Syrjäytyneenä näkee niin selvästi, kuinka älytöntä ns. normaali elämä on

Ihmiskuntahan ei oikeasti edes tarvitse tätä "systeemiä" yhtään mihinkään. Me ei olla koskaan tarvittu. Se vain on kehitetty muutaman ihmisen toimesta. Ihmiset ovat eläneet tuhansia vuosia ilman tätä modernia yhteiskuntaa. Me ollaan saatu kaikki tarvittava aina luonnosta, me ei olla tarvittu mitään ylimääräistä. Ihmiset ovat olleet paljon onnellisempia. 

Tämä onnellisuus esim alkuperäiskansoissa perustuu siihen että kn he eivät tarvitse mitään ylimääräistä, heillä jää kaikki aika sille mikä on oikeasti tärkeintä, eli siis perhe ja rakkaus. He tekevät oman roolinsa kylässään ja sitten viettävät aikansa perheen kesken ja oman kylän kesken, heidän ei tarvitse mietti mitään keksittyjä "titteleitä" mitä heidän "pitää" saavuttaa näyttääkseen paremmalta kuin toiset ;)

Ne tittelit eivät merkkaa yhtään mitään... Se on vain mustetta paperissa. Ei mitään muuta.

Opiskellaan, työssä käydään, perhe ja lapset olennaisena osana. Normaalia elämää. 

Sinutkin loinen elätetään. - Mutta ei enää kauaa. ARBEIT MACHT FREI.

Vierailija kirjoitti:

Opiskellaan, työssä käydään, perhe ja lapset olennaisena osana. Normaalia elämää. 

Tarkemmin sanottuna siitä on tehty normaalia ja pakollista kuten oppivelvollisuus ja työvelvoite.

Aikoinaan orjat kokivat ihan saman kohtalon heille vaan maksettiin ruokana palkka että pysyivät hengissä sama meno vielä 2000-luvulla saman saa vain maksuvälineenä pankkitilille millä voi ostaa ruokaa että pysyy hengissä. : )

Tupakointi on sama kuin työnteko, pinttynyt tapa missä reseptorit kääntyy tiettyyn suuntaan ja vaatii lisää kun ei pääse irrottautumaan

Lapset tuovat onnellisuutta, vaikka heidän eteen täytyykin nähdä vaivaa.

Inspiroiva työkin voi tuoda onnellisuutta ja sisältöä elämään.

Myös harrastukset antavat iloa ja mielekkyyttä.

Sairaudelle ei voi mitään ja senkin kanssa jotkut oppivat elämään, kuten ap ilmeisesti, mutta miksi väheksyä muiden elämää, joka on erilaista kuin oma elämä ?

Kaikkein naurettavin argumentti mitä kuulee on kun joku sanoo että "sun pitää tehdä jotain!!!!!! ihan sama mitä se on ja tykkäätkö siitä että tämä yhteiskunta PYÖRII!!!!!!" :DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD

Eli argumentti on siis se että vietä 80% elämästäsi työssä mistä et pidä, koska muuten tämä "yhteiskunta" ei "pyöri" !!!! Unohda vapautesi, sillä ei ole mitään väliä.. Unohda omat kiinnostuksen aiheesi, silläkään ei ole mitään väliä, kunhan teet !!!! :D

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei ole lapsia siunaantunut, mutta sen verran kuitenkin sanon: tuohan on sitä elämää. Elämää on tietysti näin ilman lapsiakin, mutta en silti vaihtaisi enää mistään hinnasta elämääni sellaiseen, että olisin ihan syrjäytynyt ja mitään erityistä ei tapahtuisi päivisin. Mitä tekisin? Pelaisin ja makaisin vaan päivästä toiseen?

