Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Teinin liikuntaharrastus yhtä itkua ja hammasten kiristelyä, mitä ihmettä tehdä?
23.05.2023 |
Kutosluokkalainen poikani tykkää kovasti liikunnasta ja on hyvin kilpailuhenkinen ollut aina. Hän on vuosia harrastanut erästä joukkuelajia, ei edustusryhmässä vaan harrasteporukassa, johon kaikki ovat tervetulleita.
Haasteena on jo jonkin aikaa ollut se, että yhtäkkiä pituutta venähtänyt ja ikäisekseen isokokoinen, lievästi ylipainoinen poika ei tahdo pärjätä treeneissä. Sanoo, että on aina viimeinen juoksuharjoituksissa, on kömpelö joukkuekavereihin verrattuna jne. Se on ihan totta, sillä kyllä se pistää aikuisenkin silmään. Joukkueessa on kuitenkin pojalla hyviä kavereita, eikä käsittääkseni mitään kiusaamista tms. Kilpailuhenkinen poika vain itse tajuaa, että "on aivan surkea, tällainen läski, musta ei ole mitään hyötyä siellä".
Poika käy uskollisesti kaikissa treeneissä ja peleissä, mutta lähes poikkeuksetta tulee sieltä kiukkuisena ja surkeana, eilenkin ihan itkien kotiin, koska kokee olevansa niin huono ja vääränkokoinen verrattuna muihin. Tätä surkeutta on äitinä todella vaikeaa ja surullista kuunnella. Juttelen tietysti rauhallisesti ja koitan lohduttaa, sanon että on just hyvä sellaisena kuin on, eikä tarvitse olla mikään paras ja huippu, pääasia että harrastaa liikuntaa koska se tekee hyvää jne jne. Tuntuu vain, että puheet eivät mene kovin hyvin perille.
Olen yrittänyt ehdottaa, että kokeilisi jotakin muuta lajia, sellaista jossa voimasta, pituudesta ja isosta koosta olisi hyötyä, vaikka jefua. Mutta ei, poika ei ole itse kiinnostunut, koska ne kaverit ovat siellä toisissa treeneissä.
Pohjimmainen ongelma tässä kai on se, että hyvin kilpailuhenkinen ja itseltään paljon vaativa murrosikään juuri tullut poika ei vain kerta kaikkiaan ole tällä hetkellä kovin hyvä siinä, mitä haluaa ehdottomasti harrastaa. Ja se syö aivan kohtuuttomasti itsetuntoa.
Mitä teidän mielestänne tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Puutunko asiaan ja sanon, että nyt vaihdetaan harrastusta, sillä ei ole tervettä että treeneistä tullaan itkien kotiin joka viikko. Vai kannustanko jatkamaan, vaikka onkin "joukkueen huonoin"? Mitä ihmettä sanoisin pojalle, jotta hän itsekin osaisi tehdä oikeita ratkaisuja ja ennen kaikkea käsittäisi, että on hyvä juuri tuollaisena kuin on, ei aina tarvitse olla se maalikunkku tai voittaja.
Kuulisin tosi mielelläni ihan ammattikasvattajien mielipiteitä asiaan tai sellaisten, jotka tietävät teinien urheilemisesta paljon esim. valmentajien roolissa ja ymmärtävät, mistä tässä on kyse.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Ei ylipaino ole mikään murrosikään kuuluva juttu. Miksi et ole puuttunut pojan ruokavalioon, ap? Nyt on korkea aika.
Eli nyt koko perheen ruokailutottumukset kuntoon.
