Sain tietää että kaverilla oli sittenkin ollut synttärijuhlat vaikka mulle sanoi että on peruttu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaveruutta tarvitse jatkaa, vaikka "kaverille" laittaisi viestin tai soittaisi ja kertoisi, että hän on huono kaveri. Selityksen voi kuunnella, mutta ei sitäkään tarvitse uskoa.

Pelkkä hiljaisuus voi johtaa siihen, että "kaveri" ei koskaan opi virheistään ja saattaa jopa ajatella olevansa se syytön osapuoli.

Mitä sillä on väliä enää mitä se kaveri ajattelee? Jossain vaiheessa aikuisen elämää tulee eteen vaihe jossa on hyödyttävä, että et voi itse olla korjaamassa, opettamassa, selvittämässä ja oikomassa kaikkia maailman asioita ja ihmisiä. Täytyy oppia hyväksymään että joku asia voi jäädä pimentoon, joku ei ole sun kanssa samaa mieltä, maailmassa on jossain virhe.

Osa aikuisen elämää on myös avata suunsa kun on tullut väärin kohdelluksi. Ihan yleisestikin, et voi olettaa, että ihmiset lukevat ajatuksesi. Se oppiminen ja käytöksen muuttaminen ja korjaaminen tietysti on jokaisen omalla vastuulla aikuisten maailmassa, mutta niin on myös niiden omien kokemuksien esille tuominen.

Tässäkin tapauksessa ilmeksesti käytös on ollut toistuvaa, jos siitä olisi maininnut jo heti ekan kerran jälkeen että hei, tuo ei ollut ok, niin ehkä se kaveri olisi saattanut hoksata, että näin ei voi toimia? Tai sitten ei olisi, ja tilanne olisi tämä ja silloin tosiaan on paras vain lähteä eri suuntiin.

Ei sillä asian esille tuomisella kuitenkaan mitään olisi menettänyt, tässä vaiheessa se kieltämättä on ehkä jo myöhäistä, jos loukkaava käytös on jatkunut pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaveruutta tarvitse jatkaa, vaikka "kaverille" laittaisi viestin tai soittaisi ja kertoisi, että hän on huono kaveri. Selityksen voi kuunnella, mutta ei sitäkään tarvitse uskoa.

Pelkkä hiljaisuus voi johtaa siihen, että "kaveri" ei koskaan opi virheistään ja saattaa jopa ajatella olevansa se syytön osapuoli.

Mitä sillä on väliä enää mitä se kaveri ajattelee? Jossain vaiheessa aikuisen elämää tulee eteen vaihe jossa on hyödyttävä, että et voi itse olla korjaamassa, opettamassa, selvittämässä ja oikomassa kaikkia maailman asioita ja ihmisiä. Täytyy oppia hyväksymään että joku asia voi jäädä pimentoon, joku ei ole sun kanssa samaa mieltä, maailmassa on jossain virhe.

Osa aikuisen elämää on myös avata suunsa kun on tullut väärin kohdelluksi. Ihan yleisestikin, et voi olettaa, että ihmiset lukevat ajatuksesi. Se oppiminen ja käytöksen muuttaminen ja korjaaminen tietysti on jokaisen omalla vastuulla aikuisten maailmassa, mutta niin on myös niiden omien kokemuksien esille tuominen.

Tässäkin tapauksessa ilmeksesti käytös on ollut toistuvaa, jos siitä olisi maininnut jo heti ekan kerran jälkeen että hei, tuo ei ollut ok, niin ehkä se kaveri olisi saattanut hoksata, että näin ei voi toimia? Tai sitten ei olisi, ja tilanne olisi tämä ja silloin tosiaan on paras vain lähteä eri suuntiin.

Ei sillä asian esille tuomisella kuitenkaan mitään olisi menettänyt, tässä vaiheessa se kieltämättä on ehkä jo myöhäistä, jos loukkaava käytös on jatkunut pitkään.

Miksi ihmisten pitäisi edes tietää just sun ajatuksesi? Ääneen sanottuna tai telepaattisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen ei ymmärrä ettei seura ole enää kaivattu? Ja jos ymmärtää niin ei häivy kuin vasta hätistelemällä :D

Sellainen, jolle ei ole sanottu suoraan, että seuraa ei kaivata, vaan yritetty vain vihjailla asiasta niin epäselvästi, että vihjailu on jäänyt ymmärtämättä. Ihmisillä kun on taipumus suojella itseään epämiellyttävältä tiedolta. Jos se, joka ei kaipaa seuraa, tyytyy vain vihjailemaan, voi käydä niin, että ei-toivottu henkilö tulkitsee asiat omalta kannaltaan parhain päin ja löytää syyn, miksi vihje tarkoittikin jotain ihan muuta.

Tässä ketjussakin on tällaisia ihmisiä, jotka ajattelee että kyseessä oli varmasti yllätyssynttärit tai väärinkäsitys. Yrittävät selittää asiaa itselleen parhain päin

Voi sen nähdä noinkin. Toisaalta sen voi nähdä niinkin, etteivät nämä ihmiset halua olettaa toisesta automaattisesti pahinta, ainakaan ennen kun tällä on ollut tilaisuus kertoa oma puolensa tarinasta. Mielestäni se on ihan hieno piirre ihmisessä, että yrittää nähdä muissakin hyvää eikä tee jyrkkiä johtopäätöksiä vain omasta näkökulmastaan.

Asiat harvoin ovat niin mustavalkoisia, että toinen vaan yksinkertaisesti on tarinan pahis. Toki näitäkin on, ihmiset voivat myös olla yksinkertaisesti niitä "pahiksia" ja silloin parasta on juurikin ottaa etäisyyttä. Sekin on ihan hyvä ominaiuus osata tämä jossain kohtaa havaita sen sijaan, että antaa toistuvasti itseään satuttaa ja yrittää toista ihmistä jotenkin "parantaa".

Miksi sillä toisella olisi isompi oikeus päästä selittelemään itseään kuin sillä toisella lähteä toksisesta tilanteesta? Jos se kaverikaan ei ota yhteyttä tai asiaa puheeksi niin sillähän se selviää? Jos Ap soittelee nyt perään niin kaveri voi selitellä ummet ja lammet mitä huvittaa. Ja historiasta päätellen toistaa sama uudelleen mitään oppimattomana.

Ei saa koskaan tietää että eipä sitä kaveriakaan olisi kiinnostanut pitää yhteyttä tai selvittää asiaa.

Miten tämä vastauksesi liittyy lainaamaasi kommenttiin?

Aioin ottaa esille sen kohdan mihin liittyy mutta se liittyy koko viestiin.

Toisen mielestä pitäisi ottaa yhteyttä ja mun mielestäni ei + perustelut. En ymmärrä mikä tuossa on epäselvää

Eihän tuossa ollut mistään ota yhteyttä - älä ota yhteyttä vastakkainasettelusta kyse, vaan siitä "minkälainen ihminen ei ymmärrä kun seura ei ole kaivattu"....

Vastaan edeltävään viestiin kuten normaalistikin keskustelussa. Onko sulla joku infarkti päällä

Ja edeltävän viesti vastasi juuri tähän, eikä millään tavalla ottanut kantaa siihen, onko sillä kaverilla jokin ihmeen oikeus selittää itseään, kenen pitäisi soittaa jne. Nyt kaikki haukkujat jotka haluavat väkisin vääntää tästä jonkun vuosisadan sodan sen suhteen pitääkö kaverille soittaa vai ei ja kenellä on isompi oikeus tehdä mitä, voisivat poistua opettelemaan peruskeskustelutaitoja ja tulla sitten takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaveruutta tarvitse jatkaa, vaikka "kaverille" laittaisi viestin tai soittaisi ja kertoisi, että hän on huono kaveri. Selityksen voi kuunnella, mutta ei sitäkään tarvitse uskoa.

Pelkkä hiljaisuus voi johtaa siihen, että "kaveri" ei koskaan opi virheistään ja saattaa jopa ajatella olevansa se syytön osapuoli.

