Sain tietää että kaverilla oli sittenkin ollut synttärijuhlat vaikka mulle sanoi että on peruttu

Vierailija kirjoitti:

Yks taistelija lähti niin toinenkin hiljeni. Eiks ketään kiinnosta rauhallinen keskustelu

Ei kai tässä ole kuin yksi asiattomasti kirjoittava riehuja ollut, joka on silti saanut vain asiallisia vastauksia osakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilkeästi tehty. Tässä on kaksi vaihtoehtoa. Joko otat asian esille ystäväsi kanssa ja pakotat hänet vastaamaan miksi näin tai sitten lopetet yhteydenpidon häneen. En usko että että se keskimmäinen vaihtoehto toimii, siis olla kuin ei mitään olisi tapahtunut.

Miten pakotat aikuista mihinkään. Ei sieltä tule rehellistä vastausta kuitenkaan

Voi olla mutta ihan oikein että pistää toisen vähän hikoilemaan niitä epärehellisiä vastauksia löytääkseen. Paras vielä tuijottaa silmiin vastausta odotellessa, ei kannata päästää kuin koiraa veräjästä..

Eiks tossa oo vähän jo koston makua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yks taistelija lähti niin toinenkin hiljeni. Eiks ketään kiinnosta rauhallinen keskustelu

Ei kai tässä ole kuin yksi asiattomasti kirjoittava riehuja ollut, joka on silti saanut vain asiallisia vastauksia osakseen.

Riitaan tarvitaan aina kaksi ja jollain periaatteellahan ihmiset valikoivat tietyt viestit mihin vastaavat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yks taistelija lähti niin toinenkin hiljeni. Eiks ketään kiinnosta rauhallinen keskustelu

Ei kai tässä ole kuin yksi asiattomasti kirjoittava riehuja ollut, joka on silti saanut vain asiallisia vastauksia osakseen.

Paljastat itsesi sillä että painat miinusta aina kun olet lukenut viestin

Vierailija kirjoitti:

Missä kohtaa teillä selvittelijöillä kulkee raja, jolloin ymmärrätte ettei selityksistä ole mitään hyötyä? Vai jääkö asia vaivaamaan teitä niin paljon ettei mikään estä teitä avaamasta keissiä uudelleen?

Ensimmäisessä vastauksessa. Se joko riittää tai sitten ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yks taistelija lähti niin toinenkin hiljeni. Eiks ketään kiinnosta rauhallinen keskustelu

Ei kai tässä ole kuin yksi asiattomasti kirjoittava riehuja ollut, joka on silti saanut vain asiallisia vastauksia osakseen.

Paljastat itsesi sillä että painat miinusta aina kun olet lukenut viestin

Minä painoin sinulle alapeukun tuohon "eiks ketään kiinnosta rauhallinen keskustelu", vaikka en sinulle vastannut ihan vain siksi, että se nyt oli liian läpinäkyvää että olet tämä kyseinen "taistelija" (tai ehkä muuten vaan tykkäät lukea asiattomia viestejä) ja tulit vaan taas haastamaan riitaa koska viestilläsi ei ollut mitään muuta tarkoitusta ja se on todella harmittavaa. En tiedä voiko sitä nyt riidaksi sanoa, kun yksi haukkuu kaikkia muita ja muut eivät siihen lähde mukaan vaan pitävät vastauksensa asiallisina. Eihän tämä nyt muuten hiljentynyt, kellään muulla vaan ei ollut mitään tarvetta sanoa mitään ikävää muille, kun se haukkuminen ja tahallaan väärin ymmärtäminen loppui hetkeksi. Olisi mukavaa, jos se myös jatkuisi niin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä kohtaa teillä selvittelijöillä kulkee raja, jolloin ymmärrätte ettei selityksistä ole mitään hyötyä? Vai jääkö asia vaivaamaan teitä niin paljon ettei mikään estä teitä avaamasta keissiä uudelleen?

