En usko, että seksitön parisuhde olisi onnellinen, uskotko sinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon ihan täysin. Meitä on moneen junaan!

Mun hyvän ystäväni vaimo luulee myös näin. Ja ystäväni on vakavasti masentunut ja melkein narun jatkeena asian takia. On yrittänyt puhua vuosia asiasta ja etsiä ratkaisua mutta vaimon päätös on ainoa oikea - molempien puolesta

Ja ystäväsi on siis useita kertoja sanonut vaimolleen, että on tyytyväinen suhteeseen ja ei kaipaa seksiä, vai miksi ajattelet ystävän vaimon uskovan niin? 

- se 24, joka elää onnellisessa seksittömässä suhteessa

Ei vaan ystäväni on yrittänyt selvittää miksi ei kelpaa vaimolleen. Hän ei siis todellakaan halua seksitöntä liittoa kuten vaimo on päättänyt jo toistakymmentä vuotta sitten, eikä ole tyytyväinen

On kyllä oma valinta jäädä sellaiseen liittoon. Turhaan masentuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon ihan täysin. Meitä on moneen junaan!

Mun hyvän ystäväni vaimo luulee myös näin. Ja ystäväni on vakavasti masentunut ja melkein narun jatkeena asian takia. On yrittänyt puhua vuosia asiasta ja etsiä ratkaisua mutta vaimon päätös on ainoa oikea - molempien puolesta

Ja ystäväsi on siis useita kertoja sanonut vaimolleen, että on tyytyväinen suhteeseen ja ei kaipaa seksiä, vai miksi ajattelet ystävän vaimon uskovan niin? 

- se 24, joka elää onnellisessa seksittömässä suhteessa

Ei vaan ystäväni on yrittänyt selvittää miksi ei kelpaa vaimolleen. Hän ei siis todellakaan halua seksitöntä liittoa kuten vaimo on päättänyt jo toistakymmentä vuotta sitten, eikä ole tyytyväinen

Ja ystäväsi ei tietenkään voi erota seksittömästä liitosta ja hankkiutua sellaiseen suhteeseen jossa seksiä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon ihan täysin. Meitä on moneen junaan!

Mun hyvän ystäväni vaimo luulee myös näin. Ja ystäväni on vakavasti masentunut ja melkein narun jatkeena asian takia. On yrittänyt puhua vuosia asiasta ja etsiä ratkaisua mutta vaimon päätös on ainoa oikea - molempien puolesta

Ja ystäväsi on siis useita kertoja sanonut vaimolleen, että on tyytyväinen suhteeseen ja ei kaipaa seksiä, vai miksi ajattelet ystävän vaimon uskovan niin? 

- se 24, joka elää onnellisessa seksittömässä suhteessa

Ei vaan ystäväni on yrittänyt selvittää miksi ei kelpaa vaimolleen. Hän ei siis todellakaan halua seksitöntä liittoa kuten vaimo on päättänyt jo toistakymmentä vuotta sitten, eikä ole tyytyväinen

No miksi sitten esität asian niin, että vaimo on jonkinlainen ääliö, joka luulee miehen olevan suhteeseen tyytyväinen? Ja tuot sen esille vastaamalla viestiin, joka koskee täysin eri asiaa (seksitöntä suhdetta, johon molemmat ovat tyytyväisiä)?

Vierailija kirjoitti:

Mä uskon. Ei seksi ole todella tärkeää kuin nuoruusvuosina.

Minä en usko. Enää. Ajattelin samoin kuin sinä kun kipuilin seksittömässä sisarussuhteeksi taantuneessa nuoruudenliitossani. Ettei seksi ole enää kypsällä iällä niin tärkeää. Kunnes erosin ja rakastuin. Vielä kymmenen vuoden pyykilläkin tarve toisen lähelle on niin kova, että tekee kipeää. Jos mieheni ei enää tahtoisi olla lähelläni, olisin onneton, mutta olisin mieluummin sitä yksin kuin koko ajan tietoisena siitä, että hän on niin lähellä, että voisin koskea, paitsi en voi kun hän ei halua.