Mitä sillä on väliä enää mitä se kaveri ajattelee? Jossain vaiheessa aikuisen elämää tulee eteen vaihe jossa on hyödyttävä, että et voi itse olla korjaamassa, opettamassa, selvittämässä ja oikomassa kaikkia maailman asioita ja ihmisiä. Täytyy oppia hyväksymään että joku asia voi jäädä pimentoon, joku ei ole sun kanssa samaa mieltä, maailmassa on jossain virhe.

Osa aikuisen elämää on myös avata suunsa kun on tullut väärin kohdelluksi. Ihan yleisestikin, et voi olettaa, että ihmiset lukevat ajatuksesi. Se oppiminen ja käytöksen muuttaminen ja korjaaminen tietysti on jokaisen omalla vastuulla aikuisten maailmassa, mutta niin on myös niiden omien kokemuksien esille tuominen.

Tässäkin tapauksessa ilmeksesti käytös on ollut toistuvaa, jos siitä olisi maininnut jo heti ekan kerran jälkeen että hei, tuo ei ollut ok, niin ehkä se kaveri olisi saattanut hoksata, että näin ei voi toimia? Tai sitten ei olisi, ja tilanne olisi tämä ja silloin tosiaan on paras vain lähteä eri suuntiin.

Ei sillä asian esille tuomisella kuitenkaan mitään olisi menettänyt, tässä vaiheessa se kieltämättä on ehkä jo myöhäistä, jos loukkaava käytös on jatkunut pitkään.

Miksi ihmisten pitäisi edes tietää just sun ajatuksesi? Ääneen sanottuna tai telepaattisesti?

Siksi, että vuorovaikutus on ihmissuhteissa avainasemassa, niin töissä kuin vapaallakin. Vuorovaikutus perustuu siihen, että ymmärrät miten toimintasi vaikuttaa muihin ja pystyt sen perusteella ohjailemaan omaa käyttäytymistäsi.

Tämä toimii parhaiten silloin, kun toinen ilmaisee, miten toiminta häneen vaikuttaa, ja toinen reflektoi tätä ja muuttaa käytöstään sen perusteella. Vuorovaikutus lakkaa toimimasta, jos toinen osapuoli kieltäytyy tekemästä "omaa osuuttaan". Silloin sen toisenkaan on turha jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaveruutta tarvitse jatkaa, vaikka "kaverille" laittaisi viestin tai soittaisi ja kertoisi, että hän on huono kaveri. Selityksen voi kuunnella, mutta ei sitäkään tarvitse uskoa.

Pelkkä hiljaisuus voi johtaa siihen, että "kaveri" ei koskaan opi virheistään ja saattaa jopa ajatella olevansa se syytön osapuoli.

Mitä sillä on väliä enää mitä se kaveri ajattelee? Jossain vaiheessa aikuisen elämää tulee eteen vaihe jossa on hyödyttävä, että et voi itse olla korjaamassa, opettamassa, selvittämässä ja oikomassa kaikkia maailman asioita ja ihmisiä. Täytyy oppia hyväksymään että joku asia voi jäädä pimentoon, joku ei ole sun kanssa samaa mieltä, maailmassa on jossain virhe.

Osa aikuisen elämää on myös avata suunsa kun on tullut väärin kohdelluksi. Ihan yleisestikin, et voi olettaa, että ihmiset lukevat ajatuksesi. Se oppiminen ja käytöksen muuttaminen ja korjaaminen tietysti on jokaisen omalla vastuulla aikuisten maailmassa, mutta niin on myös niiden omien kokemuksien esille tuominen.

Tässäkin tapauksessa ilmeksesti käytös on ollut toistuvaa, jos siitä olisi maininnut jo heti ekan kerran jälkeen että hei, tuo ei ollut ok, niin ehkä se kaveri olisi saattanut hoksata, että näin ei voi toimia? Tai sitten ei olisi, ja tilanne olisi tämä ja silloin tosiaan on paras vain lähteä eri suuntiin.

Ei sillä asian esille tuomisella kuitenkaan mitään olisi menettänyt, tässä vaiheessa se kieltämättä on ehkä jo myöhäistä, jos loukkaava käytös on jatkunut pitkään.

Miksi ihmisten pitäisi edes tietää just sun ajatuksesi? Ääneen sanottuna tai telepaattisesti?

Siksi, että vuorovaikutus on ihmissuhteissa avainasemassa, niin töissä kuin vapaallakin. Vuorovaikutus perustuu siihen, että ymmärrät miten toimintasi vaikuttaa muihin ja pystyt sen perusteella ohjailemaan omaa käyttäytymistäsi.

Tämä toimii parhaiten silloin, kun toinen ilmaisee, miten toiminta häneen vaikuttaa, ja toinen reflektoi tätä ja muuttaa käytöstään sen perusteella. Vuorovaikutus lakkaa toimimasta, jos toinen osapuoli kieltäytyy tekemästä "omaa osuuttaan". Silloin sen toisenkaan on turha jatkaa.

Unohdit, että tässä juurikin halutaan lopettaa se ihmissuhde ja vuorovaikutus. Siinä vaiheessa millekään ajatusten ja tunteiden selittely on yhtä turhaa kuin kertoisit kassatyöntekijälle mitä mieltä olet hänen hiuksistaan. Mitä se hänelle kuuluu (eikä hänen itsensä vuoksi toivottavasti myöskään kiinnosta) mitä sä ajattelet, ääneen sanottuna tai telepaattisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen ei ymmärrä ettei seura ole enää kaivattu? Ja jos ymmärtää niin ei häivy kuin vasta hätistelemällä :D

Sellainen, jolle ei ole sanottu suoraan, että seuraa ei kaivata, vaan yritetty vain vihjailla asiasta niin epäselvästi, että vihjailu on jäänyt ymmärtämättä. Ihmisillä kun on taipumus suojella itseään epämiellyttävältä tiedolta. Jos se, joka ei kaipaa seuraa, tyytyy vain vihjailemaan, voi käydä niin, että ei-toivottu henkilö tulkitsee asiat omalta kannaltaan parhain päin ja löytää syyn, miksi vihje tarkoittikin jotain ihan muuta.

Tässä ketjussakin on tällaisia ihmisiä, jotka ajattelee että kyseessä oli varmasti yllätyssynttärit tai väärinkäsitys. Yrittävät selittää asiaa itselleen parhain päin

Voi sen nähdä noinkin. Toisaalta sen voi nähdä niinkin, etteivät nämä ihmiset halua olettaa toisesta automaattisesti pahinta, ainakaan ennen kun tällä on ollut tilaisuus kertoa oma puolensa tarinasta. Mielestäni se on ihan hieno piirre ihmisessä, että yrittää nähdä muissakin hyvää eikä tee jyrkkiä johtopäätöksiä vain omasta näkökulmastaan.

Asiat harvoin ovat niin mustavalkoisia, että toinen vaan yksinkertaisesti on tarinan pahis. Toki näitäkin on, ihmiset voivat myös olla yksinkertaisesti niitä "pahiksia" ja silloin parasta on juurikin ottaa etäisyyttä. Sekin on ihan hyvä ominaiuus osata tämä jossain kohtaa havaita sen sijaan, että antaa toistuvasti itseään satuttaa ja yrittää toista ihmistä jotenkin "parantaa".

Miksi sillä toisella olisi isompi oikeus päästä selittelemään itseään kuin sillä toisella lähteä toksisesta tilanteesta? Jos se kaverikaan ei ota yhteyttä tai asiaa puheeksi niin sillähän se selviää? Jos Ap soittelee nyt perään niin kaveri voi selitellä ummet ja lammet mitä huvittaa. Ja historiasta päätellen toistaa sama uudelleen mitään oppimattomana.

Ei saa koskaan tietää että eipä sitä kaveriakaan olisi kiinnostanut pitää yhteyttä tai selvittää asiaa.

Eihän tässä ole siitä kyse, että ap ei pääsisi irti toksisesta tilanteesta. Ei hänen tarvitse soitella perään, mutta kyllä minä haluaisin tietää, mikä tuohon temppuun oli syynä.

