Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sain tietää että kaverilla oli sittenkin ollut synttärijuhlat vaikka mulle sanoi että on peruttu
22.05.2023 |
Kaverin piti pitää synttörijuhlat nyt viikonloppuna ja käski mun merkata se kalenteriin jo kauan sitten. No torstaina sitten kaveri ilmoittikin että ai niin en mä jaksa pitää mitään juhlia. En ehtinyt sitten järjestää mitään muutakaan kun mieskin oli omissa menoistaan joten istuin yksin harmissaan kotona.
Sain just tietää, että kaveri oli ollut sittenkin juhlimassa synttäreitään jossain baarissa isolla porukalla.
Enhän mä voi kunnioittaa itseäni enää jos jatkan kaverisuhdetta tällaisen jälkeen?
Kommentit (558)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaveruutta tarvitse jatkaa, vaikka "kaverille" laittaisi viestin tai soittaisi ja kertoisi, että hän on huono kaveri. Selityksen voi kuunnella, mutta ei sitäkään tarvitse uskoa.
Pelkkä hiljaisuus voi johtaa siihen, että "kaveri" ei koskaan opi virheistään ja saattaa jopa ajatella olevansa se syytön osapuoli.
Mitä sillä on väliä enää mitä se kaveri ajattelee? Jossain vaiheessa aikuisen elämää tulee eteen vaihe jossa on hyödyttävä, että et voi itse olla korjaamassa, opettamassa, selvittämässä ja oikomassa kaikkia maailman asioita ja ihmisiä. Täytyy oppia hyväksymään että joku asia voi jäädä pimentoon, joku ei ole sun kanssa samaa mieltä, maailmassa on jossain virhe.
Jokainen tekee tietysti niin kuin itse haluaa. Joskus kaveruus yksinkertaisesti hiipuu, kun muutetaan eri paikkakunnille tai elämä vie muuten eri suuntiin. Joskus taas kaveruus pitää aktiivisesti katkaista.
Jos kaveruuden haluaa lopettaa vaikka juuri huonon käytöksen takia, on rakentavampaa kertoa se ystävällisesti tai ainakin kertoa asiasta yhteisille tutuille, eikä jättää toista ihmettelemään. Siinä kun on se riski, että yhteisille tuttaville jää väärä käsitys tapahtumista. Vaikka totuus olisi, että X lopetti kaveruuden, koska Y oli jatkuvasti ikävä ihminen, Y voi tahallaan tai vahingossa sanoa jotain, josta tuttavapiiriin leviää käsitys, että X suuttui turhasta. Se voi myöhemmin kostautua, sillä maailma on yllättävän pieni. Yllättävissä paikoissa törmää ihmisiin, jotka tuntevat jonkun kaverin tai sukulaisen.
Jos tuntuu siltä, että useat kaverit käyttäytyvät huonosti tai kaveruuksia tarkoituksella katkotaan usein, voisi olla hyvä miettiä sitäkin, voisiko olla itse se väärässä oleva osapuoli. Jos kyse on yksittäisistä tapauksista, niin ei luultavasti ole, mutta jos jatkuvasti kokee tulevansa kaltoin kohdelluksi, vika voi olla omissa odotuksissa ja asenteissa.
En väitä, että niin olisi juuri tässä tapauksessa, mutta tiedän itsekin pari henkilöä, jotka kokevat jatkuvasti, että heitä kohdellaan huonosti tai heitä syrjitään. Totuus on, että toinen heistä on itse aika ikävä tapaus. Hän kokee aivan tavalliset asiakaspalvelutilanteet ja myös aidot vahingot tahallisiksi teoiksi ja alkaa rähjätä niistä. Toinen taas on pohjimmiltaan kiltti ja reilu ihminen, jolla on hyvin vahva oikeudenmukaisuuden taju, mutta kun se yhdistyy äkkipikaiseen luonteeseen, häneen voi olla vaikea tutustua.
Älkää hyvänen aika lähtekö tuohon että alatte lähipiirille selittelemään asioita ja varmistelemaan, että heillä on Oikea käsitys aiheesta. Saat selän takana puhujan ja mustamaalaajan maineen. Sitähän sinä oikeastaan oletkin.
Ole hiljaa, hymyile, nyökkää kohteliaasti, poistu vaikka vessaan tai toiseen tilaan. Jätä ikävä ihminen taaksesi äläkä kaivele turhaa menneitä.
Oletko tämä Ap:n kaveri? Ajattelin vain kun kutsuit mustamaalaajaksi sitä, joka tässä tapauksessa huomauttaisi kaverin huonosta käytöksestä.
Eri
Olen kuka tahansa random, joka paheksuu sitä että minulle tultaisi juoruilemaan toisista ihmisistä ja tilittämään riitoja millä ei ole minun kanssani mitään tekemistä.
Kieltämättä se on parempi sanoa asianomaiselle ihan suoraan sen sijaan, että asiasta juoruaa muille. Kyseisen kommentin kirjoittajan kutsuminen mustamaalaajaksi oli kuitenkin vähän paheksuttavaa sekin.
Pahoittelen mielipahaanne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen ei ymmärrä ettei seura ole enää kaivattu? Ja jos ymmärtää niin ei häivy kuin vasta hätistelemällä :D
Sellainen, jolle ei ole sanottu suoraan, että seuraa ei kaivata, vaan yritetty vain vihjailla asiasta niin epäselvästi, että vihjailu on jäänyt ymmärtämättä. Ihmisillä kun on taipumus suojella itseään epämiellyttävältä tiedolta. Jos se, joka ei kaipaa seuraa, tyytyy vain vihjailemaan, voi käydä niin, että ei-toivottu henkilö tulkitsee asiat omalta kannaltaan parhain päin ja löytää syyn, miksi vihje tarkoittikin jotain ihan muuta.
Tässä ketjussakin on tällaisia ihmisiä, jotka ajattelee että kyseessä oli varmasti yllätyssynttärit tai väärinkäsitys. Yrittävät selittää asiaa itselleen parhain päin
Voi sen nähdä noinkin. Toisaalta sen voi nähdä niinkin, etteivät nämä ihmiset halua olettaa toisesta automaattisesti pahinta, ainakaan ennen kun tällä on ollut tilaisuus kertoa oma puolensa tarinasta. Mielestäni se on ihan hieno piirre ihmisessä, että yrittää nähdä muissakin hyvää eikä tee jyrkkiä johtopäätöksiä vain omasta näkökulmastaan.
Asiat harvoin ovat niin mustavalkoisia, että toinen vaan yksinkertaisesti on tarinan pahis. Toki näitäkin on, ihmiset voivat myös olla yksinkertaisesti niitä "pahiksia" ja silloin parasta on juurikin ottaa etäisyyttä. Sekin on ihan hyvä ominaiuus osata tämä jossain kohtaa havaita sen sijaan, että antaa toistuvasti itseään satuttaa ja yrittää toista ihmistä jotenkin "parantaa".
Miksi sillä toisella olisi isompi oikeus päästä selittelemään itseään kuin sillä toisella lähteä toksisesta tilanteesta? Jos se kaverikaan ei ota yhteyttä tai asiaa puheeksi niin sillähän se selviää? Jos Ap soittelee nyt perään niin kaveri voi selitellä ummet ja lammet mitä huvittaa. Ja historiasta päätellen toistaa sama uudelleen mitään oppimattomana.
Ei saa koskaan tietää että eipä sitä kaveriakaan olisi kiinnostanut pitää yhteyttä tai selvittää asiaa.
Eihän tässä ole siitä kyse, että ap ei pääsisi irti toksisesta tilanteesta. Ei hänen tarvitse soitella perään, mutta kyllä minä haluaisin tietää, mikä tuohon temppuun oli syynä.
On minullakin kaveri, jonka oharit ovat suorastaan vitsi. Olen yllättynyt paljon enemmän siitä, että hän on tullut synttäreilleni kuin siitä, että ei ole tullut eikä ilmoittanut mitään, vaikka on aivan varmasti luvannut tulla.
Juurikin tämä että te haluatte tietää ja teitä jää vaivaamaan jos uteliaisuutenne ei saa tyydytystä. Ja sitten toisaalta teillä on hirveä tarve päästä sanomaan mitä itse ajattelette ja haluatte tehdä selväksi että se toinen tietää mitä te olette asiasta mieltä. Ja opettaa toista.
VAIKKA tarkoitus olisi tämän jälkeen katkaista ihmissuhde. Haluatte kuitenkin sen viimeisen sanan, sen viimeisen riidan. Haluatte varmistaa että se toinen ei vain ajattele mitenkään väärin. Haluatte että hän saa opetuksen.
Minusta tuo on naurettavaa.
Tulkitset omiasi. Ei tuossa ole kyse viimeisen sanan sanomisesta tai riitelystä. On aivan mahdollista sanoa asiallisesti, että kokee tulleensa kohdelluksi huonosti, eikä hyväksy sitä. Jos toinen suhtautuu asiallisesti, ehkä molemmat oppivat jotain. Jos taas toinen vastaa riidanhaluisesti tai muuten aggressiivisesti, voi yksinkertaisesti sanoa, että halusi selvittää asian, mutta se ei taida olla mahdollista ja poistua paikalta tai vaikka sulkea puhelimen. Tuollaiset asiat kannattaa selvittää kasvotusten tai edes puhuen, eikä pelkillä viesteillä, koska lyhyet viestit ja jopa sähköpostit on paljon helpompi ymmärtää väärin kuin puhe.