Ystävyyssuhteet on erikseen ja voisin hyvin elää tyytyväisenä myös ystäväni kanssa yhteistä kotia. Silloin ei tietenkään olisi seksiä, mutta en myöskään pitäisi sitä parisuhteena.

Tämä on niin hyvin suhteellista. Voihan siinä suhteessa olla seksiä ja toinen on silti määrään tai laatuun tyytymätön.

Minulle seksi on ollut tärkeää, ja reilu viikon jälkeen seksittömyys alkoi ennen selvästi näkyä suhteessa tietynlaisena jännitteenä ja epävarmuutena, jotenkin sitä alkoi aina miettiä, mikä nyt on vialla?

Sitten koitti se kamala päivä, kun loukkaannuin onnettomuudessa ja seksi oli pois päiväjärjestyksestä monta kuukautta. Silloin alkuun tuli myös se kamala epävarmuus; minä en pysty tätä nyt kumppanilleni tarjoamaan, mikä meille molemmille on aina ollut niin tärkeää. Hassua kyllä tämä tauko teki meille vain hyvää. Meillä on niin paljon muuta hienoa suhteessa, ja siitä seksistä tuli jotenkin vähemmän tärkeä asia, jonka määrästä ei oteta enää stressiä.

Nyt uskoisin, että vaikka sitä syystä tai toisesta tulisi hyvinkin pitkä tauko tai suhde muuttuisi kokonaankin seksittömäksi, se ei olisi mikään maailman loppu, ellei se johtuisi nimenomaan siitä, että toista ei enää rakasta tai pidä haluttavana ja se mielenkiinto on vain kohdistunut muualle.

Hyvin voi olla onnellinen ilman seksiäkin. Olen tyytyväinen, että sitä on, mutta koen voivani olla ilmankin kunhan puolisoni muuten pysyy omana rakastavana itsenään.

Sanoisin, että asiat on pääosin melko hyvin, jos seksi on erityisen suuri ongelma. Jos on vaikka isompaa riitaa tullut tai jotain muuta "kriisiä" taloudellisia tai muita vastaavia, niin yhtäkään tilannetta en muista että olisin ajattelut "nyt kun vaan saisin p**lua, niin kaikki olisi hyvin".

Se ei tietenkään tee siitä sen pienempää ongelmaa, jos sen sellaisena kokee, mutta saa siitä sen hopeareunuksen että voi ajatella, että ehkä asiat ei olekaan niin kurjasti kuin siinä hetkessä saattaa tuntua.

En usko. Vaikka parisuhde voi kaikilta muilta osapuolilta olla loistava paitsi ei ole seksiä, en usko että siinä päästään samalle tasolle kuin jos vastaavassa tilanteessa on myös seksi mukana.

Moni uskottelee itselleen että seksi ei ole tärkeää/se on barbaarista, jotta välttyvät työstämästä omia ajatusmallejaan asian suhteen ja jopa pääsevän eroon seksuaalitraumoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu mitä seksittömyydellä tarkotetaan. Täysin vai joku kausi. Jos vaan kuiva kausi jostain syystä niin tottakai hyvä suhde on onnellinen. Ei suurin osa ihmisistä ole niin pillunsa tai peniksensä orjia mitä media antaa ymmärtää ja suhteessa kaikki muu on paljon tärkeämpää.

En ole koskaan pitänyt itseäni p*niksen orjana tai p*lluni vietävissä olevana.

Aiemmissa suhteissa, viriilien miesten kanssa, ollessani saatoin ajoittain potea haluttomuuttakin, pitkähköjäkin aikoja.

Nyt olen ollut muutaman vuoden miehen kanssa, joka lopetti käytännössä kaiken seksuaalisuuteen ja läheisyyteen voittavan n. 1,5 vuotta sitten. Ensin ajattelin, että kyllähän minä sen kestän, ei seksuaalisuus ole koskaan ollut minulle suhteessa se tärkein asia.

Vaan niin sitä mieli saattaa muuttua. Olen huomannut tämän seksuaalisuuden tukahduttamisen vaikuttavan henkiseen ja sitä kautta myös fyysiseen terveyteeni. Olen kireä, vihainen, ahdistunut ja jopa pelokas. Itseluottamus laskee ja yhteys jopa itseen alkaa rakoilla.