On  minullakin kaveri, jonka oharit ovat suorastaan vitsi. Olen yllättynyt paljon enemmän siitä, että hän on tullut synttäreilleni kuin siitä, että ei ole tullut eikä ilmoittanut mitään, vaikka on aivan varmasti luvannut tulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen ei ymmärrä ettei seura ole enää kaivattu? Ja jos ymmärtää niin ei häivy kuin vasta hätistelemällä :D

Sellainen, jolle ei ole sanottu suoraan, että seuraa ei kaivata, vaan yritetty vain vihjailla asiasta niin epäselvästi, että vihjailu on jäänyt ymmärtämättä. Ihmisillä kun on taipumus suojella itseään epämiellyttävältä tiedolta. Jos se, joka ei kaipaa seuraa, tyytyy vain vihjailemaan, voi käydä niin, että ei-toivottu henkilö tulkitsee asiat omalta kannaltaan parhain päin ja löytää syyn, miksi vihje tarkoittikin jotain ihan muuta.

Tässä ketjussakin on tällaisia ihmisiä, jotka ajattelee että kyseessä oli varmasti yllätyssynttärit tai väärinkäsitys. Yrittävät selittää asiaa itselleen parhain päin

Voi sen nähdä noinkin. Toisaalta sen voi nähdä niinkin, etteivät nämä ihmiset halua olettaa toisesta automaattisesti pahinta, ainakaan ennen kun tällä on ollut tilaisuus kertoa oma puolensa tarinasta. Mielestäni se on ihan hieno piirre ihmisessä, että yrittää nähdä muissakin hyvää eikä tee jyrkkiä johtopäätöksiä vain omasta näkökulmastaan.

Asiat harvoin ovat niin mustavalkoisia, että toinen vaan yksinkertaisesti on tarinan pahis. Toki näitäkin on, ihmiset voivat myös olla yksinkertaisesti niitä "pahiksia" ja silloin parasta on juurikin ottaa etäisyyttä. Sekin on ihan hyvä ominaiuus osata tämä jossain kohtaa havaita sen sijaan, että antaa toistuvasti itseään satuttaa ja yrittää toista ihmistä jotenkin "parantaa".

Miksi sillä toisella olisi isompi oikeus päästä selittelemään itseään kuin sillä toisella lähteä toksisesta tilanteesta? Jos se kaverikaan ei ota yhteyttä tai asiaa puheeksi niin sillähän se selviää? Jos Ap soittelee nyt perään niin kaveri voi selitellä ummet ja lammet mitä huvittaa. Ja historiasta päätellen toistaa sama uudelleen mitään oppimattomana.

Ei saa koskaan tietää että eipä sitä kaveriakaan olisi kiinnostanut pitää yhteyttä tai selvittää asiaa.

Kuka on sanonut, että sillä toisella on isompi oikeus tai edes, että pitäisi päästä selittelemään?

Ja tässä nyt monikin on korostanut sitä, että ei se kaveri välttämättä tajua loukanneensa, joten ei myöskään välttämättä tajua "asiaa selvittää". Saattaahan hän tosiaan soittaa myöhemmin ihan rändömisti vaikka kahville. Jos ei, niin sitten tosiaan tilanne on kohtalaisen selvä ja mitä sitä turhaa päätään asialla vaivaamaan.

Mutta se on varmaa, että mitään oppimista ei ainakaan tapahdu, jos ei ymmärrä loukanneensa toista. Mikä voi olla ihan silkkaa itsekkyyttä ja vaatisi nimenomaan sen, että joku vääntää rautalangasta. Kukaan ei kuitenkaan pakota aloittajaa olemaan se henkilö, jos ei halua. On ihan ok myös antaa olla, jos kokee, ettei se ystävyys ole pelastamisen arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen ei ymmärrä ettei seura ole enää kaivattu? Ja jos ymmärtää niin ei häivy kuin vasta hätistelemällä :D

Sellainen, jolle ei ole sanottu suoraan, että seuraa ei kaivata, vaan yritetty vain vihjailla asiasta niin epäselvästi, että vihjailu on jäänyt ymmärtämättä. Ihmisillä kun on taipumus suojella itseään epämiellyttävältä tiedolta. Jos se, joka ei kaipaa seuraa, tyytyy vain vihjailemaan, voi käydä niin, että ei-toivottu henkilö tulkitsee asiat omalta kannaltaan parhain päin ja löytää syyn, miksi vihje tarkoittikin jotain ihan muuta.

Tässä ketjussakin on tällaisia ihmisiä, jotka ajattelee että kyseessä oli varmasti yllätyssynttärit tai väärinkäsitys. Yrittävät selittää asiaa itselleen parhain päin

Voi sen nähdä noinkin. Toisaalta sen voi nähdä niinkin, etteivät nämä ihmiset halua olettaa toisesta automaattisesti pahinta, ainakaan ennen kun tällä on ollut tilaisuus kertoa oma puolensa tarinasta. Mielestäni se on ihan hieno piirre ihmisessä, että yrittää nähdä muissakin hyvää eikä tee jyrkkiä johtopäätöksiä vain omasta näkökulmastaan.

Asiat harvoin ovat niin mustavalkoisia, että toinen vaan yksinkertaisesti on tarinan pahis. Toki näitäkin on, ihmiset voivat myös olla yksinkertaisesti niitä "pahiksia" ja silloin parasta on juurikin ottaa etäisyyttä. Sekin on ihan hyvä ominaiuus osata tämä jossain kohtaa havaita sen sijaan, että antaa toistuvasti itseään satuttaa ja yrittää toista ihmistä jotenkin "parantaa".

Miksi sillä toisella olisi isompi oikeus päästä selittelemään itseään kuin sillä toisella lähteä toksisesta tilanteesta? Jos se kaverikaan ei ota yhteyttä tai asiaa puheeksi niin sillähän se selviää? Jos Ap soittelee nyt perään niin kaveri voi selitellä ummet ja lammet mitä huvittaa. Ja historiasta päätellen toistaa sama uudelleen mitään oppimattomana.

Ei saa koskaan tietää että eipä sitä kaveriakaan olisi kiinnostanut pitää yhteyttä tai selvittää asiaa.

Eihän tässä ole siitä kyse, että ap ei pääsisi irti toksisesta tilanteesta. Ei hänen tarvitse soitella perään, mutta kyllä minä haluaisin tietää, mikä tuohon temppuun oli syynä.

On  minullakin kaveri, jonka oharit ovat suorastaan vitsi. Olen yllättynyt paljon enemmän siitä, että hän on tullut synttäreilleni kuin siitä, että ei ole tullut eikä ilmoittanut mitään, vaikka on aivan varmasti luvannut tulla.

Juurikin tämä että te haluatte tietää ja teitä jää vaivaamaan jos uteliaisuutenne ei saa tyydytystä. Ja sitten toisaalta teillä on hirveä tarve päästä sanomaan mitä itse ajattelette ja haluatte tehdä selväksi että se toinen tietää mitä te olette asiasta mieltä. Ja opettaa toista.

VAIKKA tarkoitus olisi tämän jälkeen katkaista ihmissuhde. Haluatte kuitenkin sen viimeisen sanan, sen viimeisen riidan. Haluatte varmistaa että se toinen ei vain ajattele mitenkään väärin. Haluatte että hän saa opetuksen.

Minusta tuo on naurettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaveruutta tarvitse jatkaa, vaikka "kaverille" laittaisi viestin tai soittaisi ja kertoisi, että hän on huono kaveri. Selityksen voi kuunnella, mutta ei sitäkään tarvitse uskoa.

Pelkkä hiljaisuus voi johtaa siihen, että "kaveri" ei koskaan opi virheistään ja saattaa jopa ajatella olevansa se syytön osapuoli.

Mitä sillä on väliä enää mitä se kaveri ajattelee? Jossain vaiheessa aikuisen elämää tulee eteen vaihe jossa on hyödyttävä, että et voi itse olla korjaamassa, opettamassa, selvittämässä ja oikomassa kaikkia maailman asioita ja ihmisiä. Täytyy oppia hyväksymään että joku asia voi jäädä pimentoon, joku ei ole sun kanssa samaa mieltä, maailmassa on jossain virhe.

