"Ennen oli turvallisempaa", mutta kun ei ollut.

Olen vähän päälle 30v, eli varmaan vikaa pihalla haahuillutta sukupolvea joka on saanut mennä ja tulla miten haluaa. Vanhemmille noista ei tietenkään ole kerrottu, kun olisi tullut huudot siitä kun on hölmöillyt. Ainoa näiden tietämä "hölmöily" on se, kun serkkuni tippui puusta ja jouduttiin kavereiden kanssa hakemaan tälle apua kun mursi jalkansa. Mutta siis on sattunut ja tapahtunut, enkä ikinä altistaisi lastani sille mitä olen itse kokenut. Siis tässä muutama tapahtuma.

Lähellä asuneet äidin työkaverin lapset vahtivat minua joitain kertoja. Kerran nämä varastivat hiuspantani ja uhkasivat naksauttaa sen poikki, jos en kiipeä katolle. Kiipesin katolle itkua nieleskellen ja toinen näistä tytöistä kiipesi puoleenväliin tikkaita ja vitsaili ettei päästä minua alas. Menin täyspaniikkiin, aloin kiljua apua, ja sitten nämä säikähtivät, päästivät alas ja sanoivat että koko homma oli ollut vitsi. Nämä tytöt ovat tönäisseet minut myös laiturilta alas - kahdesti, ja tietäen minut huonoksi uimariksi.

Vanhemmat olivat perhetutuilla käymässä ja minä olin mukana, vieressä oli leikkikenttä ja minua hätyyteltiin sinne leikkimään. Leikin itsekseen ja leikkikentälle tuli itseäni hieman vanhempi tyttö koiran kanssa. Tyttö alkoi jutella minulle ja pyysi tulemaan luoksena, hän asui lähellä. Tuli outo olo, sanoin että en tule, tyttö nappasi minua kädestä ja alkoi vetää. Riuhtaisin itseni irti ja juoksin takaisin sinne tuttujen luokse. Vanhemmat pyörittelivät päätään että olisit nyt ollut pidempään siellä leikkimässä.

On muitakin, mutta näitä läheltä piti tilanteita on ihan helvetisti.