Lue keskustelun säännöt.
Syrjäytyneenä näkee niin selvästi, kuinka älytöntä ns. normaali elämä on
22.05.2023 |
Tarkoitan nyt sitä oravanpyörää, missä suurin osa ihmisistä elää. 90% elämästä suoritetaan: herätään, lapset töihin/kouluun, työpäivän jälkeen prisman kautta kotiin, hoidetaan kotiasiat, kuskataan lapsia sinne tänne, nukkumaan ja tätä toistetaan päivästä toiseen ja haaveillaan viikonlopusta ja kesälomasta.
Onko tuollainen suorituselämä oikeasti onnellista ja tyydyttävää? Vaikea uskoa, että on. Kuinka moni ihan aidosti haluaa elää noin vai onko moni ajautunut siihen, koska niin "kuuluu elää" ja sitä odotetaan yhteiskunnan tai muiden ihmisten taholta.
Aiemmin olen surrut kovasti sitä, että en ole voinut elää tuota elämää. Nyt en enää missään nimessä haluaisi tuohon pyöritykseen. Joskus kun sitä katsoo ulkoa päin, niin se näyttäytyy jopa koomisena. Vähän vaikea selittää, on varmaan vaikea katsoa sitä touhua objektiivisesti jos on siinä keskellä itse.
Kommentit (816)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sä sitten syrjäytyneenä teet? Elät valtion tuilla ja koet, että se on nyt ihan oikeutettua koska SÄ haluat vaan oleskella? Sori, mutta mulle ei mene läpi tällaset vinkunat.
Minä lenkkeilen. Syön terveellisesti. Nukun milloin haluan. Istun koneella ja kuuntelen musiikkia tubesta ja luen ja selaan kaikkea mikä kiinnostaa. Kehitän itseäni jatkuvasti. Juttelen ihmisten kanssa ja pelaan. Olen 100% vapaa ja onnellinen. En halua parisuhdetta ja lapsia. Ainoa asia mitä omaisuudella tekisin kiertäisin maailman joka kolkassa vapaana ja onnellisena.
Millä rahoilla vietät tällaista elämää?
Yhteiskunnan rahoilla. Minä pärjään sillä minkä sossu antaa vaikka tulisi välillä karenssia. En tarvitse extraa. Omaisuus ei minua kiinnosta.
Voi saatana. Otsasuoni kyllä pullistuu, kun näin yli 60 vuotiaana pitää tälläisiä luusereita omalla työllä elättää. Eniten harmittaa se, että kun itse on jo kipeä aika paljonkin, niin terveet nuoret ihmiset viettää aikansa pelaamalla ja "juttelemalla ihmisten kanssa". Voi saatanan saatana.
Miksi kiroat ja itket asiaa joka on sinullekin täysin mahdollista saavuttaa? Vai meinaatko että jollekin menee läpi se että sinäpäs käytkin töissä elättääksesi muita? Heh, kyllä sinä käyt töissäsi ihan omista itsekkäistä syistäsi ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että kaikki ovat niin kovin stressaantuneita ja kuormittuneita, jopa lapset. Se siinä mättää.
Katson siskon lapsia ja ne on kaikki paitsi vanhin, väsyneitä rumbaan. Vanhin vain loikoilee älylaitteilla/pelikoneilla, kun nuoremmat hiki päässä hyppäävät harrastuksesta toiseen, ja nukahtelevat sinne tänne. Illalla nukkumaan meno viivästyy, ja unta tulee lapsille liian vähän. Kotona on koko ajan meluisaa ja kiirettä/aikatauluja. Lomat aikataulutetaan, ja lapsia kuskataan koko ajan jonnekin, eikä koskaan ole rauhallista olemista. Kauheaa katsottavaa.
Kun oma lapseni oli pieni niin ei ollut tällaista vielä, silloin vuonna 2000.
Tuo siskosi elämä kuulostaa painajaiselta. Meillä on 2-vuotias ja kohta 7-vuotias, ja ainoastaan 7-vuotias käy kerran viikossa harrastuksessa eskarin jälkeen. En ymmärrä miksi häntäkään pitäisi tuon useammin pitkän eskaripäivän jälkeen mihinkään kuskata. En jaksaisi itsekään! Onneksi ei ainakaan vielä ole pyytänytkään enempää harrastuksia. Minulla on vakaa ajatus jatkaa näin ala-asteellakin, kerran viikossa joku ohjattu harrastus on mielestäni riittävää. Toki hyvä sitten ulkoilla muina iltoina että saa liikuntaa.