Tuo aiempi kommentoija yrittää minun nähdäkseni sanoa, että ikävästä toiminnasta kannattaa sanoa heti ensimmäisellä kerralla, jotta siitä voi ottaa opiksi. Jos ei koskaan sano asiasta, kukaan ei opi, eikä muuta tapojaan. Pahimmillaan huonosti käyttäytyvä jatkaa samaa käytöskaavaa vuodesta toiseen ja kaltoin kohdeltu puolestaan opettaa itsensä hyväksymään sen, että häntä kohdellaan huonosti. Tuloksena on sitten äkillisiä ja yllättäviä välien katkaisuja. Tietysti niin voi käydä, vaikka olisi sanonut asiasta, mutta silloin on ainakin tehnyt, mitä on voinut.
Onko tuollainen äkkipikainen suhteiden katkominen nykyajan tapa vai ovatko ap, hänen entinen kaverinsa ja monet keskustelijat vielä aika nuoria?
Onks toi nyt sit rakentavaa kun lähdetään vatvomaan mitä olisi pitänyt tehdä?
Äkkipikainen suhteiden katkominen on sitä, että ollaan jo päätetty katkaista kaveruus mutta halutaan vielä ennen sitä antaa se viimeinen sivallus.
Sinulla on nyt puurot ja vellit ihan sekaisin. Asiallinen huomauttaminen ei ole mitään sivaltamista, ja äkkipikaisuus on juuri sen vastakohta, että harkitusti sivalletaan tai yhtään mitään muutakaan sen jälkeen, kun päätös on jo tehty.
Tässä tapauksessa lopetetaan yhteydenpito omalta puolelta, ei järjestetä kohtauksia tai aleta opettaa toista. Kuten sinä äkkipikaisuuksissasi ruoskaiset oikeuden ruoskalla sitä joka teki vääryyttä. Alat kasvattaa aikuista. Vai pelottaaks sua et sä oot tehnyt jotain tyhmää etkä pääse selittämään asiaa?
Itse olen sen kannalla että todetaan tapahtunut (teot, ei sanat) neutraalin rauhallisesti ja äänestetään jaloilla. Terve ja kiitos kaloista.
Täytyy myöntää, että sinun tyyppisen ihmisen kanssa minäkin äänestäisin vastaavassa tilanteessa jaloilla, koska et selvästikään kerta kaikkiaan kykene sisäistämään mitä sinulle sanotaan, kun sinulle nimenomaan hyvin yksinkertaisesti sanotaan, että kyse ei ole tästä, niin heti seuraavassa vastauksessa huudat sitä samaa vielä kovempaa etkä käsittänyt ollenkaan, mitä sinulle juuri sanottiin.
Keskustelusta tulee tällöin täysin mahdotonta, ja tästä syystä keskustelun skippaaminen ja jaloilla äänestäminen on ehdottomasti sinulle paras vaihtoehto ja kannustan sinua jatkamaan sillä tiellä myös tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen ei ymmärrä ettei seura ole enää kaivattu? Ja jos ymmärtää niin ei häivy kuin vasta hätistelemällä :D
Sellainen, jolle ei ole sanottu suoraan, että seuraa ei kaivata, vaan yritetty vain vihjailla asiasta niin epäselvästi, että vihjailu on jäänyt ymmärtämättä. Ihmisillä kun on taipumus suojella itseään epämiellyttävältä tiedolta. Jos se, joka ei kaipaa seuraa, tyytyy vain vihjailemaan, voi käydä niin, että ei-toivottu henkilö tulkitsee asiat omalta kannaltaan parhain päin ja löytää syyn, miksi vihje tarkoittikin jotain ihan muuta.
Tässä ketjussakin on tällaisia ihmisiä, jotka ajattelee että kyseessä oli varmasti yllätyssynttärit tai väärinkäsitys. Yrittävät selittää asiaa itselleen parhain päin
Voi sen nähdä noinkin. Toisaalta sen voi nähdä niinkin, etteivät nämä ihmiset halua olettaa toisesta automaattisesti pahinta, ainakaan ennen kun tällä on ollut tilaisuus kertoa oma puolensa tarinasta. Mielestäni se on ihan hieno piirre ihmisessä, että yrittää nähdä muissakin hyvää eikä tee jyrkkiä johtopäätöksiä vain omasta näkökulmastaan.
Asiat harvoin ovat niin mustavalkoisia, että toinen vaan yksinkertaisesti on tarinan pahis. Toki näitäkin on, ihmiset voivat myös olla yksinkertaisesti niitä "pahiksia" ja silloin parasta on juurikin ottaa etäisyyttä. Sekin on ihan hyvä ominaiuus osata tämä jossain kohtaa havaita sen sijaan, että antaa toistuvasti itseään satuttaa ja yrittää toista ihmistä jotenkin "parantaa".
Miksi sillä toisella olisi isompi oikeus päästä selittelemään itseään kuin sillä toisella lähteä toksisesta tilanteesta? Jos se kaverikaan ei ota yhteyttä tai asiaa puheeksi niin sillähän se selviää? Jos Ap soittelee nyt perään niin kaveri voi selitellä ummet ja lammet mitä huvittaa. Ja historiasta päätellen toistaa sama uudelleen mitään oppimattomana.
Ei saa koskaan tietää että eipä sitä kaveriakaan olisi kiinnostanut pitää yhteyttä tai selvittää asiaa.
Eihän tässä ole siitä kyse, että ap ei pääsisi irti toksisesta tilanteesta. Ei hänen tarvitse soitella perään, mutta kyllä minä haluaisin tietää, mikä tuohon temppuun oli syynä.
On minullakin kaveri, jonka oharit ovat suorastaan vitsi. Olen yllättynyt paljon enemmän siitä, että hän on tullut synttäreilleni kuin siitä, että ei ole tullut eikä ilmoittanut mitään, vaikka on aivan varmasti luvannut tulla.
Juurikin tämä että te haluatte tietää ja teitä jää vaivaamaan jos uteliaisuutenne ei saa tyydytystä. Ja sitten toisaalta teillä on hirveä tarve päästä sanomaan mitä itse ajattelette ja haluatte tehdä selväksi että se toinen tietää mitä te olette asiasta mieltä. Ja opettaa toista.
VAIKKA tarkoitus olisi tämän jälkeen katkaista ihmissuhde. Haluatte kuitenkin sen viimeisen sanan, sen viimeisen riidan. Haluatte varmistaa että se toinen ei vain ajattele mitenkään väärin. Haluatte että hän saa opetuksen.
Minusta tuo on naurettavaa.
Tulkitset omiasi. Ei tuossa ole kyse viimeisen sanan sanomisesta tai riitelystä. On aivan mahdollista sanoa asiallisesti, että kokee tulleensa kohdelluksi huonosti, eikä hyväksy sitä. Jos toinen suhtautuu asiallisesti, ehkä molemmat oppivat jotain. Jos taas toinen vastaa riidanhaluisesti tai muuten aggressiivisesti, voi yksinkertaisesti sanoa, että halusi selvittää asian, mutta se ei taida olla mahdollista ja poistua paikalta tai vaikka sulkea puhelimen. Tuollaiset asiat kannattaa selvittää kasvotusten tai edes puhuen, eikä pelkillä viesteillä, koska lyhyet viestit ja jopa sähköpostit on paljon helpompi ymmärtää väärin kuin puhe.
Tuo aiempi kommentoija yrittää minun nähdäkseni sanoa, että ikävästä toiminnasta kannattaa sanoa heti ensimmäisellä kerralla, jotta siitä voi ottaa opiksi. Jos ei koskaan sano asiasta, kukaan ei opi, eikä muuta tapojaan. Pahimmillaan huonosti käyttäytyvä jatkaa samaa käytöskaavaa vuodesta toiseen ja kaltoin kohdeltu puolestaan opettaa itsensä hyväksymään sen, että häntä kohdellaan huonosti. Tuloksena on sitten äkillisiä ja yllättäviä välien katkaisuja. Tietysti niin voi käydä, vaikka olisi sanonut asiasta, mutta silloin on ainakin tehnyt, mitä on voinut.
Onko tuollainen äkkipikainen suhteiden katkominen nykyajan tapa vai ovatko ap, hänen entinen kaverinsa ja monet keskustelijat vielä aika nuoria?
Onks toi nyt sit rakentavaa kun lähdetään vatvomaan mitä olisi pitänyt tehdä?
Äkkipikainen suhteiden katkominen on sitä, että ollaan jo päätetty katkaista kaveruus mutta halutaan vielä ennen sitä antaa se viimeinen sivallus.
Sinulla on nyt puurot ja vellit ihan sekaisin. Asiallinen huomauttaminen ei ole mitään sivaltamista, ja äkkipikaisuus on juuri sen vastakohta, että harkitusti sivalletaan tai yhtään mitään muutakaan sen jälkeen, kun päätös on jo tehty.
Tässä tapauksessa lopetetaan yhteydenpito omalta puolelta, ei järjestetä kohtauksia tai aleta opettaa toista. Kuten sinä äkkipikaisuuksissasi ruoskaiset oikeuden ruoskalla sitä joka teki vääryyttä. Alat kasvattaa aikuista. Vai pelottaaks sua et sä oot tehnyt jotain tyhmää etkä pääse selittämään asiaa?
