Lue keskustelun säännöt.
Teinin liikuntaharrastus yhtä itkua ja hammasten kiristelyä, mitä ihmettä tehdä?
23.05.2023 |
Kutosluokkalainen poikani tykkää kovasti liikunnasta ja on hyvin kilpailuhenkinen ollut aina. Hän on vuosia harrastanut erästä joukkuelajia, ei edustusryhmässä vaan harrasteporukassa, johon kaikki ovat tervetulleita.
Haasteena on jo jonkin aikaa ollut se, että yhtäkkiä pituutta venähtänyt ja ikäisekseen isokokoinen, lievästi ylipainoinen poika ei tahdo pärjätä treeneissä. Sanoo, että on aina viimeinen juoksuharjoituksissa, on kömpelö joukkuekavereihin verrattuna jne. Se on ihan totta, sillä kyllä se pistää aikuisenkin silmään. Joukkueessa on kuitenkin pojalla hyviä kavereita, eikä käsittääkseni mitään kiusaamista tms. Kilpailuhenkinen poika vain itse tajuaa, että "on aivan surkea, tällainen läski, musta ei ole mitään hyötyä siellä".
Poika käy uskollisesti kaikissa treeneissä ja peleissä, mutta lähes poikkeuksetta tulee sieltä kiukkuisena ja surkeana, eilenkin ihan itkien kotiin, koska kokee olevansa niin huono ja vääränkokoinen verrattuna muihin. Tätä surkeutta on äitinä todella vaikeaa ja surullista kuunnella. Juttelen tietysti rauhallisesti ja koitan lohduttaa, sanon että on just hyvä sellaisena kuin on, eikä tarvitse olla mikään paras ja huippu, pääasia että harrastaa liikuntaa koska se tekee hyvää jne jne. Tuntuu vain, että puheet eivät mene kovin hyvin perille.
Olen yrittänyt ehdottaa, että kokeilisi jotakin muuta lajia, sellaista jossa voimasta, pituudesta ja isosta koosta olisi hyötyä, vaikka jefua. Mutta ei, poika ei ole itse kiinnostunut, koska ne kaverit ovat siellä toisissa treeneissä.
Pohjimmainen ongelma tässä kai on se, että hyvin kilpailuhenkinen ja itseltään paljon vaativa murrosikään juuri tullut poika ei vain kerta kaikkiaan ole tällä hetkellä kovin hyvä siinä, mitä haluaa ehdottomasti harrastaa. Ja se syö aivan kohtuuttomasti itsetuntoa.
Mitä teidän mielestänne tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Puutunko asiaan ja sanon, että nyt vaihdetaan harrastusta, sillä ei ole tervettä että treeneistä tullaan itkien kotiin joka viikko. Vai kannustanko jatkamaan, vaikka onkin "joukkueen huonoin"? Mitä ihmettä sanoisin pojalle, jotta hän itsekin osaisi tehdä oikeita ratkaisuja ja ennen kaikkea käsittäisi, että on hyvä juuri tuollaisena kuin on, ei aina tarvitse olla se maalikunkku tai voittaja.
Kuulisin tosi mielelläni ihan ammattikasvattajien mielipiteitä asiaan tai sellaisten, jotka tietävät teinien urheilemisesta paljon esim. valmentajien roolissa ja ymmärtävät, mistä tässä on kyse.
Kommentit (71)
Palstahullu taas mielipiteitä vinkumassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ei ole muuta vaihtoehtoa ,kun alkaa tehdä ruokaa, joka antaa ravintoa, mutta laihduttaa. Kesän aikana ehtii paino tippua huomattavasti ja poika solakoituu. Onko muu perhekin vähän tukevaa sorttia. Näin se aina tahtoo olla.
Ihan helppo tehdä ravitsevaa ruokaa, ja kilot tippuu kaikilta.. Eikä sinne kotiin osteta MITÄÄN juomia , joissa edes keinomakeutusaineita , puhumattakaan sokerista, ei pizzoja, sipsejä, hamppareita jne. Kerrankuussa voi herkutella.
DIABETES kolkuttelee myös herkästi, jos on liian tukeva.
Olenko ihan väärässä ap?
Jos poika kasvanut kokoa niin voisi jo voimaharjoittelua aloittaa ehkä se parantaisi tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Nyt ei ole muuta vaihtoehtoa ,kun alkaa tehdä ruokaa, joka antaa ravintoa, mutta laihduttaa. Kesän aikana ehtii paino tippua huomattavasti ja poika solakoituu. Onko muu perhekin vähän tukevaa sorttia. Näin se aina tahtoo olla.