Ymmärrän aloituksen syrjäytyneen pointin. Mutta entä jos tykkää työstään ja aamuisin on kiva lähteä? Ei se silloin ole hukkaan heitettyä oravanpyörässä juoksemista, jos siitä saa nautintoa. Olin kuopuksen kanssa 1.5 vuotta kotona ja itselleni se ei pidemmän päälle sopinut yhtään. Nyt on aivan ihanaa lähteä aamuisin töihin. Tykkään että arki on rytmitettyä ja tunnen tekeväni jotain hyödyllistä. Ihminen on pohjimmiltaan laiska, ja ainakin minulla jos ei ole jotain ulkoista painetta kuten työpaikkaa, niin tulee laiskistuttua. Aktiivisuus taas tukee ainakin itselläni henkistä hyvinvointia paremmin kuin aikatauluttomuus kotona. Toki sitten loma on tähän komboon kivaa vaihtelua, ja siitäkin pystyy nyt nauttimaan. Viime kesänä loma ei tuntunut miltään, kun se oli sitä arkea. Uskon että ihminen on luotu tekemään jotain (oli se sitten perinteistä palkkatyötä tai jotain muuta) ja suurin osa ihmisistä kärsii toimettomuudesta. Joku pystyy organisoimaan itsensä tarpeeksi toimeliaaksi ilman palkkatyötäkin, mutta itselle se tuo haasteita.
Mikä sä olet sanomaan toisen vanhemman elämästä, että "tuo kuulostaa painajaiselta"? Yhtä hyvin sitten voisi sanoa, että se, ettet tarjoa jo 7-vuotiaallesi enempää kuin kokemuksen yhdestä ohjatusta lajista, kuulostaa painajaiselta - miltä tuollainen tuntuu? Ihmeellinen tapa argumentoida.
Olen äiti, joka aikoo esitellä ja parhaansa mukaan esittelee lapsilleen kaiken sen, mitä itse lapsena olisin toivonut - emmekö me kaikki. Mutta jos sinä toivoit laiskuutta ja vähän/ei yhtään harrastuksia, joku muu niitä toivoo paljon. Itse pidän äitiäni paljon laiskempana ja päämääräorientoitumattomampana kuin itseäni ja olisin toivonut niiden 5 harrastuksen lisäksi enemmän ja hänen aloitteestaan, etten itse olisi aina joutunut suunnittelemaan kaikkea. No, ei voi kauhalla pyytää, kun on lusikalla annettu (- paradoksaalisesti hänen käyttämänsä sanonta). Nyttemmin äitini aivan ihmettelee, että olen johonkin ollut tyytymätön. Toki aina lapset ovat johonkin tyytymättömiä/ainakin pitäisi olla ja osata myös rakentavasti kritisoida omaa vanhempaa. Tämä on myös monipuolinen oppimiskokemus aikuisen vanhemmalle, joka kuulee palautetta työstään. Työtähän kasvatus on, työtä tärkeimpien joukossa, jos ihmiskunta mitään suurta haluaa saavuttaa.
Kenties kuulet aikuisilta lapsiltasi sitten samantyyppistä palautetta jokin päivä kuin mikä mun kokemus oli, että harrastuksia olisi saanut olla lisääkin ja kiva olisi ollut äiti, jonka ensimmäinen mieleenjuolahtava ihmislajia perustavanlaatuisesti kuvaava adjektiivi ei ole "laiska", vaan vaikkapa "potentiaalisesti älykäs" "aktiivinen" "yritteliäs" "kestävä" "periksiantamaton" "luova" "sisukas" "oppivainen" "kehittyvä" "kyvykäs" "mielenkiintoinen".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sä sitten syrjäytyneenä teet? Elät valtion tuilla ja koet, että se on nyt ihan oikeutettua koska SÄ haluat vaan oleskella? Sori, mutta mulle ei mene läpi tällaset vinkunat.
Olen eläkkeellä kroonisen sairauden vuoksi. Kuulostaa, että olisit ehkä hieman katkera.
ap
Miksi pidät itseäsi syrjäytyneenä?