Katsoin joskus ihan asiallisen dokumentin siitä miten moni nuori lihoo yhtäkkiä vähän ennen kasvupyrähdystä ja sitten kasvun myötä hoikistuu taas. Kaikille ei välttämättä käy näin, mutta monen elimistö kerää jonkinlaisen vararavinnon kasvua ajatellen. Näin kävi myös kahdelle pojalleni, joista kumpikin on sittemmin normaalipainoinen. Kuopuksen kohdalla oikeastaan vähän säikähdinkin, sillä poika oli ollut hyvin hoikka ja yhtäkkiä oli oikeasti "miesrinnat". Nyt on taas hyvin hoikka. Eli LIEVÄÄ ylipainoa ei kannata ehkä kovin kytätä, jos elintavat ovat kunnossa. (Jos syö roskaa, siitä pitää huolestua joka tapauksessa, vaikka olisi normaalipainoinenkin.) Mutta se mikä itselläni soitti ap:n jutussa vähän hälytyskelloja on, että pojalla on jo ollut tai on hyvässä vauhdissa kasvupyrähdys ja silti on ylipainoinen. Ylipaino tuossa vaiheessa tietänee jatkossa paljon enemmän harmia kuin pettymys yhdessä urheilulajissa. En tarkoita tätä mitenkään ilkeästi, mutta jos ruokailutottumukset saadaan nyt kuntoon, se hyödyttää paljon jatkossa ja voi käydä niinkin, että yhtäkkiä se urheilulajikin taas sujuu.
Kovin monella pojalla ei ole tuossa iässä vielä kasvupyrähdystä, joten sinänsä on ymmärrettävää, että poika tuntee itsensä kummajaiseksi ja kömpelykseksi. Toki tulee mieleen, että jos kasvu on jo kiivasta ja se ajoittuu pojilla murrosiän keskivaiheille (tytöillä alkuun), niin hormonitkin varmaan heittelevät aika kovasti ja kiukku voi kummuta osin sieltäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos poika on juuri venähtänyt pituutta, hän elää nyt uuteen kehoon ja kehonhallintaan opettelemisen aikaa, joka on väliaikainen. Puhuisin tästä pojalle ja kannustaisin, että mitä enemmän hän treeneissä käy, sitä paremmin hän saa uuden kasvaneen kehonsa haltuun ja sen jälkeen voi helpottaa. Puhuisin vaiheen väliaikaisuudesta, jolloin tarvitaan vähän enemmän töitä lajin eteen.
Totta, mutta ap:n poika on varmaan jo nähnyt, ettei muilla pojilla ole yhtä vaikeaa, vaikka oletettavasti he ovat saman ikäisiä ja myös kasvavat pituutta. Voi olla hankalaa selittää, miksi muut eivät ole kömpelöitä tai tarvitse enemmä töitä lajin eteen.
Vierailija kirjoitti:
Minkä mallisia ja kokoisia muut perheenjäsenenne ovat? Ovatko pullukoita kuten poikakin? Jos ovat, niin sen tärkeämpää on muuttaa ruokavaliota terveellisempään suuntaan. Jos arvelet, että et itse osaa tehdä muutoksia, ota yhteys terveyskeskuksen ravintoneuvojaan, jonka kanssa käytte yhdessä läpi perheenne ruokavalion ja ennen muuta välipalat, jotka yleensä ovat juurikin niitä lihottavia. Kaikki munkit, pullat, suklaa- ja proteiinipatukat pannaan ja tilalle hedelmiä ja juureksia ja mahdollisesti ruisleipää. Maustettujen jugurttien tilalle maustamatonta vähärasvaista ja siihen kotipakastimesta marjoja makeudeksi. Totta kai on julmaa, jos "kaikki" kaverit juoksevat välitunnilla lähikauppaan tai kioskille ostamaan herkkuja ja teidän poika joutuu kieltäytymään sokerihumalasta. Mutta kieltäytyminen kasvattaa luonnetta.
Kesälomalla kaverit ei juokse välitunnilla kauppaan. Koko perheelle terveellinen ruokakassimalli.
