Lue keskustelun säännöt.
Syrjäytyneenä näkee niin selvästi, kuinka älytöntä ns. normaali elämä on
22.05.2023 |
Tarkoitan nyt sitä oravanpyörää, missä suurin osa ihmisistä elää. 90% elämästä suoritetaan: herätään, lapset töihin/kouluun, työpäivän jälkeen prisman kautta kotiin, hoidetaan kotiasiat, kuskataan lapsia sinne tänne, nukkumaan ja tätä toistetaan päivästä toiseen ja haaveillaan viikonlopusta ja kesälomasta.
Onko tuollainen suorituselämä oikeasti onnellista ja tyydyttävää? Vaikea uskoa, että on. Kuinka moni ihan aidosti haluaa elää noin vai onko moni ajautunut siihen, koska niin "kuuluu elää" ja sitä odotetaan yhteiskunnan tai muiden ihmisten taholta.
Aiemmin olen surrut kovasti sitä, että en ole voinut elää tuota elämää. Nyt en enää missään nimessä haluaisi tuohon pyöritykseen. Joskus kun sitä katsoo ulkoa päin, niin se näyttäytyy jopa koomisena. Vähän vaikea selittää, on varmaan vaikea katsoa sitä touhua objektiivisesti jos on siinä keskellä itse.
Kommentit (816)
Mulle ei ole enää vaihtoehto se, että olisi tekemättä mitään ja eläisin työttömänä pienillä tuloilla. Olen jo elänyt todella pienillä tuloilla yhden lapsen yh:na ja haluan elämässäni muuta kuin sitä kituuttamista. Haluan asua omakotitalossa enkä rivarissa tai kerrostalossa ja tämän meidän omakotitalon mahdollistaa se, että mä ja nykyinen mieheni käymme töissä. Mä haluan myös, että mulla on auto jolla pääsen täällä maaseudulla myös kauemmas. Haluan rahalllisesti tukea lastani opinnoissa. Haluan matkustella. Haluan ostaa uusia ja laadukkaita vaatteita kun niitä tarvitsen. Haluan ostaa laadukasta ja terveellistä ruokaa.
Olisin myös todella katkera jos mulla ei olisi lasta. Tiesin jo teini-ikäisenä, että haluan monta lasta. Ei vain mulle suotu kuin yksi lapsi ja olen hänestä todella kiitollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hampurilaiset ovat hyviä ja maistuu myös näin köyhälle.
Ihmiset ovat luoneet tämän systeemin,ja ainoastaan Ihmiset voivat muuttaa sen.
Pelko on esteenä.
Vierailija kirjoitti:
Hampurilaiset ovat hyviä ja maistuu myös näin köyhälle.
Aivoköyhä nauttii hapurilaisista, hienoa jos ei muuhun kykene.
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ole enää vaihtoehto se, että olisi tekemättä mitään ja eläisin työttömänä pienillä tuloilla. Olen jo elänyt todella pienillä tuloilla yhden lapsen yh:na ja haluan elämässäni muuta kuin sitä kituuttamista. Haluan asua omakotitalossa enkä rivarissa tai kerrostalossa ja tämän meidän omakotitalon mahdollistaa se, että mä ja nykyinen mieheni käymme töissä. Mä haluan myös, että mulla on auto jolla pääsen täällä maaseudulla myös kauemmas. Haluan rahalllisesti tukea lastani opinnoissa. Haluan matkustella. Haluan ostaa uusia ja laadukkaita vaatteita kun niitä tarvitsen. Haluan ostaa laadukasta ja terveellistä ruokaa.
Olisin myös todella katkera jos mulla ei olisi lasta. Tiesin jo teini-ikäisenä, että haluan monta lasta. Ei vain mulle suotu kuin yksi lapsi ja olen hänestä todella kiitollinen.
Elämäsi on :minä haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ole enää vaihtoehto se, että olisi tekemättä mitään ja eläisin työttömänä pienillä tuloilla. Olen jo elänyt todella pienillä tuloilla yhden lapsen yh:na ja haluan elämässäni muuta kuin sitä kituuttamista. Haluan asua omakotitalossa enkä rivarissa tai kerrostalossa ja tämän meidän omakotitalon mahdollistaa se, että mä ja nykyinen mieheni käymme töissä. Mä haluan myös, että mulla on auto jolla pääsen täällä maaseudulla myös kauemmas. Haluan rahalllisesti tukea lastani opinnoissa. Haluan matkustella. Haluan ostaa uusia ja laadukkaita vaatteita kun niitä tarvitsen. Haluan ostaa laadukasta ja terveellistä ruokaa.