Seksuaalisuus on yksi ihmisen perustarpeista. Me olemme seksuaalisia kohdusta hautaan saakka. Se, että haluamme toteuttaa seksuaalisuuttamme, ei tee meistä ihmisistä, naisista eikä edes miehistä, minkään vehkeen perässä juoksevaa orjaa.

Päätin 10 vuotisen avioliiton siihen, kun miehen seksihalut loppuivat papin aameneen. Yritin kaikki mahdolliset poppakonstit ja käytiin pariterapiat, mutta kun mikään ei auttanut, luovutin. Minuutin jyystö kerran vuodessa ei riiät mulle.

Vierailija kirjoitti:

Uskon. Olemme ulkoistaneet parisuhteemme seksin. Meillä on kummallakin oikeus seksuaaliseen vapauteen, minun olla harrastamatta ja miehen harrastaa. Seksi on vain yksi osa parisuhdetta, ei koko parisuhde. 

Kysyn mielenkiinnosta, miksi valitsette olla yhdessä kun molemmilla on myös erossa oikeus seksuaaliseen vapauteen? Miksi et itse tavoittele vaikka ennemmin miestä joka on myös aseksuaali tai ei halua seksiä parisuhteessa?

Ihan sama mitä sinä uskot. Me elämme sellaisessa. Olemme onnellisia.

Uskon, vaikka en sellaisessa ole koskaan ollutkaan. Parisuhteeseen kun kuuluu muutakin kuin seksi.

Sitä en usko, että korkealibidoinen on onnellinen, mutta ei sitä nyt aseksuaali tarvi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu mitä seksittömyydellä tarkotetaan. Täysin vai joku kausi. Jos vaan kuiva kausi jostain syystä niin tottakai hyvä suhde on onnellinen. Ei suurin osa ihmisistä ole niin pillunsa tai peniksensä orjia mitä media antaa ymmärtää ja suhteessa kaikki muu on paljon tärkeämpää.

En ole koskaan pitänyt itseäni p*niksen orjana tai p*lluni vietävissä olevana.

Aiemmissa suhteissa, viriilien miesten kanssa, ollessani saatoin ajoittain potea haluttomuuttakin, pitkähköjäkin aikoja.

Nyt olen ollut muutaman vuoden miehen kanssa, joka lopetti käytännössä kaiken seksuaalisuuteen ja läheisyyteen voittavan n. 1,5 vuotta sitten. Ensin ajattelin, että kyllähän minä sen kestän, ei seksuaalisuus ole koskaan ollut minulle suhteessa se tärkein asia.

Vaan niin sitä mieli saattaa muuttua. Olen huomannut tämän seksuaalisuuden tukahduttamisen vaikuttavan henkiseen ja sitä kautta myös fyysiseen terveyteeni. Olen kireä, vihainen, ahdistunut ja jopa pelokas. Itseluottamus laskee ja yhteys jopa itseen alkaa rakoilla.

Seksuaalisuus on yksi ihmisen perustarpeista. Me olemme seksuaalisia kohdusta hautaan saakka. Se, että haluamme toteuttaa seksuaalisuuttamme, ei tee meistä ihmisistä, naisista eikä edes miehistä, minkään vehkeen perässä juoksevaa orjaa.

Valtaosassa suhteista jompikumpi on haluttomampi, tai siis haluaa vähemmän. Nyt oli sinun vuorosi päästä seksittömän suhteen "iloon". Silmiä avaava kokemus, eikö?

Vierailija kirjoitti:

Mietin sitä, kun monet sanovat, että on läheisyyttä, halailua ja yhdessä nukkumista. Mutta ei seksiä.

Miten voitte ikäänkuin "unohtaa" sen kun useinhan juuri tuo läheisyys ja muu toiminta johtaa/johti seksiin.

Eikö tule kiusallisia tilanteita jos jompikumpi lämpeneekin enemmän tai molemmille muistuu mieleen samanaikaisisti "ai niin, meillähän oli ennen seksiäkin". 

Miten te olette niin samoilla leveleillä tässä. Että läheisyys on ok, seksi ei. Ei, pitemmälle ei mennä.