Itse olen sen kannalla että todetaan tapahtunut (teot, ei sanat) neutraalin rauhallisesti ja äänestetään jaloilla. Terve ja kiitos kaloista.
Täytyy myöntää, että sinun tyyppisen ihmisen kanssa minäkin äänestäisin vastaavassa tilanteessa jaloilla, koska et selvästikään kerta kaikkiaan kykene sisäistämään mitä sinulle sanotaan, kun sinulle nimenomaan hyvin yksinkertaisesti sanotaan, että kyse ei ole tästä, niin heti seuraavassa vastauksessa huudat sitä samaa vielä kovempaa etkä käsittänyt ollenkaan, mitä sinulle juuri sanottiin.
Keskustelusta tulee tällöin täysin mahdotonta, ja tästä syystä keskustelun skippaaminen ja jaloilla äänestäminen on ehdottomasti sinulle paras vaihtoehto ja kannustan sinua jatkamaan sillä tiellä myös tulevaisuudessa.
En ihmettele jos on vaikeuksia keskustella, jos koet ihan pelkän tekstinkin huutamisena.
Mielestäni on vain positiivista, että lähipiirini ei kuulu tuollaisia ihmisiä jotka draamailevat ja nalkuttavat, eivätkä tajua olevansa paikalla ihan vapaaehtoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaveruutta tarvitse jatkaa, vaikka "kaverille" laittaisi viestin tai soittaisi ja kertoisi, että hän on huono kaveri. Selityksen voi kuunnella, mutta ei sitäkään tarvitse uskoa.
Pelkkä hiljaisuus voi johtaa siihen, että "kaveri" ei koskaan opi virheistään ja saattaa jopa ajatella olevansa se syytön osapuoli.
Mitä sillä on väliä enää mitä se kaveri ajattelee? Jossain vaiheessa aikuisen elämää tulee eteen vaihe jossa on hyödyttävä, että et voi itse olla korjaamassa, opettamassa, selvittämässä ja oikomassa kaikkia maailman asioita ja ihmisiä. Täytyy oppia hyväksymään että joku asia voi jäädä pimentoon, joku ei ole sun kanssa samaa mieltä, maailmassa on jossain virhe.
Osa aikuisen elämää on myös avata suunsa kun on tullut väärin kohdelluksi. Ihan yleisestikin, et voi olettaa, että ihmiset lukevat ajatuksesi. Se oppiminen ja käytöksen muuttaminen ja korjaaminen tietysti on jokaisen omalla vastuulla aikuisten maailmassa, mutta niin on myös niiden omien kokemuksien esille tuominen.
Tässäkin tapauksessa ilmeksesti käytös on ollut toistuvaa, jos siitä olisi maininnut jo heti ekan kerran jälkeen että hei, tuo ei ollut ok, niin ehkä se kaveri olisi saattanut hoksata, että näin ei voi toimia? Tai sitten ei olisi, ja tilanne olisi tämä ja silloin tosiaan on paras vain lähteä eri suuntiin.
Ei sillä asian esille tuomisella kuitenkaan mitään olisi menettänyt, tässä vaiheessa se kieltämättä on ehkä jo myöhäistä, jos loukkaava käytös on jatkunut pitkään.Miksi ihmisten pitäisi edes tietää just sun ajatuksesi? Ääneen sanottuna tai telepaattisesti?
Siksi, että ihmiset ymmärtävät toisiaan väärin, koska liian moni kuvittelee toisten tietävän saman kuin itse tietää. Eli ihmiset olettavat muiden osaavan lukea ajatuksia, vaikka kaikki tietävät, että se ei ole mahdollista.
Esimerkki: X haluaisi viettää enemmän aikaa Y:n kanssa, vaikka käydä baarissa, juhlissa, elokuvissa tms. Y ei halua olla X:n kanssa missään tekemisissä. Jos Y sanoo suoraan, että ei ole kiinnostunut, asia tulee selväksi ja X ei todennäköisesti tee uutta ehdotusta. Mutta jos Y sanoo: "Kai se voisi onnistua", mutta sitten tarkempaa aikaa sovittaessa keksii jatkuvasti syitä, miksi ei ehdi ("Kaveri tulee kylään", "En jaksa", "Mulla on tentti seuraavana päivänä", "Mulla on pyykkivuoro"), X ei mitenkään voi tietää, mitä Y oikeasti tarkoittaa, koska X ei osaa lukea ajatuksia. Siksi X tekee jatkuvasti uusia ehdotuksia, kunnes hän ehkä jossain vaiheessa ymmärtää, että Y:llä ei ole missään vaiheessa ollut tarkoitusta vastata myöntävästi.
Mä sanon jotain tämän tyyppistä: laitan sulle viestiä sitten joskus paremmalla ajalla. Ja sitä viestiä ei koskaan tule. Selkein mahdollinen ilman että tarvitsee sanoa suoraan. Tyhmä jos ei ymmärrä.
Miksi asiaa ei voi sanoa ihan suoraan? Ihmisen ei tarvitse olla tyhmä, jos tuo jää ymmärtämättä, sillä on todella helppoa ajatella, että toinen on oikeasti unohtanut. Sitten kysytään uudestaan, saadaan sama vastaus ja odotetaan. Kierre jatkuu mahdollisesti viikkoja tai kuukausia, kunnes se tyhmä ymmärtää, että toinen ei tarkoittanut sitä, mitä sanoi.
Voi tuntua oudolta, mutta on oikeasti ihmisiä, joilla on jatkuvasti niin paljon erilaisia menoja, että kalenteri on täynnä. Perheelliset tietävät tämän ehkä parhaiten, koska kalenteri täyttyy sekä omista että lasten menoista. Jos ei tietoisesti varaa aikaa kavereille ja ystäville, he saattavat oikeasti unohtua. Yksi hyvistä ystävistäni on juuri tuollainen. Hänellä on aina aikaa, jos minä otan yhteyttä, mutta hän ei itse ehdi/jaksa/muista huolehtia yhteydenpidosta. Hän voisi ihan oikeasti laittaa tuollaisen " laitan sulle viestiä sitten joskus paremmalla ajalla" ja oikeasti tarkoittaa sitä ja silti unohtaa koko asian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaveruutta tarvitse jatkaa, vaikka "kaverille" laittaisi viestin tai soittaisi ja kertoisi, että hän on huono kaveri. Selityksen voi kuunnella, mutta ei sitäkään tarvitse uskoa.
Pelkkä hiljaisuus voi johtaa siihen, että "kaveri" ei koskaan opi virheistään ja saattaa jopa ajatella olevansa se syytön osapuoli.
Mitä sillä on väliä enää mitä se kaveri ajattelee? Jossain vaiheessa aikuisen elämää tulee eteen vaihe jossa on hyödyttävä, että et voi itse olla korjaamassa, opettamassa, selvittämässä ja oikomassa kaikkia maailman asioita ja ihmisiä. Täytyy oppia hyväksymään että joku asia voi jäädä pimentoon, joku ei ole sun kanssa samaa mieltä, maailmassa on jossain virhe.
Osa aikuisen elämää on myös avata suunsa kun on tullut väärin kohdelluksi. Ihan yleisestikin, et voi olettaa, että ihmiset lukevat ajatuksesi. Se oppiminen ja käytöksen muuttaminen ja korjaaminen tietysti on jokaisen omalla vastuulla aikuisten maailmassa, mutta niin on myös niiden omien kokemuksien esille tuominen.
Tässäkin tapauksessa ilmeksesti käytös on ollut toistuvaa, jos siitä olisi maininnut jo heti ekan kerran jälkeen että hei, tuo ei ollut ok, niin ehkä se kaveri olisi saattanut hoksata, että näin ei voi toimia? Tai sitten ei olisi, ja tilanne olisi tämä ja silloin tosiaan on paras vain lähteä eri suuntiin.
Ei sillä asian esille tuomisella kuitenkaan mitään olisi menettänyt, tässä vaiheessa se kieltämättä on ehkä jo myöhäistä, jos loukkaava käytös on jatkunut pitkään.Miksi ihmisten pitäisi edes tietää just sun ajatuksesi? Ääneen sanottuna tai telepaattisesti?
Siksi, että ihmiset ymmärtävät toisiaan väärin, koska liian moni kuvittelee toisten tietävän saman kuin itse tietää. Eli ihmiset olettavat muiden osaavan lukea ajatuksia, vaikka kaikki tietävät, että se ei ole mahdollista.
Esimerkki: X haluaisi viettää enemmän aikaa Y:n kanssa, vaikka käydä baarissa, juhlissa, elokuvissa tms. Y ei halua olla X:n kanssa missään tekemisissä. Jos Y sanoo suoraan, että ei ole kiinnostunut, asia tulee selväksi ja X ei todennäköisesti tee uutta ehdotusta. Mutta jos Y sanoo: "Kai se voisi onnistua", mutta sitten tarkempaa aikaa sovittaessa keksii jatkuvasti syitä, miksi ei ehdi ("Kaveri tulee kylään", "En jaksa", "Mulla on tentti seuraavana päivänä", "Mulla on pyykkivuoro"), X ei mitenkään voi tietää, mitä Y oikeasti tarkoittaa, koska X ei osaa lukea ajatuksia. Siksi X tekee jatkuvasti uusia ehdotuksia, kunnes hän ehkä jossain vaiheessa ymmärtää, että Y:llä ei ole missään vaiheessa ollut tarkoitusta vastata myöntävästi.