Vierailija kirjoitti:
Tavallisesti joukkuelajeissa on ennemminkin hyötyä aikaisesta pituuskasvusta. Erilaisilla kehonhallinta-, ketteryys- ja tasapainoharjotuksilla voi nopeuttaa sopeutumista muuttuneisiin mittasuhteisiin. Ohjeita voi katsoa youtubesta, tai mielummin kokeilkaa yhdessä vaikka sup-lautailua, parkouria tms. hauskaa yhteistä tekemistä. Isompi koko vaatii myös enemmän voimaa, mutta pojilla on siitä helppoa, että murrosiässä hormonitoiminnan päästessä vauhtiin, voimataso kasvaa melko helposti. Ihan kehonpainolla tehtävät harjoitteet ovat melko turvallisia eli vaikka punnerrukset, vatsalihakset, ylämäki/porrasjuoksu, erilaiset ponnistus- ja hyppytreenit jne. Näitä olisi ehkä hauskempi tehdä jonkun joukkuekaverin kanssa, mutta ehkä äitikin kelpaa (kunhan kaverit ei nää :) )
Tärkeintä on kuitenkin olla kannustava ja tukea lasta. Lapset eivät usein osaa ajatella kovin pitkälle tulevaisuuteen, eikä se paljon lohduta, että vuoden päästä tilanne on toinen. Syömisessä/painossa kannattaa enemmän korostaa sitä, että pitää syödä tarpeeksi terveellistä ruokaa, eikä puhua niinkään jonkin ruuan välttämisestä.
Siinä murrosiässä on, mutta tutkitusti parempi tekniikka aikuisena urheilijana on joukkuelajeissa on niillä, joilla on myöhänen murrosikä.
Asia, mikä voit kertoa pojallesi:
Joillain lapsilla pituuskasvu tapahtuu pyrähdyksittäin ja silloin kehonhallinta heikkenee kaikilla hetkellisesti. Se kehonhallinta, koordinaatio ja voima tulee kyllä takaisin, kunhan vain treenaa sitkeästi ja hyvin harvassa joukkuelajissa pituudesta on ainakaan haittaa.
Asia, mitä ei kannata ainakaan suoraan töksäyttää pojallesi, mutta vanhempien kannattaa miettiä vakavasti:
Jos pojallasi on ollut juuri iso kasvupyrähdys, ei tosiaan ole normaalia, että lapsi on ylipainoinen. Yleensä käy päinvastoin, eli pituutta venähtäneet lapset ovat sellaisia aidanseipäitä ja massa tulee sitten myöhemmin. Lapsesi ruokavalio ei tällä hetkellä tue hänen hyvinvointiaan. Jos paino kasvaa suhteessa pituuteen eikä se johdu lihaskasvusta, lapsi syö liikaa kulutukseensa nähden. Ylipaino vaikuttaa tietenkin aivan suoraan suorituskykyyn ja pärjäämiseen treeneissä, mutta huono ruokavalio heikentää myös suoraan jaksamista ja suorituskykyä. Koko perheen olisi varmaan syytä skarpata tässä ja keskustella myös lapsen kanssa ikätasoisesti urheilijan ruokavalion tärkeydestä.
Et nyt kertonut, kuinka paljon lapsella on ylipainoa, mutta tuskin hänen tarvitsee varsinaisesti pudottaa painoaan, kunhan huolehtii, että BMI laskee pituuskasvun myötä.
Lapsen ylipaino ei missään tapauksessa ole asia, minkä voi jättää huomioimatta. Epäterveelliset elämäntavat siirtyvät suoraan aikuisuuteen ja jos treenaaminen jää ylipainon takia, lihavuusongelma pahenee hyvin todennäköisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista kehittää sitä kuntoa tms jotenkin, niin että pärjäisi paremmin treeneissä? Ei kai tykättyä harrastusta kannata lopettaa. Loppuu urheilu kokonaan jos pakotat vaihtamaan johonkin mistä ei tykkää.
Kukaan ei ole pakottamassa lasta vaihtamaan johonkin muuhun harrastukseen. Tuon ikäinen lapsi osaa itsekin kulkea julkisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos poika on juuri venähtänyt pituutta, hän elää nyt uuteen kehoon ja kehonhallintaan opettelemisen aikaa, joka on väliaikainen. Puhuisin tästä pojalle ja kannustaisin, että mitä enemmän hän treeneissä käy, sitä paremmin hän saa uuden kasvaneen kehonsa haltuun ja sen jälkeen voi helpottaa. Puhuisin vaiheen väliaikaisuudesta, jolloin tarvitaan vähän enemmän töitä lajin eteen.