Osa aikuisen elämää on myös avata suunsa kun on tullut väärin kohdelluksi. Ihan yleisestikin, et voi olettaa, että ihmiset lukevat ajatuksesi. Se oppiminen ja käytöksen muuttaminen ja korjaaminen tietysti on jokaisen omalla vastuulla aikuisten maailmassa, mutta niin on myös niiden omien kokemuksien esille tuominen.

Tässäkin tapauksessa ilmeksesti käytös on ollut toistuvaa, jos siitä olisi maininnut jo heti ekan kerran jälkeen että hei, tuo ei ollut ok, niin ehkä se kaveri olisi saattanut hoksata, että näin ei voi toimia? Tai sitten ei olisi, ja tilanne olisi tämä ja silloin tosiaan on paras vain lähteä eri suuntiin.

Ei sillä asian esille tuomisella kuitenkaan mitään olisi menettänyt, tässä vaiheessa se kieltämättä on ehkä jo myöhäistä, jos loukkaava käytös on jatkunut pitkään.

Miksi ihmisten pitäisi edes tietää just sun ajatuksesi? Ääneen sanottuna tai telepaattisesti?

Siksi, että vuorovaikutus on ihmissuhteissa avainasemassa, niin töissä kuin vapaallakin. Vuorovaikutus perustuu siihen, että ymmärrät miten toimintasi vaikuttaa muihin ja pystyt sen perusteella ohjailemaan omaa käyttäytymistäsi.

Tämä toimii parhaiten silloin, kun toinen ilmaisee, miten toiminta häneen vaikuttaa, ja toinen reflektoi tätä ja muuttaa käytöstään sen perusteella. Vuorovaikutus lakkaa toimimasta, jos toinen osapuoli kieltäytyy tekemästä "omaa osuuttaan". Silloin sen toisenkaan on turha jatkaa.

Unohdit, että tässä juurikin halutaan lopettaa se ihmissuhde ja vuorovaikutus. Siinä vaiheessa millekään ajatusten ja tunteiden selittely on yhtä turhaa kuin kertoisit kassatyöntekijälle mitä mieltä olet hänen hiuksistaan. Mitä se hänelle kuuluu (eikä hänen itsensä vuoksi toivottavasti myöskään kiinnosta) mitä sä ajattelet, ääneen sanottuna tai telepaattisesti?

Sinä kysyit yleisesti, miksi IHMISTEN pitäisi tietää MINUN ajatukseni, joten pahoittelut, en tosiaan osannut hahmottaa enkä lukea ajatuksiasi, että tarkoititkin juuri tätä käsillä olevaa aloittajan ja hänen kaverinsa tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen ei ymmärrä ettei seura ole enää kaivattu? Ja jos ymmärtää niin ei häivy kuin vasta hätistelemällä :D

Sellainen, jolle ei ole sanottu suoraan, että seuraa ei kaivata, vaan yritetty vain vihjailla asiasta niin epäselvästi, että vihjailu on jäänyt ymmärtämättä. Ihmisillä kun on taipumus suojella itseään epämiellyttävältä tiedolta. Jos se, joka ei kaipaa seuraa, tyytyy vain vihjailemaan, voi käydä niin, että ei-toivottu henkilö tulkitsee asiat omalta kannaltaan parhain päin ja löytää syyn, miksi vihje tarkoittikin jotain ihan muuta.

Tässä ketjussakin on tällaisia ihmisiä, jotka ajattelee että kyseessä oli varmasti yllätyssynttärit tai väärinkäsitys. Yrittävät selittää asiaa itselleen parhain päin

Voi sen nähdä noinkin. Toisaalta sen voi nähdä niinkin, etteivät nämä ihmiset halua olettaa toisesta automaattisesti pahinta, ainakaan ennen kun tällä on ollut tilaisuus kertoa oma puolensa tarinasta. Mielestäni se on ihan hieno piirre ihmisessä, että yrittää nähdä muissakin hyvää eikä tee jyrkkiä johtopäätöksiä vain omasta näkökulmastaan.

Asiat harvoin ovat niin mustavalkoisia, että toinen vaan yksinkertaisesti on tarinan pahis. Toki näitäkin on, ihmiset voivat myös olla yksinkertaisesti niitä "pahiksia" ja silloin parasta on juurikin ottaa etäisyyttä. Sekin on ihan hyvä ominaiuus osata tämä jossain kohtaa havaita sen sijaan, että antaa toistuvasti itseään satuttaa ja yrittää toista ihmistä jotenkin "parantaa".

Miksi sillä toisella olisi isompi oikeus päästä selittelemään itseään kuin sillä toisella lähteä toksisesta tilanteesta? Jos se kaverikaan ei ota yhteyttä tai asiaa puheeksi niin sillähän se selviää? Jos Ap soittelee nyt perään niin kaveri voi selitellä ummet ja lammet mitä huvittaa. Ja historiasta päätellen toistaa sama uudelleen mitään oppimattomana.

Ei saa koskaan tietää että eipä sitä kaveriakaan olisi kiinnostanut pitää yhteyttä tai selvittää asiaa.

Eihän tässä ole siitä kyse, että ap ei pääsisi irti toksisesta tilanteesta. Ei hänen tarvitse soitella perään, mutta kyllä minä haluaisin tietää, mikä tuohon temppuun oli syynä.

On  minullakin kaveri, jonka oharit ovat suorastaan vitsi. Olen yllättynyt paljon enemmän siitä, että hän on tullut synttäreilleni kuin siitä, että ei ole tullut eikä ilmoittanut mitään, vaikka on aivan varmasti luvannut tulla.

Juurikin tämä että te haluatte tietää ja teitä jää vaivaamaan jos uteliaisuutenne ei saa tyydytystä. Ja sitten toisaalta teillä on hirveä tarve päästä sanomaan mitä itse ajattelette ja haluatte tehdä selväksi että se toinen tietää mitä te olette asiasta mieltä. Ja opettaa toista.

VAIKKA tarkoitus olisi tämän jälkeen katkaista ihmissuhde. Haluatte kuitenkin sen viimeisen sanan, sen viimeisen riidan. Haluatte varmistaa että se toinen ei vain ajattele mitenkään väärin. Haluatte että hän saa opetuksen.

Minusta tuo on naurettavaa.

Tässä nyt aavistuksen tekopyhää saarnata jostain naurettavasta riidan hakuisuudesta ja muiden opettamisesta, kun itse koko ajan haastaa riitaa ja yrittää opettaa muita heidän tomintansa typeryydestä, vaikka he ihan rauhanomaisesti oman kantansa kertovat...

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaveruutta tarvitse jatkaa, vaikka "kaverille" laittaisi viestin tai soittaisi ja kertoisi, että hän on huono kaveri. Selityksen voi kuunnella, mutta ei sitäkään tarvitse uskoa.

Pelkkä hiljaisuus voi johtaa siihen, että "kaveri" ei koskaan opi virheistään ja saattaa jopa ajatella olevansa se syytön osapuoli.

Mitä sillä on väliä enää mitä se kaveri ajattelee? Jossain vaiheessa aikuisen elämää tulee eteen vaihe jossa on hyödyttävä, että et voi itse olla korjaamassa, opettamassa, selvittämässä ja oikomassa kaikkia maailman asioita ja ihmisiä. Täytyy oppia hyväksymään että joku asia voi jäädä pimentoon, joku ei ole sun kanssa samaa mieltä, maailmassa on jossain virhe.

Osa aikuisen elämää on myös avata suunsa kun on tullut väärin kohdelluksi. Ihan yleisestikin, et voi olettaa, että ihmiset lukevat ajatuksesi. Se oppiminen ja käytöksen muuttaminen ja korjaaminen tietysti on jokaisen omalla vastuulla aikuisten maailmassa, mutta niin on myös niiden omien kokemuksien esille tuominen.

Tässäkin tapauksessa ilmeksesti käytös on ollut toistuvaa, jos siitä olisi maininnut jo heti ekan kerran jälkeen että hei, tuo ei ollut ok, niin ehkä se kaveri olisi saattanut hoksata, että näin ei voi toimia? Tai sitten ei olisi, ja tilanne olisi tämä ja silloin tosiaan on paras vain lähteä eri suuntiin.