Mä sanon jotain tämän tyyppistä: laitan sulle viestiä sitten joskus paremmalla ajalla. Ja sitä viestiä ei koskaan tule. Selkein mahdollinen ilman että tarvitsee sanoa suoraan. Tyhmä jos ei ymmärrä.
Miksi asiaa ei voi sanoa ihan suoraan? Ihmisen ei tarvitse olla tyhmä, jos tuo jää ymmärtämättä, sillä on todella helppoa ajatella, että toinen on oikeasti unohtanut. Sitten kysytään uudestaan, saadaan sama vastaus ja odotetaan. Kierre jatkuu mahdollisesti viikkoja tai kuukausia, kunnes se tyhmä ymmärtää, että toinen ei tarkoittanut sitä, mitä sanoi.
Voi tuntua oudolta, mutta on oikeasti ihmisiä, joilla on jatkuvasti niin paljon erilaisia menoja, että kalenteri on täynnä. Perheelliset tietävät tämän ehkä parhaiten, koska kalenteri täyttyy sekä omista että lasten menoista. Jos ei tietoisesti varaa aikaa kavereille ja ystäville, he saattavat oikeasti unohtua. Yksi hyvistä ystävistäni on juuri tuollainen. Hänellä on aina aikaa, jos minä otan yhteyttä, mutta hän ei itse ehdi/jaksa/muista huolehtia yhteydenpidosta. Hän voisi ihan oikeasti laittaa tuollaisen " laitan sulle viestiä sitten joskus paremmalla ajalla" ja oikeasti tarkoittaa sitä ja silti unohtaa koko asian.
Eihän tossa ole mitään epärehellistä edes. Kun sitä ns. parempaa aikaa ei vain tule. Sille ei anneta mitään takapäivämäärää. Ja kun se toinen avaa viestikeskustelun kysyäkseen että nähtäiskö, siellä onkin se paremmalla ajalla -viesti heti esillä. Kätevää.
Ihmiset eivät unohda kavereitaan saatika ystäviään ja sinä kyllä tiedät sen aivan yhtä hyvin kuin minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vastaus siihen miksi ei voi sanoa suoraan on se ettei huvita kuunnella mankumista ja narinaa, tai varsinkaan jos se toinen suuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen ei ymmärrä ettei seura ole enää kaivattu? Ja jos ymmärtää niin ei häivy kuin vasta hätistelemällä :D
Sellainen, jolle ei ole sanottu suoraan, että seuraa ei kaivata, vaan yritetty vain vihjailla asiasta niin epäselvästi, että vihjailu on jäänyt ymmärtämättä. Ihmisillä kun on taipumus suojella itseään epämiellyttävältä tiedolta. Jos se, joka ei kaipaa seuraa, tyytyy vain vihjailemaan, voi käydä niin, että ei-toivottu henkilö tulkitsee asiat omalta kannaltaan parhain päin ja löytää syyn, miksi vihje tarkoittikin jotain ihan muuta.
Tässä ketjussakin on tällaisia ihmisiä, jotka ajattelee että kyseessä oli varmasti yllätyssynttärit tai väärinkäsitys. Yrittävät selittää asiaa itselleen parhain päin
Voi sen nähdä noinkin. Toisaalta sen voi nähdä niinkin, etteivät nämä ihmiset halua olettaa toisesta automaattisesti pahinta, ainakaan ennen kun tällä on ollut tilaisuus kertoa oma puolensa tarinasta. Mielestäni se on ihan hieno piirre ihmisessä, että yrittää nähdä muissakin hyvää eikä tee jyrkkiä johtopäätöksiä vain omasta näkökulmastaan.
Asiat harvoin ovat niin mustavalkoisia, että toinen vaan yksinkertaisesti on tarinan pahis. Toki näitäkin on, ihmiset voivat myös olla yksinkertaisesti niitä "pahiksia" ja silloin parasta on juurikin ottaa etäisyyttä. Sekin on ihan hyvä ominaiuus osata tämä jossain kohtaa havaita sen sijaan, että antaa toistuvasti itseään satuttaa ja yrittää toista ihmistä jotenkin "parantaa".
Miksi sillä toisella olisi isompi oikeus päästä selittelemään itseään kuin sillä toisella lähteä toksisesta tilanteesta? Jos se kaverikaan ei ota yhteyttä tai asiaa puheeksi niin sillähän se selviää? Jos Ap soittelee nyt perään niin kaveri voi selitellä ummet ja lammet mitä huvittaa. Ja historiasta päätellen toistaa sama uudelleen mitään oppimattomana.
Ei saa koskaan tietää että eipä sitä kaveriakaan olisi kiinnostanut pitää yhteyttä tai selvittää asiaa.
Eihän tässä ole siitä kyse, että ap ei pääsisi irti toksisesta tilanteesta. Ei hänen tarvitse soitella perään, mutta kyllä minä haluaisin tietää, mikä tuohon temppuun oli syynä.
On minullakin kaveri, jonka oharit ovat suorastaan vitsi. Olen yllättynyt paljon enemmän siitä, että hän on tullut synttäreilleni kuin siitä, että ei ole tullut eikä ilmoittanut mitään, vaikka on aivan varmasti luvannut tulla.
Juurikin tämä että te haluatte tietää ja teitä jää vaivaamaan jos uteliaisuutenne ei saa tyydytystä. Ja sitten toisaalta teillä on hirveä tarve päästä sanomaan mitä itse ajattelette ja haluatte tehdä selväksi että se toinen tietää mitä te olette asiasta mieltä. Ja opettaa toista.
VAIKKA tarkoitus olisi tämän jälkeen katkaista ihmissuhde. Haluatte kuitenkin sen viimeisen sanan, sen viimeisen riidan. Haluatte varmistaa että se toinen ei vain ajattele mitenkään väärin. Haluatte että hän saa opetuksen.
Minusta tuo on naurettavaa.
Tulkitset omiasi. Ei tuossa ole kyse viimeisen sanan sanomisesta tai riitelystä. On aivan mahdollista sanoa asiallisesti, että kokee tulleensa kohdelluksi huonosti, eikä hyväksy sitä. Jos toinen suhtautuu asiallisesti, ehkä molemmat oppivat jotain. Jos taas toinen vastaa riidanhaluisesti tai muuten aggressiivisesti, voi yksinkertaisesti sanoa, että halusi selvittää asian, mutta se ei taida olla mahdollista ja poistua paikalta tai vaikka sulkea puhelimen. Tuollaiset asiat kannattaa selvittää kasvotusten tai edes puhuen, eikä pelkillä viesteillä, koska lyhyet viestit ja jopa sähköpostit on paljon helpompi ymmärtää väärin kuin puhe.
Tuo aiempi kommentoija yrittää minun nähdäkseni sanoa, että ikävästä toiminnasta kannattaa sanoa heti ensimmäisellä kerralla, jotta siitä voi ottaa opiksi. Jos ei koskaan sano asiasta, kukaan ei opi, eikä muuta tapojaan. Pahimmillaan huonosti käyttäytyvä jatkaa samaa käytöskaavaa vuodesta toiseen ja kaltoin kohdeltu puolestaan opettaa itsensä hyväksymään sen, että häntä kohdellaan huonosti. Tuloksena on sitten äkillisiä ja yllättäviä välien katkaisuja. Tietysti niin voi käydä, vaikka olisi sanonut asiasta, mutta silloin on ainakin tehnyt, mitä on voinut.
Onko tuollainen äkkipikainen suhteiden katkominen nykyajan tapa vai ovatko ap, hänen entinen kaverinsa ja monet keskustelijat vielä aika nuoria?
Onks toi nyt sit rakentavaa kun lähdetään vatvomaan mitä olisi pitänyt tehdä?
Äkkipikainen suhteiden katkominen on sitä, että ollaan jo päätetty katkaista kaveruus mutta halutaan vielä ennen sitä antaa se viimeinen sivallus.
Sinulla on nyt puurot ja vellit ihan sekaisin. Asiallinen huomauttaminen ei ole mitään sivaltamista, ja äkkipikaisuus on juuri sen vastakohta, että harkitusti sivalletaan tai yhtään mitään muutakaan sen jälkeen, kun päätös on jo tehty.
Tässä tapauksessa lopetetaan yhteydenpito omalta puolelta, ei järjestetä kohtauksia tai aleta opettaa toista. Kuten sinä äkkipikaisuuksissasi ruoskaiset oikeuden ruoskalla sitä joka teki vääryyttä. Alat kasvattaa aikuista. Vai pelottaaks sua et sä oot tehnyt jotain tyhmää etkä pääse selittämään asiaa?
Itse olen sen kannalla että todetaan tapahtunut (teot, ei sanat) neutraalin rauhallisesti ja äänestetään jaloilla. Terve ja kiitos kaloista.
Täytyy myöntää, että sinun tyyppisen ihmisen kanssa minäkin äänestäisin vastaavassa tilanteessa jaloilla, koska et selvästikään kerta kaikkiaan kykene sisäistämään mitä sinulle sanotaan, kun sinulle nimenomaan hyvin yksinkertaisesti sanotaan, että kyse ei ole tästä, niin heti seuraavassa vastauksessa huudat sitä samaa vielä kovempaa etkä käsittänyt ollenkaan, mitä sinulle juuri sanottiin.