Minusta olisi kiusallista parisuhteenomainen läheisyys ilman, että se ei koskaan etenisi enää seksiin saakka.

Olettaen, että seksi on ennen kuulunut suhteeseen kuitenkin.

Miten olette "siirtyneet" onnistuneesti tuohon seksittömään vaiheeseen ja kuitenkin on koko ajan läheisyyttä.

Olettaen edelleen, että molemmat ovat ovat edelleen tyytyväisiä suhteeseen.

Itse ajattelen, että seksiä joko on ja silloin myös muuta läheisyyttä.

Tai seksiä ei ole ja silloin eletään kuin kämppikset.

Ei esimerkiksi nukuta samassa sängyssä ym.

En osaa kuvitella tuota välimuotoa luontevana. Ei seksiä, mutta on läheisyyttä.

En aivan saa kiinni siitä, miksi läheisyys olisi kiusallista, jos se ei johda seksiin? On teilläkin varmaan läheisyyttä, jonka ei odoteta sillä hetkellä johtavan seksiin? Minusta on  vain kiva, kun saa olla sylikkäin tai nukkua vierekkäin ja tietää ettei se johda mihinkään. Jos toinen toivoisi johtavan tulisi tietysti ongelmia.

Meillä seksikertojen välillä tuli aina vain pidempiä taukoja ja molemmat stressasivat sitä, että "pitäisi" tehdä aloite toisen vuoksi, mutta kun asiasta keskusteltiin kumpaakaan ei seksin puuttuminen haitannut. Ja läheisyyttä oli ja on ihan samalla tavalla kuin aiemminkin.  Jo suhteeseen lähtiessä tiesimme kyllä, ettei seksi ollut kummallekaan mitenkään supertärkeää.

- Se N49, joka vastasi jollain aikaisemmalla sivulla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon ihan täysin. Meitä on moneen junaan!

Mun hyvän ystäväni vaimo luulee myös näin. Ja ystäväni on vakavasti masentunut ja melkein narun jatkeena asian takia. On yrittänyt puhua vuosia asiasta ja etsiä ratkaisua mutta vaimon päätös on ainoa oikea - molempien puolesta

Ja ystäväsi on siis useita kertoja sanonut vaimolleen, että on tyytyväinen suhteeseen ja ei kaipaa seksiä, vai miksi ajattelet ystävän vaimon uskovan niin? 

- se 24, joka elää onnellisessa seksittömässä suhteessa

Ei vaan ystäväni on yrittänyt selvittää miksi ei kelpaa vaimolleen. Hän ei siis todellakaan halua seksitöntä liittoa kuten vaimo on päättänyt jo toistakymmentä vuotta sitten, eikä ole tyytyväinen

Se nyt vaan on niin, että vähemmän haluava määrää seksin määrän. Enemmän haluava voi sitten päättää haluaako jatkaa moisessa suhteessa. Yllättävän moni sinnittelee, vaikka ei voi henkisesti hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon. Olemme ulkoistaneet parisuhteemme seksin. Meillä on kummallakin oikeus seksuaaliseen vapauteen, minun olla harrastamatta ja miehen harrastaa. Seksi on vain yksi osa parisuhdetta, ei koko parisuhde. 

Kysyn mielenkiinnosta, miksi valitsette olla yhdessä kun molemmilla on myös erossa oikeus seksuaaliseen vapauteen? Miksi et itse tavoittele vaikka ennemmin miestä joka on myös aseksuaali tai ei halua seksiä parisuhteessa?

Eikö se tuossa tullut: seksi on vain yksi osa parisuhdetta. Jos molemmat ovat löytäneet ainutlaatuisen suhteen, niin ei kai sitä pelkän seksin vuoksi rikota.

Eri

Miten silloin toimitaan selvittämäseksittömässä suhteessa jossa on läheisyyttä jos halaillessa tai yhdessä nukkuessa toiselle kuitenkin tulee haluja seksiin?

Suostuuko toinen? Kieltäytyykö? Onko niinkuin ei olisi huomannutkaan mitään haluja toisella?

En oikein jaksa uskoa, että pitempäån jatkuessa ei tulisi kuitenkin mieleen, että voisihan sitä taas kokeilla miltä seksi tuntuu.