Olisin myös todella katkera jos mulla ei olisi lasta. Tiesin jo teini-ikäisenä, että haluan monta lasta. Ei vain mulle suotu kuin yksi lapsi ja olen hänestä todella kiitollinen.
Elämäsi on :minä haluan.
Ja nuo kaikki on ihan OK haluta, ja saada tekemällä töitä sen eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin.. valitettavasti kaikki maksaa ja sen eteen on tehtävä jotain. Ja vaikka se ns oravanpyörä on kuormittavaa, niin se pitää elämän yleensä mielekkäänä ja merkityksellisenä. Pelkällä oleilulla pidemmän päällä ehtii ajatella enemmän ikäviä asioita ja nähdä asioissa negatiivisia puolia kuten juuri tuo työelämän näkeminen oravanpyöränä.
No eiköhän se ole aivan yksilöstä kiinni, onko taipuvainen negatiivisuuteen ja ikävien asioiden ajatteluun. Se, että näkee työelämän oravanpyöränä ei välttämättä ole negatiivinen asia.
No tuleeko muita ideoita mieleen, miten maailma sitten pyörisi?
Digiloikka. Teknologian kehittämisen yksi tavoitehan on ollut, että tarvittaisiin yhä vähemmän työntekijöitä, koska palkkojen maksaminen on niin kallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ole enää vaihtoehto se, että olisi tekemättä mitään ja eläisin työttömänä pienillä tuloilla. Olen jo elänyt todella pienillä tuloilla yhden lapsen yh:na ja haluan elämässäni muuta kuin sitä kituuttamista. Haluan asua omakotitalossa enkä rivarissa tai kerrostalossa ja tämän meidän omakotitalon mahdollistaa se, että mä ja nykyinen mieheni käymme töissä. Mä haluan myös, että mulla on auto jolla pääsen täällä maaseudulla myös kauemmas. Haluan rahalllisesti tukea lastani opinnoissa. Haluan matkustella. Haluan ostaa uusia ja laadukkaita vaatteita kun niitä tarvitsen. Haluan ostaa laadukasta ja terveellistä ruokaa.
Olisin myös todella katkera jos mulla ei olisi lasta. Tiesin jo teini-ikäisenä, että haluan monta lasta. Ei vain mulle suotu kuin yksi lapsi ja olen hänestä todella kiitollinen.
Eli siis et tunne olevasi oravanpyörässä, eli ei ole mitään ongelmaa. Ongelma on se että suoritetaan ajattelematta mitä ihan oikeasti elämältä halutaan. Ei ole mitään vikaa siinä että elämä menee suht tavanomaista reittiä. Ongelma on jos on koko ajan onneton ja tyytymätön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin.. valitettavasti kaikki maksaa ja sen eteen on tehtävä jotain. Ja vaikka se ns oravanpyörä on kuormittavaa, niin se pitää elämän yleensä mielekkäänä ja merkityksellisenä. Pelkällä oleilulla pidemmän päällä ehtii ajatella enemmän ikäviä asioita ja nähdä asioissa negatiivisia puolia kuten juuri tuo työelämän näkeminen oravanpyöränä.
No eiköhän se ole aivan yksilöstä kiinni, onko taipuvainen negatiivisuuteen ja ikävien asioiden ajatteluun. Se, että näkee työelämän oravanpyöränä ei välttämättä ole negatiivinen asia.
No tuleeko muita ideoita mieleen, miten maailma sitten pyörisi?
Digiloikka. Teknologian kehittämisen yksi tavoitehan on ollut, että tarvittaisiin yhä vähemmän työntekijöitä, koska palkkojen maksaminen on niin kallista.
Ihmisille on kuitenkin pakko maksaa jonkinlaista palkkaa, koska nykymaailmassa ei selviä ilman rahaa. Eli kansalaispalkka tulossa, yläpeukku sille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep. Ymmärrän mitä ap tarkoitat. Itse tosin en ole syrjäytynyt. Käyn töissä ja tapaan ystäviäni silloin tällöin.