Ensimmäisessä vastauksessa. Se joko riittää tai sitten ei.

Eli toisin sanoen avaat keissin oli tilanne mikä hyvänsä? Mitä tapahtuisi jos et avaisi? Jäisikö vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yks taistelija lähti niin toinenkin hiljeni. Eiks ketään kiinnosta rauhallinen keskustelu

Ei kai tässä ole kuin yksi asiattomasti kirjoittava riehuja ollut, joka on silti saanut vain asiallisia vastauksia osakseen.

Paljastat itsesi sillä että painat miinusta aina kun olet lukenut viestin

Minä painoin sinulle alapeukun tuohon "eiks ketään kiinnosta rauhallinen keskustelu", vaikka en sinulle vastannut ihan vain siksi, että se nyt oli liian läpinäkyvää että olet tämä kyseinen "taistelija" (tai ehkä muuten vaan tykkäät lukea asiattomia viestejä) ja tulit vaan taas haastamaan riitaa koska viestilläsi ei ollut mitään muuta tarkoitusta ja se on todella harmittavaa. En tiedä voiko sitä nyt riidaksi sanoa, kun yksi haukkuu kaikkia muita ja muut eivät siihen lähde mukaan vaan pitävät vastauksensa asiallisina. Eihän tämä nyt muuten hiljentynyt, kellään muulla vaan ei ollut mitään tarvetta sanoa mitään ikävää muille, kun se haukkuminen ja tahallaan väärin ymmärtäminen loppui hetkeksi. Olisi mukavaa, jos se myös jatkuisi niin. 

Ei jatku niin kauan ku sä pysyt aktiivisena. Luuletko etten oo huomannut sun tyyliä aina esittää muka eri henkilöä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä kohtaa teillä selvittelijöillä kulkee raja, jolloin ymmärrätte ettei selityksistä ole mitään hyötyä? Vai jääkö asia vaivaamaan teitä niin paljon ettei mikään estä teitä avaamasta keissiä uudelleen?

Siinä, kun sen kaverin reaktio siihen mitäs v*ttua tämä nyt oli kysymykseen on annettu. Joko hänellä on siihen hyvä selitys ja on pahoillaan tai sitten ei ole. Case closed.

Entä jos on hyvä selitys, mitäs sitten? Jatkatko tuollaista kaveruutta mistä tässä on kyse?

Jos sille on hyvä selitys niin sittenhän on mahdollista, että olen tulkinnut kaverin käytöstä väärin ja se saattaa sittenkin olla jatkamisen arvoinen, ja kaverikin ehkä siinä hoksaa toimineensa jotenkin väärin ja parantaa tapansa. Eihän se selitys muuten ole hyvä?

Jos taas kaveri osoittautuu juuri niin inhottavaksi kuin olin ajatellutkin, niin sainpahan varmuuden asiaan ja ei muuta kuin menoksi.

No entä toi kilpailuhenkisyys, ulkopuolelle jättö yms paska mitä se kaveri tekee? Ja ilmottaa juhlien perumisesta viime tinkaan niin ettet ehdi järjestää muutakaan ohjelmaa.

Oikeastihan kaverin käytöksestä olisi pitänyt huomauttaa jo paljon aikaisemmin, eikä sietää huonoa käytöstä ehkä jopa vuosia. Se olisi tietysti voinut johtaa kaveruuden loppumiseen paljon aikaisemmin, mutta parempi varmaan niin, sillä silloin tilanne ei olisi koskaan päässyt niin pitkälle, että kutsuja perutaan viime tipassa.