Sairauden vuoksi olen syrjässä paitsi työelämästä myös monesta muusta jutusta. En juuri jaksa harrastaa tai liikkua kovin paljoa kodin ulkopuolella. Koen, että sairaus on syrjäyttänyt minut yhteiskunnasta. Meni melkein 20 vuotta ennen kuin pystyin hyväksymään tämän asian ja alkaa nauttimaan elämästä tällaisena.
ap
Minä olen myös sairauden vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä. Minullakin on mennyt kauan aikaa hyväksyä tilanteeni ja päästä yli surusta ja katkeruudesta, sekä ikuisen luuseriuden ajattelusta.
Lopulta olen alkanut ajatella, että tämä on oikeastaan hyvä näin. Minulla on normaali päivärytmi ja jaksan liikkua sen verran että koira ja lapset pysyy tyytyväisinä. Voin viettää aikani tehden myös mukavia asioita. Moni asia on poissuljettu minulta, ja loppujen lopuksi se kertoo enemmän muista ihmisistä ja heidän pikkumaisuudestaan kuin minusta, jos ja kun monia suututtaa minun kaltaisten kotona olo.
Voidaan vaihtaa osia, jos tahdotte! Tai sitten voisitte osaltanne kehittää yhteiskuntaa ja palveluita ja tiedettä niin, että tulevaisuudessa (ihan lähitulevaisuudessakin) ihmisiä jää vähemmän syrjään työelämästä ja Oikeasta Elämästä. Koska teillä on siihen rahkeet, minulla ei.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, mutta minusta tuo ap:n ajatusmaailma on outo. Jos kaikki ajattelisi noin, ei kukaan pääsisi lääkäriin, kun sairastuu, koska kaikki lääkärit makailsisi kotona "pois oravanpyörästä" ja nostelisi sossun tukia. Samoin jos halaisit ravintolaan syömään, seillä olisi lappu luukulla ja koko henkilökunta plus omistaja makaamassa kotoana, pois oravanpyörästä. Koulua ei olisi, koska opettajat olis kotona viettämässä laatuaikaa sensijaan, että olisivat opettamassa, apteekki kiinni, kaikki sieltäkin "syrjääntyneenä" kotona vetämässä lonkkaa.
Tuo ap:n ajatusmaailam on vähän , kuin monen runsaasti alkoholia käyttävän ihmisen ajatusmaailma. Nekin monesti ajattelee, miten typerää/ilotonta elämää viettää ihmiset, jotka ei juo, koska heille vain se viinapäissäolo on oikeata elämää.
Ja kuitenkin oikeasti se elämä ilman jatkuvaa juopottelua on paljon parempaa elämää.
Kyllä suurin osa ihmisistä haluaa käydä töissä ja hoitaa lapsiaan ym ihan normaalia elämää.
Ja toisekseen, ihmisen kuulu itse elättää itsensä, eikä kuvitella, että toisten on se tehtävä. Silloinhan niiden toisten on tehtävä vielä enemmän elättääkseen nämä vapaamatkustajat.
Jos ihminen on "syrjääntynyt" ilman, että nostaa senttiäkään yhteiskunnan tukia, silloin asia on ihan ok, mutta muiden siivellä eläminen on todella törkeää.
Luuletko, että kaikki vapaamatkustajat ovat sitä vapaaehtoisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä ihmettä sitä sitten tekisi? Tuota kutsutaan elämäksi. Jos se on kauheaa, pitää tehdä muutoksia.
Niin, mutta se suorittaminen ei ole elämän elämistä
Olet kuitenkin sitä mieltä, että jonkun toisen pitää suorittaa jotta hän voi kustantaa sinun elämän elämisesi?
Voit aivan hyvin lopettaa suorittamisen heti kun sinulla on varaa elää esimerkiksi pääomatuloilla.
Siihen asti sinun on valitettavasti suoritettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sä sitten syrjäytyneenä teet? Elät valtion tuilla ja koet, että se on nyt ihan oikeutettua koska SÄ haluat vaan oleskella? Sori, mutta mulle ei mene läpi tällaset vinkunat.
Olen eläkkeellä kroonisen sairauden vuoksi. Kuulostaa, että olisit ehkä hieman katkera.
ap
Miksi pidät itseäsi syrjäytyneenä?