Keskustelusta tulee tällöin täysin mahdotonta, ja tästä syystä keskustelun skippaaminen ja jaloilla äänestäminen on ehdottomasti sinulle paras vaihtoehto ja kannustan sinua jatkamaan sillä tiellä myös tulevaisuudessa.
En ihmettele jos on vaikeuksia keskustella, jos koet ihan pelkän tekstinkin huutamisena.
Mielestäni on vain positiivista, että lähipiirini ei kuulu tuollaisia ihmisiä jotka draamailevat ja nalkuttavat, eivätkä tajua olevansa paikalla ihan vapaaehtoisesti.
Ah, pääsimme taas solvauksiin sinä hurmaava ihminen, ja vastauksestasi puuttuu jälleen täysin korrelaatio vastaamasi viestin sisältöön.
Sinä siis ajattelet, että voit käyttäytyä miten huonosti tahansa ja muiden pitää vain alistua sinun huonon käytöksesi edessä, koska ovat vapaaehtoisesti paikalla? Eli toisin sanoen sinä olet se apn kaverin kaltainen tyyppi, joka toistuvasti loukkaa ihmisiä ympärillään, eikä edes kiinnosta?
Toivottavasti muistat kuitenkin sitä lähipiirisiä joka sietää käytöstäsi kohdella vähän kunnioittavammin, kyllä varmasti ne muut lopulta ymmärtävät jättää sinut rauhaan, vaikka heillä ap:n tavoin saattaakin hetken olla mieli maassa kokemastaan sivuun sysäämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse sellainen etten pysty loukattuna nielemään ylpeyttäni ja tekemään ensimmäistä sovinnon elettä. Siinä saattaa mennä lapsi pesuveden mukana mutten okein tiedä miten muutenkaan sen tekisin.
Jos vaikka soittaisin ja kertoisin loukkaantuneeni sekä pyytäisin selitystä, se tuntuis musta samalta kuin kävelisin alasti rautatientorille kaikkien tuijotettavaksi ja arvosteltavaksi. Asettaisin itseni alttiiksi minua loukanneen henkilön armoille sen suhteen, että hän kuulisi minua eikä käyttäisi alentunutta asemaa minua vastaan.
Kuulostaako aivan mielipuolelta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekunnioitusta tai rajojen vetämistä ei ole vain paeta tapettiin, kun joku kohtelee väärin. Ongelma nykymaailmassa on, että tunteemme ovat niin keskiössä, ettei suoraselkäisyyttä vaivauduta enää harrastamaan. Kun alat toteamaan, että minua ei kohdella noin, sinua ei enää kohdella niin. Vaikka toinen tekikin väärin. Muuten sama toistuu.
Sun mielestä kovinkin arvokasta ja suoraselkäistä madella rikospaikalle kerjäämään toiselta mielenrauhaa?
Miten et pysty jatkamaan elämää ilman perusteellista selitystä? Ihmiset eivät nykyään siedä keskeneräisyyttä lainkaan. Kaikki pitää vääntää rautalangasta ja pureksii valmiiksi
Ei suora kysymys ole mitään matelua tai kerjäämistä. Jos aiempi juhla on peruttu ja silti järjestetään uusi juhla, johon ei saa kutsua, on ihan asiallista ottaa yhteyttä. Silloin voi kertoa, että on huonoa käytöstä perua kutsu viime hetkellä ja sitten järjestää uusi juhla. Jos haluaa, voi samalla kertoa, että on jo aiemmin useampaan kertaa kokenut, että seuraa ei kaivata ja siksi on varmaan jatkossa parempi, että ei enää pidetä yhteyttä. Sen jälkeen voi joko kuunnella, mitä toisella on sanottavana tai sitten vain hyvästellä.
Nykymaailman ongelma on juuri se, että asiat jätetään kesken ja ihmissuhteet feidataan, koska ei kestetä minkäänlaista kritiikkia tai epämiellyttävyyttä.
Miten sinä näet sen ongelmana, ettei asiasta tunneta tarvetta nostaa erikseen vielä turhaa riitaakin?
Onks tää joki Itäkeskus-Laru-tyyppinen kulttuuriero?
Miksi ajattelet että tässä joku olisi "nostamassa riitaa"? Ei se, että rauhallisesti kertoo tunteneensa mielipahaa jostain toisen tekemisestä ja kysyy, miksi toinen toimii niin, ole riitelyä. Se on keskustelua. Miten mikään tilanne missään koskaan voi selvitä, jos kaikki vain aina kävelevät pois tilanteista? Teetkö niin parisuhteessa, lasten kanssa, töissä...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaveruutta tarvitse jatkaa, vaikka "kaverille" laittaisi viestin tai soittaisi ja kertoisi, että hän on huono kaveri. Selityksen voi kuunnella, mutta ei sitäkään tarvitse uskoa.
Pelkkä hiljaisuus voi johtaa siihen, että "kaveri" ei koskaan opi virheistään ja saattaa jopa ajatella olevansa se syytön osapuoli.
Mitä sillä on väliä enää mitä se kaveri ajattelee? Jossain vaiheessa aikuisen elämää tulee eteen vaihe jossa on hyödyttävä, että et voi itse olla korjaamassa, opettamassa, selvittämässä ja oikomassa kaikkia maailman asioita ja ihmisiä. Täytyy oppia hyväksymään että joku asia voi jäädä pimentoon, joku ei ole sun kanssa samaa mieltä, maailmassa on jossain virhe.
Osa aikuisen elämää on myös avata suunsa kun on tullut väärin kohdelluksi. Ihan yleisestikin, et voi olettaa, että ihmiset lukevat ajatuksesi. Se oppiminen ja käytöksen muuttaminen ja korjaaminen tietysti on jokaisen omalla vastuulla aikuisten maailmassa, mutta niin on myös niiden omien kokemuksien esille tuominen.
Tässäkin tapauksessa ilmeksesti käytös on ollut toistuvaa, jos siitä olisi maininnut jo heti ekan kerran jälkeen että hei, tuo ei ollut ok, niin ehkä se kaveri olisi saattanut hoksata, että näin ei voi toimia? Tai sitten ei olisi, ja tilanne olisi tämä ja silloin tosiaan on paras vain lähteä eri suuntiin.
Ei sillä asian esille tuomisella kuitenkaan mitään olisi menettänyt, tässä vaiheessa se kieltämättä on ehkä jo myöhäistä, jos loukkaava käytös on jatkunut pitkään.Miksi ihmisten pitäisi edes tietää just sun ajatuksesi? Ääneen sanottuna tai telepaattisesti?
Siksi, että ihmiset ymmärtävät toisiaan väärin, koska liian moni kuvittelee toisten tietävän saman kuin itse tietää. Eli ihmiset olettavat muiden osaavan lukea ajatuksia, vaikka kaikki tietävät, että se ei ole mahdollista.
Esimerkki: X haluaisi viettää enemmän aikaa Y:n kanssa, vaikka käydä baarissa, juhlissa, elokuvissa tms. Y ei halua olla X:n kanssa missään tekemisissä. Jos Y sanoo suoraan, että ei ole kiinnostunut, asia tulee selväksi ja X ei todennäköisesti tee uutta ehdotusta. Mutta jos Y sanoo: "Kai se voisi onnistua", mutta sitten tarkempaa aikaa sovittaessa keksii jatkuvasti syitä, miksi ei ehdi ("Kaveri tulee kylään", "En jaksa", "Mulla on tentti seuraavana päivänä", "Mulla on pyykkivuoro"), X ei mitenkään voi tietää, mitä Y oikeasti tarkoittaa, koska X ei osaa lukea ajatuksia. Siksi X tekee jatkuvasti uusia ehdotuksia, kunnes hän ehkä jossain vaiheessa ymmärtää, että Y:llä ei ole missään vaiheessa ollut tarkoitusta vastata myöntävästi.
Jos mua ei voi tai ehdi nähdä siksi koska täytyy käydä ruokakaupassa tai muuta hölynpölyä, eikä ehdota tilalle mitään tai tuo esille että haluaisi kuitenkin nähdä, kyllä mä ainakin ymmärrän yskän heti ekasta kerrasta.
Muista, että ihmiset ovat erilaisia. Osa ihmisistä on sosiaalisesti taitavia, toiset eivät ole. Sosiaalisesti taitava ihminen ehkä ymmärtäisi tuollaisen viestin oikein, mutta muille se ei ole niin helppoa. Sosiaalisesti vähän vähemmän taitava, mutta rehelliseen ja suoraan viestintään tottunut ihminen (esim. parikymppinen introvertti nörtti) ei ymmärrä. Kymmenen vuotta myöhemmin vähän enemmän elämänkokemusta saaneena hänkin saattaa jo ymmärtää.
Muistan omasta nuoruudesta, että jotkut kertoivat joutuneensa tuollaisen kohtelun uhriksi, eivätkä he olleet heti tajunneet, että "en ehdi" tarkoittaa "ei kiinnosta". Se ei siis ole mikään uusi ilmiö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekunnioitusta tai rajojen vetämistä ei ole vain paeta tapettiin, kun joku kohtelee väärin. Ongelma nykymaailmassa on, että tunteemme ovat niin keskiössä, ettei suoraselkäisyyttä vaivauduta enää harrastamaan. Kun alat toteamaan, että minua ei kohdella noin, sinua ei enää kohdella niin. Vaikka toinen tekikin väärin. Muuten sama toistuu.