Jokainen toimii niin kuin parhaaksi näkee, mutta on aika paljon rakentavampaa kertoa kaverille, että hän käyttäytyy huonosti ja antaa hänen paljastaa korttinsa kuin vain lopettaa yhteydenpito. Huonon käytöksen sietäminen ehkä pitkäänkin ja sitä seuraava huomaamaton kaveruuden katkaisu ei muuta mitään, ei opeta mitään kenellekään, eikä ainakaan korjaa ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä kohtaa teillä selvittelijöillä kulkee raja, jolloin ymmärrätte ettei selityksistä ole mitään hyötyä? Vai jääkö asia vaivaamaan teitä niin paljon ettei mikään estä teitä avaamasta keissiä uudelleen?

Siinä, kun sen kaverin reaktio siihen mitäs v*ttua tämä nyt oli kysymykseen on annettu. Joko hänellä on siihen hyvä selitys ja on pahoillaan tai sitten ei ole. Case closed.

Entä jos on hyvä selitys, mitäs sitten? Jatkatko tuollaista kaveruutta mistä tässä on kyse?

Jos sille on hyvä selitys niin sittenhän on mahdollista, että olen tulkinnut kaverin käytöstä väärin ja se saattaa sittenkin olla jatkamisen arvoinen, ja kaverikin ehkä siinä hoksaa toimineensa jotenkin väärin ja parantaa tapansa. Eihän se selitys muuten ole hyvä?

Jos taas kaveri osoittautuu juuri niin inhottavaksi kuin olin ajatellutkin, niin sainpahan varmuuden asiaan ja ei muuta kuin menoksi.

No entä toi kilpailuhenkisyys, ulkopuolelle jättö yms paska mitä se kaveri tekee? Ja ilmottaa juhlien perumisesta viime tinkaan niin ettet ehdi järjestää muutakaan ohjelmaa.

Oikeastihan kaverin käytöksestä olisi pitänyt huomauttaa jo paljon aikaisemmin, eikä sietää huonoa käytöstä ehkä jopa vuosia. Se olisi tietysti voinut johtaa kaveruuden loppumiseen paljon aikaisemmin, mutta parempi varmaan niin, sillä silloin tilanne ei olisi koskaan päässyt niin pitkälle, että kutsuja perutaan viime tipassa.

Jokainen toimii niin kuin parhaaksi näkee, mutta on aika paljon rakentavampaa kertoa kaverille, että hän käyttäytyy huonosti ja antaa hänen paljastaa korttinsa kuin vain lopettaa yhteydenpito. Huonon käytöksen sietäminen ehkä pitkäänkin ja sitä seuraava huomaamaton kaveruuden katkaisu ei muuta mitään, ei opeta mitään kenellekään, eikä ainakaan korjaa ongelmia.

Oot just ku mun kaveri jolle ei voi sanoa mitään yli minuutin viiveellä kun heti tulee olisit heti sanonu mikset sanonu miks pihtaat sun tunteita. Eikä mikään muu kiinnosta. Lopputulos on etten sano sit yhtään mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse sellainen etten pysty loukattuna nielemään ylpeyttäni ja tekemään ensimmäistä sovinnon elettä. Siinä saattaa mennä lapsi pesuveden mukana mutten okein tiedä miten muutenkaan sen tekisin.

Jos vaikka soittaisin ja kertoisin loukkaantuneeni sekä pyytäisin selitystä, se tuntuis musta samalta kuin kävelisin alasti rautatientorille kaikkien tuijotettavaksi ja arvosteltavaksi. Asettaisin itseni alttiiksi minua loukanneen henkilön armoille sen suhteen, että hän kuulisi minua eikä käyttäisi alentunutta asemaa minua vastaan.

Kuulostaako aivan mielipuolelta?

Ei toki. Mutta ei sitä tarvitse noin kokea. Miksi koet, että huonosta käytöksestä huomauttaminen on ylpeyden nielemistä tai arvosteltavaksi asettumista? Ethän sinä ole tehnyt mitään väärää, vaan se, jolla olet sanomassa huonosta käytöksestä. Ajattelevatko tuolla tavalla muutkin, jotka lopettavat yhteydenpidon sanomatta mitään huonosta käytöksestä?