Totta, mutta ap:n poika on varmaan jo nähnyt, ettei muilla pojilla ole yhtä vaikeaa, vaikka oletettavasti he ovat saman ikäisiä ja myös kasvavat pituutta. Voi olla hankalaa selittää, miksi muut eivät ole kömpelöitä tai tarvitse enemmä töitä lajin eteen.
Murrosiän kasvupyrähdys kutosen keväällä on kyllä aikaisin, pääosin porukka tulee tuohon vaiheeseen aikaisintaan vuoden päästä, osa vasta kolmen vuoden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä mallisia ja kokoisia muut perheenjäsenenne ovat? Ovatko pullukoita kuten poikakin? Jos ovat, niin sen tärkeämpää on muuttaa ruokavaliota terveellisempään suuntaan. Jos arvelet, että et itse osaa tehdä muutoksia, ota yhteys terveyskeskuksen ravintoneuvojaan, jonka kanssa käytte yhdessä läpi perheenne ruokavalion ja ennen muuta välipalat, jotka yleensä ovat juurikin niitä lihottavia. Kaikki munkit, pullat, suklaa- ja proteiinipatukat pannaan ja tilalle hedelmiä ja juureksia ja mahdollisesti ruisleipää. Maustettujen jugurttien tilalle maustamatonta vähärasvaista ja siihen kotipakastimesta marjoja makeudeksi. Totta kai on julmaa, jos "kaikki" kaverit juoksevat välitunnilla lähikauppaan tai kioskille ostamaan herkkuja ja teidän poika joutuu kieltäytymään sokerihumalasta. Mutta kieltäytyminen kasvattaa luonnetta.
Siis mitä ihmettä te jankutatte tuosta ruokavaliosta?! Kysyikö ap siihen neuvoja?! Onko tuo jokin verhottu tapa kiusata, kun olettaa/väittää myös ap: n ja perheen olevan ylipainoisia?
Oman kokemuksen mukaan lapsilla tulee joskus ennen kasvupyrähdystä hieman reippaammin painoa joka sitten tasaantuu kasvun myötä. Kömpelyys liittyy myös kasvuun ja kehon mittasuhteiden muutokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos poika on juuri venähtänyt pituutta, hän elää nyt uuteen kehoon ja kehonhallintaan opettelemisen aikaa, joka on väliaikainen. Puhuisin tästä pojalle ja kannustaisin, että mitä enemmän hän treeneissä käy, sitä paremmin hän saa uuden kasvaneen kehonsa haltuun ja sen jälkeen voi helpottaa. Puhuisin vaiheen väliaikaisuudesta, jolloin tarvitaan vähän enemmän töitä lajin eteen.
Totta, mutta ap:n poika on varmaan jo nähnyt, ettei muilla pojilla ole yhtä vaikeaa, vaikka oletettavasti he ovat saman ikäisiä ja myös kasvavat pituutta. Voi olla hankalaa selittää, miksi muut eivät ole kömpelöitä tai tarvitse enemmä töitä lajin eteen.
Niillä, joiden pituus kasvaa tasaisemmin on helpompaa kuin niillä, joilla se tulee pyrähdyksissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asia, mikä voit kertoa pojallesi:
Joillain lapsilla pituuskasvu tapahtuu pyrähdyksittäin ja silloin kehonhallinta heikkenee kaikilla hetkellisesti. Se kehonhallinta, koordinaatio ja voima tulee kyllä takaisin, kunhan vain treenaa sitkeästi ja hyvin harvassa joukkuelajissa pituudesta on ainakaan haittaa.
Asia, mitä ei kannata ainakaan suoraan töksäyttää pojallesi, mutta vanhempien kannattaa miettiä vakavasti:
Jos pojallasi on ollut juuri iso kasvupyrähdys, ei tosiaan ole normaalia, että lapsi on ylipainoinen. Yleensä käy päinvastoin, eli pituutta venähtäneet lapset ovat sellaisia aidanseipäitä ja massa tulee sitten myöhemmin. Lapsesi ruokavalio ei tällä hetkellä tue hänen hyvinvointiaan. Jos paino kasvaa suhteessa pituuteen eikä se johdu lihaskasvusta, lapsi syö liikaa kulutukseensa nähden. Ylipaino vaikuttaa tietenkin aivan suoraan suorituskykyyn ja pärjäämiseen treeneissä, mutta huono ruokavalio heikentää myös suoraan jaksamista ja suorituskykyä. Koko perheen olisi varmaan syytä skarpata tässä ja keskustella myös lapsen kanssa ikätasoisesti urheilijan ruokavalion tärkeydestä.
