Syrjäytyneenä näkee niin selvästi, kuinka älytöntä ns. normaali elämä on

Se kaikki kuluttaminen, joka näyttää johtavan aina vain uuteen kuluttamiseen. Autoilla ajelu, asuntolainat, ulkomaanmatkat, mahdollisesti vielä joka ostaa kesäpaikan ja sinne veneenkin, kaikki se omaisuus ja krääsä, mikä siihen liittyy. Hirvittävää tuhlausta! Kaiken sen materiaalisen kulutuksen aiheuttamien ongelmien korjaaminen lisää kuluttamalla ei vain tule onnistumaan, pää tulee vetävän käteen lopulta pakostikin ja kaikki kärsivät siitä, oli mukana täydellä voimalla siinä hullun myllyssä tai ei. Kyllä, kaikki se kuluttaminen varmasti luo työtä joillekin, mutta onko se sen arvoista oikeasti, kun samalla maapallon ja luonnon tila kertoo karua kieltään näyttäen hiljalleen sen, että ihmiskunta on tulossa nykymenolla tiensä päähän.

Huvittavinta on, että ne jotka eivät ole kantaneet täydellä panoksella korteaan siihen kekoon, saavat niskaansa kaikenlaista halveksuntaa ja ylenkatsetta niiltä, jotka eniten kuluttavat ja suhteellisesti eniten siis aiheuttavat luonnon ja ympäristön tuhoutumista elämäntavallaan. Aina kun nään esimerkiksi uuden uutukaisen Teslan tai minkä tahansa muun sähköauton, niin en voi kuin miettiä, että siinä se menee vasta tekopyhä höynä ja hyödyllinen idiootti, jos kuvittelee tekevänsä jotain luonnon, ympäristön ja ilmakehän pelastamisen eteen tuolla viherpesun kaapuun puetulla huijauksella. Kaikki materiaaliseen kuluttamiseen perustuvat tavat pitää aina tutkia tarkkaan, mitkä niiden todelliset vaikutukset on ja sähköautot ovat ehkä naurettavin, isolta osin sosiaalisesti hyväksytty, viherpesun muoto tänä päivänä.

Valitettavaa on, että monet uskovat siihen, ettei minkään tarvitse muuttua, kunhan kulutusta vähän reivataan vihertävämpään suuntaan niin, että sillä voi patsastella ja samalla välttää kohtaamasta ja pohtimasta maailman ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Se kaikki kuluttaminen, joka näyttää johtavan aina vain uuteen kuluttamiseen. Autoilla ajelu, asuntolainat, ulkomaanmatkat, mahdollisesti vielä joka ostaa kesäpaikan ja sinne veneenkin, kaikki se omaisuus ja krääsä, mikä siihen liittyy. Hirvittävää tuhlausta! Kaiken sen materiaalisen kulutuksen aiheuttamien ongelmien korjaaminen lisää kuluttamalla ei vain tule onnistumaan, pää tulee vetävän käteen lopulta pakostikin ja kaikki kärsivät siitä, oli mukana täydellä voimalla siinä hullun myllyssä tai ei. Kyllä, kaikki se kuluttaminen varmasti luo työtä joillekin, mutta onko se sen arvoista oikeasti, kun samalla maapallon ja luonnon tila kertoo karua kieltään näyttäen hiljalleen sen, että ihmiskunta on tulossa nykymenolla tiensä päähän.

Huvittavinta on, että ne jotka eivät ole kantaneet täydellä panoksella korteaan siihen kekoon, saavat niskaansa kaikenlaista halveksuntaa ja ylenkatsetta niiltä, jotka eniten kuluttavat ja suhteellisesti eniten siis aiheuttavat luonnon ja ympäristön tuhoutumista elämäntavallaan. Aina kun nään esimerkiksi uuden uutukaisen Teslan tai minkä tahansa muun sähköauton, niin en voi kuin miettiä, että siinä se menee vasta tekopyhä höynä ja hyödyllinen idiootti, jos kuvittelee tekevänsä jotain luonnon, ympäristön ja ilmakehän pelastamisen eteen tuolla viherpesun kaapuun puetulla huijauksella. Kaikki materiaaliseen kuluttamiseen perustuvat tavat pitää aina tutkia tarkkaan, mitkä niiden todelliset vaikutukset on ja sähköautot ovat ehkä naurettavin, isolta osin sosiaalisesti hyväksytty, viherpesun muoto tänä päivänä.