Enkä usko, että kaksi ihmistä ovat koskaan niin täysin samaa mieltä asioista, esim. nyt seksittömyydestä, kaiken aikaa tai samoilla haluilla/haluttomuuksilla varustettuja.

Miten voitte uskoa, että seksittömyys on ok molemmille yhtä paljon. Tai ettei toista välillä haluta. Vaikkei siitä sano.

Kumman halu/haluttomuus on silloin se, joka toteutuu?

Magdalena 1975 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meillä ei miehen kanssa ole ollut mitään seksiin viittaavaakaan neljään vuoteen. Nukutaankin eri huoneissa. Oikeastaan eletään kuin kämppikset. Mua ahdisti ja v*tutti seksittömyys mutta nyt olen siihen jo alistunut. Kun mies ei halua niin se ei halua. Enkä halua minäkään enää, nykyisen miehen kanssa.

Niin- tämä on niin tavallinen tarina ja kovin surullinen. Miehet jäävät velvollisuudentunnosta ja myötätunnosta tällaisiin perhe- ja kaverisuhteisiin. Ja minä menin rakastumaan tällaiseen työhuoneessa nukkujaan. No hoidelkaa nyt niitä lapsia siellä sitten.

Onko tää tavallinen tarina? Itseä tämä on kohdannut myös. 3v eikä kertaakaan. Kumpikaan ei tee aloitetta eroamisesta vaikka kumpikin sitä varmaan haluaisi. Taloudellinen riippuvuus toisesta, kumpikin sit ehkä kokee että ollaan nyt tässä paremman puutteessa. Toki tiedoston, että tilanne muuttuu jos jompikumpi löytää uuden. Surullista.

Teoriassa kyllä, jos 2 aseksuaalia on yhdessä. Itse en olisi onnellinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon. Olemme ulkoistaneet parisuhteemme seksin. Meillä on kummallakin oikeus seksuaaliseen vapauteen, minun olla harrastamatta ja miehen harrastaa. Seksi on vain yksi osa parisuhdetta, ei koko parisuhde. 

Kysyn mielenkiinnosta, miksi valitsette olla yhdessä kun molemmilla on myös erossa oikeus seksuaaliseen vapauteen? Miksi et itse tavoittele vaikka ennemmin miestä joka on myös aseksuaali tai ei halua seksiä parisuhteessa?

Eikö se tuossa tullut: seksi on vain yksi osa parisuhdetta. Jos molemmat ovat löytäneet ainutlaatuisen suhteen, niin ei kai sitä pelkän seksin vuoksi rikota.

Eri

Ei ehkä. Mutta eikö siitä sitten tule jotenkin tabu siinä suhteessa? Vaietaanko se kuoliaaksi vai miten?

Kun oletus on, että parisuhteessa on seksiä.

Itse en voisi seksittömässä suhteessa koskaan olla kuitenkaan varma onko se myös toiselle hyvä tilanne. Etteikö se toinen kuitenkin haikailisi jotain muuta kuin se "muuten ainutlaatuinen suhde".

Ja olisiko edes niin ainutlaatuinen sille toiselle kuin itse kuvittelisin.

Vierailija kirjoitti:

Miten silloin toimitaan selvittämäseksittömässä suhteessa jossa on läheisyyttä jos halaillessa tai yhdessä nukkuessa toiselle kuitenkin tulee haluja seksiin?

Suostuuko toinen? Kieltäytyykö? Onko niinkuin ei olisi huomannutkaan mitään haluja toisella?

En oikein jaksa uskoa, että pitempäån jatkuessa ei tulisi kuitenkin mieleen, että voisihan sitä taas kokeilla miltä seksi tuntuu.

Enkä usko, että kaksi ihmistä ovat koskaan niin täysin samaa mieltä asioista, esim. nyt seksittömyydestä, kaiken aikaa tai samoilla haluilla/haluttomuuksilla varustettuja.

Miten voitte uskoa, että seksittömyys on ok molemmille yhtä paljon. Tai ettei toista välillä haluta. Vaikkei siitä sano.

Kumman halu/haluttomuus on silloin se, joka toteutuu?

Ei seksittömässä liitossa puhuta! Eikä tehdä aloitteita.