Et nyt kertonut, kuinka paljon lapsella on ylipainoa, mutta tuskin hänen tarvitsee varsinaisesti pudottaa painoaan, kunhan huolehtii, että BMI laskee pituuskasvun myötä.
Lapsen ylipaino ei missään tapauksessa ole asia, minkä voi jättää huomioimatta. Epäterveelliset elämäntavat siirtyvät suoraan aikuisuuteen ja jos treenaaminen jää ylipainon takia, lihavuusongelma pahenee hyvin todennäköisesti.
En tiedä aloittajan pojan ruokavaliosta, mutta huono ravinto eli paljon sokeria, höttöhiilareita, liian vähän proteiinia ja ja liikaa limsaa/energiajuomia vaikuttaa myös henkiseen puoleen ja mielenterveyteen. Lapsella, aivan kuten aikuisellekin, on paremmat henkiset voimavarat kohdata haasteita kun elintavat ovat terveelliset.
Tästä nyt ei selviä, että mistä lajista on kysymys, mutta valmentajalta voisi kysyä ideoita joihinkin itsenäisesti tehtäviin oheisharjoitteisiin. Lisäksi kannattaa miettiä, että voisitteko yhdessä harrastaa jotain, joka tukisi harjoittelua (nostaisi kuntoa, parantaisi liikkuvutta jne.), esim. vaikka padel tai joku muu vastaava.
Kehittyminen vaatii työtä ja vaivannäköä, pelkät joukkutreenit eivät aina riitä, vaan kehittyäkseen on oltava valmis panostamaan vähän ekstraa, varsinkin jos kyseessä ei ole mikään luonnonlahjakkuus. Ja se kasvupyrähdys tulee siellä muillekin pojille, ennemmin tai myöhemmin ovat muutkin vähän samankaltaisessa tilanteessa. Luovuttaa ei siis kannata, jos oikeasti pitää lajista. Jokaiselle tulee aina välillä huonompia jaksoja, niistä pitää vaan jaksaa puskea läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä mallisia ja kokoisia muut perheenjäsenenne ovat? Ovatko pullukoita kuten poikakin? Jos ovat, niin sen tärkeämpää on muuttaa ruokavaliota terveellisempään suuntaan. Jos arvelet, että et itse osaa tehdä muutoksia, ota yhteys terveyskeskuksen ravintoneuvojaan, jonka kanssa käytte yhdessä läpi perheenne ruokavalion ja ennen muuta välipalat, jotka yleensä ovat juurikin niitä lihottavia. Kaikki munkit, pullat, suklaa- ja proteiinipatukat pannaan ja tilalle hedelmiä ja juureksia ja mahdollisesti ruisleipää. Maustettujen jugurttien tilalle maustamatonta vähärasvaista ja siihen kotipakastimesta marjoja makeudeksi. Totta kai on julmaa, jos "kaikki" kaverit juoksevat välitunnilla lähikauppaan tai kioskille ostamaan herkkuja ja teidän poika joutuu kieltäytymään sokerihumalasta. Mutta kieltäytyminen kasvattaa luonnetta.
Siis mitä ihmettä te jankutatte tuosta ruokavaliosta?! Kysyikö ap siihen neuvoja?! Onko tuo jokin verhottu tapa kiusata, kun olettaa/väittää myös ap: n ja perheen olevan ylipainoisia?
Oman kokemuksen mukaan lapsilla tulee joskus ennen kasvupyrähdystä hieman reippaammin painoa joka sitten tasaantuu kasvun myötä. Kömpelyys liittyy myös kasvuun ja kehon mittasuhteiden muutokseen.