Valitettavaa on, että monet uskovat siihen, ettei minkään tarvitse muuttua, kunhan kulutusta vähän reivataan vihertävämpään suuntaan niin, että sillä voi patsastella ja samalla välttää kohtaamasta ja pohtimasta maailman ongelmia.

Asiaa. Tähän vielä lisäksi se, että nykyään harvemmin enää halutaan tehdä kestäviä asioita. Heikompilaatuisten tavaroiden tuottaminen on kätevämpää, koska niitä tarvii ostaa sitten uudestaan ja uudestaan, ja näinollen bisnes kukoistaa. Se on ikävää, kun raha ja tuottavuus määrittää kaiken

Kaikki sosiaalinen elämä myös tuntuu enemmän raskaalta, paljon helpompi olla vain tekemättä mitään.

Ihmiset jotka kokevat että työttömänä elämä luisuu radaltaan, alkoholisoituu tms ovat aivopesulaitoksen nimeltä koulu pahimpia uhreja. Itse asiassa hyvin harva ihminen edes osaa nauttia työttömyyden vapaudesta. Koulussa lapset oppivat auktoriteettiuskovaisiksi ja menettävät aikalailla itsetuntonsa jatkuvan vertailun ja arvostelun kohteena ollessaan. Ja mitäs peruskoulun jälkeen lapsista syntyykään; työn orjia tälle ihanalle oravanpyörällemme jossa raadetaan sille hävyttömän rikkaalle pienelle osalle rahaa rahan päälle. Olen samaa mieltä että nykyaikainen oravanpyöräsysteemi on oikeasti tehty vain palvelemaan pientä rikasta osaa ja samalla tuhotaan myös luonto. Koko aivopesu aloitetaan koulujärjestelmästä.

Maailma on oikeasti melko sairas paikka kun tarkemmin alkaa asiaa tutkimaan ja miettimään sekä aiheesta kirjallisuutta lukemaan

Alkuperäisessä kysymyksessä ollaan perimmäisten asioiden äärellä. Aiemmin nämä asiat oli ihmiselämän ja yhteiskunnan perusasioita ja vähän kuin pakko. Nyt ollaan siinä murroksessa, että yhteiskunnassa voi elää muutenkin.

Mutta loppujen lopuksi jonkun ne lapsetkin on tehtävä ja kasvatettava. Siinä nyky-yhteiskunta on mennyt hulluksi, että ihmisillä on ihan liikaa kaikkea muka pakollista elämässään. Siitä tulee se loputon stressi ja kiire.

Itse elän lapsettomana miesparin osapuolena ja olen kyllä loppujen lopuksi aika onnellinen elämäntilanteeseen. Vaikka ilmen sitä lapsiperhe-elämääkin tuntuu, että elämä täyttyy työn lisäksi erilaisista vapaa-ajan hommista ja harrastuksista.

Ajattelen taas syrjäytyneistä minkä vuoksi elää? 

Olisi kivaa heittäytyä pois oravanpyörästä mutta en jaksa sitä kituuttamista ja jatkuvaa rahojen laskemista että mitä voi tehdä ja mitä ei. Nyt on töissä käydessä rahaa myös lomailla ja matkustella ja tehdä vapaalla kivoja juttuja. Voi syödä ravintolassa ja kauppakassin ostoksiakaan ei tarvitse niin tarkasti laskea kun rahat riittää niihin. Jos työstressi poistuisi, niin sitten sitä kuitenkin stressaisi rahojen riittämistä omiin menoihin.