Ei sillä asian esille tuomisella kuitenkaan mitään olisi menettänyt, tässä vaiheessa se kieltämättä on ehkä jo myöhäistä, jos loukkaava käytös on jatkunut pitkään.

Miksi ihmisten pitäisi edes tietää just sun ajatuksesi? Ääneen sanottuna tai telepaattisesti?

Siksi, että vuorovaikutus on ihmissuhteissa avainasemassa, niin töissä kuin vapaallakin. Vuorovaikutus perustuu siihen, että ymmärrät miten toimintasi vaikuttaa muihin ja pystyt sen perusteella ohjailemaan omaa käyttäytymistäsi.

Tämä toimii parhaiten silloin, kun toinen ilmaisee, miten toiminta häneen vaikuttaa, ja toinen reflektoi tätä ja muuttaa käytöstään sen perusteella. Vuorovaikutus lakkaa toimimasta, jos toinen osapuoli kieltäytyy tekemästä "omaa osuuttaan". Silloin sen toisenkaan on turha jatkaa.

Unohdit, että tässä juurikin halutaan lopettaa se ihmissuhde ja vuorovaikutus. Siinä vaiheessa millekään ajatusten ja tunteiden selittely on yhtä turhaa kuin kertoisit kassatyöntekijälle mitä mieltä olet hänen hiuksistaan. Mitä se hänelle kuuluu (eikä hänen itsensä vuoksi toivottavasti myöskään kiinnosta) mitä sä ajattelet, ääneen sanottuna tai telepaattisesti?

Sinä kysyit yleisesti, miksi IHMISTEN pitäisi tietää MINUN ajatukseni, joten pahoittelut, en tosiaan osannut hahmottaa enkä lukea ajatuksiasi, että tarkoititkin juuri tätä käsillä olevaa aloittajan ja hänen kaverinsa tilannetta.

No mitä sä vastaat tähän tilanteeseen? Sähän olit sillä kannalla alusta lähtien, et koet tarvetta päästä kouluttamaan ennen välien katkaisua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen ei ymmärrä ettei seura ole enää kaivattu? Ja jos ymmärtää niin ei häivy kuin vasta hätistelemällä :D

Sellainen, jolle ei ole sanottu suoraan, että seuraa ei kaivata, vaan yritetty vain vihjailla asiasta niin epäselvästi, että vihjailu on jäänyt ymmärtämättä. Ihmisillä kun on taipumus suojella itseään epämiellyttävältä tiedolta. Jos se, joka ei kaipaa seuraa, tyytyy vain vihjailemaan, voi käydä niin, että ei-toivottu henkilö tulkitsee asiat omalta kannaltaan parhain päin ja löytää syyn, miksi vihje tarkoittikin jotain ihan muuta.

Tässä ketjussakin on tällaisia ihmisiä, jotka ajattelee että kyseessä oli varmasti yllätyssynttärit tai väärinkäsitys. Yrittävät selittää asiaa itselleen parhain päin

Voi sen nähdä noinkin. Toisaalta sen voi nähdä niinkin, etteivät nämä ihmiset halua olettaa toisesta automaattisesti pahinta, ainakaan ennen kun tällä on ollut tilaisuus kertoa oma puolensa tarinasta. Mielestäni se on ihan hieno piirre ihmisessä, että yrittää nähdä muissakin hyvää eikä tee jyrkkiä johtopäätöksiä vain omasta näkökulmastaan.

Asiat harvoin ovat niin mustavalkoisia, että toinen vaan yksinkertaisesti on tarinan pahis. Toki näitäkin on, ihmiset voivat myös olla yksinkertaisesti niitä "pahiksia" ja silloin parasta on juurikin ottaa etäisyyttä. Sekin on ihan hyvä ominaiuus osata tämä jossain kohtaa havaita sen sijaan, että antaa toistuvasti itseään satuttaa ja yrittää toista ihmistä jotenkin "parantaa".

Miksi sillä toisella olisi isompi oikeus päästä selittelemään itseään kuin sillä toisella lähteä toksisesta tilanteesta? Jos se kaverikaan ei ota yhteyttä tai asiaa puheeksi niin sillähän se selviää? Jos Ap soittelee nyt perään niin kaveri voi selitellä ummet ja lammet mitä huvittaa. Ja historiasta päätellen toistaa sama uudelleen mitään oppimattomana.

Ei saa koskaan tietää että eipä sitä kaveriakaan olisi kiinnostanut pitää yhteyttä tai selvittää asiaa.

Eihän tässä ole siitä kyse, että ap ei pääsisi irti toksisesta tilanteesta. Ei hänen tarvitse soitella perään, mutta kyllä minä haluaisin tietää, mikä tuohon temppuun oli syynä.

On  minullakin kaveri, jonka oharit ovat suorastaan vitsi. Olen yllättynyt paljon enemmän siitä, että hän on tullut synttäreilleni kuin siitä, että ei ole tullut eikä ilmoittanut mitään, vaikka on aivan varmasti luvannut tulla.

Juurikin tämä että te haluatte tietää ja teitä jää vaivaamaan jos uteliaisuutenne ei saa tyydytystä. Ja sitten toisaalta teillä on hirveä tarve päästä sanomaan mitä itse ajattelette ja haluatte tehdä selväksi että se toinen tietää mitä te olette asiasta mieltä. Ja opettaa toista.

VAIKKA tarkoitus olisi tämän jälkeen katkaista ihmissuhde. Haluatte kuitenkin sen viimeisen sanan, sen viimeisen riidan. Haluatte varmistaa että se toinen ei vain ajattele mitenkään väärin. Haluatte että hän saa opetuksen.

Minusta tuo on naurettavaa.

Tässä nyt aavistuksen tekopyhää saarnata jostain naurettavasta riidan hakuisuudesta ja muiden opettamisesta, kun itse koko ajan haastaa riitaa ja yrittää opettaa muita heidän tomintansa typeryydestä, vaikka he ihan rauhanomaisesti oman kantansa kertovat...

Ohis

Pitääks kuitenki päästä sanoon ja kouluttaan :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaveruutta tarvitse jatkaa, vaikka "kaverille" laittaisi viestin tai soittaisi ja kertoisi, että hän on huono kaveri. Selityksen voi kuunnella, mutta ei sitäkään tarvitse uskoa.

Pelkkä hiljaisuus voi johtaa siihen, että "kaveri" ei koskaan opi virheistään ja saattaa jopa ajatella olevansa se syytön osapuoli.

Mitä sillä on väliä enää mitä se kaveri ajattelee? Jossain vaiheessa aikuisen elämää tulee eteen vaihe jossa on hyödyttävä, että et voi itse olla korjaamassa, opettamassa, selvittämässä ja oikomassa kaikkia maailman asioita ja ihmisiä. Täytyy oppia hyväksymään että joku asia voi jäädä pimentoon, joku ei ole sun kanssa samaa mieltä, maailmassa on jossain virhe.

Osa aikuisen elämää on myös avata suunsa kun on tullut väärin kohdelluksi. Ihan yleisestikin, et voi olettaa, että ihmiset lukevat ajatuksesi. Se oppiminen ja käytöksen muuttaminen ja korjaaminen tietysti on jokaisen omalla vastuulla aikuisten maailmassa, mutta niin on myös niiden omien kokemuksien esille tuominen.

Tässäkin tapauksessa ilmeksesti käytös on ollut toistuvaa, jos siitä olisi maininnut jo heti ekan kerran jälkeen että hei, tuo ei ollut ok, niin ehkä se kaveri olisi saattanut hoksata, että näin ei voi toimia? Tai sitten ei olisi, ja tilanne olisi tämä ja silloin tosiaan on paras vain lähteä eri suuntiin.

Ei sillä asian esille tuomisella kuitenkaan mitään olisi menettänyt, tässä vaiheessa se kieltämättä on ehkä jo myöhäistä, jos loukkaava käytös on jatkunut pitkään.

Miksi ihmisten pitäisi edes tietää just sun ajatuksesi? Ääneen sanottuna tai telepaattisesti?