Niin niin, mutta kun ap:n poika on ylipainoinen, vaikka kasvupyrähdys on jo menossa. Eli ei ole tasaantumassa. Silloin asiaan kannattaa puuttua ja yksi hyödyllinen mietinnän paikka on se, onko perheen ruokavalio kunnossa (eli ovatko muut ylipainoisia vai eivät). Nuorten kohdalla on aina mahdollista, että ruokavalio on kotona kunnossa, mutta kavereiden kanssa tullaan koulusta kaupan kautta ja haetaan sipsipussit. Eiköhän ap:n tapauksessa ole ihan mahdollista, että yksi syy pojan kiukkuun ja harmiin on se, että hän tajuaa olevansa ylipainoinen, eikä silloin ratkaisu ole tukea pojan itsetuntoa niin, että hän on iloisesti lihava.
Kuule, 13v pojan kasvu ei ole ihan vähään aikaan tasaantumassa, vaikka olisikin jo saanut pituutta. Ihan vähämielistä antaa "Hyvää tarkoittavia" neuvoja limujen ja sipsien välttelystä. Eiköhän joka ikinen tiedä niiden lihottavasta vaikutuksesta. Mutta herraisä sentään kyse on 13v pojasta joka todennäköisesti liikkuu, treenaa ja kasvaa tulevina vuosinaan paljon, ja todennäköisesti tulee olemaan vielä hyvässä kunnossa ja sopivassa koossa.
Juoksulenkkeilyä ja ruokavalio kuntoon siitä se juoksukunto rupeaa pikkuhiljaa kohoamaan kun vaan jaksaa lenkillä,käydä alku on varmasti vaikeaa mutta palkitsee kyllä jos vaan jatkaa ja tämän sanon ihan kokemuksesta koska olin itse pyöreä lapsi ja harrastin jalkapalloa,Mutta sitä pitää itse haluta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kilpailuhenkinen poika vain itse tajuaa, että "on aivan surkea, tällainen läski, musta ei ole mitään hyötyä siellä".
Jos tämä on huoltajan näkökulma, en ihmettele, että lapsi ei halua osallistua harrastukseen. Kehottaisin eroamaan vanhemmista, joilla on tuollainen ulosanti.
Mieti edes pieni hetki, mitä noi LAINAUSmerkit tossa tarkottaa.
No ei pelasta lainausmerkit tuossa. Jos edeltävä lause on "poika vain itse tajuaa", tarkoittaa se sitä, että kirjoittajan mielestä asia on näin ja poikakin tajuaa sen itse. Jos olisi ollut tarkoitus tuoda esiin että käsitys on vain pojan itsensä, olisi kirjoitettu esim että "poika pitää itseään" tai "poika kokee olevansa". Mutta joo, ap:hän jo kommentoi ilmaisseensa asian huonosti, mikä voi olla totta tai sitten ei, ja kyseessä on freudilainen lipsahdus. Tai provon koukku. Mutta sinänsä aivan sama, kunhan teki mieli tuoda esiin, että ei kannata ohjeistaa toisia lukemisessa, jos itselläkin on haasteita luetun ymmärtämisessä. T. Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä mallisia ja kokoisia muut perheenjäsenenne ovat? Ovatko pullukoita kuten poikakin? Jos ovat, niin sen tärkeämpää on muuttaa ruokavaliota terveellisempään suuntaan. Jos arvelet, että et itse osaa tehdä muutoksia, ota yhteys terveyskeskuksen ravintoneuvojaan, jonka kanssa käytte yhdessä läpi perheenne ruokavalion ja ennen muuta välipalat, jotka yleensä ovat juurikin niitä lihottavia. Kaikki munkit, pullat, suklaa- ja proteiinipatukat pannaan ja tilalle hedelmiä ja juureksia ja mahdollisesti ruisleipää. Maustettujen jugurttien tilalle maustamatonta vähärasvaista ja siihen kotipakastimesta marjoja makeudeksi. Totta kai on julmaa, jos "kaikki" kaverit juoksevat välitunnilla lähikauppaan tai kioskille ostamaan herkkuja ja teidän poika joutuu kieltäytymään sokerihumalasta. Mutta kieltäytyminen kasvattaa luonnetta.