Olen ihan tietoisesti luonut itselleni ns. helpon elämän. Olen jo nuorena ymmärtänyt kuinka raskasta lapsiperhe-elämä voi olla, ja siksi tein päätöksen, että sellaista elämää en itselleni halua. Välillä ihan säälittää ne työkaverit, jotka ovat välillä todella väsyneitä stressaavasta arjesta. Siinä lisäksi vielä mies, joka ei osallistu kotitöihin eikä metatyöhön. Kamalaa elämää minun silmissäni.
Tein myös päätöksen elää ilman miestä. Naisille valitettavasti lankeaa rooli tehdä enemmän kotitöitä ja kokkausta. Enkä halua tuollaista elämää.
Rakastan elää näin. Työn ulkopuolella kaikki aika on omaa aikaani. Ei tarvitse olla ketään varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ole enää vaihtoehto se, että olisi tekemättä mitään ja eläisin työttömänä pienillä tuloilla. Olen jo elänyt todella pienillä tuloilla yhden lapsen yh:na ja haluan elämässäni muuta kuin sitä kituuttamista. Haluan asua omakotitalossa enkä rivarissa tai kerrostalossa ja tämän meidän omakotitalon mahdollistaa se, että mä ja nykyinen mieheni käymme töissä. Mä haluan myös, että mulla on auto jolla pääsen täällä maaseudulla myös kauemmas. Haluan rahalllisesti tukea lastani opinnoissa. Haluan matkustella. Haluan ostaa uusia ja laadukkaita vaatteita kun niitä tarvitsen. Haluan ostaa laadukasta ja terveellistä ruokaa.
Olisin myös todella katkera jos mulla ei olisi lasta. Tiesin jo teini-ikäisenä, että haluan monta lasta. Ei vain mulle suotu kuin yksi lapsi ja olen hänestä todella kiitollinen.
Elämäsi on :minä haluan.
Ja nuo kaikki on ihan OK haluta, ja saada tekemällä töitä sen eteen.
Tämä juuri kuitenkin on aikamme ongelmallinen näkemys, että saadakseen asioita/ruokaa/vettä ihmisen pitää kaivaa ja kaivaa ojaa niska limassa, että ilman vääntöä ei voi saada mitään kivaa. (Miksei tämä "sääntö" ikinä koske rikkaita?)
On ok haluta turvallisuutta ja omaisuutta ja rahaa. Useimmat tykkäävät että on "tavoite".
Mutta että raha on niin epäreilusti jakautunut, on väärin. Yhtään biljonääriä ei tarvita. Besozin kuuluisi maksaa työntekijöilleen kunnolla eikä ostella hotellin kokoisia saastuttavia jahteja. (Kuulen jo kuinka alkaa huutelu kommareista. Menkää johonkin toiseen ketjuun itkemään.) Hallitun kapitalismin avulla rahan jakautuminen reilummin saataisiin ihan hyvin korjattua jos haluttaisiin, mutta nyt ollaankin taas kommenttini alussa: ihmisille uskotellaan tahallaan että kituminen pikkupalkalla on jotenkin hyveliästä ja (jossain vaiheessa kun jaksat vaan odottaa!) palkittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sä sitten syrjäytyneenä teet? Elät valtion tuilla ja koet, että se on nyt ihan oikeutettua koska SÄ haluat vaan oleskella? Sori, mutta mulle ei mene läpi tällaset vinkunat.
Minä lenkkeilen. Syön terveellisesti. Nukun milloin haluan. Istun koneella ja kuuntelen musiikkia tubesta ja luen ja selaan kaikkea mikä kiinnostaa. Kehitän itseäni jatkuvasti. Juttelen ihmisten kanssa ja pelaan. Olen 100% vapaa ja onnellinen. En halua parisuhdetta ja lapsia. Ainoa asia mitä omaisuudella tekisin kiertäisin maailman joka kolkassa vapaana ja onnellisena.
Millä rahoilla vietät tällaista elämää?
Yhteiskunnan rahoilla. Minä pärjään sillä minkä sossu antaa vaikka tulisi välillä karenssia. En tarvitse extraa. Omaisuus ei minua kiinnosta.