Siksi, että vuorovaikutus on ihmissuhteissa avainasemassa, niin töissä kuin vapaallakin. Vuorovaikutus perustuu siihen, että ymmärrät miten toimintasi vaikuttaa muihin ja pystyt sen perusteella ohjailemaan omaa käyttäytymistäsi.

Tämä toimii parhaiten silloin, kun toinen ilmaisee, miten toiminta häneen vaikuttaa, ja toinen reflektoi tätä ja muuttaa käytöstään sen perusteella. Vuorovaikutus lakkaa toimimasta, jos toinen osapuoli kieltäytyy tekemästä "omaa osuuttaan". Silloin sen toisenkaan on turha jatkaa.

Unohdit, että tässä juurikin halutaan lopettaa se ihmissuhde ja vuorovaikutus. Siinä vaiheessa millekään ajatusten ja tunteiden selittely on yhtä turhaa kuin kertoisit kassatyöntekijälle mitä mieltä olet hänen hiuksistaan. Mitä se hänelle kuuluu (eikä hänen itsensä vuoksi toivottavasti myöskään kiinnosta) mitä sä ajattelet, ääneen sanottuna tai telepaattisesti?

Sinä kysyit yleisesti, miksi IHMISTEN pitäisi tietää MINUN ajatukseni, joten pahoittelut, en tosiaan osannut hahmottaa enkä lukea ajatuksiasi, että tarkoititkin juuri tätä käsillä olevaa aloittajan ja hänen kaverinsa tilannetta.

No mitä sä vastaat tähän tilanteeseen? Sähän olit sillä kannalla alusta lähtien, et koet tarvetta päästä kouluttamaan ennen välien katkaisua.

Minun ensimmäinen kommenttini oli se, että suunsa pitää osata avata jos on tullut väärin kohdelluksi.

Tähän nimenomaiseen tilanteeseen taisin todeta, että ehkä asia olisi pitänyt ottaa esille jo aikaisemmin, jos loukkaukset ovat olleet toistuvia, ja tässä vaiheessa se tosiaan saattaa olla jo turhaa.

En tiedä miksi haluat haastaa riitaa ja leipoa tähän jonkun koulutuselementin, minun mielipteeni ei ainakaan edes ole mitenkään kiveen hakattu, koska tarinassa on aukkoja ja se on vain toisen osapuolen näkökulma tilanteeseen, mutta yleisesti ottaen minusta on hyvä avata suunsa jos kokee tulleensa loukatuksi, mutta toisaalta myös on hyvä vain antaa olla jos toinen kohtelee toistuvasti huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaveruutta tarvitse jatkaa, vaikka "kaverille" laittaisi viestin tai soittaisi ja kertoisi, että hän on huono kaveri. Selityksen voi kuunnella, mutta ei sitäkään tarvitse uskoa.

Pelkkä hiljaisuus voi johtaa siihen, että "kaveri" ei koskaan opi virheistään ja saattaa jopa ajatella olevansa se syytön osapuoli.

Mitä sillä on väliä enää mitä se kaveri ajattelee? Jossain vaiheessa aikuisen elämää tulee eteen vaihe jossa on hyödyttävä, että et voi itse olla korjaamassa, opettamassa, selvittämässä ja oikomassa kaikkia maailman asioita ja ihmisiä. Täytyy oppia hyväksymään että joku asia voi jäädä pimentoon, joku ei ole sun kanssa samaa mieltä, maailmassa on jossain virhe.

Osa aikuisen elämää on myös avata suunsa kun on tullut väärin kohdelluksi. Ihan yleisestikin, et voi olettaa, että ihmiset lukevat ajatuksesi. Se oppiminen ja käytöksen muuttaminen ja korjaaminen tietysti on jokaisen omalla vastuulla aikuisten maailmassa, mutta niin on myös niiden omien kokemuksien esille tuominen.

Tässäkin tapauksessa ilmeksesti käytös on ollut toistuvaa, jos siitä olisi maininnut jo heti ekan kerran jälkeen että hei, tuo ei ollut ok, niin ehkä se kaveri olisi saattanut hoksata, että näin ei voi toimia? Tai sitten ei olisi, ja tilanne olisi tämä ja silloin tosiaan on paras vain lähteä eri suuntiin.

Ei sillä asian esille tuomisella kuitenkaan mitään olisi menettänyt, tässä vaiheessa se kieltämättä on ehkä jo myöhäistä, jos loukkaava käytös on jatkunut pitkään.

Miksi ihmisten pitäisi edes tietää just sun ajatuksesi? Ääneen sanottuna tai telepaattisesti?

Siksi, että vuorovaikutus on ihmissuhteissa avainasemassa, niin töissä kuin vapaallakin. Vuorovaikutus perustuu siihen, että ymmärrät miten toimintasi vaikuttaa muihin ja pystyt sen perusteella ohjailemaan omaa käyttäytymistäsi.

Tämä toimii parhaiten silloin, kun toinen ilmaisee, miten toiminta häneen vaikuttaa, ja toinen reflektoi tätä ja muuttaa käytöstään sen perusteella. Vuorovaikutus lakkaa toimimasta, jos toinen osapuoli kieltäytyy tekemästä "omaa osuuttaan". Silloin sen toisenkaan on turha jatkaa.

Unohdit, että tässä juurikin halutaan lopettaa se ihmissuhde ja vuorovaikutus. Siinä vaiheessa millekään ajatusten ja tunteiden selittely on yhtä turhaa kuin kertoisit kassatyöntekijälle mitä mieltä olet hänen hiuksistaan. Mitä se hänelle kuuluu (eikä hänen itsensä vuoksi toivottavasti myöskään kiinnosta) mitä sä ajattelet, ääneen sanottuna tai telepaattisesti?

Sinä kysyit yleisesti, miksi IHMISTEN pitäisi tietää MINUN ajatukseni, joten pahoittelut, en tosiaan osannut hahmottaa enkä lukea ajatuksiasi, että tarkoititkin juuri tätä käsillä olevaa aloittajan ja hänen kaverinsa tilannetta.

No mitä sä vastaat tähän tilanteeseen? Sähän olit sillä kannalla alusta lähtien, et koet tarvetta päästä kouluttamaan ennen välien katkaisua.

Minun ensimmäinen kommenttini oli se, että suunsa pitää osata avata jos on tullut väärin kohdelluksi.

Tähän nimenomaiseen tilanteeseen taisin todeta, että ehkä asia olisi pitänyt ottaa esille jo aikaisemmin, jos loukkaukset ovat olleet toistuvia, ja tässä vaiheessa se tosiaan saattaa olla jo turhaa.

En tiedä miksi haluat haastaa riitaa ja leipoa tähän jonkun koulutuselementin, minun mielipteeni ei ainakaan edes ole mitenkään kiveen hakattu, koska tarinassa on aukkoja ja se on vain toisen osapuolen näkökulma tilanteeseen, mutta yleisesti ottaen minusta on hyvä avata suunsa jos kokee tulleensa loukatuksi, mutta toisaalta myös on hyvä vain antaa olla jos toinen kohtelee toistuvasti huonosti.

Jaksoin lukea viestistäsi sen verran alkua että tajusin ettet osaa kirjoittaa viestiin eri/ohis/jotain muuta että muutkin pysyisivät perillä mikä on sun viesti ja mikä ei. Olet varmaan niitä ihmisiä jotka ei käytä vilkkua ajaessaan.

En jaksa orientoitua uudelleen ja jätän tän tähän

Jotkut ihmiset ovat tosi helposti puhuttavissa ympäri ja tietävät tämän itse. He suojelevat itseään sillä ainoalla tavalla millä pystyvät, eli eivät anna toiselle alunperinkään mahdollisuutta kaasuvalottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaveruutta tarvitse jatkaa, vaikka "kaverille" laittaisi viestin tai soittaisi ja kertoisi, että hän on huono kaveri. Selityksen voi kuunnella, mutta ei sitäkään tarvitse uskoa.

Pelkkä hiljaisuus voi johtaa siihen, että "kaveri" ei koskaan opi virheistään ja saattaa jopa ajatella olevansa se syytön osapuoli.