Ihan helppo tehdä ravitsevaa ruokaa, ja kilot tippuu kaikilta.. Eikä sinne kotiin osteta MITÄÄN juomia , joissa edes keinomakeutusaineita , puhumattakaan sokerista, ei pizzoja, sipsejä, hamppareita jne. Kerrankuussa voi herkutella.
DIABETES kolkuttelee myös herkästi, jos on liian tukeva.
Olenko ihan väärässä ap?
Mikäs siinä nollakalorisessa juomassa erityisesti lihottaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt ei ole muuta vaihtoehtoa ,kun alkaa tehdä ruokaa, joka antaa ravintoa, mutta laihduttaa. Kesän aikana ehtii paino tippua huomattavasti ja poika solakoituu. Onko muu perhekin vähän tukevaa sorttia. Näin se aina tahtoo olla.
Ihan helppo tehdä ravitsevaa ruokaa, ja kilot tippuu kaikilta.. Eikä sinne kotiin osteta MITÄÄN juomia , joissa edes keinomakeutusaineita , puhumattakaan sokerista, ei pizzoja, sipsejä, hamppareita jne. Kerrankuussa voi herkutella.
DIABETES kolkuttelee myös herkästi, jos on liian tukeva.
Olenko ihan väärässä ap?Mikäs siinä nollakalorisessa juomassa erityisesti lihottaa?
Oletko tyhmä vai esitätkö vaan? Keinotekoisetmakeutusaineet sekoittaa aiheenvaihduntaa ja muuttaa suoslistobakteereja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi et kommentoi painokysymyksiin? Ylipaino heikentää merkittävästi esimerkiksi juoksutuloksia. Olisi erittäin tärkeää puuttua ylipainoon nyt.
Koska en tiedä, mitä minun tarkalleen ottaen pitäisi "painokysymyksiin" kommentoida.
Kerroin aloitusviestissä, että poika on lievästi ylipainoinen, venähtänyt yhtäkkiä paljon pituutta, murrosikä on alkanut ja on ikäisekseen isokokoinen - siis tällainen harteikas, vahva jässikkä.
Mutta se lievä ylipaino ei ole tässä nyt mikään ydinkysymys, joten toivoisin (ehkä turhaan) että tämäkään keskustelu ei menisi painoasiasta jankkaamiseksi ja aivan ennenkuulumattomien vinkkien jakamiseksi kuten "syökää salaattia ja nyt herkut pois".
Kiitos kaikille asiallisia kommentteja ja vinkkejä antaneille, teidän näkemyksenne antoivat oikeasti minullekin uutta perspektiiviä asiaan. <3 AP
Vierailija kirjoitti:
Jos poika kasvanut kokoa niin voisi jo voimaharjoittelua aloittaa ehkä se parantaisi tilannetta.
Tätä olen itsekin miettinyt. Poika on siis 13-vuotias ja ikäisekseen tosiaan pitkä, vanttera ja kohta ihan miehenmitoissa. Muistan jostakin lukeneeni, ettei saliharjoittelua suositella kasvuikäisille teineille, mutta tieto voi olla vanhentunutta. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottaisin laihdutusta, parempaa ruokavaliota, sitoutumista ja ylimääräistä treeniä.
Tuon ikäisellä ei ole oikein itsellään valmiuksia käsitellä asiaa järkevästi ja sitten kaikki menee tuommoiseksi itkemiseksi. Nuorisourheilussa on se huono juttu, että sieltä ei juurikaan löydy sitä henkistä valmennusta yksilöllistä tukea, tai ainakin ne valmentajat ovat siellä edustusryhmän puolella. Potentiaaliset lopettajat vaan lipuu pikku hiljaa harrastuksesta pois, koska heidän kanssaan ei kukaan käy keskustelua niistä ongelmista. Oma juniori lopetti (kilparyhmässä) taas vähän päinvastaisen ongelman takia. Hänelle ei sitä kasvupyrähdystä meinannut tulla millään, vaan oli koko ajan se pienin ja heikoin. Se kasvatti sisukkuutta mutta jossain vaiheessa tuli seinä vastaan. Hän ei jaksanut sitä jokaviikkoista kärsimystä, vaan halusi lopettaa. Kotona käytiin keskustelua ihan riittävästi mutta hän halusi näin. Kasvupyrähdys tulikin sitten vasta peruskoulun jälkeen. Jos harrastaminen käy ihan ylivoimaiseksi, niin kyllä sen voi lopettaa. Innon ja ajankäytön voi suunnata johonkin mielekkäämpään tekemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on tuo teini-ikä tuollaista, kroppa kasvaa ja sen hallinta on vähän sitä sun tätä. Paha mieli tulee, kun kaikki ei menekkään kuin kuvitelmissa.