Sairauden vuoksi olen syrjässä paitsi työelämästä myös monesta muusta jutusta. En juuri jaksa harrastaa tai liikkua kovin paljoa kodin ulkopuolella. Koen, että sairaus on syrjäyttänyt minut yhteiskunnasta. Meni melkein 20 vuotta ennen kuin pystyin hyväksymään tämän asian ja alkaa nauttimaan elämästä tällaisena.
ap
Minä olen myös sairauden vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä. Minullakin on mennyt kauan aikaa hyväksyä tilanteeni ja päästä yli surusta ja katkeruudesta, sekä ikuisen luuseriuden ajattelusta.
Lopulta olen alkanut ajatella, että tämä on oikeastaan hyvä näin. Minulla on normaali päivärytmi ja jaksan liikkua sen verran että koira ja lapset pysyy tyytyväisinä. Voin viettää aikani tehden myös mukavia asioita. Moni asia on poissuljettu minulta, ja loppujen lopuksi se kertoo enemmän muista ihmisistä ja heidän pikkumaisuudestaan kuin minusta, jos ja kun monia suututtaa minun kaltaisten kotona olo.
Voidaan vaihtaa osia, jos tahdotte! Tai sitten voisitte osaltanne kehittää yhteiskuntaa ja palveluita ja tiedettä niin, että tulevaisuudessa (ihan lähitulevaisuudessakin) ihmisiä jää vähemmän syrjään työelämästä ja Oikeasta Elämästä. Koska teillä on siihen rahkeet, minulla ei.
Eri mutta vaihdetaan ihmeessä! Mä ottaisin mielelläni kyvyn olla äiti ja vielä hoitaa koiraakin siinä samalla. En ikinä ole ollut niin hyvässä kunnossa että olisin voinut edes lemmikkiä harkita, raskaudesta puhumattakaan.
Voi että, en osaisi edes kuvitella arkea jossa on lapsia ja keho, joka pystyy synnytyksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä ihmettä sitä sitten tekisi? Tuota kutsutaan elämäksi. Jos se on kauheaa, pitää tehdä muutoksia.
Niin, mutta se suorittaminen ei ole elämän elämistä
Olet kuitenkin sitä mieltä, että jonkun toisen pitää suorittaa jotta hän voi kustantaa sinun elämän elämisesi?
Voit aivan hyvin lopettaa suorittamisen heti kun sinulla on varaa elää esimerkiksi pääomatuloilla.
Siihen asti sinun on valitettavasti suoritettava.
Oon eri. Mikä sinä olet kertomaan, että jonkun on suoritettava ja tätä Suomalaista ainutkertaista tuillaelämisen mahdollisuutta ei jotenkin vois valita vaihtoehdoista? Eihän se reilua ole, että ihmiset suorittaa työelämässä ja jotku ei ollenkaan, mutta onko maailma reilu paikka? Onko yhteiskunta reilu paikka? Minusta se on kovin epäreilua, mutta sen voi hyväksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan kanssa samaa mieltä. Olin suorittaja ja kaksi työuupumusta takana. Nyt ei työkuntoa ole enää ollut vuosiin, muisti ja keskittyminen siihen liian huonoa. Kun jäin töistä burn outin takia sairauslomalle olin kuin dementikko, miehen piti huolehtia että muistin lääkkeet/syödä/etten jätä kahvinkeitintä päälle jne.. En tiedä tuhosinko aivoni lopullisesti.
Nyt yritän omassa lähipiirissä puhua sen puolesta että ihmiset huomaisi merkkejä aiemmin omien uupumisten suhteen, pysähtyvät, saikuttavat, etsivät apua tai lähtevät paikoista joissa palavat loppuun. Suurin osa kavereista on hoitoalalla joten uupumisia ja huonoja työpaikkoja riittää.