Siis mitä ihmettä te jankutatte tuosta ruokavaliosta?! Kysyikö ap siihen neuvoja?! Onko tuo jokin verhottu tapa kiusata, kun olettaa/väittää myös ap: n ja perheen olevan ylipainoisia?
Oman kokemuksen mukaan lapsilla tulee joskus ennen kasvupyrähdystä hieman reippaammin painoa joka sitten tasaantuu kasvun myötä. Kömpelyys liittyy myös kasvuun ja kehon mittasuhteiden muutokseen.
Niin niin, mutta kun ap:n poika on ylipainoinen, vaikka kasvupyrähdys on jo menossa. Eli ei ole tasaantumassa. Silloin asiaan kannattaa puuttua ja yksi hyödyllinen mietinnän paikka on se, onko perheen ruokavalio kunnossa (eli ovatko muut ylipainoisia vai eivät). Nuorten kohdalla on aina mahdollista, että ruokavalio on kotona kunnossa, mutta kavereiden kanssa tullaan koulusta kaupan kautta ja haetaan sipsipussit. Eiköhän ap:n tapauksessa ole ihan mahdollista, että yksi syy pojan kiukkuun ja harmiin on se, että hän tajuaa olevansa ylipainoinen, eikä silloin ratkaisu ole tukea pojan itsetuntoa niin, että hän on iloisesti lihava.
Kuule, 13v pojan kasvu ei ole ihan vähään aikaan tasaantumassa, vaikka olisikin jo saanut pituutta. Ihan vähämielistä antaa "Hyvää tarkoittavia" neuvoja limujen ja sipsien välttelystä. Eiköhän joka ikinen tiedä niiden lihottavasta vaikutuksesta. Mutta herraisä sentään kyse on 13v pojasta joka todennäköisesti liikkuu, treenaa ja kasvaa tulevina vuosinaan paljon, ja todennäköisesti tulee olemaan vielä hyvässä kunnossa ja sopivassa koossa.
No sehän riippuu ihan siitä milloin murrosikä alkaa. Oli minunkin kouluaikoinani peruskoulussa poikia, jotka näyttivät 15-vuotiaina pikkulapsilta ja sitten oli poikia, jotka kasvoivat pituuskasvunsa vuosia aiemmin. Ei tässä nyt arvailla, vaan mennään sen mukaan mitä ap on omasta pojastaan kertonut. Toki ap voi ottaa sen linjan, että ei puutu pojan painoon vaan keskittyy kuuntelemaan kun poika suree kömpelyyttään ja vahvistaa itsetuntoa. Ei se meille kuulu, se on hänen asiansa. Mutta jos täällä kertoo tilanteestaan ja pyytää näkemyksiä, voi tulla sellainenkin näkemys, joka ei itseä miellytä. Minun näkemykseni on, että painoon kannattaa vaivihkaa puuttua parantamalla ruokailutottumuksia ja sitä kautta liikunnan ilokin voi palautua. Jollain muulla on toinen näkemys.
Anna lapsen harrastaa ja päättää itse.
Minulla on todella kilpailuhenkinen tytär. Harrastaa yksilölajia. Jossain kohtaa sairasteli paljon ja jäi vähän kehityksessä jälkeen ikäisiään eikä kisat mennyt hyvin. Joka kilpailujen jälkeen itki ja sätti itseään. Oli kamala seurata sitä vierestä. Mietin monta kertaa, että onko kilpailemisessa mitään järkeä. Mutta tyttö teki hirveästi töitä sen eteen, että otti muut kiinni. Samalla oppi, miten asioiden eteen pitää nähdä vaivaa, päättäväisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Edelleenkään teininä mikään muu kuin voitto ei kelpaa. Draaman määrä on omaan silmään ihan naurettava, mutta lapsi elää ja hengittää lajiaan ja se voittaminen on vain hänelle todella tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kilpailuhenkinen poika vain itse tajuaa, että "on aivan surkea, tällainen läski, musta ei ole mitään hyötyä siellä".