Tässä tulisi vanhempien olla vaan tukena ja kertomassa syyt ja seuraukset. Kyllä se asian tila siitä ajan myötä paranee. Ja voithan sanoa, että mietippä millainen läski olisit, jos et viitsisi edes tämän vertaa urheilla. Tai ehkä tuon voi muotilla jotenkin toisinkin? :-)
Vierailija kirjoitti:
Ehdottaisin laihdutusta, parempaa ruokavaliota, sitoutumista ja ylimääräistä treeniä.
Lapsi kasvaa vielä eli ei mitään laihdutuskuuria tässä vaiheessa, mutta painon ei pitäisi nousta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi et kommentoi painokysymyksiin? Ylipaino heikentää merkittävästi esimerkiksi juoksutuloksia. Olisi erittäin tärkeää puuttua ylipainoon nyt.
Koska en tiedä, mitä minun tarkalleen ottaen pitäisi "painokysymyksiin" kommentoida.
Kerroin aloitusviestissä, että poika on lievästi ylipainoinen, venähtänyt yhtäkkiä paljon pituutta, murrosikä on alkanut ja on ikäisekseen isokokoinen - siis tällainen harteikas, vahva jässikkä.
Mutta se lievä ylipaino ei ole tässä nyt mikään ydinkysymys, joten toivoisin (ehkä turhaan) että tämäkään keskustelu ei menisi painoasiasta jankkaamiseksi ja aivan ennenkuulumattomien vinkkien jakamiseksi kuten "syökää salaattia ja nyt herkut pois".
Kiitos kaikille asiallisia kommentteja ja vinkkejä antaneille, teidän näkemyksenne antoivat oikeasti minullekin uutta perspektiiviä asiaan. <3 AP
Se ylipainohan nimenomaan on ydinkysymys, kun se saa aikaan sen ettei poika pärjää treeneissä.
Limsa ja sipsit pannaan. Vain harvoin sallittua. Ne ovat lasten lihottajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos poika kasvanut kokoa niin voisi jo voimaharjoittelua aloittaa ehkä se parantaisi tilannetta.
Tätä olen itsekin miettinyt. Poika on siis 13-vuotias ja ikäisekseen tosiaan pitkä, vanttera ja kohta ihan miehenmitoissa. Muistan jostakin lukeneeni, ettei saliharjoittelua suositella kasvuikäisille teineille, mutta tieto voi olla vanhentunutta. AP
Oman painon vastuksella voi treenata, mutta kesken kasvupyrähdyksen ei kyllä ainakaan omin päin pidä lähteä voimaharjoittelemaan salille. Mikä laji pojalla on kyseessä? On vähän lajistakin kiinni, mikä lisäharjoitus olisi hänelle parasta. Ja kaikille painosta vänkyttäjille, kyllä voi hetkellisesti varsinkin pojalla paino nousta kovastikkin ennen pituuskasvupyrähdystä. Omassa lähipiirissä useampikin tällainen tapaus. Toki sille pojalle on sitten sitä pituutta tullut yli 190 cm ja mikään mallia lipputanko ei ole koskaan vaan harteita yms löytyy. Mutta ei ylipainoa siten enää kun se pituus on saavutettu. Ei olla kaikki samanlaisia ja nämä teidän "totuudet" ei todellakaan ole 100%. T: kolmen alipainoisen pojan äiti, jotka kasvupyrähdyksen aikaan painuivat -50% paino-pituuskäyrällä pahimmillaan. Nyt on esim 185cm ja 66kg varusmies perheessä.