Minusta toiselle voi sanoa huonosta käytöksestä ilman, että pyytää selitystä tai tekee sovinnon eleitä. Ei huonosta käytöksestä huomauttaminen ole osoitus alemmassa asemassa olemisesta. Mistä tuollainen käsitys on syntynyt?

Olen järjen tasolla samaa mieltä, mutta tunnetasolla se menee niin, että jos myönnän että jonkun toiminta on minua satuttanut, se tarkoittaa sitä että sillä toisella on valtaa minun tunteisiini.

Jos sitten hyvänen aika menen vielä tämän hänelle tunnustamaan (usein ihminen suuttuu jos huomauttaa käytöksestä vaikka kuinka kivasti), se tuntuu samalta kuin sanoa: olen heikko sun edessä. Sulla on kaukosäädin mun tunteisiin.

Ja siinä tilanteessa kun muutenkin hävettää ja on nöyryytetty olo, se toinen saa mahdollisuuden iskeä entistä kovempaa. Pelkkä mahdollisuus siihen on kauhistuttavaa.

Vastasiko kysymykseen?

Vastasi osittain. Ymmärrän, mitä tarkoitat ja miksi toimit noin. Samankaltaista pelkoa kokee moni erilaisissa tilanteissa. Ei silti ole hyvä, että pelkää puolustaa itseään huonoa kohtelua vastaan. Oletko aina kokenut noin vai oletko kokenut jotain, mikä on saanut sinut ajattelemaan noin? Olisiko mahdollista muuttaa tuota tunnereaktiota lievemmäksi niin, että pystyisit toimimaan toisin?

Pelosta eroon pääsy ei ole helppoa. Nuorena en uskaltanut pyytää tyttöjä ulos, koska pelkäsin valtavasti kieltävää vastausta. Pelko oli täysin järjetön, mutta niin voimakas, että siitä oli haittaa. Pelosta eroon pääseminen vei vuosia.

Joskus olen miettinyt, miksi pelko oli niin voimakas ja miten se oli syntynyt. Olen aika varma, että syynä oli se, että ensimmäisellä kerralla, kun pyysin tyttöä elokuviin, hän kieltäytyi tarpeettoman tylysti, mutta silti jotenkin epäselvästi. Sävy oli sellainen, että pelkäsin, että hän kertoo elokuvakutsusta kavereilleen ja koko koulu saa tietää. Olin jo ennestään lievästi koulukiusattu, joten itseluottamukseni ei ollut kovin hyvä. Ei hän luultavasti asiasta kenellekään kertonut ja hyvä niin.

ap oletko miettinyt miksei sinua kutsuttu olisko itsetutkiskelun paikka. vaikka narsistina sitä tuskin osaat. koville näyttää ottavan kun et olekkaan haluttu vieras vielä kehtaat valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse sellainen etten pysty loukattuna nielemään ylpeyttäni ja tekemään ensimmäistä sovinnon elettä. Siinä saattaa mennä lapsi pesuveden mukana mutten okein tiedä miten muutenkaan sen tekisin.

Jos vaikka soittaisin ja kertoisin loukkaantuneeni sekä pyytäisin selitystä, se tuntuis musta samalta kuin kävelisin alasti rautatientorille kaikkien tuijotettavaksi ja arvosteltavaksi. Asettaisin itseni alttiiksi minua loukanneen henkilön armoille sen suhteen, että hän kuulisi minua eikä käyttäisi alentunutta asemaa minua vastaan.

Kuulostaako aivan mielipuolelta?

Ei toki. Mutta ei sitä tarvitse noin kokea. Miksi koet, että huonosta käytöksestä huomauttaminen on ylpeyden nielemistä tai arvosteltavaksi asettumista? Ethän sinä ole tehnyt mitään väärää, vaan se, jolla olet sanomassa huonosta käytöksestä. Ajattelevatko tuolla tavalla muutkin, jotka lopettavat yhteydenpidon sanomatta mitään huonosta käytöksestä?