Voi saatana. Otsasuoni kyllä pullistuu, kun näin yli 60 vuotiaana pitää tälläisiä luusereita omalla työllä elättää. Eniten harmittaa se, että kun itse on jo kipeä aika paljonkin, niin terveet nuoret ihmiset viettää aikansa pelaamalla ja "juttelemalla ihmisten kanssa". Voi saatanan saatana.
Sinun ikästen mielipiteellä ei ole enää mitään väliä.
Työssä katkeroituneet sukupolvet ovat so last season.
Isojen mullistusten äärellä ollaan. Tässäkin ketjussa on monia katkeroituneita "työn sankareita", joiden työn tekoäly tulee viemään, koska se tekee sen paremmin, nopeammin ja halvemmalla. On ennustettu, että läntisissä teollisuusmaissa häviää neljännes työpaikoista suht nopeastikin. Miten kauan työ voi olla ihmisyyden mittari, jonka perusteella jaetaan resurssit? Onko se sitä edelleen, vaikka kehittyvässä yhteiskunnassa oikeasti tarpeellista työtä olisi enää kymmenellä prosentilla ihmisistä? Onko silloin 90% ihmisistä jotenkin "turhia", vai pitäisikö tätå hommaa miettiä ihan uudella tavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tekoäly tulee nimenomaan viemään kaikenlaista paperinpyörittelyä, suunnittelua ja "asiantuntijatyötä". Moni nykyisin paskaduunina pidetty fyysinen ja ihmisten kohtaamista vaativa työ on paljon vaikeammin toteutettavissa ilman ihmistä.
Suomen vanhoilliset luulee aina, että valinnoista on kyse rahasta.
Tiedän aika monta miljonääriä ulkomailla jotka asuu aivan vapaaehtoisesti korvessa pienessä mökissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä ihmettä sitä sitten tekisi? Tuota kutsutaan elämäksi. Jos se on kauheaa, pitää tehdä muutoksia.
Viettää aikaa puolison, lapsien, perheen ja ystävien kanssa.
Niin ja hakee rahaa seinästä, kun sitä sinne ihan itsekseen ilmaantuu?
Jos se puoliso käy töissä ka lapset koulua ja ystävätkin on töissä, niin lorviiko tuo ihminen sitten kotona ihan itsekseen?
Vai meinaatko, että kaikki ihmiset on kotona ja vietää aikaa puolison kanssa joka myös on kotona ja lasten kanssa jotka myös on aina kotona ja ystävätkään ei käy töissä, vaan ovat aina kotona?
Kun kaikki on vaan kotona, niin kukas sinulle on pitämässä kauppaa pystyssä, että voit sossun rahoilla hakea ruokaa? ja mistä se ruoka sinne kauppaan tulee, kun kaikki on vaan kotona lorvimassa?
ja mistä se raha tulee sinne "seinään" tai sinun tilille, kun sekin ihminen, joka sitä rahaa sinulle syytää on jäänyt pois "oravan pyörästä"?
Ap ajattelee, että kaikki työelämä ja itsensä elättäminen on typerää ja oravanpyörässä olemista, mutta onko oikeasti näin? Käykö kaikki ihmiset vastahakoisesti töissä ja onko jokaiselle perhe taakka????
Äity kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sä sitten syrjäytyneenä teet? Elät valtion tuilla ja koet, että se on nyt ihan oikeutettua koska SÄ haluat vaan oleskella? Sori, mutta mulle ei mene läpi tällaset vinkunat.
Minä lenkkeilen. Syön terveellisesti. Nukun milloin haluan. Istun koneella ja kuuntelen musiikkia tubesta ja luen ja selaan kaikkea mikä kiinnostaa. Kehitän itseäni jatkuvasti. Juttelen ihmisten kanssa ja pelaan. Olen 100% vapaa ja onnellinen. En halua parisuhdetta ja lapsia. Ainoa asia mitä omaisuudella tekisin kiertäisin maailman joka kolkassa vapaana ja onnellisena.
Millä rahoilla vietät tällaista elämää?
Yhteiskunnan rahoilla. Minä pärjään sillä minkä sossu antaa vaikka tulisi välillä karenssia. En tarvitse extraa. Omaisuus ei minua kiinnosta.
