hyvä olla, kuten parisuhteissa on yleensä tapana tehdä.
n50
Olen kuullut, että moni pariskunta nukkuu eri huoneissa, kun lapset on lähteneet kotoa. Seksi on kuivunut, rutiinit kyllästyttää....toisen naaman kattelu jo väsyttää. Lämpöä ja läheisyyttä kiinnostaa hakea muualta, deittipalstoilta.
Miksi ei osata puhua sen kumppanin kanssa?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin sitä, kun monet sanovat, että on läheisyyttä, halailua ja yhdessä nukkumista. Mutta ei seksiä.
Miten voitte ikäänkuin "unohtaa" sen kun useinhan juuri tuo läheisyys ja muu toiminta johtaa/johti seksiin.
Eikö tule kiusallisia tilanteita jos jompikumpi lämpeneekin enemmän tai molemmille muistuu mieleen samanaikaisisti "ai niin, meillähän oli ennen seksiäkin".
Miten te olette niin samoilla leveleillä tässä. Että läheisyys on ok, seksi ei. Ei, pitemmälle ei mennä.Minusta olisi kiusallista parisuhteenomainen läheisyys ilman, että se ei koskaan etenisi enää seksiin saakka.
Olettaen, että seksi on ennen kuulunut suhteeseen kuitenkin.Miten olette "siirtyneet" onnistuneesti tuohon seksittömään vaiheeseen ja kuitenkin on koko ajan läheisyyttä.
Olettaen edelleen, että molemmat ovat ovat edelleen tyytyväisiä suhteeseen.Itse ajattelen, että seksiä joko on ja silloin myös muuta läheisyyttä.
Tai seksiä ei ole ja silloin eletään kuin kämppikset.
Ei esimerkiksi nukuta samassa sängyssä ym.
En osaa kuvitella tuota välimuotoa luontevana. Ei seksiä, mutta on läheisyyttä.En aivan saa kiinni siitä, miksi läheisyys olisi kiusallista, jos se ei johda seksiin? On teilläkin varmaan läheisyyttä, jonka ei odoteta sillä hetkellä johtavan seksiin? Minusta on vain kiva, kun saa olla sylikkäin tai nukkua vierekkäin ja tietää ettei se johda mihinkään. Jos toinen toivoisi johtavan tulisi tietysti ongelmia.
Meillä seksikertojen välillä tuli aina vain pidempiä taukoja ja molemmat stressasivat sitä, että "pitäisi" tehdä aloite toisen vuoksi, mutta kun asiasta keskusteltiin kumpaakaan ei seksin puuttuminen haitannut. Ja läheisyyttä oli ja on ihan samalla tavalla kuin aiemminkin. Jo suhteeseen lähtiessä tiesimme kyllä, ettei seksi ollut kummallekaan mitenkään supertärkeää.
- Se N49, joka vastasi jollain aikaisemmalla sivulla
Puhuin nyt täysin seksittömistä suhteista. Ettei johda koskaan seksiin kun on niin päätetty.
En niistä kun joskus johtaa ja joskus ei. Tietenkin sen käsitän ihan hyvin. Miltei jokaisessa suhteessa on läheisyyttä ja ei johda aina seksiin.
Nämä ovat kaksi eri asiaa. Tarkoitin täysi seksittömyys ja silti eletään parisuhteenomaisessa tilanteessa läheisyyden osalta.
Miten sen saa luontevaksi.
Minusta olisi jopa toisen kiusaamista jos kuitenkin toista haluttaisi.Meillä on siis täysin seksitön parisuhde. Tarkoitin etten näe eroa siihen, että seksiä sisältävässä suhteessa on seksiin johtamatonta läheisyyttä - ei sitäkään yleensä koeta kiusalliseksi. Läheisyyttä yleensä haluaa, koska rakasta ihmistä on mukava koskettaa ja lisäksi kosketus tuntuu itsestä hyvältä. Minusta se on erittäin luonnollista. Meillä vain kumpikin tietää ettei se johda seksiin. Jos toista haluttaisin niin että hän tuntisi tilanteen epämiellyttäväksi olettaisin hänen kertovan sen.
- sama N48
Kiusallisen siitä tekee juuri se, että se osa puuttuu, joka oli ennen luontevaa. Se on jotenkin niinkuin seinä edessä. Voi koskettaa ja tuntuu kivalta ja sitten - stop.
Onhan siinä hyvinkin suuri ero kun tietää, että on vaihtoehtoja. Voi jatkaa vapaasti seksiin jos siltä tuntuu. Voi jättää seksin sillä kertaa väliin jos siltä tuntuu.Olisi kyllä aika turhauttavaa vain kiehnätä. Joka kerta - vain kiehnätä. Minua loukkaisi jos mieheni haluaisi kiehnätä ja tankata läheisyyspankkiaan minun kauttani mutta ei haluaisi seksiä. Tuntisin olevani joku unilelu tai turvatutti tai naimisissa lapsen kanssa.
Miksi sitten ei voi harrasta seksiä jos toisen läheisyys tuntuu miellyttävältä ja se läheisy5s ei ole pakkopullaa tai velvollisuus.
Mikä estää sen, että seksi jää siitä lähekkäinolosta pois. Luulisi, että hyvinkin helposti silloin solahtaa seksiin saakka.
Sen ymmärrän hyvin, että toinen ei tunnu hyvältä koskettaa niin silloin ei halua seksiäkään.Onko näillä pariskunnille kuitenkin pelko yksinoloa kohtaan. Se riittää että on ihminen siinä lähellä. Ei tarvitse muuttaa tuttua elämää.
Vaikka toinen ehkä haluaisi seksiäkin ei uskalla sanoa kun ei halua elämäänsä muutoksia.
Toisaalta, kuten sanottu, voi löytää jonkun ihmisen ja sen kautta tekee sen muutoksen elämäänsä.Jos on nuorehkoista ihmisistä kyse tuntuu epätodennäköiseltä että molemmat haluavat elää loppuelämänsä ilman seksiä.
No, samoin voi olla vanhemmillakin pariskunnille tosin. Ei se yksin nuoria koske.
Kaikkien mielestä läheisyys ei tarkoita seksiä tai sitä, että läheisyyden jälkeen haluaisi harrastaa seksiä. Läheisyys ei ole välttämättä mitään kiehnäämistä. Läheisyys voi olla vain romanttista, eikä seksuaalista. Ainakin minusta ja puolisostani tuntuu jopa läheisemmältä olla toisen lähellä, iholla ja halailla kuin harrastaa seksiä. Ei välttämättä kaipaa yhtään sen enempää sen jälkeen. Jos toisen tekeekin mieli, niin ihan kohteliaasti siitä voi kieltäytyä. Parisuhteessa ei tehdä aina kaikkea, mitä toinen haluaa. Rakastava ja ymmärtävä puoliso ei siitä loukkaannu, että seksi ei nyt kiinnosta. Ja vaikka joskus vähän toista kiinnostaakin kosketella jopa seksuaalisemmalla tavalla, niin se ei tarkoita, että haluaisi lopulta päästä itse aktiin.
Alue: Aihe vapaa
Ihan yhtälailla puoliso voi rakastua toiseen, vaikka seksiä olisi monta kertaa viikossa. Matalalibidoisille (+aseksuaaleille) tosin on vähän epätodennäköisempää, että he lähtisivät liitosta seksin perään. Muuthan eivät seksittömässä liitossa viihdykään.