Sun mielestä kovinkin arvokasta ja suoraselkäistä madella rikospaikalle kerjäämään toiselta mielenrauhaa?
Miten et pysty jatkamaan elämää ilman perusteellista selitystä? Ihmiset eivät nykyään siedä keskeneräisyyttä lainkaan. Kaikki pitää vääntää rautalangasta ja pureksii valmiiksi
Ei suora kysymys ole mitään matelua tai kerjäämistä. Jos aiempi juhla on peruttu ja silti järjestetään uusi juhla, johon ei saa kutsua, on ihan asiallista ottaa yhteyttä. Silloin voi kertoa, että on huonoa käytöstä perua kutsu viime hetkellä ja sitten järjestää uusi juhla. Jos haluaa, voi samalla kertoa, että on jo aiemmin useampaan kertaa kokenut, että seuraa ei kaivata ja siksi on varmaan jatkossa parempi, että ei enää pidetä yhteyttä. Sen jälkeen voi joko kuunnella, mitä toisella on sanottavana tai sitten vain hyvästellä.
Nykymaailman ongelma on juuri se, että asiat jätetään kesken ja ihmissuhteet feidataan, koska ei kestetä minkäänlaista kritiikkia tai epämiellyttävyyttä.
Miten sinä näet sen ongelmana, ettei asiasta tunneta tarvetta nostaa erikseen vielä turhaa riitaakin?
Onks tää joki Itäkeskus-Laru-tyyppinen kulttuuriero?
Miksi ajattelet että tässä joku olisi "nostamassa riitaa"? Ei se, että rauhallisesti kertoo tunteneensa mielipahaa jostain toisen tekemisestä ja kysyy, miksi toinen toimii niin, ole riitelyä. Se on keskustelua. Miten mikään tilanne missään koskaan voi selvitä, jos kaikki vain aina kävelevät pois tilanteista? Teetkö niin parisuhteessa, lasten kanssa, töissä...?
En ole lainattu vaan tuo edellinen kirjoittaja joka tunnustaa ettei voi ylpeyttään tehdä ensimmäistä sovinnon elettä.
Musta tuntuu juurikin siltä että matelen ja kerjään toiselta jonkinlaista vapautusta (selitystä, lohdutusta) omasta parasta olostani. Mutta samalla sillä toisella on erinomainen tilaisuus lyödä minua vielä kovempaa nyt kun paljastin, että minusta tuntuu pahalta. Pelkään altistaa itseni sille mahdollisuudelle että minuun sattuu entistä enemmän. Kova kuori ja pehmeä sisus. Liiankin.
Omalta osalta tilanteet eivät usein selviä ja olen polttanut monet sillat. Haluaisin jotenkin kasvaa tästä yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en vetäisi herneitä nenään, ennen kuin saisin varmuuden siitä, mitä oikein tapahtui, koska en voi uskoa, että kukaan 30+ olisi noin mean girls teini. Jos näin on, niin sellaisesta tyypistä sietääkin päästä eroon.
Lähtökohtaisesti aika epäkypsää että käskee varaamaan viikonloppuillan ja sitten peruu juuri ennen. Lahjaa ei sentään ollut ehtinyt ostaa. Joku toinen vieras mahdollisesti?
Mielestäni herneet voi vetää nenään jo ilman, että mitään salajuhlia olisi ollutkaan. Ap
Se on tietenkin sinun valintasi jos haluat näin toimia, mutta sekin on melko lapsellista, jos et vielä tiedä mistä tässä oli kyse.
Järkevin tapa toimia on keskustella ihan suoraan asiasta ja kertoa, että olet hieman loukkaantunut, että sanoi sinulle peruneensa juhlat vaikka kuitenkin piti ne. Jos hänellä on tälle jokin järkevä selitys ja kyseessä on epäonninen väärinymmärrys, hän varmasti sen tässä kohtaa kertoo. Jos ei, niin sittenpähän tiedät varmaksi millainen tyyppi hän on.Puhelu kaverille Joo tota halusin vaan varmistaa että ymmärsinkö nyt oikein, että tässä on käynyt näin että lemppasit mut ja pidit sitten juhlat vähän parempien kavereiden kanssa? Voiko tässä olla joku väärinymmärrys? Tässä kypsästi haluaisin antaa sinulle nyt mahdollisuuden selittää jotain koska en voi lopettaa kaveruuttamme omin ehdoin.
:Dd Ja sitten kaveri vastaa että joo näin pääsi käymään.
Ja sä vasta sitten saat luvan kävellä ulos suhteesta.
:Dd kypsää niin perkeleen kypsää
Olisiko tuo sinulle ainoa tapa käsitellä asiaa puhelussa? Tässä ehkä epäkypsintä on sinun ilmaisusi, jos et parempaan kommunikaatioon pysty niin kohdallasi se asian jättäminen silleen on varmaan paras ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse sellainen etten pysty loukattuna nielemään ylpeyttäni ja tekemään ensimmäistä sovinnon elettä. Siinä saattaa mennä lapsi pesuveden mukana mutten okein tiedä miten muutenkaan sen tekisin.
Jos vaikka soittaisin ja kertoisin loukkaantuneeni sekä pyytäisin selitystä, se tuntuis musta samalta kuin kävelisin alasti rautatientorille kaikkien tuijotettavaksi ja arvosteltavaksi. Asettaisin itseni alttiiksi minua loukanneen henkilön armoille sen suhteen, että hän kuulisi minua eikä käyttäisi alentunutta asemaa minua vastaan.
Kuulostaako aivan mielipuolelta?
Ei minusta. Vaikka olenkin asiallisen keskustelun kannattaja, niin tuo itseasiassa kuvasi varsin hyvin sitä, miltä itseä loukanneen tyypin kohtaaminen saattaa tuntua, etenkin, jos kyseinen tyyppi on sellaista henkisesti päällekäyvää ja aggresiivista sorttia joka ei kykene ottamaan vastaan palautetta.
Itse olen löytänyt itsevarmuutta siihen, etten anna sellaisenkaan kävellä ylitseni, mutta olisi se kieltämättä ihan tosi kurja tilanne, jos vaikka olisi herkkä itkemään ja vaikea saada sanaa suustaan ja toinen vain käy päälle kuin ajokoira. Hyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekunnioitusta tai rajojen vetämistä ei ole vain paeta tapettiin, kun joku kohtelee väärin. Ongelma nykymaailmassa on, että tunteemme ovat niin keskiössä, ettei suoraselkäisyyttä vaivauduta enää harrastamaan. Kun alat toteamaan, että minua ei kohdella noin, sinua ei enää kohdella niin. Vaikka toinen tekikin väärin. Muuten sama toistuu.
Sun mielestä kovinkin arvokasta ja suoraselkäistä madella rikospaikalle kerjäämään toiselta mielenrauhaa?
Miten et pysty jatkamaan elämää ilman perusteellista selitystä? Ihmiset eivät nykyään siedä keskeneräisyyttä lainkaan. Kaikki pitää vääntää rautalangasta ja pureksii valmiiksi
Ei suora kysymys ole mitään matelua tai kerjäämistä. Jos aiempi juhla on peruttu ja silti järjestetään uusi juhla, johon ei saa kutsua, on ihan asiallista ottaa yhteyttä. Silloin voi kertoa, että on huonoa käytöstä perua kutsu viime hetkellä ja sitten järjestää uusi juhla. Jos haluaa, voi samalla kertoa, että on jo aiemmin useampaan kertaa kokenut, että seuraa ei kaivata ja siksi on varmaan jatkossa parempi, että ei enää pidetä yhteyttä. Sen jälkeen voi joko kuunnella, mitä toisella on sanottavana tai sitten vain hyvästellä.
Nykymaailman ongelma on juuri se, että asiat jätetään kesken ja ihmissuhteet feidataan, koska ei kestetä minkäänlaista kritiikkia tai epämiellyttävyyttä.
Miten sinä näet sen ongelmana, ettei asiasta tunneta tarvetta nostaa erikseen vielä turhaa riitaakin?
Onks tää joki Itäkeskus-Laru-tyyppinen kulttuuriero?
Miksi ajattelet että tässä joku olisi "nostamassa riitaa"? Ei se, että rauhallisesti kertoo tunteneensa mielipahaa jostain toisen tekemisestä ja kysyy, miksi toinen toimii niin, ole riitelyä. Se on keskustelua. Miten mikään tilanne missään koskaan voi selvitä, jos kaikki vain aina kävelevät pois tilanteista? Teetkö niin parisuhteessa, lasten kanssa, töissä...?
En ole lainattu vaan tuo edellinen kirjoittaja joka tunnustaa ettei voi ylpeyttään tehdä ensimmäistä sovinnon elettä.
Musta tuntuu juurikin siltä että matelen ja kerjään toiselta jonkinlaista vapautusta (selitystä, lohdutusta) omasta parasta olostani. Mutta samalla sillä toisella on erinomainen tilaisuus lyödä minua vielä kovempaa nyt kun paljastin, että minusta tuntuu pahalta. Pelkään altistaa itseni sille mahdollisuudelle että minuun sattuu entistä enemmän. Kova kuori ja pehmeä sisus. Liiankin.
Omalta osalta tilanteet eivät usein selviä ja olen polttanut monet sillat. Haluaisin jotenkin kasvaa tästä yli.