Tämä kaikki siis entisen syrjäytyneen "kynästä". Pelasin päivästä toiseen, unirytmi oli sekaisin ja muutenkin koko elämä oli nyt jälkeenpäin ajateltuna ihan täysin merkityksetöntä. En siis opiskellut tai käynyt töissä tuolloin vaan olin pudonnut yhteiskunnan kelkasta. Elämä kuitenkin voi muuttua. Nyt kun opiskelen uutta ammattia, teen osa-aikatöitä ja olen parisuhteessa, mun elämä on oikeasti paljon rikkaampaa ja mielenkiintoisempaa. Elämä on täynnä valintoja.

Kuvasit hyvin monet suomalaiset eli iso osa ilmeisesti tarvitsee työpaikan/ parisuhteen sääntöjä jotta arki pysyy rytmitettynä ja saa itselleen kuria. Jos ei työpaikkaa olisi, ei osaisi itseään ohjata heräämään ajoissa, lähtemään ulos, syömään säännöllisesti ja tekemään jotain järkevää. Ihan kuin pieni lapsi. Suurin osa edelleen tarvitsee jonkun kertomaan mitä pitää elämässä tehdä.

Ovat ulkoapäin ohjautuvia, hukassa ilman jonkun sanelemaa aikataulua. Ennustan synkkää eläkeikää.

Ap:n mielestä työttömän elämässä on ilmeisesti paljon enemmän järkeä kuin työssäkäyvän?

Vierailija kirjoitti:

Ap:n mielestä työttömän elämässä on ilmeisesti paljon enemmän järkeä kuin työssäkäyvän?

Hyvin usein siinä onkin. Etenkin jos on kokemuksia erittäin huonoista työyhteisöistä. Niitähän tässä maassa riittää.

Ap, sun työttömän elämän mahdollistaa nää työssäkäyvät. Milläs meinasit lojua kotona tyhjäntoimittamassa, jos ja kun tuen maksut katkeaa? Varmaan muutat telttaan ja keräät ja metsästät ruokas luonnosta, yhtä tyytyväisenä elämääsi? Ei se yhteiskunta pyöri niin, että palataan oravannahka ja vaihto/keräilytalouteen, kyllä tätä rakennetta täytyy pitää yllä työssäkäymällä kaikkien siihen kykenevien.

En ymmärrä tätä työttömien harhaisuutta siitä, että se raha jolla he elävät, on itsestäänselvyys

Vierailija kirjoitti:

Ap, sun työttömän elämän mahdollistaa nää työssäkäyvät. Milläs meinasit lojua kotona tyhjäntoimittamassa, jos ja kun tuen maksut katkeaa? Varmaan muutat telttaan ja keräät ja metsästät ruokas luonnosta, yhtä tyytyväisenä elämääsi? Ei se yhteiskunta pyöri niin, että palataan oravannahka ja vaihto/keräilytalouteen, kyllä tätä rakennetta täytyy pitää yllä työssäkäymällä kaikkien siihen kykenevien.

En ymmärrä tätä työttömien harhaisuutta siitä, että se raha jolla he elävät, on itsestäänselvyys

Entäs jos ap on työkyvytön? Sehän ei aloituksesta käy ilmi. Hyvä että kokee elävänsä kuitenkin mielekästä elämää ilman työpaikkaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei ole lapsia siunaantunut, mutta sen verran kuitenkin sanon: tuohan on sitä elämää. Elämää on tietysti näin ilman lapsiakin, mutta en silti vaihtaisi enää mistään hinnasta elämääni sellaiseen, että olisin ihan syrjäytynyt ja mitään erityistä ei tapahtuisi päivisin. Mitä tekisin? Pelaisin ja makaisin vaan päivästä toiseen?

Tämä kaikki siis entisen syrjäytyneen "kynästä". Pelasin päivästä toiseen, unirytmi oli sekaisin ja muutenkin koko elämä oli nyt jälkeenpäin ajateltuna ihan täysin merkityksetöntä. En siis opiskellut tai käynyt töissä tuolloin vaan olin pudonnut yhteiskunnan kelkasta. Elämä kuitenkin voi muuttua. Nyt kun opiskelen uutta ammattia, teen osa-aikatöitä ja olen parisuhteessa, mun elämä on oikeasti paljon rikkaampaa ja mielenkiintoisempaa. Elämä on täynnä valintoja.