Minkä mallisia ja kokoisia muut perheenjäsenenne ovat? Ovatko pullukoita kuten poikakin? Jos ovat, niin sen tärkeämpää on muuttaa ruokavaliota terveellisempään suuntaan. Jos arvelet, että et itse osaa tehdä muutoksia, ota yhteys terveyskeskuksen ravintoneuvojaan, jonka kanssa käytte yhdessä läpi perheenne ruokavalion ja ennen muuta välipalat, jotka yleensä ovat juurikin niitä lihottavia. Kaikki munkit, pullat, suklaa- ja proteiinipatukat pannaan ja tilalle hedelmiä ja juureksia ja mahdollisesti ruisleipää. Maustettujen jugurttien tilalle maustamatonta vähärasvaista ja siihen kotipakastimesta marjoja makeudeksi. Totta kai on julmaa, jos "kaikki" kaverit juoksevat välitunnilla lähikauppaan tai kioskille ostamaan herkkuja ja teidän poika joutuu kieltäytymään sokerihumalasta. Mutta kieltäytyminen kasvattaa luonnetta.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki munkit, pullat, suklaa- ja proteiinipatukat pannaan ja tilalle hedelmiä ja juureksia ja mahdollisesti ruisleipää. Maustettujen jugurttien tilalle maustamatonta vähärasvaista ja siihen kotipakastimesta marjoja makeudeksi.
Ihan uteliaisuudesta nyt kysyn, että ajatteletko ihan oikeasti, että ihmiset eivät tiedä tällaisia asioita? Siis että jos haluaa pudottaa painoa, niin pullan ja suklaan tilalle kannattaa vaihtaa hedelmiä ja juureksia? Ajatteletko, että suomalaisten ylipainon syynä on se, että kukaan ei vain ole tullut ajatelleeksi tällaista asiaa ja nyt kun sen kerrot, niin ongelma on ratkaistu yhteiskunnassamme!
Kuuntele ja kannusta, kyllä sinne teinin mieleen kuitenkin jotakin jää, vaikka ei siltä vaikuttaisi.
Puhu pojalle kehon muutoksista ja siitä, mitä tarkoittaa nopea kasvupyrähdys ja se, että yhtäkkiä on harteita ja lihaksia enemmän. Muistan omalta pojaltani tuon vaiheen - jätkän kengän koko kasvoi vuodessa neljä numeroa! Ei ole kumma, jos olo tuntuu vähän kömpelöltä ja epävarmalta, eikä ole ihan yhtä ketterä ja nopea kuin aiemmin. Ja on niitä toisenlaisiakin tarinoita, sukulaisperheen poika lopetti aikoinaan jääkiekon pelaamisen sen takia, että oli vielä 15-vuotiaana se pienin ja hintelin kaveri, joka kaukalossa meinasi jäädä kaappien jalkoihin. Ei ole helppoa urheilevilla teineillä ikinä.
Tavallisesti joukkuelajeissa on ennemminkin hyötyä aikaisesta pituuskasvusta. Erilaisilla kehonhallinta-, ketteryys- ja tasapainoharjotuksilla voi nopeuttaa sopeutumista muuttuneisiin mittasuhteisiin. Ohjeita voi katsoa youtubesta, tai mielummin kokeilkaa yhdessä vaikka sup-lautailua, parkouria tms. hauskaa yhteistä tekemistä. Isompi koko vaatii myös enemmän voimaa, mutta pojilla on siitä helppoa, että murrosiässä hormonitoiminnan päästessä vauhtiin, voimataso kasvaa melko helposti. Ihan kehonpainolla tehtävät harjoitteet ovat melko turvallisia eli vaikka punnerrukset, vatsalihakset, ylämäki/porrasjuoksu, erilaiset ponnistus- ja hyppytreenit jne. Näitä olisi ehkä hauskempi tehdä jonkun joukkuekaverin kanssa, mutta ehkä äitikin kelpaa (kunhan kaverit ei nää :) )
Tärkeintä on kuitenkin olla kannustava ja tukea lasta. Lapset eivät usein osaa ajatella kovin pitkälle tulevaisuuteen, eikä se paljon lohduta, että vuoden päästä tilanne on toinen. Syömisessä/painossa kannattaa enemmän korostaa sitä, että pitää syödä tarpeeksi terveellistä ruokaa, eikä puhua niinkään jonkin ruuan välttämisestä.
Pituutta venähtänyt ,mutta siltikin ylipainoinen? no ruokavalio kuntoon ainaki
Ap, miksi et kommentoi painokysymyksiin? Ylipaino heikentää merkittävästi esimerkiksi juoksutuloksia. Olisi erittäin tärkeää puuttua ylipainoon nyt.