On surullista, miten ihmiset kuluttavat ainutkertaisen elämänsä tekemällä rahaa ennestään rikkaille samalla ansaiten niukan elannon itselleen. Aikaa ja jaksamista mihinkään muuhun ei ole samalla kun nämä rikkaat köllöttelevät tyytyväisinä ilman huolen häivää  lennellen ympäri maailmaa yksityiskoneillaan. Ei ihmiselämän tarkoitus ole se, että aamulla ylös, ruokaa, lapset tarhaan ja itse töihin, iltapäivällä lapset tarhasta, ruoanlaittoa ja kotitöitä ja rättiväsyneenä nukkumaan, jotta voi aloittaa saman sieluntuhoavan rallin taas huomenna. Tuntuu, että moni ei tajua tätä vaan pitää tuollaista ainaona oikeana elämäntyylinä.

Vierailija kirjoitti:

No mitä ihmettä sitä sitten tekisi? Tuota kutsutaan elämäksi. Jos se on kauheaa, pitää tehdä muutoksia.

Vaikkapa eläisi sitä elämää ja kokisi asioita, nauttisi elämästä ja henkinen hyvinvointi edellä, eikä vain suorittaisi sitä samaa kaavaa.

En käy töissä, koska minua ei voi ostaa.

Kuten täällä on montakertaa sanottu me "oravanpyöryläiset " mahdollistamme teille laiskoille "muka" filosofeille tuon laiskottelun. Kyllä mekin osaamme ajatella, siksi kannatan että kaikki sosiaalituet laiskoilta makaajilta pois, sairaat on asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

En käy töissä, koska minua ei voi ostaa.

Kaikki tavalliset työssäkäyvät ovat kauppatavaraa, hyödyttämään tätä sairasta maailmaa.

Vierailija kirjoitti:

On surullista, miten ihmiset kuluttavat ainutkertaisen elämänsä tekemällä rahaa ennestään rikkaille samalla ansaiten niukan elannon itselleen. Aikaa ja jaksamista mihinkään muuhun ei ole samalla kun nämä rikkaat köllöttelevät tyytyväisinä ilman huolen häivää  lennellen ympäri maailmaa yksityiskoneillaan. Ei ihmiselämän tarkoitus ole se, että aamulla ylös, ruokaa, lapset tarhaan ja itse töihin, iltapäivällä lapset tarhasta, ruoanlaittoa ja kotitöitä ja rättiväsyneenä nukkumaan, jotta voi aloittaa saman sieluntuhoavan rallin taas huomenna. Tuntuu, että moni ei tajua tätä vaan pitää tuollaista ainaona oikeana elämäntyylinä.

Onko elämän tarkoitus sitten nukkua iltapäivään, elää ilman mitään aikatauluja ja märehtiä sohvan pohjalla mukasyvällisiä ajatuksia, joilla ei ole tasan tarkkaan mitään merkitystä kenelläkään muulle, kuin henkilölle itselleen? En tiedä, kai loiselämästäkin voi merkityksen löytää, joskin epäilen sitä.

Todettakoon, etten puhu loisesta negatiivisessa merkityksessä, vaan täysin objektiivisesti. Hieman toki hiertää se, että loisella on pokkaa suhtautua ylenkatsoen niihin, jotka loisimisen mahdollistavat

Vierailija kirjoitti:

Kuten täällä on montakertaa sanottu me "oravanpyöryläiset " mahdollistamme teille laiskoille "muka" filosofeille tuon laiskottelun. Kyllä mekin osaamme ajatella, siksi kannatan että kaikki sosiaalituet laiskoilta makaajilta pois, sairaat on asia erikseen.

Elämä ei ole yksinkertaista, syitä on erilaisia siihen miksei ole töissä tai löydä omaa paikkaansa mistään. Toiset kuormittuvat kaikesta aivan liikaa tai taivu mihinkään työelämän vaatimuksiin.

Mun elämänsisältö on löytynyt työn ja harrastusten ohella vapaudesta matkustella kyselemättä lupia keneltäkään. Silti elämässä on tärkeitä ystäviä ja sosiaalisesti riittävän rikas tuttavapiiri, mutta vakiintunutta parisuhdetta ei ole ollut vuosiin  Naimisissakin on tullut oltua 8 vuotta, mut toki avoin olen uudellekin puolisolle jos sopiva osuu kohdalle, mut näinkin menee sinkkuna oikein mukavasti.

Miettikääpä sitä, että kun meistä aika jättää... 200 vuoden päästä suurimmasta osasta meistä kenestäkään ei ajatella, että olipas joku loinen tai ahkera työssään.