Kuvasit hyvin monet suomalaiset eli iso osa ilmeisesti tarvitsee työpaikan/ parisuhteen sääntöjä jotta arki pysyy rytmitettynä ja saa itselleen kuria. Jos ei työpaikkaa olisi, ei osaisi itseään ohjata heräämään ajoissa, lähtemään ulos, syömään säännöllisesti ja tekemään jotain järkevää. Ihan kuin pieni lapsi. Suurin osa edelleen tarvitsee jonkun kertomaan mitä pitää elämässä tehdä.

Ovat ulkoapäin ohjautuvia, hukassa ilman jonkun sanelemaa aikataulua. Ennustan synkkää eläkeikää.

Tästä kertoo myös se että lähes jokainen lottovoittaja haluaa jatkaa työntekoa. On muodostettu elämän sisältö työpaikan rytmin ja ihmisten mukaan. Ilman niitä on hukassa, yksin, masentunut, lamaantunut. Ei uskalleta elää ilman niitä tuttuja tapoja. Miten surullista! Mitä miettii haudan partaalla kun katsoo elämää taaksepäin, selitteleekö vieläkin itselleen että olin kuulias kansalainen ja elin säntillisesti kuten kuuluu. Vai miettiikö miksi ei mennyt ja tehnyt just sitä mitä halusi vaan lusi samassa työpaikassa koko ikänsä. Nykyihmiselle kun on mahdollista valita ja vaihtaa elämän sisältöä useamman kerran. Onneksi itse olen saanut näin tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Ap, sun työttömän elämän mahdollistaa nää työssäkäyvät. Milläs meinasit lojua kotona tyhjäntoimittamassa, jos ja kun tuen maksut katkeaa? Varmaan muutat telttaan ja keräät ja metsästät ruokas luonnosta, yhtä tyytyväisenä elämääsi? Ei se yhteiskunta pyöri niin, että palataan oravannahka ja vaihto/keräilytalouteen, kyllä tätä rakennetta täytyy pitää yllä työssäkäymällä kaikkien siihen kykenevien.

En ymmärrä tätä työttömien harhaisuutta siitä, että se raha jolla he elävät, on itsestäänselvyys

Sie oot pönttö, ei isoa kuvaa ollenkaan.

Pyörivä yhteiskunta on kyllä paskin karuselli jossa oon käyny. Työssäkäyvät pyörittää sitä, ympäri ympäri samaa reittiä päivästä toiseen. Musiikki soi ja valot välkkyy, mutta suunta ja reitti on tarkasti määriteltyjä. Maailma siinä karusellin kyydissä, mutta myös ympärillä ja ulkopuolella, jää aika yksipuolisesti nähdyksi, jos koko ajan kiitää sen karusellin kyydissä. Mutta karusellin kuulemma pitää pyöriä, koska muunlaista tapaa elää ei enää tiedetä

Katsos kun tämän takia moni kouluttautuu sellaiselle alalle mikä itseä kiinnostaa ja tekee sellaista työtä mistä saa iloa ja merkitystä ja mahdollisuuksia elämäänsä. Kaikki eivät toki näin tee, vaan ajattelevat vain käytännöllisesti pärjäämistä. Mutta jos tuo on sinun näkemys työelämästä ja yhteiskuntaan osallistumisesta, niin oletko ajatellut että voisit miettiä työn mikä sinua todella kiinnostaisi?

Vierailija kirjoitti:

Katsos kun tämän takia moni kouluttautuu sellaiselle alalle mikä itseä kiinnostaa ja tekee sellaista työtä mistä saa iloa ja merkitystä ja mahdollisuuksia elämäänsä. Kaikki eivät toki näin tee, vaan ajattelevat vain käytännöllisesti pärjäämistä. Mutta jos tuo on sinun näkemys työelämästä ja yhteiskuntaan osallistumisesta, niin oletko ajatellut että voisit miettiä työn mikä sinua todella kiinnostaisi?