Minusta toiselle voi sanoa huonosta käytöksestä ilman, että pyytää selitystä tai tekee sovinnon eleitä. Ei huonosta käytöksestä huomauttaminen ole osoitus alemmassa asemassa olemisesta. Mistä tuollainen käsitys on syntynyt?

Olen järjen tasolla samaa mieltä, mutta tunnetasolla se menee niin, että jos myönnän että jonkun toiminta on minua satuttanut, se tarkoittaa sitä että sillä toisella on valtaa minun tunteisiini.

Jos sitten hyvänen aika menen vielä tämän hänelle tunnustamaan (usein ihminen suuttuu jos huomauttaa käytöksestä vaikka kuinka kivasti), se tuntuu samalta kuin sanoa: olen heikko sun edessä. Sulla on kaukosäädin mun tunteisiin.

Ja siinä tilanteessa kun muutenkin hävettää ja on nöyryytetty olo, se toinen saa mahdollisuuden iskeä entistä kovempaa. Pelkkä mahdollisuus siihen on kauhistuttavaa.

Vastasiko kysymykseen?

Vastasi osittain. Ymmärrän, mitä tarkoitat ja miksi toimit noin. Samankaltaista pelkoa kokee moni erilaisissa tilanteissa. Ei silti ole hyvä, että pelkää puolustaa itseään huonoa kohtelua vastaan. Oletko aina kokenut noin vai oletko kokenut jotain, mikä on saanut sinut ajattelemaan noin? Olisiko mahdollista muuttaa tuota tunnereaktiota lievemmäksi niin, että pystyisit toimimaan toisin?

Pelosta eroon pääsy ei ole helppoa. Nuorena en uskaltanut pyytää tyttöjä ulos, koska pelkäsin valtavasti kieltävää vastausta. Pelko oli täysin järjetön, mutta niin voimakas, että siitä oli haittaa. Pelosta eroon pääseminen vei vuosia.

Joskus olen miettinyt, miksi pelko oli niin voimakas ja miten se oli syntynyt. Olen aika varma, että syynä oli se, että ensimmäisellä kerralla, kun pyysin tyttöä elokuviin, hän kieltäytyi tarpeettoman tylysti, mutta silti jotenkin epäselvästi. Sävy oli sellainen, että pelkäsin, että hän kertoo elokuvakutsusta kavereilleen ja koko koulu saa tietää. Olin jo ennestään lievästi koulukiusattu, joten itseluottamukseni ei ollut kovin hyvä. Ei hän luultavasti asiasta kenellekään kertonut ja hyvä niin.

En pelkää puolustaa itseäni vaan päinvastoin. Jos päätän lähteä selvittämään asiaa niin vedän sen toisen saman tien aivan sileäksi kenttään ja sytytän sillat palamaan. Enkä siinä mielentilassa pelkää tai kumarra ketään.

Pelkään sitä että jos en riehu niin voin kuulla sen toisen sanovan jotain mikä uppoaa liian syvälle. Joku heikko ego varmaan. Ehkä mulla ei oo tarpeeksi hyvä itsetunto ja itsetuntemus pysyä vahvana ja täten rauhallisena tilanteessa. Se toinen voi järkyttää mua helposti jos lasken suojamuurit, ja syvällä sisimmässäni tiedän sen itsekin.

narsistille kova paikka kirjoitti:

ap oletko miettinyt miksei sinua kutsuttu olisko itsetutkiskelun paikka. vaikka narsistina sitä tuskin osaat. koville näyttää ottavan kun et olekkaan haluttu vieras vielä kehtaat valittaa.