Suurimmat k u  s i peat ehkä muistetaan.

Vai ajatteleeko joku, että joku tyyppi 1820-luvulla oli laiskansutjakka ja ansaitsee halveksuntaa.

Minä olen työkyvyttömyyseläkkeellä, ja toisin kuin moni teistä, minä tiedän mihin ja kuinka pian minä todennäköisesti kuolen.

Toki voin joutua onnettomuuteen jo tänään, mutta tilastojen valossa en.

Tämä asia huomioonottaen on erittäin törkeää ja tylyä, ja myös epäreilua, miten paljon olen saanut lokaa niskaani siitä että olen vain kotiäiti ja siitä, että "en ole elämässäni saanut mitään aikaiseksi". Nämä ihmiset usein omilla elämäntavoillaan ja kulutuksellaan tilaavat itselleen kansantaudit ja maailmalle tuhon, mutta jostain syystä halveksuttavin ihmisolento suomalaisessa yhteiskunnassa olen minä:

Päihteetön, mahdollisimman terveellisesti elävä, vähän kuluttava, utelias, elämäniloinen kotiäiti.

En tietenkään tiedä, millaista on edetä urallaan. En tiedä, miltä tuntuu saavuttaa jokin työhön liittyvä etappi. Enkä ole ottamassa tai vaatimassa että muut eivät saisi niitä tavoitella ja kokea.

Mutta sitä ihmettelen, miksi minä en saa olla onnellinen, vaan se ärsyttää muita? En tallaa täällä enää kauaa, sitä ennen yritän kasvattaa lapsistani avarakatseisia, itseään ja luontoa suojelevia, tavallisia ihmisiä jotka ehkä pystyisivät näkemään myös ne hyvät puolet elämässään, eivätkä keskittyisi vain siihen, mitä heillä ei ole. Mikä siinä siis niin ärsyttää, että työelämän ulkopuolella oleva ihminen ei valita rahapulaa ja joskus tekee jotain, mistä itse nauttii?

Vastausta kannattaa pysähtyä miettimään. En usko, että vastaus oikeasti on, että minä olen loinen ja siksi ärsyttävä, vaan vastaus on jokin syy, joka on vihaajassa itsessään.

Mielenkiintoinen aihe tosiaan.

Olen myös työkyvytön mutta en koe olevani syrjäytynyt.

Kiinnostaisi tietää, miksi ap kokee olevansa syrjäytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On surullista, miten ihmiset kuluttavat ainutkertaisen elämänsä tekemällä rahaa ennestään rikkaille samalla ansaiten niukan elannon itselleen. Aikaa ja jaksamista mihinkään muuhun ei ole samalla kun nämä rikkaat köllöttelevät tyytyväisinä ilman huolen häivää  lennellen ympäri maailmaa yksityiskoneillaan. Ei ihmiselämän tarkoitus ole se, että aamulla ylös, ruokaa, lapset tarhaan ja itse töihin, iltapäivällä lapset tarhasta, ruoanlaittoa ja kotitöitä ja rättiväsyneenä nukkumaan, jotta voi aloittaa saman sieluntuhoavan rallin taas huomenna. Tuntuu, että moni ei tajua tätä vaan pitää tuollaista ainaona oikeana elämäntyylinä.

Onko elämän tarkoitus sitten nukkua iltapäivään, elää ilman mitään aikatauluja ja märehtiä sohvan pohjalla mukasyvällisiä ajatuksia, joilla ei ole tasan tarkkaan mitään merkitystä kenelläkään muulle, kuin henkilölle itselleen? En tiedä, kai loiselämästäkin voi merkityksen löytää, joskin epäilen sitä.

Todettakoon, etten puhu loisesta negatiivisessa merkityksessä, vaan täysin objektiivisesti. Hieman toki hiertää se, että loisella on pokkaa suhtautua ylenkatsoen niihin, jotka loisimisen mahdollistavat

Kuinka objektiivista se on, jos oletat loisen elävän nukkuen iltapäivään, ilman mitään aikatauluja ja viettäen sohvan pohjalla aikaa?