En ymmärrä miksi me ihmiset on haluttu rakentaa tällainen maailma. Ja en ymmärrä sitäkään miksi kaikki otetaan annettuna niinku mitään ei voisi kyseenalaistaa. Aika on kuitenkin kaikkein arvokkainta, ei ole ihan sama mihin sen käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
herätään - niinhän siinä aamuisin tuppaa käymään
lapset kouluun - koulutus on tärkeää ja hyödyksi ihmiselle
töihin - ihmisen kuuluu elättää itsensä ja alaikäiset lapsensa
työpäivän jälkeen prisman kautta kotiin - ihmisen on syötävä, muuten tulee nälkä. Yleensä ostokset kerran viikossa.
hoidetaan kotiasiat - ei ole varaa palkata piikaa
kuskataan lapsia sinne tänne - lähinnä harrastuksiin, joista ne tykkää
nukkumaan - nukkuminen se vasta tärkeää onkin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä ihmettä sitä sitten tekisi? Tuota kutsutaan elämäksi. Jos se on kauheaa, pitää tehdä muutoksia.
Niin, mutta se suorittaminen ei ole elämän elämistä
Olet kuitenkin sitä mieltä, että jonkun toisen pitää suorittaa jotta hän voi kustantaa sinun elämän elämisesi?
Voit aivan hyvin lopettaa suorittamisen heti kun sinulla on varaa elää esimerkiksi pääomatuloilla.
Siihen asti sinun on valitettavasti suoritettava.
Käyn töissä. Työnteko on idiooteille, ja jokainen työelämästä pois jättäytyvä on ainakin fiksumpi kuin minä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli sun mielestä toisten rahoilla (juurikin niiden töissä käyvien) loisiminen on jotenkin hienompaa/parempaa elämää? Olet kuvottava.
Kaikkien pitäisi olla "jotain. Kuitenkin lähes kaikki ovat ihan tavan tollukoita, eivät sen kummempia kuin naapuritkaan.
Ihmetyttää, miten ihmisillä, jotka asuvat vuokralla, ovat työssä kaupassa, on varaa ostaa uusi auto, kolme hienoa polkupyörää, käydä lomalla ulkomailla kahdesti vuodessa ja monta muuta juttua.
Rouva kertoi, että velkaa on ja paljon, mutta on pakko saada.
Meni pari vuotta ja kuulin, että perhe oli muuttanut pois, oli ollut vuokrat maksamatta monen kuukauden ajalta. Auton oli myyjäliike hakenut pois.
Kylläpä kannatti leikkiä rikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku mesosi eilisessä tukiketjussa, että köyhien pitäisi tunnustaa olevansa syrjäytyneitä. Jäin miettimään asiaa; olen ollut terveyssyistä koko aikuiselämäni poissa työelämästä, mutten ole kokenut itseäni missään vaiheessa syrjäytyneeksi.
Samoin olen törmännyt lääkäreiden ym. kohdalla tähän, että patistelevat minua tekemään ja menemään, vaikka olen täysin tyytyväinen arkeeni siltä osin.
Mitä työelämään tulee, olen nuorempana yrittänyt hypätä mukaan muutaman kerran, voinnin salliessa. Joka kerta se tyssäsi epäuskoon ja oloon, että en halua tämmöistä: vaikka hain päivätyötä (pääni ei kestä valvomista, laukaisee herkästi hypomanian), jo hakemuksessa piti sitoutua olemaan valmis työskentelemään muulloinkin. Olen myös istunut tylytettävänä kassatyötä koskevassa haastattelussa, miettien että miksi minua korkeammin koulutettu ja varakas ihminen puhuu kuin olisin vähä-älyinen roska. Viimeksi kun hain varastotyöhön, vastaan tuli vaatimus kuvata itsestään video. Suljin läppärin siinä kohtaa; se oli minimipalkkaista työtä vailla mitään koulutus tms. vaatimuksia, en minä pelleksi sentään ala. Pelleistä puheenollen, Suomen Mäkkäriin ei voi hakea ilman LinkedIn-tiliä...
Nykymaailma on niin outo paikka. Ihmiset palavat loppuun, eivät palaudu kunnolla. Palkka ei, kaikesta raadannasta huolimatta, meinaa riittää elämiseen vaikka taskussa olisi useampikin tutkinto. Minä haluaisin elää maalla. Laiska en ole, olen kasvanut okt:ssa ja ollut mukana pienestä pitäen talon hommissa.