Kumpi sinua jää ajan kanssa vaivaamaan enemmän, poltetut sillat vai se, että olet vielä kerran ottanut yhteyttä? Itseäni jää vaivaamaan enemmän se, että asiat jäävät epäselviksi ja jotenkin kesken. En koe, että se on matelemista, jos itse olen rehellinen ja avoin ja koitan selvittää mistä on kysymys. Silloin voin ainakin katsoa itseäni peilistä ja miettiä, että hoidin asian omalta osaltani loppuun niin hyvin kuin osasin (en voisi ajatella niin, jos vaan häipyisin loukkaantuneena).
Jos se toinen osapuoli sitten on edelleen m*lkku tai ylimielinen tai esittää ettei missään ole vikaa, hän jääköön omaan arvoonsa ja siinä vaiheessa voin todeta, että kiitos tähän astisesta ja ehkä olemme liian erilaisia ja jatkamme eri suuntiin.
Tämä vaan omana vertaiskertomuksena, jos saat vaikka tästä jotain apua :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse sellainen etten pysty loukattuna nielemään ylpeyttäni ja tekemään ensimmäistä sovinnon elettä. Siinä saattaa mennä lapsi pesuveden mukana mutten okein tiedä miten muutenkaan sen tekisin.
Jos vaikka soittaisin ja kertoisin loukkaantuneeni sekä pyytäisin selitystä, se tuntuis musta samalta kuin kävelisin alasti rautatientorille kaikkien tuijotettavaksi ja arvosteltavaksi. Asettaisin itseni alttiiksi minua loukanneen henkilön armoille sen suhteen, että hän kuulisi minua eikä käyttäisi alentunutta asemaa minua vastaan.
Kuulostaako aivan mielipuolelta?
Ei minusta. Vaikka olenkin asiallisen keskustelun kannattaja, niin tuo itseasiassa kuvasi varsin hyvin sitä, miltä itseä loukanneen tyypin kohtaaminen saattaa tuntua, etenkin, jos kyseinen tyyppi on sellaista henkisesti päällekäyvää ja aggresiivista sorttia joka ei kykene ottamaan vastaan palautetta.
Itse olen löytänyt itsevarmuutta siihen, etten anna sellaisenkaan kävellä ylitseni, mutta olisi se kieltämättä ihan tosi kurja tilanne, jos vaikka olisi herkkä itkemään ja vaikea saada sanaa suustaan ja toinen vain käy päälle kuin ajokoira. Hyi.
Viha kumpuaa heikkoudesta ja kovan ulkokuoren murruttua olen kuin sulaa laavaa. Täynnä raivoa koska luulen että kaikki vain hyökkäävät minua kohtaan. Sama kuin silittäisi toista hellästi avohaavasta.
Miten löysit itsevarmuutta? Sitä minunkin pitäisi kasvattaa. Olen jo valmiiksi ahdistunut siitä että tulen kuitenkin taas mokaamaan jotenkin niin en sitten halua edes selvittää tilannetta ja kätkeydyn ylpeyden taakse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekunnioitusta tai rajojen vetämistä ei ole vain paeta tapettiin, kun joku kohtelee väärin. Ongelma nykymaailmassa on, että tunteemme ovat niin keskiössä, ettei suoraselkäisyyttä vaivauduta enää harrastamaan. Kun alat toteamaan, että minua ei kohdella noin, sinua ei enää kohdella niin. Vaikka toinen tekikin väärin. Muuten sama toistuu.
Sun mielestä kovinkin arvokasta ja suoraselkäistä madella rikospaikalle kerjäämään toiselta mielenrauhaa?
Miten et pysty jatkamaan elämää ilman perusteellista selitystä? Ihmiset eivät nykyään siedä keskeneräisyyttä lainkaan. Kaikki pitää vääntää rautalangasta ja pureksii valmiiksi
Ei suora kysymys ole mitään matelua tai kerjäämistä. Jos aiempi juhla on peruttu ja silti järjestetään uusi juhla, johon ei saa kutsua, on ihan asiallista ottaa yhteyttä. Silloin voi kertoa, että on huonoa käytöstä perua kutsu viime hetkellä ja sitten järjestää uusi juhla. Jos haluaa, voi samalla kertoa, että on jo aiemmin useampaan kertaa kokenut, että seuraa ei kaivata ja siksi on varmaan jatkossa parempi, että ei enää pidetä yhteyttä. Sen jälkeen voi joko kuunnella, mitä toisella on sanottavana tai sitten vain hyvästellä.
Nykymaailman ongelma on juuri se, että asiat jätetään kesken ja ihmissuhteet feidataan, koska ei kestetä minkäänlaista kritiikkia tai epämiellyttävyyttä.
Miten sinä näet sen ongelmana, ettei asiasta tunneta tarvetta nostaa erikseen vielä turhaa riitaakin?
Onks tää joki Itäkeskus-Laru-tyyppinen kulttuuriero?
Miksi ajattelet että tässä joku olisi "nostamassa riitaa"? Ei se, että rauhallisesti kertoo tunteneensa mielipahaa jostain toisen tekemisestä ja kysyy, miksi toinen toimii niin, ole riitelyä. Se on keskustelua. Miten mikään tilanne missään koskaan voi selvitä, jos kaikki vain aina kävelevät pois tilanteista? Teetkö niin parisuhteessa, lasten kanssa, töissä...?
En ole lainattu vaan tuo edellinen kirjoittaja joka tunnustaa ettei voi ylpeyttään tehdä ensimmäistä sovinnon elettä.
Musta tuntuu juurikin siltä että matelen ja kerjään toiselta jonkinlaista vapautusta (selitystä, lohdutusta) omasta parasta olostani. Mutta samalla sillä toisella on erinomainen tilaisuus lyödä minua vielä kovempaa nyt kun paljastin, että minusta tuntuu pahalta. Pelkään altistaa itseni sille mahdollisuudelle että minuun sattuu entistä enemmän. Kova kuori ja pehmeä sisus. Liiankin.
Omalta osalta tilanteet eivät usein selviä ja olen polttanut monet sillat. Haluaisin jotenkin kasvaa tästä yli.
Kumpi sinua jää ajan kanssa vaivaamaan enemmän, poltetut sillat vai se, että olet vielä kerran ottanut yhteyttä? Itseäni jää vaivaamaan enemmän se, että asiat jäävät epäselviksi ja jotenkin kesken. En koe, että se on matelemista, jos itse olen rehellinen ja avoin ja koitan selvittää mistä on kysymys. Silloin voin ainakin katsoa itseäni peilistä ja miettiä, että hoidin asian omalta osaltani loppuun niin hyvin kuin osasin (en voisi ajatella niin, jos vaan häipyisin loukkaantuneena).
Jos se toinen osapuoli sitten on edelleen m*lkku tai ylimielinen tai esittää ettei missään ole vikaa, hän jääköön omaan arvoonsa ja siinä vaiheessa voin todeta, että kiitos tähän astisesta ja ehkä olemme liian erilaisia ja jatkamme eri suuntiin.
Tämä vaan omana vertaiskertomuksena, jos saat vaikka tästä jotain apua :)
Kiitos viestistä. Mulle ei ehkä toimi samalla lailla keppinä toi et poltetut sillat jäisivät vaivaamaan, koska olen jo niin tottunut siihen. Siltojen polttaminen on mulle helppoa kuin heinän teko. Samalla olen myös hyvin taitava kuolettamaan tunteet sitä kohtaan että selvittätön asia jäisi vaivaamaan. Lakkaan välittämästä ja kasaan siihen päälle vielä kerroksen vihaa että varmasti peittyy.
Nyt kun kirjoitan tätä tajuan että saan varmaan kohta syövän tästä tukahdutetun vihan määrästä elämässäni. Olisikohan siinä porkkanaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaveruutta tarvitse jatkaa, vaikka "kaverille" laittaisi viestin tai soittaisi ja kertoisi, että hän on huono kaveri. Selityksen voi kuunnella, mutta ei sitäkään tarvitse uskoa.
Pelkkä hiljaisuus voi johtaa siihen, että "kaveri" ei koskaan opi virheistään ja saattaa jopa ajatella olevansa se syytön osapuoli.
Mitä sillä on väliä enää mitä se kaveri ajattelee? Jossain vaiheessa aikuisen elämää tulee eteen vaihe jossa on hyödyttävä, että et voi itse olla korjaamassa, opettamassa, selvittämässä ja oikomassa kaikkia maailman asioita ja ihmisiä. Täytyy oppia hyväksymään että joku asia voi jäädä pimentoon, joku ei ole sun kanssa samaa mieltä, maailmassa on jossain virhe.
Jokainen tekee tietysti niin kuin itse haluaa. Joskus kaveruus yksinkertaisesti hiipuu, kun muutetaan eri paikkakunnille tai elämä vie muuten eri suuntiin. Joskus taas kaveruus pitää aktiivisesti katkaista.
Jos kaveruuden haluaa lopettaa vaikka juuri huonon käytöksen takia, on rakentavampaa kertoa se ystävällisesti tai ainakin kertoa asiasta yhteisille tutuille, eikä jättää toista ihmettelemään. Siinä kun on se riski, että yhteisille tuttaville jää väärä käsitys tapahtumista. Vaikka totuus olisi, että X lopetti kaveruuden, koska Y oli jatkuvasti ikävä ihminen, Y voi tahallaan tai vahingossa sanoa jotain, josta tuttavapiiriin leviää käsitys, että X suuttui turhasta. Se voi myöhemmin kostautua, sillä maailma on yllättävän pieni. Yllättävissä paikoissa törmää ihmisiin, jotka tuntevat jonkun kaverin tai sukulaisen.