Mitä sillä on väliä enää mitä se kaveri ajattelee? Jossain vaiheessa aikuisen elämää tulee eteen vaihe jossa on hyödyttävä, että et voi itse olla korjaamassa, opettamassa, selvittämässä ja oikomassa kaikkia maailman asioita ja ihmisiä. Täytyy oppia hyväksymään että joku asia voi jäädä pimentoon, joku ei ole sun kanssa samaa mieltä, maailmassa on jossain virhe.

Osa aikuisen elämää on myös avata suunsa kun on tullut väärin kohdelluksi. Ihan yleisestikin, et voi olettaa, että ihmiset lukevat ajatuksesi. Se oppiminen ja käytöksen muuttaminen ja korjaaminen tietysti on jokaisen omalla vastuulla aikuisten maailmassa, mutta niin on myös niiden omien kokemuksien esille tuominen.

Tässäkin tapauksessa ilmeksesti käytös on ollut toistuvaa, jos siitä olisi maininnut jo heti ekan kerran jälkeen että hei, tuo ei ollut ok, niin ehkä se kaveri olisi saattanut hoksata, että näin ei voi toimia? Tai sitten ei olisi, ja tilanne olisi tämä ja silloin tosiaan on paras vain lähteä eri suuntiin.

Ei sillä asian esille tuomisella kuitenkaan mitään olisi menettänyt, tässä vaiheessa se kieltämättä on ehkä jo myöhäistä, jos loukkaava käytös on jatkunut pitkään.

Miksi ihmisten pitäisi edes tietää just sun ajatuksesi? Ääneen sanottuna tai telepaattisesti?

Siksi, että vuorovaikutus on ihmissuhteissa avainasemassa, niin töissä kuin vapaallakin. Vuorovaikutus perustuu siihen, että ymmärrät miten toimintasi vaikuttaa muihin ja pystyt sen perusteella ohjailemaan omaa käyttäytymistäsi.

Tämä toimii parhaiten silloin, kun toinen ilmaisee, miten toiminta häneen vaikuttaa, ja toinen reflektoi tätä ja muuttaa käytöstään sen perusteella. Vuorovaikutus lakkaa toimimasta, jos toinen osapuoli kieltäytyy tekemästä "omaa osuuttaan". Silloin sen toisenkaan on turha jatkaa.

Unohdit, että tässä juurikin halutaan lopettaa se ihmissuhde ja vuorovaikutus. Siinä vaiheessa millekään ajatusten ja tunteiden selittely on yhtä turhaa kuin kertoisit kassatyöntekijälle mitä mieltä olet hänen hiuksistaan. Mitä se hänelle kuuluu (eikä hänen itsensä vuoksi toivottavasti myöskään kiinnosta) mitä sä ajattelet, ääneen sanottuna tai telepaattisesti?

Sinä kysyit yleisesti, miksi IHMISTEN pitäisi tietää MINUN ajatukseni, joten pahoittelut, en tosiaan osannut hahmottaa enkä lukea ajatuksiasi, että tarkoititkin juuri tätä käsillä olevaa aloittajan ja hänen kaverinsa tilannetta.

No mitä sä vastaat tähän tilanteeseen? Sähän olit sillä kannalla alusta lähtien, et koet tarvetta päästä kouluttamaan ennen välien katkaisua.

Minun ensimmäinen kommenttini oli se, että suunsa pitää osata avata jos on tullut väärin kohdelluksi.

Tähän nimenomaiseen tilanteeseen taisin todeta, että ehkä asia olisi pitänyt ottaa esille jo aikaisemmin, jos loukkaukset ovat olleet toistuvia, ja tässä vaiheessa se tosiaan saattaa olla jo turhaa.

En tiedä miksi haluat haastaa riitaa ja leipoa tähän jonkun koulutuselementin, minun mielipteeni ei ainakaan edes ole mitenkään kiveen hakattu, koska tarinassa on aukkoja ja se on vain toisen osapuolen näkökulma tilanteeseen, mutta yleisesti ottaen minusta on hyvä avata suunsa jos kokee tulleensa loukatuksi, mutta toisaalta myös on hyvä vain antaa olla jos toinen kohtelee toistuvasti huonosti.

Jälkiviisaus paras viisaus

Mä suuttuisin niin paljon etten haluais enää puhua kaverille yhtään mitään vaikka jäis vaivaamaan tai haluttais sanoo pari valittua sanaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaveruutta tarvitse jatkaa, vaikka "kaverille" laittaisi viestin tai soittaisi ja kertoisi, että hän on huono kaveri. Selityksen voi kuunnella, mutta ei sitäkään tarvitse uskoa.

Pelkkä hiljaisuus voi johtaa siihen, että "kaveri" ei koskaan opi virheistään ja saattaa jopa ajatella olevansa se syytön osapuoli.

Mitä sillä on väliä enää mitä se kaveri ajattelee? Jossain vaiheessa aikuisen elämää tulee eteen vaihe jossa on hyödyttävä, että et voi itse olla korjaamassa, opettamassa, selvittämässä ja oikomassa kaikkia maailman asioita ja ihmisiä. Täytyy oppia hyväksymään että joku asia voi jäädä pimentoon, joku ei ole sun kanssa samaa mieltä, maailmassa on jossain virhe.

Osa aikuisen elämää on myös avata suunsa kun on tullut väärin kohdelluksi. Ihan yleisestikin, et voi olettaa, että ihmiset lukevat ajatuksesi. Se oppiminen ja käytöksen muuttaminen ja korjaaminen tietysti on jokaisen omalla vastuulla aikuisten maailmassa, mutta niin on myös niiden omien kokemuksien esille tuominen.

Tässäkin tapauksessa ilmeksesti käytös on ollut toistuvaa, jos siitä olisi maininnut jo heti ekan kerran jälkeen että hei, tuo ei ollut ok, niin ehkä se kaveri olisi saattanut hoksata, että näin ei voi toimia? Tai sitten ei olisi, ja tilanne olisi tämä ja silloin tosiaan on paras vain lähteä eri suuntiin.

Ei sillä asian esille tuomisella kuitenkaan mitään olisi menettänyt, tässä vaiheessa se kieltämättä on ehkä jo myöhäistä, jos loukkaava käytös on jatkunut pitkään.

Miksi ihmisten pitäisi edes tietää just sun ajatuksesi? Ääneen sanottuna tai telepaattisesti?

Siksi, että vuorovaikutus on ihmissuhteissa avainasemassa, niin töissä kuin vapaallakin. Vuorovaikutus perustuu siihen, että ymmärrät miten toimintasi vaikuttaa muihin ja pystyt sen perusteella ohjailemaan omaa käyttäytymistäsi.

Tämä toimii parhaiten silloin, kun toinen ilmaisee, miten toiminta häneen vaikuttaa, ja toinen reflektoi tätä ja muuttaa käytöstään sen perusteella. Vuorovaikutus lakkaa toimimasta, jos toinen osapuoli kieltäytyy tekemästä "omaa osuuttaan". Silloin sen toisenkaan on turha jatkaa.

Unohdit, että tässä juurikin halutaan lopettaa se ihmissuhde ja vuorovaikutus. Siinä vaiheessa millekään ajatusten ja tunteiden selittely on yhtä turhaa kuin kertoisit kassatyöntekijälle mitä mieltä olet hänen hiuksistaan. Mitä se hänelle kuuluu (eikä hänen itsensä vuoksi toivottavasti myöskään kiinnosta) mitä sä ajattelet, ääneen sanottuna tai telepaattisesti?

Sinä kysyit yleisesti, miksi IHMISTEN pitäisi tietää MINUN ajatukseni, joten pahoittelut, en tosiaan osannut hahmottaa enkä lukea ajatuksiasi, että tarkoititkin juuri tätä käsillä olevaa aloittajan ja hänen kaverinsa tilannetta.

No mitä sä vastaat tähän tilanteeseen? Sähän olit sillä kannalla alusta lähtien, et koet tarvetta päästä kouluttamaan ennen välien katkaisua.

Minun ensimmäinen kommenttini oli se, että suunsa pitää osata avata jos on tullut väärin kohdelluksi.

Tähän nimenomaiseen tilanteeseen taisin todeta, että ehkä asia olisi pitänyt ottaa esille jo aikaisemmin, jos loukkaukset ovat olleet toistuvia, ja tässä vaiheessa se tosiaan saattaa olla jo turhaa.