Ihankuin itse olisin kirjoittanut aloituksen... Et ole ainut AP. Siinä alkaa näkemään tämän koko yhteiskunnan sellaisena ns. Ylösalas kääntyneenä yhteiskuntana.. Missä siis palvotaan ihan vääriä ajatuksia, tekoja, olettamuksia, toimintamalleja jne... Sitä alkaa oikeasti hahmottamaan kuinka teennäisiä kaikki ovat, ketään ei kiinnosta mikään ns "aito" ja syvällinen tässä elämässä. Se vaan on sellaista suorittamista päiväst toiseen.. Siinä alkaa oikeasti tajuamaan sen "Matrix" maailman tässä "oikeassa" elämässä....
Mikä pahinta, yhteiskunta näkee yleensä tän syrjäytyneen vihollisena, ihankuin hänessä olisi se vika miksi maailma on huono... Vaikka todellisuus on ihan päinvastainen monesti...
Tämä koko systeemi on tarkoituksellisesti tehty muutamien tahojen toimesta, ihmisten ei edes kuulu oikeasti elää näin, siksi meillä on niin paljon masentuneita, koska tämä "moderni" yhteiskunta ja eläminen ja materialismi ei ole oikeasti meille luonnollista.
Sehän olisi vallan hirveää jos suurin osa olisi syrjäytyneitä.
Vierailija kirjoitti:
Saman huomannut. Sama hulluilu ulkonäön kanssa. Eilen seurasin koiria ulkoiluttavaa nuorta naista. Tuntui että se suoritti koiria ulkoiluttaessaankin.
Ihmiset ostaa tavaraa ja matkustaa ja etsii jotakin puuttuvaa palasta ja ovat jatkuvasti tyytymättömiä.Lopulta ihminen on aika vähään tyytyväinen ja tulee pienellä toimeen. Ulkonäkö on vaan ulkoista ja rapistuu. Itse saan hyvän mielen kun kerään roskia ja saan hetken viettää vaikka lintuja katsellen.
Voi sitä rentoa elämää elää, vaikka kävisikin töissä, meillä on niin pitkä lomat nykyisin ja palkatonta vapaatakin voi pyytää, jos haluaa pitempää taukoa työelämään.
Useimmat kuitenkin saavat työstä palkan lisäksi sosiaalisia suhteita ja jopa iloa siitä, että voi auttaa toisia esim. hoitoalalla.
Ja sen työeläkkeen, ei tarvise kerjuulle lähteä vanhanakaan, siihenkin kannattaa valmistautua jo työelämässä ollessaan.
Suorittamista elämä vaan on silloin, jos olet itsellesi epämieluisassa työssä ja teet itselle epämieluisia asioita. Niitä vaan suorittaa alta. Jossain määrin kaikkien elämässä on näitä asioita, oli se sitten hammaslääkäri, maailman tylsin työtehtävä ym.
Itse työttömänä lojuneena taas en voi ymmärtää, miten joku pystyy elämään tyhjää sisällötöntä elämää kiturahoilla. Päivät muuttuivat päämäärättömäksi haahuiluksi ja mieluummin nukuin kaikki päivät, kun heräsin siihen todellisuuteen, että muut elävät elämäänsä ja menevät siinä eteenpäin, itse jumitan 365 päivää vuodessa samoilla tylsillä rutiineilla kotona istuen, hakemuksien kirjoitellen. Työttömyyden alkuviikot tuntuvat lomalta, mutta sitten iskee kauhea masis.
Työ tuo parhaimmillaan elämään sisältöä, siellä voi toteuttaa itseään ja sinne menee mielellään. Riittävät tulot takaavat mielekkään elämän. Kelle se sitten mitäkin tarkoittaa, ruuhkavuosia tai maailmanmatkailua. Mutta oma ihanne elämä ei ole tyhjäntoimittamista
Vierailija kirjoitti:
Eli sun mielestä toisten rahoilla (juurikin niiden töissä käyvien) loisiminen on jotenkin hienompaa/parempaa elämää? Olet kuvottava.
Tämä on ehkä se kaikkein yksinkertaisin tapa nähdä tämä pointti tässä asiassa. Huomaa ettei tämän kommentin laittanut osaa nähdä isoa kuvaa ollenkaan, missään.
Syytön se syrjäytetty siihen on että yhteiskunta on rakennettu sellaiseksi että jonkun täytyy olla syrjäytynyt. Kun ihmiselle annetaan mahdollisuus, hän yleensä käyttää sen. Kun mahdollisuuksia ei anneta, eli tekemisestä rankaistaan, niin äkkiä oppii olemaan tekemättä.