Voi saatana. Otsasuoni kyllä pullistuu, kun näin yli 60 vuotiaana pitää tälläisiä luusereita omalla työllä elättää. Eniten harmittaa se, että kun itse on jo kipeä aika paljonkin, niin terveet nuoret ihmiset viettää aikansa pelaamalla ja "juttelemalla ihmisten kanssa". Voi saatanan saatana.
Sinun ikästen mielipiteellä ei ole enää mitään väliä.
Työssä katkeroituneet sukupolvet ovat so last season.
Olet tulkinnut asian väärin. Työelämä ei katkeroita, päinvastoin, mutta lokkeilu ja terveiden ihmisten kotona makaaminen ja toisten siivellä eläminen kyllä tuntuu pahalta.
Täälläkin suu vaahdossa haukutaan pienten lasten äidit, jotka muutaman vuoden nostaa kotihoidon tukea ja mies elättää enimmäkseen perhettään lokeiksi. Ja sitten kuitenkin näyttää monen mielestä olevan ihan ok, että terve nuori ihminen viettää aikansa pelaamalla ja "ystäviä tapaamalla" ja nostaa tukia koko elämänsä.
Minusta tässä on ristiriita.
Vierailija kirjoitti:
Äity kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sä sitten syrjäytyneenä teet? Elät valtion tuilla ja koet, että se on nyt ihan oikeutettua koska SÄ haluat vaan oleskella? Sori, mutta mulle ei mene läpi tällaset vinkunat.
Minä lenkkeilen. Syön terveellisesti. Nukun milloin haluan. Istun koneella ja kuuntelen musiikkia tubesta ja luen ja selaan kaikkea mikä kiinnostaa. Kehitän itseäni jatkuvasti. Juttelen ihmisten kanssa ja pelaan. Olen 100% vapaa ja onnellinen. En halua parisuhdetta ja lapsia. Ainoa asia mitä omaisuudella tekisin kiertäisin maailman joka kolkassa vapaana ja onnellisena.
Millä rahoilla vietät tällaista elämää?
Yhteiskunnan rahoilla. Minä pärjään sillä minkä sossu antaa vaikka tulisi välillä karenssia. En tarvitse extraa. Omaisuus ei minua kiinnosta.
Voi saatana. Otsasuoni kyllä pullistuu, kun näin yli 60 vuotiaana pitää tälläisiä luusereita omalla työllä elättää. Eniten harmittaa se, että kun itse on jo kipeä aika paljonkin, niin terveet nuoret ihmiset viettää aikansa pelaamalla ja "juttelemalla ihmisten kanssa". Voi saatanan saatana.
Sinun ikästen mielipiteellä ei ole enää mitään väliä.
Työssä katkeroituneet sukupolvet ovat so last season.Olet tulkinnut asian väärin. Työelämä ei katkeroita, päinvastoin, mutta lokkeilu ja terveiden ihmisten kotona makaaminen ja toisten siivellä eläminen kyllä tuntuu pahalta.
Täälläkin suu vaahdossa haukutaan pienten lasten äidit, jotka muutaman vuoden nostaa kotihoidon tukea ja mies elättää enimmäkseen perhettään lokeiksi. Ja sitten kuitenkin näyttää monen mielestä olevan ihan ok, että terve nuori ihminen viettää aikansa pelaamalla ja "ystäviä tapaamalla" ja nostaa tukia koko elämänsä.
Minusta tässä on ristiriita.
No täällä on monia ihmisiä, monia mielipiteitä. Jos on ihminen, joka pitää lapsen kotihoitoa lokkeiluna, niin oletettavasti loogisesti hän myös pitää meitä lokkejakin lokkeilijoina. Ei siinä tarvi olla ristiriitaa, jos hahmottaa eri viestit eri keskustelayksilöiden kirjoittamiksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuilla eläminen se vasta luonnotonta onkin. Siis ihan aidosti. Ihminen on eläin muiden joukossa ja joka ikinen eläin tällä planeetalla tekee työtä elääkseen, se on luonnollista ja tervettä. Jollain oravalla se on perän rakennus ja ruuan etsintä ihmisellä vaikka sairaanhoitaja josta saa rahan ostaakseen sen pesän ja ruokaa. Se et sulle vaan annetaan asiat ilman työtä on luonnon vastasta
Raha on luonnotonta. Ihmisen tärkein resurssi on aika, jota useat ihmiset vaihtavat rahaan. Rahaan, joka on tyyliin printattua paperia tai numeroita näytöllä. Sillä on arvoa vain koska niin on sovittu. Jos työ on sellaista, jota tekee vain rahan takia, eli ei tykkäisi muuten käyttää aikaansa siihen, niin silloin ihmisen elinaikaa tulee kyllä ryöstetyksi. Absurdi ajatus, että ainutkertaista olemassaoloa vaihdettais siihen, että voi saada välttämättömät elämää ylläpitävät asiat. Eläimet sentään ovat olemassa ja tekevät niille luontaisia juttuja, eikä niiltä vaadita sen enempää. Kuinka luonnollisesti ihmiset saa ylipäänsä maailmassa olla?