Mitä jos mikään työ ei kiinnosta? Jos ei yksinkertaisesti vaan ole sellaista työtehtävää, johon haluaisi käyttää isoimman osan hereilläoloajastaan, koska koko idea tuollaisesta toiminnasta on niin luotaantyöntävä?

Ihmisen elämän tarkoitus on kansainvälisen kilpailukyvyn edistäminen ja kansantalouden kasvattaminen. Filosofit kautta aikojen puhuvat muuta, mutta he ovat väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsos kun tämän takia moni kouluttautuu sellaiselle alalle mikä itseä kiinnostaa ja tekee sellaista työtä mistä saa iloa ja merkitystä ja mahdollisuuksia elämäänsä. Kaikki eivät toki näin tee, vaan ajattelevat vain käytännöllisesti pärjäämistä. Mutta jos tuo on sinun näkemys työelämästä ja yhteiskuntaan osallistumisesta, niin oletko ajatellut että voisit miettiä työn mikä sinua todella kiinnostaisi?

Mitä jos mikään työ ei kiinnosta? Jos ei yksinkertaisesti vaan ole sellaista työtehtävää, johon haluaisi käyttää isoimman osan hereilläoloajastaan, koska koko idea tuollaisesta toiminnasta on niin luotaantyöntävä?

Ei työntekoa tarvi ajatella vain kiinnostavuuden kannalta. Voit ajatella, että kun käyt työssä, palkka mahdollistaa sinulle asioita. Saat myös työterveyshuollon ja elämääsi rytmin ja jos olet onnekas, muutaman hyvän työkaverin, kuulut johonkin yhteisöön. Harva työ on kaiken aikaa antoisaa, rutiineja liittyy kaikkeen.

Jos et saa mistään työstä otetta, kuulut todella minimaaliseen vähemmistöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsos kun tämän takia moni kouluttautuu sellaiselle alalle mikä itseä kiinnostaa ja tekee sellaista työtä mistä saa iloa ja merkitystä ja mahdollisuuksia elämäänsä. Kaikki eivät toki näin tee, vaan ajattelevat vain käytännöllisesti pärjäämistä. Mutta jos tuo on sinun näkemys työelämästä ja yhteiskuntaan osallistumisesta, niin oletko ajatellut että voisit miettiä työn mikä sinua todella kiinnostaisi?

Mitä jos mikään työ ei kiinnosta? Jos ei yksinkertaisesti vaan ole sellaista työtehtävää, johon haluaisi käyttää isoimman osan hereilläoloajastaan, koska koko idea tuollaisesta toiminnasta on niin luotaantyöntävä?

Ei työntekoa tarvi ajatella vain kiinnostavuuden kannalta. Voit ajatella, että kun käyt työssä, palkka mahdollistaa sinulle asioita. Saat myös työterveyshuollon ja elämääsi rytmin ja jos olet onnekas, muutaman hyvän työkaverin, kuulut johonkin yhteisöön. Harva työ on kaiken aikaa antoisaa, rutiineja liittyy kaikkeen.

Jos et saa mistään työstä otetta, kuulut todella minimaaliseen vähemmistöön.

Työterveyshuolto ei vois vähempää kiinnostaa ja elämässäni on nyt rytmi, jota ei määrätä ulkopuolelta. Raha olis oiva motivaattori, jos kaipaisin jotain joka puuttuu ja jonka se sitten mahdollistais. Yhteisö olis kiva, mutta en jaksa uskoa, että sellainen joltain työpaikalta oikeasti löytyis. Kiinnostavuus olis kuitenkin se kaikista olennaisin, jos meinaa ison osan olemassaolostaan (ainutlaatuista, ei saa käytettyä aikaa takaisin) käyttää.