Jos tuntuu siltä, että useat kaverit käyttäytyvät huonosti tai kaveruuksia tarkoituksella katkotaan usein, voisi olla hyvä miettiä sitäkin, voisiko olla itse se väärässä oleva osapuoli. Jos kyse on yksittäisistä tapauksista, niin ei luultavasti ole, mutta jos jatkuvasti kokee tulevansa kaltoin kohdelluksi, vika voi olla omissa odotuksissa ja asenteissa.
En väitä, että niin olisi juuri tässä tapauksessa, mutta tiedän itsekin pari henkilöä, jotka kokevat jatkuvasti, että heitä kohdellaan huonosti tai heitä syrjitään. Totuus on, että toinen heistä on itse aika ikävä tapaus. Hän kokee aivan tavalliset asiakaspalvelutilanteet ja myös aidot vahingot tahallisiksi teoiksi ja alkaa rähjätä niistä. Toinen taas on pohjimmiltaan kiltti ja reilu ihminen, jolla on hyvin vahva oikeudenmukaisuuden taju, mutta kun se yhdistyy äkkipikaiseen luonteeseen, häneen voi olla vaikea tutustua.
Älkää hyvänen aika lähtekö tuohon että alatte lähipiirille selittelemään asioita ja varmistelemaan, että heillä on Oikea käsitys aiheesta. Saat selän takana puhujan ja mustamaalaajan maineen. Sitähän sinä oikeastaan oletkin.
Ole hiljaa, hymyile, nyökkää kohteliaasti, poistu vaikka vessaan tai toiseen tilaan. Jätä ikävä ihminen taaksesi äläkä kaivele turhaa menneitä.
Oletko tämä Ap:n kaveri? Ajattelin vain kun kutsuit mustamaalaajaksi sitä, joka tässä tapauksessa huomauttaisi kaverin huonosta käytöksestä.
Eri
Olen kuka tahansa random, joka paheksuu sitä että minulle tultaisi juoruilemaan toisista ihmisistä ja tilittämään riitoja millä ei ole minun kanssani mitään tekemistä.
Kieltämättä se on parempi sanoa asianomaiselle ihan suoraan sen sijaan, että asiasta juoruaa muille. Kyseisen kommentin kirjoittajan kutsuminen mustamaalaajaksi oli kuitenkin vähän paheksuttavaa sekin.
Joillain on näköjään ihan skitsolla levelillä vaikenemisen kulttuuri. "Älä perkule sano mulle mitään, musta mitään tai millään muulla tavalla kerro totuuksia." Näiden mielestä ainut oikea keino on lakaista kaikki ongelmat maton alle. Surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaveruutta tarvitse jatkaa, vaikka "kaverille" laittaisi viestin tai soittaisi ja kertoisi, että hän on huono kaveri. Selityksen voi kuunnella, mutta ei sitäkään tarvitse uskoa.
Pelkkä hiljaisuus voi johtaa siihen, että "kaveri" ei koskaan opi virheistään ja saattaa jopa ajatella olevansa se syytön osapuoli.
Mitä sillä on väliä enää mitä se kaveri ajattelee? Jossain vaiheessa aikuisen elämää tulee eteen vaihe jossa on hyödyttävä, että et voi itse olla korjaamassa, opettamassa, selvittämässä ja oikomassa kaikkia maailman asioita ja ihmisiä. Täytyy oppia hyväksymään että joku asia voi jäädä pimentoon, joku ei ole sun kanssa samaa mieltä, maailmassa on jossain virhe.
Osa aikuisen elämää on myös avata suunsa kun on tullut väärin kohdelluksi. Ihan yleisestikin, et voi olettaa, että ihmiset lukevat ajatuksesi. Se oppiminen ja käytöksen muuttaminen ja korjaaminen tietysti on jokaisen omalla vastuulla aikuisten maailmassa, mutta niin on myös niiden omien kokemuksien esille tuominen.
Tässäkin tapauksessa ilmeksesti käytös on ollut toistuvaa, jos siitä olisi maininnut jo heti ekan kerran jälkeen että hei, tuo ei ollut ok, niin ehkä se kaveri olisi saattanut hoksata, että näin ei voi toimia? Tai sitten ei olisi, ja tilanne olisi tämä ja silloin tosiaan on paras vain lähteä eri suuntiin.
Ei sillä asian esille tuomisella kuitenkaan mitään olisi menettänyt, tässä vaiheessa se kieltämättä on ehkä jo myöhäistä, jos loukkaava käytös on jatkunut pitkään.Miksi ihmisten pitäisi edes tietää just sun ajatuksesi? Ääneen sanottuna tai telepaattisesti?
Siksi, että ihmiset ymmärtävät toisiaan väärin, koska liian moni kuvittelee toisten tietävän saman kuin itse tietää. Eli ihmiset olettavat muiden osaavan lukea ajatuksia, vaikka kaikki tietävät, että se ei ole mahdollista.
Esimerkki: X haluaisi viettää enemmän aikaa Y:n kanssa, vaikka käydä baarissa, juhlissa, elokuvissa tms. Y ei halua olla X:n kanssa missään tekemisissä. Jos Y sanoo suoraan, että ei ole kiinnostunut, asia tulee selväksi ja X ei todennäköisesti tee uutta ehdotusta. Mutta jos Y sanoo: "Kai se voisi onnistua", mutta sitten tarkempaa aikaa sovittaessa keksii jatkuvasti syitä, miksi ei ehdi ("Kaveri tulee kylään", "En jaksa", "Mulla on tentti seuraavana päivänä", "Mulla on pyykkivuoro"), X ei mitenkään voi tietää, mitä Y oikeasti tarkoittaa, koska X ei osaa lukea ajatuksia. Siksi X tekee jatkuvasti uusia ehdotuksia, kunnes hän ehkä jossain vaiheessa ymmärtää, että Y:llä ei ole missään vaiheessa ollut tarkoitusta vastata myöntävästi.
Mä sanon jotain tämän tyyppistä: laitan sulle viestiä sitten joskus paremmalla ajalla. Ja sitä viestiä ei koskaan tule. Selkein mahdollinen ilman että tarvitsee sanoa suoraan. Tyhmä jos ei ymmärrä.
Miksi asiaa ei voi sanoa ihan suoraan? Ihmisen ei tarvitse olla tyhmä, jos tuo jää ymmärtämättä, sillä on todella helppoa ajatella, että toinen on oikeasti unohtanut. Sitten kysytään uudestaan, saadaan sama vastaus ja odotetaan. Kierre jatkuu mahdollisesti viikkoja tai kuukausia, kunnes se tyhmä ymmärtää, että toinen ei tarkoittanut sitä, mitä sanoi.
Voi tuntua oudolta, mutta on oikeasti ihmisiä, joilla on jatkuvasti niin paljon erilaisia menoja, että kalenteri on täynnä. Perheelliset tietävät tämän ehkä parhaiten, koska kalenteri täyttyy sekä omista että lasten menoista. Jos ei tietoisesti varaa aikaa kavereille ja ystäville, he saattavat oikeasti unohtua. Yksi hyvistä ystävistäni on juuri tuollainen. Hänellä on aina aikaa, jos minä otan yhteyttä, mutta hän ei itse ehdi/jaksa/muista huolehtia yhteydenpidosta. Hän voisi ihan oikeasti laittaa tuollaisen " laitan sulle viestiä sitten joskus paremmalla ajalla" ja oikeasti tarkoittaa sitä ja silti unohtaa koko asian.
Eihän tossa ole mitään epärehellistä edes. Kun sitä ns. parempaa aikaa ei vain tule. Sille ei anneta mitään takapäivämäärää. Ja kun se toinen avaa viestikeskustelun kysyäkseen että nähtäiskö, siellä onkin se paremmalla ajalla -viesti heti esillä. Kätevää.
Ihmiset eivät unohda kavereitaan saatika ystäviään ja sinä kyllä tiedät sen aivan yhtä hyvin kuin minäkin.
Olen eri mieltä. Jos ihmisellä on perhe ja työ ja kalenteri täynnä työmatkoja, kokouksia, lasten harrastuksia ynnä muuta, voi ihan oikeasti käydä niin, että kaverit ja ystävät unohtuvat. Ihan turhaan ei puhuta ruuhkavuosista. Jos ei varta vasten varaa aikaa ystäville, jotka ovat samassa tilanteessa, voi ihan oikeasti yhtäkkiä huomata, että on mennyt useampi kuukausi siitä, kun viimeksi jutteli hyvänkin ystävän kanssa.
Opiskeluaikana ennen lapsia oli paljon enemmän aikaa tavata kavereita, mutta ei se silloinkaan ollut ihan helppoa.
Olisin kiitollinen jos ei tarvi mennä juhlimaan.
Sekin on hyvä monesta syystä.
Alue: Aihe vapaa
Kieltämättä se on parempi sanoa asianomaiselle ihan suoraan sen sijaan, että asiasta juoruaa muille. Kyseisen kommentin kirjoittajan kutsuminen mustamaalaajaksi oli kuitenkin vähän paheksuttavaa sekin.