Jos tämä on huoltajan näkökulma, en ihmettele, että lapsi ei halua osallistua harrastukseen. Kehottaisin eroamaan vanhemmista, joilla on tuollainen ulosanti.
Mieti edes pieni hetki, mitä noi LAINAUSmerkit tossa tarkottaa.
No ei pelasta lainausmerkit tuossa. Jos edeltävä lause on "poika vain itse tajuaa", tarkoittaa se sitä, että kirjoittajan mielestä asia on näin ja poikakin tajuaa sen itse. Jos olisi ollut tarkoitus tuoda esiin että käsitys on vain pojan itsensä, olisi kirjoitettu esim että "poika pitää itseään" tai "poika kokee olevansa". Mutta joo, ap:hän jo kommentoi ilmaisseensa asian huonosti, mikä voi olla totta tai sitten ei, ja kyseessä on freudilainen lipsahdus. Tai provon koukku. Mutta sinänsä aivan sama, kunhan teki mieli tuoda esiin, että ei kannata ohjeistaa toisia lukemisessa, jos itselläkin on haasteita luetun ymmärtämisessä. T. Ohis
🙄🥱 Joopajoo..
Kommentoisin toho painoasiaan. Mun 15-vuotias poika nimittäin on lihonut ja on jo ainakin lievästi ylipainoinen. Ongelmana on se, että hän syö ihan tavallista ruokaa todella paljon. Ihminen ei tartte herkkuja lihoakseen, ihan riittää liian isot annoskoot siihen.
Teini syömisiin on aikuisen vaikea puuttua. Mun lapsi syö jo aika paljon niin, että mä en ole sitä näkemässä: kotona ennen kouluun lähtöä, koulussa ja kotona ennen kuin minä tulen kotiin. Mä en oikein voi tyhjentää kotia ruuasta.
Painoasia on lapsellekin todella arka. Olen koettanut puhua annoskoosta ja siitä, että pitää syödä hitaasti ja pitää syödä vihanneksia jne. Mä olin itse lapsena todella lihava ja oli ihan kamalaa, kun terkkari ja vanhemmat ottivat mun painon esille. Laihdutin ysillä itseni normaalipainoon, mutta mulla on edelleen nyt aikuisena todella vaikea ruoka- ja kehosuhde. En haluaisi omalle lapselleni samanlaista, mutta on todella vaikea ottaa asiaa esille niin, että siitä sei tulisi lapselle olo, että hän on ruma/vastenmielinen/viallinen/laiska/mitä kaikkia muita negatiisivia ominaisuuksia ylipainoon liitetään. Lapsi siis on hyvin aggressiivinen ja torjuva, jos syömisestä, ruuasta tai liikunnasta mainitsee ja totta kai hän tajuaa, että vaikka teen sen kauniisti, niin taustalla on ajatus siitä, että hän ei nyt kelpaa sellaisena kuin on. Tiedostan, että yksi syy mun haluun saada lapsi laihtumaan on läskifobia ja oma tunne siitä, että lihavat ihmiset on jotenkin huonompia kuin muut.
Lievä ylipaino on kuitenkin oikeastaan aina ihan vaan kosmeettinen haitta. Säännöllisesti treenaavalle siitä ei ole ketteryyteen tai kuntoon niin suurta vaikutusta, että sen takia pitäisi laihduttaa. Terveyteenkään sillä ei ole niin suurta vaikutusta että kannattaisi alkaa painostamaan. Jos ap:n lapsella on vaikka viisi kiloa ylipainoa, niin sen ei pitäisi niin kauhean paljon hänen suorituksiinsa vaikuttaa, ei ainakaan joukkueessa, jossa ei kilpailla huipputasolla.
Mä olen kannustanut omaa lastani lajeihin joista hän tykkää. Niinpä hän käy kiipeilemässä, pelaamassa frisbeegolfia ja rullaluistelemassa sekä pyöräilemässä. Ehkä ap:n lapsikin löytäisi liikunnan ilon jossain toisessa lajissa?
Alue: Aihe vapaa
Ei sitä poikaa voi laittaa yksin laihikselle. Koko perheen ruokatottumuksien on muututtava. Ymmärrä se vihdoinkin ap.