Ootko kova jätkä nyt

Vierailija kirjoitti:

narsistille kova paikka kirjoitti:

ap oletko miettinyt miksei sinua kutsuttu olisko itsetutkiskelun paikka. vaikka narsistina sitä tuskin osaat. koville näyttää ottavan kun et olekkaan haluttu vieras vielä kehtaat valittaa.

Ootko kova jätkä nyt

Veikkaan, että tämä yksi provoilija vaan yrittää vaihtaa tulokulmaa kun selvittelijöiden haukkuminen ja foliohattiteoriat ei enää jaksanut kiinnostaa ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen ei ymmärrä ettei seura ole enää kaivattu? Ja jos ymmärtää niin ei häivy kuin vasta hätistelemällä :D

Sellainen, jolle ei ole sanottu suoraan, että seuraa ei kaivata, vaan yritetty vain vihjailla asiasta niin epäselvästi, että vihjailu on jäänyt ymmärtämättä. Ihmisillä kun on taipumus suojella itseään epämiellyttävältä tiedolta. Jos se, joka ei kaipaa seuraa, tyytyy vain vihjailemaan, voi käydä niin, että ei-toivottu henkilö tulkitsee asiat omalta kannaltaan parhain päin ja löytää syyn, miksi vihje tarkoittikin jotain ihan muuta.

Täälläkin usein keskustelua siitä että kaverit ei pidä yhteyttä. Tuota, mulla on teille huonoja uutisia.

Joo osa selittää ettei jaksa, mutta ihminen ei jaksa sitä mitä ei halua. Ja toisaalta menee läpi vaikka harmaan kiven kun tarpeeksi haluaa. 1:1

Ei se aina mene niin. Meillä on erityislapsen kanssa arki ollut monta vuotta niin ettei todellakaan ole jaksanut, tai voinut, kutsua ystäviä kylään. (Haastava autismi.) Kyllä mä niitä ystäviä silti kaipaan.

Enää eivät ota yhteyttä, enkä voi sille mitään, eivät tule jos pyydän eikä minua pyydetä. Harmittaa kyllä. Saan näitä meriselityksiä vastaukseksi, jos saan vastauksia. Olen siis se joka ei ymmärrä vihjettä? 

Mulla oli joskus kaveri jonka kaksi pientä lasta liimautuivat minuun kun menin kylään. Olisin halunnut edes joskus jutella hänen kanssaan ns aikuisten asioista, mutta se ei onnistunut koska lapset olivat siinä ihan koko ajan. Hän ei edes yrittänyt saada heitä lastenhuoneeseen edes vähäksi aikaa välillä. En oikein ymmärtänyt, mitä hän mukamas sai käynneistäni irti. Minulle ne olivat melko rasittavia kyläilyjä.

Eikä kummallakaan lapsella edes ollut mitään kirjaindiagnoosia.

En tiedä sanoisinko välttämättä mitään. Tuntuu jotenkin kovin kiusalliselta aiheelta. Höh mikset leiki mun kanssa.

Tuntuu kurjalle tollanen tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu kurjalle tollanen tilanne.

Sanopa muuta. Mitä sitten vaikka Ap olis kummajainen, mielummin pyytäisin mukaan kuin jättäisin ulkopuolelle. Siis kuitenkin mun takia varannut illan vapaaksi ja olin kutsunut hänet jo yksiin juhliin.

En käsitä miten itsekkäitä ihmiset voi olla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

narsistille kova paikka kirjoitti:

ap oletko miettinyt miksei sinua kutsuttu olisko itsetutkiskelun paikka. vaikka narsistina sitä tuskin osaat. koville näyttää ottavan kun et olekkaan haluttu vieras vielä kehtaat valittaa.

Ootko kova jätkä nyt

Veikkaan, että tämä yksi provoilija vaan yrittää vaihtaa tulokulmaa kun selvittelijöiden haukkuminen ja foliohattiteoriat ei enää jaksanut kiinnostaa ketään.

Minä ja toi narsistille kova paikka tiedetään totuus