Tajuan sen pointin, että tyhjästä rahan ja sitä kautta kodin ja ruoan saaminen on epäluonnollista, mutta se mahdollistaa mulle ainakin luonnollisempaa elämäntapaa. Unirytmi on aivan 5/5 ja voin muutenkin elellä silleen, että annan asioiden tulla itsestään minusta. Ei tarvi tehdä asioita vain koska kello näyttää tiettyä lukemaa tai koen olevani velvollinen johonkin. Että tavallaan luonnotonta, mutta toisella osa-alueella luonnollisempaa.Mitä helv tarkoittaa että olisi "absurdi ajatus, että ainutkertaista olemassaoloa vaihdettais siihen että voi saada välttämättömät elämää ylläpitävät asiat". Sehän on kaikkien muiden elollisten eliöiden paitsi nykyään monen ihmisen valveillaolon hetket täyttävä asia, saada ainutkertaisen elämänsä voimalla itselleen välttämättömät asiat hengissä pysymiseen.
Tämä puhe siitä että ihmisen täytyy tehdä jotenkin liikaa työtä on ihan absurdia. Koskaan ei ihmisen ole tarvinnut tehdä keskimäärin yhtä vähän. Sehän ei toki jakaudu tasaisesti kun toiset harrastaa vapaamatkustajuutta ja toiset huhkii niska limassa, niistäkin osa vain liian rahan haalimisen vimman vallassa ja asiat joista maksetaan eniten ovat jostain syystä usein niitä vähitäen tärkeitä. Aivan outoa.
Raha on se hyödyke jolla saat ne välttämättömät elämää ylläpitävät asiat! Ruoka! Lämpöä! Suojaa! Loput on sitten sen toisen elämän päämäärän saavuttamista verten, omien geenien jatkamisen eteen työskentely.
--ja ihmisellä sitten jotkin virtuaaliajantappohommat ihan ääliömäisen suuressa osassa, pseudososiaalista ja parasosiaalista sijaistoimintaa, sekä "harrastukset", termi joka keksittiin alle 100 v sitten.
Kuinka vieraantunut voi olla luonnosta.
Olis kyllä voinu muotoilla paremmin tuon lainatun lauseen. Jos ainut motivaatio käyttää olemassaoloansa, energiaansa ja aikaansa jonkun asian tekemiseen on raha (jonka tavoittelemista motivoi mm. välttämättömät hyödykkeet), siinä automaattisesti hukataan elämää. Luonnollista olis, jos asioiden tekemisen motiivi olis se itse asian tekeminen/siittä saatava hyöty, mutta rahan antama motivaatio asioiden tekemiselle on saanut maailman aika tehokkaasti sekaisin. Nythän ihmisen saa palkattua tekemään mitä vaan. Eli lähinnä se on absurdia, miten on normaalia odottaa ihmisten hukkaavansa aikaansa, olemassaoloansa, energiaansa rahaa vastaan.
Hauska muuten tuo kommentti siittä kuinka vieraantunut voi olla luonnosta. Sama ajatus mullakin usein pulpahtelee pintaan, kun hoksaa erilaisia asioita ympäristöstä.
Sairauden vuoksi olen syrjässä paitsi työelämästä myös monesta muusta jutusta. En juuri jaksa harrastaa tai liikkua kovin paljoa kodin ulkopuolella. Koen, että sairaus on syrjäyttänyt minut yhteiskunnasta. Meni melkein 20 vuotta ennen kuin pystyin hyväksymään tämän asian ja alkaa nauttimaan elämästä tällaisena.
ap