En tiedä miksi haluat haastaa riitaa ja leipoa tähän jonkun koulutuselementin, minun mielipteeni ei ainakaan edes ole mitenkään kiveen hakattu, koska tarinassa on aukkoja ja se on vain toisen osapuolen näkökulma tilanteeseen, mutta yleisesti ottaen minusta on hyvä avata suunsa jos kokee tulleensa loukatuksi, mutta toisaalta myös on hyvä vain antaa olla jos toinen kohtelee toistuvasti huonosti.

Jaksoin lukea viestistäsi sen verran alkua että tajusin ettet osaa kirjoittaa viestiin eri/ohis/jotain muuta että muutkin pysyisivät perillä mikä on sun viesti ja mikä ei. Olet varmaan niitä ihmisiä jotka ei käytä vilkkua ajaessaan.

En jaksa orientoitua uudelleen ja jätän tän tähän

En varsinaisesti pyytänyt sinua pysymään perillä viesteistäni, vaan vastasin vain siihen kysymykseesi, mutta olen sinänsä samaa mieltä viestin kanssa johon kysymyksesi kohdistit, joten ei sillä sinänsä ole merkitystäkään. Eikä hänkään mistään kouluttamisesta tai ojentamisesta mitään puhunut.

Epäilen tosin, että vastailet nyt itsekin ristiin rastiin tällä riidan hakuisella "haluatte ojentaa ihmisiä" näkökulmalla joka päättyy aina johonkin omituiseen solvaukseen mikä ei edes ole kovin nokkela tai asiaan sopiva. Oikeastaan toivon näin, koska on jokseenkin huolestuttavaa, jos tällainen käytös on yleisempääkin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaveruutta tarvitse jatkaa, vaikka "kaverille" laittaisi viestin tai soittaisi ja kertoisi, että hän on huono kaveri. Selityksen voi kuunnella, mutta ei sitäkään tarvitse uskoa.

Pelkkä hiljaisuus voi johtaa siihen, että "kaveri" ei koskaan opi virheistään ja saattaa jopa ajatella olevansa se syytön osapuoli.

Mitä sillä on väliä enää mitä se kaveri ajattelee? Jossain vaiheessa aikuisen elämää tulee eteen vaihe jossa on hyödyttävä, että et voi itse olla korjaamassa, opettamassa, selvittämässä ja oikomassa kaikkia maailman asioita ja ihmisiä. Täytyy oppia hyväksymään että joku asia voi jäädä pimentoon, joku ei ole sun kanssa samaa mieltä, maailmassa on jossain virhe.

Osa aikuisen elämää on myös avata suunsa kun on tullut väärin kohdelluksi. Ihan yleisestikin, et voi olettaa, että ihmiset lukevat ajatuksesi. Se oppiminen ja käytöksen muuttaminen ja korjaaminen tietysti on jokaisen omalla vastuulla aikuisten maailmassa, mutta niin on myös niiden omien kokemuksien esille tuominen.

Tässäkin tapauksessa ilmeksesti käytös on ollut toistuvaa, jos siitä olisi maininnut jo heti ekan kerran jälkeen että hei, tuo ei ollut ok, niin ehkä se kaveri olisi saattanut hoksata, että näin ei voi toimia? Tai sitten ei olisi, ja tilanne olisi tämä ja silloin tosiaan on paras vain lähteä eri suuntiin.

Ei sillä asian esille tuomisella kuitenkaan mitään olisi menettänyt, tässä vaiheessa se kieltämättä on ehkä jo myöhäistä, jos loukkaava käytös on jatkunut pitkään.

Miksi ihmisten pitäisi edes tietää just sun ajatuksesi? Ääneen sanottuna tai telepaattisesti?

Siksi, että vuorovaikutus on ihmissuhteissa avainasemassa, niin töissä kuin vapaallakin. Vuorovaikutus perustuu siihen, että ymmärrät miten toimintasi vaikuttaa muihin ja pystyt sen perusteella ohjailemaan omaa käyttäytymistäsi.

Tämä toimii parhaiten silloin, kun toinen ilmaisee, miten toiminta häneen vaikuttaa, ja toinen reflektoi tätä ja muuttaa käytöstään sen perusteella. Vuorovaikutus lakkaa toimimasta, jos toinen osapuoli kieltäytyy tekemästä "omaa osuuttaan". Silloin sen toisenkaan on turha jatkaa.

Unohdit, että tässä juurikin halutaan lopettaa se ihmissuhde ja vuorovaikutus. Siinä vaiheessa millekään ajatusten ja tunteiden selittely on yhtä turhaa kuin kertoisit kassatyöntekijälle mitä mieltä olet hänen hiuksistaan. Mitä se hänelle kuuluu (eikä hänen itsensä vuoksi toivottavasti myöskään kiinnosta) mitä sä ajattelet, ääneen sanottuna tai telepaattisesti?

Sinä kysyit yleisesti, miksi IHMISTEN pitäisi tietää MINUN ajatukseni, joten pahoittelut, en tosiaan osannut hahmottaa enkä lukea ajatuksiasi, että tarkoititkin juuri tätä käsillä olevaa aloittajan ja hänen kaverinsa tilannetta.

No mitä sä vastaat tähän tilanteeseen? Sähän olit sillä kannalla alusta lähtien, et koet tarvetta päästä kouluttamaan ennen välien katkaisua.

Minun ensimmäinen kommenttini oli se, että suunsa pitää osata avata jos on tullut väärin kohdelluksi.

Tähän nimenomaiseen tilanteeseen taisin todeta, että ehkä asia olisi pitänyt ottaa esille jo aikaisemmin, jos loukkaukset ovat olleet toistuvia, ja tässä vaiheessa se tosiaan saattaa olla jo turhaa.

En tiedä miksi haluat haastaa riitaa ja leipoa tähän jonkun koulutuselementin, minun mielipteeni ei ainakaan edes ole mitenkään kiveen hakattu, koska tarinassa on aukkoja ja se on vain toisen osapuolen näkökulma tilanteeseen, mutta yleisesti ottaen minusta on hyvä avata suunsa jos kokee tulleensa loukatuksi, mutta toisaalta myös on hyvä vain antaa olla jos toinen kohtelee toistuvasti huonosti.

Jaksoin lukea viestistäsi sen verran alkua että tajusin ettet osaa kirjoittaa viestiin eri/ohis/jotain muuta että muutkin pysyisivät perillä mikä on sun viesti ja mikä ei. Olet varmaan niitä ihmisiä jotka ei käytä vilkkua ajaessaan.

En jaksa orientoitua uudelleen ja jätän tän tähän

En varsinaisesti pyytänyt sinua pysymään perillä viesteistäni, vaan vastasin vain siihen kysymykseesi, mutta olen sinänsä samaa mieltä viestin kanssa johon kysymyksesi kohdistit, joten ei sillä sinänsä ole merkitystäkään. Eikä hänkään mistään kouluttamisesta tai ojentamisesta mitään puhunut.

Epäilen tosin, että vastailet nyt itsekin ristiin rastiin tällä riidan hakuisella "haluatte ojentaa ihmisiä" näkökulmalla joka päättyy aina johonkin omituiseen solvaukseen mikä ei edes ole kovin nokkela tai asiaan sopiva. Oikeastaan toivon näin, koska on jokseenkin huolestuttavaa, jos tällainen käytös on yleisempääkin...

Ehkä mä en sit halua käsitellä vaikeita asioita osittain myös siksi etten osaa keskustella aikuismaisen rakentavasti. En silti yhäkään pidä tuosta tyylistä et kesken kaiken muuttuu oletus siitä mitä sittenkin olet sanonut ja mitä et. Enkä ota sanoja takaisin siitä että sama ihmistyyppi ei käytä vilkkua liikenteessä. Tää keskusteluketju meni plörinäksi, kiitos hei.

Mulla nämä "selvitetään asia" -tyyppiset tilanteet ovat vain pahentaneet asiaa. Paljon tyylikkäämpää on antaa näivettyneen kaveruuden hiipua omia aikojaan.